Akaan kaupunki vuokraa Toijalan Satamasta maa-alueen matkaparkille. Kartta: Akaan kaupunki

Toijalan Satamaan avataan karavaanareita palveleva matkaparkki elokuun aikana. Matkaparkin perustaa Bestpark Oy, joka ei kuitenkaan pyöritä sitä itse. Bestpark tekee leasing-sopimuksen käytännön toiminnasta vastaavan yrityksen kanssa.

– Meillä on paikallinen yrittäjä, joka tulee pyörittämään parkkia. Yrittäjä vuokraa meiltä kaikki laitteet omalle parkkialueelle, myös huoltorakennuksen, kertoo Bestparkin liiketoimintajohtaja Matti Korkiakoski.

Hänen mukaansa Akaan parkin vetäjäksi on ehdolla kolme yrittäjää, mutta valintaa ei ole vielä tehty.

– Kaikki kolme ovat Akaasta. Neljäskin oli Akaasta, mutta nyt on vielä kolme mukana.

Korkiakosken mukaan tavoitteena on, että elokuussa avautuvassa matkaparkissa olisi heti kaikki palvelut eli myös sekä huoltorakennus että siihen kuuluva sauna.

– Huoltorakennus rakennetaan hallissa valmiiksi ja kuljetetaan paikan päälle. Sauna on kiinteä osa huoltorakennusta, ja se tulee samaan aikaan.

Matkaparkkiin tulee myös kameravalvonta, wifiverkko ja ajokaivo harmaalle vedelle. Huoltorakennuksessa on myös kemiallisen vessan tyhjennyspaikka.

Parkin avaamisen tarkka ajankohta riippuu siitä, milloin huolto- ja saunarakennukselle saadaan rakennuslupa.

– Onko se elokuun viimeinen viikko vai viimeinen päivä, se täsmentyy ensi viikon aikana, Matti Korkiakoski kertoi maanantaina 27. heinäkuuta.

Matkaparkki tulee kuvassa ruskeana näkyvälle alueelle. Parkin paikalta on jo kaadettu puita, mutta maansiirtotöitä ei ole aloitettu. Kuva: Mikko Peltoniemi,

30 prosentin käytöllä 600 000 euron tulot

24-paikkainen, lyhytaikaiseen matkailuautojen ja -vaunujen majoittumiseen tarkoitettu matkaparkki rakennetaan Toijalan Sataman uimarannalla olevien beach volley -kenttien viereen, Satamatien varteen ja vanhan ratapohjan päälle. Kaupunki vuokraa Bestparkille 0,6 hehtaarin alueen, jolta on jo kaadettu puita. Alueen vuosivuokra on 1200 euroa.

Kaupunki maksaa kaikki sorapintaiseksi tasattavan matkaparkin maanrakennustyöt sekä sähkö-, vesi- ja viemäriliittymien vetämisen. Näiden töiden on arvioitu maksavan 70 000–100 000 euroa. Bestpark Oy puolestaan rakentaa alueen ympärille aidan.

Bestparkin verkkosivuilla Akaan parkista kerrotaan, että ”kirkkaana välkehtivä järvi ja Toijalan sataman monipuoliset palvelut ovat vierailullasi aina lähellä”.

– Siinä on tietenkin varsin kesäpainotteisesti tarjontaa. Hopealinjahan on semmoinen, mikä pysähtyy tarvittaessa myös siinä. Sittenhän sinne on tullut suppilaudan vuokrausta, ja esimerkiksi saunoja voi vuokrata, Bestparkin liiketoimintajohtaja Matti Korkiakoski kertoo.

Korkiakoski lupaa, että 24-paikkainen matkaparkki tuottaa 30 prosentin varausasteella paikkakunnalle matkailutuloa noin 600 000 euroa vuodessa.

– Se on merkittävä matkailutulon lähde, kun parkki oikein hyödynnetään.

Akaan matkaparkkia mainostetaan Bestparkin verkkosivuilla Toijalan Sataman monipuolisilla palveluilla kuten Hopealinjan laivoilla. Ne koukkaavat kuvassa näkyvässä laiturissa erikseen varattaessa kaksi kertaa viikossa. Tämän kesän liikenne päättyy tiistaina 4. lokuuta. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Yrittäjällä oltava muuta matkailutoimintaa

Bestparkin verkkosivujen mukaan myös yrittäjälle eli isännälle ”valmis harrastajien toiveisiin vastaava palvelukonsepti, nopeasti rakennettavissa oleva parkki ja mobiili verkkopalvelu ovat nopeasti tuottoa kasvattava paketti”. Matti Korkiakosken mukaan parkkiliiketoiminta tuottaa sitä leasing-sopimuksella pyörittävälle yrittäjälle positiivista kassavirtaa 30 prosentin varausasteella. Muutakin toimintaa ja tuloa kuitenkin tarvitaan, sillä Korkiakosken mukaan parkki on lisätukijalka yrittäjän omaan liiketoimintaan.

Yrittäjällä voi olla parkin lisäksi esimerkiksi ruokaravintolapalveluita, ohjelmatoimintaa, matkatoimisto tai fyysisiä tuotteita kuten suppilautoja, sähköpotkulautoja tai sähköpyöriä. Hän voi toimia myös matkanjärjestäjänä.

– Ehkä tyypillisin on, että jotain matkailuun liittyvää on jo valmiiksi, Korkiakoski sanoo.

Ensimmäinen Bestpark-matkaparkki aukeaa Rovaniemelle, lähelle joulupukin pajakylää perjantaina 31. heinäkuuta. Siellä yksityinen maanomistaja vastasi maansiirtotöistä ja liittymien rakentamisesta.

Akaan lisäksi matkaparkki on tällä hetkellä tulossa Perhoon Keski-Pohjanmaalle. Matti Korkiakosken mukaan neuvottelut ovat käynnissä lisäksi 38 muuhun paikkaan.

– Sanoisin, että yli 50 kaupunkia ja kuntaa, johon parkkia suunnitellaan, on jo tiedossa.

Ensi viikolla Korkiakoski suuntaa ensimmäisiin neuvotteluihin Viroon.

Rinne Karin paviljongilta Wikströmin ateljeeta päin on parhaimmillaan Visavuoren avajaisten aikaan. Silloin rinteen täyttävät unikot ja pionit, puutarhuri Leena-Reetta Tamminen-Simola kertoo.

Ihan pihalla -kesäsarja pysähtyy tällä viikolla Visavuoressa, Emil Wikströmin perustamassa puutarhassa. Kuvanveistäjänä tunnettu mies panosti myös tähtitieteeseen, mutta Visavuoren puutarhaa hän suorastaan eli. Tästä todistavat tiedemiehen tarkkuudella ylös merkityt tiedot puutarhasta ja sen kehittämisestä.

– Hänen papereistaan löytyvät piirustukset puutarhan kehittämisestä ja esimerkiksi luettelo vähintään 600 siemenestä, joita puutarhassa on kokeiltu. Ruksi kasvin nimen päällä kertoo, että kasvi ei Visavuoressa menestynyt, Wikströmin puutarhan puutarhuri Leena-Reetta Tamminen-Simola kertoo.

Lopputuloksena oli lajistoltaan hyvin monipuolinen puutarha. Wikströmin puutarhan monimuotoisuudesta ja siihen liittyvistä tarinoista todistaa myös puutarhasta toista kesää huolehtivan Tamminen-Simolan muistilappujen määrä.

– Nivaska on tänä kesänä kolme kertaa niin paksu kuin ensimmäisenä kesänä. Puutarhaan kuuluu niin paljon tarinoita, että olen nyt paremmin varautunut kävijöiden kysymyksiin.

Maksaruohoreunukset kukkapenkeissä ovat yksi puutarhan ominaispiirre. Niitä on löytynyt puutarhasta ainakin 25 eri lajiketta.

Erämaa-ateljee oli muotia 1890-luvulla

Pariisin taiteilijapiireissä liikkuessaan Wikström oli imenyt itseensä ajatuksen, että hänellä tulisi olla oma erämaa-ateljee. Sopivaa erämaan kolkkaa etsinyt Wikström näki Visavuorensa ensimmäistä kertaa Akseli Gallen-Kallelan vaimon myötävaikutuksella. Maryn perhe vietti kesiään lähiseudulla.

– Sitä kautta Wikström löysi tämän paikan, jonka nimi vielä silloin oli Lovenkärki. Alue oli silloin sitkeää pajuvesakkoa. Varmasti vaati mielikuvitusta nähdä, mitä tähän voisi tulla, amanuenssi Satu Käpylä kertoo.

Kun läheltä vielä löytyi juna-asemakin, vaihtoi niemenkärki omistajaa. Paikan nimi vaihtui ja ensimmäinen Visavuori-niminen ateljeen ja kodin yhdistelmä valmistui jo 1894, vain palaakseen kahta vuotta myöhemmin. Alueen rakennuskantaan kuului myös 14-metrinen, lämmitettävä kasvihuone. Kasvihuoneen seinää on vielä nähtävillä Karin paviljongin seinän vierellä.

– Siellä kasvatettiin muun muassa vesimeloneita. Wikström piti myös suurta hyötypuutarhaa. Tuotteita myytiin Toijalan torilla, Tamminen-Simola sanoo.

Varsinaisen puutarhan puolella Wikström istutti kokeellisten kasviensa ohella myös puita. Nyt järeinä seisovat tammet isäntä istutti 1910-luvulla.

– Niitä on valitettavasti pitänyt leikata. Paloautojen pitää päästä tarvittaessa ajamaan tammikujaa pitkin, Tamminen-Simola perustelee.

Marjatan patsaan juurella kasvava pikku-talvio on Wikströmin puutarhan kevään ensimmäisenä kukkiva kukka.

Visavuoren kesä alkaa Marjatan patsaalta

Puutarhassa jonkin pitäisi aina kukkia. Tämä toteutuu Wikströmin puutarhassa. Kevään ensimmäiset kukkijat löytyvät Karin paviljongin nurkalta, Marjatan patsaan juurelta.

– Wikström teki veistoksia Kalevalan hahmoista silloin, kun sai itseään toteuttaa. Siellä Marjatankin juuret ovat. Pikku-Talvio on ensimmäinen kukka, joka täällä toukokuussa kukkii.

Puutarha pyritään säilyttämään perustajansa luomassa asussa. Joitain myönnytyksiä kuitenkin joudutaan tekemään. Esimerkiksi sembramänty on vaihdettu makedonianmäntyyn, koska sembramänty ei alueella menesty.

Ukontulikukkaa on käytetty myös soihtuna. Kuivunut kukka kastettiin johonkin palavaan kuten steariiniin.

Sinipallo-ohdake.

Kolmen kissan koplaan kuuluva Pörri asuu Wikströmin puutarhassa.

Kissankäpälä on monesta paikasta kadonnut, mutta Wikströmin puutarhassa sitä vielä on. Varkauksilta ei silti ole täälläkään säästytty.

Auringontähti on Wikströmin puutarhan tuorein lisäys. Se on itsekseen levinnyt alueelle naapurin kesämökkitontilta, mutta saa kasvaa valitsemassaan paikassa.

Puutarhurin oma lempipaikka löytyy Wikströmin asuinrakennuksen nurkalta, jonne harvempi kävijä eksyy. Kohdasta tekee erityisen Wikströmin itse istuttama omenapuu ja harvinainen hirsiarkkitehtuuri. Yleisen käsityksen mukaan hirrestä voi rakentaa vain 90 asteen kulmilla. Wikström osoitti tämän paikkansapitämättömäksi.

Otsikko on monen yrittäjän suussa kuluva viisaus, jota muun muassa McDonald’s-ravintoloiden maailmanvalloituksen taustalla olleen Ray Krocin kerrotaan viljelleen. Ajatus on, että vaikka kukaan ei osaa vielä kaivata jotakin tuotetta tai palvelua, tarvitsijoita kyllä löytyy, heti kun joku uskaltaa ottaa riskin ja alkaa tarjota vielä uutta ja tuntematonta tuotetta.

Hyvä esimerkki löytyy raumalaisesta kahvilakulttuurista. Olen kirjoittanut muutamankin jutun siitä, miksi turisteja kuhisevan kaupungin kahvilat eivät vielä muutama vuosi sitten olleet auki sunnuntaisin. Selitys oli se, että asiakkaita ei ole sunnuntaisin. Kahvilayrittäjät hokivat tätä kuin mantraa. Miksi asiakkaita ei ollut sunnuntaisin? Koska ei ollut tarjontaa. Sitten kaupunkiin saatiin torin laidalle uusi yrittäjä, joka ilmoitti aukioloaikansa kahvilan seinässä olevalla kyltillä hyvin ytimekkäästi: Joka päivä kymmenestä kymmeneen.

Asiakkaita riitti. Krocin viisaus oli jälleen osoittanut toimivuutensa. Luotiin tarjonta, ja kysyntä seurasi perässä. Oikeastaan kyse ei edes ollut kysynnästä, vaan patoutuneen ostopaineen purkautumisesta. Turistit olivat vuosia kulkeneet seteli ojossa kiinni olleiden kahviloiden ohi, kunnes joku viimein äkkäsi tarttua siihen.

Tuoreempi esimerkki löytyy viime keskiviikon Akaan Seudun sivulta kolme. Elenia mainostaa siellä valokuituliittymiään kuluttaja-asiakkaille. Akaan alla on jo pitkään risteillyt valokuitukaapeleita, mutta yksityisille kuluttajille liittymiä ei silti ole myyty. Valokuidun saaminen kuluttajien käyttöön on ollut niin kaukainen ajatus, että kaupungin tehdessä päätöstä myös kuluttajille tarjottavan valokuituverkon rakentamisesta kaupunkiin Lounean kanssa osa valtuutetuista pelkäsi sopimuksen johtavan tilanteeseen, jossa Lounea pääsee markkinoilla monopoliasemaan. Monopoliasemaa ei siis tullut, tuli tilanne, jossa kaupungissa jo aiemmin toiminut yritys huomasi, että tätä meidän tuotettamme voisi vaikka myydä.

Elenian ilmoitus viime viikon Akaan Seudussa vahvistaa otsikon ajatuksen. Miten luulette Rauman muiden kahviloiden käyttäytyneen, kun kaupunkiin tuli uusi kilpailija, joka piti ovensa auki oikein sunnuntaisinkin ja sai jopa asiakkaita? Ensi alkuun hämmästys oli kovaa. Kaikkihan toki tiesivät, että eivät turistit tai varsinkaan oman kaupungin väki kaipaa mitään sunnuntaikahveja. Ensijärkytyksestä toinnuttuaan joku keksi, että ehkä hänkin voisi kokeilla pitää liikeyrityksensä ovet auki silloin, kun asiakkaita on ja heillä on aikaa tulla kahville. Ei hassumpi ajatus.

Samaa kaivataan nyt akaalaisilta matkailualan yrittäjiltä. Kävin maanantaina Visavuoren puutarhassa. Menin ennen ovien aukeamista ja lähdin puoli tuntia sen jälkeen, kun ovet oli virallisesti avattu yleisölle. Parkkipaikka oli melkein täynnä. Toki on kesäloma-aika, mutta silti oli maanantaiaamu. Visavuoren puutarhuri oli juuri hetkeä aiemmin maininnut, että matkailijoita riittää nyt Helsingistä asti epätavallisen paljon. Koska Visavuoreen oli päätynyt näin moni, voitaneen päätellä, että eri asioista kiinnostuneita matkailijoita oli Akaan seudulla samalla kellonlyömällä liikkeellä moninkertainen määrä.

Jokainen matkailija, joka ajaa Visavuorelle tai minne tahansa yksittäiseen matkailukohteeseen asti ja palaa sitten suoraan takaisin kotiinsa, on meille menetetty mahdollisuus. Akaalaisin voimin perustettiin juuri Tapahtumateollisuus ry. Mitä ja ketä tarvitaan, jotta Akaan seudulle syntyy toimiva matkailukohteiden yhteisö, joka ottaa asiakseen ohjata alueelle saamamme matkailijan viettämään täällä koko päivän?

Se ainakin on varmaa, että kun luomme tarjonnan, kysyntä seuraa perässä.

Tällainen vesijettikiellosta kertova liikennemerkki sijaitsee Sataman vesibussilaiturilla. Merkki on kaupungin kunnossapitopäällikön mukaan sijoitettu huonosti ja siirtynee näkyvämmälle paikalle. Kuva: Oona Eskeli.

Toijalan Sataman edustalla pitäisi Väylän verkkosivujen mukaan sijaita kuusi vesiliikennemerkkiä: neljä merkkiä vesijettikiellolle ja kaksi merkkiä 15 km/h -nopeusrajoitukselle.

Akaan Seutu kertoi viime viikolla Sataman kesämökkiläisen Markku Peipon huolesta, että alueen liikennemerkkejä olisi kadoksissa.

Kaupunki kävi kartoittamassa merkkien tilanteen viime viikon perjantaina. Kaupungin kunnossapitopäällikön Jukka Palonperän mukaan kuudesta merkistä oli paikoillaan neljä.

Paikoiltaan löytyneet neljä merkkiä ovat kuitenkin sekä korjauksen että uusimisen tarpeessa.

– Korjaamme ne, mitkä pystymme. Rikkinäisten ja puuttuvien merkkien tilalle on jo tilattu uudet, Palonperä sanoo.

Korjaus- ja uusimistöiden yhteydessä liikennemerkkejä saatetaan sijoittaa näkyvämmin.

– Mielestäni vesibussilaiturin merkki kannattaa laittaa nykyistä parempaan paikkaan, Palonperä toteaa.

Lisäksi Satamaan on tilattu kaksi opastetaulua, jotka kertovat kielto- ja rajoitusalueesta.

– Opastetauluihin tulee verkostakin löytyvä karttaliite, varmaan noin A3-kokoisena. Yksi taulu tulee veneenlaskupaikalle ja toinen johonkin muualle näkyvälle paikalle, esimerkiksi kioskirakennukseen, Palonperä suunnittelee.

Yksi vesijettikiellosta kertova liikennemerkki on sijoitettu vesibussilaiturin lähempänä rantaa olevaan päähän. Kuva: Oona Eskeli.

Vesibussilaiturille sijoitettu merkki lähempää. Kuva: Oona Eskeli.

Tämä Väylän verkkosivuilta löytyvä kartta osoittaa, missä vesiliikennemerkkien tulee sijaita. Tämä karttaliite tulee näkyviin myös jo-tilattuihin opastetauluihin. Kartta: Sitowise. Kartta-aineistot: Väylä, Traficom, Suomen ympäristökeskus sekä ELY-keskukset.

Akaan hautausmaalla Toijalassa on nyt tallentava kameravalvonta. Kameravalvonta hankittiin erityisesti ilkivallan kitkemiseksi. Kuva: Oona Eskeli.

Akaan hautausmaalla Toijalassa tapahtunut ilkivalta puhutti keväällä sekä alkukesästä.

Aihe oli Akaan Seudun verkkolehdessä 7. kesäkuuta julkaistun jutun mukaan esillä myös kirkkovaltuustossa. Jutussa kerrotaan, että kirkkovaltuuston kokouksessa pohdittiin kameravalvonnan hankkimista yhtenä keinona estää ilkivaltaa.

Juuri kameravalvontaan on kesän aikana päädytty, kertoo Akaan seurakunnan huoltomestari Kimmo Lyytikäinen.

– En kovin mielelläni olisi lähtenyt kameravalvontaan, mutta tähän on tultu, että sitä pitää olla jopa hautausmaalla. Ei ollut enää vaihtoehtoja, koska ilkivallasta tulee niin paljon mielipahaa. Loukkaa kovasti, kun joku käy hautarauhaa häiritsemässä, Lyytikäinen toteaa.

Lyytikäisen mukaan toimiin tallentavan kameravalvonnan hankkimiseksi ryhdyttiin jo 16. kesäkuuta.

Kamerat on nyt asennettu hautausmaalle, kuten myös valvonnasta kertovat kyltit. Huoltomestari toivoo, että jo kyltit toimisivat pelotteena. Hänen mielestään kameroita on laajalla hautausmaa-alueella riittävästi.

– En tietenkään ala yksilöimään niitä, mutta siellä liikkuvat huomaavat kyllä, että kameroita on, huoltomestari sanoo.

Kameroiden hankkimista Toijalaan edesauttoi se, että kameravalvonta on ehkäissyt ilkivaltaa Viialan hautausmaalla.

Italiassa viime kaudella jalkapalloilut Kalle Multanen on tänä kesänä asunut ja treenannut pitkästä aikaa myös kotikulmilla Viialassa. Kuva: Mikko Peltoniemi

Viialassa syntynyt ja Viialan Peli-Veikoissa ensimmäiset vuotensa jalkapalloa pelannut Kalle Multanen sai vuosi sitten mielenkiintoisen yhteydenoton. Venetsian lähellä viidennellä sarjatasolla pelaavan Giorgione Calcion valmennustiimiin kuuluva suomalainen Iikka Miettinen kysyi, kiinnostaako Multasta pelaaminen Italiassa. Multasta kiinnosti, ja senhetkisen työnantajan, Ykkössarjan keskikastissa majailleen Kotkan KTP:n johto ymmärsi yskän.

– Koska Haka oli niin ylivoimainen ja TPS niin korkealla, meillä ei ollut saumoja nousta mutta ei myöskään pelkoa tippumisesta. Tavallaan minulla kävi siinä tuuri, ja seuralle ei ollut mikään ongelma päästää minua lähtemään, Multanen sanoo.

Multanen on muun muassa voittanut Hakassa kahdesti Ykkösen maalikuninkuuden ja pelannut myös Veikkausliigaa FC Lahden riveissä. Kotkassa hän oli viime kaudella tehnyt 18 ottelussa 11 maalia ja ehtinyt hivuttautua Ykkösen kaikkien aikojen maalintekijätilaston kärkenä kahden osuman päähän sadasta maalista, kun seura ja maa vaihtuivat lennosta.

– 12. elokuuta pelasin viimeisen pelin Kotkassa, ja seuraavana päivänä lähdin Italiaan.

Kielimuuri ja kuumuus vastassa

Perillä Pohjois-Italiassa odottivat uudet kuviot. Jo seuraavana päivänä oli jo treenit, ja Multanen tapasi myös seuran muuta henkilöstöä.

– Olihan se sokki alkuun, kun en osannut kieltä yhtään. Se kuulosti vain sekamelskalta, ja oli raskasta yrittää ymmärtää edes jotain. Kesä siellä oli niin kuuma, että siihenkin kesti tottua pari viikkoa. Pelasin ensimmäisellä viikolla treenipelin päivällä 30 asteen helteessä ja tuntui, etten saa happea. Mutta kyllä siihen sitten tottui.

Treenit olivat monipuolisia, laadukkaita ja pidempiä kuin Suomessa. Aluksi Multaselle selitettiin erikseen asioita tai hän meni jonon perälle ja katsoi mitä muut tekevät.

– Tein paljon hommia sen eteen, että sopeudun mahdollisimman nopeasti ja opin kieltä, ettei treenejä tarvitse keskeyttää minun takiani. Aika nopeasti aloin ymmärtää, mitä valmentaja sanoo.

Multanen ehti harjoitella joukkueen kanssa kuukauden verran ennen sarjan alkua. Kentälle hän pääsi parin ensimmäisen ottelun jälkeen, kun peliluvat olivat kunnossa.

– Taso oli yllättävän hyvä, vaikka se oli viides sarjataso. Suomessa olen ollut Ykkösessä koko ajan hyvä pelaaja, ja tuollakin olin hyvä mutta tipuin välillä penkillekin.

Olosuhteet vaihtelivat paljon.

– Meidän kotistadionillamme oli hyvä nurmi ja iso kenttä, mutta vieraspeleissä saattoi olla pieni kenttä, joka oli ihan hirveässä kunnossa. Vierasjoukkueet myös veivät pelejä joillekin huonokuntoisille harjoituskentille, kun tiesivät, että meillä on kova joukkue.

Pohjois-Italian alueellisessa lohkossa vieraspelimatkat eivät vieneet kauas.

– Pisin pelimatka oli Gardajärvelle, jonne oli puolitoista tuntia. Kaverit puhuivat, että nyt on pitkä matka, mutta sanoin että tulkaa pelaamaan Suomeen Ykköstä ja ajamaan Kotkasta Ouluun, Multanen nauraa.

Lokakuussa 2015 Tehtaan kentällä kyuvattu Kalle Multanen voitti FC Hakassa pelatessaan kaksi kertaa Ykkösen maalipörssin. Hän johtaa 98 osumallaan myös ylivoimaisesti Ykkösen kaikkien aikojen tilastoa. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Nousukarsinnat jäivät pelaamatta

Vaikka kieli ja kelit asettivat aluksi haasteita, ei Multasella ollut Giorgione Calciossa missään vaiheessa ulkopuolinen olo.

– Olin varautunut siihen, että on vaikeata ja jengiläiset eivät puhuisi minulle, kun kilpaillaan samasta pelipaikasta, mutta se oli ihan päinvastoin. He yrittivät jeesata koko ajan.

Giorgione Calcion kausi meni alkuun hienosti, ja joukkue johti sarjaa loka–marraskuussa.

– Siihen asti minäkin pelasin hyvin, sain isoja minuutteja ja tein maaleja. Sen jälkeen joukkueella meni huonommin ja itsekin pelasin huonomman jakson.

Kun koronavirus rantautui Italiaan ja sarja keskeytettiin, joukkue oli neljäntenä ja menossa nousukarsintoihin.

– Viimeinen peli taisi olla helmikuun lopulla. Ensin peruttiin yksi kierros ja sitten toinen. Koko ajan luultiin, että pelit jatkuvat, ja pari kuukautta siinä meni ennen kuin minullekin sanottiin, että eivät nämä taida jatkua. Meillä jäi kahdeksan peliä sarjaa pelaamatta, Kalle Multanen kertoo.

Siinä vaiheessa seura ei pystynyt enää maksamaan palkkaa, koska sponsoritkin vetivät tukensa pois, joten Multasen mukaan oli aika selvää, että kannattaa lähteä Suomeen heti kun pystyy.

Kauden aikana käytännön asiat palkanmaksua myöten toimivat Multasen mukaan hyvin.

– Käsitykseni mukaan on aika poikkeuksellista Italiassa ja etenkin alemmalla tasolla, että palkat tulevat ajallaan, kuten tuolla tuli. Kuulin kyllä tarinoita lohkon muista joukkueista, kuinka seuran presidentti menee parin tappion jälkeen pukuhuoneeseen kertomaan, että nyt ei enää makseta palkkoja.

Tähän Multanenkin oli varautunut, mutta turhaan.

– Meidän perhettämme autettiin kaikessa.

Kalle Multanen ehti tykästyä Italiassa paikalliseen kahvila- ja ravintolakultuuriin, mutta myös Viialan Leipomon kahvila tuo lämpimiä nuoruusmuistoja mieleen. Kuva: Mikko Peltoniemi

Kymmenen kilometrin lenkkejä parkkipaikalla

31-vuotiaan Kalle Multasen perheeseen kuuluu tätä nykyä paitsi tyttöystävä Hanna myös Italiassa syntynyt esikoispoika Emil. Pienen vauvan vanhemmille koronarajoitukset olivat raju muutos arkeen.

– Kyllähän se huolestutti, miten kaikki etenee, kun meidän esikoisemme syntyi pari viikkoa ennen kuin maa lyötiin kiinni. Toisaalta sai olla kunnon vauvakuplassa sen kaksi kuukautta, Multanen sanoo.

Italiassa suljettiin rajojen lisäksi myös kotiovet.

– Siellä oli ulkonaliikkumiskielto, mutta onneksi meillä oli koira, koska sen kanssa sai käydä ulkona. Vuorottelimme tyttöystävän kanssa koiran ulkoilutuksessa, ja minä kävin kerran viikossa kaupassa.  Yritimme minimoida kaikki liikkumiset.

Tämä tarkoitti sitä, että Kalle Multanen piti itseään pelivalmiudessa treenaamalla lähinnä kotona jumppaamalla.

– Talon edessä parkkipaikalla juoksin kymmenen kilometrin lenkkejä 50 metrin pätkällä, koska se oli ainoa paikka, missä pystyi liikkumaan. Se oli kunnon karanteeni, mutta ei siinä hätää ollut, kun pysyi kotona ja noudatti ohjeita.

Myös vauvan kanssa ulkoilu tapahtui pihalla, samaista parkkipaikkaa hinkaten.

– Kyllähän naapurit ihmettelivät jossain vaiheessa ja kysyivät, että onko kaikki hyvin, kun menette tässä koko ajan edes takaisin. Piti saada jotain rutiinia päivään, koska tuntui, että muuten kaatuu seinät päälle, Multanen kertoo.

Raskausaika ja synnytys Italiassa sujuivat hyvin, ja neuvola ehti tulla erittäin tutuksi.

– Jos Suomessa käyt vaikka kymmenen kertaa neuvolassa, niin me pääsimme laskuissamme johonkin 45 kertaan. Siellä oli pakko mennä paikan päälle joka asiassa, ja aluksi kun emme osanneet kieltä, menimme vain kyselemään.

Usein paperiasiat etenivät niin, että neuvolassa kehotettiin tulemaan huomenna uudestaan, ja kun meni, neuvolassa saattoi olla uusi työntekijä, joka ei tiennyt mistään mitään.

– Aina hoitui, mutta ei koskaan niin kuin kuvitteli. Olihan se vähän semmosta. Kymmenessä kuukaudessa tuli elettyä enemmän kuin edellisessä kymmenessä vuodessa, Multanen hymyilee.

Kieliopintojen voimalla kohti uutta seuraa

Suomeen Kalle Multanen perheineen palasi toukokuun alussa. Lennot kolmen tunnin ajomatkan päässä olevasta Milanosta järjestyivät helposti.

Suomessa perhe on reissannut Pohjanlahden ja Jumusen rantojen väliä.

– Olemme olleet Vaasassa, mistä tyttöystäväni on kotoisin ja välillä Viialassa, mistä minä olen kotoisin. Vaasassa olen treenannut VPS:n kanssa ja täällä TPV:n kanssa Tampereella. Pakko on pitää itsensä kunnossa, että on valmiina, kun menee jonnekin pelaamaan, Multanen kertoo.

Uusi seura pysyy vielä salaisuutena, mutta neuvotteluja on käyty paljon.

– Italiaan päin on ollut keskusteluita, mutta eri joukkueeseen. Se on se mihin tähtään. Jos se ei kohta onnistu, sitten pelaan Suomessa. Luulen, että viikon päästä voisi ehkä olla jotain julkistettavaakin, Multanen totesi perjantaina 24. heinäkuuta.

Mies on tyytyväinen siihen työhön, jota hän viime kaudella teki treenien ja pelien ulkopuolella ja jonka ansiosta hänellä on nyt hyvä neuvotteluyhteys saapasmaahan.

– Kävin italian kurssia kolmena aamuna kaksi tuntia, ja siihen omat opiskelut päälle. Pelkästään treeneissä kieltä olisi ollut vaikeampi opetella, ja halusin tehdä sen satsauksen.

Uutta sopimusta odottaessaan vuosikausia muualla asunut Multanen on treenannut myös itsekseen Viialassa ja pannut merkille upeat puitteet.

– Uudella tekonurmella ja Haihunkosken kentällä on ihan mahtavat olosuhteet. Ei joka paikassa tuosta vaan pääse noin hyvälle kentälle treenaamaan.

Haastattelupaikkana toimineessa Viialan Leipomon kahvilassa Viialan torin laidalla Multanen palasi myös muistoihin ajalta ennen tekonurmea.

– Onhan tässäkin fiilistä. Nuorena kävin täällä monesti, mutta sitten en ole käynyt pitkään aikaan.

Syyskuussa 204 ViiPV:n kasvatti Kalle Multanen kertoi pelanneensa Viialassa Haihunkosken kentällä viimeksi 17-vuotiaana. Tänä kesänä Multanen on taas treenanut samaisen kentän erinomaisella nurmella. Kuva: Mikko Peltoniemi. 

Perjantaina jälleen ensi-ilta. Toijalan Kinossa mahdollinen toinenkin korona-aalto otetaan vastaan tyynesti. Jos määräyksiä jälleen kiristetään, teatterilla odotetaan rauhassa, milloin elokuvia päästään taas esittämään.

Toijalan Kinon yrittäjä Toni Bondén uskoo koronan vaikuttavan elokuvateatterien ja koko elokuva-alan elämään vielä pitkään. Ainakin pari vuotta mennään Bondénin mukaan vielä poikkeusoloissa.

– Sinä päivänä, kun korona lakkaa vaikuttamasta senhetkiseen elämään, elokuvien tuottaminen on yhä jäissä. Ne tulevat sitten joskus markkinoille, kun valmistuvat. Vasta sitten elokuva-alan toiminta tasaantuu, Bondén näkee.

Yksi suuri kysymysmerkki on maailman suurimman elokuvateatteritoimijan AMC:n jatko. Jos suuri, myös Finnkinon omistava levittäjä menee konkurssiin, voi sillä olla vaikutus koko alaan.

– Miten elokuvat sitten levitetään, jos iso toimija katoaa hetkeksikään? Korona ei elokuva-alalla todellakaan ole takana, vastaamattomia kysymyksiä on vielä paljon.

Ei kysyntäpiikkiä sulun jälkeen

Nyt koronasta on joka tapauksessa saatu pieni hengähdystauko. Se näkyy myös Toijalan Kinon penkeissä. Seuraava ensi-ilta on perjantaina esitysvuoroon tuleva Rattiraivo.

– Kuvia näytetään kuten ennenkin. Kesäkuussa ennen kesätaukoa meillä ehti olla jo Tuukka Temosen elokuva Aika jonka sain ja nyt tauon jälkeen on ollut pari lastenelokuvaa. Näytännöt eivät ole olleet mitään suuria menestyksiä, mutta väkeä kävi hyvin ja saavutettiin aivan normaalit luvut, Bondén kertoo.

Vaikka kävijöitä on riittänyt, ei Toijalan Kinon tulevaisuus ole mitenkään turvattu. Missään kuilun partaalla elokuvateatterin olemassaolo ei kuitenkaan ole, eikä paniikkiin aihetta.

– Ei se turvattu ole, on liian aikaista sanoa. Sormet ristissä seurataan, mitä isot pelurit maailmalla tekevät. Kysyntää elokuvateattereille selvästi on edelleen. Maailma muuttuu aina, joskus kerralla enemmän. Ei meillä hätää ole, jos vain elokuvien levityspuoli toimii, Bondén näkee.

Toijalan Kinon saliin mahtuisi 150 katsojaa. Tällä hetkellä saliin otetaan korkeintaan 50 katsojaa. Varausjärjestelmä ei suostu ottamaan vastaan kuin 50 varausta, vaikka tulijoita olisi enemmänkin. 3D-lasien käyttöä edellyttäviä näytöksiä ei järjestetä. Omien rajoitustensa lisäksi teatteri kehottaa asiakkaita pitämään turvavälit.

– Asiakkaat ovat tosi fiksuja ja pitävät huolta turvallisuudestaan. Kuuntelemme viranomaisia ja jos he tekevät harkitsemattoman päätöksen kuten poistavat rajoitukset, me pidämme tarvittaessa kovempia rajoituksia kuin viranomaiset vaativat, Bondén lupaa.

Väkimäärä alas, näytösten määrä ylös

Elokuvateattereilla on toimiva konsti huolehtia väkimäärän rajoituksista mutta päästä silti hyviin katsojalukuihin.

– Voimme aina lisätä näytöksiä. Se on hyvä ja helppo tapa kantaa vastuuta. Haluamme, että katsojat mahtuvat näytökseen väljästi ja että heillä on hyvä ja turvallinen olla siellä.

Tämänkin konstin on mahdollistanut digitalisaatio. Vielä reilut 10 vuotta sitten elokuvateatterit taistelivat kopioista ja esityspäivistä. Nyt pienetkin teatterit pääsevät valitsemaan elokuvansa eikä niiden esittämisellä ole kiire.

– Aiemmin saatettiin esittää elokuva yhdeksän kertaa viikossa, jotta päästiin taas lähettämään kelat eteenpäin vielä pienempään teatteriin. Nyt voidaan näyttää elokuva vaikka kolme kertaa viikossa ja jatkaa toisella viikolla ja kolmannellakin. Tämä mahdollistaa entistä laajemman tarjonnan asiakkaille.

Kirkkaan sunnuntaiaamun aurinko nousee taivaanlakeen Vanajan yllä. Aurinko paistaa niin hyville kuin pahoillekin.

Mieleen tulee näky saarnastuolista Viialan kirkkosaliin, jossa muiden joukossa istuvat Hiekin sisarukset. Roosan kasvot loistavat kuin aurinko, hämyisesti, muun sisarusjoukon mukana. Vähän etäämpänä seinustalla istuu Suoman ja Roosan kummityttö Sirkku Vassi, joka myöhemmin istuu seinustalla aviopuolisonsa Erkki Kivisaran kanssa.

Tämä joukko on kuin symbioosi, joka hoitaa ensin kummilasta, sitten myöhemmin Hiekin sisaruksia vastavuoroisesti loppuun asti. Tähän liityn myös minä vierailijana Hiekeillä hartauskokouksissa ja retkillä aina Lappia myöten. Minä, joka tunnen sisarukset niin hyvin kuin se vain on mahdollista.

Tämän tuntemuksen mukaan Hiekillä ei katseltu taaksepäin vaan tulevaisuuteen, vaikka ei voitu aavistaakaan, että se loppuu vielä joskus Viialan seurakunnan osalta. Se siitä, kun muut ratkaisevat, mikä on Viialan seurakunnan hyväksi testamentin käytössä. Viimeisenä siellä olisi näiden eteenpäin katsovien ihmisten katsomus taaksepäin historiaan.

Jos tämä historia on niin arvokas ja hieno kuin kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja, tohtori Pajunen antaa ymmärtää, niin miksi sitä ei ole tehty Akaan seurakunnan varoilla? Pajusen suhteen voisin ehdottaa, että mennään yhdessä omenapuukylään itkemään ja valittamaan ja ylistämään Herraa, joka on tässä tapauksessa hyvien ja pahojen, joita me olemme, Vapahtaja.

Toivon, että minulle ei esitetä lapsekkaasti lapselliselle kommentteja asioihin puuttumisesta.

Omasta puolestani totean japanilaisen haikun mukaan: ratsuni jäljet ovat lumeen peittyneet eivätkä jälkeen tulevat tiedä, minne ovat menneet. Pakenen sairauteen. Aivoni ja sydämeni eivät kestä tätä.

Kiitän Viialan seurakuntaa, savupiipun kylää, melkein ihanista, mielenkiintoisista työvuosista, joita aikoinaan sain nauttia. Tsemppiä.

Arvi Kuoppala

Viialan Viilari 1986

Toijalan Pallo-49:n edustusjoukkue 2020. Takarivissä vasemmalta Juha Pietikäinen (jj), Sampsa Laakso (valmentaja), Aukusti Lehtonen, Jussi Nyström, Jukka-Pekka Jyrämö, Toni Niskala, Joonas Pietikäinen, Ere Salmi, Kari Viertola (huoltaja), Hannu Rokkanen (huoltaja), Pasi Rantanen (jj). Eturivissä vasemmalta Vesa Pajula, Jesse Järvi, Jukka Saari, Janne Hevonoja, Eeli Jokinen. Kuva: Petri Airaksinen.

Sarjanousija Vehmaisten Urheilijat oli se joukkue, jolta Toijalan Pallo-49:n edustusjoukkue otti ensimmäiset kolme pistettä tällä kaudella. Palloliiton läntisen alueen nelosen b-lohkossa pelaavat joukkueet kävivät maalirikkaan jalkapallo-ottelun keskiviikkona 29. heinäkuuta.

Kahdeksan maalin kimara Toijalan keskusurheilukentällä meni Topalle lukemin 5–3 (3–1). Jo kolmannella minuutilla vieraat menivät 0–1 johtoon. Niko Kuhlberg tuikkasi maalin edustalta kauden viidennen osumansa. Eipä siitä osumasta paniikkia kotijoukkue kuitenkaan ottanut. Jesse Järven läpiajosta 23. minuutilla tullut tasoitus olikin alkusoittoa punapaitojen avausjakson hallinnalle.

Jakson loput 22 minuuttia Topa vei näyttävästi. Ere Salmi yllätti vieraiden maalivahdin Jaakko Rantasen 27. minuutin kohdalla. Kymmenen minuuttia myöhemmin Jussi Nyström sijoitti läpiajonsa jälkeen 3–1 taukojohdon. Pari maalia kotijoukkueelle lisää ei olisi ollut pelin virtauksen mukaan liikaa.

Vielä ei kuitenkaan voida puhua, että Topan peli olisi täysin balanssissa koko 90 minuuttia. Avausjakson hyvä ote nimittäin katosi lähes täysin. Toista jaksoa oli pelattu pari minuuttia, kun Jaakko Niemi kavensi 3–2:een. Jesse Järven kaunis maali 79. minuutilla toi hiukan helpotusta.

Seuraavat 11 minuuttia olivat varsin sekavat kotijoukkueen kannalta. VehU tuli varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla maalin päähän. Maalintekijänä oli Mikael Edelman. Sekasorron päätti lisäajan maalillaan Topan Teppo Tenkanen.

Kolmen pisteen lisäksi keskiviikkoillassa hyvää oli avausjakson näppärä pallonsiirtely. Ehkäpä tässä oli nousukäyrän siemen tulevia pelejä ajatellen. Katsotaan.

Topa kohtaa seuraavaksi FC Melodyn 6. elokuuta kello 20 alkaen. Kenttänä on Kaupin tekonurmi Tampereella.

TP-49 kokoonpano VehU-ottelussa:

Jukka Saari, Jukka-Pekka Jyrämö (C), Toni Niskala, Mikko Alahäivälä, Tuomas Kallioinen (56. Aukusti Lehtonen), Janne Hevonoja (86. Olli Nieminen), Jesse Järvi, Teppo Tenkanen, Aleksi Pirttijoki, Ere Salmi (62. Eeli Jokinen) ja Jussi Nyström.

Ottelun varoitukset:

VehU: Mika Kieränen, Matti Heinämäki, Joonas Salminen.

Ottelun palkitut:

TP-49: Jesse Järvi.

VehU: Niko Kuhlberg.

Raadissa oli ViiPV-hyökkääjä Juha ”Juppe” Haapalehto.

”Juppe” jakoi myös tähdet Topan parhaille:

3 Jesse Järvi, 2 Teppo Tenkanen ja 1 Mikko Alahäivälä.

Pelastuslaitos sai torstaina aamuyöllä ennen kolmea hälytyksen suuresta rakennuspalosta Akaassa. Puolentoista tunnin päästä kaikki oli ohi.

Kurisjärventiellä syttynyt maatalouskeskuksen 80 neliömetrin suuruinen hakevarasto/keskuslämmitys yritettiin sammuttaa, mutta se tuhoutui kokonaan. Puoli viideltä aamulla palokunta suojeli muita tontilla olevia rakennuksia, ja kaivinkone purki tontille haketta, jota palokunta sammutti.

Tulipalosta ei aiheutunut henkilövahinkoja.

Palon syttymissyytä ei torstaina aamupäivällä tiedetty.

Myös talousneuvontaa tarjolla. talous- ja velkaneuvoja Reija Civil Pirkanmaan oikeusaputoimiston Akaan toimipisteestä toivoo, että asiakkaat ottaisivat ajoissa yhteyttä ja muistuttaa, että myös talousneuvontaa on saatavilla, jos asiakkaan talous ei vielä ole täysin kriisiytynyt.

Korona on ajanut monen palkansaajan talouden kuralle. Tämä näkyy myös velkaneuvonnassa, jonka saamat yhteydenotot ovat jo kasvussa. Jos oma taloustilanne alkaa kiristää, kannattaa olla ajoissa yhteydessä neuvontaan. Usein asiakkaiden toiveissa on, että ajan voisi saada heti. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä jonoa Pirkanmaan oikeusaputoimiston 13 talous- ja velkaneuvojalle on.

– Puhelinneuvontaa on mahdollista saada arkisin kymmenestä kahteentoista. Tapaamisajan etätapaamiseen voi varata Pirkanmaan oikeusaputoimiston numerosta tai sähköpostitse. Jonotusaika etätapaamiseen on suhteellisen kohtuullinen, talous- ja velkaneuvoja Reija Civil Pirkanmaan oikeusaputoimiston Akaan toimipisteestä kertoo.

Ajanvarauksen voi tehdä osoitteella pirkanmaa.velkaneuvonta@oikeus.fi tai numerosta 029 56 60715.

Yrittäjien yhteydenotot ovat toistaiseksi olleet vähissä, joten akaalaiset yrittäjät ovat joko pystyneet tekemään rajoituksista huolimatta kannattavaa liiketoimintaa tai etsineet apua tilanteeseen muuta reittiä. Muun muassa Takuusäätiö järjestää neuvontaa yrittäjien talous- ja velkaongelmiin.

Koronan vaikutukset näkyvät syksyllä

Velkaneuvonnassa ollaan nyt odottavalla kannalla, yhteydenottojen uskotaan lisääntyvän syksyn mittaan. Civil kannustaa olemaan yhteydessä velkaneuvontaan etupainoisesti. Yleensä näin ei kuitenkaan tapahdu.

– Kokemuksesta tiedän, että yleensä tilanne on jo ajautunut siihen, että on lähdettävä miettimään eri vaihtoehtoja velkojen järjestelemiseksi siinä vaiheessa, kun meihin ollaan yhteydessä. Toivoisin asiakkaiden muistavan, että meiltä saa myös neuvontaa, josta saattaa olla apua, jos tilanne ei ole vielä päässyt niin pahaksi.

Joskus velkaneuvontaan tulee asiakkaita, joille ainoa vaihtoehto on velkajärjestely, mutta joille saattaa olla parempi vaihtoehto odottaa ja antaa ajan kulua. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi, jos velkaantuminen on uusi asia ja tapahtunut nopeasti.

– Jos velkaantuminen on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana, velkajärjestelyyn pääseminen saattaa olla haasteellista, koska velkojilla on mahdollisuus vastustaa henkilön velkajärjestelyyn pääsyä.

Yhteydenotto on tehty helpoksi

Yhteydenottoa velkaneuvontaan on pyritty helpottamaan tekemällä kynnyksestä matala. Helpoin tapa ottaa yhteyttä on velkaneuvonnan nettisivun chat-palvelu, jossa voi ottaa yhteyttä nimettömänä. Myös puhelinneuvontaan soittaminen lukeutuu matalan kynnyksen vaihtoehtoihin.

– Puhelimessa annamme asiakkaille yleistä neuvontaa heidän velkatilanteeseensa. Sellaisiakin tapauksia on, joissa asiakas saa apua tilanteeseensa jo puhelinneuvonnassa, mutta pääsääntöisesti asiakas varaa ajan tapaamiselle.

Korona ajoi velkaneuvojatkin etätöihin, mutta se ei ole vaikuttanut velkaneuvonnan tasoon, Civil sanoo.

– Prosessi lähtee aivan tavalliseen tapaan liikkeelle. Kaikilla asiakkailla ei ole mahdollisuutta esimerkiksi skannata tarvittavia liitteitä, etätyötä tekevällä neuvojalla ei ole tulostinta käytettävissä, allekirjoitukset pitää jotenkin hoitaa ja niin edelleen. Nämä seikat osaltaan saattavat hidastaa prosessin etenemistä.

Vaikka asiat ovat vaikeita, asiakkaat harvoin ovat. Civil haluaakin antaa kiitosta asiakkaidensa asenteelle. Kun henkisen kynnyksen yli on päästy, tulee useimmille suuri helpotus. Suuri osa taakasta on nostettu hartioilta.

– Helpotus on suuri, kun on saatu tapaaminen sovittua ja asiakas tietää, että hänen asiansa etenee.

Kinnarin kotimuseon pihassa pysähtyi reilut sata vuotta sitten 400 punaista, jotka olivat matkalla Turusta Tampereelle. Perille he eivät ehtineet ennen kuin Tampere jo antautui. Jälkeensä he jättivät 5800 markan maksamattoman laskun.

Kinnarin kotimuseolla on esillä yli 20 vanhaa ja toimivaa haitaria sunnuntaina 9. elokuuta kello 13–18. Uusia haitareita ei näyttelyyn saatu, mutta vanhoja saa soittaa, jos osaa.

Haitarit on saatu lainaan neljältä keräilijältä. Yhdeltä keräilijältä tuli näyttelyyn 15 haitaria. Myös keräilijät soittavat haitaria museolla näyttelyn aikana.

Yksipäiväisen haitarinäyttelyn lisäksi kotimuseossa on yli 2000 esinettä. Niiden joukossa on muun muassa punaisten jättämä 5800 markan maksusitoumus Kinnarin talosta otetuista tavaroista. Paperilla on eritelty ja hinnoiteltu kaikki punaisten mukaan lähtenyt, myös talosta 10 päiväksi tien tekoon otettu mies ja hevonen.

– Sitä ei ole vieläkään kuitattu, maksajaa ei ole tullut. Kyselinkin yhdeltä professorilta, olisiko jokin taho korvausvelvollinen, mutta hän ei ottanut siihen kantaa, Timo Kinnari myhäilee.

Toinen kokoelmista löytyvä mielenkiintoinen dokumentti on Risto Rytin kirjoittama, alkuperäinen puolustuspuhe sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin.

Kinnarin kotimuseolla jo seitsemän vuoden ajan järjestetty lauluilta jäi tältä vuodelta väliin koronan vuoksi.

– Kun väki ei liiku, niin ei sitä nyt kannata järjestää. Ensi vuonna sitten, Kinnari miettii.

Kinnarin kotimuseo on auki keskiviikkoisin ja sunnuntaisin kello 13–18 elokuun loppuun asti. Pääsymaksu kotimuseoon on kolme euroa.

Juttuun päivitetty 31.7. tieto siitä, että haitarinäyttely on yksipäiväinen. Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti, että haitarit olisivat kotimuseossa esillä elokuun loppuun asti.

Neljättä kertaa ehdolle. Tiina Räsänen asettuu ehdolle ensi kevään kuntavaaleissa. Jos ääniä kertyy, hän haluaa olla vaikuttamassa siihen, että Akaassa katsotaan myös eteenpäin ja tehdään rohkeitakin avauksia.

Keskustan kunnallisjärjestön puheenjohtaja Tiina Räsänen täyttää 50 vuotta elokuun toisena päivänä. Syntymäpäivää juhlistetaan jo vähän etukäteen lauantaina 1.8. Räsänen järjestää juhlat yhteistyökumppaneille ja monista tahoista tutuille tulleille Toijalan SPR:n Syke-tilassa. Tarjolla on purtavaa ja elävää musiikkia ja muuta ohjelmaa.

– Paikallispolitiikassa haluan puhua esimerkiksi siitä, miten Akaan loistavaa sijaintia aiotaan hyödyntää. Sijainnista paljon puhutaan ja sitä kehutaan, mutta puheen lisäksi pitäisi tehdä myös rohkeita avauksia ja ottaa vastaan isojakin tulijoita kuten Akaa Pointiin suunniteltu suuri saha, Räsänen miettii.

Räsänen allekirjoitti sitoumuksen ehdokkuudesta ensi kevään kunnallisvaaleissa keskustan ensimmäisenä ehdokkaana Akaassa.

– Kunnallisjärjestön puheenjohtajana kannan vastuun ja näytän esimerkkiä.

Alahärmästä Helsinkiin

Tie Alahärmästä Akaan paikallispolitiikkaa pohtimaan on ollut monipolvinen. Räsänen on kirjaimellisesti maatilalla syntynyt.

– Synnyin sunnuntaiaamuna todellakin kotona, sairaalaan ei ehditty. Olen ollut eteläpohjalainen tekijäluonne alusta saakka, tehdään eikä meinata, Räsänen nauraa.

Keskustalaiseen kotiin syntyneen Räsäsen seuraavatkin 50 vuotta ovat menneet vauhdikkaasti. Jos oman iän karttuminen tuntuu vaikealta uskoa, vaikeaa se voi olla joskus muillekin.

– Kun ilmoittelin tulevista juhlista, yksi tuttu kommentoi siihen, että ethän sinä nyt vielä viittäkymmentä täytä. Siltä se itsestäkin tuntuu.

Opintien Räsänen aloitti kotikunnan kyläkoulusta. Ylioppilaaksi hän kirjoitti 1989. Työuralle on mahtunut paljon, alkaen Alahärmän kunnan maatalouslomittajana toimimisesta. Niissä töissä Räsänen tienasi ajokorttirahat.

– Lapsena ja nuorena olin mukana 4H-toiminnassa ja isosena rippileireillä, ohjasin myös kerhotoimintaa. Luonne veti mukaan moneen, kun olen sosiaalinen ollut aina.

Räsänen valmistui Helsingin evankelisesta opistosta vuonna 1993 kirkon nuorisotyön ohjaajaksi. Keskellä lamavuosia heikko työtilanne vei nuoren naisen yrittäjätaipaleen alkuun.

– Perustimme siskon kanssa pitopalvelun. Sitä ehdittiin tehdä kaksi ja puoli vuotta. Sitten tie veikin Pohjois-Karjalaan uusien opintojen myötä.

Ammattimuusikko innostuu lastensuojelutyöstä

Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon vuosiin mahtuu mielenkiintoinen ajanjakso. Räsänen on ollut neljä vuotta päätoiminen artisti. Pienestä asti musiikkia tehnyt nainen esiintyi työkseen kaikkiaan 15 vuotta. Lavoilta on karttunut muun muassa valinta tangokaraokekuningattareksi kahdesti peräkkäin.

– Kolmantena vuonna jouduin sitten tuomaristoon. Pohjois-Karjalassa sain ensimmäisen oman alan työpaikan Kiteen seurakunnalta. Työhaastatteluun mennessäkin olin matkalla keikalle ja ajattelin, että eihän ne nyt laulajaa ota, kun tein ravintolakeikkaakin.

Ottivat kuitenkin. Kiteen seurakunnassa Räsänen teki kolme vuotta erityisnuorisotyöpainotteista nuorisotyötä. Tuona aikana syntyi muun muassa musiikkinäytelmä Elämän nälkä.

– Yksi siinä mukana olleista nuorista on nykyään mukana Salatuissa Elämissä. On ollut hienoa nähdä, miten erityisnuorisotyössä mukana olleet nuoret ovat menestyneet elämässä.

Kuntavaikuttajaksi Nilsiässä

Pohjois-Savon Nilsiässä alkoi Räsäsen ura kuntapolitiikassa. Keskustan listalta valtuustoon valittu Räsänen ehti olla mukana kahdella kaudella, kunnes oli edessä muutto Espooseen.

– Siellä olin vain aktiivinen äänestäjä. Toki seurasin politiikkaa. Akaaseen muuton jälkeen menin sitten torilla Suomen Keskustan teltalle ja ilmiannoin itseni. Siitä alkoi paluu aktiiviseen paikallispolitiikkaan. Nykyisin Räsänen on jäsenenä Pirkanmaan piirihallituksessa ja osallistuu puoluevaltuuston kokouksiin sekä Keskustan perhepoliittisen työryhmän työskentelyyn.

Vuonna 2003 Räsänen aloitti lastensuojelutyössä, ja sillä tiellä ollaan. Oma yritys piti laittaa koronan aiheuttaman asiakaskadon vuoksi telakalle. Sen jälkeen Räsänen palasi käytännön lastensuojelun erityisyksikkötyöhön kahteen pirkanmaalaiseen yksikköön.

– Vapaa-aikana teen paljon käsitöitä, se on kodin perintöä. Siitä voi kertoa sen verran, että tekemäni säärystimet kuuluvat Suomen virallisen joulupukin asuun ja näkyvät esimerkiksi Finnairin markkinointimateriaalissa.

Nilsiässä alkanut kuntavaikuttajan työ sai jatkoa Akaassa, kun Tiina Räsänen saapasteli Toijalan torilla Suomen Keskustan teltalle ja ilmiantoi itsensä puolue-aktiiveille.

Lukiessani Arvi Kuoppalan tekstiä Akaan Seudusta tuli mieleeni elävä kuva menneisyydestä. Istuin Hiekin keittiössä keinutuolissa ja juttelin Suoman kanssa. Kaikki muut sisarukset olivat jo edesmenneet. Suoma yksin oli jäljellä.

Muistan, kuinka hän puhui heidän testamentistaan Viialan seurakunnalle. Varat oli tarkoitettu seurakunnan toimintaan, lähetystyöhön ynnä muuhun työhön. Jopa Rosan kammari (Rosa-siskon muistoksi) oli hänestä tarpeeton.

Nämä vaatimattomat sisarukset olivat koko sydämeltään seurakuntaihmisiä. He toivoivat, että jäljelle jääneet myös arvostaisivat yhteyttä seurakuntaan. Tuntuu oudolta, että Lähetystuvan yhtiövastikkeeseen ei ole rahaa mutta suurimittaiseen tutkimukseen kyllä. Mielestäni tämä ei ole Hiekin sisarusten toivomus.

Moni kaipaa lohdutusta ja tukea ahdistuneelle sydämelleen. Eikö nyt olisi kiire ojentaa ystävän kättä ja kertoa toivosta ja mahdollisuuksista? Miten ne tyhjät päällystetyt tuolit ja kirkon penkit voisivat alkaa täyttyä? Tarvitsemme toisiamme ja hyvän Jumalan ohjausta tähän.

”Kun on toisessa kädessä Jumala ja toisessa olet sinä, niin me voimme yhdessä oppia elämään ihmisinä.”

Pirjo Koskinen

Viialan seurakunnan diakonissa vuosina 1970–2000.

Tapani Kansa (Petri Lairikko) toteaa muotokuvansa olevan näköinen. Sisko (Elisa Lairikko) voitelee supertähteä julkkistiellään isänsä maalaamalla taululla. (Kuva: Suomen Musiikkiteatteri)

Suomalaiset rakastavat iskelmää. Artistit saavat kunniapaikat kansakunnan kaapin päällä. Suomen Musiikkiteatteri on toteuttanut The Mopomies ja sen Sisko -suomihittimusikaalinsa supersuosittujen laulajien ja heidän ikivihreiden biisiensä varaan. Esityksen suolana ovat maaseudun hiljaisuudessa elävät sisarukset – peräkammarin poika Mopo-Eino ja hänen sanavalmis Sisko-sisarensa. Pohjoinen kansa unelmoi menestyksestä, julkkikseksi pääsystä. Sisarukset karistavat kintereiltään mökkihöperyytensä ja raivaavat tiensä suuren yleisön tietoisuuteen.

Nero veto esittää kesäteatteria perinteisessä tanssilavamiljöössä. Pirkkalalainen Haikan lava tarjoaa luontevat puitteet Suomen Musiikkiteatterin The Mopomies ja sen Sisko -suomihittikomedialle.

Jukka Rotviuksen suunnittelema ja vuonna 1955 Pyhäjärven rannalle valmistunut tanssipaviljonki palvelee hyvin kiertävää näytelmäseuruetta. Jo huvilava ja sen ympärillä oleva postikorttimaisema tekevät lähtemättömän vaikutuksen kävijään. Haikan lava on näppärän kokonsa ansiosta hyvin intiimi ja kodikas tila.

Haikan lava on suorastaan käsite tanssikärpäsen puraiseman yleisön keskuudessa Pirkanmaalla. Lavalla on esiintynyt sen historian aikana kattava joukko maamme eturivin artisteja tanssittaen rakastavaisia.

Katariina Leino on kirjoittanut Suomen Musiikkiteatterille musiikkikomedian, jonka tarina kuljettaa rinnakkain suuria staroja ja sellaisiksi aikovia. Käsikirjoittaja avaa maamme iskelmäkomeettojen persoonaa, ikonisten taiteilijoiden inhimillisiä puolia. Luonnekuvaukset ovat kuitenkin sivistyneesti hiottuja. Historia todistaa, että moni kirkas tähti iskelmätaivaallemme on syttynyt kyseisen ihmisen sammumattoman palon ja kovan työn tuloksena. Leino viitoittaa uskottavasti polun menestykseen, niin sen iloihin kuin kiroihinkin.

The Mopomies ja sen Sisko -musiikkikomedia onkin tervetullut oppitunti kansamme suuresti rakastamista iskelmälaulajista. Niiden kirjo on laaja. Jokaisella tähdellä on ikioma tarinansa.

Estradille marssitetaan muiden muassa Mikko Alatalo, Danny, Virve Rosti, Katri-Helena, Kikka, Tapani Kansa, Frederik sekä Kaija Koo…

Paula Koivuniemen vertaansa vailla oleva ura tulee esille drag-queenin riipaisevana tulkintana Aikuisesta naisesta.

Petri Lairikko esittää suuren joukon kotimaisia iskelmälaulajia. Tässä hän valloittaa Dannynä. (Kuva: Suomen Musiikkiteatteri)

Nasevaa sanailua, koukuttavia biisejä

Käsikirjoittaja Katariina Leino on turvautunut tekstissään väkevään murteeseen. Mielenkiinnon säilyttämiseksi en paljasta, millä murteella parin tunnin kestoinen näytelmä vedetään onnistuneesti kunniakkaaseen päätökseen.

Vahvaan murteeseen pohjautuvassa tekstissä on aina haasteensa ja vaaransa. Tehokeino toimii, jos näyttelijät taitavat sen kunnolla ja ovat sinut sen kanssa. Tämä asia on tässä toteutuksessa kunnossa.

Leino on mahduttanut repliikkeihinsä oivaltavaa huumoria.

Mopo-Einon ja Siskon sananvaihto on nokkelaa ja terävää.

Äidin räventäminen piristää kokonaisuutta.

Isän lyhyet mutta nokkelat toteamukset ovat taitavia kiteytyksiä. Isäukko kunnostautuu kuvallisessa ilmaisussa. ITE-taiteilijana hän pensselöi kankaalle olennaisen monesta iskelmäsuuruudesta.

Peräkammarin poika Mopo-Eino on hellyttävä persoona. Laiskanpulskeasta miehestä löytyy ainekset muun muassa drag-taiteilijaksi. (Kuva: Suomen Musiikkiteatteri)

Pääroolit vahvoissa käsissä

Kun kyseessä on musiikkikomedia, katsojat odottavat, että näyttelijät taitavat laulamisen. Etenkin kun koko esitys pohjaa Suomen viime vuosikymmenien suurten artistien varaan.

Petri ja Elisa Lairikko hoitavat kiitettävästi roolinsa kotiin.

Petri Lairikko tepastelee suorastaan herkullisesti Dannyn, Tapani Kansan sekä Frederikin jalanjäljissä. Lairikon drag-queen-kohtaus muistuttaa miehen monilahjakkuudesta.

Petri Lairikko on äidin mussukka ja peräkammarin poikamies. Luonnenäyttelijänä hän tuo niiden molempien sielunmaisemat luontevasti esille. Tällä kertaa pilkkakirves ei leimaa ilkeästi.

Elisa Lairikko on valmistunut musiikkiteatterinäyttelijäksi The American Musical Theatre Academy of Londonista. Elisa Lairikon lavatyöskentely on kiitettävän tarkkaa. Hän virittää iskelmäkuningattariemme ikivihreät kappaleet uljaaseen lentoon. Mikä energia ja karisma!

Torstaisen näytöksen yleisö intoutui esityksestä niin paljon, että se uskaltautui laulamaan mukana ja kannustamaan voimakkain taputuksin.

Petri ja Elisa Lairikko työskentelevät vahvana parivaljakkona. He takaavat sen, että esitys on nautinnollinen.

Muotokuvat kiteyttävät olennaisen

Kansakunnan suurten ihmisten galleriaan sijansa raivaavat taiturit ovat vapaata riistaa. Heitä ihastellaan ja heitä vihataan. Heistä kirjoitetaan ylistysveisuja ja heitä lyödään armottomasti sanansäilällä.

Julkisuuden ihmiset synnyttävät intohimoja myös kuvallista ilmaisua harrastavien keskuudessa. The Mopomies ja sen Sisko -musiikkikomediassakin turvaudutaan muotokuvamaalaukseen.

Sinivalkoisena äänenä tuntemastamme Katri-Helenasta ITE-taiteilija maalaa vaaleanpunaisen naisen, jolla on korostuvan suuret silmät ja rinnat. Itsetietoisuudestaan tavaramerkin saanut Tapani Kansa kuvataan kookkaana ja paraatiasennossa olevana peniksenä.

Sisko korostaa omalla julkkistiellään olennaisen: tärkeintä on, että puhutaan. Niin se on.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

MATTI PULKKINEN

Näkymä Nahkialanjärvelle Satamatieltä 13. heinäkuuta 2020. Kuva: Oona Eskeli.

Akaan Seutu kysyi verkossa lukijoiltaan, miten Nahkialanjärven aluetta voisi parantaa. Verkkokyselyyn tuli viikon aikana yhteensä 32 vastausviestiä, joista lähes jokaiseen sisältyi useampi kuin yksi kehitysehdotus.

Kyselyn vastausten perusteella kaupunkilaiset tuntuvat olevan Nahkialanjärven seudun kehittämisen suhteen samoilla aaltopituuksilla. Suuressa osassa vastauksia mainittiin jonkinlainen kahvila, kioski tai terassi sekä silta.

Huomattavaa kannatusta saivat myös liikuntaan liittyvät panostukset sekä erilaiset kunnossapitotoimet.

Ehkä jotain tällaista myös Nahkialanjärvelle? Viime kesänä Toijalan asemalle pyrittiin saamaan käyntiin konttikahvilatoimintaa. Kuva: Kea Pesonen.

Kahvila rannalle tai järvelle

Kahvilatoimintaa toivottiin Nahkialanjärven ympäristöön muodossa tai toisessa noin yhdeksässä vastauksessa. Vastauksissa kannatusta saivat niin kiinteät kuin siirrettävätkin ratkaisut. Myös esimerkiksi kelluvaa kahvilaa ehdotettiin.

”Kesäterassia ja pientä palvelua a-oikeuksilla, kaupunkilaisten olohuone.”

”Joko kiinteä tai siirrettävä kesäkahvila tai jäätelökioski.”

”Kelluva kesäkioski, johon voisi palkata nuoria koko kesän ajaksi. Mikä sen mukavampi paikka juoda kuppi kuumaa tai kylmää kuin terassilla järven päällä.”

”Rantakahvila/ravintola, jäätelökioski.”

”Tapettitehtaan ympäristöön saisi viihtyisän kesäravintolan/baarin. Sen omistajien kanssa pitäisi hakeutua syvempään yhteistyöhön.”

Moni kyselyyn vastannut haluaisi kulkea Nahkialanjärven jokien yli kaunista kävelysiltaa pitkin. Kuva: Oona Eskeli.

Siltoja kulkemista sujuvoittamaan

Siltojen suosio oli samaa tasoa kuin kahvila- ja kioskitoiminnan. Vastaajien mukaan sillat olisivat paitsi hyödyllisiä ulkoilijoille, myös hienon näköisiä.

”Valkoinen puusilta joen yli.”

”Kävelysillat joen yli Tapettitehtaan ja suihkulähteen lähelle.”

”Joen suistoihin riippusillat tms, niin voi ulkoilla lammen ympäristössä käymättä Satamatiellä ja Hämeentiellä.”

”Nahkialanjärvestä lähtevien jokien ylitykseen molempiin päihin voisi rakentaa valkoiset esim. kaarisillat. Tuovat kaunista ilmettä ja olisivat kävelijöille hyödylliset ylityspaikat.”

Lontilanjoen maisemia 30. heinäkuuta 2020. Kuva: Mikko Peltoniemi.

”Lisää laitteistoa liikuntaan”

Nahkialanjärvi on jo nykyisellään suosittu ulkoilupaikka, ja moni kyselyyn vastannut halusi alueelle entistä enemmän liikuntaan liittyvää tarjontaa.

”Lammen ympäristö olisi loistava alue esim. frisbeegolfradalle. Alueelle sopisi myös muita liikuntapaikkoja, esim. padelkenttä.”

”Kunnollinen ulkokuntosali! Sellainen crossfit-tyyppinen, jossa olisi paljon erilaisia tankoja, telineitä ja välineitä. Akaassa ei sellaista vielä ole ja Nahkialanjärven alue olisi täydellinen sijainti sellaiselle.”

”Leikkipuisto ulkoliikuntapaikan viereen, ja lisää laitteistoa liikuntaan.”

”Talvisin luisteluareena.”

Kyselyvastauksissa kannustettiin jokien ruoppaamiseen. Kuvassa Nahkialanjoki 28. heinäkuuta 2020. Kuva: Oona Eskeli.

Siistimistä ennen muuta kehitystä

Osa vastaajista oli sitä mieltä, että Nahkialanjärven ympäristöä pitäisi huoltaa paremmin ennen kuin alueelle ideoidaan mitään isompaa.

”Aivan ensimmäiseksi pitäisi ruopata molemmat joet ainakin vähän matkaa ja järven kaupunginpuoleinen ranta. Muu ei ole niin tarpeellista.”

”Tarvitaan ruoppaus ja ranta-alueiden siistiminen koko keskusta-alueelta vähintään. Minimi Turun-radalta Rättöön asti. Ensin ’tuote’ kuntoon ja sen jälkeen suunnitellaan tapahtumia ja muita kehittämisiä.”

”Ainakin rantaniittyjä pitää parturoida sen verran, että kalastus onnistuu rantatörmältä. Siinä paranee alueen virkistysarvo helposti ja halvalla.”

Nahkialanjärven tuntumassa riittäisi parturoitavaa. Kuva: Oona Eskeli.

Villiyrttipuisto mehiläiskaupunkiin?

Kyselylomakkeen kautta annettiin myös pari sellaista ehdotusta, jotka eivät toistuneet muissa vastauksissa. Yhdessä näistä alueelle ideoitiin luonnonvarainen villiyrttipuisto. Ehdottajan mielestä sellainen sopisi hyvin mehiläiskaupunkina markkinoituun Akaaseen.

”Luonnonvarainen villiyrttipuisto, jossa ihmiset voisivat käydä tutustumassa ravinnoksi käytettäviin villiyrttikasveihin ja vaikka kerätä niitä sieltä. Sen suosiohan kasvaa kaiken aikaa.”

Kuva: Oona Eskeli.

Kyselyssä annettuja ehdotuksia kootusti:

”Aivan ensimmäiseksi pitäisi ruopata molemmat joet ainakin vähän matkaa ja järven kaupunginpuoleinen ranta. Muu ei ole niin tarpeellista.”

”Lammen ympäristö olisi loistava alue esim. frisbeegolfradalle. Alueelle sopisi myös muita liikuntapaikkoja, esim. padelkenttä.”

”Jos Lontilanjokea ei pystytä raivaamaan kaatuneista puista, niin aivan turha kehittää järveä, joka elää tuosta joesta. Nyt ei veneilyä, ei suppailua, ei kalastajia. Tarvitaan ruoppaus ja ranta-alueiden siistiminen koko keskusta-alueelta vähintään. Minimi Turun-radalta Rättöön asti. Ensin ’tuote’ kuntoon ja sen jälkeen suunnitellaan tapahtumia ja muita kehittämisiä.”

”(Kesä)ravintola/kahvila, ruusutarha, lisää taidetta, tapahtumia.”

”Näyttävät vesisuihkut keskelle järveä, valaistuksella. Kilsanmäen puoleiselle rannalle pöytä-penkkiryhmiä piknikkejä varten. Kaarisilta joen yli. Penkkejä kylän puolelle pitkin matkaa ikäihmisten levätä.”

”Joen suistoihin riippusillat tms, niin voi ulkoilla lammen ympäristössä käymättä Satamatiellä ja Hämeentiellä. Laituri oleskeluun ja kalasteluun. Toisen puolen ruoppaus ja nurmialueen teko. Kiinteä esiintymislava erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Kesäterassia ja pientä palvelua a-oikeuksilla, kaupunkilaisten olohuone. Talvikaudella ladut ja lämmintä kaakaota, pulkkamäki yms..”

”Kunnollinen ulkokuntosali! Sellainen crossfit-tyyppinen, jossa olisi paljon erilaisia tankoja, telineitä ja välineitä. Akaassa ei sellaista vielä ole ja Nahkialanjärven alue olisi täydellinen sijainti sellaiselle.”

”Leikkipaikka lapsille (aidattu), kesäkioski, nurmikon leikkaus lyhyemmäksi piknikiä ajatellen.”

”Tehdään Nahkialanlammen alueesta tapahtumapuisto sisäiseen ja ulkoiseen käyttöön. Iso suihkulähde lammen keskelle. Taide osaksi kehitystyötä, Näkymän ympärivuotinen hyödyntäminen. Leikkipuisto ulkoliikuntapaikan viereen, ja lisää laitteistoa liikuntaan. Matala hiekkaranta perheen pienimmille.”

”Esiintymislava, voisi pitää esim. yhteislauluiltoja tai esiintyjiä. Siihen yhteyteen voisi rakentaa kiinteen kahvion, jota voisi pitää auki, kun on ohjelmaa lammella. Minigolf olisi kanssa kiva.”

”Uimaranta, kahvilatoimintaa, johon tarvitsisi sähköpistokepaikkoja. Kesäisin trubaduuri palkattaisiin. Istutettaisiin puita ja jossakin voisi olla niitty. Taidetta, joka sopii luontoon…”

”Joko kiinteä tai siirrettävä kesäkahvila tai jäätelökioski. Pöytäryhmiä piknikkejä varten. Polkuveneiden vuokrauspiste.”

”Tapettitehtaan ympäristöön saisi viihtyisän kesäravintolan/baarin. Sen omistajien kanssa pitäisi hakeutua syvempään yhteistyöhön. Yleinen siisteys ja kunnostaminen auttaisi jo paljon – resurssisyihin vedoten ryteiköt rehottavat. Vesiaihetta hieman pintaa elävöittämään ja tietenkin syksymmällä valaistus elävään veteen.”

”Kapeammalle kohdalle, missä joki virtaa, voisi tehdä upean kaarisillan. Reheviä ja isoja kukkivia pensaita. Ehkä jäätelökioski kesän ajaksi.”

”Kelluva kesäkioski, johon voisi palkata nuoria koko kesän ajaksi. Mikä sen mukavampi paikka juoda kuppi kuumaa tai kylmää kuin terassilla järven päällä. Rannalla voisi olla myös vuokrattavana sup-lautoja, kanootteja, kajakkeja ja vaikkapa polkuveneitä.”

”Ainakin rantaniittyjä pitää parturoida sen verran, että kalastus onnistuu rantatörmältä. Siinä paranee alueen virkistysarvo helposti ja halvalla.”

”Nahkialanjärvestä lähtevien jokien ylitykseen molempiin päihin voisi rakentaa valkoiset esim. kaarisillat. Tuovat kaunista ilmettä ja olisivat kävelijöille hyödylliset ylityspaikat.”

”Frisbeegolfrata.”

”Kunnollinen leikkipuisto. Radan Nahkialan puolella ei ole yhtään kunnollista leikkipuistoa.”

”Muutama roskis lisää. Helpiön leikkikentälle tallentava kameravalvonta. Satamatielle tapettitehtaan suojatielle koroke ja Näkymien ympäristövauriot on maisemoitava.”

”Hiekkaranta ja uimapaikka, laululava pienellä tanssi- ja esiintymisalueella.”

”Kaarisilta joen ylitse ’järven’ molempiin päihin ja suihkulähde keskelle lampea.”

”Nahkialanjärven kiertävä ulkoilureitti on helmi, se on ehdottomasti säilytettävä. Seniorikuntoilupaikka on hieno juttu myös. Sen lisäksi olisi hienoa saada varsinainen ulkokuntosali. Sen ei tarvitse olla monimutkainen, mutta pari rekkiä ja levytankoa antaisi jo monipuoliset harjoittelumahdollisuudet.”

”Istuinpenkkejä enemmän joka puolelle, jotta voisi viettää esim. piknikkejä. Rannan ryteikköä voisi siistiä, jotta näkisi järvelle paremmin. Siellä on yksi laituri ilmeisesti onkimiseen, mutta voisi olla laitureita muitakin, jossa voisi istuskella, onkia ja ottaa aurinkoa.”

”Rantakahvila/ravintola, jäätelökioski, polun reunoille kauniita istutuksia, kivikkoja, joissa kukkia ja pensaita, siltoja, ym. Ottakaa mallia Kotkan Katariinan puistosta. Polun varrelle monia kauniita levähdysalueita, joissa pöytiä ja tuoleja. Muutaman kerran kesässä iltamarkkinat/tori, jossa myyjät polun varrella.”

”Luonnonvarainen villiyrttipuisto, jossa ihmiset voisivat käydä tutustumassa ravinnoksi käytettäviin villiyrttikasveihin ja vaikka kerätä niitä sieltä. Sen suosiohan kasvaa kaiken aikaa ja esim. Jyväskylässä on perustettu hortapuisto (Kehä Vihreä) tähän tarkoitukseen, jossa myös ohjattua toimintaa asian ympärillä. Villiyrttipuisto sopisi hyvin Akaaseen, kun olemmehan jo mehiläiskaupunki.”

”Kävelysillat joen yli Tapettitehtaan ja suihkulähteen lähelle. Parempi päällyste, joka kestää kevään ja syksyn säiden vaihtelut. Kesäkioski.”

”Joen ylittävät sillat sekä Satamatien että Hämeentien puolelle.”

”Kahvila ja laituri.”

”Valkoinen puusilta joen yli, lisää roskiksia ja muutama penkki. Pysyvä kaukoputki, jolla voi tiirailla lintuja.”

”Kunnollinen ulkotreenipaikka esimerkki Valkeakosken sahara. Uimaranta ja kesäkioski. Kunnon opasteet Nahkialanvuoren luontoreiteille. Talvisin luisteluareena.”

”Kesäkahvila/terassi olisi kiva.”

Kaupunkikehitysjohtaja Jyri Sarkkinen oli maaliskuun alussa mukana muuraamassa uuden hyvinvointikeskuksen peruskiveä. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Akaan kaupunkikehitysjohtaja Jyri Sarkkinen haki alkukesällä Humppilan kunnanjohtajan paikkaa. Sarkkinen eteni 20 hakijan joukosta ensin viiden haastateltavan joukkoon ja siitä toiseksi niistä hakijoista, jotka kutsuttiin soveltuvuustestiin. Humppilan kunnanhallitus käsitteli valintaa 20. heinäkuuta, ja lopullisen päätöksen tekee valtuusto tiistaina 4. elokuuta.

Humppilan kunnanhallitus päätti äänin 4–3 esittää kunnanvaltuustolle Jarmo Juhani Otto Härkösen valintaa kunnanjohtajan toistaiseksi voimassa olevaan virkaan ja hänen kieltäytymisensä varalle Jyri Sarkkista. Valinnan perusteluina oli kokonaisarvio, joka perustuu seuraaviin tekijöihin: viran kelpoisuusehdot ja asetetut kriteerit, yhteistyökyky ja hyvät vuorovaikutustaidot, hyvä perehtyneisyys kunnallishallintoon ja -talouteen, haastattelut sekä Eezy Personnellin konsultin näkemys valittavan henkilön soveltuvuudesta kyseessä olevaan virkaan.

Kunnanhallituksella ei ollut yhtenäistä näkemystä kunnanjohtajan valinnasta, joten puheenjohtaja Kari Ahola (kesk) esitti äänestystä. Äänestyksessä Jarmo Härköstä kannattivat Reetta Koskinen (kesk), Vesa–Pekka Hirvioja (kok), Aila Suikkanen (sd) ja Timo Nikkanen (sd). Jyri Sarkkista kannattivat Kari Ahola, Jukka Rouhiainen (kesk) ja Aira Suikki (kok).

Akaassa Jyri Sarkkinen on ollut mukana pohtimassa muun muassa Toijalan rautatieaseman seudun kehittämistä. Humppilassakin on asemansa, mutta Sarkkinen näkee potentiaalia ennen kaikkea kakkos- ja ysitien varsissa. Kuva: Mikko Peltoniemi.

”Humppila tarvitsee piristysruisketta”

Jyri Sarkkisen mukaan hän haluaisi olla mieluummin Humppilan kunnanjohtaja kuin Akaan kaupunkikehitysjohtaja siksi, että uusi tehtävä olisi kiinnostava haaste.

– Humppila on haastavassa taloudellisessa tilanteessa oleva kunta, joka tarvitsisi piristysruisketta. Sillä on kohtuullisen hyvä sijainti, sillä kakkos- ja ysitien varressa on aika isot alueet, joita ei ole kauheasti kehitetty. Voisin kokea olevani ehkä siinä hommassa ihan hyvä, Sarkkinen sanoo.

Junarataa ja asemanseutuakin Humppilasta löytyy, joten eteen tulevat asiat olisivat samanlaisia, joiden kanssa Sarkkinen on Akaassa paininut.

– Akaassa ollaan menossa niin hyvää vauhtia niin hyvään suuntaan, että koen asioiden olevan mallillaan. Suunta on niin hyvä, että kehtaan mahdollisesti vaihtaa työpaikkaa.

Sarkkinen aikoo lähteä tiistaina Humppilaan seuraamaan valtuuston kokousta.

Lempääläläinen Sarkkinen on koulutukseltaan arkkitehti. Hänen kilpailijansa, helsinkiläinen Jarmo Härkönen on SirPro Oy:n toimitusjohtaja ja diplomi-insinööri.

Toijalan Sataman edustalla tapahtui tänään perjantaina vesiskootterionnettomuus. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Pirkanmaan pelastuslaitos hälytettiin Toijalan Satamaan tänään perjantaina kello 14:39. Pelastuslaitoksen onnettomuustiedotteen mukaan Makkaranselällä oli ollut liikkeellä seitsemän vesiskootterin ryhmä ja kaksi siinä ollutta vesiskootteria oli törmännyt toisiinsa. Vesiskoottereiden kuljettajat loukkaantuivat ja joutuivat veden varaan.

Muut ryhmän jäsenet olivat auttaneet hädässä olevia ja hakeneet apuun lähellä olleen veneen. Veden varaan joutuneet kuljettajat nostettiin veneeseen, tuotiin Satamaan ja luovutettiin ensihoidolle.

Henkilöiden vammojen laadusta ei ole vielä tietoa.

Muut vesiskootteriseurueen jäsenet toivat vaurioituneet kulkuneuvot Satamaan, ja tilanne on ohitse.

Akaassa tehdään valokuituasennusta nyt neljällä koneella. Lounea toivoo akaalaisilta ymmärrystä valokuitukaapelin asennuksesta johtuville häiriöille. Työt tehdään ympäristöä säästäen, mutta isoista koneista aiheutuu silloin tällöin väistämättä häiriöitä liikenteelle. Kuvat: Jarno Keskinen

Terveyskeskuksen ympäristössä on voinut tällä ja viime viikolla törmätä Länsi-Suomen Verkkopalveluiden keltaliivisiin miehiin, jotka kätkevät valokuitunippua tienvarteen. Työ tehdään mahdollisuuksien mukaan auralla, joka saa kuidun ja siitä varoittavan nauhan vietyä noin puolen metrin syvyyteen. Pinnalle ei jää näkyviin kuin ohut viilto, joka sekin tasoitellaan näkymättömiin. Jos maasto sallisi, valokuitua aurattaisiin nelisen kilometriä päivässä.

– Tienpintoja rikotaan niin vähän kuin mahdollista. Liittymien alitukset hoidetaan pääasiassa tunkilla. Viimeistelytyöt hoidetaan kahdesta kolmeen viikkoa kaapelin asennuksen jälkeen. Viimeistelytöissä joudutaan myös menemään säiden mukaan, eli ei kannata hermostua, jos viimeistelytyöt on käyty naapurin tontille tekemässä mutta omalle ei, Petri Penttilä Lounealta kertoo.

Kaapeli katoaa Akaan alle auralla, joka viiltää tienpientareen siististi halki ja jättää jälkeensä vain muutaman sentin levyisen mutta syvän halkeaman. Auraa lataamassa Jussi Hakola.

Tavoite satoja liittymiä jo tänä vuonna

Myös asfalttityöt hoidetaan muutaman viikon sisällä kuntoon, kun asfalttia jossain kohtaa kuitenkin joudutaan rikkomaan.

Työt etenevät Toijalasta Viialaa kohti. Kylmäkosken suunta on vuorossa tämän jälkeen ja valo alkaa liikkua verkossa vasta, kun kaapeli saadaan yhdistettyä Lounean olemassa olevaan verkkoon Urjalassa.

– Tämä etenemismalli mahdollistaa meille enemmän käyttöönottoja nopeammin, Penttilä perustelee.

Reijo Haaparanta kaivuutyöt urakoivasta Länsi-Suomen Verkkopalveluista kertoo töiden kiinnostavan yleisöä.

– Ihmiset tulevat kyselemään, milloin liittymä on mahdollista saada ja saako sen nyt varmasti. Aika pitkälti joudun niistä asioista soittamaan Petrille.

Jos kaapeli talon ohi kaivetaan, liittymäkin on lähes poikkeuksetta mahdollista saada.

– Varaus tulee joka talolle, pelkkää runkokaapelia ei kaiveta. Talon kohdalle kaivetaan maahan kieppi valokuitua, josta liittymä saadaan vedettyä talon seinään, jos liittymä halutaan ottaa, Penttilä kertoo.

Pieniä yllätyksiä kaivuutöissä on jo kohdattu. Enimmäkseen ne liittyvät maan alla oleviin rakenteisiin, joista ei ole ollut tietoa.

– Sähkökaapeli voi olla matalalla ja kaapelista varoittavat kaapelinauhat ovat lähes poikkeuksetta jääneet asentajilta laittamatta. Se voi olla ihan oman aikansa säädösten mukaistakin. Valokuidun yhtyeteen nauha aina laitetaan. Jos vaurioita meidän työn seurauksena tulee, ne korjataan heti itse jos vain pystytään, Haaparanta lupaa.

Tonttiliittymä jää odottamaan asennustaan. Jussi Hakola asettaa kaapelin päälle suojalevyn ja sondin, jonka perusteella tonttiliittymien asentajat aikanaan löytävät kaapelin maan alta. Tonteille tulevassa valokuitukaapelissa itsessään ei metallia ole.

Tonttikaapelin saa asentaa itsekin

LSVP asentaa runkokaapelia näillä näkymin marraskuun puoliväliin asti. Yhtiö kaivaa myös tonttiliittymät, jos liittymä tilataan tänä vuonna. Valtaosa tonttiliittymistä kuitenkin toteutetaan vasta vuonna 2021, eikä niiden toteuttajasta ole vielä päätöstä. Halutessaan oman liittymäkaapelinsa voi kaivaa maan alle itsekin.

– Tontin osalta valokuitua ei tarvitse 70 sentin syvyyteen kaivaa, jos omistaja tekee asennuksen itse. Suosittelemme kaivamaan vähintään 50 senttiin, sillä kaapelin saa lapiolla poikki, vaikka suojamuovi onkin sentin paksua, Mika Sipilä Lounealta neuvoo.

Ennen kuin Lounea lähettää ketään talon tontille kaivamaan, tehdään niin sanottu tonttikaivuusopimus. Siinä käydään läpi kaikki rakenteet, joista voi olla kaapelin asennukselle haittaa.

– Helposti sanotaan, että tulkaa siitä vaan. Silloin voi unohtua esimerkiksi robottiruohonleikkurin ohjauslangat. Kaikki tällaiset käydään läpi ja merkitään sopimukseen ennen kuin tontille tullaan, Penttilä kertoo.

Torpedolla tien ali. Kun alitus tehdään hydraulisella tunkilla, ei asvalttia tarvitse rikkoa.

Kaapin paikka. Maastonvihreitä metallilaatikoita nousee valokuitukaapelin reitille tiheään.

Kaapeli katoaa Akaan alle auralla, joka viiltää tienpientareen siististi halki ja jättää jälkeensä vain muutaman sentin levyisen mutta syvän halkeaman. Kaapelia ohjaamassa Jussi Hakola.

Erika Löövi.

Tulin viime vuonna lapseni kanssa ambulanssin kyydissä Oulusta Tampereelle vietettyämme viikon siellä sairaalassa. Matkalla rupatellessa kiittelin ambulanssin henkilökunnalle lapseni saamaa hoitoa mutta ihmettelin myös sairaalasta saamiamme kiitoksia ystävällisyydestä ja käytöstavoista.

Ensihoitaja totesi, että kiitokset olivat varmasti aidot, sillä karkea kielenkäyttö on heillekin arkipäivää. Haukkumista ja jopa huorittelua tapahtuu, eivätkä asialla suinkaan aina ole mielenterveyspotilaat. Joulun alla sitten törmäsin kassahenkilön kirjoittamaan kolumniin, jossa hän pyysi asiakkaita tervehtimään ja kiittämään. Mitä ihmettä?

Rehellisesti sanoen sairaalassa minullekin tuli välillä sellainen olo, että teki mieli sanoa ikävästi. Henkilökunta vaihtui ja tieto ei kulkenut, huoli piinasi äitiä ja potilas kärsi kivuista. Kaipasimme lähemmäs kotia, mutta siirtopaperit viipyivät. Päätin silti olla ystävällinen, ja niinhän siinä kävi, että lähdimme kotimatkalle hyvillä mielin.

Hyvän käytöksen sijaan juuri kriittisen palautteen antamisesta ja oikeuksien penäämisestä on tullut suorastaan velvollisuus, ja nyky-Suomi onkin oikea reklamaatioyhteiskunta. Jos joku asia ei miellytä, aina voi tehdä valituksen.

Sähköiset palautekanavat ovat tehneet palautteen antamisesta helppoa, ja jos palautteeseen tulee epämieluisa vastaus, oman tarinansa voi vielä yksipuolisesti jakaa maailmalle netissä. Ärtyminen on arkipäivää, ja paha mieli pitää purkaa heti, mieluiten mahdollisimman laajalle yleisölle. Kaikille ei edes riitä ärtymyksen ilmaisu, vaan ollaan täysin asiattomia ”saunan takana on tilaa”-retoriikalla.

Kouluissa ja päiväkodeissa lapsista ja heidän vanhemmistaan on tullut asiakkaita. Jos asiakasta ei toiminta miellytä, lähtee liukkaasti palaute. Ei ole tavatonta, että arviointiin tai ongelmatilanteiden hoitamiseen tyytymätön vanhempi hyökkää ja nostaa metelin tai että päiväkodin arjen toimista laitetaan valitus jopa aluehallintovirastoon asti. Toki palautekanavat ovat perheiden turva ja demokraattisen yhteiskunnan perusta, mutta jos opettaja ei toimi yhden perheen kannalta toivotusti, onko se aluehallintoviraston asia?

Olen aidosti ylpeä itsestäni ja nuoresta potilaasta, kuinka kaiken sen huolen ja kivun keskellä pystyimme käyttäytymään kuten ihmiset. Valituksia on lähtenyt harkitsematta minultakin, mutta seuraavalla kerralla mietin vielä. Onko tämä sellainen yleinen asia, joka koskee useita vai onko tämä vain minun oma harmini? Annanko tämän palautteen vain huonotuulisuuttani tai koska en pidä jostain henkilöstä? Oliko pettymys ravintolassa lopulta makuasia? Oliko ärsytys lääkäriä kohtaan pettymys diagnoosista tai oliko se hammaslääkärin pikkumoka ihan vaan inhimillistä? Onko sillä väliä saako lapseni seiskan vai kasin? Voisiko tämän palautteen hoitaa ystävällisesti näppäimistöllä tai jopa ilman sitä?

Haenko itselleni oikeutta, vaikka pitäisikin ehkä katsoa peiliin?

Ollaan ihmisiä toisillemme. Ei ylpeillä sillä, että valitimme ja voitimme vaan sillä, että ymmärsimme toisen ihmisen näkökulman.

Erika Löövi

Kirjoittaja on akaalainen perheenäiti ja kauppatieteiden maisteri.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.