Haloilmiö Luttusissa. Kuva: Vivikka Monto.
Vivikka Monto kuvasi valokehän Auringon ympärillä Luttusissa sunnuntaina. Pikainen googlettelu kertoo, että valokehän taustalla on haloilmiö. Se syntyy, kun esimerkiksi Auringon valo taittuu tai heijastuu ilmassa leijuvista jääkiteistä. Ilmiötä havaitaan Suomessa ympäri vuoden.
Vapaa-ajankalastajien kalatalousasiantuntija Janne Rautanen esittelee kuhan kalastukseen tarkoitettua jigisettiä ja vetovapaa. Lisäksi kuhan kalastuksessa pitäisi aina pitää mukana mittatikkua, jolla tunnistaa helposti alle 42- ja yli 60-senttiset kalat. Mittatikku pitää muistaa myös kastella ennen kuin kalan sillä mittaa, jotta suomuja suojaava lima ei vaurioidu.
Vesien lämmetessä useimmat kalat sulkevat suunsa eivätkä käy pyydykseen. Kuha käyttäytyy päinvastoin. Mitä pidemmälle kesä kerkeää ja vedet lämpiävät, sitä aktiivisemmaksi kuha käy.
– Kuha on keskikesän kala. Kalastus on suotavaa vasta kun kala palaa kudulta kesäkuun alussa, kutupesiä ei saisi rassata, Vapaa-ajankalastajien kalatalousasiantuntija Janne Rautanen kertoo.
Lämpimästä vedestä kuhan löytää pinnasta. Jos vesistö on samea, kuhaa nousee vuorokauden ympäri. Kirkkaissa vesissä ottitunnit osuvat alkuillasta auringonlaskuun. Vanajavesi kokonaisuudessaan on hyvää kuhavesistöä.
– Kuha tykkää Pirkanmaasta. Järvet ovat reheviä, matalia ja lämpimiä, joten kanta täällä on todella vahva. Valitettavasti kuhaa myös pyydetään täällä melko pienenä. Alamitta on 42 senttiä, mutta verkkokalastuksessa kannattaa käyttää 55-millistä tai harvempaa verkkoa, Rautanen neuvoo.
Rautanen päästäisi pois myös kaikkein komeimmat kuhat. Kun 60-senttiset ja sitä suuremmat päästetään takaisin, säilyy kanta jatkossakin elinvoimaisena.
Kuha sopii sekä passiivikalastuksen että aktiivisemman kalastuksen kohdekalaksi. Kylmän veden aikaan ja aamupäivisin sopiva kalastusmuoto on jigaus. Myös venepilkki on tuottoisa kalastusmuoto. Kaikuluotain helpottaa kuhan löytämistä, mutta ilmankin pärjää.
– Merikortti tai sovelluskaupasta ilmaiseksi ladattava karttaohjelma riittää. Karttaohjelman olisi hyvä olla sellainen, että siinä näkyy oma senhetkinen sijainti. Kartalla tai ohjelmalla voi etsiä vesistöltä selkäpatteja, joiden päälle kannattaa vene sijoittaa.
Kun pohjasta nouseva patti eli jonkinlainen vedenalainen kari tai kivi on löytynyt, ollaan jo lähellä kuhaa. Kaiku helpottaa kalastusta edelleen, sillä se kertoo, millä puolella pattia kuhat lymyilevät. Viistokaikuluotain tekee homman jo niin helpoksi, että kyse ei enää oikeastaan ole urheilusta vaan lähinnä kalan nostamisesta veneeseen.
Muita kalastusta helpottavia tekniikoita ovat keulamoottori ja siihen liittyvä niin kutsuttu taivasankkuri, siis GPS-ohjaus. Se pitää keulapotkurin avulla veneen halutussa paikassa. Laitteelle voidaan myös ohjelmoida reitti, jota keulamoottorin halutaan etenevän, vaikka kuhaa kiinnostavan penkan reunaa.
Kun vesi on kylmää ja sekoittunutta, kuhan kalastukseen sopivin kalastusmuoto on vetouistelu. Vetouistelu kannattaa tehdä vähän syvemmältä, lähempänä pohjaa.
– Vetouistelua voi harrastaa myös silloin, kun vesi on lämmintä ja kerrostunutta. Silloin uistellaan vaapulla ilman painotusta ja lähempänä pintaa.
Jigisetti kuhan kalastukseen. Pieni kela ja 0,10 siima takaavat herkän tuntuman siihen, mitä pinnan alla tapahtuu.
Kuhanpoikasia on istutettu Vanajaveteen, mutta istutuksista ei ole ollut sen kummempaa hyötyä. Yleensä tämä on kalaistutuksien ongelma, mutta Vanajavedellä selitys on positiivinen.
– Alueen oma kanta on niin hyvä ja luonnonpoikaset ovat aina vahvempia kuin istukkaat. Jos kutuvaelluksissa olisi useampia heikkoja vuosia peräjälkeen, voisi istutuksille olla tarvetta, Rautanen sanoo.
Rautanen pitää kuhaa ehdottomasti tavoitelluimpana saaliskalana Pirkanmaan alueella.
– Ruokakalana se on aivan loistava. Kuhan kalastus kannattaa senkin takia, että samalla voi löytää hyviä ahvenpaikkoja.
Lauri Niskanen (vas.) ja Ville Roponen ovat tehneet purkutöitä Hirvialhon koululla. Kuva: Mikko Peltoniemi
Sisäilmaongelmien vuoksi käytöstä poistettu Hirvialhon koulu Viialassa alkaa olla valmis koneellista purkua varten. Sisällä on heinäkuun aikana tehty valmistelevia töitä ja asbestisaneerausta erityisesti lattioiden parissa.
Noin 80 prosenttia koulun lattioista täytyy rouhia, koska muovimaton alle on vuonna 2007 valmistuneessa peruskorjauksessa jätetty asbestia sisältävä musta liima.
– Tavoitteena on saada työ valmiiksi heinä–elokuun vaihteeseen, mutta voi mennä elokuun puolellekin, kertovat Ville Roponen ja Lauri Niskanen Hämeen Asbestipurku Oy:stä.
Viime perjantaina yli puolet luokkien ja käytävien lattiamatoista oli jo revitty pois. Esimerkiksi opettajienhuoneessa asbestia sisältävää liimaa ei ollut.
Lauri Niskasen mukaan antofylliittiasbestia sisältävä liima olisi ollut helpompaa poistaa peruskorjauksen yhteydessä.
– Se kostautuu nyt, kun siinä on myös tasoite päällä. Olisi säästynyt aikaa ja rahaa, kun olisi poistettu pelkkä liima, mutta sitä ei aikaisemmin ole vaadittu poistettavaksi.
Luokkahuoneiden lattioista pitää rouhia pois musta, asbestia sisältävä liima. Kuva: Mikko Peltoniemi
Hirvialhon koulun purku-urakan voittaneen Mevaset Oy:n työpäällikkö Seppo Uusitalo kertoo, että rakennuksen rungon purku alkaa liikuntasalisiivestä. Hänen mukaansa työt ovat käynnissä, kun koulunkäynti viereisessä Viialan yhtenäiskoulun siirtokoulurakennuksessa alkaa keskiviikkona 12. elokuuta.
– Tilaajalla oli toive, että koko siipi olisi purettu koulun alkuun mennessä, mutta ei se toteudu. Työmaa-alue ei ole vielä edes kokonaan rajattu. Sitten mennään ihan tontin rajoja myöten, ja koulun puolelle tulee pätkä umpiaitaa, Uusitalo kertoo.
Tavoiteaikataulusta jäämiselle on kaksi syytä: kalusto ja kilpailutuksen ajankohta.
– Meillä ei ole kalustoa, koska on kolme muuta työmaata käynnissä ja kesälomat ja muut. Tämä urakka oli kilpailutuksessa niin myöhään, että kesälomat oli jo sovittu, eikä niitä enää muutella, Uusitalo sanoo.
Hirvialhon koulun aulassa on vielä monenlaista roskaa. Kuva: Mikko Peltoniemi
Seinien, katon ja perustusten purkamisesta tulee luonnollisesti melun lisäksi myös pölyä, mutta sen leviämistä viereisiin koulutiloihin estetään ruiskuttamalla vettä purkuraunioihin. Kaupungilla on piikki auki.
– Tilaaja maksaa veden, joten sitä ei tarvitse säästellä. Se on ihan järkevää suhtautumista, Uusitalo kehuu ja kertoo, että käytössä on korkeampia paikkoja varten myös vesitykki.
Purkujätteistä kaatopaikalle menevät työpäällikkö Seppo Uusitalon mukaan vain asbestijäte ja eristevillat. Kaikki muu hyödynnetään. Puutavara menee Tampereelle haketukseen ja metalli ja rautaromu romuliikkeelle.
Akaan kaupungilla on Uusitalon mukaan optio siihen, että osa tiili- ja betonijätteestä murskataan kaupungille maanrakennuskäyttöön. Konepurkutöiden alkuun on pari kolme viikkoa, mutta toistaiseksi kaupunki ei ole kertonut, haluaako se käyttää murskeoptionsa.
– Me emme tiedä, kuinka paljon tilaaja ottaa, Seppo Uusitalo sanoo.
Loput tiili- ja betonijätteestä myydään sille, joka tarjoaa eniten tai viedään sille, joka pyytää vähiten vastaanottomaksua.
Hirvialhon koulu on Uusitalon mukaan kokonaan purettu urakkasopimuksen mukaisesti lokakuun loppuun mennessä.
Lauri Niskanen (vas.), Ville Roponen ja Seppo Uusitalo Hirvialhon koulun entisessä ruokalassa. Kuva: Mikko Peltoniemi.
Risto Tiainen.
Risto Tiainen on hiljaisesti siirtynyt pois tästä elämästä. Sääksmäen maatalousoppilaitoksen oppilaille jäi mieleen usein toistunut ohje: Moottoriöljyä mieluummin alarajan yläpuolella kuin ylärajan alapuolella eli pitää olla, mutta ei liikaa.
Vuodesta 1971 Risto Tiainen antoi teknisten aineiden opetusta parin kymmenen vuoden ajan, joten useilla maatiloilla ympäri eteläisen Suomen noudatetaan tätä ohjetta. Opettajana Risto Tiaisen muistetaan olleen varsin rento, äärimmäisen rauhallinen ja kuitenkin jämpti sekä tarkka. Hermot pitivät, vaikka oppilaat niitä koettelivatkin.
Hänen opettajantyönsä Tarttilassa loppui oppilaitoksen lakkautuksen myötä mutta jatkui eläkeikään asti, kaukana kotoa Kokemäellä. Sinne oli vaikea kotiutua, mutta väliin mahtuneet pätkätyötkään Lahden seudulla eivät olleet vaihtoehto. Opetustyöhön liittyen häneltä ilmestyi kaksi alan oppikirjaa. Tekniikka oli hänessä sisään istutettuna viimeisiin kotonaolohetkiin asti.
Kymmenvuotiaana pikkupoikana Risto aloitti palkkatyön turvesuolla siskonsa kanssa. Nuoremmat veljet seurasivat myöhemmin perässä. He kääntelivät koneen nostamia paloja kuivumaan. Se oli raskasta mutta antoi elämää varten eväitä. Ansionsa lapset veivät äidille, ja Ristolle jäi sen verran, että sai säästettyä itselleen polkupyörän, joka on ollut hänelle se ainoa oikea ja joka on edelleen kulkukelpoisena varastossa.
Karjalasta tulleena Tiaisen perheen oli aloitettava tyhjästä. Evakkomatkaan ei paljon tavaroita mukaan voitu ottaa.
Isän hankkimaa kylmää tilaa Kihniössä rakennettiin asuinkelpoiseksi. Helposti ei siirtolaisia hyväksytty joukkoon, mutta lasten tilannetta helpotti perheen urheiluharrastukset. Veljekset harjoittelivat ahkerasti ja saivat mukaansa paikkakunnan pojatkin. Lapset sopeutuivat kouluun ja opinnot etenivät hyvin. Kansanopistoon Risto pääsi vapaaoppilaaksi ja sen jälkeen Kihniön kotiteollisuuskoulun metallipuolelle. Teknisen alan opinnot jatkuivat Lahden kotiteollisuusopistossa, ja insinööritutkinnon hän suoritti työn ohella vastaisen varalle.
Pitkäaikaiseksi työpaikaksi tuli Sääksmäen maatalousoppilaitos. Sieltä Päivölän mäeltä opettajanhuoneesta lähti myös kahden opettajan, Kaisan ja Riston yhteiselo. Kaksosten syntymän jälkeen uutterat vanhemmat rakensivat oman talon Metsäpirtin palstalle. Kun lapset lähtivät omilleen, tuli vuoroon kesämökki Pälkäneellä, jossa samoin kuin kotonakin tarvittiin ahkeria käsiä. On vaikea ajatella, että heillä olisi ollut luppoaikaa näistä puuhista. Silti kiinnostus kulttuuriin ja paikalliseen yhdistystoimintaan oli mukana.
Sääksmäellä tiedetään Risto vaatimattomana mutta lupauksensa täyttävänä yhdistysaktiivina. Sääksmäki-seura ry:n johtokunnan jäsenenä hän toimi 18 vuotta, ja sen jälkeen hänet valittiin puheenjohtajaksi. Risto lupautui vain yhdeksi kaudeksi. Ne neljä vuotta olivatkin työntäyteisiä.
Seuran toimintaa rahoitettiin myös talkootöillä. Näin Kauppilanmäen museoalueenkin rakennukset saivat uudet pärekatot. Päreidentekotaito ja -laitteet löytyi. Urakka oli valtava. Onneksi työtä pelkäämättömiä tekijöitä ilmaantui paikalle. Puheenjohtajan panos tässä hankkeessa oli haapojen kaatajasta pärehöylääjäksi. Päästiin vaikeuksien kautta voittoon ja saatiin arvokkaat talot vedenpitäviksi. Ja kun vauhtia oli, työ jatkui seuran oman kotiseutumuseon katolla. Talkootunteja laskematta ja omia tekemisiään esiin tuomatta Risto toteutti kaikki lupaamansa tehtävät.
Nuorena Kihniössä urheilun avulla yhteisön jäseneksi päässyt perheen isä innostui urheiluseura Sääksmäen Suunta ry:n toiminnasta. Samoihin aikoihin Sääksmäen Nuotiopoikien lippukuntaa viritettiin uuteen nousuun. Etsittiin sopivia henkilöitä partion vetäjiksi, niinpä Tiaisen lapset, Mari ja Mikko ilmoittivat isänsä olevan valmis tehtävään. Omasta mielestään hän oli jo liian vanha aloittamaan, mutta otti vastuun vastaan. Innostusta riitti lopulta niin kanoottien rakentamiseen kuin parille suurleirillekin lähtöön.
Kun mies tunnetaan vastuulliseksi ja aikaansaavaksi, maine kiirii, vaikka henkilönä on vaatimaton ja hiljainenkin. Tulee mieleen mies, joka ei osannut sanoa Ei. Risto oli paikallaan myös kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston sekä Saarioisjärven suojeluyhdistys ry:n jäsenenä. Eikä tässä vielä kaikki.
Saarioispuolen kyläyhdistys ry oli valitsemassa puheenjohtajaa vuosikokouksessa 2004, mutta etukäteen ei tuntunut halukkaita tehtävää vastaanottamaan. Kun ei ollut ketään esittää, niin Risto Tiainen ilmoitti olevansa valmis siihenkin toimeen. Hän johti yhdistystä kaksi kolmevuotiskautta ja nosti alueen itsetuntoa vuosittaisia, näyttäviä tapahtumia järjestäen, sai luontopolun suunnittelun ja toteutuksenkin alkuun, kyläsuunnitelma valmistui, samoin Saarioispuolen Omat jutut -kirja, johon Risto itsekin kirjoitti artikkeleita.
Monien kehotuksesta puheenjohtaja täytti ja lähetti kaavakkeen Pirkan Kylien Vuoden kylä -kisaan. Kolmas sija myönnettiin kyläyhteisön uutterasta työstä, ja kunniakirja käytiin hakemassa Virtain Killinkoskelta 2006.
Taitojaan piilossa pitävästä miehestä kuoriutui myös oiva näyttelijä. Sääksmäen suuressa kirkkonäytelmässä Sääksen kansa – Jumalan viljelysmaa Risto oli rovasti Erik Gyllensten 1700-luvulta. Mukana oli koko Tiaisen perhe. Visavuoren Ajan Jumalan vanki -näytelmässä Risto esitti Eliel Aspelin-Haapkylää sekä oli mukana Tuhkimo-näytelmässä Sääksmäki-seuran iltamissa.
Aina valmis, kuten partiossa sanotaan. Sitä hän oli, nöyrä kotiseutuunsa kiintynyt uurastaja.
Tiaisen Risto on nyt poissa, mutta muistamme hänet lämmöllä.
Oppilaiden, yhdistystovereiden, kyläläisten ja omaisten muisteluista koonnut,
Sointu Simola
Silloilta ylävirran suuntaan Haihunkosken uomien rannat on siistitty viihtyisäksi puistoksi.
Paikalliset matkailukohteet saattavat usein jäädä oman kaupungin asukkaille vieraiksi. Koronan rajoittamat matkailumahdollisuudet tarjoavat hyvän mahdollisuuden korjata asia. Kysyimme Akaan Seudun lukijoilta, minne Akaassa tai lähialueella kannattaa matkailla. Akaan seudulta paljastui niin paljon käymisen arvoisia kohteita, ettei kesälomailija kotikaupungista juuri ehtisikään loman aikana poistua, jos käy koko listan läpi.
Pikku-Jumbo sai uuden kodin Veturimuseosta.
Kyselymme tavoitti eri kanavissa selvästi yli kaksi tuhatta ihmistä ja ehdotuksia vierailukohteista saatiin yli 80. Koko listaa emme saaneet tähän juttuun mahtumaan, joten käy kurkkaamassa juttu kokonaisuudessaan Akaan Seudun verkkosivuilta www.akaanseutu.fi tai mobiilisovelluksestamme.
Veturimuseo vei voiton ehdotusten lukumäärässä. Ehdotuksia ei innostuttu sen kummemmin perustelemaan, vanhojen veturien lumo on ainakin akaalaisille perustelemattakin selvää.
”Veturimuseo Toijalassa.”
”Veturimuseo.”
”Ainutlaatuinen kohde, ja vapaaehtoisvoimin ylläpidetty.”
Jos perusteluiden perusteellisuutta arvioidaan, Viialan Haihunkoski oli lukijoiden mielestä ehkä merkittävin nähtävyys, joka Akaalla on tarjota.
”Viialan vuonna 1896 rakennettu Haihunkosken neljäholvinen kivisilta kutsuu ja puhuttelee aina sen jokiuomien virtoja katsovaa. Olen vienyt sinne monesti itseni, ystäväni, sukulaiseni ja työtoverinikin. Entinen työtoverini Helsingistä lupasi tuoda sen jälkeen sinne joskus retkelle täysin ominpäin työyhteisönsä väenkin. Kun sitten Haihunkoskella haaveileva kulkeutuu ja pysähtyy muinaisen Satakunnan ja Hämeen maakuntakiven vierelle, niin sen voi täysin vapaasti kiertää ympäri vaikka molempiin suuntiin, ja näin tulee samalla maakuntakierroksetkin tehtyä.”
”Haihunkoski
”Viialan kirkko ja Haihunkoski!”
”Haihunkoski illalla kun siellä on valot päällä”
Toijalan Satama kesäkuussa.
Myös sataman alue mainittiin usein. Satamasta oli saatu positiivista palautetta ulkopaikkakuntalaisiltakin turisteilta.
”Itselle on tänä kesänä useampikin ulkopaikkakuntalainen kehunut Toijalan satamaa. Mutta siis Haihunkoski ja uimarannat, Veturimuseo ja kirkot.”
”Pitkospuita pitkin Toijalan satamaan.”
Kaupunkimme tapahtumat kuten Hunajahulinat tai Näkymä eivät nousseet listoille. Yksi tapahtuma sentään sai äänen.
”No Vasenkätisten Vestivaalille veisin tietenkin.”
Erilaisia hybridivaihtoehtoja esitettiin runsaasti. Melkeinpä mihin tahansa niistä tarttumalla saisi jo kulumaan Akaassa kokonaisen kesäpäivän, varsinkin, kun päivään vielä lisäisi vierailun jossakin akaalaisessa ravintolassa, jotka myös nostettiin vastauksissa hienosti esiin.
”Kävely Nahkialanvuoren luontopolulla tai Nahkialanjärven ympäri. Uimaan Toijalan sataman uimarannalle ja tiistaisin Hopealinjalla satamasta Tampereelle risteilemään! Haihunkoski on kaunis.”
”Pölkinvuoren kasvimaailma Urjalassa, Toijalan Satamasta matka Tampereelle, Veturimuseo, Haihunkoski, Luttunen, Viialan kuntorata, jossa upea, vaihteleva maasto.”
”Luonnonrauha. Laavut, pururadat, luontopolku, moottorivenesatama, päivä Kekässä. Täällä on myös loistavat Pokemon-pelipaikat pelaajille.”
”Koko Valtatie pikkuliikkeineen.”
Useampia kohteita sisältävissä ehdotuksissa otettiin hienosti esiin myös Akaan ja naapurikuntien ja -kaupunkien turistikohteiden yhteensovittaminen. Matkailun saralla olisi mahdollisuuksia alueelliseen yhteistyöhön.
”Jalannin ympäripyöräily, Arajärven, Luttusen ja Sataman uimarannat ja Nahkialanjärven puisto ovat Akaassa suosikkejani. Valkeakosken puolella Sääksmäen sillat ja Rapola. Vesilahdessa kannattaa käydä Rautialassa, jos siellä olisi joku tapahtuma tai vuokrata vaikka sauna rannasta illaksi.”
”Lähikuntien osalta Sääksmäen sillan ympäristö on kaunis ja sopiva vaikka piknikille ja Rapolan linnavuorella on sunnuntaisin ilmaiset opastukset kesän ajan.”
”Satama Toijalassa, Visavuori ehdoton paikka jossa paljon katsottavaa, Karin paviljonki.”
”Lastenvaunumuseo Mukelo Viialan Riitiälässä.”
“Galleriakirkko Sotkialla.”
”Paimenen makasiini.”
”Ideapark.”
”Rapolanharju, Pajalan kotieläinpiha.”
”Ellilän kievari. Hyvä ruoka ja ihana emäntä.”
“Satama.”
”Urjalan Nuutajärven lasikylä.”
”Viialan Pumpparin laavun metsäreitti ja metsäjooga.”
”Visavuori, Sääksmäki.”
”Toijalan Nahkialan vuori /Sataman uimaranta, Pirulanvuolle.”
”Viialan Arajärvi. Aika bueno paikka.”
”Nahkialan vuoren portaat!”
”Arajärvi. Tai caravanalue Pumppari.”
”Akaa viiala paras paikka luttusen uimaranta.”
”Satama, kirkko.”
”Viidennumero Sääksmäellä.”
”Visavuoreen.”
”Kinnarin kotimuseo Sotkialla.”
”Haihunkoski.”
”Nahkialanvuori, satama ja Haihunkoski.”
”Haihunkoski ja Arajärvi.”
”Hopealinjamatka Vanajavedellä Hämeenlinna-Tampere-välillä.”
”Kylmäkosken vanhan myllyn Pop-Up-kahvila.”
”Akaan kirkko.”
”Veturimuseo.”
”Satama.”
”Veturimuseo.”
”Nuutajärven Lasikylä, ravintola Sylvi ja hotelli Tyyne.”
”Kylmäkoski DiscGolfParkissa kierros frisbailua yhdellä Suomen hienommalla radalla ja siitä jatkaa Savikosken karavaanarialueelle kuunteleen livemusaa!”
”Haihunkoski.”
”Tapettimuseo, veturimuseo, Luttunen, Haihunkoski.”
”Veturimuseo.”
”Luontokohteena suosittelisin luontopolun rauhaisaa kirmaamista Nahkialanvuoren kuntoradan parkkipaikalta satamaan (ja ehkä takaisinkin). Hopping Brewstersin panimo on tietenkin yksi kohde kans.”
”Haihunkoski.”
”Arajärvi, Toijalan satama ja Haihunkoski.”
”Veturimuseolle Toijalassa ja Kinnarin kotimuseolle Sotkialla.”
”Viialan kirkko ympäristöineen.”
”Toijalan aseman vesitorni.”
”Sotkialle Kinnarin kotimuseo ja Seija Vuoren kivikirkko. Molemmissa myös kahvia pikkurahalla.”
”Palkinpään puutarha.”
”Kinnarin kotimuseo Sotkialla. Upea miljöö!”
”Haihunkoski, Arajärven uimaranta, Veturimuseo, Tapettimuseo, Tipurin ranta, Luttunen ja siellä kesäkioski. Mukavaa puuhaa, subbailua. Keskustassa on toinen toistaan parempia ruokapaikkoja.”
”KesäKissaKahvila ja Kirppis Toijalan Lontilassa.”
”Eilen olin torilla kahvilla ja samassa pöydässä istui helsinkiläinen isä odottaen poikaansa silmälasiliikkestä. Hän kertoi heidän tulleen polkupyörillä kotoaan Helsingistä. Ajelelivat Iittalaan yöksi ja jatkoivat Toijalan kautta Tampereelle.”
”Hautausmaa.”
”Veturimuseo.”
”Kirkot ja Veturimuseo, vanha hautausmaa. Hienoa peltomaisemaa riittää myös – ei sitä ihan joka paikassa ole, joten lenkkeily tai autonkaan ikkunasta katsomisen ei pitäisi ihan out olla.”
”Artsun ja Luttusen uimarannat, Akaan kirkot, Haihunkoski ja veturimuseo. Itse virittelisin jotain toimintaa viilatehtaan ja Chymoksen tehdasmaisemiin. Viialan viilat ja Marianne-makeiset tunnetaan laajasti.”
”Veturimuseo.”
”Itselle on tänä kesänä useampikin ulkopaikkakuntalainen kehunut Toijalan satamaa. Mutta siis Haihunkoski ja uimarannat, Veturimuseo, kirkot ja moottorirata kun valmistuu.”
”Veturimuseo.”
”Veturimuseo.”
”Toijalan tori tietty.”
”Täältä löytyy monta loistavaa ruokapaikkaa.”
”Kinon talo – mieluiten leffassa, Ympyrätalo, itseasiassa se koko katu pienliikkeineen.”
”Leskirouvaan kannattaa tulla kauempaakin. Käymme Toijalassa vielä tänä kesänä ystävän haudalla ja syömme lounasta siellä. Niin olisiko muuta nähtävää lisäksi?”
Auto suistui tieltä kulttuuritalo Laaksolan kohdalla perjantaina 17.7.2020.
Miljoonasilta todisti jälleen yhtä onnettomuutta, kun pelastuslaitos sai tehtävän Akaan Ryödintielle perjantaina 17.7. Auto suistui tieltä ja osui puuhun illalla kello 23 jälkeen.
Nahkialanjärvi heinäkuussa 2020. Kuva: Oona Eskeli.
Kaupunginpuutarhuri Heli Laine kertoi Akaan Seudulle, että ideoita Nahkialanjärven alueen kehittämiseksi on paljon mutta ne jäävät aikataulusyistä toteuttamatta.
Onko sinullakin hihassasi alueeseen liittyvä ideoita, joihin joko kaupungin tai jonkun muun tahon pitäisi ehdottomasti tarttua?
Kerro meille oheisella lomakkeella, miten tätä kaupungin sisääntuloväyläksikin kutsuttua aluetta voitaisiin parantaa.
Lue myös:
Kuva: Jarno Keskinen.
Akaa on mukana Tampereen ympärille rakennetussa kulttuuripääkaupunkivuosi 2026-hakemuksessa, joka meni jatkoon että heilahti. Niin taisivat mennä kaikki muutkin, joten aihetta henkseleiden paukutteluun ei tässä vaiheessa ole. Hakemukseen kuuluvan, ensimmäisen vaiheen hakukirjan sisältö oli tässä vaiheessa niin seinästä reväisty, että kuuden vuoden päästä mahdollisesti koittavan kulttuuripääkaupunkivuoden akaalaisesta tarjonnasta ei voi vielä sanoa juuri mitään varmaa.
Se todennäköisesti kuitenkin on varmaa, että Akaassa tarjonta tulee olemaan köykäisempää kuin muilla haussa mukana olevilla, pirkanmaalaisilla kunnilla. Naapureistamme Urjalalla oli tässä vaiheessa esittelyssä viisi kohdetta tai tapahtumaa, Valkeakoskella seitsemän, Lempäälällä yhdeksän ja Vesilahdella neljä kuten meilläkin.
Meidän kohteemme olivat Kylmäkosken kulttuurikirkko ja Toijalan Veturimuseo. Millä listaa jatketaan, nyt kun on päästy jatkoon, kisa kovenee ja pitäisi saada aikaan vakavasti otettava hakemus? Jossain vaiheessa seuraavien kuuden vuoden kuluessa tulee eteen hetki, jolloin tästäkin kisasta katoaa kaikki pelaa -henki ja pitää löytää voittaja.
Millä listaa jatketaan, jos ei ole mitä listaan laittaa? Jos kaupungissa ei ole tarvetta kaupungin kulttuuritoimelle, ei todennäköisesti ole kovin montaa kulttuurikohdetta tai tapahtumaakaan. Veturimuseo on kaupungin ainoa museo, joka sekin pyörii yhdistyksen vapaaehtoistöinä. Tapahtumien tilanne on sentään valoisampi, hieman.
Tämän kirjoituksen otsikko on havainto, jonka tein tällä viikolla lähdettyäni innokkaana tekemään juttua, jossa oli tarkoitus esitellä kaupungin ja lähialueiden nähtävyydet haastattelemalla kaupungin turistiopasta tai miksei useampaakin. Kaikki alkoi hienosti, kaupungin nettisivulta löytyi alasivu ”Akaa-info matkailijalle”. Käypä sivulla. Et tavoita kaupungin opasta etkä edes turisti-infoa, koska kumpaakaan ei ole. Jos soitat sivulla olevaan infonumeroon, yhdistyt vaihteeseen, joka yrittää yhdistää sinut kaupungin markkinoinnista vastaavalle. Se jää toki yritykseksi, sillä hän on ansaitulla kesälomalla.
Toisaalta miksi tarvitsisimme oppaan, kun ei meillä ole kohteita, joihin matkailijoita voisi opastaa?
Kun lähtötaso on matala, näyttävät pienetkin kehitystoimenpiteet hyviltä. Kun kohteiden määrä saadaan nostettua kahdesta kolmeen, ollaan jo saavutettu merkittävä parannus ainakin prosenteissa mitattuna. Muutosta ollaan toki kovaa vauhtia tekemässä tähänkin asiaan. Tulossa oleva BestPark Oy:n matkaparkki on osa muutosta. Alkuvaiheessa tilanne muistuttaa muna vai kana -ongelmaa. Kannattaako hankkia matkailijoita, jos heillä ei ole täällä mitään nähtävää? Toivottavasti saamme kaupunkiin myös sitä nähtävää, jotta kaupunkimme tunnetaan kohta muustakin kuin mahdollisuudesta tyhjentää kemiallinen vessa.
Mainittu juttuidea jalostui Akaan Seudun lukijoille suunnatuksi kyselyksi, johon tämän kirjoituksen otsikko myös viittaa. Koska emme voineet kysyä kaupungin oppaalta, mihin Akaassa kannattaa matkustaa, kysyimme sitä lukijoiltamme. Enää ei tarvitse miettiä, minne Akaassa kannattaa kesällä mennä. Vastauksen voit lukea näköislehden sivulta kuusi. Kiitokset kaikille vastaajille. Lista kohteista on luettavissa myös Akaan Seudun verkkolehdessä ja mobiilisovelluksella.
Kaupungin verkkosivujen mukaan piirinuohousjärjestelmä on edelleen voimissaan Akaassa. Totuus on kuitenkin se, että viimeisetkin nuohouspiirit katosivat Akaasta vuosi sitten heinäkuussa.
Kaupungin nettisivuilla tiedotetaan edelleen piirinuohousjärjestelmästä, mutta piirinuohousjärjestelmä loppui Akaassa kuten muuallakin Suomessa pääosin jo maaliskuun alussa 2019. Entisen Toijalan kaupungin alueen käsittäneen piirinuohousalueen osalta muutos tapahtui kuitenkin vasta viimeisenä mahdollisena päivänä eli 1.7.2019.
Tästä eteenpäin nuohous on ollut Akaassa täysin markkinaehtoista. Nuohoojan voi siis tilata vapaasti ja nuohooja voi olla kuka tahansa nuohoojan ammattitutkinnon suorittanut henkilö. Samalla kiinteistönomistajalle tai -haltialle tuli lisää vastuuta. Kun piirinuohoojaa ei enää ole, nuohooja ei myöskään huolehdi siitä, että kiinteistöillä nuohotaan. Nyt siitä vastaa omistaja tai haltia.
– Vakituisesti asutuilla kiinteistöillä pitää nuohota kerran vuodessa. Vapaa-ajan asunnoilla nuohous pitää suorittaa kerran kolmessa vuodessa, johtava palotarkastaja Pekka Mutikainen Pirkanmaan pelastuslaitokselta kertoo.
Vaatimus määräajoin tapahtuvasta nuohouksesta tulee pelastuslaista. Pelastuslaitos myös valvoo, että kiinteistöt todella nuohotaan. Pirkanmaan pelastuslaitoksen alueella valvonta on tiukempaa kuin monen muun pelastuslaitoksen alueella.
– Meillä on päätetty, että valvonta tehdään viiden vuoden välein. Muilla pelastuslaitoksilla valvontaväli on tavallisesti 10 vuotta. Meillä siis valvotaan selkeästi enemmän, Mutikainen kertoo.
Valvonta perustuu kiinteistönomistajien ja -haltioiden itsearviointiin. Pelastuslaitos siis kysyy, ja omistajat vastaavat, onko nuohottu vai ei.
Valitettavasti vanhentunutta tietoa. Nuohouspalveluiden järjestämisestä kiinteistöllä on nyt vastuussa kiinteistön omistaja tai haltia, ei piirinuohooja.
Pelastuslaitos ei pidä rekisteriä Akaan alueen nuohoojista. Pelastuslaitokselta ei siis voi tiedustella oman kiinteistön alueella toimivia nuohoojia.
– Viranomaisina emme voi markkinoida. Netti ja paikallislehti ovat hyviä kanavia nuohoojan löytämiseksi. Myös Suomi.fi-palvelussa on jonkin verran tietoa paikallisista nuohoojista. Nuohousalan Keskusliiton verkkosivuilta kannattaa myös etsiä, Mutikainen neuvoo.
Vaikka vapaata markkinataloutta on harjoiteltu jo reilun vuoden päivät, on tilanne yhä uusi niin nuohoojille kuin asiakkaillekin. Markkinointi on piirinuohousjärjestelmään tottuneille nokikolareille uusi asia.
– Tilanne on mielenkiintoinen. Joillain alueilla Suomessa nuohoojan hankkiminen oli vapaata jo aiemmin, mutta valtaosin ala on yhä uuden tilanteen edessä.
Sisäministeriö seuraa, miten markkinaehtoinen nuohousjärjestelmä toimii. Seurantaryhmä on koolla vuoden 2020 loppuun. Mutikainen ei usko, että paluuta piirinuohoukseen on, olipa seurantaryhmän raportti millainen tahansa.
– Eihän sitä koskaan tiedä, mutta ohjausryhmä keskittyy lähinnä palveluiden saatavuuden seurantaan. On hyvä kysymys, onko palveluita todella joka paikassa saatavilla. Akaassa asutus on sen verran tiivistä, että palveluntarjoaja pitäisi jokaiselle kiinteistölle löytyä.
Nuohoojan saaminen voi vaikeutua, jos nuohooja joutuu ajamaan pitkän matkan kohteeseen. Tästä ongelmasta pääsee yli joko rahalla tai yhteistyöllä naapurien kanssa.
– Piirinuohousjärjestelmän aikana myös nuohouksen hintataso oli säännelty. Jos nyt joudutaan ajamaan pitkiä matkoja, hinta voi nousta. Tällaisilla alueilla naapuruston kannattaa tehdä yhteistyötä ja nuohouttaa useita kohteita kerralla. Silloin voittavat sekä asiakas että nuohooja, Mutikainen neuvoo.
Suurin osa Pirkanmaan työttömistä on edelleen lomautettuja, ELY-keskuksen mukaan pahin tilanne on kuitenkin ehkä jo ohi. Työttömien työnhakijoiden määrän vuositason kasvu johtuu edelleen Pirkanmaalla kuten muissakin maakunnissa covid-19-viruksen torjuntaan liittyvistä toimista ja sen aiheuttamasta talouden tilanteen merkittävästä muuttumisesta, jotka jatkuvat vielä jonkin aikaa.
Lomautettujen määrä oli kesäkuun lopulla 11 520 henkilöä. Työttömien määrä puolestaan kasvoi 16 590 henkilöllä sisältäen lomautukset. Mukana on opiskelijoiden tavanomainen kesäajan lisäys työttömien määrään, joten puhtaasti työttömien määrän kasvu toukokuun lukuihin verrattuna ei ollut suuri.
Koko maan työttömien työnhakijoiden määrä oli kesäkuussa 416 873 henkilöä, joista lomautettujen osuus oli 116 951 henkilöä. Työttömyysaste kesäkuussa 2020 oli Pirkanmaa 16,5 ja koko maassa 15,8 prosenttia. Pirkanmaalla eräs maakunnan työttömyyteen selvästi vaikuttava tekijä on kansainvälisen viennin supistuminen. Kolmannella neljänneksellä vuonna 2020 on ELY-keskuksen mukaan todennäköisesti odotettavissa työttömyyden pitkäaikainen aleneminen.
Veikko Lehti Oy:n jätteenkäsittelylaitos tulee kuvan etualalla näkyvälle tontille Akaan paloaseman ja Hirsikankaan jäteaseman läheisyyteen. Kuva: Mikko Peltoniemi
Veikko Lehti Oy aikoo aloittaa toimintansa Akaassa, Akaa Pointin yritysalueella tämän vuoden aikana. Kaupungilta vuokrattu tontti ja lainvoimainen ympäristölupa mahdollistavat rakennustöiden aloittamisen.
Veikko Lehti jalostaa keräämistään jätteistä uusioraaka-aineita teollisuuden, rakentamisen sekä energiantuotannon käyttöön. Yrityksen jätteenkäsittelylaitokset vastaanottavat tavanomaisia sekä vaarallisia jätteitä.
– Vastaanotamme tavanomaisia elinkeinotoiminnan jätteitä teollisuudesta, rakentamisesta ja purkamisesta. Ne ovat kierrätettäviä ja monenlaista lajittelua vaativia materiaaleja, yrittäjä Juuso Lehti kertoo.
1920-luvulla perustetun ja 1990-luvun lopussa jätteenkäsittelytoiminnan aloittaneen perheyrityksen toimialuetta on ollut Satakunta, Kanta-Häme ja pohjoinen Uusimaa. Akaaseen tulo laajentaa sektorin eteläiselle Pirkanmaalle.
– Ei meillä sinällään mitään rajoja ole, mutta eihän jätteitä hirvittävän pitkiä matkoja kuljetella. Se, mitä prosessoitavaksi otetaan, tulee aika lähialueelta. Toiminta palvelee Suur-Akaan seutua. Valkeakoski, Lempäälä ja Tampereen eteläosat ovat järkevän kuljetusmatkan päässä, Juuso Lehti kertoo uudesta jätteenkäsittelylaitoksesta.
Akaa Point on Lehden mukaan täydellinen paikka heidän toiminnalleen.
– Jos jossain on jätteenkäsittelylaitokselle hyvä paikka, niin tässä. Lähellä ei ole asutusta, vieressä on samantyyppistä toimintaa, ja liikenneyhteydet ovat erinomaiset. Akaan alueella ei ole ammattimaista jätteenkäsittelyä, joten ajattelimme, että täällä on paikka meille.
Yritys on vuokrannut Akaan kaupungilta puolentoista hehtaarin alueen, joka rakennetaan kolmessa tai neljässä vaiheessa. Ensimmäiseksi otetaan käyttöön noin puoli hehtaaria.
Veikko Lehti Oy:n yrittäjä Juuso Lehti pitää Akaa Pointia erinomaisena paikkana jätteenkäsitely-yritksen toiminnalle. Lähellä ei ole asutusta, ja valtatiet kulkevat vieressä. Kuva: Mikko Peltoniemi.
Koronakevät vaikutti Akaaseen tulevan jätteenkäsittelylaitoksen perustamiseen, mutta nyt asiat etenevät.
– Voimme alkaa rakentaa tarvittavia rakennuksia ja rakenteita. Loppuvuodesta meillä on ainakin kenttärakenteita, vesien käsittely ja muut valmiudet, joita tulee olla, jotta voimme käsitellä jätteitä.
Kierrätysjätteiden lajittelua voidaan tehdä esimerkiksi betonin osalta myös taivasalla, mutta sellaisiakin materiaaleja on, jotka tarvitsevat katon päälleen.
– Akaaseen tulee aika keveitä rakennuksia. Todennäköisesti jossain kohtaa pressuhalli, Juuso Lehti kertoo.
Aivan uuden jätteenkäsittelylaitoksen vieressä on Loimi-Hämeen Jätehuollon pyörittämä Hirsikankaan jäteasema. Sen kanssa Veikko Lehti Oy:llä ei Juuso Lehden mukaan ole sen enempää yhteistyötä kuin kilpailuakaan.
– Loimi-Hämeen Jätehuollolla on asumisen jätteen käsittely ja siihen liittyvät, kunnan vastuulle määrätyt toimet. Meillä ei ole päällekkäistä toimintaa emmekä saa edes tarjota asumisen jätteisiin liittyviä palveluita. Toimimme elinkeinoelämän jätteiden kanssa. Yritystoiminnassa jätteen tuottaja on velvollinen huolehtimaan jätteen asianmukaisesta käsittelystä tai kierrätyksestä.
Maanrakennusvaiheessa yritys käyttää pääosin kierrätysmaa-ainesta, johon tulee jätteiksi luokiteltua materiaalia.
– Puhutaan esimerkiksi puretuista betonirakenteista tehdystä murskeesta, mitä voidaan käyttää kenttärakenteessa, Juuso Lehti tarkentaa.
Veikko Lehti Oy on vuokrannut Akaan kaupungilta puolentoista hehtaarin alueen hintaan 7 200 euroa vuodessa. Alkuvaiheessa käyttöön otetaan noin puoli hehtaaria. Kuva: Mikko Peltoniemi.
Akaassa on sattumoisin alkamassa betoni- ja tiilijätettä synnyttävä Hirvialhon koulun purku. Tasataanko Veikko Lehti Oy:n tontti reilun neljän kilometrin päästä tulevalla lähikierrätysjätteellä?
– Voimme käyttää kenttärakenteissa betonia ja tiilimateriaalia jalostettuna, mutta ainakaan vielä ei ole kaupallista sopimusta niin, että voisin julkisesti todeta, että ne meille tulisivat, Juuso Lehti sanoo.
Hirvialhon koulun purku-urakan voittaneen Mevaset Oy:n työpäällikkö Seppo Uusitalo kertoi Akaan Seudulle, että Veikko Lehti Oy:stä oltiin heihin yhteydessä jo Hirvialhon koulun purku-urakan tarjousvaiheessa, mutta päätöstä betoni- ja tiilijätteen jatkosta ei vielä ole. Ne saa Uusitalon mukaan se, joka maksaa eniten tai pyytää vähiten vastaanottomaksua.
TP-49 vuoden 2020 naisjoukkue kuvattuna keskiviikkona. Ylärivi vasemmalta valmentaja Miko Heikkilä, Kia Lingman, Annika Saari, Elina Pirttijoki, Tuuli Aho, Minna Vihola, Laura Saarimaa, Virve Kinnunen ja valmentaja Jesse Järvi. Alarivi vasemmalta Hanna Heikkilä, Milla Jokinen, Suvi Jokinen, Kaisla Korhonen, Annsofi Kreivi, Anita Korhonen ja Essi Jokinen. Kuvasta puuttuu Maarit Uusitalo. Kuva: Jukka Koskinen.
“Topa saa riistettyä pallon noin 25 metriä vastustajan maalista. Vaarallinen Elina Pirttijoki ottaa pelivälineen haltuunsa ja kiertää pakin. Oikea jalka vapaaksi, ja kanuunaveto uppoaa takaylänurkkaan. Vaihtokopissa riemu repeää”.
Tämä oli totisinta totta, kun Toijalan Pallo-49:n naisjoukkue pelasi kauden ensimmäisen kotiottelunsa jalkapallon naisten nelosen B-lohkossa. Topan vastustaja keskiviikkona 22. heinäkuuta oli FC Nokia/2.
Neljän maalin tappio sarja-avauksessa 17.7. ei ollut lannistanut kotijoukkuetta, vaan Akaan keskusurheilukentällä nähtiin taisteleva ja fiksusti pelannut kotijoukkue. Tulos 1–0 (0–0) oli ennakko-odotuksiin nähden hienoinen yllätys mutta tapahtumiin nähden ansaittu.
Avausjakso mentiin suhteellisen tasaisissa merkeissä. Vieraat olivat hivenen niskan päällä, mutta hyviä ratkaisuja nähtiin Topaltakin. Toinen pelijakso jatkui samankaltaisena. Vaikka muutamalla kotijoukkueen pelaajalla alkoi jalka painaa, rivit pysyivät koossa.
Elina Pirttijoki ratkaisi keskiviikkoisen pelin Topalle. Kuva: Jukka Koskinen.
Vapauttava maali syntyi 86. minuutilla. Huomion keräsi myös Topan 15-vuotias maalivahti Kaisla Korhonen. Hän esitti tukun hienoja torjuntoja. Kaisla kulkee vanhempiensa, Anitan ja Veli-Matin viitoittamaa tietä. He ovat alueen tunnettuja maalivahtinimiä, ja pelasipa Anita jopa keskiviikkoillan ottelussa kenttäpelaajana.
Voitto tuli, mutta rajallisella pelaajamäärällä joukkue sarjassa taistelee. Uusia pelaajia kaivataan kovasti.
Sarja jatkuu 2.8. Parkunmäen Apassien vieraana Hämeenkyrössä.
Topan maalivahti Kaisla Korhonen oli vireessä. Kuva: Jukka Koskinen.
Toijalan Pallo-49:n miesten edustusjoukkueen kolmen viikon pelitauko päättyy perjantaina 24. heinäkuuta, kun joukkue kohtaa Valkeakosken Koskenpojat. Vierasottelu Apian kentällä alkaa kello 18.30.
Keskiviikkona 29. heinäkuuta kello 18.30 on vuorossa kotiottelu. Akaan keskusurheilukentällä on vastassa Vehmaisten Urheilijat. Sarjanousija on ottanut kolmesta pelistä kaksi voittoa.
Pelissä nähtiin muutamia kulmapotkutilanteita. Kuva: Jukka Koskinen.
Toijalan Pallo-49:n naisjoukkue voitti nokialaiset kotikentällään Toijalassa. Pelin vihelsi Ahti Vuorinen. Kuva: Jukka Koskinen.
Elina Pirttijoki (vas.) ja Annsofi Kreivi matkalla erätauolle. Kuva: Jukka Koskinen.
Etelä-Pirkanmaan Osuuspankin pankinjohtaja Jere Hakala (kesk.) vastaanotti Lions Club Toijala/Akaan heijastinreppulahjoituksen torstaina. Reppuja olivat klubin puolesta luovuttamassa presidentti Kimmo Kuusela (oik.), ensimmäinen varapresidentti Anttijussi Vikman sekä Paavo Helenius kuvan ulkopuolelta. Kuva: Oona Eskeli.
Lions Club Toijala/Akaa teki tänään torstaina kahdentoista repun lahjoituksen OP Ryhmän ja HOPE ry:n Reppu joka selkään -keräykseen.
Klubin puolesta lahjoitusta olivat Etelä-Pirkanmaan Osuuspankin Akaan-konttorilla luovuttamassa kuluvan kauden presidentti Kimmo Kuusela, ensimmäinen varapresidentti Anttijussi Vikman sekä Paavo Helenius. Reput otti vastaan pankinjohtaja Jere Hakala.
– Haluamme repuilla toivottaa onnea, menestystä ja turvallista koulumatkaa, tiivistää varapresidentti Vikman.
Nyt neljättä kertaa järjestettävässä vuosittaisessa keräyksessä kerätään koulureppuja sekä penaaleja vähävaraisten perheiden kouluun meneville lapsille. Reppukeräys alkoi heinäkuun alussa ja jatkuu kuun loppuun.
Idea heijastereppujen lahjoittamiseen lähti siitä, että presidentti Kimmo Kuusela haluaa omalla kaudellaan painottaa lapsi- ja nuorisotyötä. Lisäksi klubi haluaa Paavo Heleniuksen mukaan tarjota aina myös konkreettista apua rahalahjoitusten ohessa.
Reput hankittiin yrityslahjoja valmistavalta tamperelaiselta yritykseltä. Yhteistyöhön päädyttiin yrityksen akaalaisen työntekijän kautta.
OP Ryhmä ja HOPE ry keräävät koulureppuja vähävaraisten perheiden koululaisille nyt neljättä kertaa. Myös muutamia penaaleja on lahjoitettu. Kuva: Oona Eskeli.
Kimmo Kuuselan mukaan klubi tekee lahjoituksia pääsääntöisesti paikallisesti. Pankinjohtaja Jere Hakala kertoo, ettei tätä lahjoitusta voi aivan suoraa kohdentaa Akaaseen.
– Reput toimitetaan keräyksen jälkeen HOPE ry:n Tampereen-pisteeseen, Hakala toteaa.
OP Ryhmässä itsekin työskentelevä Anttijussi Vikman tietää, että HOPE ry kuitenkin pyrkii jakamaan reput keräyksessä mukana olleiden pankkien toimialueille.
– Kaikki Osuuspankithan eivät ole tässä keräyksessä mukana. Voi olla, että meidän heijastereput näkyvät esimerkiksi Tampereen Kaukajärvellä ja tamperelaisia reppuja päätyy sitten Etelä-Pirkanmaalle ja Akaaseen. Reppuja ei voi kohdentaa kappaleina mutta määrinä kyllä, Vikman muotoilee.
Tämä saatekirje laitettiin lahjoitettujen reppujen sisälle. Kuva: Oona Eskeli.
Kuva: Oona Eskeli.
Jumbo vuodelta 1938. Jumbo kuuluu toiseksi laajimpaan Suomessa valmistettuun veturisarjaan. Sarjassa oli noin 160 veturia. Näistä viisi on kunnossa, Akaan Jumbo on ainoa ajokunnossa oleva. Jumbo ostettiin 1970-luvulla muutaman yksityishenkilön toimesta, romukauppiaiden nenän edestä. Kuva: Jarno Keskinen.
Veturimuseon kookkain höyryveturi, väliraskas tavarajunaveturi Tv1 nro 933 eli tuttavallisemmin Jumbo selvitti Insteam Oy:n järjestämän katsastuksen kirkkaasti. Museolla käyminen on katsastajillekin melko erikoinen työtehtävä. Lakisääteinen katsastus tehdään kahden vuoden välein.
Veturi on myös mainio keittiö. Kun lämpöä parin vuorokauden lämmitysrupeaman aikana riitti, Veturimuseon vapaaehtoiset kokkasivat muun muassa spagettivuokaa. Vaahtokarkkeja paahtamassa veturinlämmittäjä Robin Raita. Kuva: Jarno Keskinen.
Itse asiassa koko veturia ei katsasteta, vaan lähinnä katsastajia kiinnostaa veturin paineastia. Katsastuksessa olennaista on paineastian varoventtiilien toiminta. Varoventtiilit ovat turvallisuuden takaajia, kun paine kattilassa nousee noin 12 baariin neliösenttiä kohden. Paineen määrä tarkoittaa samalla sitä, että tuossa paineessa höyryveturissa kiertää 186-asteinen vesi. Jumbon vesisäiliössä vettä riittää 16 kuutiota. Lisäksi kattilassa on vielä neljästä viiteen kuutioon vettä.
Katsastusta varten Jumbo piti saada käyttökuntoon. Muuten veturi toki kunnossa onkin, mutta ennen katsastusta se piti lämmittää. Veturi koostuu noin 70 tonnista rautaa ja siihen vesi päälle, eli yhteensä 90 tonnia piti lämmittää työkuntoon. Veturimuseon vapaaehtoisille tämä tarkoitti parin vuorokauden työrupeamaa, kun vesitys ja lämmittäminen aloitettiin jo sunnuntaina.
– Liian nopeasti sitä ei voida lämmittää. Veturissa on eri teräslaatuja, joten lämmittäminen tehdään hitaasti, Museoveturiseuran varapuheenjohtaja Simo Tuominen kertoo.
Lämmitykseen puuosansa luovuttaneesta vaunusta jäi jäljelle metallirunko, jonka päälle rakennetaan uusi vaunu. Kuva: Jarno Keskinen.
Veturin kyytiin mahtuu veden lisäksi 16 kuutiota halkoja. Tällä kertaa priimaa koivuhalkoa kului tavanomaista lämmitystä vähemmän, sillä Jumbon kitaan työnnettiin myös yhden tavaravaunun puuosat. Vaunusta oli jäljelle pari vanerilevyä ja laatikollinen lahonnutta purua, kun Jumbo alkoi olla ajokunnossa.
– Seuraavaksi tavaravaunun runko hiekkapuhalletaan tässä museon tontilla, Pasi Kylmälä Museoveturiseurasta kertoo.
Lämmitystä tehtiin vuorotyönä, mukana ehti olla kymmenkunta seuran vapaaehtoista. Ympärivuorokautinen työ vaati tietysti myös ruokahuollon sujuvuutta.
– Veturi on hyvä keittiö. Tulipesän suuluukulla tehtiin muun muassa spagettivuokaa, munakasta, kalaa ja tietysti myös paahdettiin tikun nokassa vaahtokarkkeja, seuran aktiivijäsen Anne Teirisalo kertoo.
– Veturimiehillä ei ole ollut kylmä eikä nälkä.
Jumbon lämmittäminen on verkkaista puuhaa, tulipesää pitää ruokkia puolella sylillisellä puuta puoleen tuntiin. Väliaikoina vapaaehtoiset pääsivät nukkumaan museon näyttelyyn kuuluvaan vanhaan postivaunuun, jossa on myös makuupaikkoja.
Tarvittaessa veturin kattilaan voidaan syöttää kylmää vettä halkovaraston alla olevasta noin viiden kuution vesitankista, Museoveturiseuran varapuheenjohtaja Simo Tuominen kertoo. Kuva: Jarno Keskinen.
Jumbo on tällä hetkellä ainoa Veturimuseon leimassa oleva höyryveturi. Kaksi muuta höyryveturia odottaa vuoroaan.
– Oikeastaan vain toinen odottaa katsastusta. Toista ei ole käytetty 1970-luvun jälkeen, joten se tarvitsee ensin pientä säätöä, Tuominen tietää.
– Lisäksi meillä on höyrynosturi, joka myös katsastetaan jossain vaiheessa. Nosturi on ollut käytössä Pasilan konepajalla. Saa nähdä miten sen kanssa käy, mutta kun kerran katsastuksesta on kyse niin sanotaan vaikka että haetaan vikalista, Veturimuseon vapaaehtoiset nauravat.
Aivan ajan kuluksi vetureita ei leimauskuntoon laitella. Museoveturiseuran suuri suunnitelma on saada jonain päivänä raiteille oma kokonainen juna, jolla voidaan ajaa omaa museoliikennettä. Siksi museon pihalla on nyt useampia kunnostusta odottavia junanvaunuja.
– Se vie aikaa ja rahaa, ja kummastakin museolla on pulaa. Toivottavasti suunnitelma toteutuu joskus neljän tai viiden vuoden päästä. Sitten ajetaan ihan mihin asiakas haluaa, vaikka Valkeakoskella ja Urjalaan, Kylmälä visioi.
Koska kyse olisi lähiseutumatkailusta, se antaisi samalla mahdollisuuden yhteistyöhön lähiseudun muiden yhdistysten ja matkailutoimijoiden kanssa.
Punainen viiva osoittaa työpaineen. Veturin katsastuksessa varmistetaan, että varoventtiilit toimivat, jos paine nousee liian suureksi. Kuva: Jarno Keskinen.
Veturimiehillä ei ollut kylmä. Kun veturissa on 16 kuutiota 187-asteista vettä, myös jokainen veturin metalliosa on lämmin. Kuvassa lämpöeriste mallia 1938. Kuva: Jarno Keskinen.
Kattilan kyljessä on laatta, johon on lyöty kulloinkin ajankohtaiset tiedot. Kuten kuvasta näkyy, vuosimallin 1917 kattilassa on merkintöjä jo ajalta ennen nykyisen veturin valmistumista vuonna 1938. Kuva: Jarno Keskinen.
Tulipesään heitettiin yhden tavaravaunun puuosat. Jumbon kattila on huomattavasti veturia vanhempi. Vuonna 1938 raiteilla ensi kertaa rullanneen veturin kattila on valmistunut jo 1917. Tämä oli mahdollista, koska tekniikka ei merkittävästi kehittynyt. Kuva: Jarno Keskinen.
Hyvä Jumala. Varjele minua, etteivät virkavastuulla päätöksiä tekevät henkilöt johdattaisi kirkkoneuvostoa harhaan. Ja anna kirkkoneuvostolle selvä järki hoitaa seurakunnan asioita muistaen, että myös testamenttirahat ovat erittäin arvokasta ja raskaasti ansaittua rahaa.
Akaan seurakunnan kirkkoherra Ali Kulhia palasi virkavapaalta kovin syventyneenä hoitamaan Viialan seurakunnan historiaa. Kenen pyynnöstä? Kuka käski? Kuka maksaa? Kuka ostaa? Tietääkö kirkkoneuvosto, että Viialan seurakunnasta on rovasti Matti Koskelan historia kolmen piipun kylän alusta ja rukoushuoneyhdistyksestä edeltäjänsä aikaan? Sitä jatkoivat Terttu Högbacka-Stenholm ja Toini Vainio vuoteen 1970.
Sen jälkeen historia onkin ollut enemmän alamäkeä ja päättyi kapitulin ja kirkkohallituksen tuottamaan katastrofiin, Viialan seurakunnan lopettamiseen. Seurakunnan erittäin aktiiviset henkilöt Tyyne Oksanen, Maire Tamminen ja Olavi Lahdensivu yrittivät, mutta lakimiesasessori sanoi, että tämä kokous loppuu tähän, jos ei noita vaienneta. Se oli Viialan seurakunnan historian loppu.
Ali Kulhian seurakuntahistoria on hinnoiteltu 70 000 euroon. Piikki on auki, eikä kukaan tiedä, mitä kaikkea sinne voi sijoittaa. Kuka sitä kirjaa on pyytänyt, kuka sitä haluaa ja mitä varten se tehdään, kun seurakunnasta on kaksi historiaa?
Viialan seurakunnan talouspäälliköllä oli ongelma, kun oli testamenttirahasto, jolle ei ole käyttöä. Eipä tietenkään, kun testamentti oli määrätty Viialan seurakunnan hyväksi, ei Viialan seurakunnan alueella. Toimikunnat, joiden kautta rahat olisi pitänyt käyttää, on lakkautettu.
Mitä tarkoittaa Viialan seurakunnan hyväksi? Tarkoittaako se huonekaluja seurakuntatalolle? Tarkoittaako se muistokiveä hautausmaalle, jossa on jo muistolehto, jonka Eero Kökkö aikoinaan piirsi. Siellä on tuhkauspaikka, siellä on muualle mullattujen muistopaikka. He tekivät testamenttirahalla sinne uuden kiven. En ymmärrä minkä tähden.
Nyt Hiekin sisarusten testamenttirahoja ollaan käyttämässä 70 000 euroa Viialan seurakunnan historian kustannuksiin. Kirkko oli sisaruksille rakas. He kulkivat jalkaisin Akaan kirkkoon, Kylmäkosken kirkkoon, Viialan rukoushuoneelle ja Lempäälään etenkin Hannulan herätyksen tilaisuuksiin. He saivat lähetyskipinän, ja he rakastivat kirkon urkujen sointia ja kanttorin laulua. Rakkaudesta urkuihin he lahjoittivat ensimmäiset rahat Viialan kirkon urkurahastoon.
Kun Ali Kulhia teki esityksensä, kuka sitä häneltä pyysi ja kenelle hän sen tarkoitti? Käytettiinkö moisen summan yhteydessä kilpailutusta? Oliko mitään tietoa, pitäisikö hankinta kilpailuttaa, kun summa on 70 000 euroa?
Kun tämä sopimus hyväksyttiin, Kulhian ehdotukset kiidätettiin kesäkuumeisina ja koronan vaikeuttamina aikoina läpi sellaisella kiireellä, että ei edes huomattu, mitä tapahtui. Oliko kirkkoneuvosto täysin raiteilla, kun päätettiin 70 000 euron historiatilaus ja maksettiin testamenttirahoilla, joiden ehto on Viialan seurakunnan hyväksi?
Kulhia on itse keksinyt itselleen tehtävän, joka maksetaan testamenttirahoilla. Äly hoi, älä jätä, kirkkoneuvosto.
Viialan seurakunta voi perustaa nyrkin presidentti Sauli Niinistön korona-aikana esittämän ajatuksen tapaan ja niin, että testamentin ehto seurakunnan hyväksi toteutuu sillä tavalla, että nyrkissä on niitä ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti kokoontuvat järjestelemään niitä toimia, joita varten testamentti on annettu. Siellä on ihmisiä, joiden toiminta on lopetettu töykeillä puheilla, huomautuksilla ja turhauttamalla ihmisten pyrkimykset. Siellä on jäljellä enää pari viimeistä mohikaania. Uusi alku voisi löytyä nyrkistä. Sen puitteissa ihmiset voivat vahvistua kaaoksesta kappeliseurakunnaksi.
Toimin 25 vuotta Viialan seurakunnan kirkkoherrana, ja minä häpeän ja minua hävettää, ettei sinä aikana saatu seurakunnassa syntymään sellaista väkeä, joka olisi ottanut vastuun seurakunnan kantamisesta. Siihen tarjoutuu mahdollisuus nyrkissä.
Kirkkoneuvosto pitää testamenttirahaa halpana. Siitä ali, missä aita on matalin: käytetään, kun tuossahan sitä sattuu olemaan käyttämättömänä. Onko testamentti kalustorahaa vai onko se diakonista ja missionaalista toimintaa varten? Seurakunnan hyväksi tarkoittaa sieluja eli ihmisiä eikä ihmisten kaluja. Kuka uskaltaa testamentata mitään, jos sitä käytetään vastoin lahjoittajan ohjetta?
Miten kirkkoneuvosto selvittää 70 000 euron käyttöä? Kuuluvatko siihen myös painokulut? Kulhialla on piikki auki historian tekemiseen, ja hän voi touhuta vaikka mitä. Viialan seurakuntasalin lattian alla on kyllä tilaa enemmänkin, jos näitä tehdään.
Onko kirkkoneuvostolla aihetta peruuttaa koko päätös? Syntyykö painetta, kun on tullut tehtyä erehdys? Kirkkoherran palkkaaminen tähän työhön ei ole testamentin tarkoitus.
Arvi Kuoppala
Arvi Kuoppala on Viialan entinen kirkkoherra.
Lue täältä vastine Arvi Kuoppalan mielipidekirjoitukseen: Mika K T Pajunen ja Arja Tarela vastaavat rovasti Arvi Kuoppalan mielipidekirjoitukseen: ”Nyt tilattava tutkimus täyttää Hiekin testamentin ehdot ja koituu Viialan seurakunnan hyväksi tavalla, joka dokumentoi ja analysoi seurakunnan ja alueen erityispiirteitä laajempienkin piirien hyväksi”
Hevoset ovat tärkeitä akaalaiselle kuvataiteilijalle Ulla Enckell-Valolle, joka pitää nyt kesällä hevosaiheista näyttelyä Kangasalla. Kuvassa ruuna Allu, joka on päässyt osaksi Enckell-Valon teoksia.
Akaalainen kuvataiteilija ja taiteen opettaja Ulla Enckell-Valo on toiminut taiteen parissa ammattimaisesti noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Näyttelyiden pitämisessä hän on kuitenkin kunnostautunut vasta viime vuosina.
Tänä kesänä hänen taidettaan on nähtävillä Kangasalla osana Muinaisen Sarsan salaisuudet -näyttelyä. Maksuton näyttely avautui Kangasala-talolla 23. kesäkuuta ja jatkuu 13. syyskuuta saakka.
– Panokseni tähän luontoa sekä historiaa käsittelevään näyttelykokonaisuuteen on osuus nimeltä Hevosia ja historiaa. Teoksiin on purettu rakkauteni hevosiin. Ratsastaminen on lapsuuden haaveeni, ja aloitin sen aikuisiällä, Enckell-Valo kertoo.
Enckell-Valon mukaan näyttelyn historia-teema linkittyy Kangasalta tehtyihin historiallisiin löytöihin. Taiteilijan mielestä Kangasala sopii hyvin myös hevosaiheisten maalausten esittelemiseen.
– Kangasalla on aika paljon ratsutalleja, ja se on profiloitunut hevoskaupungiksi, hän selventää.
Enckell-Valon teos nimeltä Ikuinen ystävyys.
Näyttelyiden pitämisessä Ulla Enckell-Valon mieleen on tunteiden herättäminen sekä se, että näyttelyissä pääsee tuomaan esille omia ajatuksiaan.
– On kiva, kun muille ihmisille saa annettua muutakin kuin sen pelkän kuvan. Olen itsekin aika tunneihminen.
Taide on Enckell-Valolle luontaista.
– Kuvan tekeminen on ollut minulle aina helppoa. Lapsuudessani taidetta oli kotona paljon esillä, joten olen jo pienenä saanut visuaalisuutta silmilleni.
Teokset eivät kuitenkaan siirry ideasta toteutukseen ilman määräaikoja.
– Vaikka kuinka yritän aikatauluja ja järjestystä, tarvitsen aina deadlinen, jotta ideat purkautuvat. Tämänkin näyttelyn prosessi alkoi syksyllä, mutta vein ajatukset tauluiksi vasta ihan viimeisinä kuukausina, Enckell-Valo nauraa.
Taiteilija Ulla Enckell-Valo kertoi taidenäyttelynsä avajaisissa 16. heinäkuuta muun muassa suhteestaan hevosiin.
Ulla Enckell-Valo muutti Tampereelta Akaaseen perheineen vuonna 2006.
– Junayhteydet houkuttelivat tänne siitäkin huolimatta, että vesi on ollut minulla aina sellainen elementti, jonka äärelle minun pitäisi päästä, Enckell-Valo muistelee.
Enckell-Valo ei ole katunut muuttopäätöstään.
– Muuton myötä elämä helpottui, kun ei ollut ruuhkaa eikä liikaa asutusta. Hinnatkin olivat halpoja. Tampereella asuessani minua häiritsi se, että omakotitalomme oli vuokratontilla. Kyllä omakotiasujan pitää maa omistaa.
Akaan Kuvataiteilijoihin kuuluva Enckell-Valo ei ole vielä pitänyt näyttelyitä kotikaupungissaan. Sellaisia on kuitenkin suunnitelmissa.
– Siinä mielessä olen aika huonosti integroitunut Akaaseen. Jossakin vaiheessa olisikin varmasti korkea aika tuoda minuuttaan esille myös täällä, Enckell-Valo miettii.
Kuva Ulla Enckell-Valon näyttelyn 16. heinäkuuta pidetyistä avajaisista, joiden aikana tutustuttiin teosten ohella myös ympäröivään luontoon.
Meditaatio-niminen teos.
Ennen minua -teos kertoo Ulla Enckell-Valon mukaan siitä, kuinka ihminen aikoinaan kesytti hevosen kaverikseen arkeen ja työhön.
Tässä teoksessa esiintyy Fantsu-niminen ori ja hänen kattokruununsa.
Ulla Enckell-Valon mukaan tämä teos, Kolme Kaarinaa, linkittyy Kangasalan historiaan ja nykyhetkeen hevoskaupunkina. Enckell-Valon teokset ovat paraikaa esillä juurikin Kangasalla.
On erittäin hyvä, että seurakunnan asioita seurataan tarkasti ja yhteisistä päätöksistä ja varoista kannetaan vastuuta. Samalla on hyvä tarkistaa, mitä on päätetty ja millä perustein päätökset on tehty.
Rovasti Arvi Kuoppala kysyi mielipidekirjoituksessaan 24.7. olisiko Viialan kirkon 70-vuotisjuhlan kunniaksi tilattava tutkimus pitänyt kilpailuttaa. Hankintalain 9 § 13:n kohdan mukaan kyseistä lakia ei sovelleta tutkimus- ja kehittämispalveluihin, joista koituu hankkijaa laajempaa hyötyä.
Kirkon tutkimuskeskus tekee kirkon ja seurakuntien päätöksenteolle ja toiminnan kehittämiselle tarpeellista kirkon ja uskonnollisen elämän sekä yhteiskunnassa vaikuttavien erilaisten virtausten tutkimusta ja on seurakunnan luontevin yhteistyökumppani, alan asiantuntija ja osa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Kirkon tutkimuskeskuksella on hankkeeseen tarvittava osaaminen, jota kautta on mahdollista järjestää myös hankkeen ohjaaminen sekä tutkimustulosten julkaiseminen.
On myös hyvä huomata, että kirkkoneuvoston päätöksessä ei määritellä tilauksen lopullista hintaa vaan edellytetään sen valmistuvan vuoden rahoituksella. Päätöksen esittelyssä puolestaan kerrotaan, että hankkeeseen ”tulisi varata rahastosta 70 000 euroa tutkimuksen ostamista varten.” Tämän on tarkoitus kattaa tutkijan palkkauksen ohella tutkijan ja mahdollisen ohjausryhmän kohtuulliset kulut.
Toisin kuin rovasti Kuoppalan kirjoituksesta voidaan tulkita kirkkoherra Ali Kulhia ei toiminut päätöksen esittelijänä eikä osallistunut kirkkoneuvoston kokoukseen 2.7.2020. Kirkkoneuvosto päätti Viialan kirkon juhlatutkimusprojektin käynnistämisestä ja rahoituksesta yksimielisesti vs. kirkkoherra Kukka-Maaria Salmiovirran esityksestä. Päätös tehtiin huolellisen valmistelun ja perehtymisen pohjalta.
Historiantutkimus on haastava kenttä, koska toisin kuin monien muiden tieteenalojen kohdalla sen tuloksilta odotetaan yleistä luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. Tämän johdosta voi olla joskus haastavaa hahmottaa, mitä eroa on vaikkapa historiikeillä, muistelmilla ja tutkimuksilla. Tutkimusta koskevat erilaiset laatustandardit kuin vaikkapa muistelmia ja sen tulokset saatetaan tavallisten lukijoiden lisäksi tiedeyhteisön kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Nyt tilattavassa tutkimuksessa on kyse ennen kaikkea Viialasta, mutta sellaisella tavalla ja tarkkuudella, jossa Viialan omaleimainen tehdaspaikkakunta ja seurakunta avautuvat osaksi laajempaa suomalaisen yhteiskunnan muutosta 1900-luvun myllerryksissä. Näin ollen tilattavalla tutkimuksella on laajempaa kuin vain paikallista merkitystä, josta syystä perinteiset seurakuntahistoriat eivät voi sitä korvata.
Kyse ei ole vain siitä mitä aineistoja luetaan, vaan mitä niiltä kysytään ja miten niitä tulkitaan. Katsomme, että nyt tilattava tutkimus täyttää Hiekin testamentin ehdot ja koituu Viialan seurakunnan hyväksi tavalla, joka dokumentoi ja analysoi seurakunnan ja alueen erityispiirteitä laajempienkin piirien hyväksi.
Mika K T Pajunen
kirkkoneuvoston vpj.
Arja Tarela
talouspäällikkö
Akaan seurakunta
Akaan seurakunnan kirkkoneuvoston varapuheenjohtajan Mika Pajusen (keskellä) mukaan nyt tilattavassa tutkimuksessa on kyse ennen kaikkea Viialasta, mutta sellaisella tavalla ja tarkkuudella, jossa Viialan omaleimainen tehdaspaikkakunta ja seurakunta avautuvat osaksi laajempaa suomalaisen yhteiskunnan muutosta 1900-luvun myllerryksissä. Kirkkovaltuuston kokouksesta otetussa kuvassa myös Nina Weltzien (vas.) ja Mervi Pulkkinen. Kuva: Juha Kosonen.
Lue rovasti Kuoppalan mielipidekirjoitus täältä: ”Kulhia on itse keksinyt itselleen tehtävän, joka maksetaan testamenttirahoilla” – Viialan entinen kirkkoherra kysyy, onko 70 000 euron 70-vuotistutkimus kilpailutettu
Etelä-Pirkanmaan OP rahoittaa tällä hetkellä kerrostalotyömaita Akaan lisäksi Urjalassa ja Valkeakoskella.
Koronalla on ollut merkittäviä vaikutuksia Etelä-Pirkanmaan OP:n toimintaan. Pankkitoimintaa on harjoitettu hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa, mutta Etelä-Pirkanmaan OP:n kasvu ja tuloskunto olivat silti alkuvuonna budjetoitua parempia.
– Pankki on saanut kuukausittain noin sata uutta asiakasta ja erityisesti asunto- ja yritysrahoituksessa markkinaosuus on kasvanut. Uusia lainoja on nostettu peräti 14 miljoonaa euroa edellisvuotta enemmän, toimitusjohtaja Juha Luomala kertoo.
Liikkumissuositukset näkyivät konttorikäyntien vähentymisenä. Mobiilipankin käyttäjien määrä sen sijaan kasvoi nopeasti. OP:n mobiilipankin käyttäjien määrä on lisääntynyt vuodessa 23 prosenttia, ja suurin muutos on tapahtunut yli 70-vuotiaiden asiakkaiden osalta, jossa mobiilin käyttäjien määrä on kasvanut noin 50 prosenttia. Vuoden alusta Etelä-Pirkanmaan OP on saanut yli tuhat uutta OP-Mobiilin käyttäjää.
– Asiakkaat ansaitsevat kiitokset joustavuudesta ja sähköisten palveluiden käyttämisestä, sillä ne ovat mahdollistaneet nopean ja joustavan palvelutapahtuman poikkeuksellisena aikana, Luomala kiittelee.
Lyhennysvapaita myönnetään normaaliaikana noin 20 kappaletta viikossa. Korona-aikana lyhennyslykkäyksiä on ollut jopa 200 kappaletta viikossa. Vuoden alusta lyhennysvapaita on myönnetty kotitalouksille lähes tuhat ja yrityksille noin 150.
Etelä-Pirkanmaan OP supistaa kassapalveluitaan elokuussa. Työntekijöiden työpanosta halutaan ohjata neuvontatehtäviin muun muassa maksamiseen ja sijoittamiseen liittyvissä asioissa, sillä asiakkaiden talletustileillä on nyt 473 miljoonaa euroa. Näille varoille halutaan tarjota tuottavampia vaihtoehtoja, Luomala kertoo.
Kesäkuun loppuun mennessä lainoja on nostettu 61 miljoonaa euroa, mikä on 23,6 prosenttia edellisvuoden vastaavaa enemmän. Lainakannan kasvu vuoden alusta oli 2,6 prosenttia. Huhtikuuta lukuun ottamatta lainoja on nostettu joka kuukausi enemmän kuin vuotta aiemmin. Rahoitusneuvottelut on hoidettu pääosin puhelimitse ja sähköisten kanavien kautta.
– Asiakkaat ovat yllättyneet, kuinka helppoa asiointi on kotisohvalta käsin sähköistä allekirjoitusta käyttämällä, Luomala kertoo.
Tammi–kesäkuun liikevoitto oli 3 870 000 euroa, mikä on 175 000 euroa edellisen vuoden vastaavaa parempi. Tulokseen on vaikuttanut rahoitustoiminnan kasvu sekä fuusion myötä saavutetut kulusäästöt. Pankin tuotot ovat kasvaneet noin 10 prosenttia kuluja enemmän. Asiakasomistajien bonusten määrä on kasvanut noin 8 prosenttia ja oli 852 000 euroa.
Yli 90 päivää hoitamatta olevien, niin sanottujen järjestämättömien luottojen määrä on pysynyt edelleen pienenä, 0,59 prosentissa lainakannasta. Varovaisuusperiaatteen mukaan pankki on kirjannut arvonalennuksia 200 000 euroa. Pankin vakavaraisuus on 42 prosenttia ja omien varojen määrä noin 105 miljoonaa euroa.
Etelä-Pirkanmaan OP maksoi 50 nuorelle kesätyöstä palkan toimialueellaan. Nuorten työpanos kohdistui yleishyödyllisten yhdistysten hyväksi.
Punaista vesikattopintaa. Kuva: NCC Suomi
Akaan hyvinvointikeskuksen työmaalla pyörähtivät tällä viikolla käyntiin pihatyöt Hämeentien puoleisella alueella. Vesikattotöitä viimeistellään, ja kattoturvatuotteiden asennus jatkui räystästöiden ohella.
Sisäpuolella toisen kerroksen ensimmäisen lohkon väliseinätyöt lähenevät loppuaan. Tasoitetyöt siirtyvät 1. kerroksen viimeiselle lohkolle, ja toinen lattiaplaano on ensi viikolla.
Tapaturmattomia päiviä on työmaalla kasassa 236.
Hyvinvointikeskuksen pääurakoitsija NCC laskee jatkuvasti myös sekajätteen osuuden työmaan kokonaisjätemäärästä. Se oli tällä viikolla 8,6 prosenttia.
Ensi viikolla jatketaan pihatöitä ja kipsiväliseinätöitä Samoin jatkuvat tasoitustyöt, maalaustyöt, LVI- ja sähköasennukset, vesikattotyöt ja ilmanvaihtokonehuoneen asennukset. Myös laatoitustyöt alkavat.
Pääsisäänkäynnin katoksen pilareiden perustusmuotteja. Kuva: NCC Suomi
Toijalan Pallo-49:n miesten edustusjoukkue palasi kolmen viikon pelitauolta kohdatakseen tutun vastustajan Valkeakosken Koskenpojat. Joukkueet ovat vuosikymmenien ajan pelanneet lukuisia kiihkeitä kamppailuja. Nyt sellaista ei Valkeakosken Apialla nähty.
Perjantai 24. heinäkuuta oli kolea ja sateinen, ja kylmähköä oli kyyti muutenkin akaalaisille. Numeroihin 1–1 pelattua avausjaksoa seurasi neljä maalia tarjonnut toinen puolikas. Niinpä ottelu päättyi vihreäpaitaisen kotijoukkueen 5–1-voittoon.
VaKP meni puolen tunnin kohdalla 1–0 johtoon, kun Justus Kunnas sai nautiskella takatolpalta Nico Seeckin syötön sisään. Komea oli myös Topan tasoitus viitisen minuuttia myöhemmin, kun Jesse Järvi antoi takatolpalle kulmapotkun, jonka puski maaliin vauhdilla tilanteeseen tullut Mikko Alahäivälä. Molemmilla joukkueilla oli jaksolla hyvät hetkensä, vaikka kotijoukkue palloa enemmän pitikin.
57. minuutilla kotijoukkueen syöttökuvio vapautti Riku Raikon tekopaikkaan, josta syntyi 2–1. Seuraava osuma nähtiin kymmenen minuuttia myöhemmin. Se oli Mikko Hiltusen sijoitus aivan alanurkkaan.
Kaksi viimeistä maalia VaKP tyylitteli viidessä minuutissa: 72. Justus Kunnas ja 77. Jan Holm.
Kotijoukkue pystyi vaihtamaan kolmesti päätösjaksolla tuoreita jalkoja kentälle, ja Topalla ei vaihtomiehiä ollut. Tämä nyt ainakin vaikutti jonkin verran toisen jakson tapahtumiin.
Ei auta tulosta kauaa murehtia, sillä energiat on kerättävä jo seuraavaan koitokseen. Keskiviikkona kello 18.30 Topa pääsee taas kotinurmelle, kun vastaan tulee Vehmaisten Urheilijat.
TP-49 kokoonpano Apialla: Jukka Saari, Tuomas Kallioinen, Toni Niskala, Mikko Alahäivälä, Jukka-Pekka Jyrämö (C), Ere Salmi, Teppo Tenkanen, Janne Hevonoja, Joonas Pietikäinen, Eeli Jokinen, Jesse Järvi.
Jarkko Joela jakoi tähdet Topan parhaille: 3 Janne Hevonoja, 2 Jukka Saari, 1 Jukka-Pekka Jyrämö.
