Akaan Seudun paperilehdessä 5.8. julkaistussa, Viialan rukoushuonetta käsittelevässä jutussa on virhe. Kuva, joka kuvatekstin mukaan on 1960-luvulta ja Esko Korkeamäen kirjasta, on otettu kesällä 1985 ja se on jutussa haastatellun Aija Kuuselan arkistosta. Alla on kuva oikealla kuvatekstillä.

Takapihan puolella oleva terassi oli käytössä jo 1980-luvulla. Kuva: Aija Kuuselan arkisto.

Lue täältä koko juttu: Vanha Viialan rukoushuone sai kokonaan uudenlaisen elämän – Kirkkokadulla on sittemmin painettu lehtiä ja hoidettu lapsia

Akaan seurakunnalla on 1970- ja 1990-luvulla saatuja testamenttivaroja. Niillä on hankittu muun muassa kalusteita, muistokivi, sankarihautojen tekstin hopeointia sekä tutkimus Viialan seurakunnan historiasta. Jäljellä on ainakin 70 000 euroa, joille ei testamenteissa ole määrätty käyttötarkoitusta.

Miten Akaan seurakunnan tulisi mielestäsi käyttää jäljellä olevat testamenttirahat?

Katso tästä Kalervo Kervisen testamentti

Katso tästä Hiekin sisarusten testamentti

Kolmostien kallioleikkauksia lujitetaan Akaan kohdalla. Kalliota on tien molemmilla puolilla. Kuva: Oona Eskeli.

Pirkanmaan ELY-keskus aloittaa kallioleikkausten lujitustyöt kolmostiellä Akaassa. Työt aloitetaan viikolla 33 eli ensi viikolla.

ELY-keskuksen tiedotteen mukaan lujitustöitä tehdään, koska kallioleikkauksista on irronnut kiviä.

Töiden pääurakoitsijana toimii GRK Infra Oy. Työmaapäällikkö Ville Manninen GRK Infra Oy:stä kertoo, että moottoritien varrella työskennellään aluksi viitenä päivänä viikossa.

– Varsinaiset lujitustyöt kestävät muutaman viikon. Jos melulupa sallii, töitä tehdään maanantaista sunnuntaihin ihan läpi päivän ja yön, Manninen lisää.

Lujitukset suoritetaan Toijalan ABC:n eteläpuolella sijaitseviin, paikoitellen yli 20 metriä korkeisiin kallioleikkauksiin noin kilometrin pituisella matkalla. Kallioleikkauksia on tien molemmilla puolilla.

Työmaapäällikkö Mannisen mukaan töiden pitäisi vaikuttaa moottoritiellä liikennöintiin lähtökohtaisesti vain siten, että kallioleikkausten kohdalla on 60 km/h -nopeusrajoitus.

– Kaistoja ei työn ajaksi suljeta.

Prosessissa kallion pinnasta irrotetaan ensin heikosti kiinni olevaa kiviainesta. Sen jälkeen kallioon porataan reikiä, joihin juotetaan 3–7-metrisiä terästankoja.

– Jos tilaaja katsoo tarpeelliseksi, siihen tulee vielä verkkoa. Verkotus ei ole vielä varmaa, mutta olemme varautuneet siihen, Ville Manninen toteaa.

Kivien vierimisen varalta tien ja kallion välisille alueille kaivetaan suojaojat. Lisäksi asennetaan pysyvää tiekaidetta.

– Tiekaide tulee tien molemmin puolin ja koko matkalle, työmaapäällikkö sanoo.

Lujitustöiden yhteydessä kallioleikkausten alueelta poistetaan vanhat maisemavalaistukset sekä haitallista vieraslajia kurtturuusua.

Kallioleikkaukset ovat paikoin hyvin korkeita. Kuva: Oona Eskeli.

Kallioleikkauksia lujitetaan noin kilometrin matkalta. Kuva: Oona Eskeli.

Kuva: Oona Eskeli.

Valokuvaaja Harri Hinkka (vas.) ikuisti Tampereen Teatterin johtajan Reino Braggen muotokuvaan. Se paljastettiin keskiviikkona iltapäivällä. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Kymmenen vuotta menestyksellisesti Tampereen Teatteria isännöinyt teatterinjohtaja ja toimitusjohtaja Reino Bragge kuunteli tunnin ajan vuolaita ja perusteltuja kiitoksia sekä ruhtinaallisia kehuja keskiviikkona iltapäivällä järjestetyssä eläköitymisjuhlassaan. 116-vuotiaan Tampereen Teatterin talouden tervehdyttänyt sekä vakiinnuttanut ja näytöksien täyttöasteen tähtitieteelliselle tasolle pysyvästi nostanut Bragge pokkasi erittäin harvinaisen Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämän Kultaisen ansiomerkin valkoisella nauhalla. Tampereen Teatteri ikuistutti historiallisen arvostetun ja pidetyn johtajansa muotokuvaan, jonka taiteili valokuvaaja Harri Hinkka. Vapaaherran päiville 31. heinäkuuta jäänyttä teatterin moniottelijaa muistivat lukuisat tahot, joiden kiitospuheet kaikuivat Tampereen Teatterin päänäyttämöllä tunnin ajan.

Tampereen Teatterin henkilökunta laittoi parastaan Reino Braggen lähtöjuhlassa. Päänäyttämö oli lavastettu prameaksi juhlahuoneeksi. Puitteet olivat yhtä vaikuttavat kuin Braggen Tampereen Teatteriin kaudellaan hankkimien suurmusikaalien lavasteet, valot sekä äänet.

Tällä kertaa kenenkään ei tarvinnut näytellä, kun eri tahojen edustajat jakoivat kiitostaan estradilta postuvalle Braggelle. Jokainen tervehdyksen esittäjä vannoi vilpittömyyttään ja perusteli tarkasti jokaisen kehunsa ja ylistyksensä. Jos Braggella olisi housujensa kannattamina hinkselit, mies olisi saanut paukutella niitä taukoamatta hänen kunniakseen pidetyn seremonian ajan.

Tampereen Teatterin uusi johtaja ja toimitusjohtaja Mikko Kanninen muistutti, että Reino Bragge jää taidelaitoksen historiaan sen 26. johtajana. Kannisen mukaan hänen edeltäjänsä on tehnyt suomalaisittain ja kansainvälisestikin merkittävän työrupeaman kotimaisen teatterin hyväksi.

Kanninen korosti Tampereen Teatterin lunastaneen Braggen johtajakaudella eurooppalaisen huipputason. Saavutukset konkretisoituivat vakaasti kasvaneissa kävijämäärissä; teatteri on saanut iloita jo vuosien ajan historiallisen korkeista näytöksien täyttöasteista. Tampereen Teatteri on kunnostautunut monipuolisen ja korkeatasoisen ohjelmiston toteuttajana. Taiteelliset saavutukset on tunnustettu julkisesti. Braggea kunnioitetaan ainutlaatuisen osaavana henkilöstöjohtajana. Miehen avuihin kuuluu myös euron päälle ymmärtäminen. Kassa on vakaa, ja taloudellinen asema vakaa.

Kanninen tarjoili Braggelle samppanjat. Lähtiäisjuhlan osallistujat kohahtivat iloisesti, kun Kanninen julkaisi jymyuutisen: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto on myöntänyt Reino Braggelle poikkeuksellisen tiukoin kriteerein jaettavan Näyttämötaiteen Kultaisen kunniamerkin valkoisin nauhoin.

Pormestari Lauri Lyly ja Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen puhuivat vuolaita kiitoksen sanoja Reino Braggelle tämän eläköitymisjuhlassa. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Lyly ja Ikonen kylvivät kiitosta

Pormestari Lauri Lyly (sdp) sekä Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen (kok.) antoivat molemmat kiitettävät päättätodistukset Reino Braggelle tämän Tampereen Teatterin vuosista.

Lyly arvosti sitä, että Bragge ilmoitti ajoissa aikeestaan vetäytyä eläkkeelle. Bragge teki tilaa uudelle kyvylle, joka johtaa iäkkään ja kunniakkaan Tampereen Teatterin sen mittavien hankkeiden yli niiden suunnittelusta toteutukseen.

– Hyvä johtaja osaa varautua, Lyly kiteytti.

– Osaavalla johtajalla on kyky kuvitella jotakin. Hän herättää luottamusta. Hänelle uskalletaan kertoa hölmöiltäkin vaikuttavat ideat. Osaava pomo kohtaa toivon ja jakaa sen muille, Lyly hehkutti.

Lyly kiitti korostetusti Tampereen Teatterin taloudellista itsenäisyyttä.

Anna-Kaisa Ikonen teroitti, että Reino Braggen kaudella Tampereen Teatteri on kirkastanut kilpeään valtakunnallisesti. TT on kantanut vahvasti kortensa kekoon Tampereen teatteripääkaupunkiudessa.

Ikonen ihasteli Braggen henkilöstöpolitiikkaa. Tampereen Teatterissa on aidosti hyvä henki, joka ei ole tavallista kulttuuri- ja taidelaitoksissa.

Ikonen suitsutti Braggen näkemyksellisyyttä ohjelmiston rakentamisessa. Näytäntökausilla on tarjolla kaikkia teatterin eri lajeja.

Kiittelijöitä pitkä jono

Reino Bragge kuunteli korvat tarkkoina lukuisia tervehdyksien tuojia, joiden sanat olivat yhtä mannaa – ansioista.

Tervehdyksensä toivat esimerkiksi Tampereen Teatterin Naisyhdistys, Tampereen Teatterin Palvelu Oy, pääohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen, Tampereen Työväen Teatteri, Tampereen Komediateatteri, Näty sekä Tampereen Teatterin koko henkilökunta.

MATTI PULKKINEN

Ellellä (vas.), Elinalla, Emeliinalla ja Markolla on tunnelmallinen piha Kurvolassa. Kuva: Oona Eskeli.

Vuonna 2012 akaalainen Elina Niemi-Silmonen odotti Elle-tytärtä ja etsi miehensä Marko Silmosen kanssa uutta kotia. Se löytyi lopulta Toijalan Kurvolasta.

– Muistan vieläkin sen sydäntalven, jolloin tämä talo oli rakennusvaiheessa. Oli hirveästi lunta, ja rakennusmies oli tehnyt meille lapiolla polun, koska olimme tulossa katsomaan taloa. Ikkunasta kurkimme sisään ja tunsimme, että tämä voisi olla meidän kotimme, Niemi-Silmonen muistelee.

Perhe täydentyi myöhemmin Emeliina-tyttärellä.

Koko perheen innostus pihan laittoon syntyi pikkuhiljaa. Noin 1200 neliön tontilla oli aluksi ainoastaan yksi koivu.

– Pienestä on aloitettu ja joka vuosi on tehty jotain. Piha on suunniteltu ja rakennettu omin hartiavoimin jokaista kivenmurikkaa ja multakärryllistä myöten. Vuonna 2017 olimme jo ihan hurahtaneita tähän touhuun. Se, että aina on jotain laitettavaa, varmistaa sen, ettei harrastus lopu, Elina Niemi-Silmonen sanoo.

Takapihan allas syntyi kahdessa päivässä, kun hevosmuurahaiset valtasivat aikaisemman puisen kukka-altaan. Altaassa kasvaa muun muassa kääpiöpalsamipihtaa, kahta erilaista kuunliljaa, kahta erilaista keijunkukkaa sekä komeamaksaruohoa. Kuva: Oona Eskeli.

Käärmeistä hevosmuurahaisiin

Elina Niemi-Silmosen mielestä Kurvolassa ollaan lähellä keskustaa mutta kuitenkin maalaismaisemissa. Alue on rauhallista lukuun ottamatta sitä, että eläimet mellastavat.

Eläimet sekä sääolosuhteet muovaavat perheen puutarhaharrastusta vahvasti. Silmosten talon paikka on tietyistä kohdista erittäin tuulinen, ja joistakin puolestaan paahtavan kuuma. Kuivimpina kausina etupihan nurmikkoa kastellaan mekaanisesti.

– Säät ja eläimet päättävät, mikä täällä saa kasvaa, Niemi-Silmonen kuvailee.

Päivittäisiin eläinvieraisiin lukeutuvat peurat, rusakot ja linnut, joille maistuvat taimet sekä luumut ja kirsikat. Niemi-Silmonen kertoo, että päänvaivaa ovat aiheuttaneet myös käärmeet sekä hevosmuurahaiset.

– Alkuaikoina käärmeitä tuli tosi usein pihaan. Kävelytiellä sai kuulemma olla lemmikkejä ulkoiluttaessaan varovainen. Lisäksi hevosmuurahaiset tekivät pesiään takapihan puiseen kukkapenkkiin sekä terassin alle. Jos niitä pääsee taloon, talo voi mennä huonoon kuntoon.

Perheen kirsikkapuuhun tuli tänä vuonna kirsikoita, mutta Elina Niemi-Silmosen mukaan linnut söivät ne. Kuva: Oona Eskeli.

Myös pihan luumupuiden antimet ovat kiinnostaneet lintuja. Kuva: Oona Eskeli.

Paljon riskillä kokeiltua

Se, että aivan kaikki silmää miellyttävät kasvit eivät Kurvolan sääolosuhteissa menesty, ei ole estänyt Silmosen perhettä kokeilemasta puutarhassaan harvinaisempiakin kasveja.

– Meillä on aika paljon sellaista riskillä kokeiltua. Ruusuorapihlajakaan ei ole varsinaisesti näille leveysasteille, mutta hyvin se on menestynyt ja kukkii, Elina Niemi-Silmonen iloitsee.

Ruusuorapihlajan ohella harvinaisempia taimia pihalla ovat kääpiöpalsamipihta, sateenvarjojalava sekä kaksi punainen paroni -nimellä kulkevaa luumupuuta.

Tässä altaassa kasvaa angervojen lisäksi sammalleimua, rungollista pallotuijaa kaksin kappalein sekä harvinaisempaa ruusuorapihlajaa. Altaan angervot ovat ruusu-, keiju- ja japaninangervoja. Altaan viereisissä saviruukuissa kasvaa samettiruusua sekä lobeliaa. Kuva: Oona Eskeli.

Ruusuorapihlaja on yksi Silmosten pihalla otetuista riskikokeiluista. Se on menestynyt hyvin. Kuva: Elina Niemi-Silmonen.

Valaistus tuo tunnelmaa

Silmosen perheen puutarhan erottaa monista muista puutarhoista valaistus, jonka turvin puutarha näyttää Elina Niemi-Silmosen mukaan tunnelmalliselta myös lumen peitossa sekä pimeällä.

– Valot toimivat ajastimella, ja nyt loppukesästä valoja onkin taas saanut käyttää, kun iltaisin on pimeämpää, Niemi-Silmonen toteaa.

Kysyttäessä Silmosten lempipaikkaa on perheen aikuisten vastauksena takapiha. Elle-tytär kuitenkin huomauttaa, että hänen suosikkipaikkansa on Jouko-papan tekemän leikkimökin yhteydestä löytyvä keppihevostalli.

– Keppihevostalli valmistui juuri kierrätysmateriaaleista. Puutarhaharrastusta voi toteuttaa myös pienellä budjetilla, Elina-äiti vinkkaa.

Takapiha on Silmosen perheen lempipaikka ainakin Elinan ja Markon mielestä. Kuva: Elina Niemi-Silmonen.

Kierrätysmateriaaleista väsätty keppihevostalli on Ellen lempparipaikka. Kuva: Oona Eskeli.

Jouko-papan hitsaama hevosenkenkäpallo, jonka sisään voi laittaa talvisin ulkotulen. Koirapenkillä voi istuskella katsomassa aamuaurinkoa. Ruukussa kasvaa mehikasvi sekä murattia, värinokkosta ja lumihiutaletta. Kuva: Oona Eskeli.

Pitkospuita pitkin pääsee talon taakse. Kuva: Oona Eskeli.

Askelpolku-laatat ohjaavat kulkua takapihalle pitkospuiden tavoin talon toisella laidalla. Kuva: Oona Eskeli.

Riippahernepuuta leikataan muotoon, ja sitä valaistaan pimeällä. Kuva: Oona Eskeli.

Riippahernepuu valaistuna. Kuva: Elina Niemi-Silmonen.

Riippahernepuu seuranaan takapihan kivimuuri, joka on kasattu tontilta kaivetuista kivistä. Kuva: Oona Eskeli.

Takapihan kivimuuri valoineen. Kuvassa myös tulipallo, joka on paitsi tyylikäs, myös turvallinen. Kuva: Elina Niemi-Silmonen.

Takapihan valaistus tuo välkettä pimeimpiinkin hetkiin. Kuva: Elina Niemi-Silmonen.

Sinikartiokuusen alku. Kuva: Oona Eskeli.

Perinnekukka daalia takapihalla. Kuva: Oona Eskeli.

Vanhaan kaivonrenkaaseen on istutettu pallotuijaa, keijunkukkaa, saniaista ja maahumalaa. Kuva: Oona Eskeli.

Pihaa koristavat betonipallot ovat Jouko-papan käsialaa. Niiden teossa on käytetty apuna muun muassa koripalloa. Kuva: Oona Eskeli.

Etuovella vastassa on purppura-apilaa, silkkitassua, värinokkosta ja kerrattua miljoonakelloa. Kuva: Oona Eskeli.

Betoninalle, joka on tehty upottamalla vanha pehmolelu betoniin. Kuva: Oona Eskeli.

Betoninalle sijaitsee etuoven tuntumassa, lähellä muun muassa purppura-apilaa ja värinokkosta sisältävää asetelmaa. Kuva: Oona Eskeli.

Talon katetulta etuterassilta löytyy kasvien lisäksi nämä vanhat leppäkerttu-aiheiset kivimaalaukset. Kuva: Oona Eskeli.

Kanna on Elina Niemi-Silmosen mukaan trooppinen kasvi, joka on tuttu näky kaupunki-istutuksissa. Kuva: Oona Eskeli.

Puutarhateema näkyy lasten hiekkalaatikolla, jossa kasvaa nykyisellään tuijaa. Hiekkalaatikko on tarkoitus muuntaa istutusaltaaksi sitten, kun hiekkalaatikolla ei ole enää käyttöä. Kuva: Oona Eskeli.

Tämä asetelma asustelee Marko Silmosen tekemässä betoniruukussa. Kuva: Oona Eskeli.

Etupihan allas iltahämärässä. Kuva: Elina Niemi-Silmonen.

Valopallo etupihan istutusaltaassa. Samaisessa altaassa on myös kohdevaloja. Kuva: Elina Niemi-Silmonen.

Purppuraheisiangervo pidetään Silmosten pihassa tarkoituksellisesti pienenä vuosittaisilla leikkauksilla. Kuva: Oona Eskeli.

Riippapihlaja. Kuva: Oona Eskeli.

Elina Niemi-Silmosen mukaan sateenvarjojalavaa ei näkynyt paljoa missään silloin, kun sellainen istutettiin perheen pihaan. Elinan Johanna-ystävä käy leikkaamassa jalavaa säännöllisesti. Kuva: Oona Eskeli.

Tuli tulipallossa. Kuva: Elina Niemi-Silmonen.

Kääpiöpalsamipihtaa, kuunliljaa ja keijunkukkaa illalla kuvattuna. Kuva: Elina Niemi-Silmonen.

Rungollinen pallotuija sekä ruusuangervoa pimeässä. Kuva: Elina Niemi-Silmonen.

Heti Silmosen perheen pihaan tultaessa kävijää on vastassa maahumalaa, kesäbegoniaa, tuijaa sekä liljapuu. Kuva: Oona Eskeli.

Talon edustalla kasvaa muun muassa kaksi punainen paroni -luumupuuta sekä laakakatajaa, seppelvarpua, sammalleimua sekä keiju- ja koivuangervoa. Kuva: Oona Eskeli.

Silmosen perhe ihastui Kurvolaan vuonna 2012. Kahdeksassa vuodessa piha on muuttunut paljon. Kuva: Oona Eskeli.

Väripilvi-ilmiö Tarttilassa 16. kesäkuuta. Kuva: Hanna Pälli.

Nähtyään Akaan Seudussa kuvan halosta lukijamme Hanna Pälli lähetti toimitukseen kesäkuussa ottamansa kuvat Tarttilassa havaitsemistaan valoilmiöistä.

– Huvikseni ajattelin katsoa suoraan aurinkoon, kun oli hyvät aurinkolasit päässä. Hämmästys oli suuri, kun auringon ympärys hehkuikin monenvärisenä, Pälli muistelee.

Kun Hanna Pälli huomasi Vivikka Monton Luttusissa ottaman haloilmiökuvan, hän ryhtyi miettimään, voisiko kesäkuisessa ilmiössä olla myös kyse halosta.

Hetken verkkoselailun jälkeen Pälli alkoi kuitenkin epäillä, että kyseessä on sittenkin väripilvi. Hän lähetti ottamansa kuvat Tähtitieteelliseen yhdistykseen Ursaan, josta valoilmiö vahvistettiin väripilveksi.

Verkkolähteiden mukaan väripilvet syntyvät valon sirotessa pienistä hiukkasista kuten vesipisaroista ja ovat usein himmeitä ja vaikeita havaita. Niiden tyypillisimpiä värejä ovat punainen, sininen ja vihreä.

Lue myös:

Haloilmiö Luttusista käsin (21.7.2020)

Tällainen väripilvi näkyi Tarttilassa 19. kesäkuuta. Kuva: Hanna Pälli.

Valokuitua useammasta suunnasta. Akaan seudulla voi nyt helposti törmätä valokuituverkkoa maan poveen piilottaviin urakoitsijoihin, sillä kaupunkiin rakennetaan kahta kuluttaja-asiakkaille tarjottavaa valokuituverkkoa samaan aikaan. Toista rakentaa Elenia, toista Lounea. Kuva: Jarno Keskinen

Sähköverkkopalveluita Akaan seudulla tarjoava Elenia alkoi rakentaa valokuituverkkoa Akaaseen yhdessä Telian kanssa keväällä 2019. Telian kanssa tehty yhteistyö oli hankkeen pilotointia, jatkossa rakentaminen jatkuu yhtä jalkaa säävarman eli maahan kaivettavan sähköverkon rakentamisen kanssa.

Lounean ilmaantuminen Akaaseen valokuituverkkoa rakentamaan sai kuluttajat kiinnostumaan uudella innolla myös Elenian rakentamasta valokuituverkosta. Itse Elenian suunnitelmiin toisen valokuitua tarjoavan toimijan ilmaantumisella ei ollut mitään vaikutusta, myyntipäällikkö Ilkka Vuolle Eleniasta kertoo.

– Meidän valokuituprojektimme on etukäteen pitkälle suunniteltu, koska valokuitua rakennetaan yhdessä sähköverkon kanssa. Muiden mahdollisten valokuitua tarjoavien yritysten toiminta ei vaikuta näihin suunnitelmiin.

Kilpailu aktivoi asiakkaita myös sähköverkon osalta.

– Kiinnostus valokuituverkkoa ja säävarmaa sähköverkkoa kohtaan on ollut kasvussa, Vuolle myöntää.

Vuonna 2019 Elenia otti suoraan yhteyttä asiakkaisiin, jotka asuivat niillä alueilla, joihin valokuituverkkoa kaivettiin. Näitä alueita olivat Taipale–Raidisto-alueet Kylmäkosken suuntaan, Toijalan keskustan itäpuoli alueilla Kurvola–Palkinpää–Hinkka–Ketunpesät ja itään Tyrisevään saakka sekä Kylmäkosken Aseman seudulta pohjoiseen Kuusjoelle ja eteläpuolella Jokikulmaan.

Nyt myytävät käyttöön vuoden 2021 aikana

Viime vuonna myytyjen liittymien käyttöönotto on nyt käynnissä. Vuonna 2021 käyttöönotettavien liittymien myynti aloitettiin heinäkuun lopulla. Rakentaminen halutaan tehdä samaan aikaan sähköverkon rakentamisen kanssa, ympäristöä ja alueen asukkaita mahdollisimman vähän kuormittaen, Vuolle kertoo.

– Elenia Kuidun myynti ja rakentaminen on vahvasti sidottu sähköverkon parannustöihin. Säävarman maakaapeliverkon rakentaminen alkaa pääsääntöisesti sähköasemilta, jotka sijaitsevat yleensä taajamissa tai niiden lähellä. Työ etenee systemaattisesti runkojohtojen kaapeloinnilla.

Yhteistyö Elenian ja Telian kanssa jatkuu samaan malliin kuin viime vuonna. Telian konseptina on kuitenkin niin kutsuttu avoimen kuidun malli. Samassa kuituverkossa saavat siis tarjota palveluitaan muutkin yhtiöt kuin Telia.

– Asiakas pystyy valitsemaan nyt neljän operaattorin väliltä ja toivottavasti lisää operaattoreita on tulossa. Näin pystytään palvelemaan paremmin asiakasta, kun asiakas pystyy valitsemaan parhaiten omaan tarpeeseen sopivan palveluntarjoajan, Vuolle näkee.

Kysynnän mukaan laajennetaan

Sään kurittamia kaapelikeloja Maunulantiellä. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Elenian rakentamassa verkossa palveluitaan tarjoavat Telia ja pienemmät operaattorit JNT, Kuuskaista ja Seltimil.

Nyt myytävät Elenian liittymät otetaan käyttöön vuoden 2021 loppuun mennessä. Mukaan ehtii vielä siinäkin vaiheessa, kun kaivinkoneet jo liikuskelevat omalla kotikadulla.

– Kaivinkoneissa olevista kylteistä näkee, mihin yhtiöön kannattaa ottaa yhteyttä. Sitten katsotaan tapauskohtaisesti, voiko liittymän vielä saada. Olemme lähestyneet kaikkia suunnitelluilla alueilla asuvia asiakkaita kirjeitse. Oli kyseessä kuluttaja-asiakas, yritys tai kaupungin kohde, haluamme palvella kaikkia tasapuolisesti ja kartoittaa kiinnostusta myös suunnittelemattomien alueiden osalta.

Seuraavaksi säävarman sähköverkon ja samalla valokuidun rakentaminen etenee Pätsiniemen, Hietasen, Matomäen, Lentilän ja Lapinkulman alueille. Liittymä saattaa olla mahdollista saada näiden alueiden ulkopuolellakin.

– Yhteystietonsa kannattaa nyt käydä jättämässä netissä Elenian kampanjasivulla. Jos kiinnostusta jollakin alueella on, voimme laajentaa asennuksia sen mukaan.

Lounea möyrii nyt maata Akaassa, koska yritys voitti kaupungin järjestämän kilpailutuksen valokuituverkon rakentamisesta kaupungin toimipisteisiin. Elenia ei ollut tässä kilpailussa mukana.

– Tutkimme mahdollisuutta osallistua, mutta emme kuitenkaan sitten jättäneet tarjousta. Tarjouspyyntö poikkesi niin paljon meidän palvelumme sisällöstä, Vuolle muotoilee.

Urakoitsijan konkurssi aiheutti viivettä

Runkojohtojen asennus törmäsi yllättävään esteeseen, kun Elenian sähkö- ja valokuituverkon rakentamisesta Akaassa vastannut urakoitsija jätti marraskuussa 2019 konkurssihakemuksen Itä-Uudenmaan käräjäoikeuteen. Urakoitsijan konkurssin aiheuttamat töiden uudelleenjärjestelyt aiheuttivat viiveitä rakentamiseen ja kuituliittymien valmistumiseen. Urakoitsijan konkurssin myötä valokuituliittymien käyttöönotto viivästyi kuitupilotin asiakkailla.

– Tiedotimme asiakkaita jo varhaisessa vaiheessa ja pidimme heidät ajan tasalla aikataulusta. Saarijärvi Infra valittiin jatkamaan sähkö- ja kuituverkon rakentamista. Kaikki Akaan valokuituliittymät sekä sähköverkkouudistukset rakennetaan valmiiksi eivätkä mahdolliset muutokset vaadi asiakkailta toimenpiteitä, Vuolle kertoo.

Urakoitsijan konkurssin myötä osa kesken olleen työmaan viimeistelytöistä jäi odottamaan vuoroaan. Ajankohta urakoitsijan konkurssille loi oman haasteensa tekemiseen, sillä myös alkavan talven sääolosuhteet vaikuttivat omalta osaltaan tekemiseen.

– Kun saimme tiedon urakoitsijan konkurssista, meille tärkeintä oli taata jokaisen työmaan turvallisuus. Toki kytkentöjen viivästyminen vaikuttaa suoraan myös kohteiden maisemointeihin. Luonnollisesti olemme pahoillamme asukkaille aiheutuneesta vaivasta ja aikataulujen viivästymisestä. Kiitos kaikille kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä, Vuolle kiittää.

Näin miehenä ja isänä olen tullut pohtineeksi yhteiskunnassa vellovaa keskustelua sukupuolista. Mitä enemmän asiaa tarkastelen, sitä enemmän löydän ongelmia niistä uusista ideoista, joita valtamedia tuo esiin koskien sukupuolta ja sitä koskevia muita seikkoja, ja jotka ovat saaneet sijaa myös varhaiskasvatuksessa.

Sukupuolia on kaksi, mies ja nainen. Tämä on hyvin yksinkertainen asia, jota ei tarvitse lapsillekaan erikseen opettaa. Niin yksinkertainen, että jos asia tahdotaan sekoittaa, tarvitaan massiivinen ja pitkäkestoinen kampanja, jonka voimme nähdä olevan käynnissä ja jo tuottaneen tulosta ihmisten ajattelussa.

Kiinnitän huomiota lyhyesti yhteen ongelmista, jota toivoisin kouluissa ja päiväkodeissa mietittävän. Ei ole oikein, että mikään ideologinen järjestö tai aate pääsee vaikuttamaan opetukseen. Nyt on kuitenkin niin, että ainakin Seta on päässyt vaikuttamaan vahvasti varhaiskasvatukseen. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että opettajien, lastenohjaajien ja vanhempien tarvitsisi luopua tosiasioista, biologiasta ja itsenäisestä ajattelusta.

Historia osoittaa usein käyvän niin, että vallitseva ”totuus” onkin valhe. Silloin tarvitaan yksilön rohkeutta seistä suorassa sitä vastaan – tai siitä huolimatta – tosiasioiden tukemana. Jos yksilö ei jaksa ajatella vaan mukautuu oikopäätä ideologisen vallanpitäjän ideoihin, lienee Stalinin kuvaus hyödyllisestä idiootista edelleen osuva.

Itse olen antanut ja annan piutpaut sellaisille höpötyksille, että sukupuolia olisi niin monta kuin on kokemusta siitä. Olen myös viidelle koululaiselleni opettanut asiat niin kuin ne ovat. Tunnen tässä vastuuni kasvattajana.

Olen joutunut jo varsin aikaisin kotona kertomaan lapsilleni yhteiskunnassa käynnissä olevasta ideologisesta haihattelusta. Se on tarkoittanut myös sen tosiseikan esiin tuomista, että kaikki mikä koulukirjassa seisoo tai minkä opettaja lausuu, ei automaattisesti ole oikein. Tämä ei tietysti ole ideaali tilanne, eikä paranna opettajien ja koulun ennestään laimentunutta auktoriteettia, mutta tällaisessa todellisuudessa on nyt elettävä.

Toivotan uuteen lukuvuoteen rehtiä meininkiä, että pojat saavat olla poikia ja tytöt tyttöjä, yksilöitä kaikki tyynni.

Joni Toivonen

Sisä-Suomen poliisilaitos on julkaissut tilastoja Akaassa tapahtuneista ja poliisille ilmoitetuista rikoksista. Tilastot perustuvat poliisin tulostietojärjestelmä PolStatiin.

Tilastoissa ovat eriteltyinä muun muassa erilaisten omaisuusrikosten, väkivaltarikosten ja huumausainerikosten sekä liikennerikosten ja -rikkomusten määrät tammi–kesäkuulta 2020. Myös 2019 tammi–kesäkuun luvut on eritelty muutosprosenttien laskemista varten.

Tilastojen mukaan Akaassa poliisille on kuluvan vuoden tammikuusta kesäkuuhun ilmoitettu kaikkiaan 951 rikosta. Viime vuonna rikoksia ilmoitettiin vastaavalla aikavälillä 2203. Näin ollen rikoksia on tänä vuonna ilmoitettu 1252 kappaletta vähemmän.

Erittelyistä kuitenkin selviää, että ilmoitettujen rikosten määrä on kasvanut joissakin rikosryhmissä.

Esimerkiksi ilmoitettujen huumausainerikosten kokonaismäärä oli kuluvan vuoden tammi–kesäkuussa 51 ja viime vuoden tammi–kesäkuussa 28.

Myös seksuaalirikoksia on tämän vuoden kuutena ensimmäisenä kuukautena ilmoitettu Akaassa enemmän kuin vastaavalla aikavälillä viime vuonna. Tämän vuoden tammi–kesäkuussa ilmoitettuja seksuaalirikoksia oli 5 ja viime vuonna 1. Kuluvan vuoden ilmoitukset koskevat lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi laskettavien rikosten skaala on laaja. Esimerkiksi alaikäisten nuorten välisessä suhteessa jälkikäteen ilmenneet, halukkuus-kysymyksiin liittyvät epäselvyydet tai alaikäisestä verkossa levitetyt vähäpukeiset kuvat voidaan sijoittaa tähän rikosluokkaan.

Lisäksi tänä vuonna on ilmoitettu enemmän muun muassa yleisellä paikalla tapahtuneita pahoinpitelyrikoksia (+3), varkauksia liikkeestä (+7) sekä törkeitä liikenneturvallisuuden vaarantamisia (+8).

Lue myös tämä juttu viime vuoden toukokuulta:

Lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt viisinkertaistuivat Akaassa – poliisi valottaa tapauksia: ”Oulu-juttuja tai ulkomaalaisia ei ollut”

Myös joulukuuset kerätään. Biojätteiden erilliskeräyksen kylkiäisenä tuli mahdollisuus jättää joulukuuset kimppa-astialle, josta ne käydään keräämässä. Palteelanniityn biokimpasta paikalla Elina Niemi-Silmonen, Juulia Talvitie ja Mari Yli-Koivisto.

Biojätekimppa tarkoittaa muutaman kotitalouden yhteenliittymää, joka kerää biojätteensä samaan astiaan. Usein kimpan muodostavat naapurit, joiden on helppoa käyttää samaa astiaa. Kimppa tarvitaan, koska yhdestä kotitaloudesta ei tavallisesti kerry niin paljon biojätettä, että oman biojäteastian hankkiminen olisi perusteltua.

Akaassa biojätekimppa löytyy muun muassa Palteelanniityltä. Elina Niemi-Silmonen, Mari Yli-Koivisto, Juulia Talvitie ja Hanna-Leena Vihervaara muodostivat kimpan maliskuun alussa. Asiasta oli ollut puhetta jo aiemmin, mutta kaupallisen toimijan malli biojätekimpalle oli liian raskas toteutettavaksi.

– Siihen olisi tarvittu jopa kymmenen osallistujaa, siis selvästi isompi rinki. Oma tahtotila oli kuitenkin tehdä biojätteille jotakin, niitä oli sääli laittaa sekajätteeseen. Loimi-Hämeen Jätehuolto tarjosi ketterämpää mahdollisuutta muodostaa meille sopivan kokoinen kimppa, naiset kiittelevät.

Biokimppa pystyyn puolessa tunnissa

Kahdesti vuodessa pestävä astia ei haise, mutta kesäaikaan kärpäsiä voi esiintyä.

Kun asia tuli jälleen puheeksi, oli kimppa muodostettu puolessa tunnissa. Sen jälkeen tarvittiinkin enää yhteydenotto jäteyhtiöön. Kompostia joukko ei missään vaiheessa miettinyt. Kompostin hoito yksin tai yhdessä arvelutti, esimerkiksi kompostin toimivuus pakkasilla oli epävarmaa.

– Meiltä on tähän matkaa 50 metriä. Biojätettä syntyy ehkä kaksi pientä pussia viikossa. Tämä on vaivattomampaa kuin kompostin ylläpito, Niemi-Silmonen näkee.

Myös biojätteen riittävyys oli kysymysmerkki. Kesäaikaan biojätettä kertyy astia puolilleen ennen tyhjennystä, koska tyhjennysväli on vain viikko. Talvella väli pitenee kahteen viikkoon.

­– Meidän kimpalle se on sopiva väli, astia ei ehdi silloinkaan tulla täyteen. Jokaisesta mukana olevasta taloudesta tulee viikossa kaksi tai kolme pussia biojätettä.

Biojäteastian tyhjennysmaksu jaetaan LHJ:n toimesta tasan mukana oleville talouksille. Kimppalaisille tuli mukavana yllätyksenä, että laskun jakamisesta ei veloiteta erikseen.

Tuumasta toimeen

Niemi-Silmonen kertoo säästävänsä jätteet lajittelemalla sata euroa vuodessa, vaikka laskuissa otetaan huomioon biojäteastian kustannukset. Lajittelemalla hän on saanut sekajäteastiansa tyhjennysvälin jopa kahdeksaan viikkoon.

– Lisähyötynä on se, että sekajäteastia ei enää haise. Ennenhän se haisi, kun sinne laitettiin biojätteet kuivien jätteiden sekaan.

Moni todennäköisesti arastelee biojäteroskiksen ottamista tontilleen hajun pelossa. Ainakaan Palteelanniityllä ei haise, vaikka edellisestä tyhjennyksestä on jo useampi päivä.

– Ei se haise. Kärpäsiä voi kesäaikaan pörrätä, kun kannen avaa. Jäteyhtiö pesee astian kaksi kertaa vuodessa, mutta on me sitä itsekin kiikutettu pesulle, osakkaat kertovat.

Myöskään keittiössä ei naisten kokemuksen mukaan haise, vaikka biojätteitä keräisi kannettomaan astiaan.

Biojätteiden keräämisessä on tullut vastaan pari pientä yllätystä. Positiivisesti on yllättänyt se, että biojätteeseen voi laittaa leivinpaperit ja munakennot.

– Paperisia biojätepusseja on ollut vaikea löytää, paitsi aivan pieniä. Kompostoituvia biojätepusseja astiaan ei kai suositella alitettavan, Juulia Talvitie muistelee.

Naiset suosittelevat biojätekimppaa kaikille muillekin.

– Tuumasta toimeen vaan. Moni varmaan miettii, että biojätteen keräys olisi jotenkin vaivalloista tai hankalaa. Oma kimppa löytyy varmasti samoin kuin astialle paikka, Mari Yli-Koivisto rohkaisee.

Biojätteiden keräykseen sopivia paperipusseja voi olla hankala löytää. Biojätteitä jättämässä Elina Niemi-Silmonen.

Akaan Mopomiitin pääpaikka on osoitteessa Satamatie 287 sijaitsevan teollisuusalueen ympäristö. Alueelta löytyy muun muassa tämä mopoilijoiden ja autoilijoiden suosima tienpätkä, jolla mopomiitinkin aikana kiihdytellään nopeustutkan kera. Kuva: Oona Eskeli.

Akaan Tuunauspaja sekä Kehitymme Oy Tuotanto järjestävät Akaan Mopomiitti -nimisen tapahtuman Toijalassa 15. elokuuta kello 14 alkaen. Järjestäjien mukaan tapahtuma on paikkakunnan ensimmäinen virallinen ja laillinen mopoilijoiden kokoontuminen.

Mopomiitti järjestetään yhteistyössä kaupungin sekä lukuisten muiden kumppaneiden kanssa.

Tapahtumatiimin jäsenenä toimiva Arttu Käpylä kertoo, että miitti on erityisesti akaalaisille nuorille suunnattu tapahtuma, jossa päästään ajelemaan yhdessä suljetulla alueella.

– Alueella on useita eri pisteitä kuten kiihdytys- ja kuminpolttoaluetta sekä taitoajorata, jolla ajetaan mahdollisimman hiljaa, Käpylä kuvailee.

Lisäksi paikalle tuodaan esiintymislava, jolla esiintyvät Kyröskoskelta kotoisin oleva punkyhtye Blackout sekä akaalaissyntyinen eepzi eli Eero Keski-Petäjä.

Satamaan letkassa

Miitti alkaa Toijalan torilta kello 14. Pääasiallinen tapahtumapaikka on kuitenkin Toijalan Satamassa osoitteessa Satamatie 287 sijaitsevan teollisuusalueen ympäristö.

Torilta lähdetään kohti Satamaa letkassa kello 15. Ajoreitti on jo suunniteltuna.

– Menemme torilta Miljoonasillan yli, kierrämme hyvinvointikeskuksen kautta uuteen liikenneympyrään ja sitten etenemme Satamatietä hallin pihaan, Arttu Käpylä sanoo.

Tapahtumaan pääsee mukaan ainoastaan tieliikennekelpoisilla ja liikennevakuutetuilla kulkupeleillä. Miitti on päihteetön, ja sen ohjelmaan lukeutuu liikennekasvatuksellisia osuuksia.

Tuunauspajassa ja sen kautta myös Akaan Mopomiitin järjestelyissä mukana oleva Arttu Käpylä lupailee mopomiiteille jatkoa, mikäli elokuussa järjestettävä tapahtuma onnistuu. Kuva: Tiina Kauppinen.

Nuorten toive

Tuunauspajan pari vuotta sitten ideoineen Arttu Käpylän mukaan mopomiitti on nuorten pitkäaikainen toive. Miitin tapahtumasivut ovat keränneet paljon huomiota Facebookissa, mikä Käpylän mielestä osoittaa, että tapahtumaa kohtaan on kiinnostusta.

Mikäli tapahtuma onnistuu, on miittejä tarkoitus järjestää myös jatkossa.

– Ei varmasti jää ainokaiseksi, jos hyvin menee ja porukkaa tulee, Käpylä lupaa.

Kokoontuminen alkaa Toijalan torilta. Kuva: Jarno Keskinen.

Toijalan torilta siirrytään Toijalan Satamaan kello 15. Kuva: Oona Eskeli.

Pelastuslaitos hälytettiin Akaaseen Teristentielle perjantaiaamuna kello 7.06. Syynä oli kuivurissa ollut palopesäke.

Kuivurissa oleva kumina tyhjennettiin, ja sen jälkeen avattiin tarkastusluukut, joiden kautta päästiin käsiksi palopesäkkeeseen. Palopesäke huuhdottiin alas.

Materiaalivahingot jäivät vähäisiksi, eikä henkilövahinkoja syntynyt. Pelastuslaitos on luovutettanut kohteen omistajan jälkivartioitavaksi.

Toijalan Kiviveistämö sai 9 600 euron tuen tilanneanalyysin tekemiseen. Kuva: Mikko Peltoniemi.

ELY-keskus on jatkanut pienyritysten kehittämisavustusten myöntämistä läpi kesän. Viimeiset hakemukset saapuivat 8. kesäkuuta.

Tätä koronavirustilanteen aiheuttamista markkina- ja tuotantohäiriöistä kärsiville pienyrityksille kohdennettua rahoitusta alettiin jakaa 7. huhtikuuta, ja sitä on jälleen saatu myös Akaassa toteutettaviin tilanneanalyyseihin ja kehittämistoimenpiteisiin.

Välillä 9.7.–4.8. tukea on jaettu Akaaseen yhteensä neljälletoista toimialalle. Tällä aikavälillä myönnettyihin avustuksiin lukeutuu esimerkiksi yksi yli 73 000 euron avustus, kun Valkokangasnet Oy tekee Akaassa kehittämistoimenpiteen saamansa 73 600 euron turvin.

Lisäksi listalla ovat muun muassa 40 000 euroa kehittämistoimenpidettä varten saanut TJ-Ratkaisut Oy, joka on saanut aiemmin myös 7 200 euroa tilanneanalyysin tekoon sekä Toijalan Lounaspirtti avoin yhtiö, joka sai nyt 17 600 euroa kehittämistoimenpiteeseen ja aiemmin kesällä 9 600 euroa tilanneanalyysiin.

Akaan Seutu on kertonut aikaisemmista myönteisistä rahoituspäätöksistä sekä verkossa että paperilehdessä kevään ja kesän aikana. ELY-keskuksen korona-avustusta on saanut yhteensä 50 Akaassa toimivaa yritystä.

Seuraavassa listassa on pienyrityksiä, jotka ovat rahoitushakemuksissaan määritelleet tilanneanalyysin ja/tai kehittämistoimenpiteen toteutuskunnaksi Akaan ja jotka ovat saaneet myönteisen koronarahoituspäätöksen välillä 9.7.–4.8.

Kiven leikkaaminen, muotoilu ja viimeistely

Toijalan Kiviveistämö Oy, tilanneanalyysi, 9 600 euroa

Kukkien, kasvien, siementen, lannoitteiden, lemmikkieläinten ja niiden ruokien vähittäiskauppa

Kukka- ja Hautauspalvelu Ky L. Laakso, tilanneanalyysi, 4 800 euroa

Mainostoimistot ja mainospalvelu

Tre Film Ab, tilanneanalyysi, 4 800 euroa

Muiden huonekalujen valmistus

Jamito Oy, kehittämistoimenpide, 17 760 euroa

Muu liikennettä palveleva toiminta

Kuljetus Jyrkinen Ky, tilanneanalyysi, 9 600 euroa

Muualla luokittelematon erikoiskoneiden valmistus

Lastech Automation Oy, kehittämistoimenpide, 33 600 euroa

Ohjelmistojen suunnittelu ja valmistus

Rado Oy, kehittämistoimenpide, 53 600 euroa

Pitopalvelu

Toijalan Lounaspirtti avoin yhtiö, kehittämistoimenpide, 17 600 euroa

Rakennuskoneiden ja -laitteiden vuokraus ja leasing

TJ-Ratkaisut Oy, kehittämistoimenpide, 40 000 euroa

Ravintolat ja vastaava ravitsemistoiminta

Silta-Ravintolat Oy, tilanneanalyysi, 7 200 euroa

Viialan Masaka Oy, tilanneanalyysi, 7 800 euroa

Tieliikenteen tavarankuljetus

Tmi Teppo Jarmas, tilanneanalyysi, 7 200 euroa

Valokuvaustoiminta

Timo Saarinen Oy, tilanneanalyysi, 4 800 euroa sekä kehittämistoimenpide, 14 400 euroa

Verkkoportaalit

Piijuska Ky, kehittämistoimenpide, 6 800 euroa

Viestintälaitteiden valmistus

Valkokangasnet Oy, kehittämistoimenpide, 73 600 euroa

Lue myös:

Alibaba ja Oskari ovat viimeisimpiä ELY-keskuksen tilanneanalyysitukea saaneita ravintoloita – Akaaseen on jälleen myönnetty pienyritysten koronarahoitusta eri toimialoille (15.7.2020)

Tekstiilien vähittäiskaupasta moottoriajoneuvojen korjaukseen – Akaaseen on myönnetty neljä uutta pienyritysten korona-avustusta (23.6.2020)

Katso 22 nimen lista – Näin akaalaisyritykset ovat saaneet koronatukea ELY-keskukselta (12.6.2020)

Topan kapteeni Jukka-Pekka Jyrämö pelin tiimellyksessä. Kuva: Jukka Koskinen.

Toijalan Pallo-49:n edustusjoukkueen pistetili ei lisääntynyt torstain 6. elokuuta vieraspelissä. Topa kohtasi Kaupissa tamperelaisen FC Melodyn, joka löi akaalaiset selvin 6–2 (3–1) numeroin. Palloliiton läntisen alueen nelosen b-lohkon ottelu oli vieraille pääosin mollivoittoista melodiaa.

Melodyn onnekas avausosuma kaukaa yli kolmestakymmenestä metristä tuli jo kolmannella peliminuutilla. Akseli Sormunen räväytti pelin tasoihin 30 minuutin kohdalla, ja Topalla oli paikkoja tehdä avausjaksolla parikin lisämaalia, mutta kotijoukkue niitä osumia vaan teki. Tauolle mentiin Melodyn 3–1 johtolukemissa.

Melody ei aikaillut maalinteossa toisen jakson startatessa. 4–1 maalattiin jakson kolmannella minuutilla. Janne Hevonoja sytytteli pientä toivonkipinää kavennusmaalillaan ajassa 63 minuuttia, mutta tästä meni vain kymmenen minuuttia, niin ero oli jälleen kolme maalia. Seitsemisen minuuttia ennen päätösvihellystä kotijoukkue teki loppunumerot 6–2.

Toijalan Pallolla oli torstaina 6. elokuuta maalipaikkoja, mutta niitä ei onnistuttu hyödyntämään tarpeeksi hyvin. Tuloksena oli tappio. Kuva: Jukka Koskinen.

Huonoja jaksoja tulee liikaa

Kahteen maaliin ei Topan saldo olisi jäänyt, mikäli tekopaikoissa olisi onnistuttu. Toisaalta taas akaalaisille tehtiin torstaina kovin helppoja osumia. Aivan liikaa tulee edelleen peleissä huonoja jaksoja, joista vastustaja rankaisee.

Topalla on nyt viidestä pelistä neljä pistettä. Seuraa kolmen peräkkäisen kotipelin jakso, jonka aloittaa ottelu PP-70:ntä vastaan. Peli käydään lauantaina 15. elokuuta kello 15 Akaan keskusurheilukentällä Toijalassa.

Tähtiä Topan parhaille Melody-pelissä jakoi kotijoukkueen fysiikkavalmentaja Tero Lepola. Ne menivät seuraavasti. 3 Toni Niskala, 2 Teppo Tenkanen, 1 Akseli Sormunen.

Akseli Sormunen teki Toijalan Pallo-49:n avausosuman FC Melodyä vastaan 6. elokuuta pelatussa ottelussa. Kuva: Jukka Koskinen.

Timo Koskinen on turhaan odottanut jatkajaa konkurssiin menneen Relacomin urakalle. Työt tilannut verkkoyhtiö Elenia ei ole lähettänyt asiasta mitään tiedotetta. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Kylmäkosken Aseman ja ysitien välillä Kuusjoella ollaan kummissaan. Elenian ja Telian pilottiprojekti keskeytyi marraskuussa 2019 urakoitsija Relacomin konkurssiin, ja tälläkin hetkellä sähkökaapelit töröttävät kytkemättöminä maasta talojen seinustoilla. Myöskään vanhoja ilmajohtoja ei ole purettu pois.

Sähköverkkopalveluita Akaassa tarjoava Elenia alkoi rakentaa valokuituverkkoa yhdessä Telian kanssa keväällä 2019. Pilottihankkeen jälkeen valokuituverkon rakentamisen on tarkoitus tapahtua juuri näin eli yhtä aikaa säävarman, maahan kaivettavan sähköverkon rakentamisen kanssa.

Timo Koskisen kotitalo Maunulantiellä kuuluu Elenian pilottialueeseen, joka ulottuu Kylmäkosken Aseman seudulta pohjoiseen Kuusjoelle ja eteläpuolella Jokikulmaan. Elenia ei ole tiedottanut sen enempää Relacomin marraskuisesta konkurssista kuin töiden keskeytymisestä tai mistään muustakaan ainakaan Koskiselle ja hänen naapurissaan asuvalle Minna Malmille.

– Mitään tiedotetta ei ole tullut. Kaksi kuukautta sitten soitin Elenialle, ja silloin he kertoivat, että edellinen yrittäjä teki konkurssin. He sanoivat, että uusi on tulossa, mutta mitään ei ole tullut, Koskinen sanoo viereisen tontin kautta hänen tontilleen kaivettua kaapelia pidellen.

Koskisen oli tarkoitus maalata tänä kesänä talon ulkoseinä, mutta työ on saanut odottaa, koska se olisi voinut mennä osittain hukkaan tulevien kytkentätöiden vuoksi.

Sähkökaapelin kanssa samaan kaivantoon upotettiin netin käyttöä nopeuttava valokuitukaapeli, mutta Koskinen ei ostanut kuituliittymää.

– Se vedettiin joka paikkaan ja tulee talolle asti, mutta me emme tee sillä mitään. Jos joku joskus haluaa, se on mahdollinen.

Koskinen piti valokuituliittymän tuhansien eurojen hintaa myös kalliina. Sähkökaapelien siirto ilmasta maan alle ei maksanut asiakkaalle mitään.

Valokuitukaapelia on jäänyt isoille keloille Maunulantien varteen sen jälkeen, kun liittymät vedettiin kiinteistöille. Kuva: Mikko Peltoniemi

Elenia tiedotti vain valokuituasiakkaille

Akaan Seutu kysyi Elenian myyntipäälliköltä Ilkka Vuolteelta muun muassa sitä, onko Relacomin konkurssista ja töiden keskeytymisestä kerrottu Akaassa niille pilottihankkeen asiakkaille, jotka eivät ostaneet valokuituliittymää. Vastauksen lähetti Elenian viestintäjohtaja Heini Kuusela-Opas.

– Tiedotimme kuituliittymän tilanneille asiakkaille henkilökohtaisesti säännöllisesti sekä tekstiviesteillä että sähköpostitiedottamisella. Asiakkaat saivat tietoa useaan kertaan sitä mukaa, kun tilanteen hoitaminen eteni.

Kuusela-Oppaan mukaan säännöllinen tiedottaminen valokuituliittymän tilanneille asiakkaille alkoi 18.11.2019.

– Keskityimme nimenomaan liittymän tilanneisiin asiakkaisiin, koska he oivat tilanneet liittymän ja se viivästyi.

Tiedotus valokuidusta maksaneille on ollut aktiivista.

– Kuituliittymän tilanneille asiakkaille tiedotimme henkilökohtaisesti sähköpostilla ja tekstiviestillä säännöllisesti, yhteensä 6 kertaa marras–huhtikuun aikana, kunnes uusi urakoitsija Saarijärvi Infra oli valittu. Lisäksi asiakkaat kontaktoitiin henkilökohtaisesti puhelimitse helmikuun alussa, Kuusela-Opas kertoo.

Myös kuituliittymämyynti on hänen mukaansa palvellut asiakkaita tarvittaessa puhelimitse koko ajan.

Elenian 18.11.2019 verkkosivuillaan julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan, että valokuituverkon rakentaminen jatkuu Akaassa Relacomin konkurssista huolimatta. Siinä vaiheessa sähkökin oli vielä puheissa, sillä tiedotteessa kerrottiin, että Relacom on toiminut Akaassa Elenian sähkö- ja valokuituverkon rakentamisesta vastaavana urakoitsijana.

– Selvitämme parhaillaan ratkaisuja menossa olevien valokuitu- ja sähköverkon rakentamiskohteiden töiden jatkamisesta. Tiedotamme lisää jatkon selvitessä, Elenian rakennuttamisjohtaja Jarkko Kohtala lupasi ja jatkoi.

– Kaikki Akaan valokuituliittymät joka tapauksessa rakennetaan valmiiksi niin kuin menossa olevat sähköverkkouudistuksetkin.

Kylmäkoskella valokuituverkkoa rakennettiin muun muassa Aseman seudulta pohjoiseen Kuusjoelle ja eteläpuolella Jokikulmaan.

Sähköt kuntoon tämän vuoden puolella

Elenia Palvelut Oy tilasi kuituverkon rakentamisen viime vuonna kolmelle pilottialueelle Akaassa. Ne ovat Taipale–Raidisto, Kylmäkosken Asema–Kuusjoki–Jokikulma ja Ketunpesät–Tyrisevä–Palkinpää. Kuituverkon työt ja kuituliittymien kytkennät ovat Heini Kuusela-Oppaan mukaan käynnissä useassa kohteessa Akaassa, ja tällä hetkellä on kytketty noin 40 valokuituliittymää reilusta 160 liittymästä.

Tämän hetken arvion mukaan kaikki liittymät olisi kytketty syyskuun loppuun mennessä, mutta kytkentäajankohtaan vaikuttaa myös asiakkaan oma aikataulu ja toive.

Suurin osa Akaan kolmen pilottialueen asukkaista ja samalla Elenian sähkönsiirtoasiakkaista ei kuitenkaan tilannut valokuituliittymää. Näille asiakkaille ei ilmeisesti ole marraskuun jälkeen lähtenyt sen enempää sähköposteja tai tekstiviestejä kuin puheluitakaan.

– Sähköverkkoasiakkaille, jotka ovat säävarma-alueella, ei varmaan ihan yksityiskohtaista tietoa ei ole mennyt perille. Pahoittelen kovasti, jos heitä on harmittanut se, että omilla kotikulmilla on rakennustyömaa eikä ole ollut tietoa, miten sen kanssa edetään, viestintäjohtaja Heini Kuusela-Opas kommentoi perjantaina 7. elokuuta Akaan Seudulle.

Kyseessä ei kuitenkaan ole kotikulmilla oleva rakennustyömaa vaan asukkaiden omalla tontilla olevat avoimet sähkökaapelit, joita ei ole kytketty mihinkään. Timo Koskisen mukaan myös tien laitaa kulkevan kaapelikaivannon vuoksi avattu pihaliittymä piti asfaltoida uudestaan, mutta tämäkin työ on tekemättä.

Siihen, miksi säävarma-asiakkaille ei ole tiedotettu, viestintäjohtaja Kuusela-Opas ei osaa vielä vastata.

– Se täytyisi tarkistaa, mutta kaksi henkilöä, jotka tietävät, ovat valitettavasti lomalla.

Sen Kuusela-Opas kertoo, että urakoitsija Saarijärvi Infran arvion mukaan valokuituliittymien kytkennät tehdään Kylmäkosken alueella elokuun loppuun mennessä. Sähköliittymien kytkentöjen ja vanhojen ilmajohtojen purkamisen kanssa asiakkaat joutuvat odottamaan pidempään.

– Sähköverkon osalta maakaapelointityöt viimeistellään vuoden loppuun mennessä. Ilmajohtojen purku ajoitetaan tämän hetken arvion mukaan ensi talvelle, jolloin jäinen maa helpottaisi purkutyötä, Kuusela-Opas kertoo.

Toijalan keskustan itäpuolella valokuitua rakennettiin alueelle Kurvola–Palkinpää–Hinkka–Ketunpesät ja itään Tyrisevälle saakka.

Tukea tarvitsevan Viialan teatterin Vadelmavenepakolaisen ensi-ilta siirtyi koronan alta syksyyn. Kuvassa Mariia Herckman, Anniina Tapioharju, Teemu Polakovski ja Neea Lumiaho. Kuva Arto Mantela

Viialan Työväennäyttämö pyytää yrittäjiä tukemaan toimintaansa. Viialassa vuodesta 1907 alkaen toiminut teatteri rahoittaa toimintansa 92-prosenttisesti pääsylipputuloilla ja on hakenut sponsorirahaa viimeksi vuonna 2000. Nyt teatterin tilanne on kuitenkin se, että tukea toiminnan jatkumisen turvaamiseksi on lähdetty hakemaan.

Teatteri toivoo, että alueen yrityksillä ja yrittäjillä olisi varaa tukea akaalaista kulttuuria. Teatterilaiset ovat koonneet neljä tukipakettia tuhannen ja 250 euron väliltä. Eri summilla tukijat saavat muun muassa näkyvyyttä teatterilla ja käsiohjelmissa sekä vapaalippuja.

Eija Kariluoma.

Tänä kesänä tuli 20 vuotta siitä, kun muutin Viialaan. Työssäkäyntipaikkakunta on parikin kertaa muuttunut, mutta asuinpaikka on pysynyt samana. Täällä on minulle paras paikka asua.

Kiertelimme perheen kanssa kesälomalla pitkin Suomea, ja useamman kerran ihmettelimme, miten erilaisesti koronaan suhtaudutaan eri paikoissa. Matkalla tuli useamman kerran mieleen, että on se hyvä asua Akaassa myös koronan vuoksi. Täällä on pidetty korona mielessä aivan toisella tavalla kuin monella muulla paikkakunnalla.

Ensimmäisenä kiittäisin meidän ruokakauppojamme. Kesän kierroksella tuli nähtyä kauppoja, joissa ei koronaa enää huomioitu muulla tavoin kuin tarroilla lattialla. Ihmiset jonossa tulivat aina lähemmäksi, jos yritti turvaväliä hiukankin pitää.

Meillä Akaassa kauppojen tilat ovat siistit ja viihtyisät, käsidesiä on hyvin saatavilla ja erityisryhmät on huomioitu aukioloajoilla ja erityispalveluilla. Jos joku tavara on ollut lopussa, niin sitä kyllä tuli nopeasti lisää ja hyllytys kävi vauhdilla.

Ruuan kuljetus- ja noutopalvelut kehittyivät ja laajenivat vauhdilla, osin kauppiasvetoisesti ja osin muiden yrittäjien löytäessä uuden tavan palvella asiakkaita. Paikalliset yrittäjät reagoivat nopeasti, kun oli kiire ja hätä, kiitokset heille siitä.

Apteekit varustautuivat huolella ja turvallisesti. Vaatekaupan uutuuksia saamme ihailla Facebookin välityksellä, ja muutenkin akaalaiset erikoisliikkeet sinnittelivät ensimmäisen aallon läpi, vaikka asiakasmäärät monessa paikkaa romahtivat. Ravintolat löysivät elantoaan noutoruuasta, vaikka se ei normaaliajan myyntiä täysin korvannutkaan. Noutoruokapalvelu pelasti kuitenkin monen etä- ja työpaikkatyöläisen lounaan.

Kaupunki reagoi nopeasti ja tiedotti muutoksista hyvin, vaikka pahimmillaan tilanne ja valtion ohjeistus muuttui lähes päivittäin. Kirjastot palvelevat loistavasti ja turvallisesti. Ihmettelenkin, miten pienen henkilökunnan voimin meillä on kaksi näin laadukasta kirjastoa.

Kouluissakin onnistuttiin olemassa olevien tilojen ja henkilökunnan puitteissa hyvin. Opettajat olivat keväällä aktiivisesti yhteydessä oppilaisiin ja ideoivat mielenkiintoisia etätehtäviä normaalien kirjatehtävien lisäksi. Terveyden- ja sosiaalihuollon rooli on tänä vuonna ollut niin suuri, että heidän kiittelemisekseen tarvittaisiin oma kolumninsa.

Kaikki nämä ja monet muut toimijat ovat tehneet parhaansa, jotta meillä olisi turvallista asioida hyvien palveluiden äärellä. Minusta erityiskiitoksen ansaitsevat kuitenkin akaalaiset. Täällä on pidetty korona mielessä, käsidesit käytössä ja turvavälit kunnossa. Kaikki tehdyt järjestelyt olisivat täysin turhia, jollemme me tekisi omaa osuuttamme.

Vaikka Suomessa korona lisääntyy, niin meillä on Akaassa suhteellisen turvallista, kunhan itse jaksamme yhdessä pitää sitä pirulaista loitolla. Siis lotrataan vielä edelleen käsidesin kanssa, pidetään turvavälit, pestään kädet usein ja sairastetaan kotona.

Eija Kariluoma

Kirjoittaja on entinen kunnan ja nykyinen valtion virkanainen.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Uusi tapahtuma houkutteli ihmiset Toijalan satamaan kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1980. Kuva: Matti Saarinen.

Juttu on julkaistu alun perin toukokuussa 2020.

Rockfestivaalit juurtuivat Suomeen 1980-luvulla, ja seuraavalla vuosikymmenellä ne elivät kulta-aikaansa ainakin mitä tapahtumien lukumäärään tuli. Viime vuosina, ennen koronapandemian puhkeamista, yhä suuremmiksi kasvaneet musiikkitapahtumat ovat useimmille olleet enemmän tai vähemmän tuottoisaa bisnestä.

Monet hienot asiat kulttuurin puolella ovat kuitenkin usein syntyneet tekemisen halusta vailla kaupallisen menestymisen tarvetta. Nykypäivänä usein toisteltu fraasi ”rakkaudesta lajiin” sopikoon myös tähän.

Kun Toijalaan puuhattiin uutta musiikkitapahtumaa 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, oli tärkeää, että jotain edes tapahtuisi. Koulukonserteissa oli esiintynyt nimekkäitäkin yhtyeitä, mutta ympäri Suomea syntyneet elävän musiikin yhdistykset halusivat jotain enemmän.

Myös Toijalassa ryhdyttiin puuhaamaan omaa yhdistystä ja tapahtumaa. Jälkimmäinen toimi alussa Kesäkonsertin nimellä ennen kuin se myöhemmin ryhdyttiin tuntemaan Satamarockina.

Näin ilmoitettiin Toijalan elävän musiikin yhdistyksen ensimmäisestä voimainkoitoksesta. Yhteistyössä oli mukana myös kaupungin nuorisotoimi. Kuva: Toijalan Seudun arkisto.

Hassisen Kone ensimmäinen pääesiintyjä

Toijalan elävän musiikin yhdistyksen puuhamies oli Juhani Valli, joka oli toiminut TaideAkaa-yhdistyksen musiikkijaostossa ja kyllästynyt sen korkeakulttuuria suosivaan linjaan.

– Samoihin aikoihin syntyi Suomessa nämä elävän musiikin yhdistykset. Jotain koulukundeja tuli ehdottamaan mulle, jos mekin perustettaisiin sellainen.

Inspiraatiota saatiin Valkeakoskelta, jossa tällainen yhdistys jo toimi. Tomu ry:ksi nimetty yhdistys oli läheisessä yhteistyössä naapureiden kanssa myöhemmätkin vuodet. Bändivaihto keskinäisissä tapahtumissa hoitui ilman erillisiä korvauksia.

Ensimmäinen Kesäkonsertin nimellä järjestetty tapahtuma pidettiin Toijalan satamassa 1. kesäkuuta 1980. Pääesiintyjänä oli uuden aallon kärkinimi Hassisen Kone, joka sattumalta juuri tänä kesänä olisi aktivoitunut soittamaan paluukeikkoja.

Kesäkonsertissa esiintyessään Hassisen Koneen nousukiito Ismo Alangon johdolla oli vasta alussa. Kuva: Juhani Valli.

Tilaisuus oli menestys. Väkeä oli paikalla puolisentoista tuhatta ja palaute positiivista. Oli siis selvää, että ilmaistapahtumalle oli tilaus.

Pienin kustannuksin

Vaikka ulkoilmakonsertin kustannukset olivat maltillisemmat kuin tänä päivänä, ei sekään vailla kuluja syntynyt. Varsinkaan kun tapahtumaan ei myyty pääsylippuja.

Ratkaisu oli pitää kulut mahdollisimman pieninä. Rahaa maksettiin ainoastaan pääesiintyjille. Juhani Valli sanoo, että parhaiten rahoitusta kerättiin ohjelmalehtisillä, joihin myytiin paikallisten yritysten mainoksia.

– Ei siinä hirveä kulurakenne ollut. Mutta eihän se koskaan mitään sinällään tuottanut. Ei se mikään bisnes ollut.

Sen verran onnistunut ponnistus ensimmäinen tapahtuma oli, että sitä pystyttiin jatkamaan myös seuraavina vuosina. Juhani Valli muistelee, että tapahtuma itsessään vaikutti toijalalaisille tärkeältä. Aina ei esiintyjien nimekkyydelläkään ollut niin väliä, vaikka sillä pieni merkitys kävijämäärään aina olikin.

Jälkikäteen tarkasteltuna 80-luvun kattaus vaikuttaa kiinnostavalta. Mukaan oli lähes joka vuosi saatu houkuteltua senaikaisia suuria nimiä.

Hassisen Koneen lisäksi Kesäkonserteissa esiintyivät suomirockin kultaisena vuosikymmenenä esimerkiksi Sig, Kari Peitsamo, Musta Paraati, Smack, Kolmas Nainen, Juliet Jonesin Sydän ja Sleepy Sleepers, joka oli vuoteen 1984 mennessä tapahtuman suurin investointi.

”Takaamme, että kalliimpaa bändiä emme tule enää koskaan hankkimaan Toijalaan”, lupasi Tomun johtokunta ohjelmalehtisessään.

Vuonna 1981 Kesäkonsertissa ensimmäisen keikkansa soittanut tamperelainen punkyhtye Kaaos (tuolloin vielä nimellä Chaos) oli tuonut mukanaan paikalle kaveripiiristään lisävahvistuksia. Kuva: Matti Saarinen.

Poikkeusvuosi 1987 soi punkin tahtiin

Valli itse oli mukana järjestelyissä vuoteen 1986 saakka. Sen jälkeen hän sai toistuvasti kuulla huolestunutta päivittelyä, ettei tapahtumaa enää järjestetäkään.

Mutta jo heti seuraavana vuonna vetovuoron tapahtumasta otti sittemmin edesmennyt Ari Pakala, jonka punkhenkinen musiikkimaku näkyi myös esiintyjälistassa. Isoja nimiä ei ollut, ja keesipäiset punkkarit tuntuivat pelottavan monia.

Tapahtuma jäi sikäli historiaan, että se oli ensimmäinen Satamarockin nimellä järjestetty tapahtuma. Se jäi myös Pakalan viimeiseksi festivaalin ruorissa.

Näin idyllisessä maisemassa Toijalassa päästiin nauttimaan elävästä musiikista. Kuva: Juhani Valli.

Ympärivuotista työtä

Vuosi 1988 jäi välivuodeksi, jolloin Tomun jäsenkunnassa alkoi uusien aktiivien esiinmarssi. Kaupungin toivomuksesta kaksi ensimmäistä tapahtumaa järjestettiin jälleen Kesäkonsertin nimellä.

Väistämättömiä muutoksia oli muutenkin edessä.

– Pääsymaksuihin jouduttiin menemään, kun esimerkiksi teknisen laitteiston hinnat alkoivat nousta, sanoo vetovastuun tuolloin ottanut Jyrki Piikamäki.

Tästä syystä alue jouduttiin aitaamaan. Myös lainsäädännön jatkuvien muutosten kanssa sai olla tarkkana. Henkistä painimista aiheuttivat myös meluntorjunnan vaatimukset. Lähialueiden asukkailta ja mökkiläisiltä saatu palaute ei aina ollut positiivista.

Piikamäki muistelee festivaalin olleen elävän musiikin yhdistykselle lähes ympärivuotista työtä.

– Pari kuukautta aina Sataman jälkeen levättiin, mutta viimeistään syksyllä alkoi sataprosenttinen touhu seuraavan Sataman järjestämiseen.

Nyt kun järjestelyihin tarvittiin lisää rahaa, sitä oli kerättävä myös pitkäjänteisimmin. Piikamäki kertoo, että ympäri vuoden järjestetyiltä ravintola- ja nuorisotalokeikoilta rahaa tuli jonkun verran.

Ravintola Kruunassa ja Klaavassa Jake’s Blues Bandin featuring-illoissa oli vaihtelevia solisteja. Sampolassa soittamassa kävi esimerkiksi läpimurtonsa kynnyksellä oleva Tehosekoitin, joka kiinnitettiin myös vuoden 1996 esiintyjälistaan.

Satamarockin kattaus vuonna 1996. Ennakkotiedoista poiketen J.M.K.E. ei kuitenkaan tapahtumassa esiintynyt. Kuva: Tomu ry:n arkisto.

Vain yksi jäi saamatta

Piikamäki muistelee lämmöllä moniakin vuosia. Mieleen ovat jääneet niin Tarot, Suurlähettiläät, 22-Pistepirkko ja juuri suosionsa kukkuloilla paistatellut Aknestik. Muitakin kohokohtia nousee mieleen.

– Ajelutin Zero Ninen poikia soittopaikalta Kangassaaren saunalle, jossa toimi bändien majoitus. Muistan kuinka sillä matkalla kuunneltiin Intrigue-levyä kasetilta ennen sen ilmestymistä.

Jyrki Piikamäki oli vastuussa Satamarockiksi palanneesta festivaalista vuosikymmenen.

– Kyllä siinä oma takki alkoi olemaan tyhjä, kun kymmenen vuotta oli siinä veivannut.

Jälkikäteen on harmittamaan jäänyt oikeastaan vain yksi bändikiinnitys, jota ei koskaan saatu onnistumaan.

– HIM:iä ei saatu, vaikka väännettiin sitä varmaan kaksi vuotta Satamaan. Pojat sai aina viime tingassa paremman diilin. Ei pystytty enää pienenä tapahtumana kilpailemaan hinnalla.

Vuonna 1986 satamassa esiintynyt Zero Nine oli tuolloin Suomen suosituimpia hevibändejä. Kuva: Toijalan Seudun arkisto.

Viimeiset rockit uudella vuosituhannella

Toijalasta kotoisin oleva tietokirjailija Laura Haarala on tehnyt gradun Rockilla apatiaa vastaan – Elävän musiikin liike ja Toijalan elävän musiikin yhdistys nuorisoliikeenä 1978-2005, jossa hän kirjoittaa Satamarockin loppuvuosista.

– Satamarockissa ei saanut nauttia enää alkoholia kuin sille tarkoitetuilla alueilla. Kustannukset nousivat, ja samalla tapahtuman lippujen hinnat kohosivat. Yhtälön seurauksena tapahtuman suosio laski. Nuoret eivät halunneet tulla enää alueelle sisään, koska kokivat tapahtuman liian kalliiksi. Lisäksi nuorten mielestä juhlatunnelmaa laski heihin kohdistettu nollatoleranssi.

Tämä siitäkin huolimatta, että vuosituhannen alussa lyötiin myös Satamarockin yleisöennätys. Aika tuntui ajaneen pienten tapahtumien ohi, eivätkä tulot ja menot olleet enää tasapainossa. Maassa alkoi massafestivaalien kultakausi.

Viimeinen Satamarock järjestettiin vuonna 2004. Niin sanotun neljännen kauden esiintyjälista oli sekin korkeatasoinen. Paikalla kävivät esiintymässä muiden muassa PMMP, The Rasmus ja Tiktak.

Tämä ryhmä otti vetovastuun Tomu ry:ssä vuonna 1988. Satamarockia ryhtyivät ideoimaan Tero Hartikainen (ylärivissä vasemmalla), Jake Yrölä, Jari Suokas, Juha Yrölä, Pauli Koski, Jyrki Piikamäki (edessä alhaalla), Timo Salo ja Jari-Petri Voutilainen. ”Mallu” alarivissä vasemmalla oli antamassa oppia kirjanpitoon. Kuva: Tomu ry:n arkisto.

Iso merkitys paikallisille

Pienen paikkakunnan tapahtumilla voi olla kulttuurin kannalta pitkäaikaiset vaikutukset. Satamarock tarjosi ponnahduslaudan monille paikallisille ja lähialueiden yhtyeille. Pienempienkin yhtyeiden riveistä on kasvanut musiikin ammattilaisia.

Jyrki Piikamäki kertoo huvittuneena, että tilaisuus oli nuorille muusikoille niin houkutteleva, että Satamarockia varten perustettiin uusia bändejä vain siksi, että päästäisiin esiintymään.

Toijalan tapauksessa ollaan päästy aina kansalliselle huipulle asti. Bluespiirien suosikki Jake’s Blues Band konsertoi tapahtumassa useasti, samoin kuin Yrölän veljesten aiempi heviyhtye Crossfire.

Aki Sirkesalo puolestaan esiintyi Satamarockissa ja Kesäkonsertissa niin soolona, U-Puun, Naamioiden kuin Giddyupsin riveissä.

– Kaikkinensa Tomu ja Satamarock oli merkittävä yhtälö Toijalan musiikkihommille. Ilman niitä Toijalassa olisi ollut huomattavasti tylsempää kasvaa nuorena, summaa Laura Haarala tapahtuman merkityksen.

Vuoden 1984 pääesiintyjä Sleepy Sleepers oli kallis bändi. Kuva: Juhani Valli.

Lähellä Kylmäkosken Asemaa asuvat Timo Koskinen ja Minna Malmi toivovat nopeuksien laskevan heidän kotiensa väliin jäävällä Maunulantiellä. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Maunulantiellä Kylmäkoskella asuvat naapurukset ovat kyllästyneitä kaahareihin. Tiellä on kuudenkympin nopeusrajoitus, mutta tiiviimmän asutuksen kohdalla rajoitus laskee 50 kilometriin tunnissa. Se ylittyy asukkaiden mukaan tuplasti.

– Kun tuolta mutkan takaa kiihdytetään, nopeus on tässä jo varmaan satanen. Me täällä asuvat osataan ajaa, mutta ohiajajilla on raskas kaasujalka, sanoo lapsuudenkodissaan asuva Minna Malmi.

Malmi ja häntä vastapäätä asuva Timo Koskinen toivovat, että Maunulantielle saataisiin hidasteita. Naapurusten mukaan Jokikulmalta ja Asemalta tulevat ajavat monesti ysitielle Maunulantien ja Kapeakankaantien kautta.

Koska liikenne on paitsi kiihtynyt nopeudeltaan myös lisääntynyt määrältään, olisi myös katuvaloille käyttöä. Maunulantien hoito on kaksikon mukaan muutenkin retuperällä.

Positiivisena asiana Minna Malmi ja Timo Koskinen pitävät sitä, että savu on alkanut yhä useammasta piipusta.

– Täällä on ollut tyhjiä taloja, mutta niihin on tullut nyt asutusta, Koskinen sanoo.

Yleisesti ottaen hän ja Malmi ovat kuitenkin sitä mieltä, että Akaan ja Kylmäkosken kuntaliitoksessa luvattiin paljon, mutta palveluita ei juurikaan ole jäljellä.

– Koulukin piti tehdä talkoilla. Kylmäkoski täytyisi palauttaa ja jättää Toijala omaan arvoonsa, Koskinen kuittaa.

Timo Koskisen ja Minna Malmin mielestä asiat olivat paremmin itseänäisessä Kylmäkosken kunnassa. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Useimmat kuntasivut ovat hyvin samankaltaisia keskenään. Akaan uudet sivut tulevat olemaan omanlaisensa. Ykkösasia on asiakaslähtöisyys, kaupungin viestintä- ja markkinointisihteeri Sini Kantola kertoo. Kuva: Jarno Keskinen.

Iso joukko kaupungin henkilöstöstä luo parhaillaan sisältöä kaupungin uusille verkkosivuille. Projektiin on valjastettu henkilöstöä lähes jokaisesta kaupungin yksiköstä. Kokonaisuudesta vastaa kaupungin viestintä- ja markkinointisihteeri Sini Kantola. Verkkosivuprojekti valmistuu syyskuussa. Jo viime syksynä alkaneen projektin alkuperäisen suunnitelman mukaan valmista piti olla jo keväällä, mutta verkkosivuprojekteille tyypilliseen tapaan aikataulu venähti. Osuutensa tähänkin oli koronalla.

– Kaupungin henkilöstölle tuli niin paljon muuta tekemistä, että verkkosivuprojektia lykättiin. Kaupungin sivuilta saattaa valitettavasti löytyä vanhentunuttakin materiaalia, mutta uudet sivut halutaan nyt tehdä huolellisesti valmiiksi ennen julkaisua, Kantola kertoo.

Monipuolista osaamista taustalla

Kaupunki käyttää projektissa kumppaneina tamperelaista Creative Crue -toimistoa ja sisältömarkkinoinnin asiantuntija Kati Kerosen Valoria Oy:tä. Myös akaalaisilla itsellään on projektissa iso rooli. Kaupunki kutsui akaalaisia maaliskuussa osallistumaan kyselyyn, jossa haluttiin selvittää, mitä kaupunkilaiset toivovat uusilta sivuilta ja mitä he yleensä hakevat kuntasivustolta.

– Lisäksi meillä oli kaupungin oma tiimi, jossa oli edustajia kaikilta toimialoilta. Tältä pohjalta hanketta alettiin viedä eteenpäin, Kantola sanoo.

Kaupunkilaisia kuunnellaan vielä kerran ennen kuin uudet sivut julkaistaan. Kaupunki järjestää testausmahdollisuuden, jossa ryhmä tavallisia käyttäjiä pääsee kokeilemaan sivujen käyttöä ennen kuin ne julkaistaan.

– Tiedotamme asiasta, kun paikka ja aika varmistuvat. Testaus tehdään lähiryhmässä.

Kaupunkilaiset toivoivat markkinointihenkeä

Suunnittelutyössä on hyödynnetty myös Kantolan tuoretta opinnäytetyötä. Verkkosivujen asiakaslähtöisyyttä lapsiperheiden näkökulmasta selvittäneessä tutkimuksessa ja kyselyssä saatiin selville, että kaupunkilaiset toivovat kaupungin sivustolta nykyistä enemmän markkinointihenkisyyttä.

– Tätä löydöstä pidettiin opinnäytetyön arvioinnissakin uutena. Käyttäjät toivovat, että kaupungin verkkosivuilla tuotaisiin esiin sitä, miten hieno kaupunki on, mutta kuitenkin todellisuutta vastaavasti. Moni lapsiperhe myös halusi toimia kaupungin lähettiläinä.

Ideaa lähettiläistä aiotaan hyödyntää keräämällä tarinoita kaupunkilaisilta ja yrityksiltä. Markkinointihenkisyydeksi voidaan lukea myös pyrkimys koota kaupungin sivuille esimerkiksi kaikki tieto kaupungin harrastusmahdollisuuksista. Aiemmin tämä tieto on ollut hyvin pirstaleista ja vaikeasti löydettävää.

Yritykset, yhdistykset ja seurat mukaan

Kaupunki ei ole ainoa uusilla sivuilla sisältöä julkaiseva toimija. Yhdistykset, seurat ja matkailuyritykset saavat halutessaan sivuille käyttäjätunnukset ja pääsevät syöttämään sisältöä sivujen Tee ja viihdy -osioon. Tämä osio palvelee myös matkailijoita.

– Asukkaiden ja matkailijoiden tarpeet ovat usein yhtäläiset. Myös VisitAkaa-domain on nyt varattu kaupungille ja sitä käytetään markkinointinimenä kaupungin ulkopuolella. Osoite johtaa kuitenkin tänne akaa.fi-sivustolle, Kantola kertoo.

Tee ja viihdy -osioon tulee jokaiselle sinne materiaalia syöttävälle toimijalle oma palvelukortti. Kaupunki järjestää mukana oleville yhteisöille koulutuksen järjestelmän käytöstä viikolla 33.

– Sisältömarkkinointia treenattiin saman porukan kanssa jo aiemmin keväällä.

Jos oman yhdistyksensä, seuransa tai yrityksensä tiedot haluaa mukaan kaupungin uusille sivuille, kannattaa olla yhteydessä Kantolaan. Vaikka materiaali on yhteistyökumppaneiden syöttämää, sen moderoinnista vastaa kaupunki.