Elettiin vuotta 1988, kun kolme 16-vuotiasta kangasalalaisnuorukaista sai idean, jonka mukaan tänä kesänä on yövyttävä saaressa. Ja pakkohan tämä retki oli toteuttaa, kun siitä lyötiin vielä kättä päälle.

Eräänä heinäkuisena päivänä me eli Ville, Antti ja Mikko suuntasimme Tampereen Lentävänniemeen, jossa Antin isä asui Näsijärven rannalla. Antin isällä oli pieni moottorivene ja lähellä oli useitakin asumattomia saaria.

Pakkasimme veneeseen teltan, mato-onget, yhden virvelin, repullisen vaihtovaatteita sekä tärkeimmät: kahdeksan kappaletta Alkon lonkeroita, jotka kirjoittajan silloin jo täysi-ikäinen sisko meille janoisille seikkailijoille haki. Ruokaa meillä ei ollut, sillä suunnitelmana oli napata muutama ahven ja loimuttaa ne illalliseksi nuotiolla.

Sen sjaan meillä oli matkassa myös cd-soitin ja yksi levy. Tuo levy oli 23. kesäkuuta 1988 ilmestynyt Eppu Normaalin Imperiumin vastaisku.

Venematka sujui hyvin. Saaren nimeä en muista, mutta noin puolen tunnin venematkan päässä se oli. Tosin veneen vauhti ei ollut hirmuinen. Ensimmäisen takaiskun koimme, kun tyhjensimme tavarat veneestä. Arvokkaat lonkerot sisältänyt muovikassi mäjähti rantakivikkoon. Kuivin suin siis oltaisiin. Onneksi oli sentään vähän vettä mukana.

Pääsimme kuitenkin pettymyksestä yli, kun Eppujen uusi levy sai meidät hymyilemään. Se soi tauotta koko retkemme ajan ja lopulta osasimme jokaisen kappaleen sanat ulkoa. Itse asiassa ainakin minä osaan ne vieläkin. Suosikkibiisiksemme nousi Näin kulutan aikaa. Juuri sitähän me teimme.

Arvatkaapa oliko meillä kalaonnea… Ensinnäkään kallioisesta saaresta ei löytynyt ainuttakaan matoa mato-onkeen eikä virvelin yksi ja ainut lippa tuottanut juuri iloa kalastajille. Illan pimetessä oli selvää, että olisimme koko seikkailumme ajan ilman ruokaa. “Energiajuomatkin” olivat sirpaleina kivikossa. Emme siis päässeet laulamaan tuoreen levyn Baarikärpästä oikeassa mielentilassa.

Teltan saimme pystyyn. Yö sujui kuitenkin vaihtelevissa merkeissä, kun nälkä kouri vatsaa. Onneksi meistä “selviytyjistä” ei kuitenkaan tullut Osa luonnollista karsintaa, vaikka siitäkin Eppujen upealla levyllä lauletaan.

Aamun sarastaessa odottelimme, että kello tulisi edes kahdeksan, jotta kehtaisimme palata sivistyksen pariin. Pitihän meidän osoittaa, että kaikki on sujunut upeasti ja olemme nauttineet joka sekunnista.

No puoli yhdeksältä olimme jo kolkuttelemassa Antin isän ovea Lentävänniemessä. Ja ilmeisesti kovin hyvin emme pystyneet peittelemään mahdotonta nälkäämme, sillä pian aamupalapöytä notkui voileivistä. Voitte kuvitella Antin isän ilmeen, kun kolme kasvavaa 16-vuotiasta ahmi ruokaa kuin kyseessä olisi ollut viimeinen ateria.

Syötyämme meillä oli enää vain yksi tehtävä. Halusimme vielä kerran kuunnella Imperiumin vastaiskun kannesta kanteen – alusta loppuun. Siinä me makasimme rivitalohuoneiston sohvilla ja nukahdimme suunnilleen Linnunradan laidalla -biisin alkutahtien kohdalla. Tuona kesänä Eppu Normaali iskeytyi lopullisesti sydämiimme.

Badding-pysäkki kerää vuodesta toiseen merkittävän suuren turistijoukon Somerolle. Tanja Uusitalon mukaan kuvanveistäjä Seppo Mannisen ja graafikko Heikki Paakkasen suunnittelema muistomerkki kerää runsaasti kehuja Somerjoki-faneilta.

Laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Rauli Badding Somerjoen (1947-1987) elämäntyö ja muisto elävät voimakkaina varsinaissuomalaisessa Someron kaupungissa. Elinkeinoasiantuntija Tanja Uusitalon mukaan rock-legendan esillä pitäminen on jokaisen paikkakuntalaisen sydämenasia. Pääkadun varrella oleva Badding-pysäkki on pyhiinvaelluskohde. Suuren somerniemeläisen (Somerniemi on nykyään osa Someroa) muistopaikkoja ovat lisäksi hänen hautansa sekä Badding-kioski.

Kun soitat Someron kaupungin vaihteeseen, kuulet paikkakunnan suuren pojan, Rauli Badding Somerjoen suurta hittiä Paratiisi.

Vuosittain runsaat 100 000 tanssimatkailijaa paikkakunnalle houkutteleva Somero turvautuu matkailumarkkinoinnissaan sanoittaja Somerjoen rustaamaan riimitykseen ”Maalle – meidän landelle”.

Yrittäjiä varsinaissuomalainen kaupunki koukuttaa Baddingin sanoilla ”Juttu tääl onnistuu”.

Somero tunnetaan myös kartanoistaan, joita paikkakunnalla on peräti tusinan verran.

Yksittäismatkailijoista peräti puolet saapuu Somerolle Rauli Badding Somerjoen innoittamina.

– Kun kysyn ihmisiltä, että mistä he tuntevat kaupunkimme, niin yleisin spontaani vastaus on Rauli Somerjoki.

Pahvi-Badding on tärkeä maskotti, kun Someron kaupungin elinkeinoasiantuntija Tanja Uusitalo kiertää erilaisissa markkinointitilaisuuksissa.

Graafikko Heikki Paakkasen tekemä Badding-mobile toivottaavierailijan tervetulleeksi Someron kaupungin elinkeinoasiantuntija Tanja Uusitalon työhuoneessa. Hänen mukaansa kävijät poikkeuksetta huomaavat hyväntuulisen pahvi-Somerjoen ja huikkaavat jonkin iloisen kommentin. Kun Uusitalo suuntaa esimerkiksi matkailumessuille, hän sieppaa Raulin kainaloonsa.

Uusitalo muistuttaa, että Someron suurten miesten joukkoon lukeutuu myös Satumaa-tangostaan kuulu musiikin moniottelija Unto Mononen (1930-1968). Kaupunki ja kaupunkilaiset vaalivat myös maankuulun tangosäveltäjän elämäntyötä. Säveltäjä, sanoittaja ja muusikko Mononenkin on saanut muistomerkkinsä Someron pääväylän varrelle.

Kirjailija Kaari Utrio lukeutuu Someron vahvojen kulttuuripersoonien joukkoon.

– Somero on perinteikäs ja vahva kulttuuripitäjä, Uusitalo kuvailee.

– Populäärimusiikki on kaupungissamme voimakkaasti läsnä. Olemmehan muun muassa tanssin ystävien vetovoimainen matkailukohde, sillä paikkakunnalla on peräti kolme maankuulua tanssipaikkaa: Esakallio, Ämyri ja Teeriharju. Lavoilla vaalitaan niin Monosen kuin Baddingin musiikkia, hän hehkuttaa.

Uusitalo huikkaa vielä yhden sloganin: ”Satumaa ellei paratiisi”.

Elinkeinoasiantuntija Tanja Uusitalo on vakuuttunut siitä, että Rauli Badding Somerjoki -teema kantaa Someron markkinointia pitkälle hamaan tulevaisuuteen saakka.

– Fiilaten ja höyläten, Rakkaudella – Raulilta, Ikkunaprinsessa, Tähdet, tähdet, Paratiisi, Laivat ja monet muut ikivihreät biisit säilyttävät vankkumattoman asemansa suomalaisten keskuudessa sukupolvesta sukupolveen. Kappaleiden suosio on taattu, Uusitalo perustelee.

Someron kaupunki jalostaa koko ajan uusia Badding-kuvioita. Työn alla on esimerkiksi matkailupaketti. Myös valtakunnallisten matkailumessujen materiaali pohjautuu kerta toisensa jälkeen Somerjoen tuotantoon.

Someron Yrittäjät pitää Helsingintien varrella Somerjoki-kioskia, jonka Raulin vanhemmat aikoinaan rakensivat. Pikkuruinen lautakioski on erittäin suosittu pysähdysetappi.

Kuvanveistäjä Seppo Mannisen ja graafikko Heikki Paakkasen suunnittelema Rauli Somerjoen muistomerkki Badding-pysäkki kerää päivästä päivään, kuukaudesta kuukauteen ja vuodesta vuoteen turisteja Someron keskustaan.

Elinkeinoasiantuntija Tanja Uusitalon mukaan sinkitystä teräksestä valmistettu muistomerkki nauttii suurta arvostusta. Esimerkiksi ilkivallan tekijät eivät ole turmelleet teosta kertaakaan.

– Badding-fanit kiittävät sitä, että muistomerkki sykkii elämää ja lämpöä. Kävijä saa kaikessa rauhassa istahtaa pysäkin penkille ja muistella suomalaisen rokin airuetta. Piipahtajat kuvauttavat mielellään itsensä Badding-pysäkillä, hän kertoo.

Uusitalon mukaan kaikki somerolaiset ovat valmiita kertomaan Somerjoesta.

– Jos matkailija kysyy paikkakuntalaiselta jotakin Raulista, niin jokainen osaa ja haluaa jutella legendaarisesta musiikkimiehestä, hän iloitsee.

– Somerolaiset ovat suorastaan ylpeitä Baddingista.

Rauli Badding Somerjoen muistomerkin pystyttäminen oli somerolaisten yhteinen hanke, jota johti Someron Kulttuuri ry.

Elinkeinoasiantuntija Tanja Uusitalon mukaan kansan käsi oli karttuisa. Muistomerkin rahoitukseen osallistuivat niin yritykset, yhteisöt kuin yksityiset ihmiset.

– Muistomerkin toteuttaminen vahvisti somerolaisten yhteishenkeä, hän sanoo.

Badding-pysäkki samoin kuin Somerjoen viimeinen leposija ovat Someron kaupungin vastuulla ja hoidossa.

Badding-kioski on nostalginen matkailukohde, jossa on myytävänä Rauli Somerjoki -tuotteita.

Somerolaiset muistavat hyvin Rauli Somerjoen, joka oli uselle tuttu näky paikkakunnan katukuvassa.

– Somerolaiset oppivat tuntemaan hiljaisen ja omiin ajatuksiinsa vetäytyvän miehen. Häneen törmäsi niin linja-autossa kuin kuntakeskuksen raitilla, Tanja Uusitalo kertoo.

– Uskon, että Raulin elämä on opettanut ihmisyydestä varsin paljon somerolaisillekin. Voimme huikata, että katsokaapa Raulia, mikä hänestäkin varttui, hän miettii.

Somerolaiset ja kesävieraat kokoontuvat joka suvi erilaisiin tilaisuuksiin, joissa vaalitaan niin Unto Monosen kuin Rauli Somerjoen jättämää musiikkiperintöä.

– Paratiisi on meille somerolaisille suorastaan kuin kansallislaulu, jota halulla nousemme seisaaltamme laulamaan, Uusitalo sanailee.

Minkälaisia terveisiä Tanja Uusitalo haluaa lähettää Ylöjärvelle ja ylöjärveläisille, jotka julkistavat keskiviikkona 29. elokuuta veistoksen Eppujen kunniaksi?

– Onnittelen niin Ylöjärveä kuin EppuNormaalia veistoksen johdosta. Olen iloinen siitä, että Pirkanmaalla muistetaan mittavan musiikkiuran tehneitä rokkareita jo heidän elämänsä aikana. Veistoksesta tulee varmasti hyvin suosittu matkailukohde. Ylöjärvelle tulvii Eppu-faneja kaikkialta maasta, Uusitalo pohtii.

– Ylöjärvi tunnetaan Epuista. Myös heidän musiikkinsa tarjoaa valtavasti käyttömahdollisuuksia kuntamarkkinoinnissa, hän uskoo.

Koska nyt olen jättänyt t. k. 1 pstä n. k. eläkkeenottajana sen toimen rautatiellä, jossa olen ollut 25 pstä lokakuuta 1875, saan täten kiittää kaikkia niitä henkilöitä, joittenka kanssa olen ollut kanssakäymisessä wirkatehtävissäni. Erittäinkin tahdon kiittää niitä, jotka suoranaisesti ovat kuuluneet Toijalan warikkoon.

Tänä waikeana aikana, jonka kaikki olemme saaneet kokea, olette kaikki, harwoja poikkeuksia lukuunottamatta, täyttäneet welwollisuutenne kunniallisina miehinä, uskollisina toimeanne ja isänmaata kohtaan.

Tahdon kuitenkin wielä painaa omalletunnollenne, että ette kuuntelisi sellaisia henkilöitä, jotka tahtovat houkutella teitä kunnian tieltä, tahi awustamaan sellaisia sanomalehtiä, jotka nojautuvat väkivaltaan, sillä siitä koituu suuri vastuu. Muistakaa, että sellaiset puheet ja sanomalehtikirjoitukset owat kauniita ja loistavia kuin saippuakuplat, mutta, niinkuin niidenkin pysywäisyys, ainoastaan hetkellisiä.

Entiset wirkatoverit, pois kaikki wäkiwalta, ylpeys ja ylellisyys, toimikaa aina kuten tähänkin asti kaikessa yksinkertaisuudessa rehellisillä keinoilla, palwelkaa Jumalaa ja isänmaata lain ja määräysten mukaan, silloin Teidän käy hyvin kaikissa elämän waiheissa.

Toiwoisin Teidän kaikkien elämänne loppupuolella woiwan sanoa, kuin Per. Brahe: ”Olin kaikkiin ja kaikki oliwat minuun tyytyväisiä”.

Toijala elok. 26 p. 1918.

E. F. Holmberg

Toimitusjohtaja Aku Syrjän työpaikallaan Akun Tehtaalla.

Jos et ole vielä poikennut Akun Tehtaalla, niin voit odottaa ensivierailulta häkellyttävää kokemusta. Suuret varastotilat ovat täynnä mustia kuljetuslaatikoita ja paksut Molton-kankaat riippuvat vasten korkeaa hallia.
Pytingin toimitusjohtaja ja Eppu Normaali -yhtyeen rumpali Aku Syrjä kuikuilee esityslavojen rakenteissa käytettäviä ristikkopalkkeja.
– Niin sanottu tapahtuma-business koko ajan voimistuu. Konserttien ja yleisötapahtumien määrät tuntuvat kasvavan, ihmiset tykkäävät käydä tapahtumissa, pohtii Syrjä.
Pohjimmiltaan Akun Tehdas syntyi omasta harrastuneisuudesta ja itseoppineisuudesta, joka johti lopulta laajamittaiseen liiketoimintaan.
– Akun Tehdas on syntynyt bändiläisten kiinnostuksesta äänentoistoa ja tekniikkaa kohtaan. Silloin kun aloitimme keikkailun ei äänentoistolaitteita saanut kunnolla kaupasta, joten ne piti kehitellä itse.
– Muistan miten “Pantsen” kanssa laskeskelimme keikkabussissa ääneentoistoon liittyviä laskutoimituksia, Syrjä muistelee.
Yritystoiminta alkoi Syrjän autotallista, jonne oli kerääntynyt oiva määrä Eppu Normaalin esitystekniikkaa. Talli oli täynnä äänentoisto-tavaraa ja valolaitteita, joita alettiin vuokrata muille bändeille oman ollessa tauolla.
Sitten syntyi idea fyysisestä Akun Tehtaasta ja nyt Ylöjärven Teivossa sijaitseva Akun Tehdas on pian 15-vuotias yritys, jonka kasvua ei tunnu pysäyttävän mikään.
– Eppu Normaali -bändin ympärille kasvanutta Akun Tehtaan kaltaista koneistoa ei ole Suomessa kellään muulla bändillä. Uskon se olevan kohtuu harvinaista myös ulkomailla, pohtii Syrjä.

Jyrki Saranpää ei voisi kuvitella itselleen toista työpaikkaa.

Akun Tehdas on esitystekniikan alalla suurin toimija, joka on puhtaasti suomalaisessa omistuksessa. Suurin toimija on taas yhteispohjoismaisessa omistuksessa, jonka rinnalla Akun Tehdas on ainoa suuriin esitysteknisiin toteutuksiin kykenevä yritys Suomessa. Matka alan hallitsevaksi peluriksi on vaatinut rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin.
– Olimme Eppujen kanssa rohkeita jo 90-luvulla ja lähdimme kokeilemaan areenoilla esiintymistä. Silloin hankimme paljon tekniikkaa. Kalustoa hankittiin myös paljon kun Suomessa järjestettiin euroviisut, jolloin teimme todella ison äänentoiston Harwall-areenaan.
– 1990-luvulla ei oltu vielä nähty suomalaisia yhtyeitä tai artisteja isoilla lavoilla. Esimerkiksi Hartwall-areenalla esiintyvät vain ulkomaalaiset esiintyjät, mutta nykyään siellä on vuositasolla suomalaisiakin artisteja aika paljon, joka on lisännyt tämäkin tarvetta tekniikalle, kertoo Syrjä.
Tapahtumatekniikan lisäksi Akun Tehtaan yritykset toteuttavat mm. televisiotuotantoja ja muita sisältöjä, suunnittelevat tapahtumia ja asentavat laitteistoa. Yrityksiä saman katon alla majailee toistakymmentä.
– Yksinkertaistettu idea Akun Tehtaassa on se, että sisällöt tarvitsevat tekniikan ja tekniikka sisällön. Yritykset siis tukevat toisiaan.

Tehtaan pihalla istutaan läppärit kourassa. On vaikea päätellä tehdäänkö töitä vai vietetäänkö kahvitaukoa. Ehkä kumpaakin. Mustapaitaiset työntekijät naureskelevat keskenään ja tunnelma on leppoisa.
– Aloitin täällä aikoinaan ääniteknikkona, mutta tällä hetkellä työskentelen pääasiallisesti teknisen tuotannon puolella.
– Olen työskennellyt Akulle jo parikymmentä vuotta, joten olisi vaikeaa kuvitella ottavansa määräyksiä vastaan keneltäkään muulta, kertoo Jyrki Saranpää.
Esitystekniikan alalla ura aloitetaan usein harjoittelun kautta, jonka jälkeen siirrytään usein freelancer-työntekijyyteen. Tämän jälkeen moni lähtee yrittäjäksi tai löytää itsensä vakituisesta työsuhteesta. Saranpää aloitti aikoinaan työskentelyn Tehtaalla omassa äänitysstudiossa, mutta livekeikat vetivät puoleensa. Tällä hetkellä hän työskentelee pääasiallisesti teknisen tuotannon puolella.
– Akun tehdas on paras mahdollinen paikka työskennellä. Vaikka yritys on kasvanut, niin Akun Tehtaalla on vielä pienen firman lämminhenkinen työympäristö.

Akun Tehtaalla työskennellään hyvässä ilmapiirissä.

– Olisi vaikeaa kuvitella itseäni johonkin muuhun työhön tai työpaikkaan. Työkaverit ovat huippuluokkaa. Joskus tulee käytyä täällä moikkaamassa työkavereita viikonloppuisinkin ja jopa lomalla, kertoo Saranpää.
Saranpäällä on takana normaalin kiireinen työsarka. Kesät ova esitystekniikan kiireisintä sesonkia, kun vastaavasti henkeä vedetään maalis-huhtikuussa.
– Työpaikkani varjopuoli on se, että lapset ovat kesälomalla, jolloin minulla on taas työvuoden kiireisin rupeama. Toisaalta sen tietää etukäteen ja työn edut selättävät “huonot” puolet.
– Suomessa olemme onnekkaita, että meillä on esitystekniikan alalla laatu todella korkealla. Toki ulkomailta löytyy hienoja ammattilaisia, mutta myös bändien määrä on niin iso ettei kaikille riitä parasta. Näen, että ala on kovassa kasvussa Suomessa ja hyvä niin, riittää töitä, kommentoi Saranpää.

Juankosken Kulttuurihistoriallisen Seuran puheenjohtaja Marja-Sisko Pihlin mukaan Juice Leskinen on Juankosken kaikkien aikojen tunnetuin henkilö, joka on ansainnut torinsa, avenuensa sekä patsaansa.

Vaikka suomalaisen pop-musiikin kulmakiveksi ja sinivalkoisen rock-musiikin isähahmoksi tituleeratun Juice Leskisen kuolemasta on kulunut pian jo 12 vuotta, laulaja-lauluntekijä, sanoittaja, runoilija, kirjailija ja kansantaiteilija saa silti ihmiset sankoin joukoin liikkeelle. Nykyisin Kuopion kaupunkiin kuuluva Juankoski, Juicen syntymäpaikkakunta on todellinen pyhiinvaelluskohde. Ihmiset tulevat aivan asioikseen katsomaan Juicelle omistettua toria sekä avenueta ja kuvauttamaan itsensä musiikin moniottelijan näköispatsaan vierellä.
Kontiolahtelaiset Anne ja Jarmo Kolu reissasivat heinäkuisena torstaina varta vasten Pohjois-Karjalasta kesäretkelle Juankoskelle Koillis-Savoon. Pariskunta halusi nähdä nimikkotorin, näköispatsaan ja avenuen, jotka tekevät kunniaa Juice Leskiselle (1950-2006). Kolujen kaltaisia matkailijoita saapuu läpi vuoden erittäin paljon idylliseen taajamaan muistelemaan ja kunnioittamaan suurta suomalaista kulttuurivaikuttajaa.
Juankosken Kulttuurihistoriallisen Seuran puheenjohtaja Marja-Sisko Pihl sanoo Juicen nimikkokohteiden olevan paikkakunnan ykkösvetonauloja. Vaikka paikkakunnalla on historiallisesti merkittävä ruukki, se ei ole yhtä vetovoimainen magneetti kuin Juicelle nimetyt tori sekä avenue ja pronssinen näköispatsas.
– Olen lukenut Antti Heikkisen Juicesta kirjoittamaa Risainen elämä -elämäkertaa. Teos on yhtä herkullista kahlattavaa kuin Heikki Turusen romaanit. Lukukokemukseni innosti minut piipahtamaan tänne, Jarmo Kolu kertoo.
– Oman aikani musiikkigenressä Juice Leskinen on kärkinimi. Olen viehtynyt erityisesti miehen kerrassaan mahtavaan sanankäyttöön, Jarmo Kolu lisää.
– Kuuntelen mielelläni Juicen musiikkia. Hänen teksteissään on sanomaa ja riimitykset ovat todellisia sanaleikkejä, Anne Kolu kehuu.

Juice-fanit Jarmo ja Anne Kolu saapuivat Juankoskelle Kontiolahdelta. Tori ja patsas keräävät ulkopaikkakuntalaisia vieraita päivittäin.

Pariskunta haluaa kuvamuistot Juicen jalanjäljiltä. Kolut kuvaavat toinen toisensa auringossa hohtavan näköispatsaan kanssa.

Marja-Sisko Pihl on muuttanut vuosikymmenet sitten Juankoskelle. Hän on tehnyt elämäntyönsä liikunnanopettajana. Vapaa-aikansa hän antaa yhdistystoiminnalle. Juankosken Kulttuurihistoriallinen Seura puhaltaa kotiseutuhenkeä ja järjestää ahkerasti erilaisia tapahtumia. Monen tilaisuuden pontimena on paikkakunnan suuri poika Juice Leskinen.
– Juicen muisto elää aina tavalla tai toisella tällä paikkakunnalla, Pihl luottaa.
Pihlin mukaan juankoskelaiset ovat olleet todellisia ideanikkareita, kun he ovat talkoilleet paikkakunnalle erilaisia kulttuuririentoja. Hän nostaa erinomaiseksi esimerkkitapahtumaksi taannoisen kirkkoillan, jossa kirkkoherran johdolla laulettiin antaumuksella Juicen kappaleita ja keskusteltiin värikkäästi tekstien hengellisestä aspektista. Tilaisuus oli niin suosittu, että kirkko täyttyi ääriään myöten.
Kotiseutuaktiivi kiittää paikkakuntalaisten intoa vaalia Juicen elämäntyötä. Esimerkiksi syyskuun 15. päivänä Bar Pataruukki järjestää perinteikkään yhteislauluillan, jonka suosio on taattu vuodesta toiseen.
Ravintolayrittäjä Karoliina Mönkkönen kertoo, että 15. yö -niminen tilaisuus on parhaillaan työn alla. Hänen mukaansa soittoruokala täyttyy osallistujista, jotka ovat tunteneet Juicen henkilökohtaisesti tai ovat hänen laulujensa suurkuluttajia. Yhteislauluja johtaa Juicen tuotantoon erikoistunut Trio Heinäpäät.

Kuopion kaupunki on päättänyt laittaa Juicen torin uuteen uskoon. Toriremontti on virittänyt keskustelun monumentista, jonka osana virolaissyntyisen kuvanveistäjän Villu Jaanisoon tekemä Juicen pronssinen näköispatsas on.
Marja-Sisko Pihl kertoo, että asia on nostattanut pienoisen myrskyn paikkakuntalaisten keskuudessa.
Tällä hetkellä ei ole tarkkaa tietoa siitä, katoaako torilta betoninen kaarirakenne, jossa on muiden muassa Juankoskelta maailmalle ponnistaneiden säveltäjä Kaj Chydeniuksen, iskelmäsäveltäjä Jori Sivosen, näyttelijä Eija Ahvon, kitaristi Esko Hartikaisen sekä Juice Leskisen käsien valokset. Lisäksi Juantehtaan Soittajien pitkäaikainen jäsen Soini Rissanen on saanut kätensä betoniin.
Koillis-Savo-paikallislehdessä toimittajana ja tuottajana toimiva Erika Suominen pukee juankoskelaisten kannan sanoiksi.
– Juicen patsas on ja pysyy torilla, hän paaluttaa.
Myös Pihlin mielestä turistimagneettina olevan muistomerkin paikka on Juicen torilla.

Juankoski muisti ja kunnioitti Juice Leskistä hyvin monella tavalla. Marja-Sisko Pihl esittelee torilla tienviittaa, jossa lukee Juice Avenue. Pihlin mukaan juuri nimikkotie oli Juicelle hyvin mieleinen huomionosoitus.
– Leskisen tahto toteutui siinäkin, että hänen avenuensa maalattiin räikeän punaiseksi. Valitettavasti maali on kulunut tyystin pois katukiveyksestä, joten Juicen ystävät eivät voi marssia värjättyä baanaa patsaan edustalle, Pihl harmittelee.
– Juice sai ensimmäiseksi nimikkotorinsa, jonka vihkiäisissä hän oli läsnä pokaten kaikkien aikojen ensimmäisen tormestarin arvonimen. 13 henkilöä ennätettiin nimetä tormestareiksi ennen kuin perinne katkesi, Pihl kertoo.

Erika Suominen haki Juicen pronssisen patsaan autollaan Pirkkalasta Juankoskelle.

Kuvanveistäjä Villu Jaanisoon tekemän Juice-patsaan päätyminen miehen synnyinseudulle on silloisen paikallislehden Juankosken Sanomien ansiota. Tuolloin aviisin palveluksessa ollut Erika Suominen muistaa yksityiskohtaisesti, miten arvokas pronssiveistos saatiin sen ainoalle oikealle sijoituspaikkakunnalle.
– Luonnollisesti maailmankuulun taiteilijan työ oli hintava. Sen hintaa nosti materiaali, pronssi. Me lehtitalossa pidimme ykkösasiana sitä, että Juice pääsee kotiinsa. Uskoimme kansan karttuisaan käteen, jotta sanomalehtiyhtiö sai omansa pois. Jälkikäteen ajateltuna kaikki asiat lutviutuivat hienosti, Suominen myhäilee.
Erika Suominen nauraa vieläkin makeasti reissulleen, kun hän kävi henkilöautollaan noutamassa pronssisen Juicen Pirkkalasta Savon puoleen.
– Moni ohitse ajanut ja vastaan tullut autoilija jäi tuijottamaan sitä, mikä kumma naiskuskin repsikan paikalla olla törötti, hän huvittelee.
Juankosken Sanomat asetti aluksi Juicen paikkakuntalaisten ihasteltavaksi näyteikkunaansa.
– Jo tuolloin monumentti keräsi sankat yleisöjoukot äärelleen. Ihmiset halusivat ikuistuttaa itsensä pronssiveistoksen äärellä, Suominen muistaa.
Näköispatsas oli esillä paikallisessa museossa ennen kuin se päätyi lopulliselle sijalleen Juicen nimikkotorin laidalle.
Kun Juice Leskinen kuoli vuoden 2006 marraskuun 24. päivänä, Juankosken Juicen torista tuli hetkessä kynttilä- ja kukkameri.
– Juicen tori, Juicen Avenue ja hänen näköispatsaansa ovat Juankosken tunnetuimmat ja houkuttavimmat nähtävyydet. Suuren suomalaisen ystävät tulevat tänne Hangosta Nuorgamiin, Suominen tietää.

Vammaispalvelulain (VPL) ja sosiaalihuoltolain (SHL) mukaiset kuljetuspalvelumatkat siirtyivät Akaan ja Urjalan osalta elokuun alusta alkaen Tuomi Logistiikka Oy:n kuljetustenohjauskeskuksen (Kuohke) hoitamaksi. Tuomi Logistiikan omistavat Tampereen kaupunki ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri.

SHL:n mukaisen kuljetuspalvelun piirissä on Akaassa 63 henkilöä, joista valtaosa on ikäihmisiä ja joille Akaan kaupunki on myöntänyt keskimäärin kahdeksan yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa. VPL:n perusteella kuljetuspalvelun piirissä on 259 akaalaista, joiden käytettävissä on keskimäärin 18 matkaa kuukaudessa.

Kuljetuspalveluasiakas tilaa taksimatkan Kuohkesta, joka välittää tilauksen taksille ja tarvittaessa yhdistää samaan aikaan samaan suuntaan kulkevien henkilöiden matkoja. Kuohke hoitaa tällä hetkellä 15 Pirkanmaan kunnan kuljetuspalvelumatkat. Elokuun alusta mukaan tulleiden Akaan ja Urjalan lisäksi Valkeakoski on ollut Kuohken asiakas heinäkuun alusta ja lokakuussa joukkoon liittyvät Ruovesi ja Virrat.

Puhelinruuhka on pahin aamulla ja illalla

Kuohken palvelu ei ole viime viikkoina sujunut ongelmitta. Tuomi Logistiikka Oy:n henkilöliikennejohtaja Erkki Harju kertoo, että puhelinpalvelussa on ollut ajoittain ruuhkaa ja jonotusaika on ollut pisimmillään puoli tuntia.

– Välillä ruuhkaa ei ole lainkaan, mutta sitten on hetkiä, jolloin on todella paljon ruuhkaa. Aamulla seitsemän jälkeen on hankalaa aikaa kuten myös kello 16:n jälkeen. Jonotusajat vaihtelevat päivittäin, koska emme pysty ennakoimaan tilauksia.

Harjun mukaan ruuhkia aiheuttavat puheluiden määrän lisääntyminen sekä puheluiden keston pidentyminen.

– Kun asiakas on joutunut jonottamaan vaikka kymmenen minuuttia, hän purkaa ensin kiukkuaan ja pahaa oloaan, ennen kuin päästään tekemään tilausta. Olemme kovin pahoillamme pitkistä jonoista ja tiedämme tilanteen oikein hyvin ja teemme töitä sen eteen, että jonot saataisiin lyhyemmiksi.

Myös puhelinpalvelusta ulospäin soitettavien puhelujen määrä on kasvanut.

– Ulossoittoja tulee muun muassa siksi, että alueella ei ole sopimusautoja tai ne eivät ota hoitaakseen tarjottua kyytiä. Alueen taksiautoilijoita tavoitellaan sen jälkeen puhelimella, jotta asiakkaalle saataisiin kyyti järjestymään, Harju kertoo.

Uusi taksilaki on vaatinut myös teknisiä muutoksia järjestelmään, jossa Harjun mukaan oli alkuvaiheessa suuria ongelmia.

Harju kertoo, että puhelumäärien kasvua ennakoitiin lisäämällä henkilökuntaa Kuohken puhelinpalveluun, mutta määrä on osoittautunut riittämättömäksi.

Puhelua ei kannata katkaista

Puhelinpalveluun jonottavan asiakkaan kannattaa odottaa kärsivällisesti, että puheluun vastataan.

– Jos puhelun katkaisee, joutuu soittaja jonon hännille yrittäessään uudestaan, Erkki Harju toteaa.

Matkan voi tilata myös tekstiviestillä ja sähköpostilla. Harju myöntää, että isolle osalle asiakkaista nämä ovat vieraita tapoja viestiä.

– Puhelinsoitto on pääasiallinen tapa ottaa meihin yhteyttä. Työstämme sitä, että saamme sen paremmalle tolalle, Harju sanoo.

Kiire aiheuttaa inhimillisiä erehdyksiä

Akaan kaupungin vanhus- ja vammaispalvelun tietoon on tullut kaksi tapausta, joista toisessa kuljetuspalveluasiakas on jäänyt kokonaan ilman taksia ja toisessa asiakkaan paluukyyti Toijalan S-marketin parkkipaikalta oli kaksi tuntia myöhässä. Henkilöliikennejohtaja Erkki Harju ei pysty ottamaan kantaa kyseisiin tapauksiin ilman niiden tarkempaa läpikäymistä. Hän korostaa, että epäonnistuneesta matkasta kannattaa aina tehdä reklamaatio, jotta tapaukset päästään selvittämään.

– Näitäkin on sattunut, että auto on mennyt väärään paikkaan tai osoite on kirjattu meillä väärin. Tilastojen mukaan nämä ovat marginaalisia, mutta mahdollisia ja valitettavia. Pitkät puhelinjonot teettävät kiirettä, minkä takia saattaa tulla inhimillisiä erehdyksiä.

Henkilöliikennejohtajan mukaan palvelun sujuvuuteen vaikuttavat myös takseja työllistävät isot tapahtumat, jolloin taksien saatavuudessa varsinkin ilta-aikaan on ollut ongelmia.

Kuohke välittää asiakkaan tilauksen lähimmälle taksille, joka on hyväksytty palveluntuottajaksi.

– Pääsääntöisesti järjestelmä toimii näin. Jos Akaan keskustassa on vaikka sastamalalainen auto vapaana ja keikka tulee vierestä, annetaan keikka tälle autolle. Taksi voi myös kieltäytyä ottamasta tilausta ilman, että siitä seuraa sanktiota. Koska emme pysty takaamaan autoille tiettyä määrää keikkoja, on autoilijoilla mahdollisuus myös kieltäytyä niistä, Erkki Harju kertoo.

Harjun mukaan nähtävissä on, että usein pidemmät Kela-kyytien ajot ovat taksiyrittäjille houkuttelevimpia kuin Kuohken välittämät, pääsääntöisesti lyhyemmät matkat.

Akaan kaupunki halusi kuljetusten järjestäjäksi alan osaajan

Akaan kaupungin vanhuspalvelujen palveluvastaava Marjut Takanen (vas.), vanhus- ja vammaispalvelujohtaja Eveliina Kiiski ja vammaispalvelun sosiaalityöntekijä Riitta Marttila toivovat, että asiakkaat reklamoivat, mikäli kuljetuspalvelu ei toimi.

Akaan kaupunginhallitus päätti maaliskuussa 2018 Tuomi Logistiikka Oy:n välityspalveluun siirtymisestä sosiaalihuoltolain (SHL) ja vammaispalvelulain (VPL) mukaisissa kuljetuksissa. Samalla se oikeutti Tuomi Logistiikan järjestämään kuljetuspalvelujen kilpailutuksen Akaan kaupungin puolesta.

Akaan kaupungin vanhus- ja vammaispalvelujohtaja Eveliina Kiiski kertoo, että kilpailutus olisi joka tapauksessa ollut edessä, koska edellinen asiakaskuljetuksia koskeva sopimus päättyi 31.7.2018. Siihen asti asiakas tilasi taksin paikallisesta taksikeskuksesta tai soittamalla suoraan taksille.

Kuljetuksiin 600 000 euroa vuodessa

Päättyneellä nelivuotiskaudella kaupunki käytti akaalaisten ja samaan yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien urjalalaisten kuljetuksiin vuositasolla yli 600 000 euroa eli kaikkiaan noin 2,4 miljoonaa euroa. SHL:n mukaisten kuljetuspalvelujen käyttäjiä on Akaassa 63 ja Urjalassa 58. VPL:n kuljetusasiakkaita on Akaassa 259 ja Urjalassa 78.

– Ikäihmisten lisääntyessä asiakasmäärät nousevat. Akaan kaupungin kannalta nähtiin erittäin tärkeäksi, että kuljetuksia hoitaa välityspalvelu, joka ohjeistaa taksit, valvoo ja pystyy yhdistelemään matkoja. Koska kuljetuksiin käytetty rahasumma on noin suuri, pitää sen käyttöä myös valvoa, Kiiski perustelee.

Vanhus- ja vammaispalvelujohtajan mukaan heinäkuussa voimaan tullut uusi taksilaki teki kilpailutuksesta kaupungille myös entistä haastavampaa.

– Kaupunki koki erittäin tärkeäksi sen, että kilpailutuksen järjestää taho, joka hoitaa liikennepalveluja ja on erikoistunut logistiikkaan.

Erityisoikeudet anottava erikseen

Kuljetuksiin liittyvät erityisoikeudet asiakkaalle myöntää Akaan kaupunki. Hakemuksia ovat kesän aikana käsitelleet ja päätöksiä tehneet vammaispalvelun sosiaalityöntekijä Riitta Marttila ja vanhuspalvelujen palveluvastaava Marjut Takanen. Erikseen haettavia erityisoikeuksia ovat tuttutaksi-, yksinkulku- ja invataksioikeus sekä saattajalisä.

Erityisoikeuksia on myönnetty Akaassa kaikkiaan 134 ja Urjalassa 43. Eniten on haettu tuttutaksi-oikeutta ja avustajalisää. Oikeuden käyttää tuttua taksia on Akaassa saanut 30 ja Urjalassa 13 asiakasta.

Riitta Marttila arvioi, että vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuksissa lähes joka toinen asiakas on hakenut oikeutta käyttää tuttua taksia. Tutun taksin käyttöä ei ole aiemmin tarvinnut erikseen anoa, kuten ei muitakaan erityisoikeuksia.

– Jos asiakas on vuosikymmeniä käyttänyt samaa taksia, muutos tuntuu varmasti tosi vaikealta, jos ei nyt saakaan tuttutaksi-oikeutta, Marttila toteaa.

Marjut Takanen kertoo saaneensa asiasta myös palautetta hämmentyneiltä asiakkailta.

Marttilan ja Takasen mukaan kriteerit erityisoikeuksien myöntämiseen tulevat vammaispalvelulaista. Tuttutaksi-oikeus edellyttää aina lääkärinlausuntoa.

– Niitä ei tullut alkuvaiheessa oikeastaan ollenkaan. Hakemuksiin kirjoitetut perustelut ovat olleet enemmän mukavuus- ja tuttuussyitä kuin vammaan liittyviä, Marttila kertoo.

Marttilan mukaan tuttutaksi-oikeuden voi saada esimerkiksi vaikeasti näkö- tai kuulovammainen tai  mielenterveyspotilas, jolle matkan onnistumisen kannalta on tärkeää, että taksi on tuttu.

– Erityisoikeudet eivät ole kiveen hakattuja. Jos asiakkaalla tilanne vaihtuu, hänen kannattaa hakea oikeutta uudelleen.

Jokainen lisäpalvelu maksaa

Riitta Marttilan mukaan tiukentuneen käytännön taustalla on myös kuljetuspalvelujen järjestämisen lähtökohta.

– Kuljetustenohjauskeskuksessa ajattelumalli lähtee siitä, että kyse on tavallisesta taksipalvelusta, johon kuuluu avustaminen ovelle mutta ei muuta palvelua. Jokainen näistä erityisoikeuksista jollain tavalla vaikeuttaa tavallista taksipalvelua. Matkojen yhdistäminen vaikeutuu eikä kuljetukseen voida käyttää mitä tahansa taksia.

Vanhus- ja vammaispalvelujohtaja Eveliina Kiiski näkee erityisoikeuksien hakemisen etuna sen, että asiakas saa kirjallisen päätöksen asiasta ja tieto erityisoikeudesta välitetään Kuohken järjestelmään.

– Keskeistä tässä on se, että jokainen lisäpalvelu maksaa, mikä tarkoittaa veronmaksajien rahoja, vanhus- ja vammaispalvelujohtaja Kiiski sanoo.

Susanna Riekkinen pelkää joutuvansa odottamaan taksia pitkään

Susanna Riekkinen myöntää suhtautuvansa skeptisesti asiointikuljetusten uuteen järjestämistapaan.  Susanna pohti Peppiina-koira sylissään, onko muotia mennä valtavirran mukana vai onko se oikeasti pakko.

Mellolassa Kylmäkoskella asuva Susanna Riekkinen on kaksi kertaa tilannut itselleen asiointikuljetuksen soittamalla kuljetustenohjauskeskukseen Kuohkeen. Molemmilla kerroilla hän pääsi läpi jonottamatta.

Ensimmäisellä kerralla taksi haki Riekkisen Toijalasta autokorjaamosta, johon hän jätti autonsa huoltoon. Riekkinen ei viime aikoina ole itse ajanut autoa, mutta hän kulkee sillä miehensä tai avustajansa kanssa.

– Soitin taksin vasta autokorjaamolta, koska en tiennyt, kuinka kauan siellä menee. Odottelin taksia siellä kauppakassini kanssa puoli tuntia, Riekkinen kertoo.

Toisella kerralla Riekkinen oli menossa miehensä kanssa hakemaan autoa pois korjaamolta. Auton tulo kesti puolitoista tuntia.

– Kuohkesta kerrottiin, että tunti menee. Sitten tunnin päästä henkilö soitti sieltä takaisin ja kertoi, että hän on yrittänyt saada autoa Kylmäkoskelta ja Urjalasta mutta ei ole löytänyt yhtään vapaata taksia. Lisäksi hän kysyi, onko minulla vielä tarvetta taksille, johon vastasin, että totta kai on. Hän sanoi soittavansa vielä Toijalaan, olisiko siellä autoja vapaana. Kaiken kaikkiaan puolitoista tuntia odotin ja jännitin, meneekö autokorjaamo kiinni, ennen kuin pääsen sinne, Riekkinen kertaa.

Riekkinen kertoo soittaneensa uteliaisuuttaan myös itse suoraan taksiin ja kyselleen autojen tilannetta, koska hän ei voinut uskoa, että vapaita takseja ei olisi.

Susanna Riekkinen on itse suunnittelut ja Susannan mies Juhana Riekkinen toteuttanut kodin keittiön, jossa on huomioitu Susannan pienikasvuisuuden aiheuttamat rajoitukset.

– Sain sellaisen tiedon, että Kylmäkoskella ja Urjalassa on vapaita takseja, mutta jostain syystä tekniikka ei ilmoittanut niitä vapaiksi.

Riekkinen ehti lopulta Toijalasta tulleella taksilla autokorjaamoon ennen sulkemisaikaa.

– Mutta kyllä vähän ärsytti, kun Kuohkesta soitetaan, että vieläkö sinulla on tarvetta kyytiin. Jos tällaiseen systeemiin mennään, silloin tekniikan pitäisi oikeasti pelittää.

Tuttu taksi tuo turvaa

Riekkiselle on myönnetty 12 matkaa kuukaudessa vammaispalvelulain (VPL) perusteella. Asiointimatkoilla mukana on avustaja.

135-senttinen Riekkinen on sairastanut 3-vuotiaasta asti reumaa, mikä on vaikuttanut pituuskasvuun. Hänen molemmat nilkkansa ja ranteensa on jäykistetty, ja polvissa ja lonkissa on tekonivelet kuten myös olka- ja kyynärpäissä. Tämän takia hän ei saa kantaa kolmea kiloa painavampaa kantamusta. Riekkinen sairastaa myös osteoporoosia sekä kärsii paniikkihäiriöstä, huonosta tasapainosta ja heikosta syvyysnäöstä.

Kela-matkoilla Riekkisellä on oikeus käyttää tuttua taksia eli vakiotaksia. Riekkinen on hakenut tuttutaksi-oikeutta myös VPL:n perusteella myönnettyihin kuljetuksiin, mutta hän ei vielä viime torstaihin mennessä ollut saanut kirjallista päätöstä asiasta. Akaan kaupungin vammaispalvelusta puhelimitse saamansa tiedon perusteella Riekkinen on siinä käsityksessä, että hän ei saa oikeutta tutun taksin käyttöön.

– Jos sama oikeus on myönnetty Kelassa, miksi kaupunki evää sen vammaispalvelulain kuljetuksista? Tuttu taksi on tietynlainen turva, kun kuljettaja oppii kommunikoimaan ja auttamaan asiakasta oikein. Ennen saattoi luottaa kuskiin myös siinä, että auto hoituu ajallaan. Nyt Kuohke ei ole tätä luottamusta saanut, Riekkinen miettii.

Riekkinen ei ole toimittanut vammaispalvelutoimistoon vaadittavaa lääkärintodistusta hakiessaan tuttutaksi-oikeutta.

– Toimitin lääkärintodistuksen sinne aikoinaan, kun aloin saada matkoja. Nyt olisi ilmeisesti pitänyt hankkia uusi lausunto. Miksi se sama, joka on Kelassa, ei käy? Riekkinen ihmettelee.

Eniten Riekkistä pelottavat mahdolliset taksin odotusajat tai se, että auto jää kokonaan tulematta. Riekkinen huomauttaa, että sairailla voimat ovat rajalliset ja sovituista tapaamisista olisi kiusallista myöhästyä.

– Välillä olen niin kurkkuani myöten täynnä näitä järjestelmiä. Kun tautikin jo rajoittaa elämää, se risoo minua, jos lisää vastoinkäymisiä tulee ulkoapäin.

Susanna Riekkisen mukaan sairailla ihmisillä voimavarat ovat rajalliset, minkä takia muutokset koetaan ahdistavina.

– Martti on Epuista ihanin, Mirka Sirén nauraa ja poseeraa polttariporukaltaan saamansa Martin kanssa.

Eppu Normaalin ajattomasta suosiosta kertoo se, että faneja löytyy läpi sukupolvien. Jokin muukin kuin musiikkimaku yhdistää eri-ikäisiä faneja. Se on yllättäen autoilun ja Eppujen biisien laulamisen vastustamaton yhdistelmä matkanteon ratoksi.
– Minuun kolahti Mutala-albumi ja etenkin sen akustisuus, kertoo Mirka Sirén, 25, joka itsekin soittaa kitaraa ja laulaa.
Nainen muistelee, että elettiin vuotta 2011, kun albumi ilmestyi ja siltä löytyi biisejä, joita kuulee harvemmin radiossa. Mutala-levyn ehdoton helmi on “Kun jatsia kuunneltiin”. Siitä muodostui juuri ajokortin saaneen Sirénin ja hänen ystävänsä yhteinen kesärallatus automatkoille. Matkat sujuvat edelleen laulaen.
– Autossa soi melkein aina Eput, ja laulan mukana.
Eput raikaavat myös kotitöitä tehdessä ja lenkkeillessä, mutta eivät kuitenkaan ihan taukoamatta.

Sirén avioitui viime kesänä. Vihkitilaisuus kirkossa ei sujunut ihan yllätyksittä. Kirkkokansa pyyhki kyyneliä, kun kaaso Kirsi Salo tulkitsi Mari Nymanin kitaran säestyksellä koskettavasti “Joka päivä ja joka ikinen yö”. Morsiamen hääjännitystä kaunis laulu kuitenkin rauhoitti.
Sirén kertoo, että häiden juhlapaikka valikoitui osaksi suosikkialbumin perusteella. Häävalssia tanssittiin Mutalan seurantalolla.
Sirén on lähtöisin Ylöjärveltä ja kertoo, että Epuissa vetoaa erityisesti sanoitusten huumori – ja Martin charmi. Sillä, että bändi on kotoisin samalta paikkakunnalta, ei ole niinkään merkitystä. “Yöjuttu” on naisen fiilistelybiisi. Erityisesti sen kitarasoundi miellyttää.

Tarja Piippo Räikkärockin maisemissa. Tähän paikkaan liittyy paljon hyviä muistoja Eppu Normaalista.

Tarja Piipon, 50, iloinen kesämuisto Eppu Normaalista on 1980-luvun alkupuolelta.
– Pyöräilimme kaverin kanssa mökille Hämeenkyröön. Pyörän ritsillä oli mankka ja kasetilla raikasi “Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset”.
Hämeenkyrön vaativat mäet poljettiin ihan ohimennen biisin tahdissa. Tuohon aikaan Piippo fanitti Suomi-rockia laidasta laitaan Dingosta Juiceen ja Epuista Popedaan. Eput ovat kulkeneet matkassa läpi elämän. Nostalgiaa äänessään nainen esittää Epuille toiveen:
– Tulisipa heiltä vielä lisää musiikkia.
– “Tahroja paperilla” ja “Vihreän joen rannalla” ovat suosikkibiisejä. “Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset” tuo mieleen yläasteajat. Viimeisimmistä “Suolaista sadetta” on ihana. Sanoitukset ja soundi kolahtavat.
Piippo oli nuorena aktiivinen kilpaurheilija Ylöjärven Ryhdissä ja Kankaantaan Kisassa. 1990-luvulla kisoihin reissattiin seuran pikkubussilla ja kisafiilistä nostatti “Urheiluhullu”.
Eppu Normaalin musiikki on kuulunut oleellisena osana sittemmin myös Piipon perheen automatkoihin.
– Kun lapset olivat pieniä ja ajettiin pohjoiseen, niin kuunneltiin Eppuja. Lapsetkin osasivat kaikki biisit ulkoa, Piippo nauraa.
– Haaveeni on, että pääsisimme yhdessä lasten kanssa Eppujen konserttiin.
– Kuuntelen Eppuja usein autolla ajaessa ja laulan mukana, hän tunnustaa Sirénin tavoin.

Piippo laskee, että on miehensä Topin kanssa käynyt noin parillakymmenellä Eppujen keikalla. Pian häidensä jälkeen Piipot tekivät saaristokierroksen ja reissulle osui sopivasti Ankkarock, jossa he pääsivät kuin juhlan kunniaksi kuuntelemaan ja tapaamaan suosikkibändiään.
Toinen onnellinen keikkamuisto on viimeisestä Räikkärockista vuonna 2012, jossa Eput olivat pääesiintyjä.
Bändi on kulkenut Piipon mukana erilaisissa elämäntilanteissa – myös vastoinkäymisissä.
Tuolla keikalla onkin aivan erityinen merkitys naisen elämässä.
– Se oli hieno ilta. Pystyin pitkästä aikaa liikkumaan musiikin tahdissa.
– Myös Ratinan 40-vuotis-konsertti, jossa Tampereen Filharmoniakin oli mukana, oli vaikuttava.

Pariskunnat Sirén ja Piippo saapuvat Ylöjärvelle seuraamaan patsaan julkistamistilaisuutta.
– Se on ansaittu maamerkki, sanoo Mirka Sirén painokkaasti ja toivoo, että Eput esiintyisivät tilaisuudessa.
Kannattaa olla kuulolla, kun näkee Sirénin tai Piipon auton ratissa. Eppujen klassikoita saattaa ohimennen kuulla aiemmin julkaisemattomina versioina.

Viikko 36

Maanantai 3.9.
Currykermabroilerikastike, täysjyväriisi/perunat,
salaatti

Tiistai 4.9.
Mustamakkara/jauhemaksapihvit, perunasose,
puolukkahillo, salaatti

Keskiviikkoa 5.9.
Keltainen kalakeitto,
ruisleipä, tuorepala

Torstai 6.9.
Kasvisnakkikastike,
perunat, salaatti, leipä

Perjantai 7.9.
Makaronilaatikko, salaatti

Uuden Tampereen yliopiston rehtori Mari Walls otti Pirkan päivänä vastaan Pirkanmaan palkinnon. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Tampere3 ja Museokeskus Vapriikin, Tampereen Oopperan, Tampereen Teatterin sekä Tampereen Työväen Teatterin muodostama nelikko ovat tämänvuotisen Pirkanmaan palkinnon saajat. Huomionosoitukset jaettiin lauantai-iltaisessa juhlassa Pirkan päivän vastaanotolla Vapriikissa.

Pirkanmaan liiton maakuntahallitus jakoi tällä kertaa Pirkanmaan palkinnot poikkeuksellisen taitavasti tätä aikaa myötäillen.

Huomionosoituksien saajat muodostavat kiintoisan aikajanan, joka ottaa huomioon jo eletyt sata vuotta ja edessäpäin odottavan vuosisadan.

Tulevaisuuteen kurkottava ainutlaatuinen korkeakouluyhteistyö eli Tampere3 sai odotetusti maakunnalisen huomionosoituksen. Uusi Tampereen yliopisto aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa.

Tehty työ ja edessä aukeneva uusi työsarka tuli muistetutksi, kun Museokeskus Vapriikin, Tampereen Oopperan, Tampereen Teatterin ja Tampereen Työväen Teatterin muodostama nelikko pokkasi toisen tunnustuksen.

Tampere3-korkeakouluyhteistyö sai taiteilija Merja Haapalan tekemän Polku-veistoksen ja 7 000 euron rahapalkinnon. Palkinnon perusteena on yhdessä menestyksekkään tulevaisuuden rakentaminen sekä Pirkanmaan että koko Suomen kannalta.

Museokeskus Vapriikki, Tampereen Ooppera, Tampereen Teatteri ja Tampereen Työväen Teatteri saivat kunniakirjat ja 2 500 euron rahapalkinnon. Palkinnon perusteena on laadukkaasti toteutetut kulttuurituotannot liittyen sadan vuoden takaisiin merkittäviin tapahtumiin.

Palkinnot jakoivat maakuntavaltuuston puheenjohtaja Sofia Vikman ja maakuntahallituksen puheenjohtaja Roope Lehto sekä maakuntajohtaja Esa Halme.

Sami Hintsanen loistaa Tahtien sodassa Crazy-Topi Oinosena ja Tapio Lasimäkenä.

Hämeenlinnan Teatteri tarjoaa tuutin täydeltä musiikkikomediaa. Asialla on maineikas parivaljakko Heikki Syrjä ja Riku Suokas, joka on käsikirjoittanut ja ohjannut iskelmää, tangoa, rokkia ja popia pursuavan esityksen. Mukana on liki 40 kappaletta. Syrjämäiseen ja suokasmaiseen tapaan sisältö on ylenpalttisen runsas. Suomalainen saa katsoa takapeiliinsä ja ottaa menneistä opiksensa jos osaa.

Onneksi olkoon Hämeenlinnan Teatteri! Teillä tehdään maamme vuoden 2018 syysnäytäntökauden suurtapausta. Koko teatterin ammattitaito on valjastettu spektaakkelimaisen Tahtien sodan takuumiehiksi ja -naisiksi.

Odotettavissa on, että aisapari Heikki Syrjä ja Riku Suokas tekee musiikkikomediallaan teatterin historiaa. Tahtien sodassa on kaikki ainekset samanlaiseen suurmenestykseen kuin heidän käsikirjoittamansa musikaali Vuonna 85 oli taannoin Tampereen Työväen Teatterissa. Supersuosion saavuttanutta musikaalia esitettiin peräti 300 kertaa, ja sen näki 230 000 katsojaa.

Tahtien sota on juuri sellaista teatteria, jota on suuri ilo seurata. Juoni tarjoaa makoisia yllätyksiä. Sisältö marssittaa teatterivieraiden märehdittäväksi lähimenneisyyden historiaa. Esitys ottaa räväkästi kantaa. Teatterin väki palaa innosta, kun se saa laittaa itsensä aidosti likoon. Lavastus, puvustus, kampaukset, peruukit ja maskit muodostavat kavalkadin, jota nykyään enää harvoin kohtaa. Näyttämöllä tapahtuu.

Petrin roolissa oleva Mikko Töyssy on vahva tulkitsija – miehen ääni on suorastaan huumaava. Koko musiikkikomedian miehitys on tehty huolella.

Siteeksi tottakin

Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan käsikirjoitus kuvaa aikaamme ja tulevaisuuden uhkakuvia ruotimalla 1980- ja 1990-luvun suomalaista yhteiskuntaa. Teksti antaa kasvot monelle ilmiölle, kuten ahneudelle, korruptiolle, häikäilemättömyydelle, yksisilmäisyydelle, valheellisuudelle, mafialle sekä välinpitämättömyydelle ja rakkaudettomuudelle. Samalla musikaali näyttää meille yhteisön tuen ja rakkauden voiman mahdottomalta tuntuvan ylityksessä.

Suomalainen sanonta kuuluu: sano se kukkien kielellä. Syrjän ja Suokkaan vakava-asiainen komedia rakentuu globaalin musiikin kielen varaan.

Sisältö viskelee yleisön purtavaksi pähkinöitä, joiden avaaminen täräyttää näkyviksi monia yhteiskuntakehityksen uhkakuvia, yhden totuuden maailmoja.

Tikun silmässä on Seinäjoki ja tangokekkerit. Minkälaista hintaa kuninkaallista kruunua havitteleva ihminen joutuukaan lunnaina pulittamaan?

SeiPo on pahamainen poliisi, joka pamputtaa ja kyyditsee. Hirmuvallan alla oleva kansa pelkää ja kipristyy kuoreensa.

Järjestelmä tappaa luovuuden. Maamme on vaarallisen lähellä lyyhistymistä aavelandiaksi.

Musikaaliin viritetty jänne kestää ja kantaa. Loppu on onnellinen, mutta päätöstahteja ei esitetä ällöttävässä imelyydessä.

Tällaisen sisällön ja sanoman kykenevät loihtimaan vain sellaiset mestarit, joilla on kaikki hoksottimet täydessä vireydessä.

Nähtäväksi jää, saako totuuden puhuja yösijan?

Tahtien sota on värikästä teatteria. Se ammentaa sisältönsä taiturimaisesti suomalaisesta musiikkitarjonnasta. Kaustislaiset ovat esityksen piristys.

Mestarillista työskentelyä

Kyllä, kyllä Hämeenlinnan Teatterin Tahtien sotaa tähdittää loistava Sami Hintsanen. Hän on vahva tulkki ja uskottava luonnevirtuoosi. Tätä esitystä katsoessani ei kertaakaan muistunut mieleeni tv-kasvo Tartu mikkiin -ohjelman takaa.

Hintsanen saa peesiinsä kerta kaikkiaan vahvan roolityön Petrinä tekevän Mikko Töyssyn. Mikä nössö! Mikä menestyjä! Töyssyn polku ränsistyneen tanssipaikan apumiehestä estradin valloittajaksi on rukiinen kasvutarina.

Mukana on laaja näyttelijöiden joukko. Erinomaista on se, että koko tiimi on täynnä ammattilaisia. Heikkoa lenkkiä ei ole.

Väriä ja meininkiä tuovat myös ketterät tanssijat. Maksim Pavlenko, Tanja Kunnari, Heidi Iisalo, Riku Koskinen ja Elias Husgafvel jatkavat esityksillään siitä, mihin vuorosanat loppuvat.

Ohjaajat ovat onnistuneet kahlitsemaan jokaisen roolin tekijän avut vahvuudeksi. Tästä syntyy voimakas palo, jolla koko kaarti on mukana pienimmästä tehtävästä suurimpaan revittelyyn.

Palaan vielä kerran musiikkiantiin. Mukana on neljä muusikkoa, jotka pitävän hyvän huolen siitä, että musikaalin tahdit ovat iskeviä. Aleksi Aromaa, Lauri Malin, Kalle Penttilä ja Antti Paranko loihtivat esitykseen musiikkimaailman, joka tukee vankkumattomasti teoksen kirkasta punaista lankaa.

Tahtien sodassa hyödynnetään tyylikkäästi uuden tekniikan suomia mahdollisuuksia. Videot tuovat todellista lisäarvoa kokonaisuuteen.

Hämeenlinnan Teatteri osoittaa Tahtien sodallaan toimintakyvykkyytensä aikana, jolloin yhteiskunta ruoskii haavoittavin käsin kulttuurin tuottajia. Hämeenlinnalaiset palauttavat mieleemme snellmanilaisittain, että kulttuuri on pienen kansakunnan toivo ja pelastus.

On vuosi -85, kauan on aikaa siis… Tarkalleen ottaen 33 vuotta ja vähän päälle. Tuolloin järjestettiin historian kolmas Räikkä-Rock, joka tarjoili elävää rockmusiikkia Räikän puistossa aina vuoteen 2012 asti.

Vuoden 1985 Räikkä-Rockin jälkimainingeissa Ylöjärven Sanomat uutisoi, että festari oli oikea menestys.

”Eppujen soitto kulki komeasti ja yleisö eli täysillä mukana”, Ylöjärven Sanomat kirjoitti.

Ensimmäistä kertaa Räikkä-Rockin lavalle kavunnut, kylän oma Eppu Normaali veti Räikälle jopa kolmisen tuhatta musiikin ystävää. Kymmenen markkaa ennakkoon ja ovelta 15 markkaa maksaneet liput myytiin loppuun nopeasti.

– Tampereella ei ollut kasarina yhtäkään kunnon rokkifestaria, joten Räikkä-Rock veti porukkaa muualtakin kuin Ylöjärveltä. Kauimmaiset Eppu-fanit tulivat Oulusta asti, Räikkä-Rockia järjestäneen Rantajätkien alkuperäisjäsen Ari Kallio muistelee.

Hänen mukaansa 1980-luvulla Eput saatiin lavalle vielä kohtuullisen huokeaan hintaan.

– Tuohon aikaan keikkapalkkio taisi olla suurin piirtein 15 000 markkaa.

Aamulehden mukaan vuoden 1985 Räikkä-Rock-keikalla heitettiin myös ensimmäistä kertaa ajatus Eppu-näköispatsaasta. Vaatimaton, 60-metrinen patsas haluttiin tuoda Räikän puistoon Ylöjärven kunnallispolitiikan pelastamiseksi.

”Yleisö tuki aloitetta yksimielisesti”, Aamulehti kirjoitti Räikkä-Rock reportaasissaan.

Uransa aikana Eput ovat esiintyneet kotipitäjässään yhteensä yhdeksän kertaa. Vuonna 1977 Ylöjärven Sanomat ilmoitti tou­­kokuun numerossaan, että Eppu Normaali esiintyy Moision koululla 18. toukokuuta. Seuraavana vuonna ilmestyikin yhtyeen ensimmäinen levy Aknepop.

Kului kahdeksan vuotta, että Eput saatiin jälleen Ylöjärvelle vuoden 1985 Räikkä-Rockiin. Tämän jälkeen Eput nähtiin Räikän puistossa vielä vuosina 1987, 1991, 1995 ja 1996 asuntomessujen aikaan.

Vuonna 2011 Ylöjärven omat pojat kapusivat lavalle Teivon Kuninkuusraveissa. Seuraavana vuonna yhtye esiintyi historian viimeisessä Räikkä-Rockissa vuonna 2012. Vuoden 2015 Pöheikön Pölläyksessä Eput on nähty toistaiseksi viimeistä kertaa Ylöjärvellä esiintymässä.

Rantajätkien Ari Kallio sanoo, että vuoden 1996 Eppujen keikka oli Ylöjärven esiintymisistä ehdoton kuningas.

– Keikka oli jättimenestys, sillä se oli ikään kuin Eppujen paluukeikka tauolta. Festareille myytiin lippuja 9 000 kappaletta, mikä yllätti meidät järjestäjät totaalisesti, Kallio kertaa.

Nosto: ”Eppujen soitto kulki komeasti ja yleisö eli täysillä mukana”

Kuvatekstit:

1. Vuonna 1985 Eput keräsivät Räikän puistoon kolmisen tuhatta kävijää.
2. Vuoden 1996 Räikkä-Rock oli historiallinen, sillä lippuja myytiin peräti 9 000 kappaletta.

Mika Piittisjärven (vas.) ja Matti Tikkasen mukaan Akaan isommista kerrostaloalueista vesijohtoremontteja odottavat vielä Rautala ja Nahkiala.

Käyttövesi- ja viemäriputkistojen remontit ovat erityisesti kerrostaloissa pitkän harkinnan ja suunnittelun tuloksia. Kovin pikaisesti niitä ei voi tehdä siksikään, että niistä pitää olla maininta taloyhtiön viisivuotissuunnitelmassa. Remontti ja sen kustannukset ja muut vaikutukset kun eivät saa tulla yllätyksenä mahdollisille uusille asunnonomistajille.

Toijalan LVI-Palvelun yrittäjät Mika Piittisjärvi ja Matti Tikkanen kertovat, että tällä hetkellä putkiremontit alkavat olla ajankohtaisia 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun rakennuksissa.

– Putkien käyttöikä on 30–35 vuotta. Näissä taloissa on käyttövesipuolella vielä kupariputket, mutta 1980-luvun alkupuolella alkoi tulla ensimmäisiä muoviputkia. Niissä muovilaadut olivat sellaisia, että ne kovettuivat kuumavesipuolella. Se menee napsahtaen poikki, Mika Piittisjärvi kertoo.

Akaassa kerrostaloyhtiöt ovat Piittisjärven mukaan uusineet putkiaan melko hyvin.

– Rautala ja Nahkiala ovat isommista kerrostaloalueista ainoat, missä ei ole uusittu. Rautalassa alkaa ensi vuonna ensimmäisen talon käyttövesiputkiston uusinta.

Taloyhtiön saunoja ei enää tehdä

Toijalan LVI-Palvelu on keskittynyt lämpöpuolen remonttien ohella käyttövesiputkistoihin. Ne uusitaan lähes aina pintavetona, kun taas viemäriputkistot korjataan sukittamalla. Sukituksessa puhdistetun viemäriputken sisään työnnetään paineella nylonhuopaputkilo, joka on käsitelty hartsin ja kovetusaineen sekoituksella.

– Käyttövesiputket tulevat koteloihin, joissa on valmiina kannakkeet ja eristeet. Lopuksi laitetaan vaan kannet päälle. Viemäripuolella sukitus on niin aikaa vievää spesiaalihommaa, että meidän ei kannata siihen lähteä. Siihen pitäisi olla ihan oma ryhmä, Piittisjärvi sanoo.

Käyttövesiputkien uusinta ei aiheuta evakkoretkeä, sillä katkot veden käytössä ovat lyhyitä. Mikäli samalla saneerataan kylpyhuone muutenkin, löytyvät tilapäiset pesu- ja wc-tilat yleensä taloyhtiön saunoista. Tulevaisuudessa putkiremonttitalot ovat kuitenkin uuden tilanteen edessä.

– 1980-luvulla tehtiin vielä yhteissaunoja, mutta 90-luvulta alkaen saunat ovat asunnoissa, Piittisjärvi toteaa.

Matti Tikkasen mukaan taloyhtiöt huomioivat nykyään käyttövesiputkien uusinnan yhteydessä muutkin tulevat tarpeet.

– Monet varautuvat jo sähköremonttiin niin, että koteloon jätetään tyhjä tila. Sinne on helppo vetää johdot, Tikkanen kertoo.

Viemäriputket ovat sen verran pitkäikäisempiä, että tällä hetkellä sukitetaan 1960–1970-luvun taloja. Viemäreissä rautaputkien tilalle alkoi tulla muoviputkia 1970-luvun lopulla.

Putkiremonttimarkkinoilla tarjonta on laajaa ja hintahaitari iso. Mika Piittisjärven mukaan kannattaakin aina kysyä useampi tarjous, ennen kuin tekee päätöksen urakoitsijasta.

Toijalan terveysasemalla puhkesi taas viemäri

Toijalan LVI-Palvelun Mika Piittisjärvi ja Timo Virtanen uusivat Toijalan terveysaseman 1980-luvun alun valurautaviemäreitä viime viikolla.

Akaan kaupungin omistamista rakennuksista esimerkiksi Toijalan terveysasemalla on jouduttu korjaamaan vuotavia viemäriputkia useampaan kertaan. Toukokuussa 2015 valmistunut kuntotutkimusraportti kertoi, että valurautaisissa jätevesiviemäreissä on havaittavissa melko laajalti korroosiota ja sakkaumaa.

– Jäljellä oleva käyttöikä on yli 10 vuotta, mikäli korroosion eteneminen tapahtuu laskennallisesti ja lineaarisesti. Jäljellä olevaa käyttöikää voi merkittävästi alentaa pantaliitetyn valurautaviemärin liitokset sekä kulma- ja t-kappaleet. Näissä kohdissa korroosiota voi esiintyä paikallisesti muita osuuksia voimakkaammin, ja irtoava korroosiotuote voi heikentää viemärin toiminnallista kuntoa, todetaan  Asiantuntijapalvelut Lukkari Oy:n raportissa.

Toiminnallinen kunto heikentyi äärimmilleen muun muassa viime viikolla, kun viemäriputki petti alimman kerroksen hammashoitola- ja neuvolatilojen lähellä, henkilökunnan sosiaalitiloihin johtavan käytävän katossa. Vuotokohdassa oli useampia liitoksia, ja putki oli syöpynyt puhki niiden lähellä.

Toijalan terveysaseman valurautainen viemäriverkosto on huonossa kunnossa. Vuotoja on ollut vuosittain eri puolilla rakennusta.

– Valurautaviemäri on pistesyöpynyt. Tuosta vähän näkee, minkälaiseksi ne ovat menneet, totesi vanhan putken sisään taskulampulla näyttänyt Mika Piittisjärvi.

Toijalan LVI-Palvelun Piittisjärvi ja Timo Virtanen purkivat viime viikon keskiviikkona puolitoista metriä viemäriputkea pois ja korvasivat osuuden uusilla putkilla.

– Tekohengitystä, ennen kuin saadaan uusi hyvinvointikeskus. Jos näillä vuosi kaksi päästään, niin hyvä on, Piittisjärvi totesi.

Hänen mukaansa Toijalan terveysaseman viemärit ovat hajoilleet kaikissa kerroksissa.

– Melkein joka vuosi täällä on ollut jostain viemäri hajalla. Yleensä ne halkeavat tai tulee pistesyöpymä. Täällä kun on kovat kemikaalit, joilla paikkoja pidetään puhtaana, niin valurauta joutuu aika koville.

Myös käyttövesiputkiston liitoskohtia on uusittu Toijalan terveysasemalla.

Hallinto-oikeudessa olivat maanantaina 3.9.2018 paikalla muun muassa eläkkeellä oleva sopimusneuvottelija Aarre Nord (vas.), irtisanottu kaupunginjohtaja Aki Viitasaari sekä asianajajat Timo Jarmas ja John-Henrik Spåre. Kuva: Tarja Antola.

Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa alkoi tänään Akaan irtisanotun kaupunginjohtajan Aki Viitasaaren valituksen suullinen käsittely. Akaan kaupunginhallitus ja Aki Viitasaari ovat kutsuneet kuultaviksi yhteensä 33 todistajaa. Käsittelypäiviä on kolme.

Akaan valtuusto irtisanoi Aki Viitasaaren kaupunginjohtajan virasta 31. toukokuuta 2017. Viitasaari valitti valtuuston päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen 7. heinäkuuta 2017. Hän vaatii, että hallinto-oikeus 1) kumoaa valtuuston päätöksen, koska se on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, 2) kumoaa päätöksen muutenkin lain vastaisena ja 3) velvoittaa Akaan kaupungin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa myöhemmin esitettävän laskun mukaan.

Aki Viitasaaren mukaan irtisanominen on lainvastainen, koska irtisanomista koskeva päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, käsittelyssä ei ole huolehdittu asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä ja irtisanomiselle ei ole ollut asiallista ja riittävää syytä.

Viitasaari vaati suullista käsittelyä

Mikäli päätöstä ei asiakirjojen perusteella välittömästi kumota päätöksenteon valmistelua ja menettelyä rasittavien olennaisten virheiden perusteella, Viitasaari vaati, että hallinto-oikeus järjestää asiassa suullisen käsittelyn henkilötodistelun vastaanottamista varten.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus päätti toimittaa suullisen käsittelyn. Ensimmäinen käsittelypäivä on tänään 3. syyskuuta, toinen tiistaina 4. syyskuuta ja kolmas torstaina 6. syyskuuta. Suulliset käsittelyt ovat julkisia ja ne pidetään Hämeenlinnan oikeustalossa alkaen kello 8.30.

Poliittinen johto kuultavana

Akaan entinen kaupunginjohtaja Aki Viitasaari (oik.) saapui Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen maanantaiaamuna 3.9.2018. Kuva: Tarja Antola.

Akaan kaupunginhallitus on kutsunut kuultaviksi irtisanomista valmistelleen tilapäisen valiokunnan puheenjohtajan Mika Pajasmaan (kok), silloisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan Jouko Rytkösen (kok), silloisen valtuuston puheenjohtajan Saila Kallioisen (sd), edellisen valtuuston sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtajan Juhani Salinin, edellisen valtuuston valtuutetun ja tilapäisen valiokunnan varapuheenjohtajan Henna Rantasen (sd), Akaan valtuuston nykyisen puheenjohtajan ja tilapäisen valiokunnan jäsenen Jaakko Leinosen (kok), kristillisdemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtajan ja tilapäisen valiokunnan jäsenen Mika Setälän, vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajan ja tilapäisen valiokunnan jäsenen Heli Piiraisen, Akaan Kokoomus ry:n puheenjohtajan ja edellisen valtuuston valtuutetun Susanna Saxbergin, kaupunkikehitysjohtaja Jyri Sarkkisen, va. perusturvajohtaja Elina Anttilan, entisen sivistysjohtajan Jukka Oksan, kiinteistöpäällikkö Henri Salosen, Toijalan Yrittäjät ry:n entisen puheenjohtajan Sirkka Koivuniemen, Toijalan Yrittäjät ry:n nykyisen puheenjohtajan Jouni Parikan, Kylmäkosken Yrittäjät ry:n puheenjohtajan Vesa Peltolan, Akaan Seudun toimittajan Mikko Peltoniemen ja haastemies Heikki Sippolan.

Irtisanomista vastustaneet Viitasaaren tukena

Aki Viitasaari haluaa itsensä lisäksi kuultavan Akaan tekninen johtaja Antti Kemiä, johtava ylilääkäri Juhani Grönlundia, Akaan talousjohtaja Mari Puhka-Sutta, tilintarkastaja Jorma Kesää, valtuutettua ja tilapäisen valiokunnan jäsen Hannu Järvistä (sd), entistä valtuutettua ja tilapäisen valiokunnan jäsen Marita Markkulaa (ps), valtuutettua ja tilapäisen valiokunnan jäsen Matti Humalojaa (vas), nykyisen kaupunginhallituksen puheenjohtajaa Harri Rämöä (sd), yrittäjää ja nykyistä valtuutettua Timo Saarista (sd), toimitusjohtajaa ja nykyistä valtuutettua Jukka Ahosta (Ryhmä 2020), Tampereen kaupungin konsernijohtaja Juha Yli-Rajalaa, Valkeakosken kaupunginhallituksen puheenjohtajaa Pekka Järvistä (sd), freelancetoimittaja Juhani Vallia, JHL:n pääluottamusmies Päivi Lehmusvirtaa ja entistä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Raimo Järvistä (sd).

Akaan kaupunginhallituksen lakimiehenä istunnossa toimii Timo Jarmas ja Aki Viitasaarta edustaa John-Henrik Spåre.

Oli vuosi 1979, kun 12-vuotias Leena Tuomaala vietti päivää ystävänsä kanssa Pispalan kotinsa pihakeinussa. Kesken juttutuokion paikalle pyyhälsi vanhempi naapurin tyttö, joka hoilasi hoilaamistaan: ”Älä mene njet njet, mennessäsi sydämeni viet”. Laulun lopuksi hän totesi nuoremmille tytöille, että nyt on muuten likat hyvä biisi, kannattaa kuunnella.

Alkujaan Pispalasta kotoisin oleva Tuomaala on mökkeillyt Lempiäniemessä pikkutytöstä asti. Reissu maalle ei ole kuulemma mitään, jos radiosta ei tule Eppuja. – Yleensä Eput soi viimeistään silloin, kun ylitän autollani Ylöjärven rajan.

– Olimme kaverini kanssa ihan ihmeissämme, että mikä ihmeen laulu tuo on. Myöhemmin valkeni, että kyseessä oli Eppu Normaali, Tuomaala kertoo ensikosketuksestaan ylöjärveläisyhtyeeseen.

Tuossa vaiheessa 12-vuotias ei vielä arvannut, että Epuista tulee vielä hänen kaikkien aikojen suosikkiyhtyeensä.  Todellinen rakastuminen Eppujen musiikkiin kun tapahtui vuotta myöhemmin yhtyeen julkaistua Akun tehdas -albumin vuonna 1980. Tuolloin kappale nimeltä Suomi-ilmiö teki Tuomaalaan lähtemättömän vaikutuksen.

– Tunsin jo silloin, että tämä iskee ja kovaa.

Tuomaalasta ei kuitenkaan koskaan tullut keikoilla juoksevaa fanityttöä – vaikka hän joskus panttasikin kultasormuksensa päästäkseen yhtyeen keikalle.  Hänen mukaansa yhtyeen musiikilla on ollut hänelle aina jokin faniutta suurempi merkitys.

Nainen onkin päätellyt, että hänen elämässään kaikki päättyy lopulta Eppu Normaaliin.

– Jotenkin kaikki ympärilläni nivoutuu siihen yhtyeeseen: lukemani kirjallisuus, musiikki, kotini Amurissa ja kesäpaikkamme Ylöjärvellä, joka on muuten ostettu Martti Syrjän syntymävuonna vuonna 1959.

Tuomaalan kertoo, että hänen Amurin kotinsa naapurissa asui aikoinaan muuan Väinö Linna, joka patisti ystäväänsä Jaakko Syrjää kirjoittamaan tämän esikoisromaanin. Hämeenpuistossa, sata metriä Tuomaalan kotiovelta sijaitsee puolestaan Martti Syrjälle omistettu puistonpenkki, joka on koristeltu runolaatalla. Sattumaako?

– Kaikki häipyy, on vain nyt, niin kuin penkissä lukee. Tuolla penkillä istun usein katselemassa maailman menoa, nainen sanoo.

Eppujen musiikki on Tuomaalalle kaikki kaikessa. Kappaleista on tullut hänelle jopa niin rakkaita, että välillä hän jopa riitelee niiden kanssa.

– Ajattelen, että ei tuon asian noin kuulu mennä vaan näin.

Ja vaikka Tuomaala kokeekin olevansa joskus parempi sanoittaja, on hänenkin silti yks asia myönnettävä: Eppujen musiikki on silkkaa taituruutta.

– Niin se on. Kun upea sävel ja hienot sanat kohtaavat, niin se tekee musiikista mieletöntä.

Eput on tuonut naisen elämään myös paljon lohtua. Huonona päivänä hän laskee olohuoneen pöydällä olevan Raamatun päälle Sadan vuoden päästäkin -albumin.

– Siitä tututkin jo tietävät, millainen päivä minulla on. Mutta jos oikein huonosti menee, niin silloin täytyy vain laittaa Eput soimaan. Monet itkut on vaihtuneet heidän musiikkinsa avulla iloksi. Eppuja kuunnellessa aina lopullinen tunne on vain ilo.

Tuomaalan kodin nurkista löydy juurikaan viitteitä suosikkiyhtyeestä, mutta monella hänen kotinsa esineistä on erityinen Eppu-merkitys. Tällainen on esimerkiksi vitriinissä seisova kastemalja, jota on käytetty Tuomaalan lapsien kastetilaisuudessa. Pappina toimi Sami Ruusukallion veli Jukka-Pekka Ruusukallio.

Sitten on tiimalasi, jonka Tuomaala osti alun perin puolisolleen.

Tuomaalan jääkaapin ovessa roikkuu muistona alastomilla Epuilla varustettu paperi.

– Omin sen itselleni, kun tajusin, että tämähän on minun Tiimalasin santaa.

Tuomaala kaivaa esiin pienen puisen lierihatun, jollainen on totuttu näkemään eräällä runoilijanaisella.

– Tämä taas on minun Kirsi Kunnakseni, hän hymähtää.

Myös Eppu-aiheisia lehtileikkeitä löytyy useita laatikon uumenista. Yksi lehtileike oli viisikymppislahja äidiltä.

– Sain äidiltä kirjeen ja ajattelin, että oho, onko siellä seteli. Olisihan se pitänyt arvata, että Martin naama sieltä putkahtaa, hän nauraa.

Yhtyeen jäsenien naamat komeilevat myös Tuomaalan jääkaapin ovessa. Printattu kuva on varustettu tekstillä ”Imperiumin vastaisku”. Tästäkin Tuomaalla on oma tarinansa kerrottavana.

Hänen mukaansa yläkerran naapurissa asui taannoin sotahullu nuorimies, joka levitteli rappukäytävään Pohjois-Korean johtajan kuvia. Lopulta kuvia alkoi tulla myös Tuomaalan postiluukusta, jolloin hän kimmastui.

– Työkaverini tulosti minulle noita iskulauseella varustettuja Eppu-julisteita. Ajattelin, että jos Kim Jong-unien ilmestyminen ei lopu, seuraa täältä vastaisku. Eppujen avulla hyvyys voittaa aina! Tällä kertaa isännöitsijä kuitenkin hoiti homman.

Pelaaja oli torstaina jättänyt sisään neljän rivin Kaikki tai ei mitään-pelin, jossa jokaisen panos oli yksi euro. Yksi riveistä osoittautui voitokkaaksi. Rivissä oli kaksitoista numeroa: 1, 2, 3, 4, 5, 12, 14, 17, 18, 19, 22 ja 23.

Arvonnan oikeaksi riviksi muodostui 6, 7, 8, 9, 10, 11, 13, 15, 16, 20, 21 ja 24. Asiakkaalla ei siis ollut numerosarjassaan yhtään oikein, joten hän kuittaa 125 000 euron voiton.

Sunnuntaina 9.9. klo 18 on Viialan kirkossa konsertti, jossa laulavat Ritva Kotanen ja Keijo Kuivanen. Pianistina on Tuomas Honkkila.

Ritva Kotanen on valmistunut laulunopettajaksi Tampereen Konservatoriosta. Valmistumisensa jälkeen hän täydentänyt opintojaan muun muassa Tamara Lundin ja Ritva Auvisen johdolla. Kotanen on laulanut Tampereen työväen teatterin, Tampereen Oopperan ja Tampereen Musiikkiteatterin produktioissa.

Keijo Kuivanen on opiskellut laulua muun muassa professsori Liisa Linko-Malmion johdolla. Hän on tehnyt laulu- ja puherooleja Tampereen työväenteatterissa, Tampereen teatterissa, Tampereen Oopperassa ja Tampereen Musiikkiteatterissa.

Tuomas Honkkila on valmistunut Tampereen AMK:sta. Hän on toiminut pianonsoiton opettajana Vakka-Suomen ja Sastamalan musiikkiopistoissa. Honkkila on opiskellutmuun muassa Lauri Väinmaan, Heini Kärkkäisen, Risto-Matti Marinin ja Risto Kyrön johdolla. Opintojensa aikana sekä valmistuttuaan hän on työskennellyt erityisesti laulajien kanssa.

Ohjelmassa on muun muassa Oskar Merikannon juhlavuoden merkeissä hänen laulujaan ja duettojaan. Pianosooloina kuullaan Sibeliuksen ja J.S. Bachin sävellyksiä. Konserttiin on vapaa pääsy.

Keijo Kuivanen.

Tuomas Honkkila

Ritva Kotanen

Paluumuuton Akaaseen tehnyt keskipelaaja Panu Pitkänen alkaa kotiutua uusiutuneeseen joukkueeseen.

Akaa-Volleyn valmistautuminen kohti syyskuun lopulla alkavaa lentopallon Mestaruusliigakautta sujuu suunnitellusti. Harjoituspeli Hurrikaani Loimaata vastaan perjantaina Vilppulassa tyydytti valmentaja Oliver Lüütseppiä.

– Vaikka tänään hävisimme liigan viime vuosien kestomenestyjälle puhtaasti 0-5, olen tyytyväinen joukkueen esitykseen, todisti Lϋϋtsepp.

Joukkue oli selvästi valmiimpi kuin edellisessä ottelussa Lempäälän Kisaa vastaan.

Kaikki erät Vippulassa päättyivät siis loimaalaisten eduksi. Mutta eräpisteet 16-25, 23-25, 23-25, 23-25, 7-15 kertovat, että ajoittain Akaa-Volley pysyi hyvin kyydissä mukana.

– On meillä vielä paljon töitä tehtävänä ennen liigan alkua. Toivon joukkueelta lisää kovuutta. Etenkin syöttöihin pitää löytyä lisää energiaa – syötetään sitten leijaa tai hypäriä, vaatii Lüütsepp.

Ensi viikonvaihteessa Akaa-Volley hioo kuvioitaan kuntoon J.Gutmanni -turnauksessa Virossa.

Markku Sakala meni Turussa Stoneisle Noellella (2) sisärataa kupeelleen pyrkimässä Markus Rauhalan Abgaya ja sisäradalla perässä Peppi Paakkosen Ready Credit.

Kuusivuotias Stoneisle Noelle oli kilpaillut 32 kertaa ilman voittoa ja kakkossijoja. Kolmosia oli koossa ennen Turun perjantairaveja jo kuusi kappaletta. Nyt tuli akaalaisen Markku Sakalan tammalle seitsemäs kolmostila kilometriajalla 17,2a, joka jää vain yhden kymmenyksen Sakalan itse valmentaman ja ajaman lämminverisen ennätyksestä.

Seuraavan kerran Stoneisle Noelle kilpaili jo sunnuntaina Forssassa, mutta siellä laukan rasittamana valjakko oli vasta yhdeksäs.

Akaalainen Unto Inkinen kävi Forssassa huiman taistelun amatööriohjastajien SM-sarjassa kymmenvuotiaalla tammallaan Laguunilla. Normaaliraveista poikkeavasti myötäpäivään juostussa kisassa kolme valjakkoa tuli maaliviivalle melkein tasoissa. Voittajaksi saatiin Kim Åkerludin Lötens Elina, mutta toisesta tuli melkein tasapääjuoksu Inkisen Laguunin ja Petri Hirvosen Teilorin välillä. Maalikameran kuvan suurennoksesta näkee, että tulitikun paksuuden erolla Laguuni jäi kolmanneksi. Koko kärkikolmikko sai saman ajan 30,2a. Viides oli akaalaisen Timo Leivon Jori Pollea (30,6a).

Turussa Unto Inkisen Sisukas ravasi Antti Teivaisen ajamana neljänneksi ajalla 31,0.

Leijona Futsal ja GFT taistelivat tasaväkisesti Monarilla. Kuva: Tuukka Nyström.

Monitoimihallilla palattiin lauantaina taas futsalpelien maailmaan neljän kuukauden tauon jälkeen. Espoolainen GFT vieraili Akaassa, kun Leijona Futsal isännöi kauden ensimmäisen harjoituspelinsä. Varsin runsaslukuinen yleisö sai todistaa vauhdikkaan ja intensiivisen pelin, jossa voiton kirjasi lopulta vierasjoukkue lukemin 3–4 (1–1).

Molemmat joukkueet saivat otteluun lähes parhaan kokoonpanonsa. Leijonilta debyyttiottelun pelasivat Juhana Jyrkiäinen sekä toisen jakson torjunut maalivahti Kasper Kangas. Sen sijaan Timi Litmanen ei päässyt vielä kentälle loukkaantumisen vuoksi.

Ajoittain fyysisiä otteita

Perinteiseksi harjoituspeliksi ottelua ei voinut kutsua. Alusta asti pelin tempo oli vähintäänkin liigatasoa, ja otteet äityivät ajoittain hyvinkin fyysisiksi. Molemmat joukkueet saivat luotua maalipaikkoja, ja peli aaltoili päästä päähän. Kotijoukkueen maalinsuulla Juho Laine ja vastaavasti virkaveli Antti Koivumäki toisessa päässä saivat jatkuvasti venyä parhaimpaansa. Leijona Futsal oli ottelussa ehkä hienokseltaan niskanpäällä, mutta mistään dominanssista ei voida puhua. Kauden avausmaali nähtiin reilun 12 minuutin pelin jälkeen, kun Mika Jussila pääsi viimeistelemään Jyrkiäisen toimiessa syöttäjänä. Johto kuitenkin kesti vain nelisen minuuttia kun vieraiden Tom Korolainen siirsi vedollaan lukemat tasoihin.

Toisella jaksolle tempo ottelussa pysyi korkealla. Maaleja tehtiin tasatahtiin aina tilanteeseen 3–3 asti, kun kotijoukkueesta Jyrkiäinen ja Yasar Elbeller osuivat kertaalleen. Lopulta aivan pelin lopussa GFT:n ja koko Suomi-futsalin ikoni Panu Autio pääsi vielä maalaamaan kertaalleen, ja näin GFT nappasi voiton Monarilta. Leijona Futsalin valmentaja Jovan Stankovic oli tappiosta huolimatta tyytyväinen näkemäänsä.

– Emme ole vielä harjoitelleet juurikaan joukkuetaktisia asioita, joten siihen nähden peli oli yllättävänkin hyvää. Nyt kausi on saatu käyntiin, ja alamme hieromaan yhteispeliämme liigan vaatimalle tasolle. Kasassa on nälkäinen joukkue, ja onkin hienoa päästä seuraamaan, miten tämä hiukan viime kaudesta muuttunut ryhmä hioutuu yhdessä syksyn mittaan, Stankovic tarinoi pelin jälkeen.

Leijona Futsal jatkaa syyskuun viimeisenä päivänä alkavaan Futsal-Liigaan valmistautumista tulevana lauantaina, kun Akaaseen vastustajaksi saapuu tamperelainen liigajoukkue PP-70, joka puolestaan kaatoi omassa avauspelissään Ilveksen. Ottelu käynnistyy lauantaina Monitoimihallilla kello 15.

TP-49 P12-joukkueessa pelasivat (vas. ylärivi) Peetu Paananen, Hugo Toivonen, Juuso Mäkelä, Jussi Virtanen, Luka Torkkel, Toni Matilainen, Eeli Sorsa, Rohat Akkoyun, Niklas Jokela, (vas. alarivi) Elias Taura, Frans Masena, Toni Heikkinen, Kaapo Silmonen ja Arttu Sinkkonen.

Olimme TP-49:n 12-vuotiaiden poikien joukkueen kanssa elokuun 2.–5. Tanskassa Brondby Cupissa pelaamassa. Koko turnauksessa oli 158 joukkuetta, joista suomalaisia oli viisi. Meidän sarjassamme ei ollut muita suomalaisjoukkueita. Turnaus pelattiin Tanskan liiton säännöillä, eli 7v7 ja ei paitsiota. Suomessa pelataan 8v8 ja normaali puolenkentän paitsio.

Pelit alkoivat perjantaina kahdella pelillä, ensimmäisenä vastassa oli ruotsalainen Husie IF. Saimme hyvän ja vahvan alun turnaukseen voittamalla avauspelin 5–1. Kaksi maalia teki Niklas Jokela ja loput Frans Masena, Toni Matilainen, ja Toni Heikkinen.

Toiseen peliin ruotsalaista Nackdala AIS1:ä vastaan lähdettiin hyvällä asenteella mutta maalinteon kanssa tuskailtiin. Lopulta yritys palkittiin ja pelistä tuli voitto lukemin 3–0. Maalit tekivät Kaapo Silmonen, Toni Heikkinen ja Rohat Akkoyun.

Lauantaina kolme kovaa peliä

Lauantaina pelit jatkuivat ja aamulla pääsimme heti testaamaan turnausjärjestäjän omaa joukkuetta; vastaan asettui Brondby IF. Pelissä vauhti olikin aivan toista luokkaa kuin ensimmäisenä päivänä. Aloitimme vahvasti ja saimmekin heti kolmen minuutin kohdalla tehtyä maalin. Johtoasema säilyi 16. minuutille asti, kunnes vastustaja sai hyödynnettyä ensimmäistä kertaa puolustajiemme takana olleen pelaajan, joka kotimaamme säännöillä olisi ollut paitsiossa noin kahdeksan metriä.

Pystyimme kuitenkin sopeutumaan erilaiseen peliin, mutta valitettavasti seuraavan maalin teki taas tanskalainen isäntämme. Näin ollen avasimme omaa peliämme tehdäksemme tasoittavan ja ehkäpä vielä voittomaalinkin. Tämän pelin avaamisen seurauksena kaveri rokotti vielä kerran 15 sekuntia ennen loppua, ja näin koimme turnauksen ensimmäisen tappiomme lukemin 1-3. Topan ainoan maalin teki Niklas Jokela.

Lauantain toinen peli oli tanskalaista SolRöd FC:tä vastaan. Pelin ensimmäinen puolisko oli todella tasainen ja paljon tapahtumia sisältävä. Noin kuusi minuuttia ennen puoliaikaa pelaajamme käsi osui palloon rangaistusalueella ja vastustajalle ansaitusti tästä rangaistuspotku.

Lisämaustetta tilanteeseen toi se, että Tanskan sääntöjen mukaan kyseinen pelaaja joutui pois kentältä saatuaan keltaisen kortin, ja jouduimme pelaamaan puoliajan loppuun yhden pelaajan vajauksella. Maalivahtina pelannut Eeli Sorsa oli pilkussa hyvin mukana, mutta ei aivan saanut käsiä väliin. Onneksi pallo kuitenkin osui tolppaan, josta saimme sen purettua pois.

Peli jatkui aikamoisena taisteluna meidän osaltamme, koska jouduimme pelaamaan vajaalla. Hieman kyseenalaisesti vastustajalle vihellettiin toinenkin pilkku ennen puoliajan päättymistä. Tässäkin maalivahtimme oli loistavasti mukana ja torjui vedon. Pallo jäi kuitenkin pyörimään rangaistusalueellemme, ja pienen sähellyksen sekä kaverin ylivoiman ansiosta vastustaja sai potkaistua pallon kaaripallona Eelin yli maaliin. Tästä lähes saman tien puoliaikavihellys, ja saimme ottaa toiselle puoliajalle seitsemännen pelaajan.

Edellisen puoliajan tapahtumista sisuuntuneena vyörytimme peliä vastustajan päätyyn taukoamatta ja tekeminen palkittiin kun toista puoliaikaa oli pelattu 12 minuuttia. Pallo puolustukselta nopeasti keskikentän kautta Niklas Jokelalle ja siitä pallo maaliin sekä tilanteeksi 1–1. Tämän jälkeen kolisteltiin vielä tolppia useaan otteeseen mutta tulokseksi jäi 1–1. Selkeästi turnauksen paras pelimme, harmi että maalinteko aiheutti päänvaivaa.

Lauantain kolmas peli oli ruotsalaista Trelleborgs FF:ää vastaan ja odotettavissa oli taas kova peli. Peli alkoi osaltamme hyvin, viiden minuutin kohdalla saimme pallon vastustajan maaliin. Johtoasemassa pelaaminen jäi löysäksi tällä kertaa, ja koska vastustaja oli kovatasoinen, sai heidän työnsä 8. minuutin kohdalla palkinnon.

Puolustukselta tuli pieni uinahdus ja vastustaja hyödynsi kärkkymässä olleet pelaajansa, tilanne oli 1–1. Peli tasaantui hieman mutta emme päässeet enää kunnolla peliin mukaan. 16. minuutin kohdalla vastustaja meni 1–2 johtoon. Puoliajan jälkeen korjasimme tekemistä ja peli pysyi lähes taukoamatta vastustajan päässä. Turhankin totutuksi tulleeseen tapaan meillä ei ollut tuuria maalinteossa. Loppuvihellyksen jälkeen tulokseksi jäi harmillisesti 1–2 vastustajalle. Maalin teki Arttu Sinkkonen.

Ruotsalaiset korjasivat potin sunnuntaina

Sunnuntaina pelit jatkuivat cup-hengessä, eli voitolla B-finaaliin ja häviöllä tavaroita pakkaamaan. Vastaan asettui ensimmäisestä pelistä tutun seuran, Husie IF:n, toinen joukkue, joka oli selvästi kovempi kuin aiempi vastuksemme. Tiukka ja tasainen vääntö, parikymmentä tolppaa ja maalivahdin torjuntaa myöhemmin peli päättyi vastustajan 0–2 voittoon. Turnaus oli osaltamme ohi.

Vaikka pokaali jäikin tällä erää tuomatta kotimaahan, saivat joukkue, pelaajat, valmennus ja huolto arvokasta kokemusta kansainvälisistä peleistä. Erilainen pelitapa toi mukanaan omia haasteita niin puolustus- kuin hyökkäyspelaamiseen mutta kokonaisuutena selviydyimme kiitettävästi reissusta. Ja upean turnausmatkan sekä kokemuksen lisäksi pelaajat saivat tärkeää kokemusta kovatasoisista ulkomaisista vastustajista.

Juri Virtanen