Kaisa ja Hannu Pietilälle Kalvolaan syntyi tyttö Kanta-Hämeen keskussairaalassa 7.12. kello 13.33. Syntymämitat olivat 3400 grammaa ja 49 senttiä. Sisarukset ovat Tuuli ja Elsa.

Hanna van Ingen (vas.) ja Elina Yrjönen ovat kolmannen polven tapettitehtailijoita. Ritva Kronlund on suunnitellut tehtaalle useita malleja, joista taustalla näkyy Hedelmämalja.

Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy:n toimitusjohtaja Elina Yrjösen työhuoneen seinällä, tapettitehtaan konttorirakennuksessa Toijalan Satamatiellä on Sibeliuksen Ainolaan suunniteltua tapettia. Kotona seinällä on Birger Kaipiaisen Kiurujen yötä – se on tosin puhdas sattuma, sillä tapetti oli edellisen asukkaan valitsema.

– Voi olla, että se vaikutti ostopäätökseen, Elina Yrjönen naurahtaa.

Toijalassa syntynyt Elina Yrjönen sanoo olleensa koko ikänsä tapeteista tietoinen, sillä hänen isoisänsä Matti Ritola perusti tapettitehtaan Toijalaan yhdessä Fritjof Piholan (Pihlgren) kanssa vuonna 1930. Vaikka monet Ritolan perheen jäsenistä ovat tehneet joko koko työuransa tai vähintäänkin pieniä pestejä tapettitehtaalla, päätti Elina Yrjönen 25 vuotta sitten lähteä Helsinkiin opiskelemaan.  It-alan tehtävät saivat väistyä pari vuotta sitten, kun Elinan eno, Erkki Ritola, päätti vetäytyä eläkkeelle ja tapettitehdas tarvitsi uuden toimitusjohtajan.

Hanna van Ingen tarkistaa. että Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein -tapetin sävy on oikea.

Nahkialanjärven rannalla, Toijalan Satamatien varrella sijaitseva Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy laajentui nykyasuunsa vuonna 1937. Piholan suku luopui omistuksesta vuonna 1962, jolloin tehdas siirtyi kokonaan Ritolan perheelle.  Joulukuussa 2016 tehdas työllistää 10 ihmistä, ja  yrityksessä työskentelee myös Elina Yrjösen sisar Hanna van Ingen.

– Tehdas on hyvin pitkään toiminut samalla ajatusmallilla, eikä minullakaan ole tarve sitä muuttaa. Modernisointitarpeet ovat lähinnä järjestelmäpuolella, Elina Yrjönen sanoo.

Toimitusjohtajan mukaan tehdas ei aio lähteä modernien painometelmien kanssa samaan taistoon mukaan, vaikka esimerkiksi asiakkaat kysyvät toisinaan myös digiprinttien perään.

– Mistään massatuotannosta ei ole kyse, ja tapamme tehdä tapettia ei ole edullisin eikä nopein, Yrjönen vertaa.

Tapettien myynti hoituu pääosin parin sadan jälleenmyyjän kautta, mutta myös tehtaan oma myymälä houkuttelee Akaaseen paljon asiakkaita. Kesäisin myymälän vieressä toimii myös Pohjoismaiden ainoa tapettimuseo.

Painotuore Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein -tapetti kuivuu suurilla laskoksilla.

Suomalaista paperia on vielä

Pihlgren ja Ritolan tapetit ovat avainlipputuotteita. Metsä Board ilmoitti elokuussa sulkevansa hämeenkyröläisen Kyron tehtaan tapettipaperikoneensa, mutta Yrjösen mukaan tapetteja saa vielä jonkin aikaa kyröskoskelaiselle paperille painettuna.

– Varastoa on jonkin verran, mutta jatkossa pohjapaperi joudutaan tuomaan ulkomailta. Todennäköisemmin Saksasta, Yrjönen kertoo.

Tapetit painetaan rotaatiopainokoneella, joka on valmistettu Saksassa vuonna 1956.

Tapettivärit sekoitetaan tehtaalla itse. Liimaväri pohjautuu liitumassaan, pigmentteihin ja sidosaineeseen. Yrjösen mukaan tapettien pehmeä tuntu on juuri liimavärin ansiota.

– Värien sekoittaminen vaatii sekä hyvää värisilmää että värien ymmärtämistä, Elina Yrjönen toteaa.

Moni muukin vaihe tapetin teossa tehdään edelleen käsityönä, vaikka varsinaisen painotyön tekee kone.

Design-tapettien painamiseen tarkoitetut telat ovat itsessäänkin näyttäviä. Vanhoja teloja eli valsseja on esillä Voipaalan näyttelyssä.

Tehtaalla oli aikanaan omia telantekijöitä

Tuotantoprosessi alkaa tapettipaperin pohjavärin painamisella. Kuviopainanta tehdään rotaatiopainomenetelmällä niin, että jokaisella kuviolla on oma telansa ja jokaisella telalla oma värikaukalonsa. Kuviotela eli valssi on valmistettu joko puusta tai metallista ja kuvioita on tehty joko messingistä, huovasta tai kumista. Osa kuvioteloista on peräisin 1950-luvuilta, jolloin tehtaalla oli omia telantekijöitä.

– Monikerroksisuus tuo kuvioihin hieman kolmiulotteista tuntua, Yrjönen kuvailee.

Monimutkaisimmissa tapettimalleissa käytetään noin viittä–kahdeksaa eri painotelaa, ja keskimäärin tapeteissa on käytetty noin kolmea eri väriä.

Painamisen jälkeen isoille laskoksille taiteltu tapetti kuivatetaan tehtaan katossa, jonka jälkeen se rullataan punteiksi. Puntit leikataan leikkaamossa asiakasrulliksi.

Sanomalehtipainosta käsityöammattiin

Leikkaamossa työskentelevän Marko Hukan mielestä Birger Kaipiaisen Kiurujen yö on vaikein kohdistettava.

Pihlgren ja Ritolan konttorista on lyhyt matka tehtaalle. Tehtaalla kaksi ja puoli kuukautta työskennellyt Marko Hukka on aamulla luonut lumet tehtaaseen vievältä sillalta. Reitti vie varaston halki leikkaamoon ja sieltä kivirappusia alas painohalliin.

Rotaatiopainokoneen on määrä vierailupäivänä painaa noin 2,5 kilometriä Birger Kaipiaisen suunnittelemaa Ken kiuruista kaunein -tapettia. Rotaatiopainajat Jere Maaniitty ja Jukka Kuutti ovat työskennelleet tapettitehtaalla keväästä lähtien. Työtoverinsa Marko Hukan tavoin he ovat aiemmin työskennelleet forssalaisessa Hämeen Painossa, jossa painettiin sanomalehtiä.

– Sanomalehden painaminen oli erilaista, joten paljon on pitänyt opetella ihan työn kautta, miehet kuvailevat painokoneen äärellä.

Värikaukalo on juuri hajonnut, ja lattiaa pestään puhtaaksi. Tunnelma on jännittynyt. Kun kone taas pyörii, on vieraiden viisainta siirtyä leikkaamoon.

Hanna van Ingen tarkistaa välillä värisävyt kuivattamastaan tapetinpalasesta.

Kahvitauolla tehtaan konttorilla Sofia Welling esittelee muille työntekijöille erästä sisustuslehteä, jonka sivuilla esitellään tehtaan tapettimallia.

– Että osaavat pojat varautua siihen, että mitä seuraavaksi painetaan.

Mallien konservointi oli viime vuoden kärkihanke

”Paljon potentiaalia myös Akaan kaupungille”

Hanna van Ingen ja Elina Yrjönen ottivat vastaan onnittelut Akaan sivistysjohtajalta Jukka Oksalta Voipaalan näyttelyn avajaisissa marraskuussa.

Vaikka Pihlgren ja Ritolan tapetteja alettiin aluksi painaa lähinnä tarpeeseen, on valikoima karttunut vuosikymmenien aikana tapettimalleilla, jotka ovat nousseet Suomi-designin klassikoiksi. Malliston helmistä suurin osa sai alkunsa tehtaan 1950-luvulla järjestämästä suunnittelukilpailusta. Tuolloin nuoret suunnittelijat kuten Yki Nummi, Erik Bruun, Rut Bryk, Birger Kaipiainen, Annikki ja Ilmari Tapiovaara tekivät omat tapettimallinsa.

Viime vuosina malleja on nostettu uustuotantoon, ja kiinnostus on ollut toimitusjohtaja Elina Yrjösen mukaan taattua.

– 1950-luku on pysynyt kiinnostavana osin rintamamiestalojenkin kunnostuksen myötä, Yrjönen arvelee.

Alkuperäiset mallipiirrokset huomattiin myös Pirkanmaan Kulttuurirahastossa, joka nosti mallien konservoinnin vuoden 2015 kärkihankkeeksi ja myönsi alkuperäistapettimallien ja mallikirjojen konservointiin ja luettelointiin 40 000 euron apurahan.

Osa konservointityöstä on nyt tehty, ja osaan alkuperäisistä mallipiirroksista voi tutustua Voipaalan kartanon yläkertaan pystytetyssä Tapettitaidetta – Desingklassikoiden juhlaa  -näyttelyssä. Alkuperäismallien lisäksi näyttelyssä on esillä tapettimalleja ja vanhoja kuvioteloja.

Näyttelyn avajaisissa marraskuussa vieraillut Silja Minkkinen-Poikolainen Pirkanmaan kulttuurirahastosta sanoo tapettitehtaan ainutlaatuisuuteen sisältyvän paljon potentiaalia myös Akaan kaupungille.

– Pihlgren ja Ritola on pala merkittävää suomalaista historiaa, joka ansaitsee tulla tallennetuksi.

Pihlgren ja Ritolan tapettitehtaan 1950-luvulla järjestämä kilpailu houkutteli nuoria suunnittelijoita tekemään omat tapettimallinsa. Nyt mallit ovat suomalaisia design-klassikoita.

Kulttuuriperintö on Minkkinen-Poikolaisen mukaan monisyisempi juttu kuin moni äkkiseltään arvaakaan.

– Suomalainen design on joka kodin juttu.

Akaalaisen Pihlgren ja Ritolan tapetit huomataan aika ajoin myös ulkomailla. Voipaalan näyttelyssä pyörii otteita tänä vuonna valmistuneesta Florence Foster Jenkins -elokuvasta, jota tähdittävät Meryl Streep ja Hugh Grant. Elokuvan lavastuksessa on käytetty Akaassa valmistettua Wiener jugend -tapettimallia luomaan oikean aikakauden tunnelmaa.

Voipaalan kartanon näyttely on avoinna 16.12.2016 asti sekä 10.1.–29.1.2017.

Kun tulemme luokkaan, opettaja käskee ottamaan päähineet pois. Miksi ei saisi pitää päähineitä sisätiloissa? Jotkut opettajat antavat luvan käyttää päähinettä tunnilla, koska he ymmärtävät oppilaita.

Päähineitä pitäisi saada käyttää sisätiloissa, koska voi olla joskus kylmä tai sitten se on osa pukeutumista.

Talvisin yleensä pipo kuuluu tyyliin ja kesäisin lippis. Jos on huonosti hiukset niin kuin Donald Trumpilla, niin on pakko pitää päähinettä.

Opettajien mielestä päähineet pitää ottaa pois päästä, koska se kuuluu hyviin tapoihin ja etteivät eläimet kasva päässä. Vaikka se on epähygieenistä, se on osa pukeutumista.

Meidän mielestämme pitäisi saada pitää päähinettä sisätiloissa.

Matias Manninen ja Topi Nyyssönen, 8D

Olen huomannut, että monet kohtaavat kiusaamista päivittäin esimerkiksi koulussa, töissä, harrastuksissa ja vapaa-ajalla. Kiusaamisen syitä ovat esimerkiksi ulkonäkö (ihonväri, vaatteet, ylipaino), kansallisuus, uskonto, koulumenestys. Minua ei ole kiusattu, mutta olen nähnyt kiusaamista.

Minun oma mielipiteeni kiusaamisesta on, että se on täysin väärin kaikissa muodoissa. Se, että ihmisiä kiusataan koulussa tai työpaikalla on tyhmää. Keskittyminen koulussa, töissä tai missä vain on vaikeaa, jos joku koko ajan vain häiritsee vieressä. Kaikkien pitäisi saada olla oma itsensä, ilman että joku arvostelee, eikä sen takia voi esimerkiksi pukeutua kuin haluaisi.

Koulussa kiusaaminen on väärin, koska jokaisen pitäisi saada valmistautua omaan tulevaisuuteensa. Monille jää koulusta ikuisia traumoja kiusaajien ja kiusaamisen takia. Minä en ymmärrä ollenkaan sitä, että työpaikoilla kiusataan, koska siellä ihmiset ovat jo vanhempia ja heidän pitäisi jo tietää, että kiusaaminen on väärin. Koulussa kiusaaminen on kuitenkin yleisempää kuin työpaikoilla. Harrastuksissa jotkut kohtaavat kiusaamista, mikä on täysin väärin, koska harrastukset ovat vapaaehtoisia kaikille. Hyvällä yhteishengellä vältytään kiusaamiselta.

Toivon, että kiusaaminen loppuisi tai edes vähentyisi kaikkialla. Kiusaajat ovat itse kohdanneet kiusaamista tai jonkun muutoksen elämässään, jolloin he purkavat vihansa heikompiin. Toivon, että kiusaajat saisivat apua vanhemmilta, opettajilta, ystäviltä tai ammattilaisilta.

Rosanna Heinonen, 8D

Kouluihin tarvittaisiin nukkumatilat, koska on hyvä olla virkeä koulussa ja siitä saa energiaa, jolla pystyy keskittymään paremmin. Siellä voi myös vaan lepäillä ja tehdä läksyjä ja lukea kokeisiin. Tunnillakin on mukavampi olla, kun ei väsytä. Lepääminen myös auttaa keskittymään, kun opettaja puhuu. Koulussa on mukavampi olla, kun on virkeämpi.

Nukkumin tapahtuu joko tunnilla opettajan luvalla tai välitunneilla. Se olisi ilmaista. Jos opettaja antaa luvan tunnilla, annat viisi euroa opettajalle, joka vie sen koulun säästöihin. Mutta jos käyttää tunnin nukkumiseen, joutuu koulun jälkeen läksyparkkiin tekemään tunnin jutut.

Nukkumatiloista maksetaan viisi euroa/tunti. Maksu tapahtuu oppilaskunnalle, joka tallettaa rahat koulun säästöön. Jos nukkuu yli tunnin, tulee sakkoa. Jokaisesta ylinukutusta kahdesta minuutista tulee 10 senttiä sakkoa. Sakot tulee maksaa viimeistään viikon kuluttua. Jos niitä ei maksa, tulee viikon kielto nukkumatiloihin. Nukkumatilat ovat hiljaisilla paikoilla esimerkiksi soluissa.

Mielestäni on hyvä, että koulussa on nukkumatilat, koska on mukavamaa olla virkeänä tunnilla ja saa lukea kokeisiin rauhassa.

Niki Tuomialho, 8D

Olemme huomanneet, kuinka vanhemmat hokevat lapsilleen siitä, että aaveita ei ole olemassa. Mutta mistä voi tietää, voiko aaveita jotenkin nähdä?

Meidän mielestämme on tyhmää, että aikuiset kieltävät lapsiaan uskomasta kaikkeen yliluonnolliseen, joka voisi olla myös totta. Tiedemiehet eivät voi todistaa mitään aaveiden olemassaolosta, joten aikuisten alitajunta kieltää lapsilta kaikki yliluonnolliset asiat. Alitajunta voi helposti kaapata vallan.

Olemme kuulleet, kuinka ihmiset sanovat nähneensä jotain aavemaista koti-matkalla, huoneessa tai vanhoissa taloissa. Tiedemiehet väittävät, että nämä ovat vain alitajunnan tuotteita. Mutta mitä jos aaveet voivat esiintyä vain tietyissä paikoissa, tietyssä valossa tai tiettyyn aikaan?

Myönnämme, että olemme nähneet jotain aavemaista ja outoa, ja niitä on vaikea uskoa todellisiksi. Todellakin se tuntuu vain alitajunnan kepposilta, mutta mistä kukaan voisi sitä tietää, että onko se kuitenkin todellista?

Haastattelimme luokkamme oppilaita yliluonnollisista asioista.

Emmi: Mielestäni on outoa, että aikuiset kieltävät lapsiltaan yliluonnolliset asiat, joihin lapset haluaisivat uskoa. Yliluonnollisia asioita on varmasti olemassa. Uskon vahvasti niin.

Roosa: Uskon pinkkeihin pörröisiin yksisarvisiin, jotka tanssisivat sateenkaarilla.

Tekemämme haastattelujen perusteella aaveet ovat nuorista uskottavia, vaikka aikuiset ovat sitä mieltä, että yliluonnollisia asioita ei ole.

Josefina Harju ja Sini Myllyniemi, 8D

Paikallislehti Akaan Seudun 100-vuotisjuhlavastaanotto kokosi Metsälinnaan pitkälle toista sataa lehden ystävää juoman, iltapalan, musiikin ja puheenvuorojen ääreen. Päätoimittaja Juha Kosonen korosti puheenvuorossaan, että median murros ei tarkoita oikean tiedon tarpeen katoamista.

– Tekniikan osaamisen lisäksi, tarvitaan edelleenkin osaavia tekijöitä sisältöjä tuottamaan. Lukijat ovat huomanneet tässä muutoksen myllerryksessä oikean tiedon merkityksen. MV-kaltaisten julkaisujen tekijät löytävät kyllä lukijoita, mutta hyvin harvoin sittenkään julkaisuun sitoutuneita toimijoita.

Akaan Seudulla ja sen edeltäjillä on ollut aina ammattitaitoiset tekijänsä sekä uskolliset lukijansa ja mainostajansa.

– Oman sanomalehden perustaminen Akaaseen oli paikkakunnan aktiivisten ihmisten tahtotila. Lehden kustantaminen ei silloinkaan ollut helppo tehtävä. Innostus uuteen kuitenkin voitti ja lehti aloitti, sanoi Kosonen.

Uusi seminaari Suomen juhlavuonna

Lehden juhlavuoden Toijalan yhteiskoulussa toteutettu juhlaseminaarin, Akaa Suomen kasvukäytävällä, sai hyvän vastaanoton.

– Päävieraan tietokirjailija, entinen ministeri ja kansanedustaja Osmo Soininvaaran viesti kuulijakunnalle on hyvin selvä: olemme paikkakuntana sellaisella kohdalla karttaa, että epäonnistuminen on mahdotonta, kertasi Juha Kosonen.

Suunta on Soinninvaaran mielestä selvä ja vauhti on meidän omissa käsissämme. Suomen juhlavuonna 2017 Akaan Seutu järjestää jälleen ajankohtaisseminaarin. Sopiva aika seminaarille voisi päätoimittaja Juha Kososen mukaan olla kesäkuu, jolloin uusi valtuusto todenteolla alkaa työskentelynsä.

Satavuotias liikeidea

Toijalan Sanomien ensimmäinen numero ilmestyi 9.12.1916. Lehti kokosi sivuillensa paikallisia uutisia, kauppojen mainoksia ja yhdistysten kokous- ja tapahtumailmoituksia. Lehti oli ajankuva ja kokonaisuus, joka kertoi tuohon aikaan ne tärkeät ja oleelliset tiedot akaalaisten elämästä.

– Akaassa ei ole kovin montaa yritystä, joiden liikeidea olisi kestänyt lähes muuttumattomana 100 vuotta. Akaassa paikallislehteä kustantaneiden yritysten historiaan mahtuu useita vaikeita paikkoja ja kaksi konkurssiakin. Itse tulin yrittäjänä osaksi Akaan Seudun tarinaa 90-luvun alun sanomalehtien digimurroskohdassa. Minua ja päätoimittaja Juha Kososta voi kiittää tai syyttää vaikkapa nykyisestä paikallislehtemme nimestä Akaan Seudusta, sanoi Pirkanmaan Lehtitalo Oy:n toimitusjohtaja Olli Sirén.

Akaan Seutu on aito paikallislehti

Paikallislehden tekemisen liikeidea on toimitusjohtaja Olli Sirénin mielestä kestänyt hyvin aikaa ja edelleen sadan vuoden jälkeenkin paikallislehdelle on kysyntää.

– Tänäänkin lehti tekee ja kokoaa yhdeksi jäsennetyksi kokonaisuudeksi paikallisia uutisia, tarinoita paikallisista ihmisistä, paikallisten yritysten mainoksia, paikallisten yhteisöjen toimintaa ja paikkakuntalaisten tärkeitä asioita. Lehden tekijöinä pidämme tätä työtä erittäin tärkeänä, sanoi Sirén.

Olli Sirén muistutti myös, että lehteä tehdessä on samalla tallennettu 100 vuoden ajalta valtavan määrän paikallishistoriaa.

– Tätä työtä ei mikään muu media tee. Sitä ei tee Aamulehti, ei Helsingin Sanomat, ei Yleisradio, eikä Google tai Facebook.

 Paikallislehti on monen työpaikka

Lehden tekemisessä on työtä niin toimittajille, toimituksen avustajille, myyjille, graafikoille, nettiguruille, koodareille, painajille ja erityisen isolle joukolle lehden jakajia. Joka viikko lehden tekemiseen osallistuu aktiiviesti yli 50 ihmistä, joista pääosa on paikkakuntalaisia.

– Tänään 100-vuotisjuhlan kunniaksi paperilehdessä oli 104 sivua. Lehdessä oli 204 ilmoitusta, joiden pinta-ala oli yhteensä 62 995 palsta millimetriä eli 41 sivua. Toimitettua sisältöä – juttuja ja kuvia oli yhteensä 63 sivua. Kaikki jutut ovat luettavissa myös diginä. Pelkästään tänään ennen juhlien alkua lehden juttuja oli verkossa luettu yli 2100 kertaa. Tämä lehti kokonaisuutena ja yksittäisinä juttuina tulee elämään verkossa pitkään, sanoi Olli Sirén.

Paperilehden levikki kasvaa

Tänä vuonna Akaan Seudussa on tehty enemmän digisisältöä kuin koskaan. Vuoden aikana on tehty myös paljon sellaista sisältöä, mitä ei voi paperille painaa. Oli videoita, kuvagallerioita ja nopeita uutisia. Olli Sirén ja muut lehden tekijät olettivat, että lukijat voisivat olla hiljalleen halukkaita siirtymään digiin.

– Suureksi yllätykseksemme vahvat panostukset digiin ovatkin kääntäneet paperilehden levikin kasvuun. Tällä hetkellä lehtitilauskauppa käy hyvin. Meiltä ostetaan erityisesti täystilauksia. Täystilauksessa samassa paketissa on sekä paperilehti että kaikki digisisällöt.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lukijat haluavat edelleen kerran viikossa tuhdin paperisen Akaan Seudun.

– Paperilehti on tuttu ja turvallinen, siinä on alku ja loppu ja se on ammattilaisten jäsentämä kokonaisuus. Tämän lisäksi arjen kiireessä halutaan seurata uutisia ja tapahtumia nopeasti ja helposti älypuhelimella ja netistä, sanoi Pirkanmaan Lehtitalo Oy:n toimitusjohtaja Olli Sirén.

Antti-patsaita ja muita huomioita

Akaan Seudun 1oo-vuotisjuhlassa jaettiin kolme Sanomalehtien Liiton Antti-patsasta. Suomen paikallislehdet jakavat patsaita huomioidakseen toimialueellaan henkilöitä tai yhteisöjä, jotka ovat toimineet merkittävästi paikallislehdestön ja paikalliskulttuuriin hyväksi.

Tänä vuonna Antti-patsaan saivat Akaan seurakunta, Akaan kaupungin kaavoituspäällikkö Jyri Sarkkinen ja yrittäjä Maria Valtonen.

Keskuskauppakamarin hopeisen ansiomerkin 20 vuoden yhtäjaksoisesta palvelusta Akaan Seutu Lehti Oy:ssä saivat toimittaja Tarja Antola, päätoimittaja Juha Kosonen ja tuottaja Tiina Yli-Mutka.

Kolme Antti-patsasta

Akaan Seutu on jakanut tähän mennessä kymmenen Anttia, siis vuodesta 1996 alkaen. Tätä ennen Toijalan Seutu ehti jakaa yhden Antin, samoin Viiala-Lehti.

Viime perjantaina Akaan Seudun 100-vuotisjuhlassa jaettiin kolme Anttia.

Ensimmäisen Antin saa meitä huomattavasti vanhempi toimija, joka on ollut vaatimattomat 100 vuotta paikallislehden keskeinen ja rakentava yhteistyökumppani. Toiminta-alueemme on sama ja tarvitsemme lähes joka hetki toisiamme. Olemme molemmat yhteisen Akaamme voimakkaita rakentajia. Vaikutamme molemmat tavalla tai toisella jokaiseen kaupungin asukkaaseen. Hyvät ystävät, tällainen yhteistyökumppani on Akaan seurakunta. Patsaan noutivat kirkkoherra Ali Kulhia ja lähetys- ja tiedotussihteeri Jaana Viitakangas-Klemola.

Paikallislehden tekeminen Akaassa ei onnistu ilman ihmisiä, joille voi soittaa. Tällaiset ihmiset ovat paikallislehden tekijöille kullanarvoisia tietojen antajina. Tällaisten ihmisten kanssa me tekijät tiedämme pelaavamme samaa peliä. Rakennamme tätä kaupunkia yhteiseksi paikaksi asua ja yrittää. Nämä Akaan Seudulle tärkeät ihmiset ovat myös tämän kaupungin menestyksen tae. Yksi tällainen ihminen on Akaan kaupungin kaavoituspäällikkö Jyri Sarkkinen.

Oman yrityksen pyörittäminen on hyvin usein rohkeiden päätöksien tekemistä. Se ei onnistu jokaiselta. Tie menestykseen on usein hyvin kivinen. Akaa ei olisi Akaa ilman rautaisesti toimivia palveluyrityksiä sen jokaisessa taajamassa Kylmäkoskella, Viialassa ja Toijalassa. Yhteistyö paikallislehden kanssa on tällaisessa tapauksessa yrittämisen suola. On ilo auttaa ja luoda mahdollisuuksia. Tässäkin pelaamme samaa peliä. Kolmannen Antin sai yrittäjä Maria Valtonen, jolla on naisten vaateliike Huuska Toijalan Valtatiellä. Jo yrityksen nimi kertoo omaa historiaansa paikkakunnastamme, olihan Eino Huuska voimiensa päivinä monenlaisen yritystoiminnan liikkeelle laittaja. Maria Valtonen on ollut voimakkaasti ideoimassa Toijalassa toteutettavaa Punaisen maton huumaa-kauppatapahtumaa.

Olen asunut Akaassa pian kolme vuotta, kutsuttakoon minua siis junantuomaksi, vaikka ihan autolla tänne ajelinkin tavarat peräkärryssä painaen.

Aluksi asetuimme Toijalaan, kauniin kirkon kulmille. Alkoi uusi aikakausi monella tapaa: pääkaupunkiseudun kiire vaihtui leppoisaan pikkukaupunkiin ja tervehtiviin ihmisiin, kihlat vaihtuivat lupaukseen rakastaa niin hyvinä kuin huonoina päivinä, ja tontin löydyttyä Toijalan Uudestakylästä alkoi oman kodin rakentaminen. Kotia rakentaessa opin monia asioita niin itsestäni, parisuhteestani kuin Akaasta.

Itsestäni opin sen, että vaikkei olisi jotakin asiaa ennen tehnyt, ei se tarkoita sitä etteikö sitä voisi oppia. Vastuullani oli lähes kaikki rakentamiseen liittyvä paperinpyörittely ja suunnittelu, eikä siinä auttanut sanoa etten osaa. Mantrojani rakentamisen aikana olikin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja ei kysyvä tieltä eksy.

Tuon hyvän suunnittelun mahdollistivat juurikin kysymykset. Paikallisille yrittäjille ja rakennusviraston henkilöstölle tuli esitettyä kysymys jos toinenkin, ja jokaiseen kysymykseen sain ystävällisen vastauksen, myös niihin tyhmimpiin. Ja tyhmiä kysymyksiä riitti, kuten kuvitella saattaa. Mutta koko ajan minä opin. Sisäistin mielettömän määrän tietoa, josta en aiemmin ollut kuullutkaan, ja tietojen pohjalta tehty suunnittelu tuotti hedelmää.

Ihmissuhteista opin rakentaessa sen, että kommunikaatio on kaiken a ja o. Ilman keskusteluyhteyttä ei kotia rakenneta, ei ainakaan sellaista mihin jäätäisiin yhdessä kumppanin kanssa asumaan. Usein kun homma alkoi tuntua toivottomalta ja kumppanin naama herätti enemmän ärsytystä kuin ihastusta, puhuminen auttoi. Ristiriidat ratkesivat, kun molemmat pyrkivät ymmärtämään toisen kantaa. Se taas mahdollisti kompromissit.

Akaa taas opetti minulle miltä tuntuu kuulua jonnekin, olla osa yhteisöä. Yhtäkkiä naapuri moikkasikin ja kysyi mitä kuuluu, kahvilassa toivotettiin hyvää työpäivää, ja liikkeissä alasta riippumatta hymyiltiin ja kysyttiin miten voin auttaa. Se palveluhenkisyys ja ystävällisyys, mikä tästä kylästä löytyi ihmisten kanssa asioidessa ja jutellessa, oli kuin raikas tuulahdus rakentamisen kiireen keskelle.

Minä en tunnista omaksi Akaakseni monesti Akaalaiset- facebook-palstalla totuutena kerrottua sisäänpäin kääntynyttä kylää, jossa ei ole mitään hyvää ja ilmapiiri on kuin tunkkainen sisäilma.

Onhan täällä parantamisen paikkoja monia, kuten koulujen sisäilmaongelmat, teiden kunto, kulkuyhteydet ja päätöksenteon vaikeus joitakin mainitakseni, mutta sen sijaan että mollattaisiin omaa kylää muille, otetaan selvää mihin asioihin voisi itse vaikuttaa. Jos nykyinen meno ei tunnu omalta, niin äänestetään sankoin joukoin kunnallisvaaleissa ja vaihdetaan päättäjät toisiin.

Vaikka minulla ei olekaan aiempaa kokemusta politiikasta, uskallan asettua ehdolle Vihreiden listoilta rakentamisen aikaisiin oppeihini luottaen.

Se mitä en tiedä tai osaa, siitä otan selvää ja opettelen, suunnittelen ja sisäistän. Kuitenkin mielestäni kunnallispolitiikassa tärkeintä on kommunikaatio ja halu ymmärtää kaikkien osapuolten kannat. Peräänkuulutankin tulevalta valtuustolta avoimuutta, kuntalaisten kuuntelua ja rohkeutta muutokseen.

Jos minut valitaan valtuustoon, rakennetaan yhdessä keskustellen ja toisiamme kuunnellen Akaa, josta jokainen asukas voi olla ylpeä. Se Akaa, jonka minä olen oppinut tuntemaan ystävällisenä, auttavana ja rakkaana, minun kotinani.

Elina Lindholm

Vihreiden kuntavaaliehdokas

Paikallislehti Akaan Seutu vastaanotti 100-vuotisjuhlapäivänään lukuisia onnitteluja niin läheltä kuin kaukaakin. Myös 104-sivuinen juhlalehti sai huomiota. Kaikissa yhteydenotoissa korostettiin oman, identiteetiltään kotoisan paikallislehden merkitystä Akaalle.

Kiitos!

Akaan Seutu ei ole kopio. Se sykkii tänään ja tulevina vuosinakin paikkakunnan arkea niin paperilehtenä kuin verkossakin.

Juhlavuodet menevät ja tulevat. Tärkeintä on kaiken juhlahumunkin keskellä muistaa, että kunnon juhlatkin syntyvät arjesta. Ensi vuonna juhlimme Suomen tasavallan menestystarinaa. On monella tavalla ihme, että suomen kieli ja kansa ovat jo 100 vuoden ajan saaneet rakentaa tätä hyvinvointivaltiolta. Kun tähän lisätään autonomian aika ja Ruotsin vallan aika, voidaan puhua hyvin pitkästä sittenkin menestyksellisestä kasvusta valtioksi valtioiden joukkoon. Tässä työssä sanomalehdistöllä on ollut oma tärkeä roolinsa.

Arki on myös huolia. Osa Kylmäkosken kirkonkylän koulun oppilaista sairastaa niin, että vanhemmat haluavat siirtää heitä kotipetukseen. Myös siirtymistä Urjalan uuteen yhtenäiskouluun mietitään. Tässä koulujen sisäilma-asiassa ollaan nyt Akaassa viimeisellä rannalla. On kysyttävänä vakavana, onko huonossa kunnossa pitkään olleiden koulujen korjaaminen ollut sittenkään ratkaisu mihinkään. On kysyttävä myös, onko kaupungissa osaamista tilata, valvoa ja johtaa, kun työn jälki useissa kohteissa on sitä mitä se on.

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen (J.K.Paasikivi). Syyllisiä on tässä surullisessa tilanteessa turha etsiä. Nyt vihdoinkin etsittävä kestäviä ratkaisuja. Tämä Loimaan tie on nyt kuljettu loppuun.

Akaan Seutu huomioi 100-vuotisjuhlassaan Sanomalehtien Liiton Antti-patsaalla kolme Akaan rakentajaa: Akaan seurakunnan, Akaan kaupungin kaavoituspäällikön Jyri Sarkkisen ja yrittäjä Maria Valtosen. Näidenkin kolmen palkitun uuttera työ osoittaa, että kaupungissa on monenlaista osaamista. Täällä löydetään ratkaisuja monenlaisia asioihin. Täällä halutaan ja myös osataan uudistua.

Ensi vuosi on vaalivuosi. Jälleen kerran etsitään ehdokkaita. Toimiminen luottamushenkilönä on monella tavalla haastavaa. Päätettävät asiat eivät välttämättä ole helppoja. Rahaa on vähän ja strategioistakaan ei ole aina avuksi. Kaiken kukkuraksi vapaa lehdistökin kysyy silloin tällöin ikäviä. Kunnallinen itsehallinto tarvitsee kuitenkin hoitajansa. Valtuutettuna toimiminen on arvokasta.

Isänmaan juhlavuonna ja kuntavaalivuonna paikallislehti Akaan Seutu tarjoaa lukijoilleen monenlaisia arjen rakennuspuita. Lehden arki on yhtä kiireinen kuin tähänkin asti. Paikallislehdelle on elintärkeää sen vireä levikkialue. Historiaa unohtamatta täällä voidaan katsoa huomiseen onnellisin mielin.

Luna-kissa palasi kotiin hyväkuntoisena.

Mustan Luna-kissan seikkailut päättyivät onnellisesti, kun lähes kaksi kuukautta kadoksissa ollut kissa pääsi kotiin Luhtaniittyyn viime viikolla.

Lunan omistaja Niina Hotchkiss kertoo puolitoistavuotiaan Lunan kadonneen 17. lokakuuta. Hotchkiss epäilee sen säikähtäneen eläinlääkärin hajuja, sillä perheen toinen kissa oli tuona päivänä käynyt toimenpiteessä eläinlääkärissä.

Kun Luna-kissaa ei kuulunut kotiin, perheessä pelättiin sen kadonneen lopullisesti. Perheen lapset suunnittelivat Lunalle jo muistotilaisuutta.

Viime viikon torstaina Niina Hotchkiss huomasi Akaan Seudun Facebook-sivuilla päivityksen löytöeläinkoti Sinnassa olevasta mustasta kissasta. Kissa oli ilmestynyt Akaan Seudun oven taakse 28. marraskuuta. Sisälle lämpimään pyrkinyt kissa toimitettiin Akaan Seudusta löytöeläinkotiin, josta Niina Hotchkiss oli kysellyt kissaa jo aiemminkin. Tuolloin kissa oli vielä omilla reissuillaan.

Hotckiss kertoo lähteneensä katsomaan kissaa löytöeläinkotiin kertomatta siitä kotona, koska hän ei halunnut tuottaa lapsille pettymystä, jos kissa ei olisikaan Luna.  Niina Hotchkiss on tyytyväinen, että Luna-kissa otettiin talteen ja toimitettiin löytöeläinkotiin.

Lunan kotiinpaluu oli perheelle iloinen yllätys.

–   Lapset kiljuivat riemusta ja sukat pyörivät jaloissa, Niina Hotchkiss nauraa.

Luna-kissa palasi kotiin hyväkuntoisena. Varmuuden vuoksi seikkailija sai kunnon matokuurin.

Joulun kertomus on täynnä enkeleitä. Enkeli Gabriel ilmestyi Sakariaalle ja ilmoitti, että Elisabet tulee saamaan pojan. Hänelle on annettava nimeksi Johannes. Hän kulkee Herran edelläkävijänä valmistaakseen Jeesukselle tietä.

Gabriel vieraili myös neitsyt Marian luona. Hän ilmoitti Jeesuksen syntymästä. Kun Joosef havaitsi kihlattunsa Marian olevan raskaana, vaikkei hän ollut kajonnut morsiameensa ilmestyi hänelle unessa enkeli. Hän kertoi raskauden olevan lähtöisin Pyhästä Hengestä. Joosefin tuli antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.

Yöllä paimenten valvoessa Betlehemin kedolla he näkivät enkelin, joka kertoi: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Paimenet havaitsivat kokonaisen enkelten sotajoukon, joka ylisti Jumalaa.”

Enkelit toivat viestin Jumalalta. Ilmoitus ei koskenut mitä tahansa salaisuuksia, vaan siinä osoitettiin aina tiettyä henkilöä ja hänen syntymäänsä ja jopa annettiin nimi, jolla häntä tulee kutsua. Kaikissa ilmoituksissa sanottiin jokaiselle kuulijalle yksi ja sama asia: Älä pelkää.

Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu. Joosefille enkeli sanoi: ”Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi”. Marialle Gabriel vakuutti: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa”. Pelon valtaamille paimenille enkeli lausui: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle”. Älä pelkää, on siis joulun ydin viesti.

Pelko on yleinen, yhteinen tunne. Voimme pelätä; yksin jäämistä, sairastumista, onnettomuutta, läheisen kuolemaa, omaa heikkenemistä, epävarmaa tulevaisuutta. Lapsen pelot ovat erilaisia kuin aikuisen, työssä käyvän pelot erilaisia kuin eläkeläisen. Moni joutuu näinä aikoina pelkäämään työpaikkansa säilymisen puolesta. Vanhetessa voi tulla vastaan uusia pelkoja. Millainen on oma tie, kun voimat heikkenevät? Joudunko kohtaamaan kipuja, tulenko jollekulle vaivaksi? Monet pelot kohdistuvat tulevaisuuteen, mutta myös muistoissa voi olla pelkoja. Veteraani voi muistaa hetkiä, jolloin pelko ja ahdistus puristivat mieltä: vieläkö tästä selvitään?

Joulun sanoman ainutlaatuisuus ei ole siinä, että enkelit paljastavat salaisuuksia. He eivät poista pelkoja sillä perusteella, että me näkisimme tulevaisuuteen ja osaisimme arvioida, tarvitseeko pelätä. Emme tiedä kuinka meille käy. Sen sijaan meille vakuutetaan, että Jumalalla on suuri suunnitelma. Hän on valmistanut meille pelkääville pelastuksen, jota sunnuntaisin kuultu synninpäästö vahvistaa: Älä pelkää minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Enkelten sanoma ei poista huolia mutta se synnyttää luottamuksen. Tuli mitä tuli, kaikki on Jumalan kädessä. Hänen on tulevaisuus.

Jumala ei ole jättänyt ihmiskuntaansa yksin, vaan hän tulee itse ihmiseksi. Pienenä lapsena hän syntyy luoksemme. Siksi meidän elämäämme ei sävytä pelko vaan luottamus. Emme tiedä, millaisia vastoinkäymisiä joudumme kohtaamaan eivät sitä tienneet nekään ihmiset, joille enkelit ilmestyivät. Mutta samoin kuin heille, myös meille sanotaan: ”Älä pelkää. Sinulle on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra”.

Tero Kuparinen

Kirjoittaja on kappalainen

Koulussa kahdeksannella luokalla valinnaisainevaihtoehtoja on paljon, mutta niistä saa opiskeltavaksi vain neljä. Joidenkin oppilaiden mielestä valinnaisaineita voisi olla enemmän.

Minunkin mielestäni pitäisi saada enemmän valinnaisaineita opiskeltavaksi, sillä joillekin ei löydy mieluista ainetta nykyisistä valinnaisaineista.

Jotkut oppilaat tietävät jo, mitä haluavat ammatikseen tehdä, ja voisivat valita aineita, jotka helpottavat ammattiin opiskelua. Oppilaat kävisivät myös innokkaammin koulua, jos olisi mieluisia aineita.

Joistakin pakollisista aineista voisi tulla valinnaisia, jotta tunteja ei tulisi normaalia enemmän. Uusiksi valinnaisaineiksi voisi tulla esimerkiksi uusia kieliä, psykologiaa ja jotain mediaan liittyvää.

Minun mielestäni pitäisi olla enemmän valinnaisaineita opiskeltavana, sillä se saattaa helpottaa haluamansa ammatin saamista.

Selma Pukka

Toijalan yhteiskoulu, 8A

Hallitus on aloittanut jämäkästi uudistamaan alkoholilakia, joka päättäjien mukaan on aikansa elänyt. Tavoitteena on luoda uusia työpaikkoja sekä helpottaa alkoholin saatavuutta. Joidenkin uusien työpaikkojen kustannuksilla tehdään sumeilematta karhunpalvelus uusille hirmutöille. Perheiden hutera yhteiselo hajoaa yhä useammin, lasten ja nuorten katkeamaton jono laitoksiin ja turvapaikkoihin lisääntyy. Aikuisten rähinät lisäävät poliisin, lääkärin, vankilan ja oikeuslaitosten työtä.

Meille on vierasta unelma suomalaisen alkoholin nauttimisesta ihanalla rantabulevardilla punaviinin läiskyessä lasissa, vilkkaan puhesorinan käsittelyssä on kulloinkin ajankohtaisia aiheita, kuten kulttuuriväen liian pienet apurahat sekä 1700-luvun arkkitehtuurin suuntaukset.

Uudistuksen myötä hallituksen havittelemat miljoonat, joita janoinen kansa käyttää kotimaisiin ostoksiin naapurimaiden sijaan, haihtuu taivaan tuuliin.

Lisääntyvien ongelmien, onnettomuuksien, perhedraamojen ja sairauksien korjaamiseen eivät lisääntyvät miljoonat riitä. Kaikkia ei edes pystytä rahalla mittaamaan.

Toni Lajos

Oletko huomannut hyvin nukutun yön jälkeen, kuinka olo on automaattisesti iloisempi ja pirteämpi? Tai kuinka huonojen yöunien jälkeen kaikki tuntuu menevän ohitse eikä mikään tunnu jäävän mieleen? Jotkut ovat sitä mieltä, ettei unella niin ole väliä, mutta asia ei ole niin.

Nukkuminen on todella tärkeää koko terveyden kannalta. Unen aikana aivot palautuvat päivän virikkeistä ja päivällä opitut asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin. Varsinkin nuorena noin kymmenen tunnin unet parantavat muistia ja edistävät koulumenestystä. Liian vähäiset unet hankaloittavat oppimista ja lisää virheiden tekoa.

Riittävä uni myös edistää nuoren luovuutta ja päättelykykyä. Nukkuminen vahvistaa ihmisen vastustuskykyä ja edistää tulevista sairauksista toipumista. Uni edistää havainnointikykyä ja vähentää sillä tavoin tapaturmariskiä ja onnettomuuteen joutumista. Unen aikana kehon ja mielen energiavarastot latautuvat ja hyvin nukuttua energiaa riittää koko seuraavalle päivälle.

Unen määrä vaikuttaa nuoren kasvuun, sillä nukkumisen aikana syntyy kasvuhormonia. Univaje saattaa lisätä joidenkin tautien, kuten diabeteksen syntymisen riskiä. Väsymys usein myös aiheuttaa päänsärkyä.

Väsynyt ihminen tuntee enemmän nälkää, varsinkin erityisesti runsaskalorisia ruokia kohtaan. Pirteä ja hyvin nukkunut syö useimmiten aamuisin terveellisen aamupalan. Väsyneen tekee mieli lihottavia herkkuja. Unettomuus voi siis aiheuttaa lihomista.

Uni on tärkeää tunne-elämän kannalta, sillä usein unen aikana ihminen käsittelee erilaisia asioita ja tunteita, kuten pelkoja ja asioita joita pelkää, sekä muita vaikeita asioita.

Unettomuus vaikuttaa myöskin mielialaan. Usein tarpeeksi nukkunut on pirteä ja jaksaa osallistua hyvin ympärillään tapahtuviin asioihin, kun taas väsynyt on puolestaan ennemmin kiukkuinen ja ärsyyntynyt. Univajeella on vaikutusta myös sosiaaliseen elämään ja itsetuntoon.

Vähäunisuus aiheuttaa lieviä keskittymisvaikeuksia ja lyhytpinnaisuutta. Uni ei ole itsestään ohimenevä  sairaus vaan vaatii hoitoa, ja jos ajattelee, että aikuisena ei enää väsytä ja antaa vain olla, niin unettomuus seuraa myöskin aikuisiälle.

Kehon terveyden lisäksi unettomuus vaikuttaa mielenterveyteen. Jos nukkuu liian vähän, altistuu erilaisille mielenterveyshäiriöille, kuten masennukselle, ahdistuneisuushäiriölle ja jopa kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle. Unettomuus voi yksin pelkästään aiheuttaa masennusta ja stressiä tilanteissa, joissa muita masennusta tai stressiä laukaisevia tekijöitä ei ole.

Hyvän unen tärkeys on verrattavissa monipuolisen ravinnon ja liikunnan tärkeyteen.

Mielestäni nukkuminen on tärkeää. Nuorille pitäisi kertoa enemmän unettomuuden riskeistä.

Tiia Partanen, 8a

Kiusaaminen on liian yleinen ongelma. Sitä tapahtuu kouluissa, vapaa-ajalla sekä myöskin somessa. Sitä tapahtuu sekä fyysisenä, että henkisenä. Kiusaaminen on väärin kaikissa muodoissa ja siihen pitäisi puuttua herkemmin ja ottaa kaikki tapaukset tosissaan. Kiusaamista ei aina oteta tosissaan, tai siitä ei uskalleta kertoa aikuiselle.

Kiusaamista yritetään joskus salata opettajilta ja/tai vanhemmilta, vaikka jokainen kiusaamistapaus pitäisi ottaa huomioon. Kiusaajalla on usein itsellä paha olo, ja hän purkaa sen ulos väärällä tavalla eli kiusaamisella.

Itseeni on kohdistunut fyysistä sekä henkistä kiusaamista, eli on sanottu pahasti, haukuttu, tönitty jne. Se ei tunnu kivalta. Varsinkin huonompana päivänä huonotuulisuutta käytetään hyväksi, kun ärsyyntyy helpommin. Kiusaaminen sattuu pahasti. Sitä ei unohda, mitä sinulle on sanottu kiusattuna. Kiusaaminen ei ole vitsi. Välillä miettii, miten ihmiset pystyvät kiusaamaan toisiaan. Ei aina voi tietää, millaisia asioita toinen käy läpi, millainen päivä hänellä on, minkä ottaa vitsinä ja minkä ei.

Kiusattua saattaa pelottaa tulla kouluun vain sen takia, että pelkää joutua kiusatuksi ja purskahtaa itkuun välitunneille tai tunneilla. Mielestäni kiusaamisesta pitäisi puhua kouluissa enemmän.

Kiusaamisella on jatkuvana huonoja vaikutuksia. Ihmiset ovat erilaisia ja ottavat asiat eri lailla. Joku voi ottaa jonkun sanat kiusaamisena, kun taas kiusaaja voi miettiä sen harmittomana tai ajatella, ettei ole sanonut mitenkään pahasti. Ihmiset ovat yksilöitä, kiputilat erilaisia kullakin sekä fyysisenä että henkisenä. Kiusaaminen voi olla myös yksi laukaiseva tekijä erilaisille mielenterveyssairauksille tai -ongelmille, kuten masennukselle.

Masentunut ei välttämättä näytä tai kerro, miltä hänestä tuntuu, tai osaa kertoa millainen olo on. Kiusaaminen on masentuneelle todella rankkaa ja hän ottaa sen usein todella henkilökohtaisesti.  Joillekin saattaa syntyä esiintymispelko. Kouluissa pitäisi puhua kiusaamisesta enemmän ja kertoa siitä, mitä se aiheuttaa ja mitä se jättää jälkeensä.

Jasmin Latosaari, 8a

Seitsemännen luokan lopussa saimme tiedon: Luokkakoot suurenevat, sillä yksi viidestä seiskaluokasta hävitetään kokonaan. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että jokaiselle luokalle tulee uusia oppilaita, ja joiltain luokilta siirtyy toisille.

Siispä nyt kahdeksannella luokalla oppilaita on yksittäisellä luokalla enemmän, ja työrauha vaikeutuu. Opettajat eivät aina saa kuriin kaikkia oppilaita, mikä aiheuttaa taas koko muulle luokalle keskittymis- ja oppimisvaikeuksia.

Luokkakoot ovat mielestäni aivan liian suuret. Opettajat eivät pysty huomioimaan yksilöllisesti kaikkia, eivätkä saa koko luokkaa hiljenemään. Ei tämä tietenkään ole yksin opettajien vika. Joskus vain tietyt henkilöt eivät jaksa olla hiljaa tarpeeksi kauan. Mutta työrauhan puute vaikutta suoraan opiskeluintoon: Mitä järkeä on tulla kouluun, kun ei siellä kuitenkaan opi mitään melun takia?  Välillä on tullut pääkin kipeäksi, kun ei luokassa osata olla hetkeäkään hiljaa…

Nyt siis kysymys kuuluu: Mitä tälle voidaan tehdä? Koululta kysyttäessä vastaus ei saisi missään nimessä olla ”En tiedä”. Jotenkin se melu pitää saada loppumaan. Onko jotakin, mitä voimme yhdessä tehdä? Jos vaikka pitäisimme joulumyyjäiset, jossa kerättäisiin rahaa Viialan kouluille? Saisimmeko kerättyä yhdessä tarpeeksi rahaa, jotta voisimme pienentää joitakin luokkia, vaikka ottamalla käyttöön taas viidennen kahdeksasluokan? Tai voisimmeko saada joillekin luokille avustajan opettajan avuksi? Jotenkin tähän pitää saada ratkaisu, jolla voimme parantaa kouluoloja ja oppimisintoa.

Melina Ilkka, 8a

Kouluissa pitäisi olla enemmän ruoka- ja juoma-automaatteja, sillä jos kouluruoka ei ole oppilaalle mieluisa, olisi hänen silti saatava jotain ruokaa ja juotavaa. Oppilaat toki voisivat ottaa evästä mukaan, mutta se ei aina ole mahdollista, jos laukku on jo täynnä tai painaa liikaa. Tämä voi aiheuttaa selkä- ja hartiakipuja, päänsärkyä ja ryhdin huononemista.

Automaatit on kielletty monissa kouluissa, koska kouluissa ei suositella syömään mitään epäterveellistä ruokaa. Mutta automaateissa voisi olla myös jotain terveellistä ruokaa, eikä vain suklaapatukoita tai sipsiä. Esimerkiksi salaattiannokset olisivat hyvä vaihtoehto.

Monissa kouluissa on kioskeja, joissa myydään pillimehuja, suklaalevyjä ja välipalapatukoita. Mutta ne eivät aina vie nälkää. Monille voi myös vaikeaa mennä ostamaan kioskista mitään, jos pelkää puhua ihmisille, joita ei itse tunne. Olisi helpompi, jos saisi itse ostaa automaatista mitä haluaa ilman, että täytyy pelätä tuntemattoman kanssa puhumista.

Automaatit olisivat myös erittäin hyvä tapa kerätä rahaa koululle. Ne myös tekisivät koulusta viihtyisämmän ja mukavamman. Myös oppilaat jaksaisivat opiskella ja työskennellä paremmin ja tehokkaammin, kun he saisivat energiaa ruoasta myös niinä päivinä, kun kouluruoka ei miellytä.

Automaatit voisivat vaikuttaa paljonkin oppilaiden työskentelyyn ja oppimiseen, sillä jos oppilaat eivät saa tarpeeksi ravintoa ja nesteytystä, he ovat väsyneitä.

Vuonna 2007 tehtiin kokeilu, jossa kahteen yläkouluun laitettiin terveellisiä vaihtoehtoja sisältäviä välipala-automaatteja. Ne saivat oppilailta myönteisen vastaanoton. Noin puolet oppilaista kummassakin koulussa kokeilivat automaatteja. Herttoniemessä 61 prosenttia ja Sipoossa 47 prosenttia piti automaattia hyvänä välipalan hankintatapana. Lähde www.ruokatieto.fi

Tästä päätellen ruoka- ja juoma-automaatit olisivat hyvä hankinta kouluihin.

Milla Hyry, 8a

Kaarle Antero Miekan vanhemmat olivat Mantereen kylän Marttilan talon Haapasen mäkitupalainen Kaarle Miinanpoika Miekka (ent. Siren, s. 7.5.1866 Vesilahdella) ja niin ikään vesilahtelainen, itsellismiehen tytär Hilda Oskarintytär (s. 16.10.1884.)

Perheeseen syntyivät lapset Kaarle Antero (27.9.1908), Antti, Milja, Olga ja Lyyli.

Antero Miekka kävi Vesilahden Ylämaan koulua, joka paloi kansalaissodan aikaan. Päästyään vuonna 1929 Toijalaan töihin VR:n vaihdemieheksi Miekka muutti Ajulantielle silloiseen Helmisen taloon vuokralle.

Toijalassa hän tapasi tulevan vaimonsa Sylvi Virtasen, joka oli kotoisin Lontilasta ja työssä Pekin liikkeessä. Naimisiin he menivät 1930-luvun alussa.

Lampaita ja sikoja lahdattiin porukalla

Miekat asuivat ensin VR:n asuintalossa aseman luona.

– Se oli iso talo nykyisen asema-aukion paikalla. Siinä talossa asuivat myös Pernut, Vaarnat, Salmiset ja Peltolat, kertoo perheen toiseksi vanhin tytär, Raija Laaksonen.

Perheet tulivat hyvin toimeen keskenään, ja niin vanhemmilla kuin lapsillakin oli paljon yhteistä tekemistä.

– Meillä oli yhteisiä kasvimaita, ja useilla oli lampaita ja sikoja, joita joulun alla lahdattiin porukalla. Peltolan pappa viljeli myös tupakkaa – lääkkeeksi. Kun VR:ltä saatiin vapaalippuja juniin, oli tapana, että joku vanhemmista vei lapset kesäisin Korkeasaareen, muistelee Laaksonen.

Omakotitalo Lentilässä

Mikko Miekka puolestaan muistaa ajan, jolloin perhe asui isän rakentamassa talossa Lentilässä.

– Se oli sitä aikaa, kun isä aloitteli lehtiasiamieshommaa. Ensimmäinen lehti oli Maaseudun Tulevaisuus, jolla oli tuolloin todella paljon lukijoita. Siihen aikaan isällä vielä oli vähän aikaa lapsillekin. Kävimme kalassa Rätössä ja olimme isän mukana lintu- ja piisamijahdissa.

Perheen äidillä riitti töitä kotona, kun lapsia syntyi tiuhaan tahtiin. Mutta kerkesi hän joskus piipahtaa illalla ompeluseurassa. Tällaisesta illasta on hauska tarinakin.

Kun vaimo lähti ompeluseuraan, jäi isän tehtäväksi nukuttaa lapset. Vaimo kysyi palatessaan miten nukkumaan laitto oli sujunut.

– Ihan hyvin, totesi Antero, mutta kaksi pojista ei oikein tahtonut käydä yöpuulle.

– Ketäs ne olivat, kysyi Sylvi-äiti, ja kun isä-Antero näytti, totesi vaimo:

– Nuohan ovat naapurin kaksoset.

Vuonna 1956 Antero Miekka sairastui polioon ja hän oli kolme vuotta pyörätuolissa mutta voitti kovalla treenaamisella ja sitkeydellä sairauden. Työmatka Lentilästä asemalle alkoi kuitenkin tuntua liian pitkältä, ja perhe muutti vuonna 1959 Ryödintielle, asemaa vastapäätä. Vaihdemiehen työt Antero Miekka lopetti vuonna 1961.

Polkupyörällä yötä myöten

Maaseudun Tulevaisuuden lisäksi Antero Miekka alkoi hankkia tilauksia niin Sanoma Oy:lle, Yhtyneille Kuvalehdille ja A-lehdille kuin paikallislehti Toijalan Seudulle. Käytännössä hän taisi myydä lähes kaikkia lehtiä. Sanomalehtien lisäksi hän kauppasi aikakausilehtiä ja kirjasarjoja.

Ryödintien talon kulmakammarissa oli Miekan konttori, ja Raija-tytärkin palkattiin Sanoma Oy:n töihin.

– Hoidin paperityöt, tilaukset ja laskutukset 11 vuotta, ja kahdeksan vuotta jaoin samalla myös Helsingin Sanomia, kertoo Raija Laaksonen.

Neljä perheen pojista löysi työpaikkansa postista.

Alkuaikoina näytelehdet ja muu materiaali kulkivat Miekan mukana tuohikontissa, sitten salkussa ja lopulta lehtisalkussa polkupyörän tavaratelineellä. Salkussa oli myös näytelehtiä lapsille.

Kylästä toiseen polkiessa matkaa saattoi hyvinkin kertyä 100 kilometriä ja päivä kääntyä huomisen puolelle.

– Minäkin olin joskus isän mukana tilausmatkoilla. Joskus mentiin illan suussa junan konduktöörivaunussa Mattilan seisakkeelle ja siitä lähdettiin polkupyörällä kiertämään Saarikuntaa ja tultiin Viialan kautta pois. Minä istuin polkupyörän tangolla tai salkun kanssa tarakalla, kertoo Mikko Miekka.

Onnettomuuksiakin sattui

Tiet olivat monesti kuraisia ja pimeitä, jäisiä ja lumisia. Muutaman kerran Miekka on kertonut  kupsahtaneensa nurin, ja kerran hän jäi moottoripyörähurjastelijan alle. Hän lensi toistakymmentä metriä aidan yli puutarhaan. Valkoinen lakki lensi päästä, ja pihalla sieniä perkaamassa ollut rouva ihmetteli, että miten taivaasta sellainen putosi.

– Pyörä meni ihan tohjoksi ja joka paikka oli kipeenä. Sairaalassa olin kysellyt, että pyörälläkö minä tänne tulin, kertoi Antero Miekka.

Polkupyörä työvälineenä vaihtui lopullisesti puhelimeen 1970-luvulla.

Miekkaa odotettiin kuin Amerikan vierasta

Vuonna 1957 Toijalan Seudun lehtiasiamiehet perustivat 100-kerhon, jonka jäseniksi pääsivät ne, joilla oli vähintään 100 tilausta. Antero Miekalle tuo luku oli pieni, ja hänestä tuli kerhoon itseoikeutettu puheenjohtaja.

Parhaimmillaan Antero Miekka hankki yli 1000 lehtitilausta vuodessa ja neljäsosan kaikista Toijalan Seudun lehtitilauksista. Talosta taloon kiertäneestä miehestä tuli vuosien mittaan kaikille paikkakuntalaisille tuttu ja monesti odotettukin vieras.

– Joskus ihmiset odottivat kuin Amerikan vierasta, kertoi Miekka syntymäpäivähaastattelussa vuonna 1978.

Antero Miekka ei houkutellut alennuksilla.

– Hyvä lehti käy kyllä kaupaksi oikealla hinnalla, hän perusteli.

– Mulla on aina ollut kovat työhalut ja innot, lapsesta lähtien. Ja siihen tulokseen olen tullu, että työ on ihmisen paras lääke, kertoi Miekka lehtihaastattelussa.

Antero Miekalla oli rautainen kunto. Sen lisäksi, että hän haki lehtitilauksia polkupyörällä ajaen, jäivät yöunetkin vähiin, kun aamulla piti lähteä jakamaan Helsingin Sanomia. Sitä työtä hän teki 14 vuoden ajan.

Sanailua asiakkaiden kanssa

Miekka oli yhtäältä hiljainen ja vaatimaton mutta toisaalta jämäkkä, sanavalmis ja huumorintajuinen. Huumoria viljeltiin myös kauppoja tehtäessä.

Eräässä talossa Miekka tarjosi repussa olevia kirjoja.

– Olis meinaan Haanpään Yhdeksän miehen saappaatkin.

Talon isäntä siihen: Miten ne sinne reppuun mahtuu?

– Miekka myös soitteli tilauksia puhelimella. ”Jaa, Miekka täälä vaa, olis tota Tähtikirjaa.” Minulla on vieläkin se iiihana Kamelianainen, jossa on elokuvan kuvitus, Greta Garbo ja Robert Taylor, kertoo Toijalassa asuva Sinikka Soljamo.

Samaisesta kirjasta on Miekalle vitsailtukin: Jätä se kameli ulos ja tuo nainen sisään.

Palkintomatkoja maailmalle

Lehtitalot järjestivät asiamiehilleen kilpailuja, ja heitä palkittiin taskurahoilla. Antero Miekan osalle näitä palkintomatkoja kertyi vuosien mittaan 72. Tuli nähtyä niin Amerikkaa kuin Eurooppaakin.

Ansioistaan Antero Miekka nimitettiin vuonna 1964 lehtineuvokseksi, minkä hän piti julkisuudelta salassa lähes 15 vuotta. Nimitystä juhlittiin laivamatkalla Rein-joella, Sanoma Oy:n vuokraamalla laivalla.

Sylvi Miekan kuoleman jälkeen, vuonna 1973, Antero Miekka osti Kulmalan talon Asematien varresta ja otti taloon kahdet vuokralaiset. Pyörätuoliin Antero Miekka joutui uudelleen 1990-luvun alussa, ja hän kuoli marraskuussa 1995.

lähteet: Tuula Numminen kirja: Kun sanomalehti Akaaseen tuli

kuvat:  Miekan suvun perhealbumista

Tilausmyyjät Benelux-maissa 1962.

Lähdössä Teneriffalle.

kansikuva ja kuva 1

Antero Miekka teki asiointimatkansa polkupyörällä. Kuva  HS Asiamieslehdessä 1971

kuva 2

Antero Miekka ja rhododendronit Asemantien kotipihalla.

kuva 3

Nuorimies Antero Miekka.

kuva 4

Palkintomatkoja oli eri maanosiin, tällä kertaa Tunisiaan.

kuva 5

Vaihdemies Antero Miekka VR:n virka-asussaan.

kuva 6

Teollisuusneuvos Erkki Ahonen onnittelemassa lehtineuvosta tämän 80-vuotispäivänä.

kuva 7

Miekan Ryödintien Omenapuun kukkaloistoa.

kuva 8

Malagassa palkintomatkalla 1969. Antero Miekka edessä toinen oikealta.

kuva 9

Tilausmyyjien retkellä Kolilla vuonna 1973. Antero Miekka takana vasemmalla.

Kaisu Rantanen (vas.) käy monikkokahvilassa Valtterin ja Mikaelin ja Veera Pakkanen Viivin, Fannin ja Jalmarin kanssa.

Kaksivuotiaat kaksospojat Valtteri ja Mikael leikkivät junilla Viialan vanhan pappilan lattialla. Samaan aikaan kohta kolme ja puoli vuotta täyttävät Viivi ja Fanni puuhaavat toisessa huoneessa omia juttujaan ja kaksostyttöjen pikkuveli, puolivuotias Jalmar harjoittelee lattialle levitetyn peiton päällä konttausasentoa. Valtterin ja Mikaelin äiti Kaisu Rantanen ja Viivin, Fannin ja Jalmarin äiti Veera Pakkanen seuraavat lasten touhuja vierestä.

Viialan MLL:n monikkokahvila on aloittanut tänä syksynä. Veera Pakkanen kertoo perustaneensa kerhon omien kokemustensa pohjalta.

– Kun Viivi ja Fanni syntyivät, en tuntenut muita kaksosperheitä, mutta olisin kaivannut vertaistukea. Kun tytöt täyttivät kaksi vuotta, mietin jaksaisinko itse järjestää monikkokahvilaa. Siitä meni vielä vuosi, ennen kuin sain aikaiseksi toteuttaa ajatuksen. Vertaistuki on tärkeää myös sen takia, että meillä ei asu ihan lähellä mummoja, jotka pääsisivät käymään viikoittain, Veera Pakkanen kertoo.

Viivi ja Fanni syntyivät viikolla 33, jolloin Viivi painoi 2090 ja Fanni 1900 grammaa. Tytöt pääsivät kotiin sairaalasta, kun 35 viikkoa täyttyi. Viivillä ja Fannilla on pikkuveli Jalmarin lisäksi myös isosisko Martina, 6 vuotta.

Kummasta otat kopin?

Veera Pakkanen käy monikkokahvilassa Fannin, Viivin ja Jalmarin kanssa.

Veera Pakkasen ja Kaisu Rantasen mukaan kaksosarjessa raskainta on riittämättömyyden tunne.  Äitien mukaan arki on erilaista, kun perheessä on kaksi samanikäistä.

– Molempia pitäisi hoitaa yhtä aikaa, mutta käsiä ei ole kuin kaksi. Kun tytöt alkoivat nousta ylös ja kävellä, oli hankalaa päättää, kummasta otat kopin, kun samaan aikaan ei voi olla kahdessa paikassa. Mutta nyt kun tytöt ovat jo isompia, tuntuu että taas on helpompaa kuin puoli vuotta sitten, Veera Pakkanen miettii.

Viivi ja Fanni leikkivät paljon keskenään ja ovat tärkeänä tukena toinen toisilleen.

– Osaa ne myös tapella. Monesti kysytään, että tappeleeko ne koskaan. Ihan samalla lailla kuin muutkin sisarukset, Veera Pakkanen huomauttaa.

Kaisu Rantasen kaksospojat Valtteri ja Mikael syntyivät kaksi kuukautta etuajassa. Kuukausi ennen laskettua aikaa pojat kotiutuivat sairaalasta. Kaisu Rantasen mukaan vauvavuosi oli rakas. Vauvat valvottivat vuorotellen.

– Kaikki oli muutenkin uutta ja vauvoja kaksi. Nyt kaksosarki alkaa helpottaa. Pojat ovat reippaita, hän kertoo.

Kaisu Rantanen tulee Valtterin ja Mikaelin kanssa monikkokahvilaan Toijalasta.

– Täällä pojat saavat seuraa ja itse vertaistukea. Nämä on mukavia perjantaiaamupäiviä.

Monikkokahvila joka toinen perjantai

Mikael ja Valtteri tykkäävät juna- ja autoleikeistä.

Maksuton monikkokahvila kokoontuu Viialan vanhassa pappilassa ensi vuonna joka toinen perjantai. Kokoontumiset ovat parillisilla viikoilla alkaen kello 9.30 ja jatkuen puoleen päivään. Ensimmäinen monikkokahvila on perjantaina 13. tammikuuta.

Veera Pakkanen muistuttaa, että monikkokahvilaan voi tulla mistä tahansa Akaasta ja kauempaakin. Monikkolasten lisäksi mukaan voi ottaa myös muut sisarukset.

Pappilassa on mahdollisuus lämmittää keittiössä ruokaa ja käytössä on myös syöttötuoleja. Vaunuille on talon takana luiska ja suojaisa katos. Tietoa monikkokahvilasta löytyy Viialan MLL:n Facebook-sivuilta.

Viialan vanhaan pappilaan pääsee myös vaunuilla.

Ensi vuonna monikkokahvila kokoontuu Viialan vanhassa pappilassa joka toinen perjantai.

Leikkien lomassa on aikaa myös ruokailuun.

Veera Pakkanen käy monikkokahvilassa Fannin (vas.), Viivin ja Jalmarin kanssa.

Heinäkuussa 2012 Viialan Isovainiolla näytti tältä. Joulukuussa 2016 Akaan kaupunki vaatii taas selvitystä kiinteistöllä olevista autoista, veneistä, peräkärryistä ja epämääräisestä varastoinnista.

Akaan kaupunki lähettää selvityspyynnöt neljälle kiinteistönomistajalle. Kyseisissä kohteissa on tehty tänä vuonna kolme tarkastusta, mutta kaupungin kehotuksia paikkojen siistimisestä ei ole toteutettu lainkaan tai niitä ei ole toteutettu tarpeeksi.

Luhatiellä on pihapiirissä säilytyksessä useita ajoneuvoja, Kujalantiellä on rakentamattomalla kiinteistöllä pressulla peiteltyjä rakennelmia ja kasoja, ja Kurjenkalliontiellä on pihapiirissä kymmenkunta käytöstä poistettua tai pitkäaikaisesti pysäköityä ajoneuvoa. Isovainiolla puolestaan on pihapiirissä ajoneuvoja, vene tai veneitä, peräkärry tai -kärryjä yhteensä sekä epämääräistä varastointia ja mahdollista tavarajätettä.

Mikäli kiinteistönomistaja ei anna selitystä, asia voidaan käsitellä ilman sitä. Tarvittaessa seuraavaksi aloitetaan hallintopakkomenettely ja siirrytään velvoitteen asettamispäätökseen, josta päätöksen tekee rakennusvalvontaviranomainen.

Viialassa osoitteessa Isovainio 9 sijaitseva kiinteistö on ollut Akaan kaupungin siitimiskehotusten ja selvityspyyntöjen kohteena jo pitkään. Lokakuussa 2014 rakennustarkastaja Anu Hytönen totesi Akaan Seudussa, että kiinteistönomistajaan ei ole saatu yhteyttä, ja seuraavaksi kiinteistölle asetetaan uhkasakko.

Laki kieltää romut pihoilla

Syyskuussa lähetetyn kehotuksen jälkeen poikkeuksellisen ripeää toimintaa osoitti Viialassa junaseisakkeen vieressä olevan kiinteistön omistaja. Asema-alueella ollut rakennus on purettu ja alue siivottu. Myös Sipiläntiellä Toijalassa rakennus on purettu ja alue pääosin siivottu.

Kirkkokadulla ja Junkkarintiellä kaupunki on sopinut kiinteistönomistajien kanssa, että rakennukset puretaan ja alue siivotaan 31.5.2017 mennessä.

Akaan kaupungin 23.3.2011 hyväksytyn rakennusjärjestyksen sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennukset ja niiden ympäristö, jätesäiliöt, katokset, mainokset, aidat, portit ja istutukset, jotka vaikuttavat ympäristökuvaan, on pidettävä asianmukaisessa kunnossa niin, etteivät ne rumenna ympäristöä.

Maankäyttö- ja rakennuslain pykälän 169 mukaan varastointi ulkosalla on järjestettävä niin, ettei se turmele tieltä tai muulta yleiseltä kulkuväylältä tai alueelta näkyvää maisemaa taikka häiritse ympäröivää asutusta. Asemakaava-alueella ei aluetta saa myöskään käyttää pitkäaikaiseen tai laajaan tavaroiden ulkosäilytykseen, ellei kaavamääräyksestä muuta johdu.