Pentti Suonio 1943-2018.

Pentti Suonio menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen 27. kesäkuuta. Hän syntyi 1943 Forssassa.

Pentti tuli nuorena diplomi-insinöörinä Toijalan kauppalan rakennustoimiston päälliköksi 1970-luvun alussa. Tutustuin häneen ensimmäistä kertaa vuonna 1973. Olin tuolloin 16-vuotias ja tulin harjoittelijaksi kauppalan mittaus- ja rakennustoimistoon. Työskentelin Leo Virtasen mittausryhmässä apumiehenä ja merkitsimme muun muassa viemärityömaiden korkeusmerkinnät, joiden perusteella sitten kaupungin työmiehet asensivat putket paikoilleen. Kaivinkoneessa työskenteli tuohon aikaan pääsääntöisesti Veikko Luukkanen Suonion luottomies. Hän teki töitä vielä muutama vuosi sitten. Suunnittelijoina toimivat pitkään Juhani Heikkilä ja Reijo Peltomaa.

1970-luku oli vilkasta rakentamisen aikaa. Pentin johdolla Toijalaan tuli jätevedenpuhdistamo Pappilan kylään vuonna 1974. Kauppala ja seurakunta vaihtoivat maa-alueita. Tarvittiin lukuisia pumppaamoita ja kunnallisteknistä rakentamista, että kauppalan jätevedet saatiin johdettua puhdistamolle. Tämä oli suuri kokonaisuus, joka monelta on unohtunut.

Toijalan kauppalan vedenottamo sijaitsi Toijalan satama-alueella. Suuri hanke oli alkamassa, kun uutta raakavesiputkea alettiin suunnitella Valkeakosken Mallasvedeltä Toijalaan. Vesi alkoi tulla 1994, ja sataman käyttö tässä tarkoituksessa lakkasi. Hanketta veti Suonio. Minä olin saanut viran vuonna 1980 heti varusmiespalvelun jälkeen ja olin mukana maanomistajien kanssa tehtyjen sopimusten vuoksi hankeryhmän kokouksissa.

Kaatopaikka siirrettiin 1970-luvun alussa Nahkialanvuoren laidalta Hirsikankaalle. Tämä oli myös iso asia ja tarkoitti yhteistyötä Viialan kunnan kanssa. Kaupunki osti tuolloin  Tana-nimisen koneen puristamaan jätteet kasaan. Tämä oli aikansa ihmetyksen aihe.

Suuria rakennushankkeita oli paljon. Terveyskeskuksen rakennuttaminen oli varsin mittava työ 1980-luvulla kuten kaupungintalon ja virastokeskusten rakennustyöt Myllytielle. Uusia omakotitaloalueita rakennettiin joka vuosi.

Pentti oli pidetty ihminen ja esimies toimihenkilöiden ja työntekijöiden keskuudessa. Pentin alaisuudessa oli myös sodan käyneitä miehiä. Hän oli rauhallinen ja harkitseva johtaja.

Mukavaa aikaa oli myös ne talkoot, joissa sain olla mukana, kun Suoniot rakensivat taloaan Nahkialanjärven läheisyyteen. Perheen pojat Matti ja Mikko juoksivat ympäri taloa, ja välillä olinkin enemmän poikien touhuissa mukana kuin varsinaisissa talkootöissä. Mukana oli useasti kaupungin pitkäaikainen putkimestari Tapio Myllykyläkin. Lopuksi mentiin Marjukan kattamaan ruokapöytään ja saunaan.

Pentin 70-vuotisjuhla  Suonioilla jäi mieleen aivan kuin se olisi ollut pieni hetki sitten. Väkeä oli paljon ja mukavia keskusteluja.

Huomaamme helposti, miten nopeasti elämä kuluu. Muistot jäävät. On hetkiä, jotka jäävät lähtemättömästi mieleen. Minun elämäni muistojen joukossa on monessa kohtaa mukana Pentti kaikkine erilaisine tapahtumineen.

Penttiä kiitollisena muistaen

Heikki Knuutila

Pentti Suonion työtoveri ja ystävä

Villen ja Laurin mukaan linnunpönttöjen rakentaminen on sopivan helppoa puuhaa, josta ei kerry suuria kuluja.

Lauri Kylmälä, 14, ja Ville Järvinen, 14, aloittivat keväällä projektin – tai oikeastaan bisneksen, kuten Ville tarkentaa. Pojat rakentavat linnunpönttöjä myyntiin. Alun perin molemmat keräsivät rahaa mopon hankintaan. Kahdeksannen luokan Toijalan yhteiskoulussa aloittaneet kaverukset saavuttavat mopoiän ensi keväänä.

– Minulla on tällä hetkellä sellainen projektimopo Orion RX50, mutta siinä on kytkinvikaa. Tarkoitus on hommata parempi mopo, Lauri kertoo.

Myös Ville säästi alun perin rahaa mopoon, mutta tällä hetkellä sen hankinta ei ole ajankohtainen, koska Villellä on kelpo kunnossa oleva Suzuki TS.

– Mutta rahaa tarvitaan aina. Halusin myös jelpata kaveria, Ville kertoo.

Sopivan helppoa ja halpaa

Ville ja Lauri rakentavat linnunpönttöjä Laurin kotitalon autotallissa.

Pojat kertovat päätyneensä rakentamaan linnunpönttöjä, koska se on sopivan helppoa puuhommaa.

– Sen on voi aloittaa nopeasti eikä siitä tule paljon kuluja, Lauri ja Ville laskevat.

Lauri ja Ville tykkäävät tehdä puutöitä, vaikka nikkarointi ei muuten kuulukaan kummankaan harrastuksiin. Lauri on partiolainen ja Ville VPK-nuori Kurisjärven VPK:ssa. Molemmat pelaavat myös airsoftia.

Pojat hankkivat linnunpönttöjä varten kuusilautaa paikallisesta rakennusliikkeestä. Pönttöjen sivut ovat viisituumaista ja etu- ja takapuoli neljätuumaista lautaa ja katto vesivaneria. Lentoaukon halkaisija on 32 millimetriä. Pöntön puhdistaminen onnistuu irrotettavan katon kautta. Pönttöjä pojat rakentavat Laurin kodin autotallissa Toijalassa.

Poikien mukaan peruspönttöjen lisäksi heiltä voi tilata myös erikoisempia malleja.

– Me voitaisiin tehdä nopeusvalvontakameroiden näköisiä pönttöjä. Sellainen olisi komea, Ville suunnittelee.

Kesäansiot ja lahjarahat säästöön

Lauri ja Ville ovat myyneet tähän mennessä kymmenen pönttöä. Tilauksia on tullut Laurin isän Facebookissa julkaiseman ilmoituksen tuomana. Perusmallista pojat pyytävät kymmenen euroa.

Lauri arvelee saavansa pönttötuloilla kokoon ainakin osan moporahoista. Lisäksi hän käyttää hankintaan kesätyöansioitaan ja lahjarahojaan.

Pojat ovat myyneet tähän mennessä kymmenkunta pönttöä.

Poikien linnunpöntöissä on irrotettava katto.

Mauri Elon ja Anna Harlamov-Elon mukaan puutarha on koko ajan elävä projekti.

Anna Harlamov–Elo kertoo olleensa aiemmin puutarhakasvien suhteen ihan pihalla. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tieto on karttunut netistä lukemalla, näyttelyitä kiertämällä ja ennen kaikkea oman kokemuksen kautta. Anna Harlamov-Elon ja Mauri Elon puutarha Pätsiniemessä on kokonaisuus, jossa yhdistyvät luonto ja ihmisen käden jälki.

– Kokeilen, tutkin tarkasti, pidän päiväkirjaa ja mietin, mikä onnistui ja mikä epäonnistui. Siltikään kasvit eivät kasva niin kuin minä haluaisin, vaan ne kasvavat niin kuin kasvavat. Sillä on pärjättävä, Anna nauraa.

Anna muistelee, kuinka hän yritti suojella upeaa sammalmätästä kiinnittämällä sen paikalleen hiuspinneillä, mutta harakat heittelivät ravintoa etsiessään mättään tupsu kerrallaan menemään. Myös kivinen maasto aiheuttaa omat haasteensa.

– Pienenkin kuopan tekeminen vaatii sen, että ensin on kaivettava kottikärryllinen kiviä, Anna sanoo.

Takapihalla solisee puro

Tontille on jätetty alkuperäistä luontoa ja maastonmuotoa.

Kun Annan ja Maurin talo valmistui Pätsiniemeen vuonna 1999, Anna alkoi haaveilla japanilaisesta puutarhasta, jossa olisi valkoisesta hiekkaa ja vähän kasvillisuutta. Ensin noin 1 250 neliömetrin tontille valmistui kuitenkin valettuihin perustuksiin pystytetty aita.

– Ajattelin, että se ei kyllä kuulu mitenkään japanilaiseen puutarhaan, mutta en raskinut kieltääkään, kun Mauri ehdotti aidan rakentamista. Niin me teimme ensin aidan, Anna muistelee.

Anna ja Mauri ovat suunnitelleet ja toteuttaneet puutarhansa itse. Pariskunta on halunnut säilyttää tontillaan alkuperäistä kangasmaastoa puolukoineen ja mustikoineen ja yhdistää siihen rakennettua pihaa.

Takapihan rinteeseen on toteutettu puro, joka laskee lampeen. Puolitoista metriä syvässä lammessa on 17 kuutiometriä vettä, jota pumpataan puhdistuksen kautta takaisin ylös puroon. Vesi vaihdetaan kerran vuodessa, ja vanha vesi otetaan talteen kasteluvedeksi.

Sammakkojen kutupaikka

Lammessa kasvaa istutettuja lumpeita.

Lammessa kasvaa istutettuja erivärisiä lumpeita. Aiemmin siinä asusteli myös koikarppeja, mutta niistä jouduttiin luopumaan, kun keväisin jäiden sulamisen myötä altaaseen päätyneet havunneulaset tekivät vedestä kaloille liian hapanta.

– Ihmeellistä kyllä kaloihin ehti kiintyä. Kun meni lammen rannalle, ne tulivat välittömästi katsomaan, olisiko mahdollisesti ruoka-aika, Mauri kertoo.

Lampi on myös kyyhkysten pesupaikka ja keväisin sammakoiden kutupaikka. Pariskunnan toy-villakoiraa Ninniä vesi ei sen sijaan houkuttele yhtään.

Siporex-talon ympärillä on paljon Maurin rakentamaa kivettyä pihaa. Leikattavaa nurmikkoa ei ole lainkaan.

– Mutta silti pihan ylläpitoon menee huomattavasti enemmän aikaa, koska kaikki on nypittävä käsin, Anna huomauttaa.

Koettavaa ympäri vuoden

Rantalaukkaneilikka.

Tontilla menestyvät hyvin rantalaukkaneilikka, jättipoimulehti, tuijat, ahomansikka, seppelvarpu ja erilaiset katajat. Anna nimittää alhaalta päin leikkaamiaan katajia kuppikatajiksi. Myös seppelvarpujen tuuheus on saatu aikaan leikkaamalla niitä 4–5 kertaa kesässä. Puutarhan päävärit ovat valkoinen, pinkki ja limenvihreä.

Anna ja Mauri ovat toteuttaneet puutarhansa ajatuksella, että koettavaa ja katsottavaa on ympäri vuoden. Silti syksyn värit ovat yllättäneet runsaudellaan. Pariskunnan mukaan kotipihan väriloisto päihittää parhaimmillaan Lapin ruskan.

Ihan pihalla -sarjassa esitellään paikallisia pihoja ja puutarhoja. Sarja päättyy tältä kesältä. Ensi kesää varten juttuvinkkejä pihasarjaan voi lähettää osoitteeseen toimitus@akaanseutu.fi.

Luonnonkivet sekä pihapatiossa että raja-aidassa ovat peräisin Naantalin satamassa rikkoutuneesta kivikuormasta. Mauri sopi hinnan, rekka toi kivet Toijalaan.

Anna on leikannut katajia alhaaltapäin.

Mauri Elon ja Anna Harlamov-Elon mukaan puutarha on koko ajan elävä projekti.

Jättipoimunlehti viihtyy varjossa.

Ensimmäisenä pihatyönä Anna ja Mauri rakensivat aidan.

Alue on kangasmaastoa.

Jouluruusu.

Rantalaukkaneilikka.

Taivasalla kasvava viinirypäle tuottaa tänä vuonna runsaan sadon. Terttuja on nelisenkymmentä.

Anna leikkaa seppelvarvun 4–5 kertaa kesässä. Leikkaaminen on tehnyt seppelvarvusta tuuhean. Pensas on pihan vanhimpia kasveja. Varvut ovat hyvännäköisiä myös talvella lehdettöminä.

Lammen vesi kiertää puroon puhdistusjärjestelmän kautta. Pintapuhdistus on helppo tehdä haavilla.

Lammessa kasvaa istutettuja lumpeita.

Puro laskee takapihan rinnettä pitkin lampeen.

Komeamaksaruoho on täynnä nuppuja.

Anna ja Mauri ovat säilyttäneet tontilla alun perin kasvaneet männyt. Tontilta kaadetuista haavoista tehtiin lämpökäsiteltyä lautaa, jota käytettiin saunan sisustukseen ja lauteisiin.

Anni Hirvosen (edessä) ja Senni Roslinin tyylinäyte keppariradalla.

Torstaina Akaan pääkirjaston takana järjstettiin keppihevosten Hunaja-Cup, johon osallistui noin 60 keppihevosratsukkoa. Tapahtuman järjesti Akaan pääkirjasto ja se oli osa Hunajahulinoita.

Radalle seitsemän estettä rakentaneet Vilma Hoviniemi ja Priya Yogaswaran toimivat kilpailussa ratamestareina. Heidän tehtäviinsä kuului muun muassa ratsukoiden auttaminen, radan esittely ja pudonneiden esteiden nostaminen.

– Kuulimme pari päivää sitten, että tänne pitäisi tulla. Rata syntyi kuin itsestään, ne ovat aika helppoja tehdä. Täytyy käyttää luovuuttaan. Radalla on kaikenlaisia esteitä, siellä pitää tsempata ja mennä täysillä loppuun asti, Vilma toteaa.

Täytyy olla rohkea ja uskoa itseensä

Kaverukset Anni Hirvonen ja Senni Roslin lähtivät tapahtumaan siksi, että molemmat rakastavat hevosia yli kaiken.

– Tämä keppari on nimeltään Toni. Se ostettu jostain kaupasta. Mulla on kuusi kepparia, mutta yhdellä kaverilla niitä on 21, Senni kertoo.

Adalmina Ylönen osallistui Hunaja-Cupiin heppansa Silverin kanssa.

Annilla puolestaan on kuusi tai kahdeksan kepparia. Torstaina mukana oli Netta.

Senni toteaa, että radalla täytyy olla hyvä hyppytaito, jos aikoo mennä yli isoista esteistä.

– Ja täytyy olla rohkea ja uskoa itseensä, Anni lisää.

Annin äidin Noora Suovan mukaan keppariharrastus on hyvä liikuntamuoto, sillä siinä ollaan paljon ulkona. Esteitä rakentaessaan lapset saavat lisäksi käyttää mielikuvitustaan. Myös Annin veli, kaksivuotias Aatu, on innokas keppariharrastaja. Tällä kertaa Aatu ei tosin taitojaan tapahtumassa esitellyt, sillä häntä ujostutti.

Kaapo vei pojat maailmankartalle

Mimosa Virtanen oli kierroksensa jälkeen suoritukseensa tyytyväinen.

– Meinasin tiputtaa kolmosesteen ja kakkosesteellä tuli koivunoksat tielle, mutta muuten meni ihan hyvin, Mimosa kertoo.

Priya Yogaswaran (vas.) ja Vilma Hoviniemi toimivat kisassa ratamestareina.

Keppareita Mimosa on harrastanut pari vuotta. Tapahtumassa hänellä oli mukana joulunavauksesta ostettu Viljami-heppa. Viljamin lisäksi Mimosalla on noin kuusi kepparia.

– Me pidettiin kaverin kanssa kepparitallia. Pitää tallissa olla hevosia, Mimosa tuumii.

Sisarukset Siiri ja Kaapo Lohi harrastavat molemmat keppareita. Kaapo oli ottanut tapahtumaan mukaan ratsunsa Tähden ja Siiri oli valikoinut omasta neljän hepan tallistaan Elisabet-nimisen kepparin. Yleensä mummo tekee Siirin ja Kaapon kepparit, mutta Siiri kertoo tehneensä itse kaksi.

– Olen tehnyt pelkkiä sukkakeppareita, ne on ihan helppoja tehdä, Siiri toteaa.

Kaapo oli tapahtuman juontajan Jani Vehka-ahon suosikki, sillä hän oli eräs harvoista mukana olleista pojista. Kaapo oli asiasta innoissaan.

– Se sanoi, että mä vien pojat maailmankartalle, Kaapo riemuitsee.

Tapahtuman lopuksi poseerattiin yhdessä paikalle tulleiden Mimin ja Kukun kanssa.

Siiri Lohen ja Elisabetin ratakierros sujui hienosti.

Siiri ja Kaapo Lohi harrastavat molemmat keppareita.

Nurmikolla oli mukava seurata muiden suorituksia.

Mimosa Virtasella oli mukana Viljami-heppa.

Mimosa Virtanen oli suoritukseensa tyytyväinen.

Lähtöportilla oli kova kuhina.

Maanantai

Gulassikeitto/lihakeitto, ruisleipä, tuoremehu/-pala

Tiistai

Kananugetit (/yläkoulu ja lukio tortilla), perunasose, currykastike, salaatti

Keskiviikko

Juustokala/appelsiinikala, perunat, salaatti

Torstai

Ohra-kauralesepuuro, sekamarjakeitto, juusto, ruisleipä

Perjantai

Kinkkukiusaus/kebabkiusaus, salaatti

Akaan tekninen lautakunta päätti elokuun kokouksessaan, että Savolaan tulevan uuden kivituhkapinnoitteisen kentän rakentaa Ikkala Trade Oy Akaasta. Kentän ja huoltorakennuksen rakentamiseen on kaupungin talousarviossa varattu 350 000 euroa. Ikkala Trade Oy:n tarjous oli edullisin, 238 000 euroa, ja siihen sisältyy optiona viereisen pikkukentän ja Pihlajapolun kunnallistekniikan rakentaminen.

Tällä pellolla pelataan ensi kesänä muun muassa lentopalloa. Savolaan suunnitellun kivituhkakentän rakentaminen alkaa syksyllä.

Matinpuiston yläkentän valot siirretään Savolan kentälle.

Ulkorakennuksen kilpailutus on vielä kesken, mutta siitä tulee Matinpuiston kentän huoltorakennuksen paranneltu kopio.

Uuden kentän rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, koska Matinpuiston kentän paikalle rakennetaan Akaan hyvinvointikeskus, jonne kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelut pääasiassa keskitetään. Keskuksen rakennustyöt alkavat syksyllä 2018.

Uuden kentän hankkiminen lähti liikkeelle maaliskuussa 2017 tehdystä valtuustoaloitteesta. Kenttää tarvitaan muun muassa Toijalan Valppaan järjestämän Toijala-Lentiksen tarpeisiin. Vuonna 1980 alkunsa saanut lentopallotapahtuma täyttää ensi kesänä 40 vuotta.

Savolan kentän rakentaminen alkaa tänä syksynä, mutta sen loppuun rakentaminen ajoittuu tekninen johtaja Antti Kemin lautakunnalle tekemän valmistelun mukaan keväälle 2019. Maa tiivistyy talven aikana.

Kentän rakentamiseen on Akaan kaupunki saanut Aluehallintovirastolta 127 000 euron avustuksen. Myös Pihlajapolun vesihuollon osuuden, 13 684 euroa, maksaa HS-Vesi Oy.

Elisa Kukkasniemen mukaan kaikkien ei tarvitse olla samalla tavalla naisia.

Akaalainen Wicked Violetta -taiteilijanimeä käyttävä Elisa Kukkasniemi vetää tänä syksynä Toijalassa Petite Ballerinan tiloissa Bombshell class -tanssitunteja. Bombshell on Kukkasniemen oma konsepti, johon hän on yhdistellyt tanssilajeja, kuten napatanssia, kabareeta ja burleskia. Lisäksi lajiin kuuluu poseerausoppia. Kukkasniemen mukaan tärkein asia bombshellissä on kehopositiivisuus.

– Kehopositiivisuus on iso osa esimerkiksi burleskia ja kabareeta, se on myös bombshellissä avainasia. Laji on tarkoitettu nimenomaan sellaisille ihmisille, joilla on ongelmia itsensä ja olemisensa kanssa. Pyrimme nauttimaan ja pitämään itsestämme, se on pääsanoma, Kukkasniemi sanoo.

Kukkasniemi kertoo pohtineensa syytä sille miksi kehopositiivisuus on ollut niin paljon esillä viime aikoina.

– Ehkä tietoisuus siitä, että keho vaikuttaa paljon itseluottamukseen ja minäkuvaan on noussut. Tämä pätee erityisesti nuoriin. On hyvä asia, että kehopositiivisuus on paljon tapetilla. Jokaisella on lupa olla juuri sellainen kuin on, Kukkasniemi pohtii.

Hansikas riisutaan viehkeästi

Kukkasniemi kertoo tanssineensa aina. Omien sanojensa mukaan hän on harrastanut kaikkea mahdollista napatanssista lattareihin. Bombshell sisältää kenties eniten piirteitä burleskista.

Hansikas ja miten se riisutaan viehkeästi.

– Burleski yhdistää paljon kaikkea, sillä se on serkku monelle tanssilajille. Burleski on viettelytaidetta. Siinä on tanssia, ja siinä myös riisutaan. Koskaan ei kuitenkaan olla alasti. Monet vertaavat burleskia strippaamiseen ja ne ovatkin pikkuserkkuja keskenään, mutta burleski on strippaamisen teatteriversio. Se on kiusoittelua, Kukkasniemi kuvailee.

Kukkasniemen mukaan strippaamisella ja burleskilla on myös eri kohderyhmät; burleskiesityksissä suurin osa yleisöstä on naisia ja strippaus puolestaan kiinnostanee enimmäkseen miehiä.

Burleskiin  ja osaksi myös bombshelliin kuuluvat näyttävyys, meikit, glitterit ja vaatteet. Kukkasniemen tunneille ei tosin tarvitse pynttäytyä, mutta esimerkiksi pitkien satiinihansikkaiden riisumista harjoitellaan.

– Kyllähän kuka tahansa riisuu hansikkaan, mutta sen riisuminen viehkeästi on oma taiteenlajinsa, Kukkasniemi toteaa.

Me emme kaikki ole kissoja

Bombshell voi olla nopeatempoista tai hitaampaa, mutta kaikki alkaa kävelystä.

Bombshellissä lantion kuuluu liikkua.

– Yleensä aina kaksi ensimmäistä tuntia pelkästään kävellään. Siinäkin on tärkeintä se, että jokainen tykkää itsestään. Tarkoitus on pyrkiä eroon anteeksi, että olen olemassa -kävelystä tai kauppakassi-kävelystä. Kävelyn pitäisi olla ryhdikästä ja riemukasta, siinä otetaan tila haltuun, Kukkasniemi sanoo.

Kukkasniemen bombshell-tunnit ovat kiellettyjä alle 18-vuotiailta, ja syy ikärajaan on burleski.

– Burleski on liian seksikästä alaikäisille. Suomessa ei pääse millekään burleskitunnille alle 18-vuotiaana. Burleski ei turmele alaikäisiä, mutta sillä on tietty maine ja se sisältää riisumista ja seksuaalisuutta. On parempi, että se pidetään selkeästi aikuisten juttuna, Kukkasniemi toteaa.

Kukkasniemi vetää myös Bombshell-teen tunteja, joilla seksuaalisuutta ei korosteta.

Kukkasniemen mukaan sekä burleski että bombshell ovat hauskanpitoa. Tanssijat osaavat nauraa itselleen tepastellessaan kimaltelevissa ja röyhelöisissä vaatteissaan yltiönaisellisesti.

– Kaikkien ei tarvitse olla samalla tavalla naisia. Me kaivamme sisäisen eläimemme esiin, mutta emme me kaikki ole kissoja. Joku voi olla hevonen tai koira. Yritämme jokainen etsiä oman tapamme olla nainen, Kukkasniemi sanoo.

Akaan Seudun Sukututkijoiden tiedotusvastaavan Minna Koukkarin mielestä sukututkijan tulee olla ennen kaikkea utelias, mutta kärsivällisyydestä ja järjestelmällisyydestäkään ei ole haittaa.

Akaan Seudun Sukututkijat ry:n perustamisesta tulee tänä syksynä kuluneeksi 20 vuotta. Noin 80 jäsenen yhdistys rikastuttaa Akaan harrastuskenttää edistämällä Akaassa ja lähiseudulla tapahtuvaa sukututkimusta. Yhdistyksen tiedostusvastaavana toimiva Minna Koukkari kertoo yhdistyksen tukevan harrastajia muun muassa tarjoamalla jäsenistölleen kerhotilan kirjakokoelmineen ja digitoimalla arkistomateriaalia verkkoon lähdeaineistoksi. Se järjestää myös kaikille avoimia luentoja.

Sukututkimusta Minna Koukkari kuvailee hyvin koukuttavaksi harrastukseksi, jonka harrastajalta tulee löytyä uteliaisuutta. Kärsivällisyys ja järjestelmällisyyskin tulevat tarpeeseen, sillä harrastus laajenee usein hyvin nopeasti.

– Ensin sinulla on yksi kysymys, jonka haluat selvittää. Sitten kun sen on saanut selvitettyä, tulee kymmenen uutta, Koukkari nauraa.

Rikoksiakin pulpahtelee pintaan

Minna Koukkari päätyi sukututkimuksen pariin 90-luvulla muun muassa siksi, että kaikenlaiset vanhat asiat valokuvista asiakirjoihin ovat aina kiehtoneet häntä. Historia ei häntä koulussa kiinnostanut, mutta sukututkimuksen kautta se on muuttunut konkreettisemmaksi ja läheisemmäksi.

– Kun yhtäkkiä huomaa, että 1700-luvulla sukupuussa onkin 20 sotilasta, jotka ovat menneet ympäri Eurooppaa kuninkaan joukoissa, alkaa historia kummasti kiinnostamaan eri lailla, Koukkari tuumii.

Koukkarin oma tutkimustyö on esipolvitutkimusta, jossa lähtöhenkilöitä ovat hänen ja hänen miehensä isovanhemmat. Hän on päässyt tutkimuksissaan 1600-luvulle asti, ja vastaan on tullut muun muassa surkeutta ja rikollisuutta.

Sukututkimusta harrastavan Minna Koukkarin mukaan internet on mullistanut sukututkimuksen. Se nopeuttaa toimintaa ja mahdollistaa ympärivuorokautisen sukututkimuksen, joka ei enää riipu esimerkiksi virastojen aukioloajoista. Myös perinteisille menetelmille on yhä käyttöä.

– Kaikkea löytyy mestatuista murhamiehistä lähtien. Aina sitä on näpistelty ja puukolla heiluttu, vaikea löytää sukua, jossa tämmöisiä ei pulpahda pintaan, Koukkari toteaa.

Netissä saa olla tarkkana

Sukututkimus on nykyään hyvin pitkälti tietokoneavusteista, ja jo googlaamalla pääsee alkuun. Mukaan ovat tulleet myös DNA-tutkimukset, joilla voi varmistaa sukulinjoja. Suoria vastauksia ne eivät Minna Koukkarin mukaan anna, ja geneettisen tutkimuksen rinnalla onkin lähes pakko tehdä perinteistä tutkimusta. Tutkimustietojen yhdistäminen ei joka kerta suju mutkitta.

– Kirkonkirjoissa lukee sellainen sosiaalinen totuus, mikä ei välttämättä ole yhtä kuin geneettinen sukupuu. Aina on ollut sellaisia juttuja, joista ei ole puhuttu, Koukkari selventää.

Vaikka internet on sukututkimuksessa ennen kaikkea mahdollisuus, on sen käytössä oltava tarkkana. Minna Koukkari kannustaa olemaan lähdekriittinen, sillä netistä voi löytyä myös perätöntä tietoa. Ensiarvoisen tärkeää on henkilötietojen asianmukainen käsittely internet-palveluissa. On tärkeää huolehtia, ettei kenenkään elossa olevan henkilön tietoja anneta rajoittamattomasti saataville henkilön siitä tietämättä tai siihen suostumatta. Myös omien tietojen jakamisessa on syytä käyttää harkintaa.

– Mitään ei saa selville, jos ei pikkuisen anna itsestään tietoja, mutta minäkin olen rajannut sukupuuni niin, ettei sitä saa kuka tahansa katsoa, Koukkari paljastaa.

Tutkittava ei lopu

Akaan Seudun Sukututkijat digitoivat arkistomateriaalia vapaaehtoisvoimin joko alkuperäislähteitä kuvaamalla tai mikrofilmejä skannaamalla. Jälkimmäistä varten yhdistyksellä on ollut jo pitkään lainassa SSHY:n mikrofilmiskanneri, jolla Minna Koukkari on digitoinut arviolta 350 000 kuvaa.

Mikäli sukututkimusta haluaa lähteä harrastamaan, on suositeltavaa käydä sukututkimuksen alkeiskurssi tai selata jotakin opasta. Aloittelevan sukututkijan työ alkaa sukulaisia jututtamalla ja suvun dokumentteja tutkimalla. Minna Koukkari kertoo, ettei sataa vuotta tuoreempia tietoja saa olla netissä julkisesti nähtävillä, joten lähtötietojen keruussa saattaa tarvita kirkkoherranvirastoista tilattavaa materiaalia.

– Usein lähtötietojen saaminen voi kestää kauiten, hän kertoo.

Se, mitä sukututkimuksella hakee, riippuu Koukkarin mielestä täysin tutkijasta itsestään.

– Jotkut haluavat nimenomaan tavata uusia sukulaisia, mutta esimerkiksi minulla ei ole siihen hinkua. Itselleni tämä on sellaista salapoliisihommaa, jossa on läsnä löytämisen ilo.

Kun homman on saanut alkuun, ei tutkittava Minna Koukkarin mukaan lopu. Voidaankin sanoa, ettei sukututkimuksen suurin hankaluus löydykään esimerkiksi 1700-luvun virkaruotsin koukeroista, vaan vaikeinta on malttaa joskus lopettaa.

DNA-tutkimus poiki sukutapaamisen Viialaan

DNA-tutkimus paljasti Viialassa syntyneen Paula Ehrlinin (toinen vas.) ja Marjatta Anttilan etäserkkuuden. Se innoitti Paulan reissaamaan miehensä Reidar Ehrlinin kanssa Ruotsista Suomeen tapaamaan serkkuja Lahdessa, Viialassa ja Tampereella. Markku Anttila (oik.) oli tapaamisen valmistelun kantava voima.

Lauantaina 11. elokuuta nähtiin, mihin DNA-tutkimus voi parhaimmillaan pystyä, kun sen antamat tiedot auttoivat tuomaan 70-luvulta asti Ruotsissa asuneen Paula Ehrlinin (o.s. Laurokarin) Viialaan yli 50 vuoden tauon jälkeen. Vierailuun johtaneen tapahtumaketjun sai liikkeelle Markku Anttila, joka huomasi talvella DNA-etäserkkuuden vaimonsa Marjatta Anttilan ja Paula Ehrlinin välillä.

– Minulla on oikeus käyttää myös vaimoni tietoja, ja löysin, että joku aika läheinen sukulainen asuu Ruotsissa ja on nimeltään Paula. Yhtäkkiä huomasin, että hänen isovanhempansa on haudattu Viialaan, Markku Anttila kertaa.

Viialassa syntynyt Paula Ehrlin aloitteli oman sukututkimuksensa parissa jo 20 vuotta sitten, mutta työ keskeytyi hänen jäätyään leskeksi. Uuden kipinän tutkimukselle sai aikaan hänen nykyinen miehensä Reidar Ehrlin.

– Hän on innostunut hirveästi laittamaan sukupuihin syntymäaikoja, kuolinpäiviä ja kuka on kuka, Paula kertoo.

Lopulta niin Anttilat kuin Ehrlinit innostuivat tekemään tahoillaan DNA-testin. Koska sen yhteydessä palveluun kirjataan aina vähintään sähköpostiosoite, oli yhteydenotto helppoa.

Viiala yhdisti

Tuloksista selvisi, että Marjatta Anttila on Paulalle etäinen serkku tämän äidin puolelta ja että myös Markku Anttila ja Reidar Ehrlin ovat toisilleen kaukaista sukua. Marjatta on kotoisin Pohjois-Suomesta ja Paulan suku Karjalasta. Markku Anttilan mielestä onkin erikoista, että juuri Viiala on asiassa yhdistävä tekijä.

– No, sehän on Rooma, Pariisi ja Viiala, Paula luettelee nauraen maailman keskipisteitä.

Viialassa vieraillessaan Paula Ehrlin tapasi Anttiloiden lisäksi paikkakunnalla asuvia serkkujaan. Hän vieraili tapaamassa sukuaan myös Lahdessa ja Tampereella.

Laurokari-nimi soitti kelloja

Paula asui Viialassa ainoastaan kesäisin, mutta hänen isänsä, säveltäjä Erkki Laurokari vietti lapsuutensa Viialassa. Viialaan Erkki Laurokari päätyi perheensä kanssa evakkona Karjalankannaksen Sakkolasta. Markku Anttila kertoikin tunnistaneensa, että Laurokareja on ollut Viialassa. Erkki Laurokari muutti myöhemmin Helsinkiin, jossa myös Paula pääsääntöisesti asui.

Sukututkimus on antanut Paula Ehrlinille perspektiiviä elämään.

– Maailma ei ole niin kovin iso, kuin me luullaan, Paula pohtii.

Markku Anttilalle onnistunut sukutapaaminen antoi puhtia jatkaa noin kymmenen vuotta sitten aloittamansa harrastuksen parissa.

– On se mielenkiintoista. Tästä saa uutta kipinää tutkimukseen, kun ei ole pelkkää päätteen ääressä tekemistä.

Veripalvelu ja SPR:n Akaan osasto järjestävät verenluovutuksen Toijalan seurakuntasalin yläsalissa tiistaina 28.8. kello 14­–19.

Luovuttajiksi voivat tulla terveet 18–70-vuotiaat, jotka painavat vähintään 50 kiloa. Uusi luovuttaja voi olla korkeintaan 59-vuotias.

Paikalla oleva Veripalvelun henkilökunta opastaa ja neuvoo uusia luovuttajia sekä vastaa kysymyksiin. Mukaan tarvitaan kuvallinen henkilötodistus.

Sekakuoro Sommelo esiintyy Toijalan Satamassa pidettävässä Elokuun illassa -konsertissa.

Toijalan Nuorisoseuran sekakuoro Sommelo pitää ulkoilmakonsertin keskiviikkona 29.8. kello 18.30. Elokuun illassa -konsertti järjestetään Toijalan Satamassa Toijalan Näyttämön kesäteatterilla osoitteessa Kangassaarentie 2. Tarjolla on kuoromusiikkia, yhteislaulua ja buffetti.

Sateen sattuessa konsertti siirretään Toijalan Sampolaan osoitteeseen Haittilantie 2. Elokuun illassa -konsertissa voi kuulostella myös sitä, josko kuorossa laulaminen kiinnostaisi.

Vuonna 1973 syntynyt mies jäi sunnuntaina kiinni suuresta ylinopeudesta Toijalassa. Mies ajoi Hämeentietä henkilöautolla kello 18.10, kun vastaan tullut poliisi mittasi viidenkympin alueella miehen kuljettaman auton nopeudeksi 116 kilometriä tunnissa.

Miestä epäillään törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, ja hänet määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon.

Keväällä 50 vuotta sitten päätti 24  Hämeenlinnan seminaarin opiskelijaa lähteä luokkaretkelle jonnekin, minne ei perinteisesti mennä. Kaksiviikkoisen matkan kohteiksi valittiin Praha ja Budapest.

– Teimme kovasti töitä kootaksemme matkarahoja. Rahat kerättiin erilaisin tempauksin. Myyjäisissä myytiin nypläystöitä, itse tehtyjä reikäommeltuja liinoja ja kortteja kuorineen, Odotimme  innolla varmasti ikimuistoista matkaa – ja sehän siitä sitten tuli, sanoo Saarioispuolella asuva, lähipitäjissä opettajana toiminut Sointu Simola.

Kuvassa ennen matkaa ahkeroivat Marja-Liisa Liitola (vas.), Sirpa Salisma, Annikki Jokiniitty, Pirkko Pihkala.

Aitiopaikalla näkemässä miehitystä           

Matkaan lähdettiin elokuun 19. päivänä, lentäen Berliiniin ja sieltä junalla Prahaan.

– Asuimme Václavské námestin laidalla Adria-hotellissa. Kiertelimme kahtena päivänä kaupungilla tutustuen sen nähtävyyksiin. Tavatessamme paikallisia nuoria aistimme huolta tulevaisuudesta ja pelkoa  siitä, että venäläiset tulisivat rajan yli, muistelee Sointu Simola.

Suomalaisnuoret eivät kuitenkaan voineet kuvitella mitä tiistaiaamu toisi tullessaan. Joku oli tosin yöllä ihmetellyt vilkasta lentoliikennettä kaupungin yllä. Aamupala siirrettiin tuonnemmaksi, aukiolta alkoi kuulua outoja ääniä ja tankkien jyrinää.

–  Se oli nyt sitten totta,Varsovan liiton maat olivat miehittäneen Tsekkoslovakian. Kyllä siinä jo hiukan oli itkukin kurkussa, ikkunoista kiellettiin kurkkimasta eikä kadulle ollut menemistä.  Päivä meni sisätiloissa, monenlaisia huhuja kuultiin ja kieltojakin piti rikkoa – ottaa valokuvia huoneiden ikkunoista ulos, muistelee  Simola.

Jännittäviä, dramaattisia tapahtumia valokuvattiin ilman lupaa ikkunasta.

Aukiolle tuli panssarivaunuja ja kiväärimiehiä, joiden etenemistä tsekit ja vastarintaliikke yrittivät estää. Ensimmäisenä päämääränä Varsovan liiton joukoilla oli valloittaa Tsekkoslovakian radion talo. Miehittäjillä on sanottu olleen kaikkiaan 500 000 miehen armeija, 6300 panssarivaunua  ja yli 80 lentokonetta. Varsovan liiton maista Romania ja Jugoslavia eivät osallistuneet miehitykseen.

Tankit tulevat 21.8.1968. Sointu Simola kuvasi tilanteen hotellin ikkunasta.

Jossain vaiheessa päivää näimme valtavan tsekkikulkueen lähestyvän. Ensimmäisillä oli käsissään mustia lippuja, jotka kuvasivat kuolleiden määrää. Lopuilla oli Tsekkoslovakian liput ja he lauloivat Tsekkoslovakian kansallislaulua. Kunnes tankit hajoittivat kulkueen. Outoa kyllä me emme kuitenkaan pelänneet, pikemminkin tunsimme hämmennystä ja raivoakin, muistelee Simola.

Tsekkien vastalausemarssi ennenkuin tankit ajoivat sen hajalle.

Aamulla tuli tieto, että ulkomaalaiset tullaan kuljettamaan pois maasta. Oltuaan yön jollakin opistolla, opettajakokelaat vietiin asemalle, mistä matka jatkui junalla Berliinin kautta kotiin. Kahden viikon matkasta tuli vajaan viikon mittainen ja Budapest jäi näkemättä, mutta matkasta tuli todella ikimuistoinen.                                                                                                           

Lähtöasema – kun oli aika poistua maasta.

                                        Muistomatkasta tuli tunteikais

Tänä keväänä heräsi muutamien matkallaolleiden mielessä ajatus lähteä 50-vuotismuistelumatkalle Prahaan.  Lähtijöitä ilmoittautui enemmänkin, mutta loppujen lopuksi heitä oli vain kaksi – Annikki Jokiniitty Lahdesta ja Sointu Simola Valkeakoskelta. Kolmanneksi pyöräksi lähti tämän artikkelin kirjoittaja. Matkaa alkoi, kuten 50 vuotta sitten, elokuun 19. päivänä.  Jo ensimmäisenä päivänä käytiin katsomassa miltä Vaslavskin aukio näyttää tänään ja onko hotelli Adria vielä olemassa. Aukiolla pystytettiin tiistain muistokonserttia varten suuria telineitä ja rakennelmia. Aukion alalaidalla oli isoja standeja, joissa oli vaikuttavia – rajujakin – valokuvia 50 vuoden takaa. Adriassa pääsimme ottamaan valokuvia samasta ikkunasta kuin 50 vutta sitten.

Näkymä hotellin ikkunasta 1968 ja 2018.

                                                             Illalla tulimme hyvissä ajoin ennen muistokonsertin alkua ja istuuduimme yhdelle lähellä esiintymislavaa ollevalle terassille. Väkeä alkoi tulla solkenaan. Konserttia seuraamassa  arvioitiin olleen yli 10 000 henkeä.                                                                                                                             Kuinka ollakaan pöytäämme tuli kaksi miestä, jotka sanoivat olevansa Uppsalasta, Ruotsista.                                                                                                      Pian selvisi, että vanhempi heistä Josef Havelda on alunperin tsekki, toiminut vastarintaliikkeessä 1968, ollut puolustamassa Radiotaloa – ja paennut maasta sillä samalla junalla, jolla seminaarilaisetkin matkustivat Berliiniin. Onhan maailma pieni.

Josef  Havelda tuli Ruotsista muistelemaan menneitä.

Vaikuttava, mahtava tilaisuus 

Ennen konsertin alkua pienet puheet pitivät muun muassa Tsekin entinen pääministeri Petr Pithart ja näyttelijä-laulaja Zdeněk Svěrák.  Konsertissa esiintyi joukko tunnettua tsekkiläisiä laulajia ja muusikoita sekä Tsekin radion sinfoniaorkesteri.

Tilaisuus oli vaikuttava ja sen yleisön reaktioit puheisiin ja lauluihin olivat liikuttavia. Kyyneleitä pyyhittiin silmäkulmista sekä salaa että rehellisesti niiskuttaen.  Nuoret parit ja perheet pienine lapsineen elivät mukana – miten paljon mahtoivat tietää muisteltavista päivistä ? Vanhemmat ja miehityksen kokeneet olivat vakavampia ja monella painui pää maahan päin moneen kertaan. Yleisö lauloi mukana, heilutti käsiään musiikin tahdissa, joillakin oli pienet tsekkiliput ja konsertti ikuistettiin tuhansiin kameroihin.

Konserttia oli kuulemassa yli 10 000 henkeä.

Kun 75-vuotias Marta Kubišova esilauloi tsekkien ja slovakien kansallislaulut, mukana lauloivat KAIKKI.  Esiintymislavan takana sijaitsevan museon seinään oli heijastettu tsekkilippu ja tsekin kansallislaulun aikana kieritettiin yleisön yläpuolella auki noin 100 metriä pitkä maan lippu.

– Tämä oli valtavan upea kokemus. Liikuttava, herkistävä ja ajatuksia herättävä. Matka oli kaiken kaikkiaan hieno, aurinko helotti, Praha oli kauneimmillaan ja tästä tuli toinen ikimuistoinen matka, totesivat Simola ja Jokiniitty.

Matkalaiset Adrian terassilla . Oikealla Sointu Simola, keskellä Annikki Jokiniitty ja vasemmalla Liisa Ahokas.

Tsekin radio ja TV aktiivisesti mukana 

Konserttilavan oikealla puolella Tsekin radion edustalla puhuivat tiistaina pääministeri Andrej Babiš, edustajainhuoneen puhemies Radek Vondráček sekä senaatin puhemies Milan Štěch.

Tsekkoslovakian radion talo oli vuoden 1968 tapahtumissa yksi tärkeimmistä. Miehittäjät halusivat valloittaa sen ja sisällä olleet taistelivat kiivaasti pitääkseen sen.

Tiistaina sieltä lähetettiin myös 13-tuntinen suora lähetys vuoden 1968 tapahtumista. Slovakian presidentti Andrej Kiska oli yksi lähetyksessä mukana olleista. Tsekin presidentti Milos Zeman ei osallistunut muistotilaisuuteen eikä puhunut kansalle.

Liisa Ahokas

Leijona Futsal harjoitteli toissa viikolla Noora Toivon johdolla urheilukentällä. Kuva: Jukka Peräkivi.

Futsal-Liigassa hopeaa viime kauden päätteeksi napannut akaalainen Leijona Futsal valmistautuu parhaillaan uuteen kauteen. Liiga käynnistyy TV-ottelulla syyskuun 30. päivä, kun joukkue matkustaa kohtaamaan kevään finaalivastustajansa KaDyn Jyväskylässä.

Hyvin sujuneen harjoituskesän myötä joukkue valmistautuu sarja-avaukseen hyvillä mielin. Hiki on virrannut Toijalan Monitoimihallilla, kuntosalilla ja urheilukentällä jo kesäkuusta lähtien. Leijona Futsalin pelaaja sekä seuran toiminnanjohtaja Jussi Nyström odottaa innolla pelikauden alkua.

– Joukkue on taas todella motivoitunut ja kunnianhimoinen. Töitä on tehty koko kesä, ja tahti sen kuin kiihtyy, kun syksy on käsillä. On hienoa päästä taas pelikentillä katsomaan, missä mennään suhteessa muihin.

Vanhaa runkoa ja nuorta voimaa

Leijona Futsalin harjoituspelit käynnistyvät tulevana lauantaina, kun espoolainen GFT saapuu vieraaksi Akaaseen. Silloin kentällä on mahdollista nähdä myös uusia Leijona-kasvoja.

Joukkue sai tulevaksi kaudeksi vahvistukseksi maajoukkuepelaajia. Kokenut Juhana Jyrkiäinen siirtyi Ilveksestä ja nuori maalivahtilupaus Kasper Kangas puolestaan Pirkkalasta. PJK:n miehiä oli myös vasta 17-vuotias niinikään Pirkkalasta siirtynyt Timi Litmanen, joka on puolestaan nuorisomaajoukkueiden vakiokasvoja.

Jussi Nyström uskoo, että uudet pelimiehet tekevät joukkueesta entistä vahvemman.

– Meillä on sopiva sekoitus vanhaa runkoa ja uutta nuorta voimaa. Uskon, että olemme tälläkin kaudella mitalitaistossa mukana, mutta kovaa työtä se taas vaatii. Liigan taso nousee vuosi vuodelta, eikä siihen vastaaminen ole helppoa, Nyström tietää.

Leijona Futsalin ensimmäinen harjoituspeli GFT:tä vastaan pelataan tulevana lauantaina 1.9. Monitoimihallilla alkaen kello 16.

Juha Vedenpää

Akaan kaupungilla on ollut aiemmin jo kaksi talouden tasapainotusohjelmaa ja näitä ohjelmia on parhaalla mahdollisella tavalla pyritty noudattamaan vaikeissakin olosuhteissa. ”Tilinpäätös on yli puolitoista miljoonaa euroa ylijäämäinen, ja tähänastiset talouden tasapainottamistoimenpiteet ovat tuottaneet tavoiteltua tulosta. Silti tehtävää riittää” (Akaan Seutu 27.6.2018 Vielä on tehtävää).  Aiemmat tasapainotusohjelmat ovat käytännössä olleet ”juustohöylä”-tyyppisiä leikkauksia, joilla on pyritty momentti kerrallaan tavoittamaan kunkin kohdan minimirahoitustaso.  Akaan Vasemmistoliitto katsoo, että tämä minimirahoitustaso on jo pääosin saavutettu kaupungin toiminnoissa. Lisähöyläyksillä haettavat säästöt yhdeltä toiminta-alueelta johtaisivat tässä tilanteessa helposti vain suurempiin lisämenoihin toisella toiminta-alueella. Olemme todellisessa vaarassa säästää itsemme hengiltä. Tämän vuoksi Akaan Vasemmistoliitto katsoo, että aiempien tasapainotusohjelmien viitoittamalla tiellä ei voida jatkaa, vaan on rohkeasti lähdettävä etsimään uusia, fiksuja keinoja talouden parantamiseksi.

Jopo-luokan aloittaminen uudelleen Akaassa edustaa juuri sellaista panostamista ennakoivaan toimintaan, mikä Akaan Vasemmistoliiton mielestä johtaa johdonmukaisesti toteutettuna paitsi parempiin oppimistuloksiin, myös kaupunkimme  asukkaiden hyvinvoinnin lisääntymiseen ja kaupungin taloudellisen tilan paranemiseen. Samankaltaisilla, pienehköillä, harkituilla täsmätoimenpiteillä on mahdollista saavuttaa enemmänkin toiminnan tehostamista.

”Lastensuojelulaitoksissa hoidosta määräytyy maksu tavallisimmin vuorokausimaksun perusteella. Vuorokausimaksu vaihtelee suuresti eri laitoksissa ja hintahaarukka liikkuu useiden satojen eurojen välillä. Nykyisin melko tavallisesti hoitovuorokausimaksu on noin 150–250 euroa. Erityishoitoa tarvitsevilla hoitovuorokauden hinta ylittää 300 euroa. Tavallisimmin tämä sisältää kaikki lapsen sijaishuollon hoidon kustannukset. … Yksiselitteistä lukua lastensuojelun kokonaiskustannuksista on vaikea antaa, sillä avohuollon tukitoimien ja ennaltaehkäisevän lastensuojelun kustannukset jakautuvat monen eri hallinnonalan kesken. Lastensuojelumenot ovat nelinkertaistuneet 2000-luvun ajan. Jotta nouseva kustannuskehitys saataisiin pysähtymään, on kuntien panostettava aiempaa enemmän tavoitteelliseen ennaltaehkäisevään lastensuojeluun sekä tehokkaaseen avohuollon kuntouttavaan työhön.” (THL: Lastensuojelun käsikirja)

Akaassa kiireelliset lasten huostaanottotapaukset ovat muutamassa vuodessa nousseet kahdestatoista yli kahteenkymmeneen. THL:n julkaisuista pystyy helposti päättelemään, että yhdenkin kiireellisen huostaanottotapauksen välttäminen halvemmalla ennaltaehkäisevällä lastensuojelutyöllä johtaa kymmenien tuhansien eurojen säästöön. Perheiden tukeminen, perheterapia ja mielenterveyspalveluihin satsaaminen johtavat näkemyksemme mukaan kokonaissäästöihin, kunhan taloutta maltetaan tarkastella hieman kvartaalia tai budjetin momenttia laajemmasta perspektiivistä. Takuuvarmaa on, että  huostaanotto merkitsee aina epäonnistumista lapsen hyvinvointia varten olevassa ketjussa. Siksi Akaan Vasemmistoliitto esittää, että kaupunkimme panostaa kahden huostaanottotapauksen keskimääräisiä kustannuksia vastaavan summan ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ja nuorisotoimintaan.

Kirjastoon panostaminen on tutkitusti järkevää. ”Hyvä lukutaito on tutkitusti tehokas apu työllistymiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn.”  Lukutaidon tukemisesta saatavat säästöt ovat varovaistenkin arvioiden mukaan miljoonia euroja. Kirjasto tarjoaa nyt yhä useammalle yrittäjälle ja freelancerille paikan tehdä työtä. Lisäksi kirjastojen tapahtumat keräävät vuosittain 900 000 osallistujaa, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Kirjasto opettaa kansalaisille digitaitoja. Noin 350 000 ihmistä saa kirjaston kautta vuosittain koulutusta.  Kansainvälisten arvioiden mukaan yksi euro kirjastolle hyödyttää yhteiskuntaa kolmella – neljällä eurolla”  (Suomen Kirjastoseuran selvitys: Kirjasto tekee pienellä rahalla paljon syrjäytymisen ehkäisemiseksi).

Akaa on kolmen taajaman kaupunki. Palveluiden keskittyessä yhteen taajamaan on Akaan kaupungin panostettava entistä paljon voimakkaammin toimivaan joukkoliikenteeseen. Nykytilanteessa useat perheet joutuvat voimavarojensa äärirajoille kuljettaessaan lapsiaan taajamasta toiseen harrastuksiin. Näin ollen panostamalla tehokkaampaan joukkoliikenteeseen – mielellään alle 18-vuotiaille maksuttomaan – kaupunkimme panostaisi myös perheiden tukemiseen, syrjäytymisen torjuntaan ja kaupungin imagoon, vain muutamia myönteisiä vaikutuksia mainitaksemme.

Terveyskeskusmaksuista tulisi luopua.  ”Kyselytutkimuksen mukaan 20–30 prosenttia sosiaalipalvelujen asiakkaista arvioi, että korkeat asiakasmaksut tai oma rahatilanne vaikeutti palvelujen saamista ja useampi kuin joka kymmenes pienituloinen ikääntynyt on jättänyt menemättä lääkäriin taloudellisten syiden vuoksi. … Palvelujärjestelmä tasa-arvoistuisi, jos vastaanottokäynnit olisivat maksuttomia sosiaali- ja terveyskeskuksessa samoin kuin työterveyshuollossa.  Sen lisäksi, että asiakasmaksut saattavat vaikuttaa palveluiden käyttöön, asiakasmaksut vaikuttavat myös siihen, kuinka paljon henkilöllä on käytössään tuloja välttämättömien menojen jälkeen.  Tämä on tärkeä näkökulma huono-osaisuuden, pienituloisuuden ja tuloerojen kehitystä seurattaessa” (Maria Vaalavuo (toim.): Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohdentuminen, vaikutukset ja oikeudenmukaisuus).

Perusterveydenhuollon maksujen kautta tavoiteltavat säästöt voivat siis johtaa paitsi kalliimpiin erikoissairaanhoidon menoihin, myös esimerkiksi kasvaviin toimeentulotukimenoihin. Jos talouden tasapainotustyöryhmä katsoo, ettei kaupungilla ole tähän tasa-arvotekoon varaa, vähintäänkin pienituloisten kohdalla on oltava valmius kohtuullistamaan näitä maksuja.

Liukuesteiden hankkiminen senioriveronmaksajillemme olisi kaupungille pieni kuluerä, jolla kyetään säästämään suuriakin summia. Pelkkä ranneleikkaus – muuta kustannuksia oleellisesti nostavaa hoitotarvetta huomioimatta –  maksaa halvimmillaan 3000 euroa, lonkkaleikkaus 6000 euroa.  Ei tarvita kuin muutama vältetty kaatuminen vuodessa ja kustannukset muuttuvatkin säästöiksi.

Kaupungin aiemmin hoitamien toimintojen ulkoistaminen ei ole johtanut merkittäviin säästöihin, itse asiassa päin vastoin, kustannukset ovat useastikin nousseet. Teiden talvikunnossapidon kustannukset ovat toiminnan ulkoistamisen myötä nousseet, samoin päivähoidon kustannukset eivät ole ulkoistusten myötä laskeneet.  Monariakin pidettiin kaupungin omana toimintana halvemmalla auki kuin nykyisin. On siis vakavasti pohdittava, olemmeko hoitaneet ulkoistukset jollain tavoin väärin, vai ovatko ulkoistukset  väärä ratkaisu kustannussäästöjen hakemiseksi!? Akaan Vasemmistoliiton mielestä kaupungin toimintojen tuottaminen omana toimintana on järkevää jo senkin vuoksi, että tällöin voimme vaikuttaa kustannuskehitykseen nopeammin ja ketterämmin kuin tilanteessa, jossa toiminta on ulkoistettu ulkopuoliselle tuottajalle.

Akaan kaupungin henkilökunta on joutunut kantamaan kohtuuttoman suurta taakkaa kaupungin talouden tasapainottamisohjelmien toteuttamisessa. Tämä näkyy esimerkiksi suurina sairauspoissaoloina.  Akaan Vasemmistoliitto pitää tärkeänä, että enää ei tehdä henkilöstövähennyksiä pelkästään säästösyistä. Emme vaadi mitään kategorista  irtisanomissuojaa, mutta kaupungin henkilöstöllä on oikeus odottaa saavansa

kaupungin päättäjiltä edes jonkinlaista tukea heidän toteuttaessaan tehtäviään. Terveisiin työtiloihin on oltava oikeus jokaisella, samoin kannustavaan työilmapiiriin. Kaupungin on oltava valmis myös tätä osoittaviin toimiin.

Verotulot miljoonaa euroa verolajeittain Akaa (2018 arvio)

2014                    2015                    2016                    2017                    2018

Kiinteistövero ym.                     3,2                       3,2                       3,4                       3,5                       3,3

Yhteisövero                                  1,7                       1,8                       1,6                       1,9                       1,6

Kunnallisvero                              53,1                    54,1                    55,2                    54,0                    54,9

Yhteisöveron pieni osuus kertoo huolestuttavaa kieltään siitä, että Akaan kaupungin alueella ei ole riittävästi monipuolista yritystoimintaa. Olisikin ehkä syytä jatkossa rasvata yrityselämän rattaita muullakin kuin hunajalla?

Yllä oleva taulukko kertoo myös hyvin koruttomasti sen, että Akaan kaupunki elää tai kuolee asukkaidensa mukana. Siksipä asukasluvun lasku on saatava pysäytettyä. Tämä ei Akaan Vasemmistoliiton näkemyksen mukaan vaadi mitään rakettitiedettä, vaan pitkäjänteistä, johdonmukaista ja päämäärätietoista positiivisuuden kierteen rakentamista. On laitettava tilat ja palvelut kuntoon. Tämän jälkeen kaupungilla on realistiset mahdollisuudet saada uusia asukkaita ja sitä myötä lisää verotulojakin.

Aivan ensimmäiseksi tarvitaan tahtotilaa tehdä Akaasta haluttava paikka asua ja elää – palvelut toimiviksi, myös kirjasto ja kulttuuri!

Akaan Vasemmistoliitto

Lähes 500 innokasta nautti kesäillasta viime lauantaina Toijalan Satamassa Akaan Nuorkauppakamarin järjestämässä Paljujen yössä. Toista kertaa järjestettyyn tapahtumaan lämmitettiin 73 paljua. Lämpiminä olivat myös alueella olleet saunat.

Paljuja olivat varanneet kaveriporukat, yritykset ja yhteisöt. Tapahtumassa oltiin liikkeellä leikkimielellä. Paljussa istui muun muassa joulupukki, palomies, sairaanhoitaja ja päiväkodin täti. Akaan valtuuston puheenjohtaja Jaakko Leinonenkin mahtui täyteen poliittiseen paljuun, ja täydeltä näytti Akaan Nuorkauppakamarin senaattorien paljukin.

Tänä vuonna Paljujen yö päätti viime viikon torstaina alkaneet Akaan Hunajahulinat. Iltapäivällä oli kaikille kaupunkilaisille avoin Marita Taavitsaisen konsertti, johon oli linja-autokuljetus Toijalan ja Viialan toreilta. Konsertin jälkeen yleisöä viihdyttivät stand up -komiikallaan Ville Kormilainen ja Antti Akonniemi.

Illan edetessä nähtiin muun muassa tankotanssija Henriikka Roon huikea esitys, jota paljuissa istuneet hiljentyivät katsomaan ja kuvaamaan. Ennen yön ilotulitusta lopullisen silauksen illalle antoi Disco Inferno.

Akaan Nuorkauppakamari ei ole tehnyt päätöstä tapahtuman jatkosta. Ennakkoilmoittautumisia ensi vuodeksi sitävastoin sateli pitkin iltaa.

Anni Riihiviita (vas.) ja Saana Heinonen pokkasivat ympäristötaideteoksillaan 1000 euron palkinnon. Anni teki Aikamatka-teoksensa itsenäisesti, kun taas Saana työsti omaa Palannut-teostaan Näkymän käsityöleirillä.

Anni Riihiviidan teos Aikamatka ja Saana Heinosen teos Palannut voittivat Alinen Akaa -teemalla järjestetyn Näkymä-ympäristötaidenäyttelyn valtakunnallisen nuorten taidekilpailun. Voittajat julkistettiin osana Honeyngsters-tapahtumaa Akaan pääkirjastolla perjantaina.

Näkymän toisen tuottaja-kuraattorin Jaana Suorsan mukaan kilpailijoita saatiin mukaan mukavasti, vaikka kilpailusta tiedottaminen aloitettiin hieman myöhään. Akaan lisäksi osallistujia tuli Turusta, Nurmijärveltä ja Ylöjärveltä.

Voittajat julkisti käsikirjoittaja-kirjailija Johanna Sinisalo, joka tuomaroi kilpailun yhdessä sarjakuvataiteilija Jii Roikosen kanssa. Sinisalo toimii myös koko tämänvuotisen näyttelyn suojelijana.

Anni Riihiviidan Aikamatka-teos vakuutti raadin oivaltavuudellaan. Jätteen seasta kurkottavat kädet nähtiin terävänä kommenttina ajankohtaiseen teemaan.

Sinisalon mielestä kaikkien kilpailutöiden taso oli osallistujien nuoreen ikään nähden yllättävän korkea. Teoksia laitettiin paremmuusjärjestykseen muun muassa sen mukaan, miten hyvin ne hyödyntävät miljöötä ja kuinka tehokkaasti ne saavat katsojan ajatukset ja tunteet liikkeelle.

Ajankohtaisuus ja tarinallisuus vetosivat

Pitkällisten pohdintojen jälkeen tuomaristo vakuuttui Anni Riihiviidan ja Saana Heinosen töiden kuulumisesta kilpailun kärkikaksikkoon, mutta keskinäistä paremmuutta oli Johanna Sinisalon mukaan mahdotonta määrittää. Siispä kilpailun voitto ja 1000 euron palkintosumma päätettiin jakaa näiden kahden akaalaisnuoren kesken.

Sinisalo kertoi, Aikamatka vetosi tuomaristoon ajankohtaisuudellaan, oivaltavuudellaan ja yksityiskohtaisuudellaan.

– Teos kommentoi terävästi ja oivaltavasti ajankohtaista ja tärkeää ympäristöteemaa. Aidon jätesäiliön käyttäminen elementtinä istuttaa teoksen saumattomaksi osaksi maisemaa – jo kaukaa katsoessa syntyy spontaani reaktio ”onpas täällä paljon jätteitä”. Teoksen tuottama oivallus ei tyhjenny kertavilkaisulla, vaan yksityiskohtia riittää katseltavaksi pidemmäksikin aikaa.

Saana Heinosen Palannut-teos tuottaa kilpailuraadin mukaan katsojalle paljon tarinan siemeniä.

Palannut sai Sinisalon mukaan kehuja erityisesti tarinallisuudestaan sekä vahvasta sidoksestaan ympäristöön. Työ herätti tuomaristossa myös tunteita laidasta laitaan.

– Teos on hätkähdyttävä ja pelottavakin, mutta herättää myös sympatian ja säälin tunteita. Työ on erityisen ansiokkaasti nivelletty maisemaan. Sitä ei voisi nostaa galleriaan jalustalle, vaan teos vaatii ehdottomasti juuri järvimiljöön toimiakseen. Teos tuottaa katsojalle myös runsaasti tarinan siemeniä: Mistä hahmo on palannut? Mistä se on sinne joutunut? Voisiko näitä hahmoja nousta järvestä lisääkin?

Palkintorahat matkarahoiksi

Anni ja Saana olivat kilpailun voitosta aika yllättyneitä, vaikka he ja heidän lähipiirinsä olivatkin tyytyväisiä teoksiin.

– Kaikki kaveritkin sanoivat, että kyllä sinä sen voitat, Anni Riihiviita muisteli.

Palkitsemistilaisuutta seurasi muun muassa taidekilpailuun osallistuneita nuoria.

Raadin huomiot teoksista osuivat oikeaan, sillä Anni halusi nimenomaan kommentoida teoksellaan jotakin ajankohtaista teemaa ja Saana puolestaan luoda tarinan kauan sitten veteen vetäistystä ihmisestä.

Saana Heinonen teki teoksensa Näkymän käsityöleirillä oman ideansa pohjalta.

– Tosi kivaa oli. Oli ihan hyvä, että sai tekemisessä vähän apua, ettei ihan kaikkea tarvinnut yksin tehdä, hän kehui.

Anni teki teoksensa itsenäisesti, koska aikataulut eivät sopineet leirin kanssa. Hänellä on kuitenkin taustaa leiriä ylläpitäneessä Näpsä-käsityökoulussa ja kiinnostusta aloittaa sen parissa jälleen syksyllä noin parin vuoden tauon jälkeen.

Tilaisuudessa palkittiin taidekilpailun voittajien lisäksi myös muun muassa Näkymän aktiivinen kesätyöntekijä Erika Kajander.

Tytöt pitivät hyvänä sitä, että palkinto jaettiin. Palkintorahoille on katsottuna jo selvät, ulkomaille suuntautuvat käyttökohteet.

– Minulla on harrastuksena ultimate, ja ajattelin ensi kesänä lähteä EM-kisoihin, Anni suunnitteli.

– Minä ajattelin käyttää rahan kielimatkaan. Maltalle olisi ihan kiva mennä, Saana jatkoi.

Aikamatka ja Palannut sekä muut ympäristötaidenäyttely Näkymän teokset ovat esillä Nahkialanjärven alueella ja Toijalan keskustassa vielä elokuun 31. päivään asti.

Palannut-teoksen tehnyt Saana Heinonen pohti käyttävänsä palkintorahat kielimatkaan.

Taidekilpailun voittajan yhdessä Jii Roikosen kanssa päättänyt Johanna Sinisalo oli vaikuttunut paitsi voittajatöistä, myös kilpailun tasosta kokonaisuudessaan. Hän kutsui kaikkia teoksia luoviksi ja visuaalisesti viehättäviksi.

Anni Riihiviidalla ei ole koulujen logokilpailuja lukuun ottamatta aiempia kokemuksia taidekilpailuista. Palkintorahat hän on suunnitellut käyttävänsä ultimaten EM-kisareissun mahdollistamiseen.

Hunajatorilla nautittiin myös perinteisestä toritunnelmasta.

Hunajaviikot tiivistyivät tänä vuonna nelipäiväisiksi Hunajahulinoiksi. Täten myös lauantain perinteinen toritapahtuma oli saanut uuden Hunajatori-nimen. Hunajatorin ohjelmaan kuului muun muassa torimyyntiä, Akaan Seudun päätoimittajan Juha Kososen vetämä paneeli kunnallispoliitikoille sekä Vuoden Kuhnurin ja Vuoden Kuningattaren palkitseminen.

Viestintä- ja markkinointisihteerin sijaisen sijaisena kesäkuusta lähtien toiminut Jani Vehka-aho myöntää, että tämänvuotinen ohjelma juostiin kasaan ja että siitä ilmoitettiin myöhässä. Hän ei osaa sanoa, onko hunajatapahtumia jatkossakin tiiviimmin, mutta toteaa, että kuntalaisten aktiivisuus tulee olemaan tärkeää.

– Ei tätä asiaa pelkästään yhden henkilön harteille voi heittää. Haastan kuntalaiset järjestämään itse tapahtumia. Kyllähän Hunajaviikoista voi tehdä vaikka koko kuukauden mittaiset, Vehka-aho tuumi.

Akaan tunnettuus puhutti paneelissa

Juha Kososen (oik.) vetämään Positiivista pörinää -paneeliin osallistui päättäjiä sekä valtuustosta että lautakunnista. Keskustelemassa vasemmalta luettuna Sami Rajala (kok), Hilu Toivonen-Alastalo (vihr), Marko Kivi (ps), Hannu Järvinen (sd), Juhani Jara (vas), Sauli Turja (sin) ja Tiina Räsänen (kesk).

Arkikaan ei Hunajatorilla unohtunut, sillä noin tunnin kestänyt Positiivista pörinää -paneeli käsitteli monen kuntalaisen arkeen vaikuttavia asioita kouluongelmista teiden kuoppaisuuteen asti. Keskustelun lähtökohtana oli kaupungin uusi strategia, jonka tavoitteena on vireä, innovatiivinen, kaunis, suvaitsevainen ja uudistuva eli Viksu Akaa. Strategia on otettu valtuustoryhmissä pääsääntöisesti hyvin vastaan, ja jo pelkän viksu-sanan toivotaan jäävän ihmisten mieliin hyvällä tavalla.

Paneelin yhdeksi pääaiheeksi nousikin Akaan tunnettuus, josta keskustelijat tuntuivat olevan yhtä mieltä – siinä on kehittämisen varaa. Valtuutettu Sami Rajala (kok) nosti keskusteluun sen, ettei Akaata näy esimerkiksi junan kyydistä. Hannu Järvinen (sd) piti juna-asemien kehittämistä hyvänä ajatuksena mutta nosti esiin taloudelliset realiteetit, jotka ovat kerta toisensa jälkeen koituneet myös paljon puhuttujen Akaa-opasteiden kohtaloksi.

– Kaupunki joskus yritti, että oltaisiin tehty pelkkä Akaan asema, mutta sille tuli ratahallintokeskukselta niin kallis lasku, kun asiaa joutuu muuttamaan aikatauluihin ja muihin, Järvinen selvitti.

Paneelilaiset muistuttivat, ettei tunnettuuden lisäämiseen kuitenkaan vaadita aina euroja, vaan jokainen kuntalainen voi tässäkin tehdä osansa ja vaihtaa kyläpolitikoinnin yhteisen Akaan työstämiseen.

Mari Pakkanen osti hunajapurkin Pekka Heinämaan myyntitiskiltä. Pakkanen kertoi käyttävänsä hunajaa erityisesti talviaikana.

– Jokaista akaalaista tarvitaan jatkossa Akaan pystyssä pitämiseen, ja siihen, että mennään eteenpäin tulevaisuuteen, varavaltuutettu Tiina Räsänen (kesk) tähdensi.

Tämänvuotinen hunaja on tummaa

Maksuttomat myyntipaikat houkuttelivat alueelle mukavasti torimyyjiä. Yksi myyjistä oli hunajaa myynyt Pekka Heinämaa Jokioisilta. Hän kertoi olleensa oikein tyytyväinen myyntiin, mutta uskoi Sataman tarjonnan hieman vetäneen porukkaa pois torilta.

Hellekesä on tehnyt tämänvuotisesta hunajasta Heinämaan mukaan tummaa ja samalla voimakkaan makuista. Tällainen hunaja kelpaa myös itse myyjälle.

– Tykkään tästä enemmän. Joskus ei saa kuin horsmahunajaa, ja se on kauhean vaaleaa.

Lastenlasten kanssa hulinoilla

Lastenlastensa Tatun, Taikan, Tarun ja Tanelin kanssa torille saapunut Aila Isokääntä oli ehtinyt ostaa torilta tietysti hunajaa mutta myös perunaa, porkkanoita ja punajuuria. Hän on edellisten hunajatapahtumien aikaan ollut aina kiinni muualla mutta pääsi tänä vuonna ottamaan kaiken ilon irti Hunajahulinoista.

Aila Isokääntä on ottanut lastenlastensa kanssa innolla osaa tämän vuoden Hunajahulinoihin. Hunajatorilta oli tarttunut mukaan hunajaa, perunoita, porkkanoita ja punajuuria. Etualalla Tatu Kontio ja taaempana vasemmalta oikealle Taika, Taru ja Taneli Kontio.

– Mimiä ja Kukua käytiin katsomassa torstaina, ja eilen käytiin poikien kanssa katsomassa skeittiä, Isokääntä luetteli.

Ismo Hauhia ja Marjatta Pakkanen-Hauhia Kurisjärveltä käyvät torilla joka viikko, joten heidän tiensä vei luonnollisesti myös Hunajatorille. Hekin olivat liikkeellä lastenlastensa kanssa, sillä Ines ja Armi Vuoskoski olivat tulleet heille Raisiosta vierailulle hulinaviikonlopuksi.

– Alkuillasta mennään katsomaan Satamaan vielä Paljujen yötä. Paljua meillä ei nyt ole, vaikka suunnittelinkin, että sellainen pienempi palju olisi ollut kiva. Täytyy ensi vuodeksi suunnitella joku hauska, Marjatta sanoi.

Tunnustukset menivät tapahtumanikkareille

Akaan Moottorimiesten varapuheenjohtaja Ville Mikkola palkittiin Vuoden Kuhnurina ja muun muassa Viialan markkinoita järjestänyt Susanna Saxberg Vuoden Kuningattarena. Heidän toimintansa on luonut Akaaseen positiivista pörinää ja kiinnostanut myös kunnan rajojen ulkopuolella.

Vuotuiseen tapaan Toijalan torilla päästiin jännittämään Vuoden Kuhnurin ja Vuoden Kuningattaren paljastamista. Nämä tunnustukset jaetaan kiitoksena myönteisestä toiminnasta Akaan hyväksi, ja ne menivät tänä vuonna Positiivista pörinää -teeman mukaisesti ahkerille tapahtumanikkareille.

Vuoden Kuhnuriksi valittiin Akaan Moottorimiesten varapuheenjohtaja Ville Mikkola ja Vuoden Kuningattareksi Viialan kyläpäällikkönäkin tunnettu Susanna Saxberg.

Viestintä- ja markkinointisihteerin sijaisen Jani Vehka-ahon mukaan valinnat teki Hunajahulinoita edeltäneellä viikolla kaupunkikehitystoimesta koostunut raati, ja valintaprosessissa huomioitiin myös kaupunkilaisilta oma-aloitteisesti tulleet ehdotukset. Vehka-aho paljasti myös, että Mikkolan ja Saxbergin nimet nousivat keskusteluissa esiin heti ensimmäisten joukossa.

Kohtaamisia tarvitaan

Sopivasti mehiläiskuningatarpukuun pukeutunut Vuoden Kuningatar Susanna Saxberg oli valinnasta otettu ja piti sitä suurena kannustimena jatkaa tärkeinä kokemiensa tapahtumien järjestämistä. Va. kaupunginjohtaja Briitta-Liisa Sinivuori jakoi tunnustuksen.

Muun muassa Viialan markkinoita järjestävä Susanna Saxberg oli tunnustuksesta todella otettu ja iloinen. Tapahtumien järjestämisessä häntä motivoi se, ettei yhteisöllisyys jäisi pelkän nettikeskustelun varaan.

– Olen edelleen sitä mieltä, että ihmiset tarvitsevat kohtaamisia, paikkoja ja tällaisia tapahtumia. Kiitoksia kannustuksesta, lupaan jatkaa näiden kohtaamisten järjestelyä edelleenkin, seuraavana Viialan joulunavauksen elävöittämistä suunnitteleva tuore Kuningatar sanoi.

Ville Mikkola on Akaan Moottorimiesten kanssa järjestänyt muun muassa Akaan Vauhtikierrosta. Mikkolalle Kuhnuri-tunnustus tuli täytenä yllätyksenä.

– Iso porukka kun tekee tuommoista asiaa, ja sitten sieltä noukitaan joku, on se kieltämättä aika sanattomaksi vetävä hetki.

Vuoden Kuhnuriksi valittu Ville Mikkola lupasi antaa odottamattomalle kunnialle arvoisensa arvostuksen. Hän tähdensi kunnian kuuluvan samalla koko Akaan Moottorimiehille.

Molemmat palkitut korostivat palkintojen olevan tunnustus myös tapahtumissa kävijöille.

– Tapahtuma on tapahtuma vasta kun ihmiset tulevat paikalle. Jos järjestää markkinat ja on yksin torilla, niin ei se kovin hääppöinen tapahtuma ole, Saxberg kiteytti.

Molempien palkittujen juhlinta jatkui myöhemmin Paljujen yössä.

Paikallispoliitikkojen paneeli kiinnosti kaupunkilaisia.

Juha Kososen (oik.) vetämä paneelikeskustelu toi poliittisen arjen Hunajatorille. Keskustelemassa Juhani Jara (vas), Sauli Turja (sin) ja Tiina Räsänen (kesk).

Kuntapäättäjien paneelissa kommentoitiin Akaan Viksu-sanaan pohjautuvaa strategiaa. – Kuntamarkkinoinnissa pitää olla jokin twisti, jolla muutkin saadaan kiinnittämään meihin huomiota, varavaltuutettu Hilu Toivonen-Alastalo (vihr) sanoi. Kuvassa myös kokoomuksen Sami Rajala (vas.) sekä hiljattain perussuomalaisten valtuutetuksi noussut Marko Kivi.

Armi Vuoskoski (vas.) ja Ines Vuoskoski saapuivat akaalaisille isovanhemmilleen vierailulle Raisiosta. Marjatta Pakkanen-Hauhia on innokas torilla kävijä, joten toki myös lapsenlapset tuotiin torille.

Myös kaupungin lentopalloylpeys Akaa-Volley saapui torille kertomaan tuoreimmat kuulumisensa.

Maksuttomat toripaikat houkuttelivat torille mukavasti myyjiä.

Bussi kuljetti halukkaat Hunajatorilta Satamaan jatkamaan positiivista pörinää.

Jari Salin saattelemassa kuulaa M40-sarjan mestaruuteen.

Helsingin Kisa-Veikot järjesti kauden päätapahtuman 17.–19.8. legendaarisella Eläintarhan urheilukentällä. Nuorimmat osallistujat olivat kalenterivuonna 30 vuotta täyttäneitä, vanhin 94-vuotias Porin Urheiluveteraaneja edustava Pekka Penttilä.

Toijalan Vauhdista mukaan uskaltautui seitsemän edustajaa. N30-sarjassa Satu Mäkelä, N60-sarjassa Anne Mäkelä, M35-sarjassa Lauri Laasala, M40-sarjassa Jari Salin ja Teemu Salminen, sekä M60-sarjan kokeneet kisojenkiertäjät Arto Kemppainen ja Sauli Saunamäki.

Vauhdin joukkueen kirkkaimmat mitalit menivät nuoremmille kuulamiehille. Jari Salin teki onnistuneen paluun kuularinkiin voittaen M40-sarjan Suomen mestaruuden. M35-sarjassa Lauri Laasala kävi tiukan taistelun mestaruudesta – tuloksena hopeamitali kaulaan.

Pronssisiin mitaleihin yltivät N60-sarjan Anne Mäkelä 400 ja 800 metrin juoksuissa sekä Teemu Salminen M40-sarjan korkeudessa.

Neljänsiksi sijoittuivat Satu 800 ja 1500 metrillä, Anne 1500 metrillä ja Teemu pituudessa.

Kokeneimmat kiertäjät Arto ja Sauli kävivät tiukkaa kilpailua mitalisijoista. Sauli sijoittui viidenneksi ja Arto kuudenneksi.

Kilpailun kokonaistulokset löytyvät tilastopajasta ja Toijalan Vauhdin kotisivuilta.

Edellisessä kilpailussa uransa toisen voiton ottanut akaalaisen Unto Inkisen suomenhevosravuri Sisukas on selvässä nousukunnossa. Omistaja-valmentaja oli nyt itse ohjaksissa Porissa, kun yhdeksänvuotias tamma sijoittui kolmanneksi uudella ennätyksellään 31,4a.

Turun raveissa akaalaisen Timo Leivon Jori Pollealta odotettiin kärkisijaa, mutta Riverside Farmin omistama kahdeksanvuotias Vieskerin poika joutui tyytymään viidenteen sijaan ajalla 30,5a. On ilmiselvää, että parempaa on luvassa, kun kaikki on kunnossa, sillä kapasiteettia ruunassa on.

Vuonna 2000 tangoprinsessaksi valittu Jaana Pöllänen on tehnyt viime vuodet pelkästään hengellisiä esiintymisiä. Kuva: Jari Hakola

Luovan musiikin ja Raamatun tutkimisen kohtauspaikka Loimu aloittaa syyskautensa sunnuntaina 2.9. kello 14 Akaan seurakuntatalon yläsalissa (Sontulantie 1). Raamattutunnin kiitollisuudesta pitää Antero Kallio. Vastausmusiikin tilaisuuteen on säveltänyt ja sanoittanut akaalainen gospelartisti Mia Joki. Seuraavan laulun vihjesanat annetaan akaalaiselle pianistille ja lauluntekijälle Markus Mantereelle, joka tekee vastausmusiikin lokakuun Loimuun.

Kahvitarjoilun jälkeen konsertoi Jaana Pöllänen yhdessä puolisonsa Ville Uusitalon kanssa, joka säestää häntä pianolla ja kitaralla. Syksyisessä iltapäivässä kuullaan herkän vahvoja tuokiokuvia ihmisenä olemisesta elämän polulla ja Jumalan kämmenellä.

Laulaja Jaana Pöllänen on tangoprinsessa vuodelta 2000. Laaja-alainen laulaja on saanut tehdä musiikkia tyylilajien monessa kirjossa. Laulelmat, chansonit, viihdemusiikki ja erilaiset estradiviihteen projektit ovat työllistäneet laulajatarta miltei kaksikymmentä vuotta. Viime vuodet hän on tehnyt pelkästään hengellisiä esiintymisiä yhteiskristillisesti. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta päätoimisena laulajana.

Kristitystä kodista elämän eväänsä saanut laulaja kertoo hengellisen musiikin kulkeneen matkassa koko elämän ajan. Eletyn elämän myötä kuitenkin laulut ovat saaneet syvempää näkökulmaa ja kutsumus on kasvanut evankelistaksi. Illassa kuullaan muun muassa raikas versio tutusta virrestä Hyvyyden voima sekä viehättävä Luojan kaunein ajatus ja voimallisena Kahden maan kansalainen. Dramaattisena soi myös suomalainen ensimmäinen hengellinen tango Jeesus tuntee, jonka Lasse Heikkilä teki tangoprinsessalle viisitoista vuotta sitten.

Tilaisuudessa on lapsille pyhäkoulu, ja tilaisuuteen on vapaa  sisäänpääsy.

Tero Kuparinen