Kotikolon Petra Molin pitää vanhaa rukoushuonetta hyvänä paikkana järjestää lastenkotitoimintaa. Kuva: Antti Luukkanen.

Kirkkokatu kymmenessä sijaitseva iso sininen talo sulautuu hyvin alueensa muiden rakennusten joukkoon. Uusia ja vanhoja omakotitaloja sisältävä alue aivan Viialan keskustassa on kuitenkin ollut vuosikymmeniä sitten paikkakunnan tapahtumien keskipiste.

Ja juuri tuo kaunis sininen talo näyttelee tässä tarinassa isoa roolia.

Tarina alkaa vuodesta 1904, jolloin Akaan silloinen kirkkoherra Karl Troberg huolestuneena Viialan hengellisen elämän niukkuudesta kutsui paikkakuntalaisia koolle keskustellakseen oman rukoushuoneen saamiseksi Viialaan.
Viialan Rukoushuoneyhdistyksen työ kantoi hedelmää. Tontti saatiin lahjaksi Selma Krosbergiltä, ja rakennusmestari Tiitola teki piirustukset ilman korvausta. Muitakin lahjoituksia saatiin. Rukoushuone tuli kaikkineen maksamaan 8000 senaikaista markkaa.

Herran huoneen vihkiäisiä vietettiin 5. joulukuuta 1906. Huomionarvoista on, että päätös Viialan oman seurakunnan perustamisesta tehtiin vasta 20 vuotta myöhemmin. Vuoden 1927 alusta lähtien rukoushuonetta pidettiinkin kirkkona.

Tiloissa on järjestetty myös kouluopetusta.

Viialan rukoushuone alkuperäisessä käytössään. Kuva Esko Korkeamäen kirjasta Vanhaa Viialaa.

Uusi kirkko valmistuu

Rakennus oli kirkoksi vaatimaton. Vuonna 1934 käynnistettiinkin erillisen kirkontornin rakennustyöt rakennuksen koillispäätyyn. Toinen tornin kelloista oli Oulun entisen sotilaskirkon peruja. Niin saatiin paikkakunnalle vihdoin oikeaa kirkkoa muistuttava pyhättö.

1940-luvun lopulle tultaessa seurakunnan koko oli kasvanut ja vanha rukoushuone rapistunut. Tämä asetti paineita uuden kirkon rakentamiseksi. Vanhan korjaaminenkin oli vaihtoehto, mutta Emil Aaltosen rahalahjoitus uutta kirkkorakennusta varten ratkaisi asian. Uusi kirkko kohosi nykyiselle paikalleen vuonna 1950.

Samassa prosessissa purettiin vanhasta rukoushuoneesta kellotapuli, jonka kello jatkoi tehtävässään uudessa paikassaan. Rakennuksen hengellinen tehtävä oli näin ohi.

Näin kävi hyvin palvelleelle kirkontornille, kun uusi kirkko valmistui Viialaan vuonna 1950. Kuva Esko Korkeamäen kirjasta Vanhaa Viialaa.

Kirjapaino ja puusepänverstas

Uusi elämä Kirkkokatu kymmenessä alkoi, kun tilassa käynnisti toimintansa Viialan kirjapaino. Siellä painettiin esimerkiksi Viialan Sanomia.

1960-luvulla kirjapainosta töitä sai myös nuori Aija Kuusela, joka oli viimeisiä samassa rakennuksessa vanhan kirkon aikana kastettuja lapsia.

– En tiennyt missä kirjapaino oli, vaikka olen asunut koko ikäni Viialassa. Olin kyllä mennyt siitä kävellen ja pyörällä ohi monta kertaa.

Oikolukijana ja sitomossa työskennellyt Kuusela muistelee, kuinka silloiset kirjapainon pyörittäjät Pentti Kokko ja Ahti Ring olisivat teettäneet jonkun verran muutoksia talossa.

– Harjakatto oli aukaistu ja yläkerta tehty kirkkosalin yläpuolelle. Alhaalla oli paino ja latomo. Entisen sakastin tiloissa alakerrassa kylän puoleisessa päässä asui päätoimittaja Kokko.

Viialan rukoushuone muutostöiden alaisena. Torni jo kuistit on jo purettu. Kuva Esko Korkeamäen kirjasta Vanhaa Viialaa.

Kuuselan työura kirjapainossa loppui kahden vuoden jälkeen vuonna 1969, kun yhtiö asetettiin konkurssiin. Tilassa aloitti toimintansa Stenroosin puusepänverstas, jonka valikoimaan kuuluivat ainakin keinutuolit ja pinnatuolit.

Kokonaan rakennus ei jäänyt Kuuselan elämässä taakse, sillä hän asui perheineen talossa vielä 1980-luvulla.

Pihassa on ollut tilaa lapsille leikkiä. Tässä Kuuseloiden lapset Juha-Pekka ja Jussi ulkoleikeissä 1980-luvulla. Kuva: Aija Kuuselan kotialbumi.

Kuin kotiinpaluu

1980-luvulla talossa tehtiin trikoovaatteita. Nykyiselle omistajalleen, lastensuojelulaitos Kotikololle kiinteistö siirtyi vuonna 2004, ja seuraavana vuonna tiloissa käynnistyi remontoinnin jälkeen jo toiminta.

– Etsittiin pari vuotta sopivaa kiinteistöä. Vaihtoehtona olisi ollut myös uusien tilojen rakentaminen, mutta meitä kiehtoi vanhat talot, joilla on oma tarinansa, kertoo yrittäjä Petra Molin siitä, miten Kotikolo päätyi Viialaan.

Kodinomainen lastensuojelulaitos on paikka, jossa ympäristöltä vaaditaan levollisuutta. Asuinpaikan pitää kuntouttaa, hoitaa ja parantaa. Molinin mukaan Kirkkokadun talo täytti hyvin juuri nämä edellytykset.

– Tänne muuttaessa oli vahva kotiinpalaamisen tunne.

Petra Molin kehuu talon olevan lujaa tekoa, sillä remontoinnin yhteydessä esiin kaivetut hirret paljastuivat iästään huolimatta erinomaisen kuntoisiksi. Hän nauraakin, ettei kukaan kehdannut aikoinaan lahjoittaa rukoushuoneen käyttöön huonolaatuista materiaalia.

– Nämä hirret tulevat elämään tulevatkin vuosisadat, hän ennakoi.

Kirkkokatu kymmenen rakennus on yhä eri aikakausien remonttien jälkeen hyvässä kunnossa. Vanhat lahjoitushirret kestävät. Kuva: Antti Luukkanen.

Kirkkojen uusiokäyttö harvinaista

Suomen Kotiseutuliitossa työskentelevä arkkitehti Lasse Majuri kertoo, että vanhojen kirkkorakennusten ottaminen maalliseen käyttöön on äärimmäisen harvinaista.

Majurin mielestä lähin esimerkki on Tampereen Kalevassa sijaitseva, Bertel Strömmerin suunnittelema ja vuonna 1950 valmistunut Kalevasali, jonka tiloissa ennen toimineessa Kalevan seurakuntasalissa järjestettiin jumalanpalveluksia ennen nykyisen Kalevan kirkon valmistumista vuonna 1966.

Takapihan puolella oleva terassi oli käytössä jo 1980-luvulla. Talon väri vain on vuosikymmenten saatossa vaihtunut. Kuva: Aija Kuuselan arkisto.

1960-luvun kirjapainoaikoina Kirkkokadun rakennus näytti tältä. Kuva Esko Korkeamäen kirjasta Vanhaa Viialaa.

Lastensuojelulaitos Kotikolo on nykyään tieltä katsottuna hyvin puiden ja pensaiden katveessa. Kuva: Antti Luukkanen.

Lähteet: Matti Koskela: Viialan kehitys omaksi seurakunnaksi, Toini Vainio: Viialan seurakunnan vaiheita ja elämää vuosina 1927-1970, Tuula Numminen: Kun sanomalehti Akaaseen tuli, Esko Korkeamäki: Vanhaa Viialaa.

Satoja toteutuksia tänä vuonna. Monessa kotitaloudessa tehdään lopullinen päätös valokuituliittymän hankinnasta siinä vaiheessa, kun urakoitsijan kaivinkoneet ilmestyvät kaduille. Kuva: Jarno Keskinen

Lounean pääasiallinen tavoite vuodelle 2020 Akaassa on saada valmiiksi valokuituyhteydet kaupungin toimipisteisiin. Kun nämä yhteydet on saatu asennettua, on uusi verkko tarkoitus hyödyntää myös myymällä liittymiä akaalaisille kotitalouksille. Tätä tavoitetta tukemassa Akaassa pyörii nyt seitsemän kenttämyyjää.

– Tavoittelemme mahdollisimman montaa käyttöönottoa jo tänä vuonna, mutta ensi vuonna massaa tulee enemmän. Kaivamista on paljon Toijalan ja Kylmäkosken välillä ennen kuin yksityisille myymisen mahdollistavat runkoyhteys ja verkon hallintaan liittyvät laiteasemat ovat valmiit, operaattoriasiakkaista ja tuotannosta vastaava johtaja Jari Lahti Lounealta kertoo.

Kaupungin projekti mahdollisti

Lounean toimintamalli on etsiä hankkeita, jotka käynnistävät levittäytymisen uudelle alueelle. Akaa oli ollut yhtiön tähtäimessä pidempään, kunnes kaupungin halu rakentaa kuituverkko toimi mahdollistajana myös kuluttajille markkinoitavan verkon rakentamiselle.

– Kaupungin tarpeisiin verkko tehdään kuitenkin, mutta kaupungin toimipisteiden ympärillä on paljon asumista ja yrittämistä eli potentiaalisia asiakkaita. Varmaan kaikki yritykset ja asukkaat tullaan tänä ja ensi vuonna kontaktoimaan myyjiemme toimesta.

Vuonna 2021 Lounea todennäköisesti jatkaa kuituverkon rakentamista yhteistyössä sähköverkot omistavan Elenian kanssa. Hyöty on ilmeinen, kun sekä Lounean että Elenian pitää kaivaa kaapelinsa maahan.

– Voimme laittaa valokuidun sähköyhtiön kanssa samaan kaivantoon ja ottaa kaupungin valaisinjohdot vielä kolmanneksi mukaan. Jos sata yksikköä pitää kaivaa maahan niin tavoite on tehdä vähintään 50 niistä yhteiskaivuina, Lahti kuvaa.

Urjalaan ja sitten tonteille

Vaikka valokuitua alettiin kaivaa maan alle Toijalassa, ei valokuituliittymää ole vielä Lounealta saatavilla. Syynä on se, että kuidussa ei vielä liiku mitään. Ensin kaapelit pitää asentaa koko matkalle Urjalaan asti.

– Valoa kuituun saadaan, kun pääsemme Urjalaan ja nyt asennettavat kaapelit saadaan hitsattua kiinni olemassa olevaan verkkoon. Sen jälkeen edessä on asennusten viimeinen vaihe eli asiakkaiden kanssa sovittavat kaivuut tonteilla ja kaapelin vienti taloihin kivijalkojen läpi. Sitten tieto alkaa liikkua kuitua pitkin, Lahti kertoo.

Tähän asti päästään tänä vuonna jo sadoissa akaalaisissa kotitalouksissa. Myynti käy jo täydellä teholla myös kohteissa, joissa käyttöönottolupaus on vasta syksyllä 2021.

Valokuituverkon laajuudesta on nyt olemassa suunnitelmat, mutta verkkoa voidaan yhä laajentaa. Kaikki alkaa akaalaisten tarpeesta eli kysynnästä.

– Jos verkko ei ole nyt tulossa omalle asuinalueelle, kannattaa ilmaista kiinnostus liittymää kohtaan vaikka verkkosivuiltamme löytyvien yhteydenottotapojen kautta. Jos joltain alueelta alkaa tulla yhteydenottoja, voimme mahdollisesti laajentaa verkkoa.

Lahti on tyytyväinen valokuituverkon urakoitsijana toimivan Länsi-Suomen Verkkopalvelut Oy:n työn jälkeen.

– Pohjanmaan pojat ovat aikaansaavia miehiä ja heistä on jo aiemmilta työmailta tullut hyvää palautetta. Jälki on hyvää ja asiakkaat tykkäävät. Akaaseen tulee lisää heidän koneitaan, kunhan Säkylän työmaat saadaan valmiiksi.

Tämä kaatunut hautakivi sai lukijamme pohtimaan, kenelle kaatuneiden hautakivien ylös nostaminen kuuluu. Kuva: Oona Eskeli.

Huolestunut lukijamme pyysi Akaan Seutua selvittämään, kenelle kuuluu kaatuneiden hautakivien ylös nostaminen. Hän oli nähnyt Akaan hautausmaalla Toijalassa kaatuneen hautakiven, joka ympärillä olevan kasvillisuuden perusteella oli ollut kaatuneena jo pitkään.

Lukijan mukaan kaatuneet kivet ahdistavat etenkin vanhempia ihmisiä.

Kivien kuntoa tarkkaillaan

Seurakuntapuutarhuri Paula Pastell kertoo, että hautamuistomerkin hoito sekä vastuu sen turvallisuudesta kuuluu omaisille.

Pastellin mukaan hautausmaiden henkilökunta havainnoi hautakivien kuntoa ja on omaisiin yhteydessä seurakunnan kesäkausihoidossa olevien hautojen osalta.

– Myös muista kallellaan olevista muistomerkeistä seurakunta ohjeistaa aikanaan omaisia, Pastell sanoo.

Kivet voivat kaatuessaan aiheuttaa materia- ja henkilövahinkoja. Jos seurakunnan työntekijät huomaavat selkeästi vaaraa aiheuttavan kallistuneen kiven, he voivat kaataa sen hallitusti.

Kivien oikaisupalvelua seurakunta ei tarjoa.

– Seurakunta voi kuitenkin tarvittaessa avustaa kiviliikkeitä ja omaisia. Kivien oikaisemisessa tarvittavia maa-aineksia haudan viimeistelyyn löytyy hautausmaalta, Pastell toteaa.

Älä nosta kiveä yksin

Erityisammattimies Kalle Lampinen Akaan seurakunnasta ei suosittele, että kukaan lähtee nostamaan kiviä ylös yksin.

– Riippuu vähän kiven koosta, mutta pienemmätkin kivet ovat 200–300 kiloa painavia. Ainakin kaksi henkilöä pitää olla nostamassa kiveä, ettei se kaadu jaloille. Kivi voi tehdä todella pahaa jälkeä, hän varoittaa.

Seurakuntapuutarhuri Paula Pastell huomauttaa, että kiven suoristus on syytä tehdä huolella, jotta kivi ei pääse kallistumaan uudelleen. Esimerkiksi pohjakiven alta tulee poistaa routiva maa-aines.

Roudan lisäksi kiviä on kaatunut ilkivallan seurauksena.

Arajärven maisemissa lepäävät sekä silmä että sielu. Kuvat: Mikko Peltoniemi.

Juttu on julkaistu alun perin kesäkuussa 2015.

Kuikka, heinäsorsa, käki, hanhiaura, orava ja lukematon määrä pikkulintuja, joiden tunnistamiseen tarvittaisiin joku parempi asiantuntija. Tällaista seuraa tarjoaa yö Akaan kaupungin omistamassa Arajärven leirikeskuksessa, vartin ajomatkan päässä Viialan keskustasta.

Akaan Seutu avasi Artsun kauden ennen virallista varaussesonkia ja majoittui toukokuussa toiseen vuokrattavista neljän hengen pikkumökeistä.

Kuten mökkikauden avaukseen kuuluu, ensimmäisenä piti tehdä tulet pesään. Kuivat puut kamiinan vieressä ja hyvä veto takasivat sen, että mökki alkoi lämmetä sujuvasti.

Mökin vuorokausihintaan kuuluu pienempi kahdesta saunasta, joten seuraavana oli vuorossa tulen sytyttäminen saunan puukiukaaseen. Lämminvesisäiliö oli täynnä, joten yöpyjä-saunojan tehtäväksi jäi hakea muutama ämpärillinen viileämpää pesuvettä järvestä.

Arajärven leirikeskuksessa on kaksi neljän hengen mökkiä, joita Akaan kaupunki vuokraa kesäkaudella.

Makkaraa sisältävä iltapalamenu edellytti avotulta, jota varten rannassa on kaivonrengas-nuotiopaikka. Puuta ja sytykettä siis siihenkin, ja tikkua raapaisemaan. Sitten olikin jo aika lisätä klapeja mökin kamiinaan ja saunan pesään.

Nuotiolta ei malttaisi lähteä

Vaikka majoittujaa ei millään muotoa velvoiteta työsuorituksiin, vetivät talvella tehtyjen hakkuiden jäljiltä mökin katolla olleet oksat, havut ja kävyt vahvasti puoleensa. Onneksi tiluksilta löytyi tikkaat ja harja. Saunaankin oli mukava mennä, kun tiesi tehneensä jotain ja säästäneensä kaupungin työntekijöiden aikaa ja vaivaa.

Liekkeihin tuijottelu on hyvä harrastus, jolle ei tahdo aina löytyä tarpeeksi aikaa.

Loppuilta sujui makoisissa löylyissä ja nuotiolla istuen, seininä metsät ja kattona kirkastunut taivas Otavineen. Savusta ja puheensorinasta päätelleen saunat lämpenivät myös vastarannalla. Näkyipä sieltä valojakin.

Kun ihminen irtautuu hektisestä arjesta istuksimaan nuotiolle itsensä kanssa, hän huomaa hyvin pian, että onpas tässä mukavaa. Koska seuraavana päivänä odottivat muut aktiviteetit, oli jossain vaiheessa yötä painuttava pehkuihin.

Pikkumökkien tunnelmaa ei ole pilattu sähköllä, joten kaapista löytyneet kynttilät pääsivät hyötykäyttöön ja mahdollistivat otsalampun syrjäyttämisen. Talo tarjoaa kerrossängyt ja patjat, joten petikamppeiksi riittää makuupussi ja hifistelijälle tyyny liinoineen.

Hintakehitys kestää vertailun

Mökillä aamuun kuuluu aina joko sateen muuttuminen poudaksi tai kirkkaan yötaivaan vaihtuminen tihkuun. Arajärvi tarjosi jälkimmäisen vaihtoehdon, joten testihenkilö könysi kahdeksan tienoilla rapsakasti pystyyn, täytti puulaatikot ja kiukaan vesisäiliön, keräsi roskansa, kantoi kamat autoon ja suuntasi perheen pariin aamukahvin keittoon.

Arajärven tunnelmallisessa ja siistissä mökissä on yksi ominaispiirre, joka jäi mietityttämään. Hinta.

Akaan kaupunki veloittaa mökkivuorokaudesta saunoineen ja puineen 12 euroa 40 senttiä. Jos mökin petikapasiteetista ottaa kaiken irti ja majoittaa siihen neljä henkeä, jää pekkaa tai maijaa päälle maksettavaa 3 euroa 10 senttiä.

Mökin kaapissa olevasta mapista löytyvät Viialan kunnan säätämät käyttöohjeet vuodelta 1993. Niissä mökkivuorokauden hinnaksi kerrotaan 70 markkaa eli nykyvaluutassa 11 euroa 77 senttiä.

Kesäretkeilijät herätys! Eipä ole monessa majoituslaitoksessa hintataso näin alhainen eikä etenkään sama kuin 22 vuotta sitten.

Kamiiina keskellä lattiaa toi nopeasti lämmön mökkiin.

Arajärven asujaimistoon kuuluu muun muassa tämä orava.

Oi Kristus Jumala, sinä kirkastuit vuorella, ja opetuslapsesi näkivät sinun kunniasi kykynsä mukaan, että nähdessään sinut sitten ristiinnaulittuna ymmärtäisivät sinun kärsivän vapaasta tahdostasi ja saarnaisivat maailmalle, että sinä olet totisesti Isän kirkkauden säteily. (kirkastusjuhlan veisu)

Ortodoksinen kirkko elää elokuun alussa paitsi Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlaan valmistavan paaston aikaa, myös muinoin suuren paaston ajalta sadonkorjuuaikaan siirrettyä Kristuksen kirkastumisen juhlaa 6.8.

Juhlan jumalanpalveluksissa luettavat evankeliumiluvut Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeista kertovat, miten Jeesus nousee vuorelle kolmen opetuslapsensa kanssa. Vuorella Jeesuksen seuraan ilmestyy kaksi Vanhan testamentin suurimmista profeetoista, Mooses ja Elia, jotka keskustelevat Jeesuksen kanssa.

Opetuslasten ihastellessa näkyä pilvi peittää vuoren ja taivaasta kuuluu ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”

Juhla käsittelee kristinuskon perustavimpia asioita: Kristuksen persoonaa Jumalan Poikana, täydellisenä ihmisenä, mutta samalla täydellisenä Jumalana.

Kristinuskon perusasiat, ne, joista emme voi luopua, jos aiomme olla kristittyjä, liittyvät juuri Kristuksen persoonaan. Samalla Kristuksen persoonaan liittyvät asiat julistavat Jumalaa Pyhänä Kolminaisuutena.

Enkeli Gabrielin ilmoittaessa Neitsyt Marialle, että tämä synnyttää pojan, josta on tuleva maailman Vapahtaja, Isän Jumalan luota lähtevä Pyhä Henki on se, joka Jumalan Pojan neitseellisessä sikiämisessä toimii.

Samalla tavoin Kristuksen kirkastuessa pilvi peittää opetuslapset ja vuoren, jolla Kristus profeettojensa kanssa on, jotta salatun Isän ääni voisi kuulua.

Jumala tulee ihmiseksi pelastaakseen ihmisen, luomakunnan hallitsijan – tai papin, kuten monet modernit teologit muistuttavat – kautta koko luomakunnan. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä me Jeesuksesta, Pelastajasta puhumme.

Kristityn, etenkin kirkon työntekijän, velvollisuus on jatkuvasti tutkiskella kristinuskon oppeja, historiaa ja ilmenemismuotoja. Jos emme tee tätä, elämämme kristittynä on vailla pohjaa ja johtaa epäjohdonmukaisuuksiin käsityksissämme maailmasta ja sen pelastumisesta, kaiken lopullisesta tarkoituksesta.

Epäjohdonmukaisuus taas johtaa siihen, että saatamme koko kristinuskon kyseenalaiseen valoon, aiheellisenkin pilkan kohteeksi niiden silmissä, jotka eivät jaa uskoamme.

Jumalankieltäjien joukko ei ehkä maallistuvassa yhteiskunnassa niinkään kasva, mutta Jumalaa ymmärtämättömien kyllä. Siksi oman perinteen ja laajemmin eri ajattelutapojen tutkailu on vastuullamme.

Liian usein kuulee kristinuskon olevan sitä tai tätä kuitenkin vailla mitään tietoa siitä, mihin Evankeliumi oikeastaan tähtää. Avuksi tähän tutkiskeluun kirkossa on niin juhlat kuin paastotkin, pyhät ihmiset kuin opitkin. Niissä riittää kristitylle tutkittavaa jokaiseksi päiväksi.

Näin pitää ollakin, jotta emme yhtenäkään elinpäivänämme luule tuntevamme tai omistavamme kristinuskon – Jumalan itsensä – totuuksia yksin ja kokonaan.

Teemu Toivonen

Kirjoittaja on ortodoksisen teologian yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistossa.

Petri Juhola Vilkkilän Lohi Oy:stä annostelee kirjolohia saaveihin, kantovuorossa Viialan Perhokalastajien puheenjohtaja Ari Niittymaa. Kuva: Jarno Keskinen.

Haihunkosken kalakanta vahvistui tiistaina uusilla kirjolohilla, kun koskeen tehtiin jälleen uusi istutus. Haihunkosken istukkaiden paino nousi selvästi toiselle kilolle, tyypilliset istukkaat ovat kooltaan 1,2–1,8 kiloa. Kaikki istutuksiin käytettävät varat tulevat Viialan Perhokalastajat ry:n kassasta.

– Koskeen luvan ostavat kalastajat tämän maksavat. Kaikki lupatulot pyritään käyttämään istutuksiin, niistä tuloista maksetaan muuten vain välttämättömät muut kulut, Viialan Perhokalastajien puheenjohtaja Ari Niittymaa kertoo.

Istukkaiden hinta on salaisuus, mutta kun 24 tunnin lupa aikuisilta maksaa 20 euroa ja alle 12-vuotiailta 10 euroa ja koskella käy vuodessa parhaimmillaan tuhatkunta luvan lunastanutta, voidaan päätellä, että seura tekee vuodessa merkittävän työn Haihunkosken vetovoiman eteen.

– Toivottavasti kaikki muistavat lunastaa luvan, sillä valvonta täällä pelaa. Parasta markkinointia Haihunkoskelle kalastuskohteena on se, että tämä on aina ollut seudun paras ottipaikka. Ja se on tosi, Niittymaa huikkaa kantaessaan saavillista kirjolohta koskeen.

Koronakesänä lupamyynti on vetänyt tavanomaiseen malliin, lisääntynyt lähialuematkailu ei ole aiheuttanut mitään kysyntäpiikkiä lupamyyntiin.

– Nyt lupia on myyty 350 kappaletta. Huhtikuun lopulta aloitettiin lupien myynti, rahastonhoitaja Kaija Tuusa tietää.

Lämmin kesä voi estää istutukset

Vuodessa istutuksia tehdään 6–15 kertaa. Ensimmäinen erä istukkaita saapui Haihunkoskelle jo ennen vappua. Vaikka lupamyynti vetäisi, voivat rahat silti jäädä tilille odottamaan sopivampaa istutusajankohtaa. Liian hyvä kesäsää voi olla istukkaille hengenvaarallinen.

– Yli 26-asteiseen veteen on turha istuttaa, niin lämpimässä vedessä kirjolohi ei selviä hengissä. Meillä raja tosin on 20 astetta. Helteellä istukkaat eivät selviä edes matkasta. Meille on käynyt niinkin, että kosken rannassa on ollut kasa kuolleita kaloja ja muutama on saatu elossa veteen asti.

Valtaosa istukkaista päätyy saaliiksi joesta, mutta kirjolohia on tavattu Jalannista saakka. Ne eivät kuitenkaan välttämättä ole Haihunkosken kautta käyneitä, sillä myös Haihunkosken yläpuolisille koskialueille tehdään istutuksia. Haihunkoskeen on istutettu myös taimenta, harjusta ja puronieriää.

Sorastuksia tarvitaan kutupaikoiksi

Haihunkoskeen on istutettu taimenia myös mätirasioina. Mätirasian idea on, että sieltä kuoriutuva kala leimautuu syntymäjokeensa ja vaeltaa sinne takaisin kutemaan. DNA-testien perusteella näin on käynytkin.

Voisiko tässä olla kappale Haihunkosken tulevaisuutta? Viialan Perhokalastajat toivoo kaupungin järjestävän kalastajien käyttöön vessan. Haihunkosken välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa ulkorakennuksessa sellainen jo olisi, rakennukseen mahtuisi paljon muutakin kalastusmatkailua palvelevaa toimintaa. Kuva: Mikko Peltoniemi.

– Koekalastuksissa penikoita on löytynyt. Kalat ovat siis vaeltaneet toivotusti takaisin Haihunkoskelle lisääntymään. Luontaisen kannan muodostumisen tukemiseksi jokeen on kunnostettu sorapaikkoja, joissa taimen voi kutea. Pehmeäpohjaisena jokena Tarpianjoki ei muuten sovellu taimenen kutujoeksi.

Toivomuslista kaupungin suuntaan

Viialan Perhokalastajien ja kaupungin yhteistyö on tällä hetkellä hyvin vähäistä. Minkäänlaisia yhteisiä suunnitelmia alueen matkailukäytön kehittämiseksi ei ole olemassa. Muutamia toiveita Perhokalastajilla kuitenkin kaupungin suuntaan olisi. Yksi koskee koskialueelle jatkossa tehtäviä raivauksia. Ne tulisi toteuttaa niin, että kalojen suojapaikat säilyvät.

– Jos saisimme kaupungilta taimenen kutupaikkojen rakentamiseen sopivaa soraa, niin työt teemme kyllä itse vapaaehtoisten voimin. Myös bajamaja olisi tarpeen. Alueella käy paljon kalastajia laajalta alueelta, joten vessakysymys pitäisi ratkaista, Niittymaa toivoo.

Haihunkosken nurkilla sijaitsevasta, kaupungin omistamasta ulkorakennuksesta vessa jo löytyisi. Rakennus on kuitenkin tällä hetkellä käyttämättä. Perhokalastajilla ei ainakaan toistaiseksi ole ajatuksia rakennuksen hyödyntämisestä niin, että se voisi palvella Haihunkosken kävijöitä.

– Emme ajattele asiaa mitenkään päin, se on meidän suunnitelmista aivan ulkona. Projekti olisi pienelle seuralle aivan liian kallis. Jos sitä lähdettäisiin kehittämään, vähintään 90 prosenttia rahoituksesta pitäisi tulla jostain muualta, Viialan Perhokalastajien perustajajäsen Pietro Ikävalko miettii.

Tiedot Haihunkoskella kalastamiseen tarvittavista luvista ja säännöt löytyvät yhdistyksen verkkosivulta www.viialanperhokalastajat.fi tai kosken parkkipaikan ilmoitustaululta. Myös Facebookista löytyy sivu nimeltä Haihunkoski, josta tarvittavat tiedot löytyvät.

Kylmäkoskella on ikuisesti paikka Rantakarin siskosten sydämissä. Vasemmalta oikealle Marjut Rantakari, Arja Köppe-Rantakari sekä Auri Rantakari. Vakituisesti Saksassa asuva Arja täytti aprillipäivänä 80 vuotta. Kuva: Oona Eskeli.

Kylmäkoskella syntyneet ja Toijalassa ylioppilastutkintonsa suorittaneet Rantakarin sisarukset ovat eläneet hyvin kansainvälistä elämää.

Opettajana työskennellyt Arja Köppe-Rantakari (s. 1940) on asunut suurimman osan elämästään saksalaisen Klaus-miehensä kanssa Saksan Lüneburgissa.

Saksa on merkityksellinen maa myös Auri Rantakarille (s. 1941). Hän opiskeli saksan kieltä Helsingin yliopistossa ja sai opiskeluaikanaan stipendejä Saksaan. Vuonna 1970 Auri asettui Kokkolaan, jossa hän asuu yhä tänä päivänä.

Ilari Rantakari (s. 1945) lienee sisaruksista tunnetuin. Hän toimi urallaan muun muassa suurlähettiläänä Sambiassa ja Tansaniassa. Nykyisin Ilari Rantakari asuu Helsingissä.

Sisaruksista nuorin, Marjut Rantakari (s. 1948), teki työuransa Suomen ulkoministeriössä ja kiersi maailmaa 38 vuotta. Myös Marjut on asettunut pääkaupunkiin.

Akaan Seutu tapasi Rantakarin siskokset, eli Arjan, Aurin ja Marjutin, Kylmäkoskella 9. heinäkuuta.

Rantakarin sisarusten vanhemmat Aune ja Antti Rantakari on haudattu Kylmäkosken hautausmaalle. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Antti-isä palasi parahiksi näkemään esikoisen syntymän

Rantakarin sisarusten vanhemmat, Aune ja Antti Rantakari, tapasivat toisensa Kylmäkoskella. Kylmäkoski oli Antin kotipitäjä ja hämeenkyröläinen Aune saapui sinne kunnan kätilöksi.

Pari meni naimisiin Helsingissä juhannuksena 1939. Sotaan Antti Rantakari lähti syyskuun ensimmäisenä päivänä samana vuonna.

– Isä ei saanut lomaa ennen kuin 31. maaliskuuta 1940. Minä olen syntynyt seuraavana päivänä, Arja Köppe-Rantakari sanoo.

Laskettu aika oli tosin huhtikuun puolivälissä. Arja arvelee syntyneensä aiemmin, koska Aune-äiti oli viimeisillään raskaana ollessaan käynyt vielä rankalla matkalla Loimaalla auttamassa yhtä perhettä.

Loimaan-reissusta ei ehtinyt kulua kauaakaan, kun sekä Antin ensimmäiset lomapäivät että Arja-esikoisen syntymä koittivat. Arja syntyi Aunen virka-asunnossa.

Arja Köppe-Rantakari on tutustunut syntymäänsä edeltäneisiin päiviin äidin kirjeiden kautta.

– Enhän minä muuten näitä tietäisi! Arja nauraa.

Sodan jälkeen Antti Rantakari työskenteli vaatturina. Aune jatkoi kätilön töitä ja ylsi Rantakarin siskosten kertoman mukaan myös valtuustoon paikkakunnan ensimmäisenä naisena.

Marjut Rantakari (vas.), Arja Köppe-Rantakari ja Auri Rantakari. Kuva: Oona Eskeli.

Mökit sijaitsevat Jalannin rannalla

Marjut Rantakari arvelee perheen kansainvälisyyden periytyneen Aune-äidin kautta.

– Kansainvälisyys tulee ehkä äidin suvusta, joka on hyvin taiteellista haaraa. On ollut taidemaalareita ja musikaalisuutta, Marjut miettii.

Kansainvälisten Rantakarien kotiseuturakkaus ei lopahtanut ulkomailla. Tilanne on pikemminkin päinvastainen.

– Olin vanhempien sisarusten vaikutuksesta jo 16-vuotiaana päättänyt, että lähden ulkomaille. Olen kuullut perheestämme sanottavan, että kaikki sieltä Rantakarin lapsista lähtee ulkomaille ja kukaan ei jää Kylmäkoskelle. Mutta juuri maailmalla huomasin, että haluan olla suomalainen. Olemmekin kaikki aina palanneet juurillemme Kylmäkoskelle, Marjut Rantakari muotoilee.

Rantakarit kokoontuvat sukulaisineen säännöllisesti Jalannin rannalla sijaitsevalle mökkiryhmälleen. Perhe hankki mökkien tontin vuonna 1972.

– Tämä on paikka, jonne tulemme niin kauan kuin vain pystymme, Arja Köppe-Rantakari kuvailee.

Kylmäkosken kirkko on tärkeä

Rantakarin siskokset sanovat kaipaavansa vanhaa Kylmäkoskea, jonka keskustassa he lapsina asuivat. Heidän silmissään keskusta on nykyisin tyystin erilainen.

– Minä kaipaan sitä kaikkea vanhaa. Kylmäkosken hieno tunnelma katosi, kun keskustasta poistettiin kaikki vanhat rakennukset. Se tunnelma olisi nyt tänä päivänä upea juttu, Marjut Rantakari pohtii.

Kylmäkosken kirkko on Rantakareille yhä tärkeä paikka, ja he ovatkin aiemmin työskennelleet sen elävöittämisen eteen.

Arja Köppe-Rantakarin (edessä) 80-vuotisjuhlia piti juhlistaa näyttävästi Saksassa. Koronavirustilanne muutti suunnitelmat. Arjan siskot Auri (kesk.) ja Marjut laittoivat sisaruskatraan vanhimman kuvattavaksi keinutuoliin perheen mökkitontilla Jalannin rannassa. Kuva: Oona Eskeli.

Kotitehtävät annettiin ikkunan edessä

Keväällä Arja Köppe-Rantakarin oli tarkoitus juhlistaa 80-vuotispäiväänsä isosti Saksassa. Koronaviruspandemia siirsi suunnitelmat vähintäänkin vuodella eteenpäin.

Perinteistä Kylmäkosken-matkaakin jouduttiin siirtämään mutta ainoastaan viikolla. Arja ja hänen miehensä saapuivat Suomeen juhannuksena. Suomeen pääsyä edesauttoi Kylmäkoskella sijaitseva mökki sekä se, että Arjalla on Suomen kansalaisuus.

Köppe-Rantakarin mukaan Saksan koronarajoitukset olivat keväällä rankemmat kuin Suomen. Pohjois-Saksassa tartuntatapaustilanne pysyi suhteellisen hyvänä.

– Meillä Lüneburgissa ei ollut yhtään kuolemantapausta. Kun lähdimme Suomeen, sairaalassa oli kaiken kaikkiaan noin 160 hoidettavaa mutta ei vaikeita tapauksia.

Arja on todistanut koronan vaikutuksia tapahtuma- ja opetusaloihin kahden lapsensa kautta. Hänen poikansa järjestää ammatikseen musiikkitapahtumia ja hänen tyttärensä on opettaja.

– Mitään festivaaleja ei ollut mahdollista järjestää. Opettajat puolestaan tekivät osan töistä kotona ja osan kouluissa. Tyttäremme opettaa sellaista peruskoulun ensimmäistä luokkaa, jolla on paljon erikielisiä pakolaislapsia. Koska he eivät olleet lainkaan digitalisoituneita, he tulivat koulun ikkunan eteen ja tyttäremme antoi ikkunan kautta heille tehtävät, Arja kertoo.

Uransa opettajana tehnyt Arja Köppe-Rantakari harmittelee, että koulutuksen taso on laskenut hänen nykyisessä kotimaassaan Saksassa. Kuva: Oona Eskeli.

Suomen koulu voittaa saksalaisen

Arja Köppe-Rantakari valmistui Suomessa Jyväskylän yliopistosta lastentarhanopettajaksi mutta vietti lähes koko uransa Saksassa opettamassa perusasteen luokkia 1–4. Työvuosia Saksassa kertyi yhteensä 37.

Arjan näkemyksen mukaan Suomen koulutusjärjestelmä on parempi kuin saksalainen.

– Saksassa ei ole enää mitään sisäänpääsytutkintoa, vaan jokainen vanhempi voi nykyään sanoa, että lapseni menee ylioppilasluokalle, vaikka lapsi olisi kuinka huono keskiarvoltaan. Vanhemmat toki aina toivovat lapsilleen koulumenestystä, mutta sen takia koko systeemin taso on laskenut, Köppe-Rantakari harmittelee.

Joskus pyöräilin kulkueessa jonkun kaupungin läpi ruokatunnin aikana. Pistimme koko kylän sekaisin. Siinä meinasi monelta palaa pinna, kun huusimme: ”Sun kiireesi loppu justiinsa nyt!” Menee jonkin aikaa, kun kolmesataa pyöräilijää ajaa poliisin perässä. Silloin mennään tavallaan yhtenä autona. Välillä menimme erikoisluvalla moottoriliikennetiellä.

Aina kun oli lämmin aurinkoinen päivä, huoltohenkilöt alkoivat heti aamusta töihin, jotta ajajat saatiin lähtökuntoon. Maalarinteippi nenän päälle, poskipäät ja korvalehdet suojattiin. Aurinkolasit olivat myös tarpeen.

Monessa paikassa oli runsaasti kansaa, joka hurrasi meille. Kilpisjärvellä olimme hotellissa, ja Lapin mies ihmetteli, kun aamupalalle tullaan kypärä päässä ja pyöräilyshortsit jalassa.

Parainen oli sellainen paikka, missä ei kovin kauan viitsinyt olla, sillä siellä oli sitä kalkkikivipölyä ilmassa. Moni laittoi hengitysmaskin eteen.

Pienessä Vöyrin kylässä poikkesimme kahville. Siinä kilisi rahaa kassaan. Sanoivat, ettei edes viikossa tule siten rahaa ja että olo on kuin lottovoiton saaneella.

Arvi Virtanen

Kirjoittaja on akaalainen, joka osallistui ”Suomi pyöräilee” -matkoille 14 kertaa vuosina 1993–2007.

Arvi Virtanen. Kuva: Tarja Antola.

Lue myös:

Koppakuoriainen silmässä – Arvi Virtasen kertomuksia ja näkemyksiä Suomi pyöräilee -matkoilta (osa 4)

Yllätysmuutto sekä nippa nappa väistettyjä monttuja – Arvi Virtasen kertomuksia ja näkemyksiä Suomi pyöräilee -matkoilta (osa 3)

Vaikka kaikkialla ei ehdi poiketa, on lähes kaikki Lapin kunnat käyty läpi – Arvi Virtasen kertomuksia ja näkemyksiä Suomi pyöräilee -matkoilta (osa 2)

”On sitä maailmaa monella tapaa koettu” – Arvi Virtasen kertomuksia ja näkemyksiä Suomi pyöräilee -matkoilta (osa 1)

Hiekin testamentin varoja on päätetty käyttää muun muassa Viialan sankarihautojen tyynykivien tekstien maalaamiseen. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Akaan seurakunnan kirkkoneuvosto päätti 2. heinäkuuta käyttää testamenteilla saatuja rahoja Viialan seurakunnan historian tutkimiseen sekä Viialan ja Toijalan sankarihautojen tyynykivien tekstien maalaamiseen hopeamaalilla.

Viialan seurakunnan historian tutkimista rahoitetaan vuoden ajan 70 000 eurolla Selma, Anna, Rosa ja Suoma Hiekin testamenttaamista varoista. Hautakivien hopeamaalaus puolestaan maksetaan Viialassa asuneiden Hiekkien ja Toijalassa asuneen Kalervo Kervisen testamentin rahoilla.

Kalervo Kervinen ei määrännyt testamentissaan mitään varojen käyttämisestä.

Testamentti mainitsee lähetystyön

Kirkkoneuvoston päätökset perustuvat Akaan seurakunnan talouspäällikön Arja Tarelan esityksiin. Niissä todetaan, että koska kumpikin testamentti on vastaanotettu ennen seurakuntaliitosta, niitä pitää käyttää kohdistetusti kyseisen lakkautetun seurakunnan alueen hyväksi.

Akaan ja Viialan seurakunnat yhdistyivät kuntaliitoksen takia vuonna 2007. Hiekkien testamentti on joulukuulta 1976 ja sitä on muutettu 1977. Kalervo Kervisen testamentti on tehty 5. tammikuuta 1996.

Hiekin siskokset määräsivät, että Viialan seurakunnan on saadessaan jäämistön hallintaansa sijoitettava yksi neljäsosa heidän testamenttaamansa tilan varoista lähetystyöhön. Lisäksi seurakunnan on huolehdittava siskosten hautojen ainaishoidosta.

Muilta osin siskokset toteavat, että heidän koko jäämistönsä menee Viialan seurakunnalle. Käyttötarkoitusta ei ole määritelty.

Kalervo Kervinen määräsi testamentillaan seuraavasti: Akaan seurakunta saa kuoltuani täydellä omistusoikeudella kaiken omaisuuteni, olkoonpa se minkä nimistä ja minkä laatuista tahansa.

Mitään mainintaa varojan käyttötarkoituksesta ei ole.

Hiekin siskosten ensimmäisen testamentin ehdot vuodelta 1976.

Tarela valmisteli rahastosäännön

Hiekin siskosten testamenttirahastolla on myös rahastosääntö, johon kirkkoneuvoston päätös historiatutkimuksesta osittain perustuu. Rahastosäännössä todetaan Arja Tarelan valmistelutekstin tavoin, että seurakuntaliitoksen jälkeen varojen käyttö tulee kohdistaa entisen Viialan seurakunnan alueelle, jotta testamentin määräys tulee täytettyä.

Hiekin testamenttirahaston rahastosäännössä ei kerrota, kuka sen on kirjoittanut, milloin se on kirjoitettu ja kuka sen on hyväksynyt. Mitään päiväystä tai allekirjoitusta ei ole.

Akaan Seutu ei tavoittanut lomalla olevaa talouspäällikkö Arja Tarelaa, mutta kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Mika Pajunen vastasi kysymyksiin sähköpostilla torstaina 30. heinäkuuta. Pajunen oli vastatessaan kääntynyt Tarelan puoleen, jonka hän sai tavoitettua lomalta.

– Oheiset vastaukset perustuvat talouspäällikön puhelimessa antamiin muistinvaraisiin tietoihin, jotka voidaan tarkastaa myöhemmin seurakunnan arkistosta, Pajunen kertoi.

Hiekin testamentin rahastosääntö on Pajusen mukaan laadittu seurakuntien yhdistymisen jälkeen.

– Rahastosäännön valmistelijana ja esittelijänä on ollut talouspäällikkö Arja Tarela, ja sen on hyväksynyt Akaan seurakunnan kirkkovaltuusto kirkkoneuvoston esityksestä.

Hiekin siskosten hauta Viialan hautausmaalla. Kuva: Erkki Kivisara.

Mika Pajusen mukaan rahastosääntöön on kirjattu Hiekin testamentin varojen käyttö entisen Viialan seurakunnan alueella, koska näin on tulkittu.

– Seurakuntien yhdistymisen yhteydessä tulkittiin, että tämä on testamentin ehto.

Yli kymmenen vuotta sitten tehty tulkinta perustui Pajusen mukaan Kirkkojärjestyksen kohtaan 13:6. Kyseinen kohta kuuluu seuraavasti: ”Jos seurakunta on saanut lahjana tai testamentilla omaisuutta määrättyyn tarkoitukseen käytettäväksi, seurakuntajaon muutoksen johdosta tapahtuvasta omaisuuden jaosta päätettäessä on annettava määräykset, joilla omaisuuden käyttö tuohon tarkoitukseen turvataan.”

Hiekin testamentin rahastosäännön mukaan testamentin ehto yhden neljäsosan antamisesta lähetystyölle on toteutettu vuonna 2002. Samana vuonna kuoli Suoma Hiekki. Muut kolme siskosta oli kuolleet aiemmin.

Hautoja hoidetaan luonnollisesti Viialassa, mutta muulta osin testamentti on tehty ilman määrättyä tarkoitusta.

Akaan kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston hyväksymä rahastosääntö perustuu talouspäällikkö Arja Tarelan tekemään tulkintaan siitä, mikä on Hiekin siskosten testamentin ehto.

Kuoppala ja Koskinen ihmettelevät

Aiemmin Hiekin testamentin rahoilla on rakennettu Viialaan Rosan-kammari neuvotteluhuoneeksi, hankittu muualle haudattujen muistokivi Viialan hautausmaalle ja uudet pöydät seurakuntasaliin sekä verhoiltu tuolit. Testamenttivaroja on jäljellä noin 124 000 euroa.

Sekä Viialan seurakunnan entinen kirkkoherra Arvi Kuoppala että Viialan seurakunnan entinen diakonissa Pirjo Koskinen ovat ottaneet kantaa testamenttivarojen käyttöön Akaan Seudussa julkaistuilla mielipidekirjoituksilla. Kumpikin tunsi hyvin Hiekin siskokset, ja kumpikin on sitä mieltä, että Viialan historian vuoden kestävä tutkiminen testamenttirahoilla ei olisi ollut Hiekin siskosten tahdon mukaista.

– Tuntuu oudolta, että Lähetystuvan yhtiövastikkeeseen ei ole rahaa mutta suurimittaiseen tutkimukseen kyllä. Mielestäni tämä ei ole Hiekin sisarusten toivomus, 30 vuotta Viialan seurakunnan diakonissana toiminut Koskinen kirjoittaa.

Lue Arvi Kuoppalan mielipidekirjoitukset täältä ja täältä

Lue Pirjo Koskisen mielipidekirjoitus täältä

Hiekin siskosten testamentin lopullinen versio on vuodelta 1977.

Etelä-Pirkanmaan OP:n Akaan-konttoriin tuotiin yli 30 reppua tämänvuotisessa Reppu joka selkään -keräyksessä. Kuva: Oona Eskeli.

OP Ryhmän ja HOPE ry:n Reppu joka selkään -keräys oli käynnissä heinäkuun ajan, ja siihen osallistui myös Etelä-Pirkanmaan Osuuspankki. Tämän vuoden keräys oli järjestyksessään neljäs.

Keräyksen tavoitteena on kerätä koulureppuja vähävaraisten perheiden koulun aloittaville lapsille. Keräykseen saa lahjoittaa myös penaaleja.

Asiakkuusneuvoja Hanna Tallila Etelä-Pirkanmaan OP:sta kertoo, että Akaan-konttoriin tuotiin 31 reppua ja 3 penaalia, Urjalan-konttoriin 6 reppua ja 4 penaalia ja Valkeakosken-konttoriin 17 reppua ja 6 penaalia.

Tallilan mukaan Akaan-konttoriin lahjoitetuissa repuissa oli osassa sisällä kyniä, teroittimia, vihkoja ja kansioita.

Akaan reppumäärään lukeutuu Lions Club Toijala/Akaan tekemä 12 repun kertalahjoitus.

Lue myös:

LC Toijala/Akaa lahjoitti koulureppukeräykseen satsin heijastekankaisia reppuja (23.7.2020)

Lauri Laasala työnsi Nokialla seuran ennätyksen. Se riitti pm-pronssiin. Kuva: Akaan Seudun arkisto.

Toijalan Vauhdista osallistui seitsemän urheilijaa Nokialla 27.–28. heinäkuuta pidettyihin yleisen sarjan yleisurheilun piirinmestaruuskilpailuihin.

Naisten sarjassa Amanda Lapinleimu ylsi kahteen pronssimitaliin. Lajeina olivat 100m ja 200m. Sekä 200 metrillä että 100 metrin loppukilpailuissa syntyivät Amandan uudet henkilökohtaiset ennätykset. Ajat olivat 12,64 ja 26,27.

Noora Toivo hävisi vain kaksi sadasosaa Lapinleimulle 200m juoksussa ollen juoksun neljäs ajalla 26,29.

Kolmas pronssimitali Vauhdille tuli miesten kuulantyönnöstä. Lauri Laasala työnsi tuloksen 13,35, joka on seuran ennätys ja sama tulos kuin se, jonka hän työnsi hallikaudella Aikuisurheiluliiton SM-kilpailuissa. Teemu Salminen sijoittui kuudenneksi samassa kilpailussa.

Naisten kuulantyöntöön Vauhdista osallistui Hanna-Mari Heinonen sijoittuen kymmenenneksi tuloksella 8,07.

Joni Uolamo aloitti kilpailukautensa miesten seiväshypyssä tuloksella 4,10. Sijoitukseksi tuli kuudes. Pituushypyssä hänen tuloksensa oli 5,62 ja sijoitus kymmenes.

Myös Niko Uolamo osallistui pituuskisaan parantaen ennätystään tulokseen 5,46. Hänen sijoituksensa oli yhdestoista.

Piirinmestaruuskilpailut olivat avoimet, joten myös piirin ulkopuoliset urheilijat saattoivat osallistua kilpailuun.

Kari Uolamo

Bestpark Oy:n liiketoimintajohtaja Matti Korkiakoski kävi maanantaina 3. elokuuta Toijalan satamassa ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun tulevan matkaparkin alueelta kaadetiin puut. Kuva: Mikko Peltoniemi

Karavaanareiden matkaparkin Akaaseen perustava Bestpark Oy on karsinut paikan potentiaaliset yrittäjät kahteen. Akaassa maanantaina käyneen liiketoimintajohtaja Matti Korkiakosken mukaan ensi viikolla ollaan viisaampia.

– Nimiä ei vielä kerrota, mutta kaksi on, joiden väliltä valitaan.

Korkiakoski oli tulossa Rovaniemelle perustetun ensimmäisen parkin avajaisista, ja reitti Akaaseen kulki Keskipohjanmaan kautta. Kolmas tänä vuonna avattava Bestpark on tulossa Perhoon.

Bestpark Toijala Marina/Akaa on tarkoitus avata elokuun aikana. Akaan kaupunki vuokraa Bestparkille sataman uimarannan läheltä, Satamatien varrelta 0,6 hehtaarin alueen 1200 euron vuosihinnalla. Kaupunki myös maksaa alueen maanrakennustyöt, joiden hinnaksi on arvioitu 70 000–100 000 euroa. Maanantaina 3. elokuuta alueella ei kaivureita näkynyt, mutta puut on kaadettu.

Akaan matkaparkkia pyörittävä yrittäjä tekee Bestparkin kanssa leasing-sopimuksen ja maksaa vuokraa sekä Bestparkilta saamistaan palveluista että karavaanareiden käyttöön tulevasta huolto- ja saunarakennuksesta. Bestpark rakentaa omalla kustannuksellaan myös aidan matkaparkin ympärille.

– Valitaan kumpi tahansa, yhteistyötä tehdään, lupasi totesi yrittäjäkandidaatti satamassa.

Matti Korkiakosken mukaan Bestpark Oy:llä on jäljellä kaksi potentiaalista akaalaista yrittäjää paikallisen matkaparkin vetäjäksi. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Viialan Peli-Veikkojen edustusjoukkue vuonna 2019. Kuva: Akaan Seudun arkisto.

Läntisen alueen kutosen akaalaisjoukkueet ovat aloittaneet lohkojensa pelit ilman tappioita.

B1-lohkossa Viialan Peli-Veikot kaatoi 1. elokuuta Oriveden Tuiskun vieraissa 3–2. ViiPV jakaa kärkipaikan Ilves/4:sen kanssa. Joukkueet kohtaavat 7. elokuuta Viialan urheilukentällä kello 19.

Lohkossa B2 Kylmäkosken Veikot on puolestaan yksin kärkipaikalla. Viimeksi KylVe kaatoi 28. heinäkuuta Taipaleen nurmella tamperelaisseura Vierasjoukkueen 1–0.

Sekä ViiPV että KylVe ovat pelanneet sarjassa kolme ottelua.

TP-49 naisjoukkue vuonna 2020. Ylärivi vasemmalta valmentaja Miko Heikkilä, Kia Lingman, Annika Saari, Elina Pirttijoki, Tuuli Aho, Minna Vihola, Laura Saarimaa, Virve Kinnunen ja valmentaja Jesse Järvi. Alarivi vasemmalta Hanna Heikkilä, Milla Jokinen, Suvi Jokinen, Kaisla Korhonen, Annsofi Kreivi, Anita Korhonen ja Essi Jokinen. Kuvasta puuttuu Maarit Uusitalo. Kuva: Jukka Koskinen.

Toijalan Pallo-49:n naisjoukkue palautettiin tylysti maanpinnalle riemukkaan kotivoiton jälkeen. Topa kohtasi Kyröskoskella Parkunmäen Apassit jalkapallon läntisen alueen nelosen B-lohkossa 2. elokuuta. Apassit paukuttivat voittolukemikseen 9–0 (4–0).

Topa otti hienon taisteluvoiton FC Nokian kakkosjoukkueesta 22. heinäkuuta. Nyt ilman vaihtopelaajia akaalaiset olivat pahassa pulassa. Sunnuntain voitto oli sarjassa Apasseille ensimmäinen.

Topa kohtaa seuraavaksi tamperelaisen PP-70:n kotonaan Toijalan keskusurheilukentällä perjantaina 7. elokuuta. Peli alkaa kello 18:30.

Luukas Rokkanen oli seitsemäs Prodigy Disc Pro Tourin finaaliosakilpailussa Kuopiossa. Kuva: Jari-Pekka Heimola.

Frisbeegolfin kotimaisen kärkikiertueen Prodigy Disc Pro Tourin finaaliosakilpailu heitettiin Kuopiossa viikonloppuna 31.7–2.8. Pro Tour typistyi neljään osakilpailuun, koska Espanjan Malagan ensimmäinen osakilpailu huhtikuulta peruttiin koronatilanteen vuoksi.

Woodpeckers Kylmäkoskea edustava akaalainen Luukas Rokkanen lähti Kuopioon luottavaisin mielin, sillä edelliseltä viikonlopulta Viron Alutaguse-kilpailusta oli tuomisina kakkostila ja paikka Amerikan avoimiin mestaruuskilpailuihin.

Rokkasella pysyi hyvä ote läpi koko kilpailun, ja hän heitti kaikki Kuopion viikonlopun kierrokset tasaisen varmasti. Perjantaina ja lauantaina tuloksena oli 9 alle ihannetuloksen eli parin ja sunnuntain finaalikierrokselta 10 alle par. Yhteistulos oli näin -28.

Rokkasen sijoitus osakilpailussa oli seitsemäs.

Finaaliosakilpailun sekä koko Prodigy Disc Pro Tour kiertueen jo kolmannen kerran peräkkäin voitti Jyväskylän Puskaputtaajien Väinö Mäkelä tuloksella -39.

Lajin SM-kilpailut kisataan viikonvaihteessa Sipoossa 6.–9. elokuuta.

Tommi Rokkanen

Akaassa, Toijalan sataman edustalla tapahtui perjantaina 31.7. kahden vesijetin yhteentörmäys. Molempien vesijettien kuljettajat loukkaantuivat tapahtumassa ja saivat hoitoa vaativia vammoja. Lähistöllä olleen veneen ansiosta paikalle saatiin nopeasti apua veden varaan joutuneille kuljettajille.

Poliisi epäilee molempia vesikulkuneuvojen kuljettajia tällä hetkellä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja selvittää tapahtumien kulkua. Esitutkinnassa on jo nyt selvinnyt, että vesijetit törmäsivät keulat vastakkain ja vaurioituivat tilanteessa merkittävästi.

Poliisi totesi jo tapahtumapaikalla, että asiaan ei epäillä liittyvän päihteitä.

Uuden vesiliikennelain mukaisesti esitutkinnassa selvitetään vesikulkuneuvon päällikön vastuuta kulkuneuvon turvallisesta kuljettamisesta ja niitä tapahtumia, jotka johtivat kahden vesijetin yhteentörmäykseen.

Vesiliikenteessä tähystämisen tärkeys korostuu nopeuden kasvaessa ja etäisyys toisiin on pidettävä sellaisena, että edes yhteen törmäämisen vaaraa ei synny.

Vesijeteillä toisiinsa törmänneet kuljettajat tuotiin onnettomuuden jälkeen Toijalan satamaan. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Myös jetin luovuttajaa epäillään rikoksesta

Akaan tapauksen esitutkinnassa on epäiltynä vesiliikennerikoksesta henkilöitä, jotka ovat luovuttaneet vesijetit niitä kuljettaneiden henkilöiden käyttöön. Myös tämä vesikulkuneuvon kuljetettavaksi luovuttaminen ja siihen liittyvä sääntely muuttui uuden vesiliikennelain myötä.

Luovuttajalla on vastuu siitä, että kuljettajalla on riittävä ikä, kyky ja taito vesikulkuneuvon kuljettamiseen ja että hän saa riittävän opastuksen niiden turvalliseen käyttöön. Tässä vaiheessa esitutkintaa on syytä epäillä, että näin ei ole kaikilta osin tapahtunut.

Vesijettien käyttö on lisääntynyt

Etelä-Pirkanmaalla poliisi on havainnut myös valtakunnallisen trendin vesijettien lisääntymisestä. Niitä vuokrataan ja lainataan ilmeisesti huomattavasti aiempaa enemmän. Poliisi haluaa muistuttaa, että vakavilta onnettomuuksilta on mahdollisuus välttyä, kun vesillä noudatetaan vesiliikenteen sääntöjä ja niihin perehdytään huolellisesti ennen ensimmäistä vesille lähtöä.

– Vesijettejä lainaavien ja vuokraavien henkilöiden on syytä olla tietoisia omasta vastuustaan. Vanha ajatus siitä, että vesillä on vapaus kulkea, mutta vastuu on ankara, kun jotain sattuu, pitää siis paikkaansa. Tästä Akaan tapahtumakin on valitettava esimerkki, sanoo rikoskomisario Aku Virjula Valkeakosken poliisista.

Vesiliikennettä on valvottu Etelä-Pirkanmaalla venepoliisien toimesta, ja ilmoituksia on saatu myös häiritsevästä vesiliikenteestä. Tästä huolimatta valtaosa veneilystä sujuu Virjulan mukaan mallikelpoisesti ja hyvää merimiestapaa noudattaen.

Pirkanmaalaiset kokoomuslaiset ovat halunneet jo pitkän aikaa Kokoomuksen johtoon henkilöä, joka on maamme toiseksi suurimmasta kasvumaakunnasta. Kokoomuksen Porin puoluekokouksessa toiveet ovat tamperelaisessa ensimmäisen kauden kansanedustajassa Anna-Kaisa Ikosessa, joka on tarjolla varapuheenjohtajaksi. Läpimeno ei ole kirkossa kuulutettu. (Kuva: Kristian Tervo)

Pirkanmaalaisittain Kokoomuksen syyskuinen puoluekokous on kiinnostava. Kokoomusväki on surrut jo pitkän aikaa sitä, ettei kasvumaakunnasta ole jäsentä puolueen puheenjohtajistossa. Tamperelainen kansanedustaja Anna-Kaisa Ikonen kisailee varapuheenjohtajuuksista kansanedustajakollegoidensa Antti Häkkäsen, Mari-Leena Talvitien sekä Elina Lepomäen kanssa. Pirkanmaalla toivotaan Ikosen valintaa mutta sitä ei pidetä itsestäänselvyytenä.

Oppositiossa oleva Kokoomus pitää puoluekokouksensa 4.-6. syyskuuta Porissa. Asialistan mielenkiintoisimpina asiana pidetään kolmen varapuheenjohtajan valintaa. Pirkanmaalaiset luottavat siihen, että nykyinen puoluejohtaja Petteri Orpo säilyttää paikkansa. Joskin Kokoomuksen Ylöjärven Kunnallisjärjestön puheenjohtaja Juho Ojares muistuttaa, että puolueen historia tuntee tapauksia, joissa valitsijoiden mieli puheenjohtajasta on muuttunut viimehetkillä.

– Petteri Orpo jatkoon ja Anna-Kaisa Ikonen varapuheenjohtajaksi, Akaan Kokoomus ry:n puheenjohtaja Susanna Saxberg linjaa.

Saxberg vetoaa pirkanmaalaisiin kokoomuslaisiin, että he tällä kerralla seisoisivat vakaasti Anna-Kaisa Ikosen tukena.

– Valitettava tosiasia on, ettei maakunnassamme ole samanlaista lojaalisuutta kuin esimerkiksi Pohjanmaalla. En tarkoita sitä, että väkemme olisi pakotettava jonkin ehdokkaan taakse. Odotan, että esiintyisimme pirkanmaalaisina yhdessä rintamassa, Saxberg täsmentää.

Saxberg pohtii, että jotkin maakunnassa olevat kokoomuslaiset saattavat vierastaa Anna-Kaisa Ikosta tämän yhden tunnin junayhteyden ponnekkaan edistämisen takia.

– Ei täällä Akaan asemalla heiluteta onnesta hattuja, kun juna viheltää pysähtymättä ohitse. Toki Tampere on tärkeä työssäkäyntialue, Saxberg miettii.

Taannoin Kokoomuksen varapuheenjohtajuudesta kisaillut ja Kokoomuksen Ylöjärven Kunnallisjärjestöä luotsaava Juho Ojares korostaa puheenjohtajakisan synnyttävän tervetullutta fiilistä ja jännitystä puolueväen keskuuteen.

– Petteri Orpo jatkaa. Toki meillä on historiassamme tapahtumia, joissa valkoinen on muuttunut mustaksi. Olemme saaneet yllätyskisan. Kaikki neljä varapuheenjohtajakandidaattia ovat osaavia ihmisiä. Käypä vaalissa miten tahansa, puolueellamme on erinomainen puheenjohtajisto, Ojares vakuuttaa.

Ojares kannattaa Elina Lepomäkeä, joka on tukenut ylöjärveläispoliitikkoa aikaisemmissa yhteyksissä. Ojares kannattaa vastavuoroisuutta.

– Pirkanmaa on toiseksi merkittävin kasvualue. Maakuntamme tarvitsee puolesta puhujia. Pirkanmaalaisille tärkeät asiat etenevät paremmin, jos meillä on oma ihmisemme esimerkiksi Kokoomuksen ylimmässä johdossa, Ojares teroittaa.

Pälkäneen Kokoomus ry:n puheenjohtaja Tomi Hämäläinen tunnistaa, että puoluekentällä vallitsee vahva näkemys Petteri Orvon vakaasta asemasta puoluejohtajana.

– Toki erilaisiakin mielipiteitä on, mutta ne ovat yksittäisten henkilöiden ajatuksia, Hämäläinen toteaa.

– Puolueemme ei saavuttaisi mitään uutta, vaikka vaihtaisimme ykkösveturimme. Puolueemme tilanne on hyvä, Hämäläinen arvioi.

Hämäläinen toivoo, että pirkanmaalaiset lobbaisivat Anna-Kaisa Ikosen puolesta muiden maakuntien väkeä.

– Pirkanmaalaisella varapuheenjohtajalla olisi painoarvoa. Hän pystyisi vaikuttamaan linjauksiin, joilla maamme kehitystä edistetään, Hämäläinen perustelee.

Lempäälän Kokoomus ry:n puheenjohtaja Heikki Hakalan mukaan varapuheenjohtaja-asiaa on mietitty paljon, mutta selkeää kantaa ei ole lyöty lukkoon.

– Edessä on jännittävä valinta, Hakala odottaa.

Oriveden Kokoomus ry:n puheenjohtaja Henry Ingraeus liputtaa terhakasti Anna-Kaisa Ikosen puolesta. Ingraeus kehuu Ikosen laajaa kokemusta ja hyviä näyttöjä.

– Tunnen Ikosen hyvin. On helppoa seistä hänen tukijoukoissaan. Hänestä Kokoomus saisi pätevän varapuheenjohtajan.

– Miksi pirkanmaalaiset eivät ole menestyneet Kokoomuksen puheenjohtajakisoissa, on hyvä kysymys. Meillä on ollut päteviä kandidaatteja niin puolueemme johtopaikoille kuin ministereiksikin, Ingraeus miettii.

”Muita arvoja esille”

Ensimmäisen kauden kansanedustaja Anna-Kaisa Ikonen kertoo haluavansa Kokoomuksen puheenjohtajistoon, koska hän tahtoisi tuoda kokoomuslaisena muunkinlaisia arvoja esille kuin puolueella tällä hetkellä on.

– Sivistys isossa kuvassa on missioni, Ikonen kiteyttää.

– Erityisesti kansakuntamme ja yhteiskuntamme tarvitsee sydämen sivistystä. Ihmisten on arvostettava ja välitettävä toisistansa, Ikonen avaa.

– Sivistys on myös talouden sivistystä. Talouden voimavaroin pystymme edistämään asioita. Tärkeissä keskiöissä ovat esimerkiksi luonto ja ympäristö, Ikonen linjaa.

Ikonen on vakuuttunut siitä, että nimenomaan puolueen puheenjohtajistosta käsin pystyy tuloksellisemmin vaikuttamaan koko puolueen linjauksiin ja ratkaisuihin.

Varapuheenjohtajuudessa Ikosta kiinnostaa vuoden 2021 kuntavaalit. Toimiessaan vuosina 2013-2017 Tampereen kaupungin pormestarina ja vuosina 2018-2019 valtiovarainministeriön valtiosihteerinä hän oppi tuntemaan tarkasti suomalaisen noin 300 kunnan kuntakentän.

– Niin kaupungeilla kuin kunnillakin on suuret haasteet tulevaisuuden suhteen. Ne elävät paineessa ja odotuksessa esimerkiksi isojen yhteiskunnallisten uudistusten, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, johdosta. Tilanne ja toimintaympäristö on ollut pitkään epäselvä, Ikonen toteaa.

Ikonen painottaa, että suomalainen hyvinvointivaltio lepää asiansa korkeatasoisesti hoitavien kuntien harteilla.

– Juuri kunnista käsin vastataan siitä, että kansalaisten hyvinvointi kohenee. Kuntien tehtävä- ja työkalupakissa on elinvoiman vahvistaminen. Jokainen kunta on tällä työsaralla paras asiantuntija oman tulevaisuutensa rakentajana, Ikonen sanoo.

Ikosen mielestä nykyistä parempaa ja vastuullisempaa yhteiskuntaa rakennetaan huolehtimalla kaikkien kansalaisten mukana pysymisestä.

– Maassamme on saatu kannustavia kokemuksia varhaisesta puuttumisesta erilaisiin ongelmiin. Ennalta ehkäisevällä ja korjaavalla toiminnalla estämme ongelmien kärjistymisen ja paisumisen. Tällä saralla Pirkanmaalla on hankittu hyviä tuloksia.

Ikonen on tällä hetkellä Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja. Tätä tehtävää hän pitää tärkeänä näköalapaikkana oman puolueensa ytimeen. Lisäksi Ikonen tapaa kyseisessä roolissaan muiden puolueiden eduskuntaryhmien johtohenkilöitä.

Syvällinen keskustelu tervetullutta

Varapuheenjohtajakandidaatti Anna-Kaisa Ikonen arvostaa asialähtöistä ja syvällistä sekä perusteltua keskustelukulttuuria.

– Viimeaikaiset tapaukset osoittavat, että suomalaisessa yhteiskunnassa on aito tilaus asialliselle debatille. Kukaan ei pysty kiteyttämään merkittäviä asiakokonaisuuksia yhteen Twitter-tviittiin. Verkossa ja sosiaalisessa mediassa asioiden yksinkertaistamisesta ja niiden ärhäkästä kommentoimisesta on muodostunut ongelma. Asiat ovat aina useiden asioiden summia, Ikonen muistuttaa.

MATTI PULKKINEN

Opettaja-lehden artikkelissa arvellaan jopa joka toisen kunnan tai kaupungin lomauttavan opettajiaan. Erityisen raskaasti lomautusten uskotaan osuvan varhaiskasvatukseen. Yt-neuvottelut painottuvat pieniin kuntiin ja kaupunkeihin. Usein lomautusten taustalla on kunnan pitkäaikaiset talousvaikeudet.

Akaa varmasti vastaa monella mittarilla juuri niitä kuntia, jotka aikovat lomauttaa opettajiaan. Akaassa tällaista suunnitelmaa ei kuitenkaan ole olemassa. Eipä tietenkään ole, koska sellaisen suunnittelussa ei olisi järjen hiventäkään.

Kevään etäopetus oli myrkkyä kaikkein heikoimmille. Niille, joilla on oppimiseen liittyvä asenteellinen ongelma. Niille, jotka eivät saa kotona etäkoulunkäyntiin tarvittavaa tukea. Niille, joita vaivaavat molemmat edellä esitetyt ongelmat.

Mitenköhän käy, kun tällaisessa tilanteessa suuren osan kevätlukukaudesta ”opiskellut” oppilas palaa kouluun, jossa opettajia on lomautettu? Mitä oppimisesta tulee? Mitä tulee muiden lasten oppimisesta, kun luokassa on entistä enemmän sellaisia oppilaita, jotka häiritsevät muiden oppimista elettyään edellisen puoli vuotta kuin pellossa?

Ei siinä hyvin käy. Olisipa ajatuksena edes se, että puolet opettajista voidaan lomauttaa, koska yksi opettaja voi etäopettaa kahta luokkaa aivan yhtä hyvin tai huonosti kuin yhtäkin luokkaa. Mutta ei, nyt ollaan oikeassa luokkahuoneessa. Jos opettaja on poissa, ei lapsia voi kuitenkaan ahtaa johonkin toiseen luokkaan. Lapset siis jäävät luokkaan keskenään. Ne hyvät oppilaat, ne häiriköt ja ne, jotka ovat jo etäopetuksen ja kesäloman aikana sopeutuneet vapauteen. Tällainen ei toiminut kovin hyvin edes ennen koronaa, ja nyt se tulee toimimaan vielä huonommin.

Kun katsotaan ihmiskunnan, kansojen ja valtioiden kehitystä ja nousua siihen asemaan, missä ne nyt ovat, on selvää, että koulutus on ollut avainasemassa jokaiselle yhteisölle, jonka asema on aikojen saatossa parantunut. Miksiköhän opetuksen osaamisen vienti olisi muuten niin näkyvällä sijalla esimerkiksi Suomen tekemässä kehitysyhteistyössä? Kaivoja pitää toki tehdä, että kansa voi nostaa vettä, mutta opettajia pitää kouluttaa, jotta kansa voi nostaa itsensä.

Oppimisen polku on taatusti kaksisuuntainen. Viime kevään jättämän oppimisen aukon vaikutuksia lapsiin ei halua edes ajatella. Kaikkien oppimiseen aukkoa ei toki tullut, mutta se vaati lapsen lähipiiriltä jotakin. Lähipiirin ja lapsen piti esimerkiksi ymmärtää, että koulua ei suoriteta eikä siellä ole pakko olla, vaan koulussa pyritään oppimaan ja oivaltamaan ja siellä saadaan olla. Jos lapsen ja lähipiirin fokus oli siinä, että etäopettajan paiskaamat tehtävät pitää ryskäistä läpi ja sitten saa vaikka pelata pleikkaria, ollaan jo kulkemassa tätä polkua väärään suuntaan.

Kiitos Akaan päättäjille siitä, että meillä tuo kehitys on nyt pysäytetty ja jatkamme lastemme opettamista niin hyvin kuin suinkin osaamme. Kiitos, että poikkeusoloista koituvat säästötarpeet kuitataan jotenkin muuten kuin tulevaisuutemme kustannuksella. Nimenomaan kustannuksella, sillä luonnonvaroja meillä ei ole, sisämarkkinamme ovat mitättömät ja toisiamme palvelemalla emme pärjää. Mitäpä muuta meillä siis oikeastaan on kuin kansamme sivistys ja maailma, jossa osaamisellemme on kysyntää? Ei säästetä siitä oksasta, jolla kaikki istumme.

Jyri Sarkkinen jättää Akaan kaupunkikehitysjohtajan tehtävän ja siirtyy Humppilan kunnanjohtajaksi.

Humppilan valtuusto valitsi Akaan kaupungin kaupunkikehitysjohtaja Jyri Sarkkisen tiistaina Humppilan uudeksi kunnanjohtajaksi. Sarkkisen valinta oli pienoinen yllätys, sillä Humppilan kunnanhallitus päätti äänin 4–3 esittää kunnanvaltuustolle Jarmo Juhani Otto Härkösen valintaa kunnanjohtajan toistaiseksi voimassa olevaan virkaan ja hänen kieltäytymisensä varalle Jyri Sarkkista.

Toisin kävi. Sarkkisen valintaa puoltavia puheenvuoroja pidettiin valtuuston kokouksessa useita. Sarkkisen valitsemiseksi tehtiin myös esitys, jota kannatettiin. Suljetussa lippuäänestyksessä annettiin 21 ääntä. Näistä Sarkkinen sai 17.

Sarkkinen oli valituksi tulemisestaan selvästi otettu. Tuleva kunnanjohtaja kiitti valitsijoitaan saamastaan luottamuksesta.

– Olen todella otettu luottamuksesta, jonka sain. Humppila olisi varmasti saanut hyvän johtajan myös Härkösestä. Suuntaan nyt katseeni eteenpäin, me lähdemme yhdessä kulkemaan eteenpäin ja Humppila lähtee kehittymään, Sarkkinen totesi puheenvuorossaan.

Erikoinen episodi oli ennen Sarkkisen valintaa pidetyt useat puheenvuorot, joissa valtuutetut kertoivat saamistaan puheluista, joissa Sarkkista oli yritetty mustamaalata. Valtuutettujen puheenvuoroista päätellen nämä puhelut olivat kääntäneet valtuutettujen mielialat voimakkaasti Sarkkisen puolelle.

Toijalan vanha vedenottamo on Vanajan rannassa, kesäteatterialueen ja venesataman välissä. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Toijalan sataman alueen asemakaava tuli voimaan syyskuussa 2013. Kaavalla on määritelty se, mitä toimintoja mihinkin kohtaan sataman aluetta voi perustaa, mitä sinne saa rakentaa ja miten nykyisiä rakennuksia täytyy ylläpitää.

Sataman alueen kehittäminen ja sen ulosmittaamaton hyöty kaupungille ovat olleet puheenaihe jo vuosikymmeniä. Kovin vähän on silti tapahtunut. Yksi syy on Toijalan ja Akaan kaupunkien passiivisuus. Toinen syy on se, että Akaan myymien ja vuokraamien alueiden kehittäminen ei ole toteutunut suunnitelmien ja sopimusten mukaisesti.

Vuonna 2013 kaupunki möi sataman alueella, Vanajan rannalla olevan entisen vedenottamon akaalaisen Heikki Rissasen Evergold-yritykselle. Vesilaitoksen, sen vieressä olevan asuinrakennuksen ja 4000 neliön tontin hinta oli 140 000 euroa.

– Sinne on tulossa kokoustilat, saunatilat ja kahvila-ravintolatilat. Tavoitteena on, että talven aikana saataisiin suunnitelmat ja lupa-asiat kuntoon. Sen jälkeen alkavat muutostyöt ja remontointi. Itselläni on sellainen visio, että valmista olisi vuoden 2015 kesällä, Heikki Rissanen kertoi Akaan Seudun haastattelussa 23.9.2013.

Lue lisää täältä: Heikki Rissanen lähtee rautatieasemalta

Elokuussa 2020 vesilaitoksen kunnostus on kesken tahi keskeytynyt.

Toijalan sataman vanha asemarakennus on asemakaavan mukaan kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, jota ei saa purkaa. Myös sen korjaamistavat on kaavassa tarkoin määritelty. Kuva: Mikko Peltoniemi

Kesäteatterin alue kaipaa kunnostusta

Vuonna 2015 Akaan kaupunki vuokrasi Toijalan satamasta vesilaitoksen ja uimarannan välissä olevan, 0,7 hehtaarin kesäteatterialueen rakennuksineen harrastajateatteriyhdistys Toijalan Näyttämölle 20 vuodeksi. Vuokraa ei peritä, mutta sopimuksen mukaan Toijalan Näyttämö sitoutui pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelmaan sekä maksaa kiinteistön sähkö-, vesi- ja jätehuoltomaksut.

Lue lisää täältä: Sataman kesäteatteri vuokrataan 20 vuodeksi

Vanhan asemarakennuksen lisäksi alueella on kellari-, varasto ja saunarakennukset sekä pieni savusauna. Viisi vuotta sitten Toijalan Näyttämön suunnitelmissa oli muun muassa poistaa nykyinen katsomo ja rakentaa tilalle uusi, kunnostaa asemarakennus, varastorakennus ja sauna, purkaa kellarirakennus sekä kaataa puita, tasata maata ja siistiä aluetta muutenkin.

Alueella kierrellessä näyttää nyt siltä, että suunnitelluista hankkeista on viidessä vuodessa toteutunut uuden katsomon rakentaminen. Muun muassa savusaunan katto on romahtanut ja saunarakennusta ympäröivät puut, samoin rapistuvaa asemarakennusta.

Vanha asemarakennus on kaavassa merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennukseksi.

Sataman kesäteatterialueen saunarakennus seisoo Vanajan rannalla paraatipaikalla, lähellä laivalaituria, oman onnensa nojassa. Edes puita, jotka kasvavat kiinni rakennuksen seinissä ja katon päällä, ei ole kaadettu pois. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Vesilaitokselle kaivataan buustia

Kaupunkikehitysjohtaja Jyri Sarkkisen mukaan Akaa ei ole ryhtymässä mihinkään toimenpiteisiin Evergoldille myydyn vesilaitoksen suhteen. Sarkkinen kertoo käyneensä vesilaitoksella kaupunginjohtaja Antti Peltolan kanssa viime kesänä.

– Kyllähän siellä on tapahtunut. Sisällä on tehty varsin paljon, ja ihan hirveästihän se ei vaatisi, että se saataisiin valmiiksi saakka, Sarkkinen kertoo.

Hänen mukaansa vesilaitoksen vuonna 2014 myönnetty rakennuslupa on edelleen voimassa.

– Se on viisi vuotta, ja kolme vuotta jatkoaikaa.

Nyt ollaan siis jatkoajalla. Sarkkisen mukaan kaupunki toki toivoo, että valmista tulisi mahdollisimman nopeasti.

– Voihan olla, että Bestparkin sijoittuminen edesauttaisi sitä, että sinne tulisi palveluita, kiinnostus lisääntyisi ja vesilaitoshomma saisi vähän buustia.

Alueen tapahtumat lisäävät Sarkkisen mukaan paikan tunnettuutta, ja alueelle saattaa osua myös ihmisiä, joilla olisi investointihaluja.

– Luulen, että vesilaitoskin voisi jotakuta kiinnostaa ja siitä voisi omistajakin olla valmis luopumaan, jos sopiva konsepti löytyisi. Kyllähän se hieno paikka on.

Syksyllä 2013 Heikki Rissanen toivoi, että vanhalla vesilaitoksella olisivat kesällä 2015 valmiina ainakin kokous- ja saunatilat. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Kesäteatterille on kaavassa toinen paikka

Sataman vanhan aseman ja muun teatterialueen vuokrasopimus Toijalan Näyttämön kanssa ei ole Jyri Sarkkiselle tuttu. Kuultuaan sopimuksen sisällön hän pohtii, pitäisikö kaupungin käydä katselmuksella tarkastamassa, ovatko rakennukset kunnossa.

– Jos tulee rakennusvalvontaan ilmoituksia, että on korjaamisen paikkaa, on rakennusvalvonnan paikka puuttua niihin.

Vuoden 2013 asemakaavassa kesäteatterin toiminnot ja sadan neliön rakennusoikeus on jostain syystä sijoitettu ihan eri paikkaan.

– Silloin on ilmeisesti ajateltu, että teatteri tulisi uimarannan länsipuolelle Kangassaaren suuntaan, missä on metsää ja luontopolku menee alueen läpi. Sinne kesäteatteri ei varmaankaan ole siirtymässä, arvelee kaupunkikehitysjohtaja Sarkkinen.

Sataman kesäteatterialueen savusauna on jo hyvän aikaa ollut tiensä päässä. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Poikkeuslupa on Akaassa normaalilupa

Tänä kesänä Akaan kaupunki päätti vuokrata Toijalan satamasta 0,6 hehtaarin alueen Bestpark-nimiselle yritykselle karavaanarien 24-paikkaista matkaparkkia varten. Vuokra on 100 euroa kuussa, ja kaupunki maksaa arviolta 70 000–100 000 euroa maksavat maanrakennustyöt.

Bestparkin on tarkoitus aueta akaalaisen yrittäjän vetämänä elokuun aikana. Yrittäjä vuokraa toiminnan sekä muun muassa huolto- ja saunarakennuksen Bestparkilta leasing-sopimuksella. Bestparkin liiketoimintajohtaja Matti Korkiakoski kertoi Akaan Seudulle maanantaina 3. elokuuta Toijalan satamassa, että yrittäjäksi on jäljellä kaksi vaihtoehtoa. Valinta on tarkoitus tehdä ensi viikolla.

Bestpark kertoo nettisivuillaan, että sen matkaparkkien perustaminen on helppoa, koska ne eivät vaadi kaavoitusta. Kaupunkikehitysjohtaja Jyri Sarkkisen mukaan Bestparkin arkkitehti oli suunnitellut, ettei yritys hakisi Akaan matkaparkin huolto- ja saunarakennukselle poikkeamislupaa.

– Väliaikaiselle rakennuksellehan voidaan hakea viiden vuoden määräaikainen lupa, mutta minä olen sitä mieltä, että tämä kannattaa ottaa normaalina lupana, Sarkkinen sanoo.

Normaali lupa tarkoittaa tässä tapauksessa poikkeamislupaa kaavasta ja sen jälkeen rakennuslupaa, koska yhtään rakennuspaikkaa nyt vuokratulla puisto- ja pysäköintialueella ei kaavassa ole. Matkaparkki on suunniteltu luontopolun päälle, ja alueen puut on jo kaadettu.

Bestparkin poikkeamislupaprosessia nopeuttaa Jyri Sarkkisen mukaan se, että naapurina on Akaan kaupunki. Silloin kaupungin ei tarvitse kuulla kuin itseään.

– Se on ikään kuin vähän kevyempi käsittely.

Vastaava tuore esimerkki poikkeusluparakentamisesta on Sarkkisen mukaan uusi Savolan kenttä.

– Sinnehän tuli huoltorakennus kaavan puistoalueelle. Tein siitä poikkeamispäätöksen, ja rakennustarkastaja on myöntänyt sen jälkeen rakennusluvan.

Tällä rakennuspiirroksella Bestpark Oy hakee poikkeamislupaa kaavasta rakentaakseen Toijalan sataman matkaparkkiin huolto- ja saunarakennuksen. Kuva: Akaan kaupunki.

Kaava on yhdenlainen toimintasuunnitelma

Kun katselee ympärilleen Toijalan satamassa ja lukee läpi vanhoja lehtijuttuja ja asiakirjoja, on pakko kysyä, miksi alueen kehittämisestä ei tehdä laajempaa ja kattavampaa suunnitelmaa. Miksi edetään niin, että Akaan helmenä pidetyltä alueelta myydään tai vuokrataan muutaman vuoden välein maata ja rakennuksia vailla mitään velvoitteita ja aikarajoja? Tai ainakaan niitä ei valvota.

– Mitä nyt sitten sanotaan kokonaissuunnitelmaksi? Kaavahan on yhdenlainen kokonaissuunnitelma, kaupunkikehitysjohtaja Jyri Sarkkinen aloittaa vastauksensa.

Hänen mielestään kokonaissuunnitelmien toteutukset ovat hankalia.

– Jos ajatellaan kaupungin taloudellista tilannetta ja sitä, kuinka paljon pystytään satsaamaan, en näe, että kaupunki pystyisi olemaan kokonaissuunnitelman toteuttaja. Meillä on keskustan alue ja aseman alue, missä yritetään tehdä, mutta kaikkeen ei vaan riitä resurssit.

Akaan kaupunkikehitysjohtajan Jyri Sarkkisen mielestä kokonaisuunnitelman toteuttaminen Toijalan sataman alueella olisi hankalaa. Arkistokuva: Juha Kosonen

Sarkkisen mukaan kaupunki tarvitsee satamaan nimenomaan ulkopuolisia pyörittämään toimintaa. Hän myöntää, että eri toimijoiden kokoaminen yhteen ja yhteisen toimintasuunnitelman tekeminen voisi olla järkevää.

– Itse pidän realistisena sitä, että mennään pala kerrallaan. Mutta tietysti palaset mietitään sen suhteen, että ne sopisivat kokonaisuuteen. Siellä on kesäteatteri ja siellä on venesatama ja on uimaranta ja on vesilaitos ja on Bestpark tulossa. Kyllähän siinä on reunaehtoja, mitkä toiminnot ne ovat, mitkä toisiansa tukee.

Entä aikooko kaupunki antaa jatkossa muillekin yrityksille ja yhdistyksille sataman alueita käyttöön ilmaiseksi tai nimellisellä vuokralla?

– Olen väärä ihminen vastaamaan siihen. Se on kaupunginhallituksen päätös. Kyllähän ne keskustelua aina herättävät puolesta ja vastaan kaupunginhallituksessakin, Sarkkinen sanoo.

Bestpark perustelee poikkeamislupaa hakiessaan huoltorakennuksen vähäisiä haittoja sillä, että kaikki matkaparkin rakenteet toteutetaan siirettävinä. Kuva: Ote lupahakemukseen liittyvästä asemapiirroksesta, Akaan kaupunki.

Bestparkin matkaparkkia suunnitellaan Nahkialanvuorelta Kangassaareen kulkevan luontopolun päälle. Kuva: ote poikkeamislupahakemuksen asemapiirroksesta, Akaan kaupunki.