Anni Hyrkäs ja 11,5 kuukauden ikäinen Iida Vilpas tervehtivät Elma Jyrämöä (vas.) ja Martta Hakalaa.

Palvelutalo Havulinnan asukkaat saivat viime keskiviikkona vieraakseen äitejä ja vauvoja, kun Toijalan MLL:n vauvakahvilan väki kävi tuomassa taloon jouluiset terveiset joululaulujen, jutustelun, jouluisten piirustusten ja askartelujen muodossa.

Vauvakahvilan kävijöihin kuuluvan Krisztina Fliszàrin mukaan äidit ja lapset voivat jatkossakin vierailla vanhusten luona. Fliszàr osallistui tilaisuuteen jouluaattona vuoden täyttävän Nikon kanssa.

– Luulen, että kun lapset ja vauvat käyvät täällä, se virkistää asukkaita tosi paljon, Krisztina Fliszar kertoo.

Elma Jyrämö ja Martta Hakala kiittelevät äitien ja vauvojen vierailua mukavaksi tapahtumaksi.

– Heitä on kiva katsella, Martta Hakala toteaa.

Kitaralla lauluesityksiä säestänyt Krisztina Fliszàr osallistui tapahtumaan poikansa Nikon kanssa. Niko täyttää jouluaattona vuoden.

Vauvakahvilan äitien ja vauvojen vierailu Havulinnassa alkoi joululauluesityksellä.

Etualalla Kati Kurikka-Lindeman ja Elsa Lindeman, 9 kuukautta sekä Sari Rahkola ja Stella Rahkola, 11 kuukautta.

Elma Jyrämö sai juttuseuraa Saija Vuorisesta ja tämän kymmenen kuukauden ikäisestä Moona-tyttärestä. – Vierailusta on meille iloa ja heille iloa, Saija Vuorinen kertoo.

Akaan perusturvatoimessa kuluneen vuoden toiminta on osin ylittänyt ja osin alittanut budjetin.

Vanhus- ja vammaistyössä henkilökunnalla on ollut runsaasti sairauslomia erityisesti Havulinnan, Mäntymäen ja Torkonkartanon asumispalveluyksiköissä. Sijaiskulut ovat ylittyneet 87 000 eurolla, kun sairauslomasijaisuuksiin on pitänyt ottaa sijainen. Lisäksi vuosilomapäiviin ja ylimääräisiin palkallisiin vapaapäiviin on talousarviossa varattu liian vähän määrärahaa.

Sosiaalityön tehtäväalueella kulut ovat puolestaan jäämässä arvioitua pienemmiksi. Täydentävää ja ennaltaehkäisevää toimeentulotukea on tarvittu 30 000 euroa vähemmän kuin kaupunki arvioi. Myös lastensuojelussa ostopalveluja on tarvittu ennakoitua vähemmän, kun omalla henkilöstöllä on pystytty tuottamaan aiempaa laajemmin palveluja. Esimerkiksi lastensuojelun avohuollon laitoshoidossa on säästetty 30 000 euroa.

Koska vanhus- ja vammaistyön lisämäärärahatarpeet voidaan kattaa siirtämällä tarvittavat summat muilta kustannuspaikoilta, perusturvatoimen kokonaistoimintakate säilyy ennallaan. Perusturvalautakunta on saanut tälle vuoden 2016 talousarvion kolmannelle muutokselle kaupunginhallituksen ja valtuuston siunauksen.

Tiina Seppänen (vas.) ja Eija Kauranen Akaan kotihoidosta ojensivat Ladies Circle -klubin lahjakassin Eine Harjulalle.

Akaan kaupungin kotihoito on saanut joulun alla erilaisia lahjoituksia jaettavaksi kotihoidon asiakkaille. Yksi lahjoittajista on nuorten naisten yhteistyöjärjestö Ladies Circle 26 Toijala, joka on muistanut yksin asuvia Toijalan alueen asiakkaita 37 tuotekassilla. Lahjakasseista löytyy vaihdellen muun muassa glögiä, makeisia, keksejä sekä ihonhoito- ja peseytymistuotteita. Klubi on kerännyt tuotteet jäseniltään sekä lahjoituksina.

–  Teemme joka vuosi joulun alla jonkin tempauksen. Jonain vuonna olemme keränneet lahjoja lapsille ja järjestäneet hemmotteluhoitoja vanhuksille. Tänä vuonna ajattelimme panostaa yksin asuviin vanhuksiin. Jos lahja on mieluinen vanhuksille ja kotihoidolle helppo toteuttaa, voimme tehdä näin jatkossakin, kertoo Ladies Circle 26 Toijalan johtokunnan jäsen Jenni Kilpinen.

Ladies Circle on Round Table -järjestön sisarjärjestö. Toijalan-klubi on perustettu 50 vuotta sitten, ja siihen kuuluu tällä hetkellä 24 virallista jäsentä.

Hyvän mielen laulukeikka

Toijalan keskustassa asuva Eine Harjula vastaanotti oman lahjakassinsa viime keskiviikkona. Samalla Harjulan luona vierailivat joululauluja esittäneet 15-vuotiaat Neea Seppänen, Henriikka Elonen, Fanny Saartila, Sofia Lunti ja Anni Kela. Tytöt esittivät Einelle laulut Soihdut sammuu, Heinillä härkien kaukalon, Äidin porsaat, Jouluyö, juhlayö, Sylvian joululaulu ja Tulkoon joulu. Lauluryhmä vieraili päivän aikana kaikkiaan yhdeksän kotihoidon asiakkaan luona.

Neea Seppänen (vas.), Fanny Saartila, Henriikka Elonen, Sofia Lunti ja Anni Kela kiersivät viime keskiviikkona laulamassa kotihoidon asiakkaille.

– On hienoa tehdä hyvää ja tuoda iloa. Tästä tulee itsellekin hyvä fiilis, kun voi tehdä sitä, mistä tykkää eli laulaa ja laulaa ihmisille, jotka oikeasti kuuntelevat, tytöt kertovat.

Keskiviikkona kotihoidon asiakkaiden luona kiersivät laulamassa myös 9-vuotiaat Eveliina Kukkasniemi, Emma Riikonen ja Hilma Väisänen.

Villasukka vanhukselle

Akaan ja Urjalan kotihoidon asiakkaita muistetaan tänä jouluna myös villasukilla. Lahjotussukkia on kertynyt vajaat 200 paria. Sukkia on syntynyt Villasukka vanhukselle Akaa ja Urjala -Facebook-ryhmän innoittamana. Ryhmän takana ovat akaalaiset Liisa Vikberg ja Hilkka Torniainen.

Kotihoidon esimies Eija Kauranen esittelee vanhuksille jaettavia lahjakasseja.

Kotihoito on saanut lahjoituksena myös ison kasan villasukkia, jotka ovat syntyneet Facebook-ryhmän innoittamana.

Keskiviikkona 14.12. kotihoidon asiakkaiden luona kiersi kaksi lauluryhmää. Lempäälän Kelhon koulua käyvät 9-vuotiaat Eveliina Kukkasniemi (vas.), Hilma Väisänen ja Emma Riikonen kiersivät kotisairaanhoitaja Katja Väisäsen kanssa.

Moniin harrastuksiin liitetään vielä nykyäänkin paljon ennakkoluuloja. Miksi näin on?

Miksi ratsastus ei olisi liikuntaa? Jotkut vähättelevät ratsastamista. Usein miespuolisia ratsastajia pilkataan. Miksi ratsastuksen pitäisi olla vain naisten laji?

Miksi liian usein erilaiset tekniikkaan liittyvät harrastukset liittyvät vain poikiin? Miksi tytötkin eivät ymmärtäisi tekniikkaa?

Minkä vuoksi tanssiminen taas yhdistetään usein tyttöihin? Mikseivät pojatkin voisi aivan yhtä hyvin harrastaa tanssia?

Harrastuksiin liittyvät ennakko-olettamukset ovat täysin turhia. Annetaan jokaisen harrastaa juuri sitä, mistä tykkää ikään, sukupuoleen tai muihin tekijöihin katsomatta.

Jos olet poika, ja haluat harrastaa voimistelua, harrasta! Jos olet tyttö, ja olet kiinnostunut koodauksesta, tee sitä! Kuka tahansa oletkin, uskalla tehdä juuri sitä mitä haluat, mitä rakastat.

Miisa Korvenaho

Toijalan yhteiskoulu, 8B

Operamigos eli Marko Kostiainen (vas.), Helena Suominen ja Teijo Lindström.

Operamigos eli sopraano Helena Suominen, tenori Marko Kostiainen ja baritoni Teijo Lindström esiintyvät Akaan kirkossa keskiviikkona 21.12. kello 19.00 Kun joulu on -joulukonsertissa.

Laulajat tutustuivat toisiinsa ollessaan Tamara Lundin lauluoppilaina. He ystävystyivät keskenään ja perustivat Operamigos-kokoonpanon. Jo vuosia yhdessä ja erikseen esiintynyt laulajakolmikko on innoissaan joulukonserttikiertueestaan.

– Aloitimme kiertueemme suunnittelun jo varhain keväällä ja nyt emme malta odottaa, että pääsemme esittämään yleisöllemme näitä kauniita ja tunnelmallisia joululauluja, jotka tuovat aina ihanan joulutunnelman myös meille esiintyjille, he kertovat.

Kun joulu on -konsertissa kuullaan muun muassa Sylvian joululaulu, Varpunen jouluaamuna, Me käymme joulun viettohon ja Kuului laulu enkelten.

Sopraano Helena Suominen on esiintynyt ooppera-, operetti- ja musikaaliproduktioissa, kuten Carmen, Kreivitär Maritza, Iloinen leski ja Viulunsoittaja katolla.

Tenori Marko Kostiainen on laulanut orkestereiden ja kuorojen solistina konserteissa ja kirkkomusiikkiteoksissa sekä lied-konserteissa jo vuosien ajan.

Baritoni Teijo Lindström on saavuttanut finaalipaikan Savonlinnan Oopperajuhlien Timo Mustakallio Laulukilpailussa, Kangasniemen Valtakunnallisissa laulukilpailuissa sekä Seinäjoen Tangomarkkinoilla.

Julia Peltomäki kantoi Luciana kynttiläkruunua. Lucian rooli ei jännittänyt kokenutta esiintyjää.

Lucia-kulkue neitoineen ja tähtipoikineen vieraili keskiviikkona Tarpiakodissa Kylmäkoskella. Tarpiakodin lisäksi ryhmä esiintyi alkuviikosta Viialan yhtenäiskoulun ala- ja yläluokkien oppilaille sekä Mäntymäen vanhainkodin asukkaille.

Perinteisessä Lucia-esityksessä kuultiin ruotsin kielellä laulut Sankta Lucia, Staffan stalledräng sekä Julen är här. Esitys päättyi yhteislauluun Maa on niin kaunis.

Lucia-esityksen oli valmistanut joukko Viialan yhtenäiskoulun 9.-luokkalaisia. Ruotsin opettaja Johanna Kristo kertoo aloitteen tulleen innokkailta oppilaita.

– Esityksen harjoitteluun ei ole käytetty oppitunteja, vaan oppilaat ovat uhranneet siihen välituntejaan, Kristo sanoo ja toteaa esiintyjien oppineen samalla ruotsia opetellessaan laulujen sanoja.

Lucia-esitykseen osallistuivat Lucia-neitona Julia Peltomäki sekä Helmi Hakonen, Heidi Vierimaa, Milja Silvonen, Sanni Kilponen, Sara Niinimäki, Sara Suutari, Sara Tarela, Elli Tuomi, Lilja Heino, Suvi Vienola, Jenna Poutanen, Roosa Rekola, Laura Ikonen, Annika Hanski, Kiira Vilenius ja Jasmin Harju sekä tähtipojat Mikko Manninen, Eemeli Rautanen ja Joonas Ahonen.

Ruotsin opettaja Johanna Kriston lisäksi esityksen ohjaajina toimivat äidinkielen opettaja Päivi Peltoniemi sekä ohjaaja Anni Koskinen. Esiintyjien käyttämät valkoiset albat olivat lainassa Akaan seurakunnalta.

Tähtipojat Mikko Manninen (vas.) ja Eemeli Rautanen.

Lucia-esitystä olivat seuraamassa muun muassa Veikko Toivonen (vas.), Kerttu Järvihaavisto, Aimo Järvinen, Sylvi Järvinen, Raili Rantanen, Esko Koskivainio (takana oik.)  ja Aino Leppäkorpi. Yleisön mielestä esiintyjät lauloivat kauniisti ja esitys kuulosti hyvältä.

Viialan yhtenäiskoulun 9.-luokkalaisten Lucia-kulkue vieraili keskiviikkona Tarpiakodissa.

Myös vuoteessa olevilla asukkailla oli mahdollisuus kuulla Lucia-kulkueen laulua, kun kulkue kiersi Tarpiakodin käytävillä avoimien ovien ohi.

Kylmäkosken Tokmannin myymäläpäällikkö Mika Pönniö sanoo pakkaskelien vauhdittaneen talvikauppaa. Urjalalalaiset Nora, Sara ja Heli Töppärä käyvät Tokmannilla ostoksilla vähintään kerran viikossa.

Kylmäkosken Tokmanni on yksi kahdestatoista ketjun tavaratalosta, jolla on myynnissä myös tuore-elintarvikkeita. Myymäläpäällikkö Mika Pönniö kertoo ruokatarvikkeiden myynnin muodostavan merkittävän osuuden tavaratalon myynnistä, joten valikoimaa on hänen mukaansa yritetty pitää mahdollisimman laajana.

Ruokapuolen kilpailun koventuminen näkyy Pönniön mukaan tiskin molemmin puolin. S-ryhmän aloittama ”halpuutukseen” on reagoitu Kylmäkoskellakin nopeasti.

– Asiakkaat vertailevat hintoja tosi tarkkaan, joten tarjouksien pitää olla aikaisempaa kovempia.

Kauppojen aukioloaikojen vapautuminen noin vuosi sitten sen sijaan ei ole vaikuttanut niin radikaalisti Kylmäkoskella, sillä asiakkaat ovat myymäläpäällikön mukaan vuosien saatossa tottuneet siihen, että kauppa on aina auki aamusta iltaan.

– Arkiaamuisin avaamme tuntia aiemmin kuin ennen eli kello 7. Muuten aukioloaikoihin ei missään nimessä haluta kajota, Pönniö painottaa.

Aiemmin Ideaparkin Tokmannilla työskennellyt hämeenlinnalainen Mika Pönniö on luotsannut Kylmäkosken tavarataloa neljän vuoden ajan.

– Vakioasiakkaat ovat tulleet tutuksi, ja heidän kanssaan jutellaan muitakin kuin työasioita. Täällä on ollut helppo ja mukava päästä asiakkaiden kanssa tutuksi.

Tokmanni saapui Kylmäkoskelle kymmenen vuotta sitten, kun konserni osti halpatavarakauppa Millerin. Myymäläpäällikön mukaan moni asiakas puhuu edelleen Milleristä, mutta se ei häntä haittaa.

–Perinteet säilyttävät mielenkiintoa ja paikkasidonnaisuutta.

Joulupuuroa asiakkaille

Joulukauppa on myymäläpäällikkö Mika Pönniön mukaan muodostanut jo monena vuonna merkittävän ja vuosi vuodelta kasvavan osuuden Tokmannin myynnistä. Noin 25 työntekijän lisäksi Kylmäkoskelle on palkattu kausityöntekijöitä, joten sesongin aikana kauppa työllistää kolmisenkymmentä ihmistä.

Myymäläpäällikön mukaan joulumyynnin perustan muodostavat tuttuun tapaan joulusuklaat, mutta alkutalven pakkaskelit ovat vauhdittaneet myös pukeutumisen puolen ja talvisesonkituotteiden kuten pulkkien ja lumikolien myyntiä.

Ensi viikon lauantaina, 17. joulukuuta Tokmanni tarjoaa asiakkailleen joulupuuroa.

– Tällaisia tapahtumia on mukava järjestää etenkin joulun alla. Olen huomannut, että tapahtumamme ovat etenkin kyläläisille tärkeitä, Pönniö sanoo.

Ensi vuosi tuo tullessaan uusia myymäläkalusteita ja myymäläpäällikön mukaan toivottua selkeyttä tavaroiden esillepanoon. Kaikkiaan Kylmäkosken tavaratalossa on noin 20 000 eri nimekettä, mutta toissa vuonna avattu, kesäisin avoinna oleva uusi puutarhamyymälä kasvattaa tuotemäärää huomattavasti.

Mika Pönniö toivottaa Kylmäkosken Yrittäjäntien varren kauppakeskittymään tervetulleiksi myös viereisten liiketilojen uudet yrittäjät.

– On hyvä, että alue on taas vilkastunut muun muassa kirpputorin tulon myötä. Uskon, että autamme heitä ja he meitä, Pönniö sanoo.

Akaa-Seura, Toijalan Nuorisoseura ja Akaan Kalevalaiset käynnistävät Akaan seudun naisen kansallispuvun täydentämisen essuvaihtoehtojen ja röijyn eli takin tarkastamisella. Tutkimus tilataan Suomen kansallispukukeskukselta, joka määrittää siihen tutkijan ja vastaa projektista. Kustannusarvio tällaiselle työlle on arviolta n. 3000 euroa, joka sisältää asiantuntijan korvauksen, mallipukujen materiaali- ja ompelukulut sekä työohjeiden ja kaavasarjojen valmistuskulut. Hanketta hallinnoi Akaa-seura.

Toimittaja Mikko Peltoniemen päässä Akaan putkihuivi näyttää oikein somalta.

Hanketta rahoitetaan naisen hamekankaasta ja miehen takkikankaasta innoituksensa saaneen putkihuivin myynnillä. Huivin hinta on 15 euroa ja sitä saa ostaa kaikilta yhdistyksiltä. Huivin reunassa on Akaa –teksti. Hinta 15 euroa. Putkihuiveja myyvät Akaa-seura, Akaan Kalevalaiset ja Toijalan Nuorisoseura. Tilaukset: info@akaa-seura.fi

Akaan seudun kansallispuvut ovat valmistuneet 1983 tutkija Leena Holstin ja Kansallispukuraadin toimiessa tutkimustyön asiantuntijoina. Akaa-Toijala-Seura tilasi tuolloin tutkimuksen ja vastuuhenkilönä sen puolella toimi Hilkka Harhio. Niin naisen kuin miehen kansallispuku perustuu Hämeen museon kokoelmiin.

Naisen pukuihin ei 80-luvulla useinkaan liitetty röijyä eli takkia ja esiliinoihin esitettiin vain yhdenlainen vaihtoehto. 2000-luvulla tutkittuihin pukuihin on tarjolla useampi esiliina- ja jopa hamevaihtoehto. Puvun käyttäjä voi niistä valita mieleisensä vaihtoehdon. Kaikkiin pukuihin kuuluu nykyisin myös röijy.

Joulu on jo ovella -esityksestä vastasivat näyttelijät Markus Waara (vas.), Harri Helin ja Markus Waara ja Annukka Waara.

Toijalan Sampolassa eläydyttiin perjantaina jouluisiin tunnelmiin tamperelaisen Teatteri Mukamaksen kuvitetussa joulukonsertissa Joulu on jo ovella. Yleisö muodostui Nahkialan ja Kylmäkosken päiväkotien sekä perhepäivähoidon lapsista, jotka saivat osallistua esitykseen laulaen ja leikkien.

Teatteri Mukamaksen näyttelijät Harri Helin, Markus Waara ja Annukka Waara ovat kiertäneet esityksen kanssa Suomea marraskuun puolivälistä lähtien.  Joulu on jo ovella perustuu sen ohjaajan, Teatteri Mukamaksen teatterinjohtajan Mansi Styczin lapsuuden jouluihin, ja se on teatterin ohjelmistossa kolmatta vuotta.

Teatterivierailun järjestänyt lastentarhanopettaja Niina Blommendahl Nahkialan päiväkodista kertoo vierailun toteutuneen Kylmäkosken ja Nahkialan päiväkotien vanhempaintoimikuntien tuella.

Nahkialan päiväkodin Saahinkaiset-ryhmän lapset pääsivät esityksen jälkeen tutkimaan rekvisiittaa. Lasten mielestä kivointa esityksessä olivat poro, kuusi ja joulupukki.

Lauantain koulupäivät pitäisi ottaa pois, koska oppilaat tarvitsevat unta eikä kaikkia oppilaita auta se, että he menevät ajoissa nukkumaan, sillä jotkut pyörivät sängyssä useita tunteja.

Kaikki oppilaat eivät edes tule lauantaina kouluun, ja se on epäreilua niitä kohtaan, jotka tulevat. Lauantai tehdään usein sisään johonkin vapaapäivään, joten myös he, jotka eivät olleet koulussa, saavat sen päivän vapaaksi.

Vaikka lauantain koulupäivillä on hyvä tarkoitus, nuoret tarvitsevat silti kahden päivän viikonlopun. Ennen oli normaalia, että lauantainakin oli koulua, eli sunnuntai oli ainoa vapaa päivä, mutta sen aikaiset oppilaat olivat tottuneet siihen. Nykyään myös lauantai on vapaa ja nuoret ovat tottuneet kahden päivän viikonloppuihin, joten mielestäni niitä ei tarvitse lyhentää.

Usein oppilailla kuten myös opettajilla on lauantaille suunnitelmia, joten he joutuvat perumaan suunnitelmansa. Jopa silloin, jos he ovat lähdössä esimerkiksi laivalle tai näkevät ystävää, jota eivät ole nähneet pitkään aikaan.

Jotkut menevät myös lauantain koulupäivistä niin sekaisin, että nukkuvat maanantaina jopa yli kello 12 päivällä eivätkä sen vuoksi tule kouluun. Lauantain koulupäivät pitäisi yksinkertaisesti lopettaa.

Oona Viitaniemi

Toijalan yhteiskoulu, 8A

Kotiseutuneuvos, kauppateknikko Pekka Pennanen nukkui pois luotamme kotonaan Toijalassa 28. marraskuuta 2016. Monen toimen Pekka sai elää 90-vuotisen elämän. Hän oli syntynyt Akaassa 13. tammikuuta 1926.

Pesäpallon Suomen mestari, kotiseutuneuvos Pekka Pennanen tapasi Eles Landströmin patsaan paljastustilaisuudessa kesällä 2015 seiväshyppääjä Risto Ankion. Mukana myös Heikki Knuuttila Toijalan Vauhdista.

Pekka Pennanen oli voimiensa päivinä hyvin tunnettu akaalainen vaikuttaja. Jo nuorena hän pelasi Toijalaan pesäpallon Suomen mestaruudet Pallo-Veikkojen riveissä 1945 ja 1946. 1947 joukkue saavutti SM-hopeaa ja Suurkisamestaruuden. Urheilu-ura jatkui monipuolisena Toijalan Vauhdissa ja eräällä tavalla huipentui olympiasoihdun kantamiseen kesällä 1952. Olympiakesää Pekka muisteli myöhemmin mielellään. Raskaiden sotavuosien jälkeen Suomessa jälleen hengitettiin.

Sotaan Pekka Pennanen ei ennättänyt. Vanhemmat veljet Mikko ja Matti lähtivät. Pekka toimi suojeluskunnassa talvi- ja jatkosodassa, muun muassa vahtien Akaassa sotavankeja ja auttaen Toijalan rautatieasemalle saapuneita evakoita. 1944 tuli vihdoin käsky riviin, mutta taival päättyi internointitehtäviin Turun satamaan.

Pekka oli kiihkoton. Häntä ei saanut puolelle eikä toiselle. Akaa-Toijalan Suojeluskunnan ja Lotta-Svärd-järjestön historiikin kirjoitti filosofian maisteri Päivi Alamäki, mutta tietojen keruussa auttoivat uutterasti Pekka Pennanen, Samuli Kulmala ja Urho Tähtinen. Historiikin nimi, Ne 27 vuotta, oli Pekan idea. Kirjan luonne, viileä dokumentointi, oli myös hänen toiveensa. Harkiten Pekka Pennanen kokosi myös Toijalan Pirtin Perinnekammariin suojeluskunnan, lottien sekä sotilaspoikien ja pikkulottien historiaa. Kammariin on koottu hienosti talvi- ja jatkosodan akaalaista historiaakin.

Pekka Pennanen toivoi usein, että vuoden 1918 tapahtumat nostettaisiin Akaassa esiin kiihkottomasti ja kaikkia kunnioittaen. Tämän toiveen voivat nyt vain jälkipolvet toteuttaa. Pekka itse ehti olla aineiston kokoajana monissa Toijalan Työväenyhdistyksen hankkeissa.

Rakkaus kotiseutuun ilmeni Pekka Pennasella monin tavoin. Hän oli Akaa-Seuran ja TaideAkaan perustajajäsen. Hän valokuvasi ja kokosi uudelleen kuvaten Akaa-Seuralle mittavan valokuva-arkiston. Pekka ennätti paikalle purkutalojen uumeniin aarteita etsimään. Hän selasi kuolinpesät, koulujen, yhdistysten ja yritysten paperit ennen niiden hävittämistä. Tärkeät asiat piironkien laatikoista, holveista, aitoista ja riihistä koottiin talteen mahdollista kotiseutumuseota varten. Monien toijalalaisten yhdistysten historiikkien synnyssä Pekka on ollut keskeinen vaikuttaja. Tekijät turvautuivat mieheen, joka tiesi.

Pennasen veljekset jatkoivat isänsä nahka-alan yritystä Toijalassa, jossa Pekka oli mukana vakavaan sairastumiseensa saakka. Kenkä Pennanen on liikenimenä tänäkin päivänä olemassa. Kylmiltään ei mies liike-elämään lähtenyt. Työn ohessa suoritettiin kauppateknikon tutkinto ja ennätettiin vielä kuvataidenoppiin Vapaaseen Taidekouluun Helsinkiin. Kuvataitelija Pekka Pennanen kehitti piirtämisestä itselleen ilmaisukeinon. Myös somistajana ja mainosgraafikkona Pekka oli vertaansa vailla. Hänen viimeiseksi jäänyt retrospektiivinen näyttelynsä oli kulttuuritalo Laaksolassa lokakuussa 2015.

Juha Kosonen

Palomiesliiton johtaja Kim Nikula (vas.), Palomiesliiton liittohallituksen Pirkanmaata edustava jäsen, akaalainen Sami Ahola sekä Pirkanmaan pelastusalan ammattilaiset ry:n luottamusmies Matti Välikoski ja puheenjohtaja Panu Mustajärvi kertoivat näkemyksistään pelastusalan uudistuksesta Tampereella.

Pirkanmaan kuntien pelastuspalvelut ovat yllättävän hyvällä tasolla, vaikka Suomen pelastuslaitoksista on kadonnut 15 viime vuoden aikana 1 500 palomiehen virkaa. Pirkanmaalla on viime vuosina jopa avattu uusia 24 tuntia vuorokaudessa hälytysvalmiudessa olevia paloasemia muun muassa Akaaseen.

Suomen Palomiesliitto SPAL on silti hieman huolissaan tulevaisuudesta. Palomiesliitto varoittaa kansalaisten pelastuspalvelujen saatavuuden heikkenevän, mikäli pelastustoimen rakenteita ei karsita rohkeasti.

Rakenteiden karsimisen taustalla ovat maakunta- ja sote-uudistus, joiden myötä pelastustoimi ja ensihoitopalvelu järjestetään Suomessa uudelleen. Palomiesliitto haluaisi, että nykyiset 22 aluepelastuslaitosta yhdistettäisiin viideksi aluepelastuslaitokseksi vuonna 2019. Samaa on esittänyt sisäministeriö.

– Säästöpaineet ovat kovat. Jos ei tehdä yhtään mitään, pelastustoimen henkilöstömäärä supistuu entisestään. Siihen ei ole enää varaa, Suomen Palomiesliiton johtaja Kim Nikula sanoo.

Hän muistuttaa, että pelastustoimi on sote-uudistuksen keskeisin turvallisuustoimija. Siksi sitä ei saa uudistuksessa unohtaa.

– Jos jatketaan esimerkiksi 18 aluepelastuslaitoksella, niin pelkään, ettei resursseja kyetä vapauttamaan itse pelastustyöhön. Lisäresursseja meille ei ole mistään tulossa, Nikula toteaa.

Hallinnollinen uudistus

Palomiesliiton mukaan useat tahot ovat vastustaneet sisäministeriön esitystä viidestä aluepelastuslaitoksesta. Palomiesliiton mielestä vaikuttimena tähän ovat olleet pikemminkin valtapoliittiset syyt kuin sisäisen turvallisuuden kehittäminen.

Kim Nikulan mukaan viiteen aluepelastuslaitokseen siirtyminen antaisi mahdollisuuden hallinnollisiin uudistuksiin.

– Ei ole tarkoitus vähentää paloasemia tai ambulansseja vaan vapauttaa byrokratiasta resursseja pelastustyön ydintoimintaan. Rakenteellinen uudistus turvaisi palvelutason myös esimerkiksi Tampereen lähikunnissa.

Nikula sanoo, että kokoamalla nykyiset 22 aluepelastuslaitosta viideksi varmistettaisiin pelastuslaitosten osallistuminen kiireellisiin ensihoito- ja ensivastetehtäviin.

Palvelutaso voisi nousta

SPAL:n liittohallituksen Pirkanmaata edustava jäsen, akaalainen Sami Ahola korostaa Nikulan tapaan, ettei pelastustoimen tekijäportaasta voi enää vähentää väkeä.

– Niitä, jotka pelastavat ihmishenkiä, on nyt minimimäärä, Ahola sanoo.

Hän uskoo, että aluepelastuslaitosten yhdistäminen viideksi isoksi aluepelastuslaitokseksi voisi jopa kohentaa pelastuspalvelujen tasoa Pirkanmaalla.

– Olemme Pirkanmaalla tehneet jatkuvasti töitä minimimiehityksellä ja eläneet kädestä suuhun. Jatkossa resursseja pitäisi kohdistaa aiempaa enemmän itse kenttätyöhön.

Ahola varoittaa, että palotarkastuksiin ja valistustyöhön osoitettavat resurssit saattavat vähentyä myös Pirkanmaalla, mikäli uudistuksiin ei ryhdytä.

Työtä tekeviä käsiä tarvitaan

Pirkanmaan pelastusalan ammattilaiset ry:n puheenjohtaja Panu Mustajärvi puolestaan muistuttaa, että palomiehet ja ensihoitajat ovat veronmaksajia varten. Hänen mukaansa on ollut nähtävissä, ettei työtä tekeviä käsiä ole aina ollut tarpeeksi.

– Jos tekevät käsiparit viime vuosien tapaan yhä vähenevät, käy väistämättä niin, ettemme aina pysty tuomaan sataprosenttista panosta ensimmäiseen iskuun tulipalossa, liikenneonnettomuudessa tai ensihoitotilanteessa, Mustajärvi varoittaa.

Pirkanmaan pelastusalan ammattilaiset ry:n luottamusmies Matti Välikoski haluaa kuitenkin muistuttaa, että ainakin vielä tilanne on Pirkanmaalla kohtalaisen hyvä.

– Meillä ei ole paloasemia, joista on valot sammutettu. Toivottavasti näin on myös jatkossa.

Pelastustoimen uudistus toteutetaan siis osana maakunta- ja sote-uudistusta. Sisäministeriön esityksen mukaan 22 aluepelastuslaitoksen yhdistäminen viideksi aluepelastuslaitokseksi ei vaikuta paloasemien määrään. Ministeriön mukaan pelastustoimi voi jatkossakin osallistua kiireellisen ensihoidon palvelujen tuottamiseen.

Pelastustoimen uudistushanke päättyy 31. joulukuuta 2018. Tavoite on, että pelastustoimen tehtävät siirtyvät kunnilta itsehallinnollisille alueille vuoden 2019 alusta alkaen.

Ville Mäkinen

Teemu Saarisen mielestä raskaimpia työvuoroja ovat läpiyön kestävät ajot. Tarvittaessa veturia voi ohjata vaikka seisten, kunhan muistaa napata käteensä turvakytkimen.

On marraskuinen lauantai Tampereen rautatieaseman raiteilla numero yksi. Kello on 15.36. Takataskussani on passi ja VR Yhtymä Oy:n turvallisuusyksikön myöntämä ja turvallisuusjohtajan allekirjoittama erikoislupa matkustaa veturissa tai junan ohjaamossa Tampereen asemalta Nokialle.  Veturia ajaa akaalainen veturinkuljettaja Teemu Saarinen, 39 vuotta.

– Olin ihan varma, ettei lupaa heltiä. Mutta saahan täällä yksin istua vuodet ja vuosikymmenet, Teemu Saarinen toteaa, kun kapuamme neuvostovalmisteiseen Sr1 -veturiin.

Yritämme etsiä veturin kyljestä Made in USSR -kylttiä, mutta se lienee peitetty veturin maalauksen yhteydessä. Veturi on Saarisen mukaan valmistettu noin vuoden 1975 tienoilla. Sekä veturia että ohjaamoa on sittemmin kunnostettu nykypäivän vaatimusten mukaiseksi.

-Minun ei ole koskaan tarvinnut ajaa sellaisella veturilla, jossa ei olisi ilmastointia tai lämmitystä. Myös työergonomiaan on kiinnitetty paljon huomiota, ja tällainen ilmatyötuoli on ihan toista kuin vanhanaikaiset ohjaamon jakkarat, yhdeksän vuotta sitten veturinkuljettajaksi valmistunut Saarinen vertailee.

Teemu Saarisen lauantain työvuoro on tällä kertaa 11-tuntinen. Päivän aikana akaalainen veturinkuljettaja ehtii käydä kääntymässä kahdessa rannikkokaupungissa: Vaasassa ja Porissa.

11 tunnin työvuoro

Veturin perässä on Intercity-vaunuja, jotka Teemu Saarisen on määrä ajaa Poriin ja takaisin. Porissa edessä on konesiirto eli veturin ajaminen junan toiseen päähän ja vaunujen jarrujen tarkastaminen kävellen ennen puolitoista tuntia kestävää paluumatkaa takaisin Tampereelle. Saarisen työvuoron on määrä päättyä kello 19.52. Ennen junan lähtöä Saarinen tarkastaa vielä tabletiltaan työohjeen.

– Jos työvuoron sisältöä muutetaan, ja se pidentää työvuoroa, on siitä soitettava etukäteen kuljettajalle. Yleensä se on jotain vekslausta, joka pidentää päivää korkeintaan 15–20 minuutilla. Joskus, jos on jotain sovittua menoa, niin silloin ei voi joustaa, muuten kyllä, Saarinen selvittää.

Tänä lauantaina Saarisen työvuoro on alkanut kello 8.44. Sitä ennen hän on herännyt kotonaan Viialassa ja ajanut Tampereen asemalle. Asemalla hän on hypännyt Intercity2 -junan Sr2-veturiin, ajanut junan Vaasaan, kävellyt siellä junan toisessa päässä olevaan ohjausvaunuun ja ajanut takaisin Tampereelle.

-Jos Vaasaan olisi ajettu samanlaisella IC-junalla kuin Poriin, olisi sielläkin irrotettu veturin ja vaunun väli, ja sen olisi todenäköisesti tehnyt joku muu henkilö. Ympäriajoon luvan antaa kauko-ohjaaja, joka hoitaa vaihteiden käännöt, Saarinen vertaa.

Noin neljän tunnin kuluttua Teemu Saarinen on taas kotona vaimonsa ja 10-vuotiaan tyttärensä ja 12-vuotiaan poikansa kanssa Viialassa, jossa vapaata on seuraavaan iltapäivään. Huomisen työvuoro alkaa kello 17.36.

-Vuorotyö ja haastavat pitkät työpäivät eivät ole perheelliselle niitä helpoimpia. Veturinkuljettajien avioeroprosentti taitaa olla melko korkea. Että tässä kohtaa pitää antaa kotiin kiitosta, Saarinen sanoo.

Seulasta läpi

Työajoista huolimatta uravalinta oli Toijalassa syntyneelle Saariselle luonteva, sillä isä Seet Saarinen oli myös veturinkuljettaja. Mutta veturinkuljettajaksi ei niin vain ryhdytä, eikä koulutustakaan ole ollut tarjolla kuin tarpeen niin vaatiessa eli käytännössä edellisen kuljettajasukupolven eläkeiän lähestyessä.

Niinpä Teemu hankki itselleen ensin linja-autonkuljettajan pätevyyden.

-Mutta olihan se ilman muuta välitavoite. Kyllä veturinkuljettajan ammatti oli haave.

Veturinkuljettajakurssi olisi ollut Helsingissä samoihin aikoihin tarjolla, mutta Saarista ei houkuttanut muuttaa Akaasta.

-Mahdollinen työpaikan siirto Tampereen vetopalvelun työpisteelle ei olisi välttämättä onnistunut.

Vuonna 2006 Saarinen näki lehti-ilmoituksen, jossa haettiin opiskelijoita VR:n veturinkuljettajakurssille Tampereelle.  Saarinen oli yksi kurssille valituista kahdeksasta opiskelijasta. Kurssille pääsi haastattelun, psykologisten testien ja lääkärintarkastuksen perusteella, ja Saarinen muistelee hakijoita olleen satoja.

-Koulutus kesti yksitoista kuukautta, josta perehdytys kesti kaksi viikkoa, teoriaosuus kolme kuukautta ja veturisarjojen tyyppikoulutus puoli vuotta. Tämän läpäisseet saivat työsopimuksen, Saarinen kertaa.

Kuljettajakurssilta Saarinen sai pätevyydet ajaa kolmea erilaista veturia: SR1:stä, Sr2:sta ja Dv12:sta. Myöhemmin Saarinen tyyppikoulutettiin VR:n tarpeiden mukaan ajamaan sekä Pendolinoa että lähijunakalustoa.

Lähijunakoulutusten jälkeen Saarinen työskenteli neljä vuotta silloisessa linjavuorossa, joka sisälsi Helsingin lähiliikenneajoa ja linjatyötä veturilla eli henkilö- ja tavaraliikennettä.

-Nyt olen ollut viimeiset kolme vuotta linjavuorossa, joka sisältää veturivetoisia ajoja selä Pendolino-ajoja.

Kakkoskelissä matkaan

Kello on 16.14. On kakkoskeli eli ei hyvä, muttei huonokaan. Kelitieto annetaan junankulunvalvonnalle eli JKV-laitteelle, johon syötetään muun muuassa junan numero, suurin nopeus, pituus ja paino.

-Ykköskeli on sellainen heinäkuun pilvetön poutapäivä, Saarinen vertaa.

Olisipa lehtikeli, 100-vuotiaan paikallislehden kunniaksi.

Onneksi puujalkavitsi jää jakamatta, koska junan konduktööri soittaa matkustamon puolelta Saariselle, että kaikki matkustajat ovat paikoillaan, ja juna on valmis lähtöön.

– Lehtikeli on taatusti rautateiden liukkain keli. Syksyn sade ja putoavat lehdet muodostavat kiskon pintaan hyvin liukkaan kerroksen, ja pyöränpito on välillä ihan olematon, Saarinen sanoo.

Ennen lähtöä hän vilkaisee vielä sivupeiliin: ei kai kukaan roiku junan oven kahvassa? Raiteilla olevat opasteet näyttävät vihreää, Tampere on jo antanut lähtöluvan. Veturi nytkähtää liikkeelle.

Ratapihan nopeusrajoitus on 35 kilometriä tunnissa, ja Naistenlahden siltatyömaan vuoksi nopeusrajoitus on ratapihaosuudenkin jälkeen 30:ssä.

-Tesomalta Nokialle mennäänkin vain painovoimalla, ja silti pysytään hyvin aikataulussa. Se on sitä yhtiön toivomaa taloudellista ajoa, jota on tällä osuudella helppo toteuttaa, Saarinen kertoo.

Ikävin mahdollinen työpäivä on osunut Saarisen kohdalle kerran. Kahdeksan vuotta sitten.

-Olin silloin ajanut 1,5 vuotta. Työpäivä loppui siihen paikkaan. Kyllähän siinä meni jonkin aikaa, ennen kuin lakkasi ajattelemasta jonkun männynnäreen heilahduksesta, että tuleeko sieltä joku eteen.

Samassa Saarinen huomaa, että valot kertovat vastaantulevasta liikenteestä. En ehdi kysyä, tarkoittavatko valot vastaantulevaa junaa, kun saavumme Nokian asemalle.

Asemalla tulee ylimääräistä härdelliä: Liikenteenohjaus ilmoittaa Saariselle poikkeusnopeusrajoituksesta Siuroon asti, ja varoitetaan kenties radalla tai radan varrella liikkuvista ihmistä.

Hyvästit jäävät jättämättä, kun kapuan veturista alas laiturille ja nousen vaunuun. Matkaan Saarisen kyydissä vielä Vammalaan asti, josta IC469 jatkaa Poriin.

Moni suomalainen toivoo joululahjaksi jotain mukavaa lukemista. Tablettien, puhelimien ja muun elektroniikan ohella lehdet ja kirjat ovat edelleen toivotuimpien joululahjojen joukossa.

Perinteisesti lehtilahjoja annetaan niin lähellä kuin kauempana asuville perheenjäsenille ja sukulaisille. Myös lukemisesta pitävää ystävää voi ilahduttaa jouluna lehtitilauksella.

Jos joululahjahankintoja on vielä tekemättä, lehtitilaus on loistava lahja, jonka voi ostaa netistä vielä jouluaattonakin.

Akaan Seudun voi tilata läheiselle joululahjaksi osoitteessa akaanseutu.fi/joululahja. Joululahjana annettu lehti kolahtaa saajansa postilaatikkoon vuoden 2017 alusta lähtien. Jouluaattona pakettiin voi laittaa esimerkiksi itse askarrellun lahjakortin tai vaikkapa irtonumeron lehdestä.

Olen työelämäni aikana saanut paljon koulutusta väestönsuojeluun. Koulutuksessa opetetaan, miten saadaan ihmisiä suojeltua kaikenlaisilta yhtäkkisiltä vaaroilta esimerkiksi liikenne-, kaasu-, ydinlaskeumaonnettomuuksissa. Sotatilanteessa risteysasemat ovat ohjusten kohteina.

Ihmettelenkin Akaan kaupungin päätöstä rakentaa meidän hyvinvointikeskus Toijalan rautatieaseman ja ratapihan välttömään läheisyyteen. Kun asemalla katselee junien kulkua kovaa vauhtia aseman ohi, hirvittää. Ratapihalla seisoo usein ammoniakki- ja polttoainevaunuja. Vaara onnettomuudelle on ilmeinen.

Toivottavasti olen ajatuksineni väärässä. Tuulipussi aseman vesitornin katolla kertoo tuulen suunnan.

Erkki Salo

Toijalan Seudun Reserviläisten puheenjohtaja Ossi Reini toi joulupaketin Toijalan ja ympäristön sotaveteraanien kunniapuheenjohtajalle Kauko Alamäelle. Reini ja Alamäki keskustelivat muun muassa siitä, kuinka sodanaikainen Suomi oli yhtenäinen ja suomalaiset toimivat yhdessä. Alamäen mukaan reserviläisten toimintaa voi verrata yhdessä tekemiseen. Kuva: Marko Kivi

Toijalan Seudun Reserviläiset on muistanut joulupaketilla Akaan alueen sotiemme veteraaneja ja rintamapalvelutunnuksen omaavia naisia. Tempaus rahoitettiin itsenäisyyspäiväkynttiöiden myyntikampanjan tuotolla.

Toijalan Seudun Reserviläiset toteutti viime vuoden tapaan 3.12. itsenäisyyspäiväkynttilöiden myyntikampanjan. Myynnissä oli myös alkuperäisen 40-luvun mallin mukaan käsityönä kudottuja Tuntemattoman sotilaan villasukkia.

Myyntitalkoisiin osallistui yhteensä kymmenen Toijalan Seudun Reserviläisten jäsentä puheenjohtaja Ossi Reinin johdolla.

– Tapahtuma sai alkunsa, kun mietimme, mitä voisimme tehdä veteraanien hyväksi, Reini kertoo.

Toijalan Seudun Reserviläiset lahjoittaa sukkien ja kynttilöiden myynnin tuoton lyhentämättömänä paikallisten veteraanien tukemiseen. Osalla myyntituotosta hankitut joulupaketit yhdistys toimitti veteraaneille kotiin sunnuntaina 18.12.

– Veteraaneille ilmoitettiin etukäteen puhelinsoitolla reserviläisten tulosta. Tulossa oleva tervehdyskäynti tuotti useimmille suurta iloa jo puhelun aikana, Ossi Reini toteaa.

Joulupakettien jako suoritettiin lumipuvuissa. Käynnin yhteydessä lahjantuojat jutustelivat veteraanien kanssa sota-ajoista, rintama-kokemuksista sekä lottien työstä muun muassa ilmavalvonnassa.

Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto päätti toissaviikkoisen Pirkanmaan-kiertueensa Akaaseen ja kritisoi maan hallitusta koulutusta koskevista päätöksistä.

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto päätti Pirkanmaan-kiertueensa Akaaseen.

– Hallituksen tietoisena tavoitteena on ollut koulutustason laskeminen. Tämä on kuitenkin väärä tie. Suomi ei pärjää globaalissa ympäristössä, jos emme panosta koulutukseen, Alanko-Kahiluoto sanoi.

Kysymys on Itä-Helsingistä politiikkaan mukaan lähteneelle poliitikolle henkilökohtainen.

– En olisi itsekään tässä, tohtoriksi kouluttautuneena, ilman yhtäläisiä mahdollisuuksia opiskella niin pitkälle kuin itse haluaa. Hallitus on toteuttamassa muutaman vuoden sisään peräti 190 miljoonan euron leikkaukset toiselle asteelle, säästöjen syntymisen kyseenalaistava Alanko-Kahiluoto totesi.

Hänen mielestään leikkauksilla syrjäytetään ja eriarvoistetaan.

– Kun aloituspaikkoja ei ole tarpeeksi, heikoimmat eivät enää pysy mukana. Säästöjäkään ei synny, kun syrjäytymisestä koituu kustannuksia yhteiskunnalle ja ongelmia nuorille.

Moni suomalainen toivoo joululahjaksi jotain mukavaa lukemista. Tablettien, puhelimien ja muun elektroniikan ohella lehdet ja kirjat ovat edelleen toivotuimpien joululahjojen joukossa.

Perinteisesti lehtilahjoja annetaan niin lähellä kuin kauempana asuville perheenjäsenille ja sukulaisille. Myös lukemisesta pitävää ystävää voi ilahduttaa jouluna lehtitilauksella.

Jos joululahjahankintoja on vielä tekemättä, lehtitilaus on loistava lahja, jonka voi ostaa netistä vielä jouluaattonakin.

Akaan Seudun voi tilata läheiselle joululahjaksi osoitteessa akaanseutu.fi/joululahja. Joululahjana annettu lehti kolahtaa saajansa postilaatikkoon vuoden 2017 alusta lähtien. Jouluaattona pakettiin voi laittaa esimerkiksi itse askarrellun lahjakortin tai vaikkapa irtonumeron lehdestä.

Pihlavan Työväen Urheilijat haki vierasvoiton Toijalan Monitoimihallilta futsalin kakkosdivisioonassa. Kotijoukkue Leijona Futsal/2 rimpuili vastaan kohtuullisesti, mutta tasoero oli lopulta 4–7 (1–2) lukemien luokkaa.

Sunnuntaina 18. joulukuuta nähtiin tasainen avausjakso. PTU teki johto-osuman, jonka Toni Niskala tasoitti. Vieraiden taukojohto syntyi reilu puoli minuuttia ennen taukoa.

Vesa Pajula (vas.) oli pelitouhuissa mukana pitkän tauon jälkeen.

Vieraat olivat terävämpiä avausjaksolla, mutta hallinta ei ollut mitenkään ylivoimaista. Tälle syksylle tuttu musta jakso iski Leijonille heti toisen jakson alkuun. Neljä minuuttia, ja vieraat johtivat jo 1–5. Tämä löysä alku antoi suunnan vierasvoitolle.

Leijonat ottivat jo hyvissä ajoin ennen jakson puolta väliä käyttöön lentävän veskarin. Maaleja tuli tänä aikana kotijoukkueelle nuo kolme. Vieraiden voitto ei kuitenkaan ollut uhattuna, sillä kotijoukkueelle tuli liikaa helppoja virheitä. Lisäksi kotijoukkueen orastava kiri tyssäsi Juho Laineen ulosajoon. Laine repi läpiajoon pyrkineen PTU-pelaajan paidasta nurin.

Seuraava peli ensi vuoden puolella

Leijonat pysyvät edelleen lohkon toiseksi viimeisenä. Joukkueen suorittamisen epätasaisuus pelistä toiseen on suurin syy heikkoon sarjasijoitukseen. PTU siirtyi lohkon kärkipaikalle, ainakin hetkellisesti. Joukkueilla kun on eri määrä otteluita.

Kalle Grönlund, joka johtaa lohkon maalitilastoa, teki porilaisille kolme maalia. Leijonien pistemiehet sunnuntain ottelussa olivat Toni Niskala 1+1, Mikko Tromstedt 1+1, Jesse Järvi 1+0, Jani Kirjavainen 1+0, Janne Hevonoja 0+1, Juho Laine 0+1.

Syyskauden viimeinen ottelu Leijonien kakkosjoukkueella on 3.1.2017 Ylöjärvellä paikallista Ilves FS:a vastaan.

Leijonien kolmonen voittoihin

Piirin viitosdivisioonassa futsalia pelaava Leijona Futsalin kolmosjoukkue hävisi sarjan neljä ensimmäistä otteluaan. Nyt tahti näyttää paremmalta. Kahdessa viime pelissä on tullut voitot Akateemisista Palloilijoista, ja Pirkkalan Jalkapalloklubin kolmosjoukkueesta. Leijonat ovat kahdeksan joukkueen ykköslohkossa kuudentena.

Topan naiset tasollaan

Futsalin naisten kakkosdivisioonassa Toijalan Pallo-49:n joukkue oli pelivireessä Tampereen Pirkkahallin turnauksessa 18.12. Tamperelaisen Peli-Pojat-70:n naisjoukkue kaatui 3–0. Topan maalintekijät olivat Essi Jokinen, Kia Lingman ja Elina Pirttijoki.

Turnauksen toisessa ottelussa vastassa oli Parkunmäen Apassit. Akaalaisten 2–1 taukojohto kääntyi lopulta 4–5 tappioksi. Topa maaleista vastasivat Annsofi Kreivi 2, Kaisa Kopperoinen ja Kia Lingman.

Topa on kivunnut nyt kahdeksan joukkueen lohkossa viidenneksi.