Luukas Rokkanen nousi toiseksi Savikoskella järjestetyssä OmaSP Openissa. Arkistokuva: Tommi Rokkanen.

Perinteikäs OmaSP Open -frisbeegolfkisa pelattiin viime viikonloppuna Kylmäkosken DiscGolfParkissa. Pro open sarjan kilpailu oli kovatasoinen ja tiukka aina sunnuntain viimeiselle väylälle asti.

Pro open -sarjan voiton vei Jani Nevala Siikaisista tuloksella 18 alle parin. Akaalainen Luukas Rokkanen oli toinen tuloksella -16 ja kolmas tamperelainen Timi Järvenpää tuloksella -12. Pro-sarjassa heittäjiä oli yhteensä 45 ja koko kilpailussa 93.

Anneli Taina jos kuka tuntee suomalaisen yhteiskunnan kokemat hallinnon uudistukset. Hän on ollut monta kautta kansanedustajana ja istunut kahdessa maan hallituksessa. Taina ennätti johtaa Etelä-Suomen lääniä ja saada historiallisen postin Etelä-Suomen aluehallintoviraston ensimmäisenä ylijohtajana. Nykyään eläkkeellä oleva Taina on Tampereen kaupunginvaltuutettu ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen sekä Kansallisen senioriliiton puheenjohtaja.

Konkaripoliitikko ja -virkamies Anneli Taina (kok.) toivoo nykyiseltä eduskunnalta ryhtiliikettä ja tosiasioiden tunnustamista. Hänen mielestään kansanedustajien olisi nuijittava maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen vaatimat lait kiinni. Pitkänlinjan kansanedustaja ja ministeri pelkää, että päättäjien aikaansaamattomuus nakertaa jo kansalaisten luottamusta lainsäädäntötyöhön. Maaherrana ja aluehallintoviraston ylijohtajana toiminut Taina korostaa, että maakunta- ja sote-uudistuksessa on pohjimmiltaan kysymys hallinnon ja rahoituksen toimintatavan modernisoinnista nyky-yhteiskunnan tarpeita vastaaviksi.

Historiallisen suuret valtion aluehallinnon uudistukset maaherrana ja aluehallintoviraston ylijohtajana kokenut Anneli Taina toivottaa pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ajaman maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen tervetulleeksi.

– Kannatan ehdottomasti uudistusta. Mitä nopeammin uudistus toteutetaan, sitä parempi se on kansalaisille, Taina linjaa tiukasti.

– Kyseessä on normaali valtion ja kuntien hallinnon ja työnjaon kehittäminen, eikä siihen liity minkäänlaisia mörköjä. Uudistukset ovat suorastaan välttämättömiä, hän lisää.

– Maakunta- ja sote-uudistuksen ydin on yksiselitteisesti hallinnon ja rahoituksen toimintatavan uudelleen järjestelemisessä. Ei sen ihmeempää tai kummallisempaa. Asia on vain saatu julkisuudessa näyttämään sekavalta ja päämäärättömältä, Taina suree.

Taina teroittaa, että uudistuksien pontimina on turvata asian ydin eli palveluiden takaaminen kansalaisille vähintään nykylaatuisina. Hänen mielestään ihmisten ei tarvitse olla huolissaan siitä, etteivätkö palvelut toimisi vastaisuudessakin.

– Asia on paremminkin päinvastoin. Jos emme tee mitään, niin vaikeudet ovat edessämme. Ongelmat pesiytyvät niin hallintoon, rahoitukseen kuin johtamiseenkin, Taina varoittaa.

Päivän politiikassa ja korkeana virkamiehenä pitkän päivätyön tehnyt Taina kritisoi vastuunkantajia siitä, etteivät he ole kyenneet näkemään esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ylivoimaisiksi kasvaneita paineita.

– Kaikki näkevät, etteivät nykyiset yli 300 kuntaa kerta kaikkiaan kykene tuottamaan tarvitsemiamme palveluja. Etenkin pienet kunnat ovat ylipääsemättömissä pinteissä. Palveluiden järjestäminen on yksinkertaisesti annettava nykyistä isommille hartioille, hän perustelee.

Syksyn on tuotava päätös

Viime maanantainen eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan viesti siitä, että valiokunta lopulta aloitti lausuntonsa kirjoittamisen maakuntauudistusta ja sote-palvelujen valinnanvapauslakia koskevista lakiesityksistä, herätti Anneli Tainassa pienen myönteisen toivon kipinän siitä, että uudistus vihdoinkin näkisi päivänvalon.

Eduskunnassa ja ministerivastuussa itsekin ollut Taina ei helposti arvostelisi lainsäädäntötyötä, mutta hänen mielestään maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelulle ei voi antaa hyvää arvosanaa.

– Asioiden käsitteleminen näyttää ikävän monimutkaiselta ja sekavalta, hän kuvailee.

– Päätöksien mutkistuminen on hyvin harmillista. Kaikkien kannalta olisi ollut viisainta, että eduskunta olisi saanut päätöksensä jo ajat sitten.

Taina vetoaa kansanedustajiin, jotta he päättäväisyydellään palauttaisivat kansalaisten luottamuksen niin politiikkaan kuin päätöksentekoonkin.

– Odotan eduskunnalta syksyn kuluessa myönteisiä uutisia, hän sanoo.

”Ei enää uutta isoa yritystä”

Jos nykyisen hallituksen maakunta- ja sote-uudistus vesittyy, Anneli Tainan mielestä seuraavan hallituksen on aivan turha aloittaa vastaavaa uutta isoa hanketta.

– Meillä on ollut 12 viime vuoden aikana neljä suurta uudistusyritystä, ja ne kaikki ovat päätyneet onnettomasti. On uskottava, ettei yhteistä tahtotilaa löydy, hän perustelee.

Tainan mukaan maakunta- ja sote-uudistuksen hautaaminen merkitsisi sitä, että yhteiskunnan olisi lähdettävä kehittämään ja uudistamaan palvelujen järjestämistä nykyisen lainsäädännön pohjalta.

– Tämäkään tie ei ole helppo. Tavoitteemmehan on turvata laadukkaat palvelut tulevaisuudessakin. Palvelujen tarve kasvaa koko ajan, kun ihmiset ikääntyvät. Edessä on mittavat haasteet.

Valinnanvapautta on mustamaalattu

Anneli Taina harmittelee sitä, että valinnanvapaudesta on kylvetty kovin vääristeltyä tietoa, joka on tarpeettomasti synnyttänyt ihmisten keskuudessa hämmennystä ja pelkoa.

Tampereen kaupunginvaltuutettuna oleva Taina viittaa paikallisiin hyvin myönteisiä käyttäjäkokemuksia keränneisiin käytäntöihin, joissa kaupunkilaiset itse ovat jo saaneet valita palvelunsa tuottajan.

– On päivänselvää, ettei yhteiskuntamme selviä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottamisesta vain julkisen sektorin voimavaroin. Tarvitsemme rinnalle lisäksi yksityisen sektorin toimijat, hän korostaa.

– Olen vakuuttunut siitä, että kun kansalainen saa kokemuksia aidosta valinnanvapaudesta, hän ei järjestelmästä luovu.

Taina herättelee ihmisiä oivaltamaan sen, että nykyisin palvelujen tuottajat valitsevat kunnat ja poliitikot.

Epäkohtia voidaan korjata myöhemminkin

– Maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistus on realistisesti otettuna niin iso hanke, ettei se voi mennä kerralla maaliinsa, Anneli Taina palauttaa maan pinnalle.

Hänen mukaansa on täysin luonnollista, että tulevaisuudessa havaittavat puutteet ja ongelmat korjattaisiin.

– Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun läänit lakkasivat ja aluehallintovirastot aloittivat. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa huomattiin, ettei opetuspuoli istu ollenkaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien (ELY-keskuksien) tehtäväkenttään, vaan opetussektorin oikea paikka oli aluehallintovirastojen suojissa. Maaherrat kyllä olivat varoittaneet viemästä opetuspuolta ELY-keskuksien suojiin, mutta heidän mielipidettään ei silloin haluttu ottaa huomioon. Korjausliike kuitenkin tehtiin, Taina poimii esimerkin.

Taina herättelee kansalaisia tunnistamaan hallinnon rationalisointitarpeet. Hänen mukaansa käytännöt ja kokemukset puhuvat omaa selkeää kieltään muun muassa siitä, että aikanaan läänien lakatessa ja aluehallintovirastojen aloittaessa myös työsuojeluasiat siirrettiin aluehallintovirastojen tehtäväksi.

Taina luonnehtii maakunta- ja sote-uudistuksen jälkeistä Suomea täysin erilaiseksi hallinnoltaan kuin se tällä hetkellä on.

– Ottaisimme todella ison askeleen, mutta tämä harppaus olisi nyt tehtävä. Saisimme tyystin uuden hallinnon, koska itsehallinnolliset maakunnat saisivat tehtäviä niin valtiolta kuin kunniltakin. Demokratian kannalta arvokasta olisi se, että maakuntia johtaisivat kansalaisten valitsemat maakuntavaltuutetut, Taina korostaa.

– Päätöksen tekeminen siirtyisi aidosti palvelujen käyttäjien lähelle. Tässä ihminen olisi oikeasti päätöksenteon keskiössä, hän teroittaa.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylijohtaja Leena Vestala:

”Olemme valmiita siirtymään maakuntaan ja virastoihin”

Ylijohtaja Leena Vestala korostaa, että Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on ollut alusta asti erittäin aktiivisesti mukana maakuntauudistuksen valmistelussa. Näin on ollut niin alueellisella kuin valtakunnallisella tasolla.

– ELY-keskuksen asiakas- ja hallinnolliset prosessit on käyty läpi. Olemme valmiita siirtymään maakuntaan ja virastoihin sovittavien aikataulujen mukaisesti, Vestala sanoo.

– Nyt tullut lisäaika on erityisesti tarpeen tietojärjestelmien valmistumisen kannalta. Myös niiden valmistelu edellyttää kuitenkin selkeää lainsäädäntöä, hän korostaa.

Vestalan mukaan maakuntauudistus on sitonut kahden viime vuoden aikana runsaasti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen voimavaroja.

– Olisimme toki toivoneet, että poliittiset päätökset valmistelun jatkamisesta olisi saatu aikataulun mukaisesti jo tämän kesän alussa, ylijohtaja purkaa tuntojaan.

– Nyt vedämme uudistuksen valmistelun osalta hiukan henkeä ja odotamme lakien hyväksymistä eduskunnassa, Vestala kertoo.

Hänen mukaansa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on oman valmistelunsa osalta varsin pitkällä.

– Etenemisen pohjaksi tarvitsemme nyt lopulliset lakien pykälämuotoilut.

Ylijohtaja Leena Vestalan mukaan Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on aktiivisesti mukana maakuntauudistuksessa.

Vestala muistuttaa vuonna 2010 perustetun ELY-keskuksen olleen alusta lähtien jatkuvan muutoksen silmässä.

– Jo ennen ELY-keskusten perustamista taustaorganisaatioiden henkilöstö kävi läpi useita organisaatiomuutoksia. Olemme siis todellisia muutoskonkareita. Suurin osa henkilöstöstämme suhtautuu tulossa olevaan maakuntauudistukseen varsin rauhallisesti ja odottavin mielin, hän kertoo.

– Tehtävämme ovat tärkeitä. Palvelemme asiakkaitamme suorassa kontaktissa. Asiakastyytyväisyysmittaukset ovat tuoneet meille jatkuvasti hyviä tuloksia, joten olemme hyvässä iskussa maakuntien ja virastojen mahdollisesti aloittaessa vuoden 2021 alussa, Vestala vakuuttaa.

Toimintaa kehitetään jatkuvasti

Leena Vestala korostaa, että Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kehittää jatkuvasti asiakaspalveluaan riippumatta maakuntauudistuksen aikataulusta.

– Meillä on runsaasti yhteistyökumppaneita, jotka ovat koko ajan mukana toimintamme kehittämisessä myös maakuntauudistukseen liittyen, hän toteaa.

– ELY-keskuksen kaikki tehtävät perustuvat lainsäädäntöön ja niitä rahoitetaan valtion budjetista. Tämä jatkuu myös maakuntauudistuksen jälkeen. Muutokset palveluissa ovat harvoin kovin nopeita tai radikaaleja.

– Asiakkaat saavat jatkossakin nykyiset tai nykyisten kaltaiset palvelut joko maakunnasta tai uusista virastoista, Vestala sanoo.

Pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojasen luotsaama Pirkanmaan pelastuslaitos suhtautuu uudistukseen käytännönläheisesti

”Meillä maakuntauudistus tehtiin jo 2000-luvun alussa”

Pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojasen mukaan Pirkanmaan pelastuslaitoksen väki suhtautuu maakuntauudistukseen avoimin mielin ja hyvin käytännönläheisesti.

– Tässä yhteydessä täytyy muistaa, että pelastustoimessa niin Pirkanmaalla kuin muuallakin valtakunnassa tehtiin maakuntauudistus jo 2000-luvun alussa, hän huomauttaa.

Nykymuotoinen Pirkanmaan pelastuslaitos aloitti toimintansa vuonna 2003.

– Sitä ennen maassamme oli käytössä kuntakohtainen pelastustoimi. Teimme siis ison muutostyön jo 15 vuotta sitten, Ojanen toteaa.

Pelastusjohtajan mukaan Pirkanmaankin pelastuslaitos on ikään kuin valmis kokonaisuus, joka vain siirtyisi suunniteltuun maakuntaorganisaatioon.

– Jos maakuntauudistus viivästyy tai jos uudistus jotenkin muuttuu, jatkamme luontevasti maakunnallisena toimijana kuntakentässä, Ojanen sanoo.

Pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojasen mukaan Pirkanmaan pelastuslaitos on ollut jo kauan valmis osaksi maakuntaa.

Koko uudistus profiloituu soteen

Suuri yleisö ei juuri keskustele maakuntauudistuksesta Pirkanmaan pelastuslaitoksen väen kanssa.

– Koko uudistus profiloituu lähes kokonaan sosiaali- ja terveydenhuoltouudistukseen, Olli-Pekka Ojanen kertoo.

– Keskustelut kuntalaisten kanssa ovat hyvin vähäiset koskien pelastuslaitoksen osaa koko maakuntauudistuksessa, hän tarkentaa.

Ojanen sanoo, ettei maakuntauudistuksen toteutuminen toisi juuri mitään näkyvää muutosta pelastuslaitoksen arkeen.

– Pirkanmaan pelastuslaitos on ollut jo toistakymmentä vuotta maakunnallinen toimija. Tuona aikana olemme saattaneet käytäntömme maakunnallisiksi.

– Pirkanmaan pelastuslaitos on ja tulee olemaan jatkossakin pirkanmaalaisten oma pelastuslaitos. Toimimme edelleen jokaisessa kunnassa ja olemme lähellä ihmisiä. Jokainen onnettomuus, äkillinen sairauskohtaus tai jokin muu vastaava hätätapaus voi sattua missä vain maakuntamme 22 kunnassa. Tästä syystä toimintavalmiutemme on rakennettu hajautetusti, eikä järjestelmää olla muuttamassa, Ojanen linjaa.

Haperot ovat saaneet nimensä hapertuvasta rakenteestaan. Ne hapertuvat pieniksi murusiksi käsiteltäessä toisin kuin esimerkiksi suppilovahverot tai seitikit, joiden jaloista voi sormin repiä pitkiä suikaleita. Haperot muistuttavat äkkiseltään katsottuna ulkonäöltään melkoisesti rouskuja, mutta niistä ei valu maitiaisnestettä niitä vioitettaessa. Haperoiden lakit ovat nuorena värikkäitä ja harmaantuvat vanhetessaan.

Haperot ilmestyvät metsiin ja puistoihin jo heinäkuussa, ja niitä voi kerätä vielä syyskuussa. Haperoissa ei ole yhtään myrkyllistä sientä, mutta jotkut ovat syömäkelvottomia kuten tulipunahapero ja punajalkahapero. Ne pilaavat koko ruuan maun sekaan päästessään.

Maultaan syötävät haperot ovat mietoja, joten ne maistuvat usein sieniin tottumattomillekin. Hyvinä vuosina haperot ovat hyvin satoisia, joten niistä saa hyvän lisän kastikkeisiin ja piiraisiin vaikkapa maultaan vahvempien sienien seassa. Mikäli sienistä saa helposti vatsavaivoja, kannattaa haperoiden lakin pintakelmu nylkeä. Muutoin haperot eivät tarvitse ennen ruuaksi kypsentämistä esikäsittelyä, eli niitä ei tarvitse ryöpätä.

Kangashapero

Kangashapero on maukas ruokasieni ja yleinen koko maassa. Sitä löytyy kuivinakin vuosina yleensä hyvin. Vaalean kellanruskealakkisen kangashaperon tunnistaa siitä, että se harmaantuu leikkauspinnaltaan, kuten tekevät myös sen näköislajit, viinihapero ja keltahapero, jotka ovat myös hyviä ruokasieniä. Ne tunnistaa eri värisistä lakin pintakelmuista: nimensä mukaan lakki on keltahaperolla kirkkaamman keltainen ja viinihaperolla viininpunainen. Nuorena haperot ovat puolipallomaisia ja kasvaessaan niiden lakit laakenevat lautasen mallisiksi. Kangashaperon lakin leveys on 5–15 cm.

Isohapero

Isohapero on herkullinen ruokasieni, jonka tunnistaa suuresta koosta ja tiilenpunaisesta lakin pintakelmusta. Se on mahdollista sekoittaa pienempään ja syötäväksi kelpaamattomaan tulipunahaperoon, joka on hyvin samanvärinen mutta pienempi: sen lakki on n. 3–9 cm leveä, kun isohaperon lakin leveys on 8–20 cm. Lakki on vanhana sisään päin lontollaan ja kuopan kohdasta usein hieman oranssi.  Kielenkärjellä raakaa sientä koskettaessa tulipunahapero tuntuu selvästi kirpeältä, isohapero taas on koko lailla mauton.

Isohaperoa kasvaa koko maassa koivun ja männyn seuralaisena. Se on suosittu kauppa- ja ruokasieni. Sitä voi myös kuivata ohuina viipaleina, joita voi napostella sellaisenaan.

Viljami ja Minna Ovaskainen

Kirjoittajat ovat tietokirjailijoita ja luonnontuoteneuvojia

Kuvat: Viljami Ovaskainen

Akaalaiset skeittaajat Leevi Helin (vas.) ja Aatu Kumpulainen olivat aktiivisia koko skeittiparkkiprojektin ajan ja varmistivat, että skeittiparkki suunnitellaan harrastajalähtöisesti. He osoittivat avajaisissa kiitokset kaikille mukana olleille tahoille.

Hunajahulinoiden perjantaipäivänä vietettiin Akaan pääkirjaston taakse valmistuneen skeittiparkin avajaisia osana Honeyngsters-nuorisotapahtumaa. Paikalle saapui runsaasti nuoria ottamaan tuntumaa parkkiin, minkä lisäksi väkeä sai liikkeelle muun muassa YouTube-tähti Jaakko Parkkalin vierailu.

Halu parantaa alueen skeittimahdollisuuksia on ollut läsnä jo pitkään. Aikanaan Toijalan ensimmäiseen nuorten edustajistoon kuulunut Saija Roininen tiesi kertoa, että edustajisto teki ensimmäiset lausuntonsa aiheesta vuonna 1997 ja että asia oli ilmoilla jo ennen edustajistoa vuonna 1994.

Skeittiparkin kannalta merkittävin liike sijoittuu vuoteen 2014, jolloin skeittaajat Leevi Helin ja Aatu Kumpulainen toimivat koko skeittaavan nuorison äänitorvena ja ilmoittivat omien sanojensa mukaan puolivitsillä nuorisotoimelle, että skeittiparkki on saatava. Helin ja Kumpulainen ilmaisivat puheenvuorossaan olevansa todella tyytyväisiä ja kiitollisia kaikille projektin parissa työskennelleille siitä, että hanke saatiin maaliin näin nopeasti.

Hiljattain Akaaseen muuttanut Jace Hautaniemi piti uutta skeittiparkkia ihan hyvänä, mutta pienenä varsinkin avajaisissa nähdylle isolle väkimäärälle. Scoottausta kolmisen vuotta harrastanut Jace kertoi käyvänsä parkissa varmuudella useasti.

Sijainti miellyttää

Tapahtumassa oli paikalla runsaasti scoottaajia eli temppupotkulautailijoita. Yksi heistä on Akaaseen vastikään muuttanut 12-vuotias Jace Hautaniemi, joka päätyi lajin pariin noin kolme vuotta sitten kavereiden innoittamana. Tuore skeittiparkki oli hänen mieleensä, vaikka se ruuhkautuikin illan väkimäärästä.

– Ihan hyvältä vaikuttaa, mutta täällä on kyllä aika paljon tyyppejä nyt, ja tämä on aika pieni parkki, Jace puntaroi.

Viialassa asuva Harjun perhe on odottanut skeittiparkkia innolla. Niin ikään scoottausta harrastavat Iisa ja Matias Harju olivat isänsä Kristerin kanssa käyneet katsomassa parkkia innokkaina jo liian hyvissä ajoin.

Sisarukset Iisa ja Matias Harju pääsevät scoottaamaan Vesilahden lisäksi nyt myös kotikaupungissaan.

– Käytiin katsomassa, että onko se valmis, mutta ei sitä ollut vielä rakennettu, kahdeksanvuotias Iisa muistelee.

Iisa aloitti scoottauksen kesällä veljensä esimerkkiä seuraamalla. Perhe on käynyt scoottailemassa Vesilahden parkissa, joka on Krister Harjun mukaan jyrkempi kuin Akaan parkki. Kristerin mielestä Akaan parkki vaikuttaa oikein hyvältä, ja sijaintikin miellyttää perhettä.

– Tässä on paljon muitakin liikuntamahdollisuuksia ja kirjasto ja koulut lähellä. Matiaksen rumputunnitkin alkavat tässä lähellä, äiti Pia Harju kiittelee.

Aloittelijaystävällisyys näkyy

Suomen Skeittibetonin rakentaman skeittiparkin yksi kantava teema on ollut aloittelijaystävällisyys, ja avajaisissa aloittelijat oli huomioitu skeittikoululla. Skeittikoulua pitänyt Ahto Sorvali Pirkanmaan Kaarikoirat ry:stä ehti itsekin hieman kokeilla parkkia ja vahvistaa sen sopivuuden aloittelijoille.

– Kaikki kaaret on aloittelijaystävällisesti aika matalia ja kulmat aika loivia.

Sorvalin mukaan vaikeinta skeittauksen aloittamisessa on uskalluksen löytäminen ja tärkeintä puolestaan tasapainoaistin kehittäminen. Harrastuksena skeittaaminen ei ole kalleimmasta päästä, mutta yhteen erityiseen menoerään kannattaa kuitenkin varautua.

Ahto Sorvalin vetämässä skeittikoulussa lähdettiin liikkeelle kypärän ja muiden suojien asentamisesta. Skeittikoulussa Roni Kurko.

Skeittiparkin saamista kaupunkiin vauhditti paljon myös aktiivinen nuorisovaltuusto. Nuorisovaltuustoa vuosina 2015-2017 johtanut Petja Kopperoinen piti avajaisissa puheen, jossa hän kiitteli muun muassa sitä, kuinka koko kaupunki yhdistyi projektin tiimoilta ja näki skeittiparkin mahdollisuutena tehdä Akaasta parempi paikka nuorille.

Nuorisovaltuuston glitterpisteellä sai halutessaan bling-blingiä.

Spraycankontrol ry veti tapahtumassa graffitipajaa.

Kännykkäkamerat räpsyivät, kun YouTube-tähti Jaakko Parkkali huipensi Honeyngsters-illan.

Jaakko Parkkalin lupaamat nimmarit ja yhteiskuvat saivat Honeyngsters-väen pitkään jonoon tapahtuman päätteeksi.

Kauan odotetun skeittiparkin avajaiset saivat muun muassa scoottaajat sankoin joukoin liikkeelle.

Uusi skeittiparkki sai scoottaajilta iloisen vastaanoton.

Skeittaaja Ahto Sorvalin mukaan skeittaaminen ei ole lajina kovin kallis, muun muassa siksi, että skeittilaudat kestävät yleensä hyvin.

Uuden skeittiparkin avajaiset houkuttelivat paljon väkeä ensimmäistä kertaa järjestettyyn Honeyngsters-tapahtumaan.

Ahto Sorvali tutustuttaa aloittelijoita skeittaukseen osana Pirkanmaan Kaarikoirat ry:n toimintaa. Hän kehui Akaan parkin sopivan aloittelijoille mainiosti.

Skeittiparkkialueella on vielä runsaasti tilaa tulevaisuuden projekteille.

Uutta parkkia halusivat testata monet skeittaajat ja scoottaajat, ja omaa laskuvuoroaan saikin tovin odotella.

– Kengät kuluu, jos aktiivisesti skeittaa. Minullakin on pahimmillaan kuukaudessa mennyt kengät, Sorvali huomauttaa.

Julkisuus on mielenkiintoinen asia. Vaikka julkisuutta pääsääntöisesti halutaan, sitä ei ole itsestään olemassa, vaan se on aina erikseen keksittävä. Julkisuus syntyy jos on syntyäkseen vahingossa tai kovan keksimisen seurauksena.

Vahingossa syntyvä julkisuus muuttuu herkästi legendaksi. Viialalaiset ja toijalalaiset ovat joskus tapelleet keskenään. Tämä on joidenkin puheissa edelleen elävää todellisuutta. Joskus aihe pääsi Viialassa jopa ravintolan nimeksi. Legendaa pitävät mieluusti yllä syntyperäiset, he, joille Viialasta ei koskaan tullut aurinkoinen kotikunta, joksi kunta itseään vielä 1990-luvulla kutsui.

Toijalaa kutsuttiin joskus sopivankokoiseksi kotikaupungiksi. Muutamat pitävät tästäkin hokemasta edelleen hampaat irvessä kiinni. No, ei patsaissa ja muistomerkeissä ole mitään vikaa, jos ymmärretään niin olevan vain patsaita ja muistomerkkejä.

On ihmisiä, jotka eivät halua minkään asian muuttuvan. Vanhat asiat kiinnostavat, koska niistä sentään muistetaan jotakin. Edistyksestä viis, kunhan kerran keksityt asiat päästään säännöllisin väliajoin nostamaan esiin niin kuin virttyneet vaatteet. Eräänlaista julkisuuskikkailua tämäkin.

Legendoissa eläminen voi myös eristää. Yksin ei huomaa, että maailma menee ohi.

Julkisuutta voidaan myös keksiä. Akaa on hunajapääkaupunki. Asian tiimoilta on nyt muutaman vuoden järjestetty Hunajahulinoita. Niin tänäkin vuonna, ja onnistuneesti. Oli kepparikisaa, skeittiparkin avajaiset ja tietysti lauantain hunajatori. Hulinat päättyi Sataman Paljujen Yöhön. Komea ilotulituskin nähtiin.

Hunajaa ei ole valittu Akaan brändiksi sattumalta. Haluttiin jotakin erilaista ja omintakeista. Täällä tuotetaan kaupunkihunajaa usean tuottajan voimin. Vuoden Vasenkätinen, Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäki sanoi julkistamistilaisuudessa mukana olleiden mukaan, että hän on saanut kaupunkihunajaa kahdesti, Pariisissa ja Akaassa. Ei hassumpi huomionosoitus Akaalle.

Akaan uuden strategian kehykset hyväksyttiin valtuustossa toukokuussa. Luvassa on vielä paljon työtä, jotta kehyksien sisään saadaan haluttu lopputulos. Saa nähdä, onko se maalaus?

Strategiansa mukaan Akaa on viksu kaupunki. Otsikon väärin kirjoittaminen on tietoista. Sillä saadaan kuulemma julkisuutta, koska virhe huomataan aina. Valinta on onnistunut, jos virheen selittämisen sijasta päästään keskustelemaan kaupungin nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Kaupungin slogan on vielä parempi: kasvun keskiössä.

Akaan strategia on voimassa vuoteen 2025. On mielenkiintoista nähdä, kuin näin pitkä aikajänne papereihin siirretään, kun edessä mitä todennäköisimmin on jonkinlainen sosiaali- ja terveystoiminnan uudistus, joka muuttaa kunnissa kaiken. Kyllä se onnistuu, jos pohditaan uuden maailman Akaan askelmerkkejä. Jos mietitään legendoja, vaarannetaan nykyisyyskin.

Nyt jos koskaan on mahdollisuus rohkeisiin ratkaisuihin. Myös asuntomessut voisivat päättyä Hunajahulinoihin tai Paljujen Yöhön. Tulevaisuutta pohdittaessa on hyvä muistaa, että yllätys on paras keino ottaa julkisuus. Se ei ole legenda, että Hannibal hyökkäsi aikanaan Rooman kimppuun Alppien yli.

Akaan Vasemmistoliitto kirjoitti hyvän tekstin Akaan Seudun 22.8. lehdessä talouden tasapainottamisesta. Kirjoituksessa oli pohdittu kaupunkimme voimassa olevia ja tulevia talouden tasapainotuspyrkimyksiä. Kokoomuksen valtuustoryhmä on monesta asiasta samaa mieltä Vasemmistoliiton kanssa. Esimerkkeinä Jopo-luokka ja lastensuojelun kustannukset. Olemme säästäneet paljon, ja varmasti myös väärässä paikassa. Erityisesti koulujen alhaiset tuntikehykset ja suuret ryhmäkoot ovat huolestuttaneet ryhmäämme. Olemme tänä ja tulevina vuosina käyttämässä runsaasti rahaa sisäilmaongelmiin. Näistä suurimpana vuokratut väistötilat Viialaan. Tämä on nähty valtuustossa tärkeänä sijoituksena kuntalaisten hyvinvointiin.

Akaan työllisyystilanne on kohentunut vauhdilla. Työllisyyden kasvu oli Pirkanmaan kärkiluokkaa. Tämä tuo luonnollisesti kaupungille lisää verotuottoja. Noususuhdannetta tulisi hyödyntää myös elinkeinoelämän panostuksissa, kuten Vasemmistoliittokin esittää.

Akaa Point -alueen infran rakentaminen on saatava käyntiin nopeasti. Tämä toivottavasti muistetaan myös vuoden 2019 talousarviota laadittaessa. Kaupunkina meillä ei ole varaa olla investoimatta myös kaupunkia eteenpäin vieviin hankkeisiin.

Akaalla on pitkä historia säästämisessä, ja tämän toiminnan hedelmiä nyt korjaamme. Rohkeus investoida tulevaan on puuttunut. Kunnallisveroprosenttimme on Pirkanmaan kärkeä, kuten esimerkiksi Vuoden Akaalainen Heikki Teräväinen kirjoituksessaan (AS 8.8. 2018) totesi. Myöskään veroasteen nousu ei voi olla lääke Akaan tulevaisuuden varalle.

Toisin kuin Vasemmistoliitto, kokoomusryhmä kannattaa palveluiden hallittua yksityistämistä. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa yksityisen sektorin mukanaolo kirittämässä on tehostanut myös kaupungin oman varhaiskasvatuksen toimintaa. Tällä sektorilla on myös ansiokkaasti selvitetty kaupungin tuottaman palvelun kustannuksia ja verrattu niitä yksityiseen palveluntuottajaan. Tarkempi selvitystyö kustannusten vertailussa on vielä kesken, mutta mikään tällä hetkellä saatavissa oleva tieto ei tue sitä, että yksityinen palveluntuotanto olisi kaupungille kalliimpaa.

Ryhmämme itseisarvo ei ole tuottaa kaikkia kaupungin palveluita yksityisellä toimijalla, vaan edellytämme reilua kustannusten selvitystä ja vertailua kaupungin itse tuottaman ja ostopalvelun välillä. Voimme myös valita kaupungin tuottaman palvelun, jopa sen ollessa yksityistä kalliimpaa, mutta valinnan tulee olla tässä taloustilanteessa tietoinen ja perusteltavissa.

Vasemmistoliiton kirjoituksessa todetaan, että teknisen toimen eri osa-alueiden kustannukset olisivat yksityistämisen myötä nousseet tai säästöjä ei olisi tullut. Esitetyt väitteet ovat virheellisiä ja perustuvat mututuntumaan. Kokoomusryhmä on edellyttänyt kaupungin omien kustannusten selvittämistä esimerkiksi kiinteistöjen huollon ja ulkoalueiden kunnossapidon osalta. Paras tapa todeta kaupungin oman tuotannon tehokkuus on tehdä asiasta uskottava ja todenmukainen laskelma viranhaltijoiden toimesta.

Yksityisiä palveluita hallitaan sopimuksilla ja palveluntuottajia kilpailutetaan hankintalain mukaisesti. Jo kilpailutusvaiheessa tulisikin olla selvää mitä haluamme ostaa. Sopimuksessa puolestaan määritellään palvelun reunaehdot. Valtuustoryhmämme onkin esittänyt, että Akaan kaupungille palkattaisiin henkilö kilpailuttamaan ja hallinnoimaan sopimuksia yhdessä toimialajohtajien kanssa. Näin ostaisimme juuri sitä palvelua mitä tarvitsemme, ja oikealla hinnalla. Mikäli palveluntuottaja ei tuota palvelua sopimuksen mukaisesti, kaupungilla on mahdollisuus reklamoida tai jopa purkaa sopimus.

Yksityinen palveluntuottaja kantaa myös riskin. Tätä ei usein osata arvioida ja hinnoitella verratessa kaupungin ja yksityisen tuottamia palveluita. Vastuu kalustosta, sairauslomista ja sijaisista, toimitiloista ja muista kustannuksista on palveluntuottajalla, ei kaupungilla. Hyvällä sopimuksella ja riittävällä valvonnalla palveluiden osto yritykseltä on myös riskien ulkoistamista ja yllättävien kustannusten välttämistä.

Vertailtaessa esimerkiksi yksityisen ja kaupungin tuottamia varhaiskasvatuspalveluita on huomioitava, että yksityisen hinta pitää sisällään myös kaikki yllättävät kustannukset. Lisäksi yksityinen palvelu on erityisen joustavaa tarpeen vaihdellessa. Päiväkoti Onnin kilpailutuksen seurauksena saimme Akaaseen uuden päiväkotirakennuksen. Mikäli yksityisen omistamassa kiinteistössä todettaisiin esimerkiksi sisäilmaongelma, voimme velvoittaa palveluntuottajaa tarjoamaan meille sisäilmaltaan terve rakennus. Kaupungin omistamissa kiinteistössä sisäilmaongelmien ratkaisu on todettu äärimmäisen haastavaksi ja kalliiksi.

Vasemmistoliiton julkaisemassa taulukossa on hyvä kiinnittää huomiota myös kiinteistöverotuoton aleneman ennusteelle vuodelle 2018. Verokertymän ennakoidaan laskevan Vasemmistoliiton oman esityksen seurauksena, jossa kiinteistöveroprosenttia päätettiin laskea 0,65:sta 0,60:een prosenttiin.

Akaan Kokoomuksen valtuustoryhmä

Mustajoutsen uiskenteli Viialan Heinälahdella sunnuntaina 26. elokuuta. Kuva: Satu Leisko-Järvinen.

Satu Leisko-Järvinen kuvasi sunnuntaina 26. elokuuta Viialan Heinälahdella maassamme erittäin harvinaisen mustajoutsenen. BirdLife Suomen tiedottaja Jan Södersved kertoo, että viime vuodelta havaintoja tuli kaksi ja toissa vuonna yksi.

– Tältä vuodelta on tähän mennessä kaksi havaintoa. Heinäkuulta Savonlinnasta viimeksi. Sehän on tarhalintu, ja niitä lähtee karkuteille Euroopasta. Ne ovat niitä lintuja, mitä täällä liikkuu, Södersved kertoo.

Satu Leisko-Järvinen ei asu itse enää Viialassa, mutta hänen vanhempansa asuvat Heinäsuon alueella.

– Olin perheeni kanssa vierailemassa heidän luonaan. Järvelle lähdimme, koska poikani halusi vaarin vievän hänet veneajelulle aamulla. Käymme usein veneilemässä, kun käymme kylässä, ja katselemme esimerkiksi juuri lintuja. Olemme kerran nähneet Heinälahdella kaulushaikaran, mutta koskaan aiemmin ei ole tullut vastaan tällaista näkyä kuin nyt.

Leisko-Järvinen kuvasi mustajoutsenen sunnuntaina kymmenen aikaan aamupäivällä. Vain oranssi nokka erottui mustasta sulkapeitteestä.

Euroopassa pieniä luonnonvaraisia kantoja

Mustajoutsen (Cygnus atratus) on Australiasta ja Uudesta-Seelannista kotoisin oleva vesilintu, jota tavataan Euroopassa tarhoissa ja tarhakarkulaisena. Kotimaassaan se on rauhoitettu laji. Mustajoutsen on myös Länsi-Australian osavaltion osavaltiolintu.

Lintu on pituudeltaan noin 110–140 senttiä, ja sen siipien kärkiväli on 160–200 senttiä. Mustajoutsenen höyhenpuku on lähes kokonaan pikimusta, mutta siipisulat ovat valkoiset. Aboriginaalien uskomusten mukaan ne ovat ainoat jäänteet joutsenen alun perin kokovalkeasta värityksestä. Mustat höyhenensä mustajoutsen sai tarun mukaan variksilta, jotka peittivät sen omiin höyheniinsä kiilapyrstökotkan raadeltua joutsenen.

Mustajoutsenen levinneisyysalue kattaa koko Australian, mutta erityisen yleinen se on Kaakkois- ja Länsi-Australiassa sekä Tasmaniassa. Uuteen-Seelantiin siirretyt mustajoutsenet ovat myös levinneet voimakkaasti ja niitä pidetäänkin siellä pahoina viljelmien tuhoeläiminä.

Euroopassa on pieniä luonnonvaraisia kantoja tarhakarkaamisten seurauksena.

Syys vie linnun takaisin etelään

BirdLife Suomen tiedottajan Jan Södersvedin mukaan mustajoutsen ei ole pesinyt Suomessa kertaakaan, mutta periaatteessa se olisi mahdollista. Toisten joutsenten kanssa mustajoutsen ei ole risteytynyt kuten eivät Södersvedin mukaan muutkaan joutsenlajit.

– En muista kuulleeni mistään päin maailmaa joutsenten risteymähavaintoja. Ne ei eivät ole niin läheisiä. Lähisukuisimpia voivat olla pikkujoutsen ja sen pohjoisamerikkalainen vastine.

Suomessa tavatut mustajoutsenet kuten Akaassa nähty yksilö muuttavat syksyllä etelämmäksi.

– Kyllä se varmaan sen tekee. Useimmat havainnot ovat keväisiä, joskus kesältä. En muista että kovin myöhäisiä syyshavaintoja olisi.

Akaan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Sinikka Ylimäki ei ole enää ehdolla syksyn seurakuntavaaleissa. Syksyllä 2014 peräti 151 äänellä kirkkovaltuustoon valittu Ylimäki jatkaa silti seurakunnan toiminnoissa, koska kokee muun muassa Viialan lähetystuvan toiminnan omakseen.

Akaan kirkkovaltuusto kokoontuu Toijalan seurakuntatalossa. Kuvassa puheenjohtaja Sinikka Ylimäki keskustelee valtuutettu Ellinoora Hakalan kanssa.

– Seurakunta on minulle tärkeä paikka, mutta nyt on nuorempien vuoro kantaa vastuuta. Ei luottamustehtävä tänään suju minulta yhtä hyvin kuin neljä vuotta sitten. Olen tällainen ennakolta jännittäjäkin, mikä entisestään lisää tehtävän raskautta.

Erityisen raskaana Ylimäki pitää vaikeita henkilöstöasioita, joita päättyvällä valtuustokaudella on eteen tullut.

– Täytyy suoraan sanoa, että ei ole ollut mitenkään helppoa.

Sinikka Ylimäki toivoo Akaan seurakuntaan enemmän yhteistyötä eri taajamien välille. Vaikka linja-autokuljetuksiakin järjestään, yhteistiin tapahtumiin ei osallistuta.

– Hirsikangas on vielä aivan liian korkea. Toivon, että nuorempien toiminta madaltaa sitä. Minulle liikkuminen koko seurakunnan alueella on luonnollista, olinhan jo töissäkin Toijalassa vaikka asun Viialassa. Kaikki raja-aidat pitäisi kaataa ja vanhoista kaunoistakin pitäisi päästä jo irti, miettii Ylimäki.

Seurakunnan luottamustoimiin  Sinikka Ylimäki kehottaa kaikkia, joita yhteisten asioiden hoitaminen vähänkin kiinnostaa.

– Tietysti se vaatii sitoutumista ja aikaa, mutta antaa myös paljon. Jos seurakunnassa haluaa todella vaikuttaa, on pyrittävä tehtäviin ja tehtävä yhteistyötä.

Valtuustokauden päätyessä Sinikka Ylimäki tulee toimineeksi kirkkovaltuustossa kahdeksan vuotta. Hän on istunut aikanaan myös Viialan valtuustossa ja kunnanhallituksessa kokoomuksen mandaatilla.

Akaan Seudun saaminen tietojen mukaan kirkkovaltuuston ovat jättämässä myös Heikki Parikka ja Reino Salminiemi. Molemmat ovat myös kirkkoneuvoston jäseniä ja Salminiemi vielä Kylmäkosken kappeliseurakunnan kappelineuvoston puheenjohtaja.

Simo Tuomisen mukaan postivaunu toimi aikoinaan liikkuvana postitoimistona.

Veturimuseon suurin ajokunnossa oleva halkopolttoinen höyryveturi Tv1 nro 933, tuttavallisemmin Jumbo, lähti maanantaina Veturimuseolta laakeriremontin jälkeiselle koeajolle Urjalaan. Remontissa Jumbon kahteen ensimmäiseen akseliin oli vaihdettu uudet pyöränlaakerit. Koeajon tarkoitus oli tarkistaa, että laakerit eivät lämpene ja ovat toimintakunnossa. Reissu sujui hyvin, sillä matkalla Jumbon pyöränlaakereissa havaittiin vain normaalia lämpenemistä.

Kaverikseen matkalle Jumbo sai Postimuseolta kaksi vuotta sitten lahjaksi saadun Po nro 9826 -postivaunun, jolle tehtiin samalla reissulla liikennekelpoisuuskatsastus. Myös postivaunun osalta matka Urjalaan oli menestyksekäs, sillä liikennekelpoisuuskatsastus meni pienin huomautuksin läpi. Museoveturiseuran varapuheenjohtaja Simo Tuomisen mukaan seuraavaksi vaunulle haetaan käyttöönottolupaa ja sen jälkeen se rekisteröidään.

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin edustaja ja postivaunun katsastaja Juhani Vaittinen kertoi ennen maanantain Urjalan-reissua, että vaunusta tarkistetaan yhteensä noin 80 kohtaa.

– Esimerkiksi kulkuominaisuudet ja jarrutusmatkat ovat tärkeitä. Jarrut ja pyörät pitää olla kunnossa, että vaunu pysyy kiskoilla. Myös telien jousitusten pitää toimia. Sisäpuolellakaan ei saa olla mitään ihmisille vaarallista, Vaittinen totesi.

Postivaunun tullessa veturimuseolle, näytti vaunussa siltä kuin työt olisi lopetettu edellisenä päivänä. Lokero-osastolta löytyi tyhjä puollo Koskenkorvaa.

Museoveturiseura vastaa vaunun kunnosta

Simo Tuominen kertoi, että postivaunu  oli seissyt ennen siirtymistään Veturimuseoon Postin vanhalla päävarikolla Toijalassa vuodesta 1985. Vaunun katon seura uusi vuonna 2016.

– Onneksi se on ollut suojassa koko seisontansa ajan, Juhani Vaittinen sanoi.

Vaittisen mukaan junavaunuilla oli aikaisemmin katsastusjärjestelmä, joka toimi samalla tavoin kuin autojen katsastuskin. Sitä järjestelmää ei enää ole.

– Luvat saatuaan Museoveturiseura vastaa itse siitä, että vaunu on koko ajan kunnossa. Trafi voi toki tulla vaunua katsomaan, jos he katsovat sen syystä tai toisesta tärkeäksi, Vaittinen totesi.

Vaunun kyljissä on postiluukut

Simo Tuominen kertoi Museoveturiseuran vapaaehtoisten tehneen satoja tunteja töitä vuonna 2016 saadakseen postivaunun siirrettyä Postin vanhalta päävarikolta Veturimuseoon.

Junan molemmissa kyljissä on postiluukku.

– Vanha Postin rata oli täysin metsittynyt, sillä se ei ollut ollut käytössä muutamaan vuosikymmeneen. Kiskoja oli poikki, joten jouduimme rakentamaan niitä, Tuominen kertoi.

Tuomisen mukaan postivaunu on aikoinaan toiminut periaatteessa liikkuvana postitoimistona.

– Kummassakin päässä vaunua on säkkiosasto. Niihin on siirretty paketit ja säkkitavara asemalaitureilta. Lokero-osastolla lajiteltiin postia junan liikkuessa, Tuominen kertoi.

Junavaunun kummallakin puolella on postiluukku, joihin on voinut asemalaiturilta laittaa kirjeensä menemään eteen päin.

– Sisäpuolella on kaapit, joista vaunun henkilökunta on ottanut kirjeet talteen, Tuominen kuvaili.

Tuomisen mukaan vaunun siirtyessä Veturimuseoon, näytti lokero-osastolla siltä kuin postia olisi lajiteltu viimeksi edellisenä päivänä.

– Pöydältä löytyi jopa tyhjä Koskenkorva-pullo, Tuominen nauroi.

Jumbo lämpenee haloilla, joita näkyy sen katolla.

Jumbo ja postivaunu piipahtivat maanantaina Urjalassa.

Jumbon uusitut pyöränlaakerit ovat piilossa akseleiden takana.

Elokuun 29. päivänä ortodoksinen kirkko muistelee Johannes Edelläkävijän mestausta. Äkkiseltään ajateltuna ehkä erikoinen juhlan aihe, mutta miksi Johannes joutui tilanteeseen, jossa kuningas Herodes käski katkaista profeetan kaulan?

Johannes oli Jumalan tahtoa saarnaava mies, joka katseli maailmaa Jumalan näkökulmasta – näkökulmasta, josta kaikki Jumalan kuviksi luodut ihmiset ovat samanarvoisia ja heitä koskee samat säännöt. Markuksen evankeliumi paljastaa meille tarkempia yksityiskohtia: ”Herodes oli näet pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja teljennyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden. Hän oli nainut Herodiaan, mutta Johannes oli sanonut hänelle: ”Sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa.” Herodias ei sietänyt Johannesta ja olisi halunnut tappaa hänet, mutta ei voinut, koska Herodes pelkäsi Johannesta.” (Mark. 6:17-20)

Herodes oli siis tehnyt aviorikoksen, vääryyden, josta Johannes ei vaiennut, ja siksi kuninkaan uusi vaimo etsi tilaisuutta saadakseen Johanneksen hengiltä. Kuolemassaan Johannes on marttyyriuden, veritodistuksen edelläkävijä, elämässään yksinäisen kilvoituksen, askeesin edelläkävijä. Hän antaa meille mallin ei vain Kristuksen seuraamisesta, vaan myös toisten ohjaamisesta Jumalan luokse.

Johanneksen elämä oli langenneen maailman rakenteiden ja toimintamallien hylkäämistä, Herodiaan osalta niiden aktiivista kieltämistäkin. Elämä, jota ei eletty oman itsen tähden, vaan Jumalan tahdon osoittamiseksi. Johannes teki asioita yhdellä tavalla, Kristus toisella, mutta kumpikaan heistä ei kelvannut hallitusmiehille.

Kristus huomioi tämän terävästi: ”Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana. ’Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!” (Joh.11:16-19)

Langenneen maailman lapset pelkäävät valtansa menettämistä, tottumuksen tuoman mukavuuden menettämistä, rahojensa menettämistä, kansallisten ominaispiirteiden menettämistä ja mitä vielä. Johannes Kastaja näyttää elämällään ja kuolemallaan tietä kohti Kristusta, joka jumalallisella viisaudellaan tekee langenneen maailman saavutukset ja vallan tyhjiksi.

”Vain yksi on tarpeen”: Kristuksen kuunteleminen, evankeliumin radikaalin tasa-arvon ja tasavertaisuuden viestin kuunteleminen ja sen toteuttaminen. Sen eteen työskenteleminen, että jokaisella ihmisellä omassa kotikylässä, kotimaassa ja maailmassa olisi mahdollisuus jakaa sitä hyvää, jonka Jumala on antanut. Se tarkoittaa omasta luopumista, kuten Johanneksen elämä osoittaa. Epäoikeudenmukaisuuden voitto ei ole kristityn voitto, se on Saatanan voitto, joka kuiskutteli Herodeksen toimimaan eri säännöillä, kuin mitä muita kansalaisilta vaadittiin.

Teemu Toivonen

Kirjoittaja on Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappi

Tarpiakodin virkistystyöryhmään kuuluva Sari Peltomäki (vas.) nappasi viime vuoden elokuussa keinukavereikseen Leila Jokisen ja SPR:n Kylmäkosken osaston Irmeli Niemen. Nyt SPR Akaa järjestää ystäväkurssin Viialassa.

SPR Akaan osasto aloitti toimintansa vuoden alusta. Vakiintuneiden toimintamuotojen lisäksi aloitettiin ystävänpäivänä Tarpiakodilla Kylmäkoskella säännölliset ulkoiluttamiset. Osaston toimintaa on tarkoitus järjestää koko Akaan alueella, ja nyt katseet suunnataan Viialan taajamaan.

Ystäväkurssi vapaaehtoisille saattajille

Torstaina 6.9. kello 17–20 järjestetään Kuntoaskeleen kokoustilassa, Keskuskatu 38–40 Viiala, ystävätoiminnan kurssi. Vapaaehtoisista auttajista, jotka voisivat lähteä ikäihmisen saattajaksi esimerkiksi lääkärikäynnille Tampereelle, on tarvetta erityisesti Viialan alueella. Illan koulutus painottuu tähän toimintaan.

Vapaaehtoisena toimitaan ihan tavallisen ihmisen taidoin. Evääksi riittää auttamisen halu. Palkaksi saa hyvän mielen sekä uusia ystäviä ja kokemuksia.

Kurssi on maksuton ja osallistujille tarjotaan iltakahvit. Kurssille voi ilmoittautua 2.9. mennessä joko sähköpostilla spr.toijala@netti.fi tai numeroon 0400-633019.

Nälkäpäiväkeräys lähestyy

Kesäkautena osa osaston toimintamuodoista vietti hiljaiseloa. Ensiapuryhmäläiset kuitenkin päivystivät eri tapahtumissa Akaan ja naapurikuntien alueella. Ystävätoimijat kävivät tapaamassa ystäviään ja vapaaehtoiset ulkoiluttajat Havulinnassa ja Tarpiakodilla kävivät säännöllisesti viemässä ikäihmisiä ulkoilemaan. Eri toimintamuotojen kokoontumiset aloitetaan lähiviikkoina ja niistä kerrotaan muun muassa Akaan Seudun MeNyt-palstalla.

Perinteinen Nälkäpäiväkeräys järjestetään 20.–22.9. ja se tulee näkymään kaikissa taajamissa edellisvuosien tapaan.

Sirpa Koivisto

Viime keskiviikkona Toijalan rautatieasemalla kävi väkeä ympäristötaidenäyttely Näkymästä, Aide-yhdistyksestä, Akaa-Seurasta, Museoveturiseurasta, Liikennevirastosta, Yhteiskuntataiteiljatoiminnasta sekä Akaan kaupungilta. Tilaisuudessa mietittiin aseman käyttämistä taidetilana.

Toijalan rautatieasemalle kokoontui viime viikon keskiviikkona edustajia ympäristötaidenäyttely Näkymästä, Aide-yhdistyksestä, Akaa-Seurasta, Museoveturiseurasta, Liikennevirastosta, Yhteiskuntataiteiljatoiminnasta sekä Akaan kaupungilta. Tilaisuudessa keskusteltiin mahdollisuudesta käyttää Toijalan asemaa taidetilana.

Tällä hetkellä aseman raiteiden puoleisten ovien vieressä olevassa ikkunatilassa on esillä jyväskyläläisen Anna Koiviston valokuvia. Asemarakennuksen taksikopin puoleisessa päädyssä olevassa vanhassa kampaamotilassa on nurmijärveläisen Hanna Hämäläisen fotonovelli.

Näkymän kuraattorin Jaana Suorsan mukaan ikkunatilaan on tarkoitus laittaa kuukausittain vaihtuvia teoksia, jotka jatkaisivat Näkymä-näyttelyä ympäri vuoden. Kesänäyttely sijoittuu edelleen Nahkialanjärven puistoon ja kaupunkiympäristöön. Syyskuun alussa ikkunatilaan on suunniteltu näytteille toista Anna Koiviston valokuvasarjaa.

– Tämä on pienen budjetin homma. Se ei vaadi paljonkaan resursseja. Teokset pitää ripustaa kunnolla ja laittaa niihin nimikyltit. Taiteilijoiden työt olisivat myynnissä, Suorsa kertoo.

Sarjakuvakeskus vesitorniin tai asemalle?

Jaana Suorsan mukaan myös vanhaa kampaamotilaa voisi jatkossa käyttää taidetilana. Tilaan voisi tulla esimerkiksi sarjakuvakeskus, jossa olisi sarjakuvakirjasto, kursseja, vierailevia sarjakuvantekijöitä ja muuta toimintaa.

– Vuokraan pitäisi saada rahoitusta ja yksi aikuinen henkilö töihin osa-aikaisesti. Näihin pitäisi hakea avustusta sekä apurahaa monesta paikasta. Myös kaupungin pitäisi tulla osittain mukaan. Kaupunki on palkannut nuoria kesätyöntekijöitä ja myös Akaan Seudun Osuuspankki on jakanut yhdistyksille rahaa kesätyöntekijöiden palkkaamista varten.

Asematunneliin jää pysyvästi Näkymän teos Juuret.

Kesällä sarjakuvakeskuksessa voisi olla tällä tavalla palkattuja kesätyöntekijöitä, Suorsa sanoo.

Suorsan mukaan aikuisen ohjaajan työ voitaisiin hankkia ostopalveluna siten, että ohjaaja laskuttaisi vain tehdyt työtunnit y-tunnuksella.

Akaan kaupunkikehitysjohtajan Jyri Sarkkisen mukaan suuressa mittakaavassa kaupungilla ei ole resursseja rahoittaa aseman käyttöä taidetilana, mutta kesätyöntekijöiden palkkaamisesta voidaan keskustella. Sarkkinen väläyttää myös mahdollisuutta muuttaa Veturimuseon yhteydessä oleva vesitorni taidetilaksi.

– Kaupunki on neuvotellut ja neuvottelee Senaatti-kiinteistöjen ja Liikenneviraston kanssa alueesta, joka sisältää muun muassa Veturimuseon rakennuksen ja siihen liittyvän vesitornin. Jos alue saadaan ostettua, vesitorniin voisi miettiä esimerkiksi sarjakuvakeskusta, sillä tuskin siihen mitään bisnespohjalta saadaan, Sarkkinen toteaa.

Asemien taide vähentää töhrimistä

Liikenneviraston henkilöliikenneasiantuntija Arja Aallon mukaan Liikennevirastolla ja Yhteiskuntataiteilijatoiminnalla on menossa projekti, jossa kartoitetaan miten taide näkyy Helsinki–Tampere-rataosan asemilla.

Näkymän kuraattori Jaana Suorsa ja Liikenneviraston henkilöliikenneasiantuntija Arja Aalto ihailivat asematunnelin Juuret-teosta.

– Olemme käyneet katsomassa paikkoja usealla asemalla. Olemme myös ideoineet missä taidetta voisi olla, sillä rautatieympäristössä joka paikkaan sitä ei voi laittaa. Liikenneviraston puolesta en voi kuitenkaan luvata taidehankkeille rahoitusta, Aalto sanoo.

Aalto kertoo, että projektin päätteeksi Liikennevirasto tekee raportin, jossa esitetään mahdollisia paikkoja ja keinoja tuoda asemille taidetta. Myös Toijalan asema otetaan mukaan raporttiin.

– Ensiaskel oli se, että asematunneliin saatiin nuorten taideteos. Miljöönä Toijalan asema on valoisa ja siisti. Asemilla oleva taide vähentää yleensä paikkojen töhrimistä, Aalto toteaa.

Syyskuussa Toijalan rautatieasemalla on esillä venetsialaisia seinäpintoja

Jyväskyläläinen valokuvataiteilija Anna Koivisto on asunut ja työskennellyt Milanossa. Hän on kuvannut lehdille esimerkiksi ruoka-, design- ja meikkikuvia. Elokuun loppuun asti Toijalan asemalla on esillä osa hänen kuvasarjastaan Santa Croce, joka on kuvattu Venetsiassa vuonna 1995.

Asemahallin puolella olevissa muotokuvissa esiintyvän mustapartaisen miehen tarina on mielenkiintoinen.

– Hän on Italian historian ensimmäinen totaalikieltäytyjä, hän istui linnassakin sen takia. Miehellä oli oma pieni kustantamo Venetsiassa. Kuvien ottamisen aikaan hän oli jo päässyt linnasta. Hurjannäköinen mies, mutta kiltti kuin mikä, Koivisto muistelee.

Loput myymättä olevat osat Koiviston Santa Croce  -kokonaisuudesta tulevat Toijalan asemahalliin näytteille syyskuun alussa. Kuvissa on valokuvattuna venetsialaisia seinäpintoja.

Jaana Suorsa (vas.) järjestää syyskuun alussa Toijalan rautatieasemalle uuden näyttelyn Anna Koiviston kuvista.

– Seinäkuvat tulivat kasvokuvien jälkeen luonnollisena jatkumona. Olin siihen asti kuvannut lähinnä mustavalkokuvia ja halusin siirtyä värikuvaukseen. Sekä kasvot että seinien värit olivat Venetsiassa asioita, jotka pysäyttivät minut. Seinäkuvissa on erivärisiä seinäpintoja, joihin ihmiset ovat vuosisatojen aikana kirjoitelleet kaikenlaista, Koivisto kuvailee.

Koiviston mielestä rautatieasemien käyttäminen taiteen esittämiseen on hieno asia.

– Asemilla kulkee paljon ihmisiä, ja jotakin heille ehkä tarttuu mukaan, Koivisto miettii.

Onnea rakkaalle Monzi-94:lle täyttäessäsi 24 vuotta 29.8.2018.

T: äiti, isä, Joonas, Sara ja Salla-Mari

Ystävyys ja ymmärrys on liima, joka pitää yhdessä läpi vuosien.

Ei ole kiistämistä etteikö yhtye Eppu Normaali olisi Ylöjärven merkittävimpiä kulttuurivaikuttajia ja keulakuvia. Ahkeralla työllä ja kovapintaisuudella rakennettu ura on ansainnut oman muistomerkin kaupungin sydämessä.
Bändin solisti Martti Syrjä ja kitaristi pysähtyivät Eppu-veistoksen julkaisun kunniaksi pohtimaan menneisyyttä, nykyisyyttä ja vähän tulevaa.
Akun Tehtaan yläkerrassa on viileää ja hiljaista, istumme Juha Torvisen kanssa kokoustilalta vaikuttavalta huoneessa. Martti Syrjä saapuu paikalle ja haluaa ensimmäiseksi keittää kahvit.
– Laitat sitten torstaina pyhäpaidan päällesi, koska silloin otetaan kuvia lehteen, Torvinen huutaa Syrjälle keittiöön.
Syrjä kantaa pöytään kahvipannun, kupit ja maidon. Hän istahtaa vetäen ilmaa keuhkoihin.
– Bändille kuuluu samaa vanhaa kurjuutta. Ei siis, tietenkin meille kuuluu hyvää. On onnekasta että olemme terveitä, siis fyysisesti. Henkisesti emme ole olleet koskaan, Syrjä heittää herjaa Torvisen nauraessa taustalla.
Torvinen ja Syrjä ovat tunteneet toisensa 1975 vuodesta lähtien, kun Torvinen muutti Ylöjärvelle äitinsä kanssa. Lukuvuoden ensimmäisenä päivänä Syrjä auttoi eksyneen oloista Torvista löytämään oikeaan luokkaan.
Siitä lähti matka kohti Eppu Normaali -yhtyettä, joka perustettiin seuraavan vuonna.
– Olemme melkoisia hannu hanhia, kun olemme saaneet tehdä pikkupoikien harrastuksesta ammatin ja olemme vieläkin kasassa. Se on melkoisen harvinaista. Vieläkin naurattaa niin pirusti, että olemme yhdessä, sanoo Syrjä.
– Ja mikä käsittämätön tuuri, että ole tutustunut juuri minuun, Torvinen ilveilee Syrjälle.
– En ole vieläkään toipunut siitä, Syrjä nauraa.2129
– Etkä koskaan tule toipumaan, lisää Torvinen.

– Hyvin äkkiä laitoimme päällemme värikkäät hippivaatteet ja kasvatimme pitkät tukat, kun muut punkkarit pyörivät univormut päällään. Helsingissä tällaisille “liimatukkille” annettiin asemalla turpaan, muistelee Syrjä.
Eppu Normaali syntyi punkin uuden aallon aikaan, joka vaikutti vahvasti bändin henkeen. “Tee-se-itse” -mentaliteetin pohjalta rakennettu yhtye löysi vapauden Ramones-bändin Tampereen Tekulla järjestetyllä keikalla.
– Ramones teki lailliseksi sen, mikä oli meidän musiikissa jo pitkään kuplinut. Saimme heistä kimmokkeen ja musiikillista vapautta tehdä mitä meitä huvittaa, kertoo Torvinen.
– Olemme siinä mielessä edelleenkin punkkareita, että olemme aina tehneet mitä me halutaan ja meille se asia ei ole muuttunut vuosikymmenien aikana. Olemme myös aina halunneet olleet oikean liberaalisuuden ja vapauden puolella, sanoo Syrjä.
Vuosien edetessä yhtyeen musiikki muuttui melodisempaan suuntaa, jonka vuoksi bändille on vaikeaa antaa minkään tarkan genren leimaa. Tätä myötä yhtyeelle syntyi uniikki soundi.
– Eppu Normaali on ainoa bändi, joka kuulostaa Epuilta. Meidän kappaleita on vaikea soittaa, mutta toisaalta me emme pysty myös soittamaa muiden biisejä kuulostamatta epuilta.
– Joskus ajattelen, että olisi hieno osata soittaa mitä vain. Toisaalta tämä meidän osaamattomuus rajoittavana tekijänä voi olla myös suuri arvo, koska on harvinaista kuulostaa aidosti itseltään. Meidän ainakin biisit tunnistaa heti, pohtii Torvinen.
– Veistos ei ole esittävä, toteaa Syrjä.
– Kyllähän se jotain esittää, hymähtää Torvinen.
– Mutta se ei ole näköisteos, vastaa Syrjä.
Yhtyeen soittoniekat vitsailivat aikoinaan Ylöjärven kaupungin teettävän jättimäisen betonista valetun näköispatsaan Räikänrantaan.
– Ja mielellään nopeasti, koska joka vuosi tarvitaan enemmän betonia, nauraa Syrjä.
Nyt leikkimielinen vitsi toteutui Eppu-veistoksena. Noin tusinasta vaihtoehtoja taiteilija Kimmo Schroderusksen veistos-ehdotelma oli mieluisin.
– Meillä oli yhtenä kriteerinä teokselle se, että teos toimii myös irrallisena teoksena, ei vain meihin liitettynä. Veistos antaa jotain myös ihmisille, jotka eivät tiedä mitään Eppu Normaalista, sanoo Torvinen.
– Toisaalta halusimme että veistos on esteettisesti kaunis esine. Kolmas kriteeri oli myös se, että teos painaa niin paljon ettei sille käy niin kuin rauhan linnut -patsaalle, jotka raahattiin pois paikoiltaan yön pimeinä tunteina, jatkaa Syrjä.
Veistoksen hankinta kielii myös Ylöjärven kaupungin asenteesta kulttuuria ja musiikkia kohtaan. Syrjä ja Torvinen uumoilevat teoksen herättävän ristiriitaisia tunteita.
– Ylöjärven kaupunki haluaa muistaa meitä siitä, mitä me olemme, ei siitä, mitä meidän jonkun mielestä pitäisi olla, Torvinen toistaa alunperin Aamulehdelle antaneen kommenttinsa.
– Joku saattaa myös poiketa katsomaan sitä. Se voi olla jollekin tärkeä ja joku voi naureskella sille. Mutta se on kuitenkin rohkea veto kaupungilta, koska tällaista ei voi tehdä niin, ettei siitä tulisi joltakulta sanomista, sanoo Syrjä.
Veistoksen julkaiseminen tuntuu absurdilta, mutta bändi on kuitenkin tyytyväinen teokseen ja elämäntyön palkitseminen tuntuu hyvältä.
– Emme ole omasta mielestämme ylpistyneet tästä, vaan kulunutta fraasia käyttäen, nöyränä otamme tämän kunnian vastaa.
–Olemme kuitenkin hyvin hämmentyneitä edelleen. Niin harvasta yhteisöstä tehdään muistomerkkiä heidän elinaikanaan, kommentoi Syrjä.

Vuosi sitten elokuussa edellisen keikkansa vetänyt Eppu Normaali viettää aktiivista hiljaiseloa. Uutta tuotanto ei ole vielä näillä näkymin kiikarissa, mutta yhtye silti harjoittelee omaksi ilokseen.
– Olemme musiikillisesti olleet tällaisessa välitilassa, jossa odottelemme inspiraatiota. Elämääkin täytyy elää ja siinä tulee eteen kaikennäköistä, jonka vuoksi suotuisaa vaihetta biisien tekoon ei ole ollut muutamaan vuoteen.
–Musiikki tulee kun on tullakseen. Emme ole koskaan saaneet aikaiseksi mitään pakottamalla. Soitto on kuitenkin tuntunut hyvältä ja uskon, että tauko on tehnyt tehtävänsä, kertoo Syrjä.
Taito pitää taukoa on pitänyt bändiä kasassa. Eppu Normaali -bändi teki uraauurtavaa työtä 80-luvulla olemalla ensimmäinen bändi joka piti keikkataukoja. Silloin muutamankin kuukaudenkin tauko tuntui järkytyksenä keikkamyyjälle, joka ennusti tauon merkitsevän bändin loppua.
– On hyvä osata tunnistaa milloin kavereiden naamat alkavat kyllästyttämään. Tällöin on hyvä hengähtää. Tämä on ollut mielestäni raadollinen, mutta bändin kannalta tärkeä asia.
– Ei ole ollut mitään syytä lopettaa, mutta joskus on hyvä odottaa oikeaa hetkeä. Musiikin teko ja soittaminen on kuitenkin todella intensiivistä hommaa. Olisi luonnotonta jos ei välillä ärsyttäisi, sanoo Torvinen.
Eppu Normaali luo ja tekee asioita sen mukaan, mikä kulloinkin tuntuu mukavalta. Mitään ei tehdä otsa kurtussa, mutta asiat toimitetaan kuitenkin asiallisesti ja mahdollisimman hyvin.
– Emme ole koskaan bändin kanssa suunnitelleet mistään vuotta pidemmälle, saati olisi käsittämätöntä suunnitella mitään viiden vuoden päähän. Olemme tehneet aina asioita sen mukaan mikä voisi olla hauskaa, sanoo Torvinen.

Tuleekohan veistoksesta näin iso? Se nähdään keskiviikkoiltana. Kimmo Shroderuksen alla on Kurun harmaata graniittia, jolle teos asetetaan.

Kuvanveistäjä Kimmo Schroderus on edelleen vaitonainen siitä, millainen hänen Eppu Normaali -veistoksestaan tuli. Pieni vai iso, ja minkä muotoinen, se nähdään pian.

Olisi tietysti mukava kertoa, miltä uusi, Eppuja ilmentävä veistos näyttää.

Se ei ole kuitenkaan mahdollista, ennen kuin veistos on paljastettu kaikelle kansalle keskiviikkoiltana 29. elokuuta.

Siihen asti patsaan tekijä, kuvanveistäjä Kimmo Schroderus suostuu paljastamaan tilaustyöstä vain yhden asian, materiaalin.

– Se on haponkestävää terästä.

Kaikkia veistokseen liittyviä seikkoja on pidetty pimennossa viimeiseen asti. Pari päivää ennen julkistusta kaupungintalon eteen tuotu veistos pysyy huputettuna aivan h-hetkeen saakka.

Kimmo Schroderus sai teostilauksen viime kesänä, ja veistos on ollut työn alla koko vuoden.

– Ylimääräistä aikaa ei ole ollut, koska tapani tehdä vaatii paljon käsityötä. Teen veistoksia omin käsin.

Osa kuvanveistäjistä toimii lähinnä suunnittelutehtävissä ja jättää veistosten toteutuksen suurimmaksi osin muille.

Schroderus taas pitää siitä, että voi osallistua kaikkiin työvaiheisiin. Näin hän pystyy tekemään uusia ratkaisuja myös matkan varrella niin, että veistos muovautuu vaihe vaiheelta erilaiseksi.

Veistos paljastetaan kansanjuhlassa keskiviikkoiltana 29. elokuuta.

Kimmo Schroderus on tehnyt muutamia muitakin julkisia veistoksia ja ylipäätään useita isoja töitä. Esimerkiksi hänen eräs kookas, abstrakti veistoksensa Hyöky koristaa Jyväskylän yliopiston kampusta.

Kuvanveistäjä ei laita teoksiaan paremmuusjärjestykseen, mutta arvelee, että Eppu Normaali -veistos saanee hänen töistään eniten mediahuomiota.

Ars Fennica -palkittua Schroderusta kiinnostaa, millaisen vastaanoton uusin veistos saa.

– Kyllähän vastaanotto vaikuttaa minuun etenkin jos se on äärimmäistä. Samalla vastaanotto vaikuttaa myös tulevaisuuden työnäkymiini.

Shroderusta kiinnostavat myös ihan yksittäiset palautteet. Se, miten eri ihmiset näkevät veistoksen.

– Ihmisten kommentit ja assosiaatiot ovat kiinnostavia. Välillä kuulen tulkintoja, jotka eivät olisi tulleet itselleni mieleenkään.

Schroderuksen mukaan hänen työnsä ovat sellaisia, että ne suorastaan antavat sijaa tulkinnoille.

– Ne ovat sopivasti avoimia ja niitä voi tulkita monilla tavoilla.

Kimmo Schroderus odottaa palautetta uusimmasta teoksestaan.

Kuvanveistäjä Schroderus ei ole koskaan ollut varsinainen Eppu Normaali -fani. Tämä johtuu etenkin siitä, että 47-vuotias  taiteilija tutustui Eppujen musiikkiin silloin, kun bändin tuotanto oli siirtynyt punkista rokkiin.

– Nuorempana, kun kiinnostuin punkista, Eput eivät enää soittaneet sitä. Muistan, kuinka 12-vuotiaana mietin, onko olemassa kaksi Eppu Normaali -bändiä.

Schroderusta hämmensi se, kuinka ”toisella Eppu Normaalilla” oli punk-kappale Poliisi pamputtaa taas, kun taas ”se toinen Eppu Normaali” soitti rokkia.

Nykyisin Schroderus tuntee Eput paremmin kuin hyvin. Eppu Normaali -veistosta tehdessään Schroderus oli niin aiheessa kiinni, että kiinnitti huomiota siihen, kuinka Eppuja soitettiin ihan kaikkialla ja koko ajan.

Kuvanveistäjän vaimo kertoi hänelle lisäksi tapauksesta, jossa bussikuski oli vääntänyt volyymia kovemmalle, kun linja-auton radiosta oli alkanut kuulua Eppujen kappale ja tasannut äänen, kun kappale oli loppunut.

Koko bussilastillinen matkustajia oli kuunnellut kappaleen läpi puhumatta mitään päälle.

Eppu Normaali on kaiken kansan musaa.

Akaan kaupungin kiinteistöpäällikkö Henri Salonen kertoi keskiviikkona, mitä kaupunki aikoo Arvo Ylpön koululla tehdä. Vahanen Rakennusfysiikka Oy:n Toni Lammi ja Laura Virtanen ovat kesän aikana selvittäneet sen, mitä pitäisi tehdä ja miksi.

Arvo Ylpön koulun päärakennuksessa Toijalassa tehtiin kesän aikana kokonaisvaltainen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus sekä ilmanvaihdon tutkimus. Rakennus käytiin läpi kellarin lattiasta vesikattoon saakka.

Rakennuksen sisäilman kannalta suurin ongelma on liikuntasalin lattia. Parketin alla olevassa, noin 30 sentin lastueristekerroksessa on selvä ja laaja-alainen mikrobivaurio. Lattian sisällä on myös sädesientä.

Tutkimukset tehneen Vahanen Rakennusfysiikka Oy:n Toni Lammin mukaan sädesieni viittaa yleensä siihen, että kosteusrasitus on ollut pitkäikäistä.

– 10 tai 30 vuotta sitten vedenkäyttö on siivouksessa ollut todella runsasta varsinkin tällaisessa tilassa, missä hikoillaan. Se on ollut ämpäri tai kaksi vettä lattialle, ja sitten se pyyhitään pois. Tällainen rakenne ei sitä kestä, rakennusinsinööri ja rakennusterveysasiantuntija Lammi kertoi keskiviikkona samaisessa salissa pidetyssä tiedotustilaisuudessa.

Tutkijoiden suosituksissa liikuntasalin lattiarakenteen uusiminen kuuluu viipymättä tehtäviin toimenpiteisiin, samoin salin ikkunaliittymien tiivistäminen, sillä myös salin ikkunaeristeissä on mikrobivaurioita.

Keskiviikon tilaisuudessa kuultiin, että työterveyslääkärin mukaan liikuntasalin käyttöä tulisi rajoittaa vain tuntiin kerrallaan. Akaan kaupungin kiinteistöpäällikön Henri Salosen mukaan sali pyritään kuitenkin pitämään käytössä ensi kevääseen saakka. Sitä ennen olosuhteita yritetään parantaa ennen lattian uusimista.

– Me selvitämme, pystyykö tätä tiivistämään ja vähentämään epäpuhtauksien vaikutusta, tehostamaan ilmanvaihtoa tai alipaineistamaan lattiaa. Nämä ratkeavat, kun suunnittelija vähän miettii, mikä tähän soveltuu, kertoi Vahanen Rakennusfysiikan Toni Lammi tilaisuuden jälkeen.

Arvo Ylpön koulun liikuntasalin lattiasn sisällä on selvä ja laaja-alainen mikrobivaurio. Työterveyslääkäri on jo kehottanut hnekilökuntaa rajoittamaan tilan käyttöä.

Arvo Ylpön koulun rehtorin Visa-Matti Vuoriston mukaan liikuntasalin lattialle ei tehty vuoden 2004 peruskorjauksessa muuta kuin hionta ja lakkaus.

Toisen siiven suurimmat ongelmat kellarissa

Arvo Ylpön koulun päärakennuksen toisessa, luokkatilasiivessä suurimmat ongelmat ovat kellarikerroksessa. Sen maanvastaisissa seinärakenteissa on runsaasti epätiiviitä läpivientejä ja aukkojen ummistuksia. Viitteitä maaperästä aiheutuvasta raskaasta kosteusrasituksesta on monin paikoin.

Tutkijoiden mukaan kellaritilat tulisi viipymättä alipaineistaa sekä parantaa rakenteiden ilmatiiviyttä.

Kiinteistöpäällikkö Henri Salosen mukaan Akaan kaupunki pohtiikin nyt sitä, mitä muuta rakennuksessa voisi tehdä samalla kun liikuntasalin lattia avataan, puhdistetaan ja uusitaan.

– Tehtäisiin kerralla enemmän sen aikataulun puitteissa, mikä meille annetaan. Mutta kesä on melko lyhyt aika. Se, ollaanko syksyllä tässä koulussa, ratkeaa korjausten laajuuden mukaan. Tiivistämiset sekä kellarin ja vesikaton korjaukset tarkoittavat sitä, että näissä tiloissa ei olla.

Kellari on Salosen mukaan työmäärältäänkin niin massiivinen remontti, että samassa yhteydessä joudutaan muokkaamaan pihaa sekä vaihtamaan, kuivaamaan ja eristämään salaojia.

– Määrärahaahan tähän ei ole varattu, mutta se tarvitaan, kun tulee tällaisia yllättäviä korjauskustannuksia. Tai ennakoimattomia, ei ehkä yllättäviä. Mutta kokonaisuuden pohtiminen on se, mihin nyt kannattaa käyttää aikaa.

Kiinteistöpäällikkö Salosen mukaan Arvo Ylpön koulun muut rakennukset tutkitaan myöhemmin. Keskiviikkona yleisöstä kuultiin yhden äidin puheenvuoro siitä, kuinka pahasti hänen tyttärensä oireilee viereisessä puukoulussa.

– Meillä on taloudellinen haaste eli priorisointijärjestys. Seuraavaksi mennään Pappilan koulun suuntaan ja sitten palataan taas tänne. Arvioisin, että loppuvuoden puolella aletaan tutkia näitä muita rakennuksia, Salonen sanoi.

Vahanen Rakennusfysiikka tutkii myös Pappilan kivi- ja puukoulun. Kenttätyöt siellä alkavat lähiviikkoina.

Tuana Hakalan ottama kuva Tahtanevansalmesta Vanajan rannalta.

Kiitos Hopea-ankkurille upeasta venetsialais-ohimarssista lauantaina 25. elokuuta.

Irja ja Veikko Soverila, Riitta Knuutti, Keijo Jokinen, Tuana, Emilia, Tomas, Arto ja Marjut Hakala ja Konhonsillan toiselta puolelta Aaltoset ja Nysténit.

Kolmanneksi sijoittunut joukkue Eskola (vas.), Kautto, Kärkäinen poseerasi Koskelan torpan pihamaalla. Kuva: Jukka Turunen.

Toijalan Seudun Reserviupseerikerhon tämänvuotisessa Sotilastaitokilpailussa eniten jälkispekulaatioita aiheutti suunnistusrasti. Kilpailun järjestäjät olivat suunnitelleet kilpailuun sopivan, matkaltaan lyhyen ja määrältään kolmen rastin tehtävän. Rastin vetäjä Marko Mahkonen oli rakentanut kolme rastihajonnoiltaan erilaista mutta saman arvoista suunnistusrataa hyvin pienelle alueelle. Tästä johtuen vain osaavimmat ja huolellisimmat suunnistajat osasivat merkitä oikeat rastit korttiin.

Toijalan Seudun Reserviupseerikerhon järjestämä kilpailu järjestettiin jo 11. kerran, tällä kertaa Akaan ja Urjalan alueella elokuisena keskiviikkoiltana. Kilpailu on kutsukilpailu, jossa kerhon jäsenten lisäksi kilpailuun oli kutsuttu ryhmät Urjalan ja Valkeakosken Reserviupseerikerhoista, Toijalan Reserviläisistä ja Urjalan-Kylmäkosken Reserviläisistä.

Tehtävärastien pääpaino ammunnassa

Kilpailun seitsemästä tehtävästä kolme oli ammuntaa: pienoispistooliammunta kääntyviin tauluihin viisi laukausta Akaan Ruskeekiven ampumaradalla, haulikko- ja pystykorva-ammunnat Urjalan Lehmussuon ampumaradalla. Edellä mainitun suunnistuksen lisäksi testattiin paikannustaitoja sekä erikoistaipaleella autosta tehtyjä havaintoja ympäristöstä.

Viimeinen tehtävärasti sijaitsi Urjalassa Väinö Linnan reitin Koskelan torpan pihamaalla. Täällä testattiin tietämystä puolustusvoimien komentajista, hieman sotahistoriasta ja eri aseiden tehokkaista ampumaetäisyyksistä. Lopuksi tuli yhdistää kahdeksantoista panssaroidun ajoneuvon tyyppimerkinnät niitä esittäviin valokuviin. Vaikeuskerrointa oli riittävästi.

Toiseksi sijoittunut ryhmä Immonen (vas.), Antila ja Luukkanen paikannusrastilla. Kuva: Jukka Yrjölä.

Kutsuvieraiden ryhmä voitokas

Kilpailun voitti Urjalan-Kylmäkosken Reserviläiset ry:n joukkue Jalonen, Selimaa, Merikanto kahden pisteen erolla Toijalan Reserviupseerikerhon joukkueeseen Antila, Luukkanen, Immonen. Voittajien pistemäärä oli 61,5.  Kilpailuun osallistui kaikkiaan 54 henkilöä. Rastinvetäjinä toimi 15 henkilöä.

Yhdessä tekemisellä merkitystä

Kilpailun onnistumiseen vaikutti suuresti yhteistyö Urjalan Upseereiden ja Reserviläisten kanssa. Etenkin haulikko- ja pystykorva-ammunnat mahdollistuivat Urjalan Lehmussuon ampumaradalla. He toimivat myös haulikkoammunnan vetäjinä. Kilpailureitti päättyi Urjalan Erän majalle, jossa kilpailijoille oli järjestetty sauna ja iltapalaa.

Loppuhuipennus oli tietenkin kilpailun tehtävien läpikäynti ja parhaiden palkitseminen. Suurimman spekulaation aiheuttanutta suunnistusrastiakin pidettiin erinomaisesti ja virkistävästi toteutettuna.

Kilpailun vastuullisina vetäjinä toimivat jälleen Jari Hokkanen ja Henri Valtanen.

Jukka Turunen

Ylöjärven kaupungin elinkeinosihteeri Tiina Rinne-Järvensivu ja Eppu Normaalin kitaristi Juha Torvinen ovat olleet luomassa Eppu Normaalin Ylöjärvi -mobiilisovellusta. Siinä on 13 paikkaa, jotka yhdistävät Eppu Normaali -orkesteria ja Ylöjärven kaupunkia.

Eppu Normaali on kulkenut halki vuosikymmenten kiinteänä osana Ylöjärveä: ensin kuntaa ja sitten kaupunkia. Ylöjärven kaupunki ja Eppu Normaali ovat luoneet yhteistyössä Eppu Normaalin Ylöjärvi -mobiilisovelluksen. Sovellusta ovat rakentaneet Eppu Normaalin kitaristi Juha Torvinen ja Ylöjärven Yrityspalvelun elinkeinosihteeri Tiina Rinne-Järvensivu. Teknisestä toteutuksesta on vastannut Citynomadi Oy.
Mobiilisovellus tutustuttaa sekä Ylöjärven että Eppu Normaalin historiaan. Idea mobiilisovelluksesta syntyi Ylöjärven kaupungin Eppu Normaali -veistoksen julkistamistilaisuutta valmistelleessa työryhmässä.
– Keksimme idean mobiilisovelluksesta, jotta voisimme hyödyntää sitä matkailijavirtaa, joka saapuu katsomaan Eppu Normaali -veistosta, Tiina Rinne-Järvensivu taustoittaa.
– Ideanamme on se, että matkailijat tutustuisivat Ylöjärven muihinkin kohteisiin kuin pelkästään tunnettua bändiä esittävään veistokseen, Rinne-Järvensivu jatkaa.

Eppujen paikkoihin lukeutuvat odotetusti muun muassa bändin nimikkoveistos ja Akun Tehdas. Bändin syntymisen kannalta ehkä tärkein paikka on kuitenkin tupakkaruutu. Siis mikä?
– Moision koulun silloisella tupakkaruudulla on erittäin suuri merkitys bändimme syntyhistoriassa. Eppu Normaali on käytännössä perustettu Moision koulun tupakkaruudussa vuoden 1976 syksyllä. Tämä on historiallinen tosiasia, Eppu Normaalin kitaristi Juha Torvinen kiteyttää.
– Tupakkaruutu on minulle merkityksellinen paikka. Siellä keskusteltiin muun muassa viimeisimmistä levyistä, joita olimme kuunnelleet. Siellä tarina lensi. Se oli koko uramme kehittymisen kannalta merkityksellinen piste, Torvinen jatkaa.
Tupakkaruudun ohella kitaristi Torvinen haluaa nostaa Eppujen paikoista esiin Ylöjärven vanhan kirjaston.
– Kirjasto oli meille myös erittäin tärkeä paikka, koska se muokkasi lopulta sitä, millaiseksi yhtyeeksi Eppu Normaali kasvoi ajan myötä.
Mobiilisovelluksessa on Eppujen ja Ylöjärven yhteisiä paikkoja on kaiken kaikkiaan 13. Eppujen paikkojen historiaa lukevat ääneen kitaristi Juha Torvisen ohella solisti Martti Syrjä.

Maksuttoman sovelluksen voi hakea osoitteesta app.citynomadi.com.