Kim Lingman kuljettaa palloa vastustajan maalia kohti. Kuva: Jenny Ahlman.

AC Estudiantes kävi päättämässä Toijalan Pallo-49:n neljän ottelun voittoputken lauantaina 1. syyskuuta. Tampereen piirin jalkapallon nelosdivisioonan ottelu Toijalan keskusurheilukentällä oli tiukka ja viihdyttävä. Sarjan ehdotonta kärkeä oleva ACE oli sen verran parempi, että heidän 1–2 (1–1) voittoaan voidaan pitää ansaittuna.

Topa kyllä tarjosi kunnon vastuksen, ja suhteellisen tasaisissa merkeissä ottelun avausjaksoa mentiinkin.

Avausmaalin 21. minuutilla teki vieraiden Joona Neuvonen. Mies käytti tulleen tekopaikan varmasti hyväkseen. Varttia myöhemmin oli Topan tasoituksessa tuttu tykittäjä asialla. Kaksikko Kim Lingman ja Mehmet Yabalak alustivat tekopaikan Vesa Pajulalle, joka pommitti vastustamattomasti alanurkkaan.

Hyvävireinen ACE oli toisella jaksolla niskan päällä, eikä antanut kotijoukkueelle tilaa tekopaikoille. 77. minuutilla vieraat tekivät ratkaisumaalin. Laidalta tultiin vauhdilla läpi ja keskityksen verkkoon maalinedustalta toimitti Juha Jumisko.

Tällä voitolla vieraat siirtyivät sarjan kärkipaikalle. Topan sijoitus on kuudes.

Viljo Valoma harhauttaa vastustaja joukkueen pelaajia heidän maalillaan. Kuva: Jenny Ahlman.

Vire on Topalla sen verran hyvä, että lisäpisteitä on luvassa. Niitä haetaan seuraavaksi Ikaalisista. Ottelu Ikaalisten Urheilijat–TP-49 pelataan 8.9. kello 14 alkaen.

Ottelussa TP-49–ACE palkittiin Topasta Mikko Alahäivälä ja ACE:sta Valtteri Kannosto.

Topan naisille kaivattu voitto

Joskus ne pitkätkin putket katkeavat, näin kävi myös Toijalan Pallo-49:n naisjalkapalloilijoille. Joukkue koki neljä tappiota peräkkäin nelosdivisioonassa.

Sunnuntaina 26. elokuuta Topaa vastaan asettui Toijalan Keskusurheilukentällä Forssan Jalkapalloklubi. FJK oli sarjataulukossa aivan Topan tuntumassa, eli pakkovoiton tuntua ennen matsia oli. Rimaa hipoen tuli pelistä kotivoitto, kun Elina Pirttijoki teki 52. minuutilla Topan voittomaalin 1-0. Tämä oli myös pelin lopputulos.

Topalla on sarjassa jäljellä vielä neljä peliä.

Maalia kohti palloa puskemassa TP-49:n parhaaksi pelaajaksikin valittu Mikko Alahäivälä. Kuva: Jenny Ahlman.

Kuvassa eturivissä vasemmalta Tero Kuparinen (seiväs), Matti Landström (korkeus), Timo Sinersalo (seiväs) ja Pentti Nikula (seiväs). Takarivissä vasemmalta Risto Laitinen (seiväs), Pentti Eskola (pituus), Risto Ankio (seiväs), Timo Koskela (seiväs), Taisto Laitinen (seiväs), Juhani Manninen (pituus) ja Kauko Heikkilä (korkeus). Ryhmäkuva otettiin Olympia-terassilla.

Entiselle Pajulahden Urheiluopistolle, nykyiseen Liikuntakeskus Pajulahteen kokoontui 27.-28. elokuuta joukko entisiä kovan luokan yleisurheilijoita, joita yhdistää kilpaileminen Viialan Virin yleisurheilukilpailuissa vuosina 1962–1965.

Pajulahdella oli koolla entisiä seiväs-, pituus-, ja korkeushyppääjiä. Rennossa ja vapaamuotoisessa tapaamisessa vaihdettiin kuulumisia ja muisteltiin niin Viialan Virin 60-luvun kisoja kuin muita yhteisiä koitoksia. Porukka katseli videopätkiä ja valokuvia vuosikymmenien takaisista kisoista. Olympiaedustajat kertoivat kisamuistojaan. Ohjelmassa oli luonnollisesti myös saunomista ja hyvää ruokaa.

Pajulahden rehtori, toimitusjohtaja Lasse Mikkelsson kävi tervehtimässä ryhmää ja kertomassa Pajulahden toiminnasta. Tapaamisessa kuultiin myös Akaan seurakunnan kappalaisen, gospelmuusikon ja juniorina 70-luvulla seipäässä 490 ylittäneen Tero Kuparisen esittämää musiikkia. Äskettäin 80 vuotta täyttänyttä pituushyppääjä Pentti Eskolaa muistettiin merkkipäivän johdosta.

Porukka tutustui myös Pajulahden urheiluopiston harjoituspaikkoihin ja muihin tiloihin. Tapaamisessa mukana ollut Pentti Nikula paransi 2. helmikuuta 1963 Pajulahden hallissa sisäratojen maailmanennätystä kolmeen otteeseen päätyen korkeuteen 510. Nikula-halliksi nimetty paikka on nykyään muitten lajien käytössä, ja seivästä hypätään opiston uudessa hallissa. Nikula-hallissa ennätyshypyistä muistuttaa nimen ohella seinässä oleva muistolaatta.

Liikuntakeskus Pajulahden rehtori ja toimitusjohtaja Lasse Mikkelsson kävi tervehtimässä ryhmää ja kertomassa myös ajankohtaisia asioita Pajulahden toiminnasta.

Viiala-taustaiset yleisurheilijat kokoontuivat yhteen nyt kolmatta kertaa. Ensimmäinen tapaaminen oli vuonna 2016. Organisoijana on toiminut entinen seiväshyppääjä, poikien Suomen mestari Risto Laitinen. Kokoontumisia on tarkoitus jatkaa myös tulevina vuosina.

Viialan kisoissa lähes 5000 katsojaa

Timo Koskela voitti Viialan vuoden 1962 kisoissa seiväshypyn, tehden kotikentällään nuorten epävirallinen maailmanennätyksen 466.

– Katsojia oli lähes 5000, enemmän kuin Viialassa oli asukkaita. Kansa odotti Pentti Nikulalta maailmanennätystä, ja kotimaisessa seiväshypyssä oli muutenkin kova taso. Seipään ohella erityisesti pituuskisa oli kovatasoinen.

Lippuja oli myynnissä kolmisentuhatta.

– Ne loppuivat nopeasti, ja noin pari tuhatta katsojaa pääsi seuraamaan kisoja ilmaiseksi, Koskela naurahtaa.

Katsojat levittäytyivät kentän takana olevalle pellolle, lähimmät heistä olivat juoksuradan takasuoralla noin kuuden metrin päässä purukasasta.

– Kyllä se lisäsi tunnelmaa. Tuo kisa oli urheilu-urani kohokohta, kun pystyin voittamaan kotikentällä kaikki ne huipputekijät ennätystuloksella. Pääsin kisan jälkeen tuoreeltaan televisioon Paavo Noposen haastateltavaksi.

Tulevina vuosina Koskela hyppäsi ennätyksekseen 475. Lihasvammat haittasivat kehitystä, ja Koskela lopetti uransa jo 23-vuotiaana, vuonna 1965 keskittyen työelämään ja perheen perustamiseen.

Koskela seuraa aktiivisesti seiväshyppyä ja muuta yleisurheilua.

Nikula-hallissa Pentti Nikulan ennätyshypyistä muistuttaa nimen ohella seinässä oleva muistolaatta.

– Valmennushommissa en ole ollut mukana. Vaikea sanoa tarkemmin, miksi seipään taso on huonompi kuin joitain aikoja sitten. Toivottavasti nyt parikymppiset suomalaismiehet kehittyvät. Naisten puolella varsinkin 471 hypännyt Wilma Murto on lahjakas hyppääjä.

Juhana Unkuri

Kirjakauppias Satu Holma on maakunnassa ensimmäinen yksinyrittäjä, joka on saanut Pirkanmaan Yrittäjien Vuoden yrittäjä -tunnustuksen. – Tunnustus merkitsee minulle erittäin paljon. Sen turvin jaksan entistä paremmin työssäni.

Ikaalislainen kirjakauppias Satu Holma tekee pirkanmaalaista historiaa. Hän on kaikkien aikojen ensimmäinen yksinyrittäjä, joka pokkaa maakunnallisen Vuoden yrittäjä -palkinnon. Tunnustuksen saaja on paitsi ansioitunut yrittäjä myös monipuolinen kulttuurivaikuttaja kaupungissaan. Holma pyörittää huikeat 127 vuotta vanhaa kirjakauppaa, joka on pitäjälleen suorastaan elämäntapa.

Tuhti auringonkukkakimppu ja valkoinen Ikaalisten ruusu kassatiskillä. Suussa leivoksen täyteläinen maku.

Asiakkaat kiittävät erilaisin muistamisin jo 28 vuotta Ikaalisten vanhassa keskustassa perinteistä kirjakauppaa pitänyttä Satu Holmaa.

Holma uskoo niin kirjaan kuin kivijalkamyymäläänkin. Hän näkee elintilan myös moderneille digikirjoille ja verkkokaupoille. Ikaalislaisen yrittäjän mukaan kaikki kukat saavat rehottaa.

– Tunnen suurta kiitollisuutta, kun omapaikkakuntalaiset ja naapuripitäjistä saapuvat asiakkaat arvostavat kirjakaupan palveluita ja olemassaoloa. Myönteinen ja kannustava asiakaspalaute antaa voimaa, jonka turvin jaksan pyörittää erikoiskauppaani, hän tilittää.

Tunnustukset lujittavat uskoa

Satu Holma on yllättynyt myönteisesti kaksi kertaa tämän vuoden aikana.

Ikaalisten kaupunki valitsi kirjakauppiaan Vuoden ikaalislaiseksi tämän vuoden keväällä. Kunniakirja kaunistaa kodikasta puotia.

Pirkanmaan Yrittäjät sai Holman suorastaan sanattomaksi. Tieto maakunnallisesta Vuoden yrittäjä -palkinnosta tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Satu Holma on ensimmäinen yksinyrittäjä, jonka kohdalle arvostettu maakunnallinen tunnustus osuu.

– Haluan jakaa huomionosoitukseni kaikkien pirkanmaalaisten yksinyrittäjien kanssa. Joukkomme on laaja, hän sanoo.

”Asiakaspalvelu on minun juttuni”

Moni kysyy, miten Satu Holma jaksaa pyörittää seudun ainutta kirjakauppaa.

– Tykkään asiakaspalvelusta, hän vastaa tyhjentävästi.

– Viihdyn ihmisten parissa. Kaupassa saan auttaa ja palvella. Joku kysyy sopivaa lahjaa ystävälleen. Toinen tarvitsee kiireesti jonkin oppikirjan. Pyrin ratkaisemaan jokaisen asiakkaan heittämän haasteen, kirjakauppias täydentää.

Holma on kirjakauppiaana myös siksi, että hän rakastaa toimialaa.

– Kirjakauppa yksinkertaisesti on minun juttuni, hän hymyilee.

Satu Holma muistaa hyvin hetken, jolloin hänestä tuli pitkät perinteet omaavan kirjakaupan omistaja.

– Silloin asetin tähtäimeni kymmenen vuoden päähän. Ajattelin, että siinä vaiheessa hankkisin jonkin muun leipäpuun. Toisin on käynyt. Täällä minä olen ollut jo 28 vuotta, eikä loppu häämötä horisontissa, hän juttelee.

Satu Holma viihtyy hyvin kirjojen parissa. Hän lukee eritoten dekkareita ja elämäkertoja.

Perinteiden vaalija

Satu Holma julistautuu perinteiden vakaaksi kannattajaksi.

– Ne opin lapsuuden kodissani Jämijärvellä, hän kertoo.

– Perinteet elävät esimerkiksi siinä, että kirjakaupan ovet ovat avoinna arkisin aamuyhdeksästä iltaviiteen. Lauantaina palvelen kello kolmeentoista saakka. Muu aika on omistettu levolle.

Kotiseututyö merkitsee Holmalle hyvin paljon. Hän esittelee kirjahyllyt, jotka ovat täynnä Ikaalisista kertovia teoksia.

– Täällä ei ole sellaista kylää, jonka väki ei olisi toimittanut omaa teosta, kirjakauppias hehkuttaa.

Vapaa-aikanaan Holma on ahkeroinut vuosia yrittäjäjärjestössä. Hän on nuorkauppakamarin senaattori ja seuraa edelleen aktiivisesti elinkeinoelämän uutisia.

– Ikaalisten Karjalaseura, Ikaalisten Kalevalaiset Naiset, Oma Tupa ja Ikaalisten Nykymartat ovat minun lempiharrastuksiani, monitoiminainen luettelee.

– Ikaalinen on todellinen kulttuuripaikkakunta, jossa viihdyn erinomaisesti, hän kiittää.

Dekkareita ja elämäkertoja

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, mutta Satu Holma viihtyy myös kirjojen parissa. Hän kahmii etenkin dekkareita ja elämäkertoja.

– Jännitysromaanit ruokkivat mielikuvitustani. Niiden juonien ratkominen on antoisaa ajanvietettä, hän kertoo.

– Etenkin muusikoiden elämäkerrat avaavat kiintoisia tarinoita julkisuuden ihmisistä.

Satu Holma silmäilee kirjoja myös ammatillisista syistä. Kirjakauppias haluaa suositella teoksia sellaisille asiakkaille, joiden hän uskoo olevan kiinnostuneita nimenomaan kyseisestä sisällöstä.

Holman mukaan ikaalislaiset ostavat kiitettävästi kirjoja.

– Nytkin väki rynnisti ostoksille, kun Kimi-teos saatiin hyllyihin, hän kertoo.

– Presidentti Sauli Niinistöstä kertovat teokset kiinnostavat kovasti. Niiden menekki on taattua.

– Ikaalisten rintamalla -teoksesta otettu kolmas painos on myös erittäin haluttu. Vuoden 1918 tapahtumia kuvaava kirja on tehty hyvin tasapuolisesti ajatellen valkoisia ja punaisia.

”Haistan painomusteen tuoksun”

Kirjakauppias ei pääse karvoistaan.

Kun Satu Holma liikkuu Suomessa tai ulkomailla, hän hakeutuu aina paikalliseen kirjakauppaan.

– Niissä minä tunnistan kotoisan painomusteen tuoksun, hän hymyilee.

– Kirjoilla ja paperitarvikkeilla on erittäin pitkä historia. Uskon pysyvyyteen. Siksi jaksan paiskia töitä oman kirjakauppani hyväksi. Perinteisten palvelevien erikoiskauppojen uusi tuleminen on vain ajankysymys, Holma ennustaa.

Satu Holma toimii yrittäjyytensä ohessa ikaalislaislähtöisen Radio Sunin ilmoitusmyyjänä.

– Radio- ja mainosmaailma tarjoavat minulle hyvin antoisan työmaan, hän kiittää.

G-mies -kilpailun järjestäjät, kilpailijat ja TP-49:n kiltalaisia. Takarivissä vasemmalta Seppo Vuorinen, Jukka Lappalainen, Tapio Pajuoja, Marko Ahlman, Esa Sandholm, Pekka Järvinen, Uula Seppänen ja Marjo Ahlman.
Keskellä vasemmalta Pertti Valtonen, Matti Pitko, Raimo Valtonen ja Kristina Valtonen
Alarivissä pelaajat vasemmalta Eren Adam, Niko Lappalainen, Vinski Välimäki, Ella Järvinen, Joona Voutilainen, Jenni Voutilainen, Rasmus Ilottula, Johannes Miekka ja Niilo Seppänen. Kuva: Jenny Ahlman.

Kahdeksannen kerran järjestetty Toijalan Pallo-49:n 10- ja 11-vuotiaiden junioreiden G-mies -jalkapallotekniikkakilpailu pidettiin 1. syyskuuta Lastumäen tekonurmikentällä.

G-mies valitaan kilpailun vanhimmasta ikäryhmästä. Tekniikkaradan eri osiot parhaiten selvitti Niko Lappalainen. Kokonaispisteissä Niko oli kolmas.

Kokonaistulokset: 1. Johannes Miekka, syntynyt vuonna 2008, 2. Rasmus Ilottula, 2008, 3. Niko Lappalainen, 2007, 4. Joona Voutilainen, 2007, 5. Vinski Välimäki, 2007, 6. Jenni Voutilainen, 2007, 7. Ella Järvinen, 2007, 8. Niilo Seppänen, 2008, 9. Eren Adam, 2007.

Kaikille kilpailijoille jaettiin osallistumismitalit ja kolmelle parhaalle pokaalit. Seuraavat kuusi saivat lahjakortin urheiluvälinekauppaan. Palkintojenjako oli perinteisesti Topan edustusjoukkueen sarjapelin puoliajalla Toijalan keskusurheilukentällä.

Ensimmäinen G-mies kilpailun voittaja on Valtteri Wähä-Verkkomäki. Nykyään Valtteri tekee nousujohteista uraa Topassa ja kolmosdivisioonan Pallo-Sepoissa.

Vuodet vierii ja ikää karttuu jne. Onnea 4.9. johdosta.

T: Me toiset

Akaan kaupunginjohtajan virasta irtisanottu Aki Viitasaari vaihtoi hallinto-oikeuden aulassa kuulumisia oikeuskäsittelyä seuraamaan tulleen Aarre Nordin kanssa.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus aloitti maanantaina kaupunginjohtaja Aki Viitasaaren valitusasiaan liittyvän suullisen käsittelyn. Helmikuusta 2017 saakka poissa julkisuudesta olleen Viitasaaren lisäksi maanantaina näkemyksensä kertoivat kaupungin kutsumina todistajina kaupunginjohtajan irtisanomista valmistelleen tilapäisen valiokunnan puheenjohtaja Mika Pajasmaa (kok), silloinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jouko Rytkönen (kok), silloinen valtuuston puheenjohtaja Saila Kallioinen (sd), sosialidemokraattisen valtuustoryhmän silloinen puheenjohtaja Juhani Salin (sd) ja tilapäisen valiokunnan varapuheenjohtaja Henna Rantanen (sd). Kysymyksiä silloisille ja nykyisille luottamushenkilöille esittivät Akaan kaupungin asianajajana asiassa toimiva Timo Jarmas ja Viitasaaren asianajaja John–Henrik Spåre.

Erottamiseen monia syitä

Aki Viitasaari seurasi koko maanantaipäivän hallinto-oikeuden suullista käsittelyä.

Asianajaja Timo Jarmas kertasi avauspuheenvuorossaan irtisanomiseen johtaneen luottamuspulan syinä olevan tilapäisen valiokunnan esittämät Viitasaaren yhteistyökyvyttömyys, johtoryhmätyöskentelyn puutteet ja sopimaton käytös alaisia kohtaan, edustamisvelvollisuuksien laiminlyönti ja ulkoiset suhteet sekä valtuustoasioiden valmistelu ja valtuustotyöskentelyn epäkohdat. Jarmaksen mukaan osa syistä on vallinnut jo hyvin pitkään, niihin on puututtu ja nostettu esiin kehityskeskusteluissa.

Asianajaja John-Henrik Spåren mukaan valituksen perusteena ovat menettelyvirheet koskien asian riittävää ja asianmukaista selvittämistä sekä Viitasaaren kuulemisen laiminlyöntiä. Spåren mukaan myös luottamuspulalle on oltava asialliset ja painavat syyt, jotka hänen mukaansa eivät tule asiassa näytetyiksi.

Käännekohta helmikuussa 2017

Akaan kaupungin asianajajana toimii Timo Jarmas (vas.) ja Aki Viitasaaren asianajajana John-Henrik Späre.

Spåre totesi, että Viitasaaren lähes yhdeksän vuotta kestäneenä johtaja-aikana alkuvuoteen 2017 asti yhteistyö kaupungissa on kulkenut normaalin käytännön mukaisesti eikä Viitasaarta kohtaan ole esitetty tavanomaisesta poikkeavaa kritiikkiä luottamushenkilöiden eikä työntekijöiden taholta. Spåren mukaan kaikki muuttui 2.2.2017, kun silloinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rytkönen ja valtuutettu Salin tulivat tapaamaan Viitasaarta.

Aki Viitasaari kertoi hallinto-oikeudessa olettaneensa Rytkösen ehdottaman tapaamisen liittyvän tavanomaiseen, kaupungin toimintaan liittyvään asiaan.

–  Oletus oli väärä. Mukana oli silloinen kaupunginvaltuutettu Juhani Salin. He tulivat lyhyelle käynnille ja heidän viestinsä oli hyvin selvä. Minulla on noin viikko aikaa miettiä vapaaehtoista irtisanoutumista tai minut tullaan irtisanomaan. Salin kertoi, että noin 30 valtuutettua on hankkeen takana. Kysyin tietysti syistä tällaiselle, olin hyvin hämmentynyt ja järkyttynyt. Mitään syitä ei esitetty. Salin lausui jossain vaiheessa, että kaikki on niin vaikeaa. Tapaaminen päättyi aika nopeasti, Viitasaari kertoi.

Asian käsittelyssä tuomareina toimivat hallinto-oikeustuomari Anneli Aura (vas.), ylituomari Ann-Mari Pitkäranta ja hallinto-oikeustuomari Jussi-Pekka Lajunen.

Asianajaja Spåre ja Viitasaari vetosivat puheenvuoroissaan useasti siihen, että vastausaika tilapäisen valiokunnan muistiosta oli liian lyhyt, eikä pyydettyjä lisäselvityksiä ja Viitasaaren kuulemista tehty. Viitasaari kiisti myös tilapäisen valiokunnan esittämät epäluottamuksen syyt. Spåren ja Viitasaaren mukaan esitettyjä puutteita ei tuotu moitteen muodossa esiin myöskään kehityskeskusteluissa. Spåre nosti useasti esiin myös puutteet kehityskeskustelujen dokumentoinnissa.

Johtoryhmässä tekemisen meininki

Suhteestaan yrityselämään Viitasaari totesi muun muassa olleensa jakamassa vuoden yrittäjäpalkintoja vuosina 2008–2015, osallistuneensa erilaisiin tapaamisiin yrittäjäyhdistysten johdon kanssa, vierailleensa yrityksissä ja neuvotelleensa ministeriön kanssa eräälle yritykselle vientitakuun noin 10 miljoonan euron kauppaan ja pyrkineensä käyttämään kaikki mahdollisuudet uusien yritysten houkuttelemiseksi Akaaseen.

Väitettyjä johtoryhmätyöskentelyn puutteita Viitasaari ei allekirjoita. Viitasaaren mukaan myöskään kehityskeskusteluissa ei ole moitittu johtoryhmätoimintaa.

– Se on sujunut oikein hyvin ja sellaisissa iloisissa merkeissä ainakin välillä. Siellä on tekemisen meininki, hienoja ammattilaisia ja hyviä työkavereita.

Edustamisen osalta Viitasaari totesi sovitun työnjaosta, jonka mukaan luottamushenkilöt ja toimialajohtajat hoitavat paikalliset edustustehtävät ja kaupunginjohtaja keskittyy tilaisuuksiin tai neuvotteluihin, joissa on syytä olla läsnä tai pitää valvoa kaupungin etua.

Suhteista paikalliseen mediaan Viitasaari kertoi suostuneensa haastattelupyyntöihin ja kutsuneensa median edustajat vuosittain talousarvio- ja tilinpäätösinfotilaisuuksiin, joissa käytiin läpi myös muita kaupungin asioita. Viitasaari totesi myös suhteensa Akaan Seutuun muuttuneen.

– Akaan Seudun kanssa oli ongelmia sillä tavalla, että kun annoin haastatteluja, sanomisiani muuteltiin, eivätkä ne lehdessä olleet kirjoitettu siten, kuten olin sanonut, ja joitakin haastatteluja muokattiin kokonaisuutena, että viestini muuttui joksikin muuksi. Jouduin katsomaan, että pyrin välttämään sellaisia haastatteluja Akaan Seutuun, mutta kyllä Akaan Seutu oli loppuvuonna 2016 mukana talousarvioinfotilaisuudessa ja palvelin heitä samalla tavalla kuin muutakin mediaa.

Vasikka-patsas oli huumoria

Aki Viitasaari kielsi johtavansa autoritaarisesti tai nimitelleensä tai uhkailleensa, eikä kyseisiä asioita ole hänen mukaansa käsitelty myöskään kehityskeskusteluissa.

Tilapäisen valiokunnan materiaaliin kuuluu muun muassa kaupunkikehitysjohtaja Jyri Sarkkisen sähköpostiviesti, jossa Sarkkinen kertoo Viitasaaren nimittäneen Akaan Seudun Sarkkiselle myöntämää Sanomalehtien liiton Antti-patsasta Vasikka-patsaaksi. Hallinto-oikeudessa Viitasaari totesi tarkoittaneensa tämän huumoriksi.

– Se oli huono vitsi. Huomasin heti, että Sarkkinen loukkaantui onnittelustani ja meninkin kokouksen jälkeen pyytämään anteeksi. Sarkkinen totesi, että eiköhän me tästä yli päästä. Minulta se oli huolimaton ja huono heitto, Viitasaari totesi.

Viitasaaren mukaan on myös mahdollista, että hän on sivistyslautakunnan kokouksessa maininnut silloisen sivistysjohtaja Jukka Oksan toimineen uppiniskaisesti. Viitasaaren mukaan tapaus liittyi Viialan yhtenäiskoulun rehtorin valintaan ilman julkista hakua.

– Jukka Oksa tiesi tämän olevan kaupungin linjausten vastainen menettely. Kaupunginhallitus joutui käyttämään otto-oikeuttaan ja virka laitettiin avoimeen julkiseen hakuun, Viitasaari kertoi.

Viitasaaren mukaan häntä ei ole moitittu valtuustoasioiden huonosta valmistelusta, eikä hän ole yrittänyt muuttaa valtuuston päätöksiä tai jättää niitä toimeenpanematta.

– Tämä saattaa tulla siitä, että jos on päätetty investointikohde tai -hanke. Kun sitten kaupungin taloustilanne on dramaattisesti heikentynyt, olen katsonut virkavelvollisuudekseni tehdä uusia esityksiä valtuuston jo päättämistä asioista kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle, jotta valtuusto voi arvioida uudessa tilanteessa, miten toimitaan. Valtuusto tekee silloinkin päätöksen.

Viitasaaren mukaan valtuustoon on jouduttu tuomaan jonkin verran viime hetkellä asioita erityisesti kesä- ja joulukuussa. Viitasaaren mukaan asiat on valmisteltu asianmukaisesti.

Aki Viitasaaren asian käsittelyyn liittyi myös lyhyt ei-julkinen osuus, joka liittyi tilapäisen valiokunnan antaman muistion tiedoksiantoon.

Valiokunnalla paineita aikataulusta

Tilapäisen valiokunnan puheenjohtaja Mika Pajasmaa (oik.) odottamassa omaa kuulemisvuoroaan. Pöydän ääressä asianajaja Timo Jarmas ja tätä avustava Jussi Taavila.

Akaan kaupungin pyytämistä todistajista ensimmäisenä kuultiin tilapäisen valiokunnan puheenjohtajaa Mika Pajasmaata. Pajasmaa kertasi tilapäisen valiokunnan työn vaiheita.

Viitasaari vaati vastineessaan muun muassa kaikkien johtoryhmän jäsenten kuulemista johtoryhmätyöskentelystä. Johtoryhmään kuuluvista asiasta antoi lausuntonsa vain kaupunkikehitysjohtaja Jyri Sarkkinen.  Pajasmaan mukaan halukkuutta lausunnon antamiseen ei ollut eikä valiokunta voinut pakottaa ketään antamaan lausuntoa.

– Se on inhimillistä. Jos kyse on omasta pomosta, aika harva haluaa antaa lausuntoa. En tätä ihmetellyt. Jäimme johtopäätökseen, että Viitasaaren johtamistyyli on auktoritaarinen ja ehkä häntä vähän pelätään, Pajasmaa totesi.

Pajasmaan mukaan tilapäinen valiokunta joutui työskentelemään kovan aikapaineen alla, koska asia piti saada käsiteltyä valtuustokauden aikana, ja asia oli maallikkolautakunnalle vaikea. Pajasmaan mukaan asioiden etenemistä hankaloitti Viitasaaren tavoittamisen vaikeus. Pajasmaa kertoi viestittäneensä sähköpostiviestillä ja tekstiviestillä Viitasaarelle, että tämä voi tulla kuultavaksi sunnuntaina 21.5.2017, jolloin valiokunta kokoontui. Viitasaaren vastineen valiokunta sai seuraavana päivänä. Valiokunta laati loppulauselman 26.5.2017 ja valtuusto päätti Viitasaaren erottamisesta 31.5.2017.

Huomautus löytyi käsittelyn jälkeen

Silloinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jouko Rytkönen kertoi omassa osuudessaan muun muassa antaneensa Viitasaarelle kirjallisen huomautuksen epäasiallisesta käytöksestä kesäkuussa 2015 tai 2016. Rytkösen mukaan Viitasaari oli ripittänyt päivähoidon toimialajohtajaa Anneli Säteriä siitä, että tämä oli antanut perhepäivähoitajana toimineelle valtuutettu Saija Roiniselle varoituksen sopimattomasta toiminnasta ja Roininen oli puhunut asiasta Viitasaarelle. Rytkösen mukaan asia ei ole mukana tilapäisen valiokunnan aineistossa, koska hän löysi sen vasta valiokunnan käsittelyn jälkeen.

Kehityskeskusteluja ei käsitelty hallituksessa

Viime valtuustokauden valtuuston puheenjohtaja Saila Kallioinen kertoi muun muassa rajoittaneensa Viitasaaren irtisanoneen valtuuston kokouksessa puheenvuorojen pituuden viiteen minuuttiin. Kallioisen mukaan kyseessä oli muutenkin pitkä kokous.

– Kaikki saivat varmasti puhua tarpeeksi, enkä puuttunut kenenkään puheenvuoroon enkä ole jälkeenpäin saanut minkäänlaista palautetta, että joku ei olisi saanut puhua. Varmasti kaikki saivat puhua kaiken, mitä sydämellä asiasta oli.

Kallioinen selvitti muiden kuultujen lailla myös kehityskeskustelukäytäntöjä. Kallioisen mukaan kaupunginjohtajan kanssa käytyjen kehityskeskustelujen sisältöjä ei käyty läpi kaupunginhallituksessa ja ne koettiin tilaisuuksiksi, joissa voitiin puhua myös henkilökohtaisia asioita. Kallioinenkaan ei ole löytänyt kahdelta vuodelta kehityskeskustelujen pöytäkirjoja.

– Olisi jälkiviisautta todeta, että ne olisi pitänyt diarisoida, Kallioinen totesi.

Puhelimen selailua ja naureskelua

Viime kaudella valtuustoa johtanut Saila Kallioinen oli yksi maanantaina kuulluista luottamushenkilöistä.

Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän silloiselta puheenjohtajalta Juhani Salinilta Viitasaaren asianajaja Spåre kysyi muun muassa syytä siihen, miksi Viitasaaren puheille helmikuussa 2017 menneet Rytkönen ja Salin eivät kertoneet syytä luottamuksen menettämiselle. Salin vastasi, että tilapäinen valiokunta perustetaan juuri syyn selvittämisen takia.

Maanantain viimeisenä kaupungin kutsumana todistajana kuultiin Henna Rantasta, joka kertoi päättyneellä valtuustourallaan olleen neljä kaupunginjohtajaa.

– Viitasaari oli ensimmäinen kaupunginjohtaja, joka jäi etäiseksi sillä tavalla, että hän ei ota kontaktia kuten yleensä poliittiset päättäjät ja johtavat virkamiehet ottavat, Rantanen totesi.

Rantanen kertoi edellisellä valtuustokaudella kuulleensa toiselta valtuutetulta, että Viitasaari oli irvistellyt ja väännellyt naamaansa Rantasen pitäessä tilinpäätöskokouksessa valtuustoryhmän puhetta.

– Tämä ei ollut ainoa kerta. Viime valtuustokaudella vedin kaupunkisuunnittelulautakuntaa. Tässä lautakunnassa jouduin huomauttamaan epäasiallisesta käyttäytymisestä. Viitasaari selasi puhelinta ja naureskeli. Totesin, että tämä ei ole naureskelun paikka ja täällä käsitellään vakavia asioita. Pyysin, että toisten puheenvuorojen aikana ei tällaista käytöstä olisi, Rantanen totesi.

Rantasen mukaan ilveilystä ovat kertoneet myös muut valtuutetut.

Akaan kaupungin kutsumien todistajien kuulemiset jatkuvat tänään tiistaina. Torstaina vuorossa ovat Aki Viitasaaren puolen kuulemiset.

Sunnuntaina 9.9. avautuu syksyn ensimmäinen Tarttistori kello 12–15 Tarttilan keltaisella kivikoululla osoitteessa Koulukuja 4. Siellä pääsee aidon maalaistorin tunnelmaan ja ostelemaan taitavasti tehtyjä käsitöitä sekä herkullisia leivonnaisia.

Tällä kertaa torilla on myös kurpitsankasvatuskilpailu, johon voi tuoda oman puutarhansa suurimman kurpitsan punnittavaksi ja jännätä, miten käy. Paikalla on lisäksi kahvio herkkuineen ja erikoismyynnissä koululaisten kasvattamia perunoita.

Uuden Tampereen yliopiston rehtori Mari Walls on paljon vartijana siinä, miten uusimuotoinen korkeakoulu alkaa sammota menestystä Pirkanmaalle ja koko Suomeen. Tampere3:n kapteeni on vakuuttunut siitä, että Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen korkeakoulun ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistäminen mahdollistaa kansainvälisesti vetovoimaisen korkeakoulun rakentamisen.

Kolme vuotta sitten perustetun Luonnonvarakeskuksen pääjohtajan paikalta Tampere3:n eli uuden Tampereen yliopiston rehtoriksi siirtynyt professori Mari Walls uskoo, että jo kahden seuraavan vuoden aikana syntyy kansainvälisestikin kiinnostava uusi korkeakoulutuksen malli Suomeen. Edellisessä tehtävässään Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen, Metsäntutkimuslaitoksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen onnistuneesti yhteen sovittanut uudistaja on vakuuttunut siitä, että Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen korkeakoulun ja Tampereen ammattikorkeakoulun hynttyiden yhteen iskeminen johtaa edistyksellisen monialaisen korkeakoulun muotoutumiseen.

Tampere3:n ympärillä on myrskynnyt korkeakouluyhteistyön syntyhetkestä lähtien.

Rehtori Mari Walls on tyyni uuden Tampereen yliopiston startin suhteen.

– En ole seurannut hankkeen tiimoilta käytyä kädenvääntöä. Enkä ole ollut asiassa myrskyn silmässä, hän korostaa.

Walls aloittaa koko uuden korkeakouluyhteisön työstämisen täysin puhtaalta pöydältä.

– En pelaa sen enempää Tampereen yliopiston kuin Tampereen teknillisen korkeakoulun tai Tampereen ammattikorkeakoulun pussiin. Minun tehtävänäni on vaalia Tampere3:n hyvää, hän linjaa.

Elokuun 13. päivänä työnsä Tampereella aloittanut Walls ei ole kohdannut kampuksilla liikkuessaan minkäänlaisia ristivetoja.

– Kaksi seuraavaa vuotta opettelemme yhteisiä askelmerkkejä. Sitten onkin käsissä vaihe, jossa rakennamme vaikuttavuutta toiminnallisilla uudistuksilla. Uudet ratkaisumallit mahdollistavat ennennäkemättömiä ulostuloja. Tampere3 alkaa täyttää odotuksia.

Ravistelu on tervetullutta

Uusi Tampereen yliopisto ei ole mörkö.

Mari Wallsin mielestä hyppy uuteen tuntemattomaan herättää aina tunteita. Kun mukavuusrajat rikkoutuvat, ihmiset reagoivat tavalla tai toisella. Muutos on hallittava.

– Kaikilla kolmella perinteikkäällä toimijalla: Tampereen yliopistolla, Tampereen teknillisellä korkeakoululla ja Tampereen ammattikorkeakoululla on juureva oma historiansa ja hyvin hioutunut toimintakulttuurinsa. Iso muutos ruokkii inhimillisiä pelkoja. Tampere3:lla onkin vain voitettavaa. Lähtötilanne on vakaa, ja tulevaisuus kirkkaan aurinkoinen, hän rauhoittelee.

Luonnonvarakeskuksen uusille jaloilleen nostanut Walls tietää, että tuleva Tampereen yliopisto hioo särmänsä kuntoon ripeästi vuosien 2019 ja 2020 aikana.

– Uuden omaksuminen ravistelee niin työtä kuin toimintaympäristöäkin. On hyvä muistaa, etteivät asioiden yhteen törmäykset ole vain pahaista. Yhteenotot nostavat esille tuoreita tulokulmia ja toimintatapoja. Ristiriitojen selvittäminen osallistuttaa, rehtori teroittaa.

Wallsin mukaan uusi Tampereen yliopisto tuottaa konkreettista hedelmää jo kolmen vuoden kuluttua.

– Tulokset alkavat näkyä varsin nopeasti. Onnistumiset ruokkivat itse itseään.

– Olennaista ei ole keskittyä siihen, kuka vetää tai kuka vikisee. Ratkaisevaa on, että kaikki ponnistavat yhteisistä arvoista käsin yhdessä linjattuun päämäärään, rehtori korostaa.

Kansainvälisesti houkuttavaksi

Tosiasia on, etteivät Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen korkeakoulu loista kansainvälisellä korkeakoulutaivaalla.

– Yliopisto ja teknillinen korkeakoulu ovat luoneet omat vahvat profiilinsa mutta ne toimivat kuitenkin jonkinlaisessa jumittuneessa tilassa. Ne ovat kotimaassa houkuttavia opiskelupaikkoja, mutta ne voivat olla merkittävästi nykyistä kiinnostavimpia, Mari Walls sanoo.

– Molemmilla korkeakouluilla on valtavan suuret voimavarat. Tehtävämme on kirkastaa iso johtotähti, joka alkaa loistaa keräten huomiota niin koti-Suomessa kuin laajasti ulkomaillakin, rehtori innostaa.

– Emme tarvitse besserwissereitä. Merkityksellistä on se, että silmälasimme eivät rajoita, vääristä tai väritä näköalojamme.

Wallsin mukaan Suomeen vuosikymmenien saatossa rakennettu korkeatasoinen korkeakoulukenttä ei saa rapautua.

– Ikäluokat pienenevät koko ajan. Meidän on huolehdittava siitä, että korkeakouluissamme on koko ajan riittävän paljon motivoituneita opiskelijoita, hän kuvailee tulevaisuuden haastetta.

– Meidän on luotava uudesta Tampereen yliopistosta niin vetovoimainen ja koukuttava korkeakoulu, että ulkomaalaiset nuoret haluavat tulla tänne opiskelemaan ja opintojensa jälkeen jäädä maahamme töihin, rehtori visioi.

Walls muistuttaa, että myös oman maamme nuoria vetävät puoleensa ulkomaiden opiskelumahdollisuudet.

– Meidän on oltava paras vaihtoehto myös omien nuorien silmissä. Lapset ja nuoret kun ovat jo todellisia maailmankansalaisia.

Motivoiva työsarka

Mari Walls ei hakenut uuden Tampereen yliopiston rehtoriksi, vaan headhunter viskasi professorin Tampere3:n veturiksi.

– Tehtäväni on erittäin motivoiva. Saan tulla puhtaaseen pöytään ja aloittaa kolmen korkeakouluyhteisön kanssa ainutkertaisen prosessin, jossa tehdään niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin uraauurtavaa työtä. Onnistuminen on meistä itsestämme kiinni.

Wallsia kiehtoo ainutkertaisen korkeakouluyhteisön rakentaminen, jossa talouden, tekniikan, terveyden ja yhteiskunnan tutkimus lyövät kättä toisilleen.

– Kun uudessa korkeakoulussa toimitaan eri tieteenalojen rajapinnoista ammentaen, syntyy monialainen, innostava ja globaalisti kiinnostava tutkimus- ja oppimisympäristö.

Walls odottaa Tampere3:lta ratkaisuja, jotka ratkaisevat niin suomalaisen yhteiskunnan kuin kansainvälisiäkin haasteita ja ongelmia.

– Meillä on paljon saavutettavaa, rehtori puhkuu intoa.

Walls pitää suurena vahvuutena sitä, että koko Pirkanmaa pitää korkeakoulua oman hyvinvoinnin lähteenä.

Koulutus ja tutkimus haastaa

Rehtori Mari Walls kysyy, miten ulkomailta tuleva opiskelija ankkuroituu Tampereen yliopistoon? Entä, miten hän kotiutuu Tampereelle?

Wallsin mukaan hyvät vastaukset ovat merkityksellisiä uuden Tampereen yliopiston kansainvälistymisen onnistumiselle.

– Kampuksilla puhutaan pääasiassa suomen kieltä. Meidän on poistettava kielimuuri. Tulevaisuudessa korkeakoulussa on käytävä voimakas englannin kielen sorina, hän näkee.

– Opiskelijat löytävät yhteisönsä koulumaailmassa, mutta se ei riitä. Meidän on tehtävä työtä sen hyväksi, että tulijat viihtyvät kaupungissamme ja maassamme. Ulkomaalaisten on löydettävä ystäviä ja heillä on oltava mielekkäitä harrastuksia, rehtori listaa.

– Tavallisesti opiskelija on suojissamme viisi vuotta, mutta joskus opiskeluaika voi olla seitsemänkin vuotta. Merkityksellistä on se, että opiskelu valmistaa työelämään.

Walls toivoo, että uusi Tampereen yliopisto mahdollistaa opiskelijoiksi tuleville suoria polkuja tutkimuksen pariin. Hänen mukaansa Aalto-yliopisto viitoittaa tuloksellisesti tällaista tietä.

– Tutkimuksen maailma on arvaamaton ja lavea. Täällä on oltava kannustava ilmapiiri niin onnistumisille kuin epäonnistumisillekin. Tärkeintä on, että ideamylly pyörii. Ihmiset uskaltavat kokeilla ja testata. Kannustava kiitos ja kritiikki sysäävät aina eteenpäin.

– Tampereella on upeita tieteen tekijöitä. Meidän on saatava nykyistä näkyvämmäksi kaikki se hieno työ, mitä täällä tehdään, rehtori innostuu.

Kauppatieteiden tohtori Päivi Mattila-Wiron mukaan Pirkanmaa tarvitsee laadukkaan ja ison yliopiston:

”Opetuksen ja tutkimuksen on tuettava työn ja työelämän kehitystä”

Kauppatieteiden tohtori Päivi Mattila-Wiron mielestä uuden Tampereen yliopiston merkitys on todella suuri niin jokaiselle Pirkanmaan kunnalle kuin koko maakunnalekin.

Ylöjärveläinen kauppatieteiden tohtori Päivi Mattila-Wiro (kesk.) sanoo Pirkanmaan maakunnan tarvitsevan kehityksen tukipilariksi laadukkaan ja riittävän ison yliopiston.

Mattila-Wiron mukaan korkeakoululla on monta tärkeää tehtävää.

– Nuorille on oltava opiskelupaikkoja. Työnantajat ja yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa. Pirkanmaalle vahva osaamispohja on talouden edellytys. Maakuntamme on säilyttävä muuttovoittoisena alueena. Juuri korkeakoulu vetää muuttajia. Yliopisto on myös iso työnantaja, hän avaa.

Tampereen yliopistosta tohtoriksi valmistunut Mattila-Wiro muistuttaa, että maamme eri yliopistot käyvät kovaa kisaa opiskelijoista.

– Tässä kilpailussa pärjätäkseen uuden Tampereen yliopiston on pärjättävä ja pidettävä jatkuvasti niin opetus kuin tutkimus ajan hermolla.

Mattila-Wiron mukaan Tampereen yliopiston on seurattava entistä enemmän työn ja työelämän kehitystä sekä sitä, millaiselle työvoimalle tulevaisuudessa on kysyntää.

– On tiedettävä, millä aloilla työpaikat tulevat olemaan. Tämä on vaativa tehtävä, joka edellyttää opetushenkilöstön rekrytoinneissa muutakin osaamista kuin pitkää julkaisuluetteloa.

– Yliopiston henkilöstöllä on oltava strategista näkemystä tulevaisuuden kehityksestä ja rohkeutta suunnata opetusta ja tutkimusta kehityksen edellyttämään suuntaan.

Mattila-Wiron mielestä juuri yliopistolla on iso rooli siinä, että maamme työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

– Tarjolla on oltava työvoimaa, jota elinkeinoelämä tarvitsee, hän sanoo.

Ylöjärveläistohtori pitää kansainvälisen rahoituksen ja yhteistyön lisäämistä uuden Tampereen yliopiston elinehtona.

Opiskelijat tarvitsevat ohjausta

Päivi Mattila-Wiro näkee, että yliopistolla on oltava tulevaisuudessa nykyistä enemmän voimavaroja opiskelijoiden ohjaamiseen sekä työelämäkytkösten rakentamiseen.

– Opiskelijat tarvitsevat entistä enemmän ohjausta tulevaa työelämää varten jo työaikana. Siirtyminen opinnoista töihin on iso askel nuorelle. Tämän siirtymän sujuvoittaminen voisi olla yliopiston yhtenä prioriteettina, hän ehdottaa.

Filosofian tohtori Tuula Petäkoski-Hultin mukaan Tampere3 haastaa myös lainsäädännön

”Lakkautimmeko läänit liian aikaisin?”

Lempääläinen filosofian tohtori Tuula Petäkoski-Hult muistuttaa Pirkanmaan elävän viennistä. – Elinkeinoelämämme tarvitsee vankkaa tutkimus- ja kehittämistyötä, jota uusi Tampereen yliopisto pystyy tarjoamaan.

Lempääläinen kunnallispoliitikko, filosofian tohtori Tuula Petäkoski-Hult (sd.) toivottaa Tampere3:n eli uuden Tampereen yliopiston tervetulleeksi.

– Yliopistolla on suuri merkitys Lempäälälle, koska korkeakoulu antaa nuorillemme useita vaihtoehtoja opintoihin kohtuullisen lyhyellä etäisyydellä ja toimivien kulkuyhteyksien varrella, hän iloitsee.

– Lempäälä on jo vuosien ajan tehnyt yhteistyötä yliopisto- ja korkeakoulumaailman kanssa. Meillä on ollut erilaisia hankkeita ja projekteja. Olemme tarjonneet harjoittelupaikkoja eri alojen opiskelijoille muun muassa opinnäytteiden tekoympäristönä.

– Kuntamme on osallistunut lisäksi kansainvälisiin hankkeisiin, joissa olemme oppineet uutta esimerkiksi kaupunkiympäristöistä ja niiden kehittämisestä sekä kehittämisyhteistyöstä, Petäkoski-Hult listaa.

Lempääläistohtori odottaa hyvin paljon uudelta korkeakouluyhteisöltä.

– Vartoan nykyistä monialaisempaa eri tutkimussuuntia hyödyntävää ja soveltavaa tutkimusta.

Petäkoski-Hult muistuttaa, että Pirkanmaa elää viennistä.

– Jo tästä syystä korkealumme tutkimus- ja kehittämistyön on oltava kestävällä sekä osaamista että uuden oppimista vaalivalla perustalla.

– Mielenkiintoni ja odotukseni kohdentuu erityisesti perinteisten tieteenalojen rajat rikkovaan yhteistyöhön.

Haastaa lainsäädännön

Tuula Petäkoski-Hult nostaa Tampere3-hankkeen tärkeäksi tehtäväksi myös sen, että uudenlaisen korkeakouluyhteisön rakentaminen haastaa maamme lainsäädäntöä.

– Samaa lainsäädännön haastamista odotan myös muilta tulevilta uusilta hankkeilta.

– Näen, että Tampere3 pakottaa samalla tavalla kuin työn alla oleva maakunta- ja sote-uudistus tarkistamaan ja saattamaan ajan tasalle lakeja, hän lisää.

Petäkoski-Hultin mielestä maakunta- ja sote-uudistus on tuottanut jo runsaan kahden viime vuoden aikana sellaista yhteistyötä, jota on syytä jatkaa Pirkanmaalla, vaikkei nykymuotoinen jättihanke menisikään maaliin.

– Minusta on hyvin aiheellista kysyä, lakkautimmeko läänit liian aikaisin, hän perää.

– Entäpä, jos muodostaisimmekin valtionhallinnon palvelut uudelleen läänimallia hyödyntäen mutta rakennetta ja palveluja uudistaen, lempääläispoliitikko virittää keskustelua.

Jenny ja Juha Kalttolle Toijalaan syntyi tyttö 25.8. kello 10.13 Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Syntymämitat olivat 3905 grammaa ja 50 senttiä. Kotona vauvaa vastassa olivat sisarukset Sampo ja Mette.

Ostatko taidetta kotiisi, vai tyydytkö muihin sisustuselementteihin? Raanut , valokuvat , muistoesineet  tai oman harrastuksen aikaansaannokset korvataan nykyään myös huonekaluliikkeiden sisustustauluilla. Väite, että hyvä taide on kallista, ei välttämättä pidä paikkaansa. Toisaalta taidetta hankitaan sijoitusmielessä eläviltä ja kuolleilta mestareilta, joten hintakin on määräävä tekijä.

Minna Poluksen viimeisin julkinen työ pystytettiin OP Akaan aulaan.

– Taide on kallista, sisustustaulut ovat halpoja. Lähtisin lähestymään asiaa pohtimalla, mikä on sisustamista ja mihin ihminen sisustaa paikkaa jossa on asuu – mikä on hänelle tärkeää, sanoo taidehistorioitsija, taideopettaja ja taiteen tekijä Minna Polus.

Kenenkään sisustusta ei voi tuomita

Tarjoan Minna Polukselle kaksi vaihtoehtoa. Kotia sisustetaan omien intuitioiden mukaan tai sitten mallia katsotaan sisustuslehdistä.

– En voi puhua kenenkään muun puolesta, mutta minua stressaa sisustuslehdet, koska siellä on liikaa muun muassa maalarinvalkoista. On ihan oikein, jos maalarinvalkoinen ja harmaa tai musta valitaan siksi, että näiden värien keskellä olosta nautitaan ja se kuvaa asujaa. Jos se on vain kopioitu jostakin kuvastosta, se on kuin siirtolainen kodissa, muukalainen.  Mitä tällainen sisustus kertoo asujastaan, miettii Polus.

Minna Polus ei kuitenkaan tuomitse kenenkään sisustusta.  Väärää sisustamista ei hänen mielestään ole olemassa. Sisustaminen on aina makuasia, josta on turha kiistellä.

– On tehty aina hyvin henkilökohtainen valinta, jota ainakaan minä en halua tuomita. Varon tätä viimeiseen asti. Ja jos minulla joku ajatus onkin, pyrin tuomaan se hyvin hienovaraisesti esiin. Sisustustaulu saattaa olla hyvä valinta, koska sen ostaja on ainakin silloin ajatellut kuvaa.

Yksi kopio muutti elämän

Törmääminen lukion kuvaamataidon luokan ovessa olleeseen 1800-luvun maalauksen kopioon muutti Minna Poluksen elämän.

– Se avasi minun tieni kokonaan. Apua, tällainen värien maailmakin on olemassa. Kuva oli museosta ostettu juliste ja sitä voi joku sanoa sisustustauluksi. Se kulkee mukanani hautaan asti, joten pohtisin aina mitä on ”sisustustaulun” takana eli miksi se hankittiin.

Sisustustaulullakin on Minna Poluksen mielestä omistajalleen usein merkitys, joten tuomitseminen on hyvin vaarallista.

– Toisaalta puhuminen kuvataiteesta saa mietteliääksikin, enkä tiedä miksi. Ehkä inhimillistän kuvataidetta liikaa, teenhän taidetta itsekin. Minulla itselläni ei ole kovin paljon muiden tekijöiden  tauluja. Kaikenlaisiin tauluihin tulee suhde, minulle oikeaan tauluun hyvin vahva ja henkilökohtainen suhde.

Sisustamiseen käytetyistä esineistäkään ei Minna Polus puhuisi koskaan halventavasti, koska kysymyksessä on hyvin henkilökohtainen asia.

– Jos minulle on yksi printti tärkeä, niin mikä on tärkeää muille. Jos ihminen on aidosti liikkeellä, hänellä on perustelu hankinnalleen. Olen tarinoiden perheestä kotoisin ja minulla on melkein kaikista esineistäni kerrottavaksi jokin tarina.

– Tärkeintä tässä on aitous ja vilpittömyys. Hyvä maku on sivuseikka, koska sekin on mielipidekysymys.

Taiteeseen tutustuminen avaa silmiä

Kuvataidetta ei pidä pelätä. Näyttelyitä Minna Polus pitää taiteen keskittyminä, mutta hän kehottaa silti niissä käymään, yksin tai kaverin kanssa.

– Taidetta kannattaa katsoa. Ei siihen aina opettajia ja luentoja tarvita, riittää, että juttelee jonkun kanssa. Ei ole olemassa vääriä mielipiteitä. Kun kuulee muiden havaintoja, huomaa itsekin lisää.

Minna Polus sanoo pitävänsä enemmän taiteesta, joka tulee arjessa vastaan.

– Teoksia pitäisi enemmänkin tulla vastaan niissä paikoissa, joissa liikutaan. Museoita ja gallerioita tarvitaan, mutta niissä on aina kynnys, joka voi olla monelle korkea. Tällaisessa tiivistymässä kokemus saattaa tulla ensimmäisestä tai seitsemännestä teoksesta, ja muista kävellään ohi. Näyttely on aina teoksen välivaihe.

Arki on pääasiallisin ihmisen olomuoto. Osa arkea on myös koti.

– Haaveilen siitä, että elämme taiteen keskellä. Tämä on aika painokkaasti sanottu ja pitää sisällään paljon. On tietysti eri asia, törmääkö arjessa sattumalta taiteeseen vai hankkiiko sitä kotiinsa. Yhteistäkin on, esimerkiksi teoksesta saatu kokemus.

Onko olemassa hyvää ja huonoa taidetta?

– Tätä mietitään saamatta koskaan vastausta.

Katsominen on aina hyvin henkilökohtaista

Taide opettaa Minna Poluksen mielestä samalla tavalla kuin elämä. Ja oikeita vastauksia ei ole.

– Jokainen kokee teoksen erilailla. Ja se on aina katsojalleen uniikki. Eihän tähän voi mennä sanomaan, että väärä mielipide. Edes tekijälle ei ole oikeus teoksensa aiheuttamiin kokemuksiin. Kokemus saattaa myös muuttua, jos palaa katsomaan teosta eri mielentilassa.

– Pitää puhua oppimisesta ei opettamisesta.

Kotiinkin ostettu teos on joka katsomiskerta erilainen. Minna Polus ei halua, että taiteessa on olemassa valmiita vastauksia.

– Suhde teokseen rakennetaan uudestaan jokainen katsomiskerta. Kun pitkään mentiin taiteen tekijöiden ehdoilla, he saivat määritellä, kuinka teos on tulkittava, ihmisistä tuli arkoja. Nyt on onneksi toisin, tekijät eivät puhu mitään.

Vain katsomalla harjaantuu ja joka kerta huomaa uusia asioita.

– Rohkaisen katsomaan, koska aivan varmasti edessä on kokemus: minä näen. Eikä tätä kokemusta tarvitse kenellekään kertoa, vaikka kertominen joskus vahvistaakin.

Kodin seinällä oleva taulu kertoo ostajasta paljon.

– Teos on osa ostajaa. Mukana on tietty arkuus, koska paljastaa jotakin itsestään. Silti kehotan ihmisiä hankkimaan taidetta omaksi jos siltä tuntuu.

Taide harvoin elättää tekijänsä

Kuvataide maksaa, koska se on useimmiten tekijälleen elinehto. Suomessa vain harva kuvataiteilija elää pelkästään taiteen tekemisellä. Työ saattaa olla muualla ja taide vie vapaa-ajan. On myös apurahoja, jotka mahdollistavat vapaamman tekemisen.

–  Hinta määräytyy hyvin monella tavalla ja ikävintä tässä on se, että hinta määräytyy usein liiaksi julkisuuden mukaan. Totta kai tekijöiden täytyy saada teoksistaan palkka, mutta esimerkiksi minä en koskaan tekisi mitään, jos teos itsessään ei ole tekemisen arvoinen. Tarvitsen usein tarinankin.

Minna Polus on taidetta tehdessään hyvin tosissaan. Silti huumori kuuluu hänenkin taiteeseensa. Jos tekijä ei suhtaudu tekemiseensä vakavasti, sekin on sallittua, mutta katsojalle vaarallista. Pettynyt katsoja saattaa loitontua.

– Suomessa taide otetaan liian vakavasti. Tämäkin on opittu tapa, josta olisi hyvä päästä eroon. Kun sanon, että ei ole oikeaa tapaa nähdä taidetta, ei ole myöskään oikeaa tapaa tehdä taidetta.

Toista kymmentä pitkään eduskunnassa istunutta kansanedustajaa on jättämässä tulevat vaalit väliin. Heille riittää. Työnsä päättävästä eduskunnasta on jo lähtenyt muun muassa ministerinä palvellut Susanna Huovinen (sd), koska hän kyllästyi nykypolitiikkaan.

Kieltämättä keskustelu on koventunut, mutta ikävä kyllä, ei pelkästään eduskunnassa. Sosiaalisen median kanavissa omalla nimellä saatetaan sanoa mitä tahansa. Kun keskustelun käytöstavat puuttuvat, kirosanat ovat lievimpiä ilmaisuja, joilla toista kommentoidaan. Jyrkkyys, tahallaan väärinymmärtäminen, ivaaminen ja vihapuhe ovat arkipäiväistyneet. Sivistyskansa on avannut moneen paikkaan sontaluukkuja.

Eduskunnassa istuu 200 kansanedustajaa. Suurimman osan edesottamuksista emme tiedä mitään. Tähän joukkoon eivät kuulu nyt työnsä jättävät. He ovat eduskunnan eliittiä, henkilöitä, jotka asemastaan huolimatta pystyvät vaikuttamaan. On ministeri- ja järjestelmäkokemusta. Heidän puheenvuoronsa vaikuttavat, ja usein he myös liikkuvat elinkeinoelämän piirissä tai kansainvälisissä ympyröissä. Myös ammattiyhdistysliike on hyvä tuntea puolelta jos toiselta.

Tuntemattomaan joukkoon mahtuu myös kansanedustajia, jotka hoitavat vaalipiirinsä ja äänestäjiensä asioita kaikessa rauhassa. Heillä ei ole edes halua profiloitua valtakunnallisesti. Tehtäväkierto hoitaa heidän valiokunnasta toiseen tai jopa ministeriksi. Hyvin moni kansanedustaja hankkii myös asiantuntemusta ja kielitaitoa, jotta olisi valmis, kun isänmaa kutsuu.

Tänään eduskunnassa tiedetään sekin, että huutamalla pääsee julkisuuteen. On syntynyt räväkkä kaikesta ääntä pitävä kansanedustajien joukko. He sanovat, mitä sylki suusta tuo, koska tietävät sen naurattavan ainakin äänestäjiä. Hyviä kohteita irvailulle ovat ainakin maahanmuutto ja kehitysapu tai jopa edustajakollega. Tästä joukosta löytyvät myös väärinymmärtäjät ja asioiden kärjistäjät.

Välillä huuto on niin kovaa, että omista ajatuksistaan ei saa selvää. Kyllä, politiikan kieli on muuttunut.

Akaan istuva valtuusto on lievästi sanottuna persoonallinen. Puhetta piisaa ja aloitteita tehdään. Kesäkuun tilinpäätöskokous käy hyvästä kesäteatterifarssista. Välillä esitettiin muutosjohtajaa, välillä oltiin vaihtamassa valtuuston puheenjohtajaa. Uudet tai uudemmat valtuutetut vievät kokouksia eteenpäin aivan kuin lautakuntia, kaupunginhallitusta tai ryhmäpalavereita ei olisikaan. Tältä kunnallispolitiikka Akaassa ainakin tänään näyttää.

Akaan valtuuston toimintakulttuuri on muuttunut, ja vasta monen vuoden päästä nähdään, onko tämä hyvä vai huono asia. Ennen valtuusto teki muun muassa valtuustosopimuksen, jonka mukaan suuria linjoja vedettiin. Tällaisesta sopimuksesta haaveilee joku kaiketi vieläkin. Puuttuuko luottamusta vai odotetaanko jotakin?

Totta kai kunnallispoliitikko turhautuu, jos ei saa ajamaansa yhtä asiaa eteenpäin. Politiikka on, kunnassakin, yhteisten asioiden hoitamista, ei oman asian hoitamista. Mitähän on tullut kaverille luvattua? Toisaalta turhan moni lautakunnan päätös vesittyy johtavaan virkakuntaan tai kaupunginhallitukseen. Realismia ei saisi politiikassa sittenkään kadottaa koskaan.

Politiikan kieli on muuttunut, ja samalla on muuttunut tapa tehdä politiikkaa. Näyttää siltä, että Suomi on rakennettu valmiiksi ja nyt ei tahdo löytyä enää tekemistä. Rakennetun purkamistakin pelätään. Meille tulee kiire, jos Ruotsin vaaleissa käy niin kuin käy.

Akaassa ei riitä, että kaupungilla on olemassa strategian otsikot. Tarvitaan muutakin, tarvitaan toimintaohjeita. Tarvitaan johtajuutta.

OP Tampereen toimitusjohtaja Mikko Rosenlund ei näe sellaista tulevaisuutta, jossa Suomessa olisi aavepaikkakuntia. Hänen mielestään arvottomat kiinteistöt ovat surullisia yksittäistapauksia.

Tampereen Seudun Osuuspankin (OP Tampere) toimitusjohtaja Mikko Rosenlund uskoo, että arvottomiksi leimattavista kiinteistöistä ei muodostu suurta ongelmaa Pirkanmaalla. Yksittäiset kohteet voivat kylläkin tuottaa omistajilleen päänvaivaa.

Rosenlundin mukaan monen kaupaksi käymättömän kesämökin tai omakotitalon kohtalona on laiminlyödyt peruskorjaukset, jolloin korjausvelka on voinut kasvaa kohtuuttomaksi.

– Onneksi olemme Pirkanmaalla, toimitusjohtaja Rosenlund huokaisee.

Pankkimies tuntee hyvin arvottomien kiinteistöjen problematiikan. Hänen mukaansa maakunnassamme käsiin jäävät kiinteistöt ovat kuitenkin yksittäistapauksia.

– Suomessa on taantuvia maakuntia, joissa arvottomat kiinteistöt muodostavat ison ongelman. Pirkanmaa elää myönteisen kehityksen ja kasvun aikaa, Rosenlund lisää.

Pankkiiri kiirehtii antamaan neuvoja, joiden turvin arvottomuuden uhkaamia kiinteistöjä pystytään pelastamaan.

– Ykkösohjeeni on, että omistajat pitävät rakennuksistaan hyvän huolen. Niin kesämökit, omakotitalot kuin muutkin rakennukset tarvitsevat jatkuvaa silmällä pitoa sekä oikea-aikaisia huolto- ja korjaustoimia. Yli äyräiden paisunut korjausvelka on yleisin syy, miksi kohde ei käy kaupaksi, Rosenlund korostaa.

Hänen mukaansa myyjän on myös osattava hinnoitella kiinteistönsä realistisesti.

– Monesti oma käsitys kohteen arvosta on yltiöpositiivinen.

Arvottomuuteen on herätty nyt

Mikko Rosenlundin mukaan arvottomia kiinteistöjä on ollut siitä lähtien, kun Suomi alkoi todenteolla teollistua.

– Perinteiset elinkeinot eli maa- ja metsätalous olivat suomalaisten toimeentulon selkäranka aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan saakka. 1960-luku toi voimakkaat muuttoaallot suurten ikäluokkien aikuistuessa. Maaseudun ihmiset lähtivät sankoin joukoin työn perässä kaupunkeihin ja Ruotsiin. Silloin tilojen talouskeskukset ja mökit jäivät perheiden ja sukujen yhteiskäyttöön lomapaikkoina, hän muistuttaa.

Monen töllin ikkunoiden ja ovien eteen naulattiin laudat tai ristikot.

– Tuolloin ei kuitenkaan puhuttu arvottomista kiinteistöistä, vaikka monet rakennukset vaipuivat unholaan.

Mikko Rosenlundin mukaan nyt päätään nostanut keskustelu arvottomista kiinteistöistä on uudestaan voimakkaasti etenevän kaupungistumisen lieveilmiö. Maaseudulla on ihmisiä, jotka haluaisivat luopua kodistaan ja hankkia uuden taajamasta tai isommasta keskuksesta palveluiden ääreltä.

– Kokonainen kylä tai taajama saattaa tyhjentyä vakituisista asukkaista. Maassamme on paikkoja, joissa sen paremmin omakotitalot kuin kerros- tai rivitalohuoneistot eivät käy millään opilla kaupaksi. Ongelma on laajentunut ja tullut näkyväksi. Tilanne ei kuitenkaan ole äitynyt epidemiaksi, enkä usko sen sellaiseksi räjähtävänkään, pankkiiri miettii.

Rosenlundin mielestä ajan ilmiötä on suuret hintojen vaihtelut.

– Tosiasia on, että Helsingin parhailla paikoilla sijaitsevien arvokotien kylppärin hinnalla saa toisaalla Suomessa jopa kaksion tai kolmion. Arvonkehityshuolet saavat mittasuhteensa siitä, että tavallisesti asunto on keskeisin osa kotitalouden varallisuutta.

Henkilökohtainen katastrofi

Mikko Rosenlundin mielestä arvottomiksi päätyvät kiinteistöt aiheuttavat murhetta ja päänvaivaa joillekin yksittäisille kansalaisille.

– Jokainen tapaus on valitettava, mutta en usko, että yhteiskuntamme tarvitsee tämän asian ratkaisemiseksi erityistoimenpiteitä. Jonkinlaisen haasteen arvottomat kiinteistöt kyllä synnyttävät, mutta asioissa on syytä säilyttää järkevät mittasuhteet, Rosenlund rauhoittelee.

OP Tampere seuraa tilannetta oman Pirkan OP-Kiinteistökeskuksen asiantuntijoiden kautta. Rosenlund vaihtoi juuri ajatuksia välittäjien kanssa, eivätkä he näe arvottomissa kiinteistössä suurta uhkakuvaa.

– Meidän on ymmärrettävä, että nykyihminen arvostaa elämisen laatua ja mukavuutta. Haja-asutusalueellakin olevassa kiinteistössä on oltava tietty perustaso ja mielellään vielä jotakin ekstraa. Mökki tai omakotitalo kantovedellä ja puuceellä ei välttämättä sytytä ostajakandidaatteja, Rosendlund miettii.

Kokonaisuus on kiinni vetovoimasta

Mikko Rosenlundin mukaan toimivan ja terveen kiinteistökaupan takana on elinvoimainen paikkakunta.

– Katseet kohdistuvat siihen, että töitä on tarjolla. Paikkakunnan elinvoima kumpuaa yrityksistä. Jos kunnassa ei ole vireyttä eikä toimeliaisuutta, elinmahdollisuudet kapenevat ja hiipuvat.

Osuuspankkimies kannustaa kuntapäättäjiä kumppanuuteen ja yhteistyöhön naapurikuntien kollegojen kanssa.

– Kuntien välisellä aidolla yhteistyöllä turvataan esimerkiksi palvelut, hän tarkentaa.

Pirkanmaan Yrittäjien Jari Haapaniemen esitys sai aikaan hyvää keskustelua kunnan elinvoimaisuudesta ja hankinnoista Yrittäjäyhdistysten yhdessä järjestämässä tilaisuudessa helmikuussa.

Keskiviikkona 5.9. vietetään valtakunnallista Yrittäjän päivää. Se ei kuitenkaan ole kansallinen vapaapäivä, vaan lähes poikkeuksetta päivänsankarit, yrittäjät, viettävät sitä omalla työmaallaan.

Yrittäjälle merkkipäivän viettäminen työn merkeissä on tuttua. Liittyyhän yrittäjyyteen monesti se, että vapaita ja lomia pidetään silloin kun se työn kannalta on mahdollista.

Suunta on oikea

Yrittäjän päivää vietetään nyt 21. kerran. Päivä sai alkunsa 90-luvun laman jälkimainingeissa, kun yrittäjäjärjestössä mietittiin, miten yrittäjyyden arvostusta voitaisiin lisätä. Yrittäjän päivän ansiota tai ei, yrittäjyys on tänä päivänä paljon aikaisempaa arvostetumpi ammatti.

Monelle nuorelle yrittäjäksi ryhtyminen on nykyään varteenotettava vaihtoehto ja usein jopa haave. Osin yrittäjyyteen ajaa työelämän murros – turvalliset niin sanotut eläkevirat ovat nykyään harvassa. Toisaalta yrittäjäksi ryhtyminen tarkoittaa monelle kovan työn lisäksi esimerkiksi vapautta toteuttaa omia unelmiaan.

Yrittäjyys työllistää

Tilastokeskuksen mukaan meillä Pirkanmaalla on reilusti yli 30 000 yritystä ja niissä työtä 200 000 ihmisellä. Kiinnostava fakta on, että suomalaisista yrityksistä peräti 93 prosenttia on alle 10 työntekijän yrityksiä. Samoin se, että koko 2000-luvun uudet työpaikat Suomessa ovat syntyneet nimenomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Pienillä paikallisilla yrityksillä on siis iso merkitys ja vastuu suomalaisessa yhteiskunnassa.

Pienyritysten yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi on tärkeää, että yrittäjyyden lippua nostetaan salkoon edes kerran vuodessa.

Kateuden sijaan meistä jokainen voi tukea yrittäjyyttä kannustamalla ja käytännön kulutuspäätöksillä. Vaihdata siis talvirenkaat naapurin verstaalla tai hanki anopin syntymäpäiväkukat kummin kaiman liikkeestä – autat osaltasi pienyritystä eteenpäin. Sitä samaa, joka menestyessään työllistää paikkakunnan nuoria ja osallistuu verotuksen kautta kunnallisen terveydenhuollon kustannuksiin.

Yrittäjäjärjestö osallistuu elinvoiman ylläpitämiseen

Yrittäjäjärjestön tärkeimpiä tehtäviä on pienyrittäjien puolien pitäminen yhteiskunnallisessa keskustelussa ja Suomen Yrittäjillä onkin toimintaa maan jokaisessa kunnassa. Paikallisyhdistysten, kuten Toijalan, Viialan, ja Kylmäkosken Yrittäjien rooli edunvalvonnassa on niin ikään merkittävä.

Meillä Pirkanmaalla nähdään erityisen tärkeänä, että yrittäjyys otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa kuntatasolla, ja siksi pyrimme aktiiviseen vuoropuheluun kuntapäättäjiemme kanssa. Kun yritysten elinolot pysyvät turvattuna, pysyvät myös palvelut paikkakunnalla ja kunta säilyttää elinvoimansa.

Jouni Parikka

Toijalan Yrittäjien puheenjohtaja

Vakavuusongelma pureutuu Lintupuiston rakennustyömaan arkeen. Vihdoinkin raksakarhut saavat kunnollisen puheenvuoron. Näytelmän sisältö koskettaa aitoutensa johdosta.

Lintupuiston rakennustyömaalla lentää hurtti huumori. Yhteen hitsautunut rakennusporukka kantaa vastuuta työn laadusta ja aikataulusta. Veljeä ei jätetä. Kirosanat sinkoilevat ilmoille, ja herrat saavat kuulla kunniansa. Olo on kuin konsanaan Tampereella, jossa suuri osa kaupungista on revitty työmaaksi. Poliitikoilla ja politiikalla kikkaillaan sen verran, että katsojat oivaltavat Mansenkin turvautuvan lehmänkauppoihin. Äijäenergia virtaa niin lapiomiesten viskoessa santaa kuin puolustaessa oikeuksiaan. Mika Ripatin Vakavuusongelma on komedia, jonka sisältö on siteeksi totta.

Lintupuiston rakennustyömaata silmäillessäni ajatukseni karkaavat legendaariseen Kalle Päätaloon sekä hänen rakennusmiehiä ja -työmaita kuvaaviin murikkamaisiin teoksiin. Niissähän kerrotaan kattavasti Tampereen rakentamisesta.

Vakavuusongelman kirjoittanut Mika Ripatti tuntuu olevan hyvin perillä aidon rakennustyömaan elämästä. Käsikirjoittaja on luonut muhevia persoonallisuuksia, jotka ovat varsinaisia konstapylkkäsiä ajattelijoina ja sanailijoina. Ripatin kieli on kiitettävän värikästä ja rikasta. Työmaalla sana on vapaa, ja vapautta myös käytetään.

Vakavuusongelma on komedia, mutta Tampereen Työväen Teatterin toteutus on paljon enemmän kuin huvinäytelmä. Siinä on koskettavaa syvyyttä, joka puhuttelee teatterivierasta. Esitys avaa syvällisesti ihmiskohtaloita. Se kuvaa tämän ajan työelämää, jossa ihmiset turhan monesti tuntevat turvattomuutta peläten työnsä tai asemansa menetystä. Lapion varteen uskollisesti tarttuva duunari joutuu kohtaamaan kohtalon, jossa hän on vain yksi kasvoton numero kylmässä excel-taulukossa.

Näytelmä tekee suuren palveluksen kuvatessaan rakennustyömaalla vallitsevaa vahvaa me-henkeä. Sitä ahne ja mitätöivä työnantaja ei ole onnistunut nujertamaan. Esitys tekee kunniaa julkisen sektorin puurtajille, joiden osana liian usein on olla vain haukkujen kohteena. Se, että on kaupungilla työssä, ei tarkoita sitä, että on loivaliikkeinen.

Uskon, että Mika Ripatin tekstiin pohjaava ja Tampereen Työväen Teatterin konkarinäyttelijöiden juureva työ vetää erityisesti mieskatsojia Kellariteatterin katsomoon. Tässä on esitys, jossa tavallinen suomalainen työmies saa olla rehdisti sellainen kuin on. Teatterintekijät ovat malttaneet jättää #miituun pois.

Pomo voi olla inhimillinenkin, vaikka urakka kusee. Jaana Oraviston esittämä Anja-työnjohtaja palauttaa mieleen ajat, jolloin esimiehet puolustivat henkeen ja vereen omiaan. Konsta Laakson esittämä Ari avaa oivasti nykynuoren asemaa työmarkkinoilla.

Suuri persoonia näyttämön täydeltä

Elämänmakuinen esitys syntyy, kun näyttelijöillä on omakohtaista tuntumaa kuvattuun elämään.

Vakavuusongelma vitsailee sillä, ettei Tampereen politiikassa olisi demaria, joka tekisi otsa hiessä oikeata työtä. Sana sijansa saakoon.

Matti Pussisen esittämä Pete, Mika Honkasen Esko ja Jukka Saikkosen Jere tekevät tästä näytelmästä koskettavan ja vakuuttavan teatterielämyksen. Kaikki miehet ovat uniikkeja persoonia, joiden kaltaisista työmyyristä legenda lentää ja elää vielä kauan heidän tuonilmaisiin lähtemisen jälkeenkin.

Työnjohtajana vastuupaineissa kipuilevan Jaana Oraviston esittämä Anja sopisi esikuvaksi monelle aikamme yrmeälle esimiehelle. Oraviston Anja on pomona pohdiskeleva ja inhimillinen – leikkisäkin.

Näytelmä nostaa tyylikkäästi esille nuoren rakennusmiehen osan. Konsta Laakson Ari antaa paljon ajattelemisen aihetta. Vasta-alkaja kotiutuu raksakarhujen porukkaan, kun asenne on kohdallaan. Hiljainen tieto kulkee konkarilta oppipojalle.

Aleksis Meaneyn ohjaus on näkijän ja tekijän työtä. Kellariteatteriin pystytetty rakennustyömaa ei jää vain kulissiksi, kun näyttelijät valtaavat eloisasti estradin täyttäen sen olemuksellaan.

Lavastaja ansaitsee ammatillisen kiitoksen, sillä Lintupuiston rakentajat ahkeroivat todentuntuisessa ympäristössä.

Tampereen Työväen Teatterin syksykausi alkaa hyvien tähtien alla. Vakavuusongelma on sanomaltaan erittäin ajankohtainen. Se auttaa työn raskauttamia jaksamaan eteenpäin. Kun Tampere on yhtä rakennusmonttua, on vapauttavaa saada nauraa höräyttää myös omalle kireäotsaisuudelle, joka näkyy vaikkapa ratikkatyömaan taivastelussa.

Olen aina tykännyt leikkiä suomen kielen sanoilla. Kielen erilaiset ilmaisut ovat kiinnostaneet minua jo lapsuudesta alkaen. On hauskaa pysähtyä pohtimaan jotain sanaa ja sen johdannaisia sekä sitä, miten eri tavalla tiettyä sanaa voidaan käyttää eri yhteyksissä ja eri merkityksissä.

Sana huoli on sisällöltään negatiivinen, rauhaton ja raskaskin. Huoli voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Vaikka huoli on tunne, niin se voi monesti ilmetä myös fyysisenä voimattomuutena. Huoli kuuluu tunneskaalan miinuspuolelle, joskin se voi olla myös positiivisuuden ponnahdusalusta. Huoli-sanasta johdettu yhdyssana huolenpito on sen sijaan kokonaan valoisa ja turvallisuutta herättävä sana. Huoli käpertää ihmistä usein kasaan ja apaattiseksi kun taas huolenpito viittaa useimmiten itsestä ulospäin. Huolenpitoon sisältyy huolehtimista, vaalimista, hoitoa ja huoltoa, kaikkea sellaista, minkä avulla pysytään kunnossa ja jaksetaan eteenpäin. Huoli jostakin läheisestä saattaa käynnistää huolenpidon prosessin.

Ensi sunnuntain jumalanpalvelustekstit kertovat Jumalan huolenpidosta. Ihmistä ei ole tarkoitettu murehtimaan kaikkea tulevaa. Jokainen saa luottaa siihen, että Taivaan Isä pitää meistä huolen. Vanhan testamentin teksti tuo esille Israelin kansan erämaavaelluksen. Nälkäinen kansa sai riittävän määräosan leipää jokaiselle päivälle. Israelilaiset antoivat tuolle ruoalle nimen manna.

Heinäkuun lopussa sain jännän muistutuksen siitä, etten murehtisi liikaa. Vaimoni isä kuoli Kuopiossa ja lähdimme ajamaan sunnuntaipäivänä sinne sopiaksemme hautajaisjärjestelyistä. Kuinka ollakaan, automme moottorin varoitusvalot syttyivät palamaan Laukaassa. Autoliikkeen asiantuntija sanoi puhelimessa, että ajamista ei pidä jatkaa yhtään. Jäimme odottamaan tietysti vähän tuskastuneena tien varteen. Reilun tunnin päästä paikalle tuli hinausauto kyydissään sijaisauto, joka tuotiin meille matkan jatkamista varten. Olen ammattini johdosta aina ollut kiinnostunut autojen rekisterinumeroista suhteessa virsikirjan virsiin. Kun hinurikuski ajoi sijaisauton lavalta alas, sanoin ääneen vaimolleni: ”Katso, mikä rekkari; XOO-338, ”Päivä vain ja hetki kerrallansa”. Tuntui, että siinä tilanteessa tuo rekisterikilven virsi muistutti vahvasti siitä, että kyllä meistä huolta pidetään.

Tuo virsi 338 on tullut rakkaaksi jo lapsuudesta. Muistan, kuinka äidilläni oli tapana hyvin usein keittiöaskareissaan samalla laulaa tuota virttä. Ehkä myös sen virren myötä on luontaisesti kasvanut luottamus Jumalan huolenpitoon. Elämämme ei ole täällä minkään sattuman varassa. Oli lohdullista lähteä myös appiukon kuolinvuoteen viereltä, kun hän heinäkuussa siellä käydessämme sanoi minulle: ”Heikki, vie täältä eteenpäin sellaista viestiä, että kyllä se Herra hoitaa meitä.”

Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen. (Vk 338:1)

Heikki Ali-Löytty

Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kanttori

Vuonna 2008 syntyneet Toijalan Pallon pojat voittivat HJS-syysturnauksen. Joukkueessa pelasivat Rasmus Ilottula (takarivi vas.), Konsta Kuoppa, Santeri Erkkilä, Johannes Miekka, Veeti Heikkinen, Miro Vikman, Valtteri Sinkkonen (eturivi), Eelis Numminen, Verneri Porttikivi (mv) ja Niilo Seppänen. Joukkuetta valmentavat Jyri Erkkilä ja Uula Seppänen.

Toijalan Pallo-49 pojat 08 -joukkue osallistui Hämeenlinnassa pelattuun HJS-syysturnaukseen 25.–26.8. Joukkue pelasi -08-kilpasarjassa, jossa pelattiin pelimuodolla 8 vs. 8 pelaajaa ja peliaika oli 15+15 minuuttia.

Lauantaiaamun ensimmäisessä pelissä vastaan tuli Härmä juniorit Hämeenlinnasta. Topa pelasi ehkä yhden kauden hienoimman pelinsä, joka päättyi ansaitusti Topan 3–0-voittoon.

Toisessa pelissä vastassa oli järjestävän seuran HJS:n kilpajoukkue. Peli oli tiukkaa fyysistä vääntämistä loppuun saakka, minkä tuloksena lukemat olivat 0–0. Voittaja ratkaistiin rankkareilla, jonka Topa hävisi 0–1.

Lauantain viimeisessä pelissä vastaan tuli Valtti FC Itä-Helsingistä Puotinkylästä. Jälleen vuorossa oli tasainen tiukka trilleri. Kun varsinaisen peliajan tulos oli 2–2, päädyttiin taas pilkuille. Vasta viides laukaisija ratkaisi voiton Topalle.

Sunnuntaina ensiksi vastaan tuli PJK Pirkkalasta. Sade yltyi lopussa kaatosateeksi, mutta se ei poikia haitannut. Topa vei voiton lukemin 3–1. Voitolla Topa varmisti itselleen vähintään hopeamitalin.

Viimeisessä pelissä vastaan tuli KoNa Kotkasta. Kotkalaisten sarja oli melko murskaava, joukkueella oli alla neljä voittoa, 25 tehtyä ja 5 päästettyä maalia neljään peliin.

Topa lähti peliin ennakkoluulottomasti. Tiukan ensimmäisen erän jälkeen tulos oli 0–1 kotkalaisille. Toiseen erään Topa löi taisteluvaihteen päälle ja tasoitus saatiin sisään lähes nollakulmasta. Helpottava 2–1-voittomaali syntyi melkoisen mylläkän tuloksena muutama minuutti ennen loppua. Näin kesän kolmas pokaali ja kultamitalit matkasivat Akaaseen.

Joukkueessa pelasivat Rasmus Ilottula, Konsta Kuoppa, Santeri Erkkilä, Johannes Miekka, Veeti Heikkinen, Miro Vikman, Valtteri Sinkkonen, Eelis Numminen, Verneri Porttikivi (mv) ja Niilo Seppänen. Joukkuetta valmentavat Jyri Erkkilä ja Uula Seppänen.

Ari Ilottula

Onnea Linalle, reippaalle eskarilaiselle täyttäessäsi 6 vuotta. Onnittelut mammalta ja papalta.

Bridgeä pelataan tavallisella 52-kortin pakalla. Kuva: Hulda Ahonen.

Syksyllä on mukava aloittaa uusi, jännittävä harrastus. Akaan bridgekerho järjestää bridgepelin peruskurssin aloittelijoille. Se alkaa torstaina 13. syyskuuta klo 17 Valkeakoski-opistolla Valkeakoskella, osoitteessa Kauppilankatu 2. Kurssi käsittää 14 iltaa. Kurssi on maksullinen.

Bridge on korttipeli, joka sopii kaikenikäisille. Peli kehittää loogista ajattelua ja tarjoaa jännitystä ja hyvää aivojumpaa mukavassa seurassa.

Bridgeä pelataan aina parin kanssa ja vähintään neljän hengen porukka voi pelata myös kotona. Välineiksi tarvitaan vain pöytä ja korttipakka.

Akaan bridgekerhon peli-illat ovat joka maanantai klo 17 Valkeakoskella hotelli Waltikassa, jonne voi  tulla mukaan tutustumaan peliin.

Lisätietoa kurssista ja kerhosta saa kerhomestari Timo Halttuselta numerosta 050 3653 153.

Akaan va. perusturvajohtaja Elina Anttila koki ilmapiirin Akaan johtoryhmässä negatiiviseksi ja välillä myös ahdistavaksi.

Akaan kaupunginjohtajan virasta irtisanotun Aki Viitasaaren valitusasian suullinen käsittely jatkui Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa tiistaina, jolloin Akaan kaupungin kutsumina oikeudessa kuultiin entisiä ja nykyisiä luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita, yrittäjäyhdistysten edustajia, paikallislehden toimittajaa sekä haastemiestä.

Kuultavina olivat Akaan valtuuston puheenjohtaja, Viitasaaren luottamusta selvittäneen tilapäisen valiokunnan varajäsen Jaakko Leinonen (kok), tilapäisen valiokunnan jäsen, valtuutettu Mika Setälä (kd), tilapäisen valiokunnan jäsen, valtuutettu Heli Piirainen (vihr), entinen valtuutettu Susanna Saxberg (kok), kaupunkikehitysjohtaja Jyri Sarkkinen, va. perusturvajohtaja Elina Anttila, entinen Akaan sivistysjohtaja Jukka Oksa, kiinteistöpäällikkö Henri Salonen, Toijalan Yrittäjien entinen puheenjohtaja, tilapäisen valiokunnan varajäsen Sirkka Koivuniemi, Toijalan Yrittäjien puheenjohtaja Jouni Parikka, Kylmäkosken Yrittäjien puheenjohtaja Vesa Peltola, Akaan Seudun toimittaja Mikko Peltoniemi sekä haastemies Heikki Sippola.

Todistajista Elina Anttila ja Jukka Oksa eivät ole aiemmin antaneet lausuntoaan asiassa. Muut todistajat ovat tilapäiselle valiokunnalle lausunnon antaneiden tai haastateltujen joukossa.

Yhteistyö oli vähäistä

Akaan kaupungin asianajajana asiassa toimivan Timo Jarmaksen kysymykseen Viitasaaren yhteistyökyvystä va. perusturvajohtaja Elina Anttila totesi yhteistyön olleen vähäistä tai olematonta. Anttila tapasi kaupunginjohtajaa johtoryhmässä, joka kokoontui kahden viikon välein.

– Väliaikoina yhteistyötä ei paljon ollut, säännöllisiä tapaamisia ei ollut lainkaan.

Myös Urjalan kunnan perusturvajohtajan virkaa hoitavan Anttilan mukaan Urjalan ja Akaan johtoryhmillä on paljon eroavuuksia. Anttilan mukaan Urjalassa johtoryhmä on keskusteleva, sen jäsenet tuovat esiin omia näkökulmiaan ja niitä halutaan kuulla ja ryhmässä mietitään tulevaisuutta pitkälle eteenpäin.

– Ilmapiiri siellä on avoimempi, positiivinen ja arvostava.

Asiantuntijuutta ei arvostettu

Anttila kertoi kokeneensa Akaan johtoryhmän negatiivisena ja välillä myös ahdistavana. Anttilan mukaan työskentely oli paljon raportointityyppistä, se ei ollut eteenpäin menevää eikä tulevaa suunnittelevaa. Anttila ei kokenut ilmapiiriä arvostavaksi.

– Itse koin, että oli äärimmäisen vaikea työskennellä. Koin, että asiantuntijuuttani ja mielipiteitäni ei arvostettu.

Anttilan mukaan isoista asioista ei keskusteltu riittävästi ja toiminnalta puuttui punainen lanka, jonka eteen olisi yhdessä tehty töitä.

– Keskusteltiin senhetkisistä päätöksistä, mitä oli tulossa ja menossa. Laajempi pohdinta puuttui kokonaan.

Asianajaja Timo Jarmaksen kysyessä tarkennusta siihen, kuka ei arvostanut, Anttila kertoi kokeensa, että kaupunginjohtaja Aki Viitasaari ei arvostanut häntä.

Anttilan mukaan erityisesti alkuvaiheessa kaupunginjohtaja muutti seuraavassa päätöksentekovaiheessa Anttilan valmistelemia asioita. Esimerkkinä Anttila mainitsi talousarviokäsittelyn. Anttila totesi, että Viitasaari ei kertonut tekemistään muutoksista. Se olisi Anttilan mukaan ollut toivottavaa, koska hän joutui esittelemään talousarvion valtuustolle tietämättä aina itsekään, mitä kohtia oli muutettu.

Palautetta ei tullut

Anttila kertoi lopettaneensa johtoryhmässä puhumisen omista näkemyksistään koettuaan, että niillä ei ole merkitystä. Anttila totesi odottaneensa, että johtoryhmässä olisi yhdessä pohdittu tulevaisuutta ja strategista suuntaa.

– Se jäi omalta kohdalta kokematta.

Viitasaaren johtamistapaa Anttila kuvaili hallinto-oikeudessa autoritääriseksi.

– En kokenut, että se olisi aitoa keskustelua tai vuorovaikutusta. En kokenut saavani palautetta hyvässä enkä pahassa enkä kokenut sellaista, että kannustettaisiin tai yhdessä kehitettäisiin ja kehityttäisiin. Kaikki se jäi Viitasaaren johtajuudesta puuttumaan.

Anttila totesi sopeutumisen tilanteeseen itselleen äärimmäisen vaikeaksi ja kokeneensa, että hän ei löydä keinoja muuttaa tilannetta. Työnantajansa, Urjalan kunnan kunnanjohtajan Hannu Maijalan kanssa Anttila päättyi ratkaisuun hakeutua työnohjaukseen.

– Yritin sopeuttaa itseäni toimintatapaan, että kestäisin sen paremmin.

Anttila ei kertonut kaupunginjohtaja Viitasaarelle hakeutumisesta työnohjaukseen, koska Anttila koki, että se olisi voinut heikentää hänen asemaansa.

Kutsu kuulemistilaisuuteen yllätti

Anttila kertoi hallinto-oikeudessa myös saaneensa Viitasaarelta kutsun kuulemistilaisuuteen koskien kirjallisen varoituksen antamista liittyen luvattomaan poissaoloon töistä. Anttilan mukaan kyse oli työnantajan hyväksymästä koulutuksesta. Kuulemista ei lopulta järjestetty, ja  asiaa käsiteltiin henkilöstöjaostossa, joka Anttilan mukaan totesi asian olevan kunnossa. Tukea koulutukseen osallistumiseen Anttila sai myös  Jouko Rytköseltä ja Saila Kallioiselta. Anttilalla ei ole tietoa, tiesikö Viitasaari hänen olleen koulutuksessa.

– Olisi ollut korrektia etukäteen käydä keskustelua, ennen kuin tällainen ilmoitus tuli vähän puskista, Anttila totesi.

Vaikka Akaan uuden hyvinvointikeskuksen rakentaminen on alkamassa, on Toijalan terveysasema näillä näkymin käytössä vuoteen 2020. Vuonna 1984 (tai 1982 tai 1983, raportista riippuen) rakennettua terveysasemaa on tutkittu moneen kertaan. Vuoden 2015 kuntotutkimuksen jälkeenkin taloa on kartoitettu laajemmin ja suppeammin eri lähestymiskulmista. Tuorein dokumentti on Vahanen Rakennusfysiikka Oy:n kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen raportti maaliskuulta 2018.

Niin terveysaseman asiakkaan, akaalaisen veronmaksajan kuin varmasti myös terveysaseman työntekijän tai paikallispoliitikon näkövinkkelistä mielenkiintoisin dokumentti on vuonna 2002 valmistunut peruskuntoarvio. Sen teki Tampereen KV-Isännöinti Oy.  Julkisuudesta pois pidetyistä papereista käy ilmi, että Toijalan terveysasemarakennus ympäristöineen oli jo alle 20-vuotiaana oman onnensa nojassa.

Ulkoisesti tilanne oli se, että katot vuotivat, seinät, sokkeli ja nurkat olivat monin paikoin halki ja sadevesien syöksyputket vuotivat seinille. Osa ulko-ovista oli ruosteessa tai jopa niin huonossa kunnossa, että ne kehotettiin uusimaan kokonaan.

Muita havaintoja olivat muun muassa nämä:

– Kattoterassin aidan ja huovan välissä kasvaa pensaita.

– Päivystyksen kattolipasta valuu vesi suoraan seinälle ja katoksen tukimuurin, joka on märkänä, kautta viereisen kellarin ikkunan päälle, josta on saumat auki.

– Vesikatosta puuttuvat myrskypellit ja tippalistat, mistä syystä sadevedet valuvat suoraan seinille.

Entäpä putkistot ja sisätilat vuonna 2002?

– Vanhat valurautaiset muhvilliset viemäriputket ovat huonokuntoiset, osa niistä on korjattu kiristyspannan alla olevalla kuminpalalla.

– Lämminkäyttövesiputkistoa on jouduttu korjaamaan vesivuotojen johdosta. Kupariputkien runkoputkista lähtevät linjat tulisi tehdä joko tehdasosilla tai siihen tarkoitetuilla työkaluilla.

– WC:n lattiassa on korkeat kosteuspitoisuudet. WC astian takana ja lattiakaivon ympärillä on lattiamatto irti. Lattiassa on kohonneet kosteusarvot.

– Oven viereinen nurkka on halki pilarin ja tiiliseinän yhtymäkohdasta. Laboratorion ja näytteenottohuoneen oven karmin vieressä on maton sauma auki ja kynnyslista irti. WC:n muovimaton sauma lattiassa on auki, lattiakaivon ympärillä on matto irti pohjastaan ja oven vieressä on nurkkasauma huoneen puolella auki.

– Pesualtaiden pullohajulukko-osa on liukunut yleisesti liian alas. Vaarana on, että pullohajulukko irtoaa, ja viemärihajut leviävät.

– Vesipisteiden yksiotehanat ovat yleisesti huonokuntoisia. Hanoissa on paljon huulitiivistevuotoja.

Ja kaikki tämä tiivistettynä eli havainnot vesi- ja viemärijärjestelmä yleisesti:

– Vanhat valurautaiset viemäriputket tulisi uusia lähivuosina. Vesihanoja on paljon huonossa kunnossa, ja niiden uusintaan tulee varautua. Vesijohdoissa on ollut vuotoja. Vesijohtojen uusinta on edessä lähivuosina. Vesi- ja viemärijärjestelmä on silmämääräisesti todettuna heikossa kunnossa.

Lihavoidulla tekstillä vuoden 2002 raportissa on seuraava virke:

– Kiinteistön riskitekijänä voi pitää tiloissa olevia kohonneita ja korkeita kosteusarvoja.

”Ilmastointikoneiden huollot on täysin laiminlyöty”

Myös Toijalan terveysaseman iv-puoli tutkittiin, seuraavin tuloksin:

– Ilmanvaihtojärjestelmä yleisesti on heikossa kunnossa. Ilmastointikoneiden huollot on täysin laiminlyöty. Koneet ovat joko rikki tai laakerivikaisia. Ilmastointikoneiden suodattimien asennukset ovat vastoin ohjeita, minkä seurauksena pöly pääsee kanavistoon ja aiheuttaa ennenaikaisen kanaviston puhdistuksen tarpeen. Ilmastointikoneet ja säädöt tulisi saattaa kuntoon mahdollisimman pian ja kanavisto tulisi puhdistaa.

Tästä saadaan yksi monista aasinsilloista toukokuun 2015 kuntotutkimusraporttiin. Se kertoo, että 13 vuoden takaista hätähuutoa ei lukenut kukaan tai sitten se kaikui suurelta osin kuuroille korville. Vuonna 2015 tilanne oli esimerkiksi potilasosastoa palvelevan ilmastointikoneen osalta seuraava:

– raitisilmapelti ei sulkeudu kunnolla

– kammioiden huoltoluukkujen tiiveys on yleisesti huonoa tasoa

– tuloilmasuodattimet ovat likaisia ja niiden tiiveys kiinnityskehikkoihin nähden on huono

– poistopuolen suodattimien tiiveys suodatinkehikkoon nähden on puutteellinen

– tuloilmasuodatinkammiossa on epäpuhtauksia

– kammioiden äänieristevillat ovat suojattu pölynsidonta-aineella, mutta suojaus ei ole täydellinen

– lämmityspatterissa on kolhuja

– LTO-patteri on erittäin likainen ja reuna-alueiltaan tukossa

– tuloilmapuhallinkammiossa on runsaasti epäpuhtauksia

– puhaltimien hihnat ovat paikoin melkein poikki

– poistopuhaltimen urapyörät ovat kuluneet

– puhaltimissa ei ole turvakytkimiä

Maaliskuussa 2018 tilanne oli saman ilmastointikoneen osalta se, että suodattimet olivat suhteellisen puhtaat, samoin lämmityspatterin pinta. Tuloilmapuhaltimen hihnat olivat löysät, samoin poistopuhaltimien hihnat.

Kolme vuotta aiemmin puuttuneiden turvakytkinten tilanne oli se, että ”Puhaltimille ja pumpuille on aloitettu turvakytkimien asennus, mutta työ on kesken”.

Vahanen Rakennusfysiikka Oy:n tutkijoilla ei maaliskuun 2018 raportin mukaan ole ollut käytössään vuoden 2002 kuntotutkimusta.