Lions Club Kylmäkoski järjestää tänäkin vuonna jäidenlähtöarvauksen Jalannilla. Lions clubin presidentti Pekka Näsi sekä klubin Jalanti-asiantuntija Simo Seppälä pystyttivät Ukko-patsaan Kesäniemen ja Salimäen väliselle jäälakeudelle.

Vettä oli paksun lumikerroksen alla runsaasti. Pystyttäjät joutuivat kahlaamaan sohjossa pystytyspaikalle, joten leijonien mukaan Jalannille ei kannata lähteä hiihtelemään, jollei pidä vesihiihdosta. Jää oli noin 15 senttiä vahvaa vasta lähellä rantaa.

Ukko näkyy hyvin Sotkiantielle. Leijonat myyvät arvauksia maaliskuun 8. päivään asti, jonka jälkeen jännitetään, milloin Ukko uppoaa. Viime vuonna se lähti uimaan jo helmikuussa kesken arvausajanjakson ja ui urhoollisesti yli Jalannin. Ukko pelastettiin Sontulan rannasta. Nyt se seisoo entistä ehompana omalla paikallaan. Erikoisen ylpeä se on heijastinliiveistään. Maskia sillä ei ole, koska se seisoo riittävän kaukana väkijoukoista.

Yleensä jäät lähtevät huhtikuussa, ja kerran leijonien jäänlähtöarvausaikana toukokuussa. Jäidenlähtöveikkauksen tuotto käytetään kylmäkoskelaisten nuorten hyväksi. Kaikkien oikean päivämäärän arvanneiden kesken arvotaan televisio ja lahjakortti.

Lions clubin presidentti Pekka Näsi (oik.) sekä klubin Jalanti-asiantuntija Simo Seppälä pystyttivät Ukko-patsaan Jalannille. Kuva: Pauli Välimäki

Ukko odottaa jäiden lähtöä turvaliivit päällään. Kuva Pauli Välimäki

Haluatko sinä muka herätä aikaisin vain, koska koulu alkaa kahdeksalta? Olen varma, että et. Tummat silmänaluset ja haukottelu eivät anna vakuuttavaa kuvaa siitä, että oppiminen sujuisi paremmin. Olen huomannut, että aikaisina kouluaamuina oppilaat ovat väsyneitä ja yleensä silloin on vaikea keskittyä. Itse en ole aamuihminen ja herätessäni olen hyvin väsynyt.

Koulupäivien pitäisi alkaa aikaisintaan yhdeksältä. Kukaan ei halua kouluun kahdeksalta. Edellisenä iltana olisi kiva valvoa vähän pidempään, koska nukkumaanmeno aikaisin on hyvin, hyvin ärsyttävää, mutta se ei onnistu, jos pitää herätä aikaisin. Aikuiset aina sanovat ”menisit aikaisemmin nukkumaan”, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Esimerkiksi kaverini sanoi, että hän ei saa aikaisin unta, jolloin yöunet jäävät vähäiseksi. On tutkittu, että murrosiässä unirytmi siirtyy luonnostaan yhdellä tai kahdella tunnilla eteenpäin. Lisäksi on todettu, että vähäinen uni vaikeuttaa huomattavasti oppimista.

Ymmärrän kuitenkin sen, että kun menee töihin, täytyy herätä aikaisin ja on hyvä valmistautua tulevaisuutta varten. Koulupäivien täytyisi kestää pidempään, ja se taas vie aikaa vapaa-ajalta. En kuitenkaan haluaisi olla koulussa kymmenestä neljään.

Tähän ongelmaan ehdottaisin sellaista ratkaisua, että lukujärjestyksestä voisi karsia ”turhat” aineet, kuten kuvis, musiikki ja osa valinnaisaineista tai niin, että valinnaisaineita saisi halutessaan ottaa enemmän. Liikuntatuntien ei tarvitsisi kestää kolmea tuntia. Opetussuunnitelmaan täytyisi siis tehdä muutos, jonka mukaan koulupäivät alkavat aikaisintaan yhdeksältä.

Anni Kuivamäki, 8a

Viialan yhtenäiskoulu

Tartu rakentamisen ja kodin teemanumeroon 3. helmikuuta olitpa sitten rakentamassa, remontoimassa tai ihan vain asumassa.

Oma koti on paitsi maailman paras paikka, useimmille myös elämän suurin sijoitus. Ei siis ole mikään ihme, että aihepiiriä käsittelevät sanomalehtiteematkin kiinnostavat lukijoita ja ilmoittajia. Helmikuun alussa ilmestyvä Rakentaminen ja koti -teemamme tarjoaa omaa kotiaan rakentavalle, remontoivalle tai asuvalle lukijalle hyödyllisiä ja mielenkiintoisia sisältöjä muun muassa sisustamisesta, tekniikasta ja ajankohtaisista ilmiöistä paikallisia alan uutisia unohtamatta.

Kerromme mitä aihepiireistä on hyvä tietää ja nostamme esiin valaisevia ja hauskoja esimerkkikohteita, joista kertyneestä kokemuksesta on apua lukijoillemme.

Teemamme kokoaa yhteen myös kattavan paketin alan ilmoittajia, joiden joukosta sinäkin voit löytää ratkaisijan moneen kysymykseesi kotiisi, rakennusprojektiisi tai asumiseesi liittyen.

Olen huomannut, että ryhmäkoot kouluissa ovat aivan liian suuria. Mitä suurempi ryhmä on, sitä huonompi työrauha ja vaikeampi keskittyä. Nykyään vain fysiikka, kemia ja kotitalous ovat pienissä ryhmissä.

Tällä hetkellä luokissa on noin 25 oppilasta. Tiedän, että ennen luokassa saattoi olla jopa 40 oppilasta, joten tilanne on siihen nähden hyvä.

Mielestäni ryhmäkoot ovat liian suuria. Kukaan ei halua opiskella suurissa ryhmissä. Sopiva ryhmäkoko olisi noin 15 oppilasta. Meillä oli ennen englannin tunnit pienissä ryhmissä, jolloin opin paljon paremmin ja oli helpompi keskittyä. Myös korona-aikana etäkoulun jälkeen opiskelimme pari viikkoa pienissä ryhmissä. Silloinkin oli parempi keskittyä. Asiantuntijat sanovat, että pienissä ryhmissä on usein myönteinen vaikutus oppimiseen. Olen myös huomannut, että pienissä ryhmissä luokkahenki on usein parempi.

Ymmärrän, että pienempien ryhmäkokojen toteuttamiseen tarvittaisiin enemmän resursseja, mutta rahaa voitaisiin käyttää enemmän siihen, että voitaisiin palkata lisää opettajia ja saada lisää luokkatiloja. Silloin johonkin muuhun voisi käyttää vähemmän rahaa. Ymmärrän, että ongelmana on myös se, mistä rahaa saataisiin.

Ratkaisuna olisi, että kaupunki voisi esimerkiksi myydä tarpeettomia rakennuksia pois, josta saisi rahaa luokkakokojen pienentämiseen. Toinen vaihtoehto olisi, että kunnallisveroa voisi hieman nostaa, jos rahat oikeasti käytettäisiin luokkakokojen pienentämiseen. Luokkakokoon voisi myös asettaa ylärajan, joka olisi maksimissaan 18.

Emilia Kuusenaho 8a

Viialan yhtenäiskoulu

Akaan sivistyslautakunta käsitteli 21. tammikuuta Viialan yhtenäiskoulun rakentamisen kilpailutusta ja tarjouspyyntöaineistoa. Pykälän sisältö on merkitty salassa pidettäväksi, mutta lautakunnan puheenjohtaja Mika Setälä (kd) valottaa, miltä muulta kantilta yhtenäiskoulua ja sen viereen rakennettavaa Viialan liikuntahallia samalla käsiteltiin.

Akaan Seutu uutisoi 19. tammikuuta, että vaikka liikuntahallin piti olla esteetön, yhtenäiskoulusta ei pääse ensimmäisen kerroksen liikuntasaleihin pyörätuolilla eikä saleista koulun puolelle. Syynä on se, että 40 metrin yhdyskäytävä rakennusten välillä kulkee toisessa kerroksessa, eikä halliin ei ole suunniteltu hissiä.

Mika Setälän mukaan sivistyslautakunta päätti kaksi päivää uutisen julkaisemisen jälkeen, että se pyytää 26.1. kokoontuvaa yhtenäiskoulun rakennustoimikuntaa kiinnittämään huomiota esteettömyyden toteutumiseen yhtenäiskoulun ja liikuntahallin kokonaisratkaisussa.

– Rakennustoimikunta otti asiasta kopin, ja asia etenee. Esteettömyys toteutuu, niin kuin itsestään selvästi pitääkin, Setälä kertoo Facebook-seinällään.

Jo 13. tammikuuta Akaan Seutu uutisoi, että uuteen liikuntahalliin ei tule urheiluseurojen toivomaa kahvilaa, eikä muissakaan kahvilakäyttöön suunnitelluissa tiloissa kuten juoksusuoralla ole varausta vesipisteelle tai sähköjä jääkaapille ja kahvinkeittimelle.

Tältä osin hallin suunnitelmia on Mikä Setälän mukaan nyt päivitetty.

– Juoksusuoralle tulee vesi ja sähkö, joten junioriturnauksissa ja sarjapeleissä, joissa on alle 1000 katsojaa, voidaan siellä toteuttaa pop up -tyyppisesti kahvilatoimintaa.

Kun yhtenäiskoulun tarjouspyyntöasiakirjat julkaistaan hankintakanava Hilmassa, kaupunki tiedottaa Setälän mukaan lisää myös liikuntahallista.

– Kirkastetaan ulospäin kuvaa siitä, millaista hallia ollaan tekemässä, sivistyslautakunnan puheenjohtaja toteaa.

Setälä on jäsenenä myös Viialan yhtenäiskoulun rakennustoimikunnassa, jonka varapuheenjohtaja Heli Piirainen (vas) on kertonut toimikunnalle selvinneen vasta joulukuun alussa, että hallin käyttäjien tarpeita ei ollut huomioitu suunnittelussa tarpeeksi paljon ja tarpeeksi ajoissa.

– Siinä vaiheessa kuultiin, kuinka paljon puutteita seurojen taholta oli ollut ja toiveita, mitä ei ollut huomioitu. Kevät oli kaikella tapaa haastava viranhaltijoille ja meille muillekin, mutta on siellä ollut jotain hässäkkää, Piirainen totesi kertoi Akaan Seudussa 25. tammikuuta.

28.1.2021 Viialan liikuntahallin työmaalla näytti tältä. Uusi yhtenäiskoulu rakennetaan kuvan alareunassa näkyvän metsän paikalle, ja rakennusten väliin tulee 40 metriä pitkä yhdyskäytävä. Kuva: Mikko Peltoniemi

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Harri Rämö kertoo, että Mervi Pulkkisen tulkinta on Kuntaliiton lakimiesten mukaan virheellinen. Kuva: Mikko Peltoniemi

Akaalainen valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Mervi Pulkkinen (kesk) teki kaupunginhallituksen kokouksessa 19. tammikuuta esityksen, jonka mukaan hallituksen joulukuun alussa 2020 tekemä päätös Karhunrahkan tuulivoimapuiston kaavaluonnoksesta on saanut lainvoiman, koska päätöksestä ei ole valitettu. Kaupunginhallitus asettui äänin 6–5 Pulkkisen esityksen taakse ja kaupunginjohtaja Antti Peltolan esitystä vastaan.

Tämän jälkeen Akaan Seutu uutisoi, että 1.12.2020 tehdystä päätöksestä ei ole saanut tehdä kuntalain pykälän 136 mukaan oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta, koska päätös koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Myöhemmin Mervi Pulkkinen on kertonut Akaan Seudun uutisessa, että hänen tulkintansa valitusoikeudesta ei perustunutkaan kuntalakiin vaan hallintolainkäyttölakiin ja korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2010 tekemään päätökseen, joka koski Vantaan kaupungin hyväksymää puistosuunnitelmaa.

Kysymys on valmistelusta

Akaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Harri Rämö (sd) pyysi tilannetta selvittääkseen kaupunginjohtaja Antti Peltolaa ja vs. hallintopäällikkö Maija Sieppiä olemaan yhteydessä Kuntaliittoon. Peltola esitti 19. tammikuuta, että tuulivoimapuiston kaavaluonnosasia palautetaan elinvoimalautakuntaan, jonka käsittelyyn se Akaan hallintosäännön mukaan kuuluu. Rämö kannatti Peltolan esitystä.

Harri Rämön mukaan Kuntaliitosta on saatu vastaus, joka ei tue Pulkkisen puheita.

– Nyt on syntynyt kuva, että Pulkkisen Mervi olisi oikeassa. Se ei pidä paikkaansa. Päätöksestä ei ole valitettu, koska kysymys on valmistelupäätöksestä, johon ei ole muutoksenhakuoikeutta. Mervi Pulkkisen tulkinta on Kuntaliiton lakimiesten mukaan virheellinen, Rämö kertoo.

Hänen Akaan Seudulle välittämässään, Kuntaliitosta saadussa viestissä lakimies avaa asiaa tarkemmin.

– 1.12.2020 päätettiin muun muassa asettaa kaavaluonnos nähtäville. Kysymys on valmistelusta. 15.12.2020 asia jätettiin pöydälle. Se ei ole muutoksenhakukelpoinen päätös. 19.1.2021 hallitus hylkäsi esittelijän ehdotuksen asian palauttamisesta uudelleen valmisteltavaksi. Kaavaprosessi on siten edelleen kesken.

Kaupunginjohtaja Peltolan esitysten puolesta äänestänyt Harri Rämö kertoo, että hän ei ymmärrä Karhunrahkan tuulivoima-alueen kaavaluonnosta koskevia, kaupunginhallituksessa 1.12.2020 ja 19.1.2021 tehtyjä päätöksiä perusteluineen. Rämön mukaan Mervi Pulkkinen esiintyi kaupunginhallituksen tammikuun kokouksessa hyvin asiantuntevasti, joten Rämölle jäi kuva, että Pulkkinen on selvittänyt asian.

Sittemmin Rämö luki Akaan Seudusta, että Pulkkisen esitys perustui kuntalain sijaan hallintolainkäyttölakiin. Hallintolainkäyttölain ensimmäisen luvun ensimmäisen pykälän mukaan kyseistä lakia sovelletaan hallintotuomioistuimissa.

Kaupunginjohtaja Antti Peltola (vas.) selvitti Harri Rämön (oik.) pyynnöstä Kuntaliiton kannan Mervi Pulkkisen kaupunginhallituksessa tekemästä esityksestä. Kuva: Juha Kosonen.

Esitykset tehdään virkavastuulla

Akaan Seutu kysyi viime perjantaina Harri Rämöltä, mitä mieltä hän puheenjohtajana on siitä, että kaupunginhallituksessa tehdään muutosehdotuksia, joiden perustelut eivät noudata kuntalakia ja kaupunginhallituksen omia muutoksenhakuohjeita. Rämön mukaan hallitukselle tehdyissä pohjaesityksissä ja muutosesityksissä on yksi oleellinen ero.

– Kun viranhaltija tekee pohjaehdotuksen, se perustuu lakeihin. Tässä on vuosien saatossa ollut semmoinen ongelma, että kun luottamushenkilö tekee muutosehdotuksen, siellä on pitkät perustelut tai lyhyet perustelut, mutta ne ovat perusteettomia.

Päivätyönään Kylmäkosken vankilaa johtava Rämö on kuntapolitiikassa tullut tunnetuksi siitä, että hän vetoaa viranhaltijoiden esityksiä kannattaessaan juurikin heidän virkavastuuseensa. Rämön mielestä myös muutosehdotuksen tekijällä on aina iso vastuu siitä, että esitys on lain mukainen ja esityksen pohjalta mahdollisesti syntyvä päätös pystytään laittamaan täytäntöön.

– Siinä on semmoinen vaara, että on sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Sen perusteella kuitenkin osa äänestää muutosehdotuksen mukaisesti, Rämö pohtii.

Tilanne on Rämön mukaan selkeä silloin, jos muutosehdotuksella esimerkiksi esitetään, että jotain hankintaa ei tehdä.

– Mutta sitten kun pistetään lyhyitä tai pitkiä perusteluita, minä näen, että se tehdään luottamushenkilön virkavastuulla. Niiden laillisuus pitää olla varmistettuna.

Lue lisää: Akaan tuoreimmalla tuulivoimapäätöksellä on poikkeuksellinen perustelu: Kukaan ei valittanut päätöksestä, josta ei kuntalain mukaan edes saanut valittaa – Harri Rämön mukaan kaupunki on pattitilanteessa

Lue lisää: ”Tulkintani ei perustukaan kuntalakiin” – Mervi Pulkkinen löysi syyn tuulivoimapäätösten valituskelpoisuudelle korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja vantaalaisesta puistosta

Akaan uutena kiinteistöpäällikkönä on tammikuun alussa aloittanut tamperelainen Ville–Pekka Lehtonen, 31. Lehtonen on koulutukseltaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut rakennusinsinööri.

Akaan kaupungin palvelukseen Lehtonen tuli YIT:ltä, jossa hän työskenteli kahdeksan ja puoli vuotta rakennustyömailla työnjohtajana ja työmaainsinöörinä sekä rakennuttamisen ja suunnittelunohjauksen osastolla projekti-insinöörinä.

Lehtonen kiinnostui kiinteistöpäällikön virasta luettuaan Akaan Seudusta, että kiinteistöpäällikön ensimmäinen hakukierros ei tuottanut tulosta.

– Siitä syntyi ajatus, että pitäisikö hakea. Aika tuntui vaihdokselle sopivalta ja Akaa kohteena houkuttelevalta, Lehtonen kertoo.

Junalla ja autolla työmatkat kulkevan Lehtosen päätökseen vaikuttivat myös hyvät liikenneyhteydet sekä tekemisen meininki.

– Näiden muutamien viikkojen aikana itselleni on jo syntynyt hyvä mielikuva kaupunginjohtajasta ja omasta esimiehestäni, teknisestä johtajasta. Akaassa on positiivista draivia, mennään eteenpäin ja asioita kehitetään kaupunkilaisten hyväksi, Lehtonen kertoo.

Ville-Pekka Lehtonen siirtyi Akaan kaupungin palvelukseen YIT:ltä. Kuva: Tarja Antola

Kiinteistöpäällikkö hallinnoi yli sataa rakennusta

Kiinteistöpäällikkö on tilahallinnon tehtäväalueen johtaja, joka hallinnoi kaupungin omistamia yli sataa rakennusta, johtaa kiinteistönhoitoa ja PTS-suunnittelua (pitkän tähtäimen suunnittelu) sekä organisoi peruskorjauksia. Työ keskittyy olemassa oleviin rakennuksiin.

– Työssäni pääsen tutustumaan myös rakenteilla oleviin rakennuksiin. Kun ne ovat valmiit ja kuntalaisten käytössä, ne siirtyvät ne minun vastuualueelleni.

Kaupungin vanhaa rakennuskantaa Lehtonen ei lähde arvioimaan ennen kuin on muodostanut kokonaiskuvan tilanteesta.

– Etukäteen en ole pelännyt enkä karsastanut korjausvelkaa. Kiinteistöjen kehittäminen on myös työn suola. Haaste ei kulminoidu vain Akaan kaupunkiin vaan on uutisoinnin mukaan maanlaajuinen, Lehtonen toteaa.

Hyppy yksityiseltä puolelta julkiselle näkyy Lehtosen mukaan muun muassa siinä, että päätökset tehdään kaupunginhallituksessa, valtuustossa ja lautakunnissa, ja tekninen toimi toteuttaa niitä. Tiedossa on myös iltatöitä silloin, kun kiinteistöasioita käsitellään luottamuselimien kokouksissa. Lehtonen on osallistunut jo teknisen lautakunnan ja perusturvalautakunnan kokouksiin. Kiinteistöpäällikön mukaan työ vaatii myös oman kunta-alan tietämyksen vahvistamista.

Lehtonen asuu yhdessä avopuolisonsa kanssa ja harrastaa pyöräilyä ja matkustamista. Kun korona hellittää, haaveissa on suunnata Saksaan tai Italiaan. Talvikaudella pyöräily on tauolla, mutta keväästä pitkälle syksyyn Lehtonen tekee pyörälenkkejä Tampereen seudulla. Kiinteistöpäällikön mielessä on jo käynyt kokeilla kesällä työmatkapyöräilyä.

– Jos ottaisi pyörän aamulla junaan ja pyöräilisi töistä kotiin. Se olisi varmaan parin tunnin reissu rauhallisesti polkien, Lehtonen laskeskelee.

Lehtosen työtilat sijaitsevat entisen pub Neliapilan rakennuksessa. Kuva: Tarja Antola

Teknisen työn opettaja Jukka Pyykkönen opastaa Jere Linnaa sahan käytössä. Kuva: Pinja Kreus.

Teknisen työn tunneilla työstetään puuta ja opetellaan myös metallitöitä 6. ja 7. luokalla. Arvo Ylpön koulun teknisen työn opettajan Jukka Pyykkösen mukaan viidennellä luokalla tehdään teknisessä työssä jakkara. Kuudennella luokalla taas tehdään peili, taotaan löylykauha, tehdään jokin sähkötyö sekä sorvataan.

Toijalan Yhteiskoulun seitsemännellä luokalla opetellaan puuntyöstökoneiden kuten oikohöylän ja vannesahan käyttöä. Myös Mig-hitsausta ja metallin työstöä opetellaan sekä tehdään töitä, joissa harjoitellaan näiden koneiden käyttöä. Yhtenä työnä tehdään salkku.

– Korona on vaikuttanut käsityöopetukseen melko vähän. Käytössä ovat normaalit koronasuojaukset. Koronasta huolimatta kaikkea pystytään tekemään, Pyykkönen kertoo.

Kysyimme käsityögallupissa, mitä nuorilla on juuri nyt työn alla.

Jere Linna. Kuva: Pinja Kreus.

Jere Linna, Toijalan Yhteiskoulu 6A

– Teen käsitöissä peiliä.

Iisakki Koivuniemi. Kuva: Pinja Kreus.

Iisakki Koivuniemi, Toijalan Yhteiskoulu 6A

– Teen tällä hetkellä peiliä.

Lily Heino. Kuva: Pinja Kreus.

Lily Heino, Toijalan Yhteiskoulu 7E

– Teen metallista kynätelinettä.

Jimi Lehmus. Kuva: Pinja Kreus.

Jimi Lehmus, Toijalan Yhteiskoulu 7E

– Metallista kynätelinettä.

Leomuovin valmistamiin Block Solutionsin moduuleihin Pekka Haaviston (oik.) perehdyttivät Block Solutionsin perustaja Markus Silfverberg (keskellä) ja Block Solutionsin itäisen Afrikan konsultti Jukka Lehtinen (vas.). Kuva: Jarno Keskinen.

Ulkoministeri Pekka Haavisto vieraili maanantaina Akaassa. Vierailu alkoi Viialan puolelta Leomuovin tiloista, joissa ministeri tutustui tehtaan valmistamiin Block Solutionsin moduuleihin. Esimerkiksi katastrofialueille sopivien talojen rakentamiseen käytettävien moduulien materiaalina käytetään ekologista kuitupohjaista biokomposiittia, jonka sisältämä puukuitu syntyy puutavarateollisuuden sivutuotteena. Tuotteen mahdollisuudet varsinkin katastrofialueilla kiinnostivat ulkoministeriä, ja markkinointiapuakin lupailtiin.

– Se oli minusta kiinnostava tuote. Yrityksen johto on ollut aktiivinen markkinoinnissa ja selvästi löytänyt oikeita tahoja, sekä näitä pakolaisleirien organisoijia ja hallituksia että YK-tahoja, joille on tuotetta esitellyt. Siinä yhdistyy tekninen oivallus, markkinointikyky ja näkemys siitä, missä tällaisen tuotteen parhaat markkinat olisivat. Tietysti mielellään tällaista pyritään sopivissa yhteyksissä tuomaan esiin, että tämmöistäkin Suomessa osataan ja tehdään, ministeri kehui.

Ilmastokärjellä kuntavaaleihin

Pekka Haavisto näkee kunnat aktiivisina ilmasto- ja ympäristötoimijoina. Tämä nousee esiin myös kevään kuntavaaleissa yhtenä päälinjoista, joilla vihreät vaaleihin lähtevät.

– Ilmastonmuutoksen torjuminen lähtee jokaisesta kunnasta ja kuntalaisesta. Kunnat voivat siinä olla esimerkin näyttäjiä. Hyvä esimerkki on vaikka koulut. Monilla paikkakunnilla vihreät on pyrkinyt ajamaan kouluissa kasvispainotteisempaa ruokavaliota tai tämän tyyppisiä asioita, ministeri muistutti.

Toinen teema on sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Kuntien pitää olla hyviä kuntia kaikille.

– Lasten ja nuorten palvelut, vammaispalvelut, tämän tyyppiset asiat pitää olla kunnissa kohdallaan. Ehkä nykyään yhä enemmän korostuu mielenterveyspalvelut ja työssä jaksamiseen liittyvät kysymykset. Tulevaisuuden Suomen täytyy olla sellainen, jossa työssä jaksaminen otetaan huomioon. Nämä ovat sellaisia palveluita, joita kunnat nimenomaan voivat tarjota.

Myös kuntien rooli kulttuuripalveluiden tarjoajana on tärkeä. Kuntien rooli kulttuurin tukijoina on tärkeää ihmisen uudistumiselle, Haavisto toteaa.

– Oli kyse sitten kirjastopalveluista tai tapahtumien järjestämistä. Tämä tuli täällä Akaassa käydyissä keskusteluissa hyvin esiin.

Tuulivoima on tulevaisuutta

Toijala ja Urjala ovat ulkoministeri Pekka Haavistolle tuttuja vihreiden aiemmista tilaisuuksista, mutta kokonaiskuvan Akaan kaupungista ministeri kertoi muodostaneensa kaupunginjohtaja Antti Peltolan esitelmän perusteella. Kuva: Jarno Keskinen.

Kysyimme ministerin kantaa tuulivoimaan. Hän näkee tuulivoiman selvästi uuteen energiavalikoimaan kuuluvana asiana samoin kuin esimerkiksi maalämmön ja aurinkoenergian. Ministerin mukaan tuulivoima pitää ottaa huomioon kaavoituksessa sen aiheuttamien haittojen vuoksi.

– Tuulivoimapuistot oikein sijoitettuina ovat oikea ratkaisu. Sen yhteydessä puhutaan maisema- ja meluhaitoista. On hyvä, että ne näkökulmat otetaan huomioon kaavoituksessa. On tärkeä kohdata ne huolet. Tuulivoiman kaavoituksessa joudutaan sovittamaan yhteen samanlaisia ilmiöitä kuin vaikkapa liikenteen kaavoituksessa. Se on toiminto, joka meidän yhteiskuntaamme nykymaailmassa kuuluu. Tila riittää Saksassakin, joten jonkin verran tässä on asennekysymystäkin, Haavisto näkee.

Kuntavaalit läheinen asia myös ulkoministerille

Nopeasti ajatellen kunnilla ja ulkoministerin tehtäväkentällä ei tunnu olevan paljonkaan yhteistä. Haaviston mukaan tämä ei pidä paikkaansa.

– Aina kun maailmalla Suomea kehuu ja kertoo asioita, joissa on menestytty, niin hyvin usein ne ovat asioita, jotka liittyvät kansalaisten hyvinvointiin tai onnellisuuteen tai asioihin, jotka kunnissa synnytetään. Myös tasa-arvon tulokset savutetaan paikallistasolla. On hyvin paljon kuntia, joilla on ystävyyskuntia tai joissa ollaan aktiiviasia kehitysapuasioissa. Myös ilmastoasiat ovat kansainvälisiä, ja monella kunnalla on ilmastohankkeita. Kuntien kansainvälinen verkostoituminen on tärkeää.

Ei vain suurten kaupunkien puolue

Usein suurten kaupunkien puolueeksi mielletty vihreät onnistui viime kuntavaaleissa leviämään pienempiin kaupunkeihin ja maaseudulle. Maataloudesta elantonsa saava puolueen jäsen ei enää ole harvinaisuus.

– Meillä on puolueessa myös paljon käsityöläisiä ja yrittäjiä. Oikeastaan yrittäjyys on asia, joka tulee vastaan, meni minne tahansa. Sitä ei aina mielletä, että yrittäjiä on niin paljon mukana. Se on minusta hyvä huomata, että pienemmillä paikkakunnilla on paljon tämän tyyppisiä vihreitä aktiiveja, Haavisto näkee.

Ministeri kiinnitti Akaassa huomiota myös pienempien ja suurempien kaupunkien keskinäiseen riippuvuussuhteeseen. Liikenneyhteydet ovat siinä suuressa roolissa.

– Pääradan varsi ja se, miten sitä voidaan hyödyntää uusien työpaikkojen ja asuinalueiden synnyssä, nousee aika hyvin esiin. Ajattelen itse, että vihreät on koko maan puolue. Viime eduskuntavaaleissa meinasi jo tulla ensimmäinen kansanedustaja Lapista. Se osoitti, että kaikista maakunnista on mahdollista saada myös kansanedustaja, Haavisto totesi.

Muitakin arvoja kuin ympäristö

Haavisto muistutti akaalaisia myös siitä, miten vihreät edustaa muitakin kuin ympäristöarvoja.

– Vihreän puolueen alkuaikoina käytiin jo keskustelut siitä, ollaanko ekovihreät vai sosiaalivihreät. Sosiaaliset kysymykset ja tasa-arvo ovat aina kuuluneet vahvasti vihreisiin. Tasa-arvokysymysten osalta vammaispalvelut ovat esimerkki siitä. Samalla kun suojellaan luontoa, suojellaan myös ihmistä ja ihmisarvoa, Haavisto tiivisti.

Ei tyrmäystä presidenttiehdokkuudelle

Kysymykseen siitä, kiinnostaisivatko presidentin tehtävät tulevaisuudessa, Haavisto ei antanut suoraa vastausta.

– Tuntuu, että edelliset vaalit olivat vasta äsken. Presidentinvaalit ovat aika paljon energiaa vievä tapahtuma. Yleensä en suunnittele elämää kovin pitkälle etukäteen vaan ajattelen niin, että kutakin tehtävää hoidetaan kerrallaan, ja nyt hoidetaan ulkoministerin tehtävää. Paljon lähempänä seuraavia vaaleja selviää ehdokasasettelu ja oma kanta, Haavisto lausui.

Arkkitehdit, rakennusinsinöörit sekä maanrakentamisen asentamisen ammattilaiset ovat lyöneet viisaat päät yhteen ja luoneet modernin vaihtoehdon 2020-luvun omakotitaloasujalle. Uuden innovaation mukaisia taloja alkaa nousta tänä vuonna Pirkanmaalle. Slab Oy etsii parhaillaan yhteistyöyrityksiä muista maakunnista.

Vuosikymmenet erilaisten rakennushankkeiden parissa työskennellyt monialayrittäjä Janne Pyhälä tietää, että jokaisella sukupolvella on oma käsityksensä rakentamisesta, kodista sekä asumisesta. Pyhälä on yksi rakennusalan ammattilaisista, jotka ovat yhdessä luoneet modernin innovaation 2020-luvun suomalaisesta betonisesta omakotitalosta. Lempäälästä käsin toimiva yritys aikoo pystyttää jo ensimmäisenä toimintavuotenaan vähintään 30 pytinkiä Pirkanmaalle.

Slabilainen Janne Pyhälä on kiinnostunut henkeen ja vereen rakentamisesta. Hän on viihtynytkin koko aikuisikänsä erilaisten rakennus-, korjaus- sekä remonttihankkeiden parissa.

Pyhälä on myös vakuuttunut siitä, että suomalaiset ovat perusgeeneiltään omakotitaloasujia ja kesämökki-ihmisiä.

Talonrakennusta monesta vinkkelistä tehnyt Pyhälä tietää, että jokainen sukupolvi haluaa omakotitaloihinsa oman kädenjälkensä. Ne kumpuavat kullakin vuosikymmenillä vallalla olevista trendeistä.

– Juuri nyt ihmiset ottavat niin rakentamisessa kuin asumisessa isosti huomioon hiilijalanjäljen ja tekemisiensä ympäristövaikutukset. Ympäristöystävällisyys on merkittävä arvo, hän listaa.

– Ilmastonmuutos heittää omat haasteensa rakentamiselle.

Pyhälä on vakuuttunut siitä, että betoni säilyttää vahvan aseman suomalaisessa omakotitalorakentamisessa tulevaisuudessakin. Hän muistuttaa, että betonin pääraaka-aineet ovat sementti, kiviaines sekä vesi. Betonin raaka-aineet saadaan maaperästä.

– Kalkkikiveä ja betoniin soveltuvaa kiviainesta on saatavissa lähes kaikkialla. Yhä suurempi osuus talonrakennuksen käyttämästä kiviaineksesta on murskattu kalliosta, joten harjukiviainekset säästyvät, Pyhälä sanoo.

Pyhälän mukaan ihmisten ympäristöystävällisyystietoisuus on vahvalla pohjalla.

– Betoni ei sisällä terveydelle tai ympäristölle vaarallisia aineita. Päästöt sisäilmaan ovat erittäin vähäiset, hän tarkentaa.

Pyhälän mielestä raudoitetun betonirakenteen ympäristöystävällisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon rakenteen koko elinkaari.

– Elinkaari käsittää betonin osa-ainesten valmistuksen, rakenteen valmistuksen, käytön, huollon, purkamisen sekä mahdollisen osien tai materiaalien kierrätyksen ympäristövaikutukset, hän avaa.

– Hiilidioksidipäästöä kompensoi se, että osa hiilidioksidista palautuu takaisin betoniin rakenteen käytön aikana ja erityisesti kierrätysvaiheen aikana, kun betoni reagoi ilman hiilidioksidin kanssa. Pitkällä aikavälillä sementin valmistuksessa kalkkikivestä irronneesta hiilidioksidista saadaan ilmakehästä sitoutettua takaisin huomattava osa, Pyhälä kertoo.

Betonielementti on kätevä ja muuntuva moduli. 2020-luvun omakotitalon rakentamisen trendit suosivat ympäristöystävällisyyttä.

Yksilöllisyys on tärkeää

Janne Pyhälä korostaa, että suomalaisessa omakotitalorakentamisessa sarjatuotanto ja yksitotisuus on taaksejäänyttä aikaa.

Hänen mielestään viiden viime vuosikymmenen omakotitalorakennusbuumit ovat vaikuttaneet voimakkaasti siihen, mitä ihmiset arvostavat 2020-luvun arkkitehtuurissa, rakennusmateriaaliratkaisuissa sekä kodin toimivuuteen vaikuttavissa yksityiskohdissa.

Pyhälän mukaan selkeä muutos koskee asuinneliöiden määrää.

– Meidänkin talomallistossamme on kolmeen kokokategoriaan kuuluvia neliömääriä. Pienet omakotitalot ovat 80-100-neliöisiä, keskikokoiset 100-125-neliöisiä sekä isot 125-160-neliöisiä, hän tarkentaa.

– Yksilölliset talot ovat aina asia erikseen. Jokaisen on saatava toteuttaa asumisensa unelma. Siihen me taivumme.

Tontti eli talon pystytyspaikka ratkaisee hyvin paljon, minkälainen pytingin on oltava.

Pyhälän mukaan tontin katselmus on rakennushankkeen ykkösasioita.

Pirkanmaa reviirinä

Uutukainen pirkanmaalainen Slab Oy keskittyy alkuvaiheessa kotimaakunnan omakotitalomarkkinoille. Lähtökohtana on, että Lempäälässä Suoraman Elementti Oy:ssä tehtäviä elementtejä ei haluta kuljettaa kohtuuttoman etäälle.

Janne Pyhälä sanoo, että muiden maakuntien markkinoita varten etsitään betonielementtien valmistajia. Suurennuslasin alla ovat muun muassa pohjoisessa Oulu ja idässä Joensuu.

– Lähdemme liikkeelle siitä, että ensimmäisenä toimintavuotenamme rakentaisimme 30 omakotitaloa, hän toteaa.

Pyhälä arvelee, että ensimmäinen kohde olisi pystyssä touko- ja kesäkuun taitteessa.

Lempäälässä toimiva Suoraman Elementti Oy valmistaa betonielementit. Kotimaakunnassa valmistettavat elementit käytetään vain Pirkanmaalla rakennettaviin omakotitaloihin.

Syvän yhteistyön tulosta

Janne Pyhälä korostaa, että aikaa kestävä ja pitkäikäinen talo tarjoaa mielenkiintoisen pähkinän pureskeltavaksi.

– Meidän kehitystyömme on ollut hyvin syvää pohdintaa, jossa olemme kääntäneet monta kiveä ylösalaisin. Kun eri alojen ammattilaiset yhdistävät voimavaransa ja tietotaitonsa, niin käsissä on lujaa faktaa. Uuden yrityksen perustaminen ja sen tuotesortimentin rakentaminen on antoisaa, kuten rakentaminen aina, hän miettii.

Joukkueessa ovat muiden muassa arkkitehti (SAFA) Minna Nyström-Järvinen, suunnittelija Kai Silverberg, työmaavastaava Mikko Sinervo, laskenta- ja toimituspäällikkö Janne Pyhälä, työmaa-asennusvastaava Atte Pyhälä sekä asentaja Mikko Rantanen.

Pyhäjärvellä kalastava Pekka Rintamaa viihtyy hyvin ammatissaan. Hän pitää kaupallisen kalastajan ammattinsa tulevaisuutta valoisana. Mies kannustaa toimeliaita ja pitkäjänteisiä henkilöitä hankkiutumaan ammattikalastajiksi.

Runsaskalaiset järvet mahdollistavat niin vapaa-ajan kalastuksen kuin kaupallisen eli ammattikalastuksen Pirkanmaalla. Pirkanmaan kalatalouskeskuksen suunnittelija-kalastusbiologi Päivi Pyyvaara sanoo, että lähikalan kysyntä on voimakkaassa kasvussa. Hän toivoisi, että ammattikalastajien ammattikunta laajenisi nykyisestä 25 toimijasta reippaasti runsaslukuisemmaksi.

Pirkanmaan kalatalouskeskuksessa suunnittelijana työskentelevä ja Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen ammattikalastajat ry:n sihteerinä oleva Päivi Pyyvaara kiteyttää, että Pirkanmaalla on erinomaiset olosuhteet laajentaa ja kehittää kalataloutta.

Pyyvaaran mukaan maakunnan järvissä ui runsaasti kalaa.

– Kuluttajat suosivat lähikalaa, eli sen kysyntä kasvaa koko ajan. Tarjontaa on lisättävä, hän painottaa.

– Tosiasia on, etteivät kalat vesistöistämme lopu, vaikka kalastusta lisättäisiin merkittävästikin nykyisestä, hän teroittaa.

Pyyvaara muistuttaa, että Pirkanmaan järvillä riittää kalastettavaa niin kaikille vapaa-ajan kalastajille kuin kaupallisille kalastajillekin. Kaikille on tilaa.

– Muiden muassa maahanmuuttajat suosivat särkikaloja, koska esimerkiksi Aasiassa vastaavat kalalajit ovat hyvin käytettyjä ruoanvalmistuksessa.

Pyyvaara uskoo, että kaupallisten kalastajien määrä nousisi heti, jos heidän lupa-asiansa saataisiin nykyistä jouhevammin kuntoon. Haasteeseen on tartuttu, ja ratkaisua etsitään.

Pirkanmaalla toimii tällä hetkellä 25 ammattikalastajaa.

Kaupalliset kalastajat kahdessa ryhmässä

Kaupalliset kalastajat jaetaan ryhmiin I ja II.

Maa- ja metsätalousministeriöstä kerrotaan, että ryhmään I kuuluvat luonnolliset henkilöt tai yhteisöt, joiden itse pyytämän kalan tai siitä jalostettujen kalastustuotteiden myynnistä kolmen viimeksi kuluneen tilikauden aikana kertyneen liikevaihdon keskiarvo ylittää 10 000 euroa. He voivat myös olla uusia kaupallisia kalastajia, jotka esittävät ELY-keskuksen hyväksymän suunnitelman siitä, miten kalan tai siitä jalostettujen kalastustuotteiden myynnistä kertyvä liikevaihto ylittää 10 000 euron määrän viimeistään kolmantena tilikautena rekisteröitymisestä.

Ryhmään II kuuluvat muut kuin ryhmään I kuuluvat kaupalliset kalastajat. Lisäksi kalastaja sijoitetaan ryhmään II, jos suunnitelma liikevaihdon kehittymisestä ei toteudu.

”Pirun hieno ammatti”

Lempääläläinen Pekka Rintamaa, 38, on toiminut kaupallisena kalastajana pian neljä vuotta.

– Tämä on pirun hieno ammatti, hän luonnehtii.

– Kalastaminen on rankkaa, mutta ammatin harjoittaminen on hyvin vapaata. Tässä saa olla ulkona raikkaassa säässä, mies lisää.

– Työ on hyvin yksinäistäkin. Omatoimisuus ja neuvokkuus ovat tärkeitä avuja, sillä esimerkiksi talvikelillä en voi aavistaa, milloin mönkijä jumittuu hankeen, Rintamaa jatkaa.

Rintamaa arvostaa jatkuvaa uuden oppimista.

– Kalojen kanssa toimiessa en tule milloinkaan täysin valmiiksi mutta taitavammaksi ja paremmaksi kylläkin.

Rintamaa ei haikaile takaisin elintarviketehtaaseen, jossa hän työskenteli 18 vuoden ajan.

– Onnekseni olin kalastanut pienen ikäni isäni kanssa. Kalastus oli sivuammattinakin liki 16 vuoden ajan. Homma oli siis minulle tuttua, kun vaihdoin leipäpuutani.

Rintamaa pitää tulevaisuuttaan ammattikalastajana valoisana. Hänen mukaansa tulevaisuuden uskoa lujittaa se, että kalavesistä ja kalakannoista pidetään koko ajan hyvää huolta.

Rintamaan pyytämät kalat päätyvät 90-prosenttisesti Tampereen Kauppahalliin Kalaherkut Nygren Oy:n tiskiin.

– Lisäksi asiakkainani on muutama ravintola. Niiden määrää saisi kasvatettua, mutta haluan olla realisti ja hoitaa sovitut asiat kunnolla.

Rintamaa pitää valttinaan sitä, että hänen asiakkailleen toimittamillaan kaloilla on kalastajan tutut kasvot.

– Asiakkaat kyselevät, kenen pyytämiä kalat ovat, millä ne on pyydetty ja mistä ne on pyydetty, hän tietää.

Rintamaa uskoo, että kaupallisen kalastajan ammatti kiinnostaisi uusia kykyjä, jos lupa-asiat hoituisivat nykyistä kätevämmin.

– Kalastaminen edellyttää myös merkittävää investointia, hän muistuttaa.

Rintamaa on rakentanut kalankäsittelylaitoksen kotinsa yhteyteen.

Pälkäneläinen Esko Tuominen tietää, mitä ammattikalastajana toimiminen tarkoittaa. Hän on jo 70-vuotias ja hankkinut elantonsa kalastamalla ja ravustamalla vuodesta 1985 lähtien. Nyt konkari on päättämässä uraansa kaupallisena kalastajana. (Kuva: Kati Pääkkönen)

”Kalastamisella elää”

Pälkäneläinen Esko Tuominen on ollut kaupallisena kalastajana vuodesta 1985 lähtien.

– Takanani on jo 36 vuoden urakka, mies laskee.

Tuominen alkaa lopetella ammattimaista kalastamistaan, sillä hänellä on mittarissa 70 vuotta. Omiksi tarpeikseen hän aikoo heittää verkkoja jatkossakin.

Tuominen on hyvin tyytyväinen elämäntyöhönsä, ja hän suosittelee kalastajan ammattia nuorille, jotka ovat valmiita tarttumaan fyysiseen työhön.

– Helpolla kalastaja ei pääse, mutta palkitsevaa ja antoisaa homma on, hän kannustaa.

Tuominen huomauttaa, että ammattikalastaja on luonnon armoilla.

– Vuosi sitten talvella en päässyt järvelle. Kalastaminen tyssäsi. Nyt on täysin päinvastainen talvi. Kalaa nousee hyvin, hän kiittelee.

Tuomisen kalat ovat tehneet hyvin kauppansa. Hän on vienyt saaliinsa paikalliseen K-supermarket Pälkäneeseen.

– Lisäksi minulla on ollut kautta aikojen yksityisistä ihmisistä koostuva kanta-asiakkaiden joukko.

Tuominen tunnetaan myös ravuistaan.

– Aikanaan minä savustinkin pyytämiäni kaloja, mutta Euroopan unionin määräykset tekivät savustamisen mahdottomaksi. Ostohaluisia ihmisiä kyllä olisi ollut, hän naurahtaa.

Tuominen toivoo, että Pälkäneeltä löytyisi joku uusi kyky, joka jatkaisi ammattikalastamisen perintöä.

– Olen ollut sitkeä sissi. Olen tyytyväinen uraani kalastajana, hän kiteyttää.

Ilkka Raukola hankkii lisätuloja ravustamalla. Hän toivoo, että rapujuhlakulttuuri siirtyisi Pirkanmaallakin nuoremmille polville.

Raukola pitää asiakkaat ravuissa

Orivesiläisellä Ilkka Raukolalla ravustaminen on ollut maatilan liitännäiselinkeinona jo 20 vuotta.

Raukolan mukaan saksiniekkojen tarjonta ja kysyntä ovat kohdanneet perinteisesti hyvin.

– Koronapandemian synnyttämä poikkeusaika näkyi viime kesänä minunkin ravustusarjessani. Perinteiset ravintola- ja pitopalveluasiakkaat eivät ostaneet saksiniekkoja vanhaan tahtiin. Onneksi yksityiset asiakkaat järjestivät useampia rapujuhlia eli menekki oli hyvä, Raukola kertoo.

Raukola kiittää, että maakunnassa vallitsee vahva rapujuhlaperinne.

– Oma huoleni liittyy siihen, että siirtyykö rapujuhlaperinne uusille sukupolville. Tässä tunnistan ison haasteen, hän miettii.

Raukola huomauttaa, että rapu on tilastoissa peräti kolmanneksi tärkein sisäjärvien anti heti muikun ja kuhan jälkeen.

MATTI PULKKINEN

Viialassa on vähäiset ja yksipuoliset harrastusmahdollisuudet, jonka vuoksi moni lapsi lähteekin lähikuntiin harrastamaan. Mahdollistaisikohan Viialan tuleva liikuntahalli runsaamman lajitarjonnan? Viialan harrastusvalikoimassa on vain muun muassa paini, tanssi, baletti, jalkapallo ja yleisurheilu. Huonon salitilanteen vuoksi seuroilla ei ole mahdollisuutta lisätä liikunnan tarjontaa. Salitilan puuttuminen on myös näkynyt koululiikunnassa. Esimerkiksi kaikkia pallopelejä ei ole ollut mahdollista kokeilla. Yhtenä esimerkkinä mieleeni tulee koripallo, jota en ole päässyt kokeilemaan koululiikunnassa.

Kokeiltuani Viialan tarjoamia harrastuksia en löytänyt itselleni mieluista, joten lähdin etsimään harrastusta Tampereelta, koska siellä on paljon erilaisia harrastuksia. Lähdin sinne kokeilemaan voimistelua ja siellä hallilla tutustuin ihan toisenlaiseen voimistelulajiin, mitä olin ajatellut. Joten uskoisin hallitarjonnan Viialassa mahdollistavan koulu- tai seura liikunnan kautta uusien liikuntalajien löytymisen helposti.

Voisiko Viialan huonot harrastusmahdollisuudet vaikuttaa siihen, että lapsella ei ole mahdollista harrastaa? Kyllä, uskoisin että monilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta viedä lasta harrastuksiin Viialan ulkopuolelle. Syynä voisi olla vanhempien pitkät työmatkat, huonot työajat tai ihan vaikka autottomuus. Tästä syystä lapsi voi jäädä ilman mieleistä harrastusta ja sen tuomia etuja, muun muassa ryhmätyötaidot ja sosiaaliset suhteet. Lisäksi itse olen saanut hyviä ystävyyssuhteita harrastukseni kautta.

Tällä hetkellä Viialaan rakennetaan liikuntahallia ja toivonkin, että tämän myötä liikunta- ja harrastusmahdollisuudet kasvaa ja seuroilla sekä koululla olisi mahdollisuus monipuolistaa liikunnan tarjontaa.

Ada Heikkinen, 8b

Viialan yhtenäiskoulu

Akaan kaupunki rakentaa Viialaan uutta liikuntahallia. Kuva: Mikko Peltoniemi

Akaassa on tähän mennessä epidemian aikana todettu yhteensä 26 koronatartuntaa. Johtava ylilääkäri Tiina Määttä kertoo, että parin viikon aikana uusia tartuntoja on tullut kuusi, joista kaksi on todettu viikon sisällä ja neljä aikaisemmalla viikolla.

– Nämä neljä ovat samaa ketjua, jotka on selvitetty, eivätkä tartunnat ole siitä edenneet, Määttä toteaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n koronatilastossa Akaaseen on merkitty tähän mennessä 22 tartuntaa. Määtän mukaan syytä erilaisiin lukuihin on vaikea tietää. Johtavan ylilääkärin tiedossa olevat 26 tartuntaa on todettu akaalaisilla.

– Ehkä akaalaisten tartuntoja on THL:n tilastossa mennyt jonkin toisen paikkakunnan listalle. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja THL:n tilastot ovat alusta asti olleet hieman erilaiset, Määttä toteaa.

Johtava ylilääkärin mukaan väsymys koronarajoituksiin alkaa näkyä ihmisten käyttäytymisessä.

– Selvästi koronarajoitukset alkavat väsyttää, mikä terveydenhuollossa herättää huolta. Vaikka Pirkanmaalla ei ole ollut kovin paljon muuntovirusta, sen mahdollisuus yhdistettynä siihen, että jaksaminen koronarajoituksiin laskee, on huono yhdistelmä.

Määttä arvelee, että koronatesteissä käydään nyt herkemmin kuin hiljaisen joulun jälkeen, mutta määrät eivät ole samaa tasoa kuin ennen joulua. Määtän mukaan tautia on väestössä liikkeellä yhtä lailla kuin ennenkin.

– Testeissä on edelleen hyvä käydä hyvinkin herkästi, koska oireista ei pysty tunnistamaan, onko kyse koronasta vai ei. Varsinkin taudin alussa oireet voivat olla tosi lieviä, kuten kurkun karheutta ja nenän tukkoisuutta. Kaikilla oireet eivät pahene, kun taas osalla viikon tai kahden kohdalla saattaa tulla kuumetta ja muita klassisia oireita.

Kotona asuvien ikäihmisten rokottamista koronaa vastaan on hidastuttanut pula rokotteista, minkä takia uusia rokotusaikoja ei ole voitu antaa. THL:n tilaston mukaan Akaassa ensimmäisen rokoteannoksen on saanut 784 henkilöä ja Urjalassa 472 henkilöä.

– Kunnalla olisi kyllä mahdollisuus ja valmiuksia rokottaa, kunhan vaan saadaan rokotteita, Määttä sanoo.

Akaassa koronatestaus on Viialan terveysasemalla. Kuva: Mikko Peltoniemi

Suunnittelujohtaja Ruut-Maaria Rissanen odottaa malttamattomana tuloksia uudesta väestösuunnitteesta. Hänen mukaansa Pirkanmaan asukasmäärä on jatkossakin vahvasti kasvu-uralla. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Pirkanmaan asukasmäärä on vakaalla kasvu-uralla. Pirkanmaalaisia on nyt 521 147. Noin joka kolmas suomalainen voisi ajatella muuttavansa Tampereelle, kertoo Taloustutkimuksen viime vuonna tekemä selvitys. Pirkanmaan liiton suunnittelujohtaja Ruut-Maaria Rissanen muistuttaa, että maakunnassamme ovat läsnä kaikki asumisen ja elämisen trendit vahvuuksineen sekä heikkouksineen. Yhtä mielenkiintoinen tilanne ei ole lähestulkoonkaan kaikissa maakunnissa.

Pirkanmaan liitto on käynnistänyt juuri uuden väestösuunnitteen laatimisen. Suunnittelujohtaja Ruut-Maaria Rissanen odottaa työltä paljon ja mielenkiintoisia tuloksia.

– Pöyhimme 2010-luvun väestökehityksen hyvin tarkasti. Etsimme muun muassa muutossuunnat ja niiden seuraukset. Haemme askelmerkkejä, tienviittoja ja ymmärrystä väestömäärän odotteeseen, Rissanen tarkentaa.

Parhaillaan tehtävän väestösuunnitteen tavoitteena on kurkistaa vuoteen 2040 ja jopa 2050 saakka.

– Meidän on hyvä ymmärtää nykytila ja siinä syntyvät ilmiöt. Kun tunnistamme ongelmia tai uhkia, voimme etsiä keinoja, lääkkeitä niiden ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi, Rissanen sanoo.

Hänen mukaansa lähikuukausina valmistuva aineisto on poikkeuksellisen mielenkiintoinen.

Rissanen luottaa siihen, että Pirkanmaa on väkimääränsä suhteen nettovoittaja tulevaisuudessakin.

– Se, miten kasvu jakaantuu eri paikkakuntien kesken, on eri juttu. Vaihtelut ovat hyvinkin suuret.

Rissanen huomauttaa, että pirkanmaalaiset ovat tunnetusti hyvin uskollisia asuinsijoilleen ja kotimaakunnalleen.

Tampere tarjoaa aitoa urbaania asumista. Maakunnassa on paljon maaseutua. Pirkanmaalla on vetovoimaisia kuntia, vaikka niiden asukasmäärä ei silmiinpistävästi kasvakaan. Syynä on korkea ikärakenne eli suuri luonnollinen poistuma. (Kaavio: Helena Mäkinen)

Keskittymistä ja hajaantumista

Pirkanmaa muodostuu 23 kunnasta.

Maakunnan dynamona on voimakkaasti kehittyvä ja kasvava Tampereen kaupunkiseutu.

– Tampere tarjoaa aitoa urbaania asumista, eli niin sanottu yhteinen olohuoneajattelu toimii, Ruut-Maaria Rissanen toteaa.

Rissanen huomauttaa, että maassamme on monta maakuntaa, joissa ei ole Tampereen kaltaista voimakkaasti edistyvää keskuskaupunkia, eikä Tampereen kultaisen renkaan kaltaista monipuolista työssäkäyntialuetta.

Huomionarvoista on, että päätrendit, keskittyminen ja hajaantuminen, ovat täyttä totta Pirkanmaalla.

– Osa ihmisistä arvostaa hyviä palveluja, toimivia liikenneyhteyksiä, monipuolisia harrastusmahdollisuuksia sekä tiivistä asumista. Tällaiset ihmiset viihtyvät kaupungeissa ja suosivat kaupunkiasumista.

– Joukko ihmisistä haluaa elää lähellä luontoa, omassa rauhassa ja omistaa maata. Pirkanmaalla on paljon maaseutua, ja se on elävää.

Rissanen teroittaa, että Pirkanmaan rikkautena ovat seutukaupungit, kuten Akaa, Valkeakoski sekä Sastamala. Hänen mukaansa maakunnan toimivat liikenneyhteydet ja hyvät liikenneväylät mahdollistavat ihmisten pendelöinnin eli jouhevan liikkumisen eri paikkakuntien välillä.

Rissasen mukaan nykyään myös monipaikkaisuus on aito vaihtoehto. Monet pystyvät olemaan ja elämään niin kaupungeissa kuin maaseudulla esimerkiksi etätöiden ansiosta. Se on kuitenkin oikeasti luksusta ja harvojen ulottuvilla.

– Ihmisten asumiseen liittyvät mieltymykset ja mahdollisuudet eivät kulje aina käsi kädessä. Missä haluaisin asua tai missä on mahdollista asua?

Rissanen muistuttaa, että työ ja toimeentulo vaikuttavat edelleen monen asuinpaikan valintaan.

Tuijotetaanko asukasmäärää?

Fakta on, ettei jokainen kunta pysty kasvattamaan asukasmääräänsä.

Ruut-Maaria Rissanen kannustaakin kuntia tarttumaan muihinkin kriteereihin ja tunnuslukuihin kuin vain asukaslukuun.

– Esimerkiksi asukastyytyväisyys on hyvä mittari, hän poimii esimerkin.

– Tai työpaikkaomavaraisuus.

Rissanen huomauttaa, että Pirkanmaallakin on monta kuntaa, joiden muuttovirta on positiivinen. Pohjalla on kuitenkin ikääntynyt väestö, joten luonnollinen poistuma on suurempi kuin muuttajien virta.

– Tällainen kunta on kuitenkin houkuttava, johon asumistaan ratkovat tahtovat suunnata.

Rissanen kehuu kuntia siitä, että niissä kasvavissa määrin satsataan elinympäristöön.

– Kunnat ovat sitoutuneet houkuttelevan elinympäristön toteuttamiseen. Tämä on avainasia haasteessa, miten kunnan väkiluku säilytetään tai saadaan jopa kasvamaan. Asumisen olosuhteet ovat palvelujen tavoin kuntien imagotekijöitä.

Kunnat paljon vartijoina

Ruut-Maaria Rissanen odottaa, että kunnat tunnistaisivat voimavarojensa realistisuuden ja ratkaisisivat asioita jalat maassa.

– Onko esimerkiksi viisasta avata kokonaan uusia asuinalue, jos sen kunnallistekniikka ja muut kulut nielevät liki kaikki käytössä olevat resurssit? hän perää.

Rissanen pitää viisaana, että kunnat huolehtivat siitä, että niiden palvelukärki on mahdollisimman monen käyttäjän ulottuvilla.

– Uusia asumisen ryppäitä ei pidä muodostaa huonoille sijainneille. Ohjenuorana on hyvä pitää sitä, että turvaudutaan pääsääntöisesti olevaan palveluverkostoon ja sen vahvistamiseen.

Pirkanmaan liitto on aktiivinen lausuja kuntien kaava-asioissa.

– Peukutamme voimakkaasti esimerkiksi puurakentamista. Meidän on syytä muistaa, että jo muutaman vuoden kuluttua kaikesta julkisesta rakentamisesta 40 prosenttia olisi oltava puuta suosivaa. Tavoite on kova. Painotus suosii suomalaista osaamista ja kotimaista teollisuutta. Puurakentamisen ideana on tietysti se, että täällä hyödynnettäisiin kotimaista raaka-ainetta eikä vaikkapa Uudesta-Seelannista. Pirkanmaan liiton tehtävänä on myös jakaa kunnille tietoa ajankohtaisista asioista, kuten puurakentamisesta, Rissanen kertoo.

MATTI PULKKINEN

Pääset lukemaan teemajuttuja tästä linkistä.

Torstaina 5. helmikuuta

Tarja ja Risto Tallinnaan

Viialan Pyryn monivuotinen junioritoiminta lentopallossa on jälleen tuottanut tulosta. Pyryn nuoret lentopalloilijat Tarja Lehtonen ja Risto Lahti on valittu TUL:n B-ikäisten liittojoukkueisiin.
B-tyttöjen ja -poikien liittojoukkueisiin kuuluu kumpaakin 12 nuorta lentopalloilijaa eri puolilta Suomea. Nämä joukkueet tekevät harjoitus- ja kilpailumatkan Tallinnaan 9.–15.2.81.
Viikon aikana Tallinnassa harjoitellaan Venäläisten ja Suomalaisten valmentajien johdolla, sekä pelataan harjoitusotteluita vastaavia joukkueita vastaan.
Valinta liittojoukkueisiin on todella hieno saavutuss Tarjalta ja Ristolta.

”Hyvästi elämä” Ylioppilaskirjoitukset
alkoivat äidinkielen kokeella

Maamme 33600 ylioppilaskokelasta aloitti maanantaina klo 9.00 ylioppilaskirjoitukset. Viialan lukiossa 36 nuoren joukko kokoontui juhlasaliin, jonne pöytiä oli asetettu harvakseen koko salin alueelle. Joukko on tyttöenemmistöinen, mukana oli 27 tyttöä ja poikia vain 9. Tämä lienee osoitus poikien opiskeluhaluttomuudesta.
Rehtori Raimo Myllylä kertoi ensimmäisenä olevan äidinkielen koe, johon on aikaa 6 tuntia. Kokeet jatkuvat keskiviikkona, eli eilen, kuullun ymmärtämisen kokeella ja ensi maanantaina on vuorossa äidinkieli II ja samalla viikolla ymmärtämisen koe.
Kukin oppilas oli varannut pöydälleen muonaa pitkän pohtimisen ajaksi naposteltavaksi ja kun sitten reh. Myllylä avasi tiukasti suljetun kuoren alkoi päivän työ. Lähes käsinkosketeltava jännitys väreili salin ilmassa ennen kirjoitusten alkamista. Sen toi parhaiten ilmi eräs poika lausahduksellaan ”Hyvästi elämä”.

Ankeus päättyy

Jo parisen viikkoa jatkunut ankeus kalastuksessa päättyy juuri näinä päivinä ja ennuste lupaa jälleen viikonvaihteesta alkaen hyviä kalasaaliita. Parin viikon rytmi on tässäkin tapauksessa kyseessä, eli parisen viikkoa tuota kalaa pitäisi nousta ja sitten 20 pvän tienoilla se jälleeen hiljenee. Nyt alkavat kevätjäät olla parhaimmillaan pilkkijöille. Onnea mukaan.

Asunnon yleisilmeen on hyvä olla harmoninen. Mikäli käytetään tummempia sävyjä, ne eivät saa olla liian kirjavia. Kuva: Villa LKV.

Kiinteistönvälittäjä Kari Salminen Villa LKV:stä korostaa, että asunnon perussiisteys vaikuttaa ehdottomasti eniten ostajaehdokkaiden ensireaktioon. Salminen kertoo vinkit, joita hän suosittelee kaikkia asunnon myyjiä tekemään ennen valokuvaajan käyntiä.

– Toimenpiteillä aikaansaatu fiilis olisi hyvä pyrkiä ylläpitämään koko myyntiprosessin ajan eli asuntoesittelyiden aikana, Kari Salminen vinkkaa.

1. Siivous on kaiken A ja O

• Tärkeintä olisi huomioida riittävä puhtaus. Asunto tulisi siivota perusteellisesti, ja siivouksen tulee ylettyä asuintiloista jokaiseen tilaan, myös pesu- ja wc-tiloihin. Puhtaus on puoliruokaa, ja uskoaksemme tärkein seikka asuntoa myytäessä.

2. Harkitut kalusteet

• Varsinkin lapsiperheissä tavaraa ja kalustetta saattaa kertyä liiaksi asunnon kokoon nähden, joten hyvin usein kalusteiden ja tavaroiden määrää tulee karsia. Vaikka kyseessä on monesti perheen arjen kannalta tärkeitä asioita, on asuntoon hyvä saada tilantuntua ja harmoninen ja simppeli järjestys.

3. Sisustus ja muu irtain

• Nyt on se hetki, kun parhaat matot, päiväpeitot ja tyynynpäälliset kuuluu kaivaa esiin. Suosimme vaaleita ja raikkaita sävyjä. Mikäli käytetään tummempia sävyjä, niiden fiilis tulisi olla melko rauhallinen, ei liian kirjava. Mikäli asunnossa on esillä paljon omistajien omia valokuvia ym. henkilökohtaista tavaraa, suosittelemme niiden varastointia pois näkyviltä. Mahdolliset kaukosäätimet, peliohjaimet, lasten lelukasat, lemmikkien ruokakupit jne. on hyvä varastoida piiloon. Vähemmän on enemmän pätee irtaimen määrässä, kun asuntoa esitellään ostajaehdokkaille. Tämä parantaa myös ostajan hahmotuskykyä itse asunnosta, kun hän tutustuu kohteen myynti-ilmoituksen valokuviin vaikkapa pienestä kännykän näytöstä.

4. Valo

• Luonnonvalon on hyvä päästä kulkeutumaan asuintiloihin, valona sitä ei voita mikään keinovalo. Nostetaan siis sälekaihtimet ylös ja rullataan viimeisetkin rullaverhot rullalle. Kun vaiheessa 1 on pesty ikkunat huolellisesti, kristallinkirkas lasi viestii osaltaan ostajille hyvin pidetystä kodista.
• Esittelyitä ajatellen näin talvella on hyvä kiinnittää huomiota valaistukseen. Myyjän tulee huolehtia, että jokainen valaisin varmasti toimii ja esim. kattoon upotetuissa led- tai halogeenivaloissa kaikki polttimot palavat. Pimeään aikaan mm. pöytävalaisimilla saa luotua kodikasta tunnelmaa, joten niidenkin käyttö on suositeltavaa.

5. Piha tai parveke

• Kesällä pihan/parvekkeen tulee näyttää kutsuvalta. Myyjän tulisi huolehtia, että mahdolliset pihakalusteet ovat niin kuin niiden pitäisi olla. Kesällä myös piha-alueiden olisi hyvä olla edustuskunnossa, mm. nurmikot leikattuna. Piilota mahdolliset harrastevälineet sekä pihan hoitotarvikkeet ulkovarastoon. Jos omistat grillin, olisi sen mahdollinen suojapeite hyvä ottaa pois ainakin valokuviin, mikäli grilli on paremman näköinen kuin itse suojapeite. Talvella on hyvä tehdä mahdolliset lumityöt, toivottaen asiakkaat jo pihassa tervetulleiksi kylään.

Asunnon perussiisteys vaikuttaa huomattavan paljon ostajaehdokkaiden ensireaktioon. Huolellisen siivouksen tulee kattaa myös pesu- ja wc-tilat. Kuva: Villa LKV.

– Ennen asuntoesittelyä olisi hyvä huomioida, että asunto on suunnilleen samassa kunnossa kuin se oli kuvauspäivänä. Näin talvella esittelyyn on hyvä jättää kaikki asunnon valot päälle, jotta asiakkaiden saapuminen kohteeseen on mahdollisimman kodikas. Hämärällä myös mahdollisuuksien mukaan kynttilät luovat mukavaa tunnelmaa.

– Älä missään nimessä leivo pullia, se juttu tuli ja meni jo aikaa sitten. Ruoanlaiton hajut ja vahvasti hajustetut siivousaineet peittävät asunnon ominaistuoksua, ja tämä häiritsee monia. Vältetään siis ylimääräisiä häiriötekijöitä, Kari Salminen kiteyttää.

Korona toi tilantarpeen

Suomen Kiinteistönvälittäjät ry:n toimitusjohtaja Jussi Mannerberg toteaa asuntokaupan olleen vilkasta viimeisen vuoden sisällä. Jo pari viikkoa koronaepidemian rantautumisesta Suomeen myynti alkoi selvästi kiihtyä.

– Parempien 2000-luvulla valmistuneiden omakotitalojen kauppa omalla pihalla sekä vapaa-ajan asuntojen kauppa ovat käyneet erityisen vilkkaasti.

Kun korona-arki löi päälle viime keväänä, tarve isommille asunnoille kasvoi. Yhtäkkiä tilalle oli iso tarve, koska moni siirtyi etätyöhön samaan aikaan, kun lapsilla ja nuorilla alkoi etäkoulu.

– Nyt on haluttu tilaa, väljyyttä ja luontoa ympärille. Ihmiset ovat ikään kuin halunneet varmistaa itselleen kunnollisen kotipesän muuten epävarmana aikana, Jussi Mannerberg on huomannut.

Joidenkin lajien sukupuolierittely on selkeää. Esimerkiksi on sanottu, että jalkapallo, jääkiekko ja taistelulajit olisivat niin sanotusti poikien lajeja ja esimerkiksi kilpatanssi, voimistelu sekä cheerleading olisivat tyttöjen lajeja. Oikeastaan voimistelu sekä cheerleading olivat alun perin niin sanotusti miesten lajeja, mutta nykyään ne oletetaan tyttöjen lajeiksi, joka on mielestäni epäreilua.

Nuoren/lapsen pitäisi itse saada harrastaa sitä lajia, mitä haluaa riippumatta siitä, kummalle sukupuolelle laji on oletettu. Ennen mielestäni lajin kohderyhmän sukupuolioletus oli selkeämpää, mutta nykyään se ei ole enää niin merkityksellistä. Selvästikin monessa lajissa on annettu mahdollisuuksia aivan kaikille sukupuolesta riippumatta. Joku on joskus voinut kuulla jonkun sanovan toiselle, että miksi harrastat tuota, sehän on tyttöjen/poikien laji. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku sanoisi sinulle noin? Olisiko sinulla rohkeutta jatkaa lajia, koska et välittäisi, mitä muut sanovat vai lopettaisitko sen heti?

Kuten me kaikki varmasti tiedämme, Suomessa on suhteellisen hyvällä mallilla se, ettei lajeja enää luokitella, mutta asia ei ole kehittynyt yhtä pitkälle monessa muussa maassa. Ihmisten pitäisi ajatella sitä, että kuka vain voi harrastaa mitä vain lajista tai sukupuolesta riippumatta. Mieti, jos itse olisit lapsena halunnut kovasti harrastaa jotain, mikä olisi hyvin sukupuolieroteltua, mutta esimerkiksi vanhempasi olisi kieltänyt vain sen takia, että et ole oikeaa sukupuolienemmistöä kyseiseen lajiin.

Mielestäni kuka vain voi harrastaa mitä vain sukupuolesta riippumatta, kunhan vain riittää tahtoa sitoutua, työskennellä kovaa sekä intohimoa lajia kohtaan. Ei ole mitään väliä kummalle sukupuolelle laji on menneisyydessä luokiteltu, sillä nykyään kaikilla on mahdollisuus mihin vain. Elä päivä kerrallaan, älä ajattele mennyttä vaan keskity tulevaan! Jokaisen kaikkialla maailmassa ottama askel on aina lähempänä sitä, ettei sukupuoliluokittelua eri urheilulajeja kohtaan ole.

Alina Henttonen, 8b

Viialan yhtenäiskoulu

Leena ja Markus Mantere ovat remontoineet Koittolan talon vanhaa kunnioittaen. Kuva: Antti Luukkanen.

Oskari Koittola oli 1920-luvun koittaessa uuden alussa. Takana oli sisällissota ja tuomio, jonka Nakkilasta maailmalle lähtenyt Koittola istui Suomenlinnan vankileirillä. Ei ole tiedossa, kuinka kauan hän syksyllä 1918 pakkotyölaitokseksi muuttuneessa Suomenlinnassa tuomiotaan kärsi, mutta viimeistään seuraavana vuonna hän oli vapaa, kun viimeisetkin punavangit vapautettiin.

Kovin konkreettista syntiä ei Koittolan niskoille saatu. Valtiorikosoikeuden arkistoista löytyvän luonnehdinnan mukaan Koittola oli ”luotettava, mutta tuntuu jotenkin rikolliselta”. Rintamalla Koittola oli ase kädessä kuitenkin nähty, mikä riitti tuomioon.

Vuonna 1921 25-vuotias Oskari Koittola löysi itsensä Viialasta. Entinen renki ja maatyöläinen sai töitä nahkatehtaalta ja oli ilmeisen hyvissä väleissä tehtaanjohtaja Hugo Sandbackan kanssa, koska tämä neljä vuotta myöhemmin vaimoineen myi Koittolalle ja hänen ompelijatarvaimo Annalle tontin 7850 markan hintaan aivan Viialan kartanon vierestä.

Myös Sandbackalla oli menneisyys Nakkilassa, jossa hän omisti nahkatehtaan 1920-luvun molemmin puolin. Myydessään tontin Koittolalle oli hän luopumassa myös Viialan tehtaasta, joka myytiin Aaltosen kenkätehtaalle 1925.

Omenoita ja koirankoulutusta

Taloa alettiin rakentaa vuonna 1926, ja valmista tuli seuraavana vuonna. Työmatka nahkatehtaalle ei ollut muutamaa sataa metriä pidempi, ja vapaa-ajan Oskari vietti omenoita kasvattaen ja rakasta saksanpaimenkoiraansa Tomia kouluttaen.

Aikalaisten muistot Koittolasta liittyvätkin nimenomaan näihin kahteen harrastukseen. Tontilla oli parhaimmillaan 30 omenapuuta, joiden satoa Koittola myi viialalaisille. Ja olihan omenoista myös viinin tekoon.

Niin tosissaan Koittola omenoidensa kanssa oli, että hän saattoi vartioida Tomin kopissa pihalla, että voisi narauttaa omenavarkaat itse teosta. Tomia hän valmensi lähellä sijainneella harjoitusradalla. Kerrotaan koiran saavuttaneen palkintojakin.

Oskari Koittola jäi nahkatehtaalta Eläkkeelle vuonna 1961. Hän kuoli vuonna 1966 ja Anna-vaimo vuonna 1977.

Koittolan talon erikoisuuksia on yläkerran puolipyöreä ikkuna. Työväen asutuksiin tällaisia yksityiskohtia harvemmin suunniteltiin. Kuva: Antti Luukkanen.

Remontti vanha tunnelma säilyttäen

Lapsettomien Koittoloiden kuoltua talo päätyi 1970-luvulla Lehtosen pariskunnalle. Jaakko ja Niina Lehtonen asuivat lapsineen talossa aina 2000-luvulle saakka, ennen kuin tieto tyhjillään jääneestä talosta kiiri Viialan Sallinkulmalla asuneiden Markus ja Leena Mantereen korviin. Ensinnä he ihastuivat paitsi taloon myös sen käytännölliseen sijaintiin.

– Meidän tyttären kaveri oli puhunut hänelle, että heidän lähellään on tyhjänä oleva talo, johon voisitte muuttaa. Siksi lähdimmekin etsimään, onko talo myynnissä. Silloin Rasin koulu oli vielä toiminnassa. Tässä oli lapsille kaverit ja koulu lähellä, kuvailee Valkeakosken Musiikkioistossa soitonopettajana toimiva Leena Mantere vuonna 2013 tapahtunutta ostopäätöstä.

Talo oli tuolloin 1970-luvun kunnossa.

– Eristystä tarvittiin lisää, ja totta kai taloa haluaa muutenkin laittaa oman maun mukaan, musiikintutkijana toimiva Markus Mantere muistelee.

Remontti oli iso. Uusituiksi tulivat niin sähköt, putket, katto kuin lähes kaikki muukin. Markus Mantere korostaa, että vanha tunnelma haluttiin kuitenkin säilyttää.

– Sen takiahan tänne tultiin.

Tältä talo näytti 1970-luvulla. Koittolan editse meni vielä kulkutie, nyt kevyen liikenteen väyläkin kulkee edempänä.

Muutoksia ympäristössä

Muutoksia on talossa ja sen ympäristössä koettu ennenkin. Alun perin talossa oli kaksi sisäänkäyntiä, sillä yläkerrassa on joskus ollut alivuokralaisia. Siellä toimi myös Anna Koittolan ompelimo. Lehtoset olivat kuitenkin muuttaneet rakenteita ja tehneet talosta käytännöllisemmän yhden perheen asunnon.

Sitäkin suurempia muutoksia on koettu talon ulkopuolella. Nykyinen Rautatienkatu rakennettiin 1970-luvun alkupuolella. Se menee aivan Mantereiden ja tien toisella puolella olevan Vallin talon välistä nykymittapuun mukaan todella lähellä. Konkreettista haittaa lähellä olevasta tiestä ei kuitenkaan ole koitunut.

– Alkuun aamuliikenne saattoi joskus herättää, mutta nyt siihen on jo tottunut, Markus sanoo, ja Leena muistuttaa, että itse piha on kuitenkin aidan takana suojassa.

Sen sijaan liikenne toisesta suunnasta on hiljentynyt. Naapurissa olevan, vaneritehtailija Arvi Kilpisen entisen kodin, niin sanotun Päämajan edestä radan alta menee nykyään vain kevyen liikenteen väylä. Toista oli Koittolan aikaan, kun kulkutie meni vielä radan yli. Silloin Kilpisen karhukoira Nalle muisti tervehtiä töistä palaavaa Oskari Koittolaa haukkumalla koko aidan mitan, kunnes tämä pääsi kotiin.

Lähteet: Kansanperinteen arkisto, Valtiorikosoikeuden arkistot, Hannu Pohjaston ja Eino Mantelan haastattelut

Teistä huolimatta aidattu pihapiiri on rauhallinen. Kuva: Antti Luukkanen.

Huvilamaisuutta työläisympäristössä

Koittolan ulkoarkkitehtuuri ei viittaa rakentamisajankohtaansa. Tyypillinen esimerkki 1920–30-lukujen arkkitehtuurin tyylistä on sen sijaan tien toisella puolella oleva Vallin talo. Tosin sen ikkunat on vaihdettu joskus 50-luvulla.

Talojen katot olivat 20–30-luvuilla joko mansardeja, kuten Vallin talon, tai matalia, jopa aumattuja harjakattoja. Esimerkiksi Rasin kivikoulu on tyypillinen klassismin edustaja 1920-luvulta. Esikuvana oli sata vuotta aiempi klassismi, jonka vaikuttavin kokonaisuus Suomessa on Senaatintorin ympäristö.

Ei ole kuitenkaan tavatonta, että etenkin kansanrakentajat, myöhemmin rakennusmestarit ja kirvesmiehet sämpläsivät eri tyylejä. Rakennusten ajoittamiseen tämä ilmiö tuottaa pohdintoja. Kun mietin missä muualla olisi tyyliltään vanhahtavia Koittolan kaltaisia taloja tuli mieleeni Tampereen Viinikka.

Viinikan vanhin alue on rakentunut noin kymmenen vuoden aikana, 1915–1925. Niinpä talojen rakennusajat ovat tiedossa. Viinikassa näkee silti paljon T-ikkunoita, jotka olivat arkkitehtuurissa muotia 1800-luvun lopulla. Laudoituksen jaottelu eri kenttiin on vanhahtavaa, samoin kattojen jyrkkyys ja räystäiden yksityiskohdat eli kaikki ne osat, joista puuarkkitehtuurin tyyli on tunnistettavissa.

Uskon, että Viinikan hartiapankkirakentajat tulivat Kyttälän ja Tammelan vuokrataloista. Ne oli rakennettu 1800-luvun lopulla. Sitten kun edessä oli oman talon rakentaminen, oli helpointa jäljitellä sellaista, minkä keskellä oli joka päivä elänyt.

Joka neliö käytössä

Koittolan talo muistuttaakin Viinikan työläisten itselleen rakentamia taloja. Asuntopula oli kaikilla teollisuuspaikkakunnilla aina 1950-luvulle saakka huutava. Niinpä oli käytännöllistä tehdä jyrkkä katto, jopa mansardi, koska silloin saattoi yläkertaan sisustaa yhden tai jopa kaksi hellahuonetta. Viinikassa ja Pispalassa on aivan tavallista, että Koittolan kokoisessa ja näköisessä talossa oli alkuun neljä asuntoa. Vielä sotien jälkeen työläisperheet asuivat ahtaasti.

Asun Toijalassa talossa, jonka kirvesmies Salo rakensi perheelleen vuonna 1936. Yhdeksänhenkinen perhe asui kamarin ja keittiön talossa, eikä se ollut mitenkään harvinaista. Meille elintasopossuille kylläkin käsittämätöntä.

Koittolassa on myös ripaus huvilamaisuutta: yläkerran ulkoneva puolipyöreä ikkuna poikkipäädyssä. Huvilamaisiin taloihin oli varaa pikkuvirkamiehillä ja porvareilla. Alemmalla keskiluokalla, niin kuin nyt sanottaisiin. Toijalan Pätsiniemeen rakennettiin vuosisadan alussa paljon konduktöörien, opettajien ja kauppiaiden ”huviloita”, joissa siis asuttiin kyllä ympäri vuoden. Omakotitalohan on ruotsiksi villa.

Varakkaimmat saattoivat jopa antaa arkkitehdille toimeksiannoksi talon piirustusten laatimisen. Usein sitten piirustuksia kierrätettiin, niin että luovasti muuteltiin kokoa ja näköä tai yksityiskohtia. Arkkitehdin silmä yleensä huomaa tällaiset sovellukset. Kun ammattisuunnittelijan piirustuksia muokkaillaan, syntyy usein hassuja mittasuhteita julkisivuihin ja epäkäytännöllisiä ratkaisuja pohjapiirroksiin.

Ajattelen, että jonkin huvilamaisen yksityiskohdan lisääminen tavalliseen työläisten asuintaloon on ollut kujeilua niitä kohtaan, joilla oli varaa rakennuttaa hienompia taloja. Edellä kuvatulle ilmiölle on myös vastakohtansa: työläiskaupunginosien rakentumisen vauhdittamiseksi tarjottiin rakentajille mallipiirustuksia somista porvarillisista pikkutaloista, esimerkiksi Viinikassa. Ehkä niitä pidettiin liiankin sievistelevinä työläisen makuun, koska niihin ei juurikaan tartuttu.

Mistä varat omaan taloon?

Miten on ollut mahdollista, että nahkatehtaan työläinen Oskari Koittola puolisoineen on saanut tontin näin läheltä kartanon pihapiiriä? Yleensä omistava luokka on pitänyt jonkinmoista hajurakoa tehtaidensa työläisiin. Ehkä hän oli niin tärkeä mies tehtaan tuotannossa, että oli fiksua antaa hänen asua lähellä. Silti.

Toinen arvoitus on, mistä Koittola sai varat talon rakentamiseen. Todennäköisesti Sandbackalta lainaamalla. Mutta mikä motiivi oli Sandbackalla rahoittaa yksittäinen työläisen talo? Patruunat kyllä tukivat työväkensä asumista Finlaysonista Huurteen Suomiseen asti mutta yleensä huokeilla tonteilla, isoille asuinalueille ja ilmaisella rakennusmateriaalilla.

Koittolan talon serkkuja, huvilamaisuudella kujeilevia työläisten rakentamia taloja löytyy siis runsaasti Tampereelta ja Toijalastakin, mutta vähemmän Viialasta. Vai onko niitä purettu? On hienoa, että Koittola on säilynyt, vaikka tie siirrettiin sen toiselle puolelle. Kortteleiden muutokset tietävät yleensä vanhojen rakennusten poistamista. Säilyminen on kuitenkin aina suhteellista: joka korjauksessa tehdään uutta ja muutetaan alkuperäistä.

Lasse Majuri
Kirjoittaja on akaalainen arkkitehti

Kuluvalla viikolla vietetään koulujen ja uutismedian yhteistä mediakasvatuksen teemaviikkoa Uutisten viikkoa eli entistä Sanomalehtiviikkoa. Tänä vuonna Uutisten viikon teemana on väärän tiedon leviämisen torjunta ja sen selvittäminen, mikä on totta. Mediat kannustavat viikolla keskusteluun luotettavan tiedon ja vastuullisen journalismin merkityksestä.

Asioiden muuttuessa monimutkaisiksi kehotetaan usein palaamaan perusasioiden pariin. Niitä miettimällä voi nähdä ulospääsyn mitä monimutkaisimmistakin tilanteista. Uutisissa ja mediassa yleensäkin nuo perusasiat ovat totuus ja median objektiivisuus. Media ja toimittajat ovat ulkopuolisia tarkkailijoita, eivät aktiivisia toimijoita. Tällä varmistetaan median puolueettomuus. Uutisissa ei ole tilaa toimittajien omille mielipiteille, ainoastaan tosiasioille. Tämä on se puhdas peruslähtökohta, se asema, jossa luotettavan ja vakavasti otettavan median tulee pysyä.

Toimittajakin on ihminen. Jokaisella toimittajalla on omat näkemyksensä ja mielipiteensä. Ammattitaito punnitaan siinä, miten tasapuolisesti toimittaja kykenee näistä huolimatta uutisensa kertomaan. Jos asenne on kohdallaan, totuus on vain totuus, jonka toimittaja raportoi.

Tämä ei tarkoita, etteikö toimittajien näkökulmasta olisi olemassa oikeaa ja väärää. Toki on, ja pitää ollakin. Otetaan esimerkki rajan takaa, Aleksei Navalnyi. Venäjän valtaapitävät tahot yrittävät vaientaa itselleen kiusallisen, jopa vaarallisen oppositiojohtajan. Vangittuna olevan Navalnyin vapauttamista ovat vaatineet lukuisat länsimaat. Tässä asetelmassa on selvää, kuka on tarinan sankari ja ketkä roistoja. Toimittajien ei tarvitse sitä päättää eikä myydä käsityksiään yleisölle. Riittää, että toimittajat kertovat tapahtumat niin totuudenmukaisesti kuin vain kykenevät asioiden todellisen tilan selvittämään. Sen jälkeen yleisön tehtävä on tulkita saamansa tieto ja muodostaa oma käsityksensä. Oikean tiedon vastaanottaminen ei siis vielä riitä, se pitää myös osata tulkita.

Uutisten viikon teema on nyt tärkeämpi kuin koskaan. Toimittajien rooli tarkkailijoina on hämärtymässä ja heistä on tulossa yhä aktiivisempia toimijoita. Samalla hämärtyy yleisön saama käsitys siitä, mikä on totuus ja mikä toimittajien omasta näkökulmasta esitetty näkemys. Tämä on erityisen vaarallista sen vuoksi, että yksilöinä myös yleisön jäsenillä on aina omat näkemyksensä asioista. Jos toimittajat tarjoavat totuuden sijaan omia näkemyksiään ja ne näkemykset osuvat yksiin yleisön näkemysten kanssa, yleisöt voi luulla, että kaikki on hyvin. Todellisuudessa yleisö on tässä tilanteessa saattanut juuri harhautunut entistä kauemmas totuudesta, yleensä omaksi haitakseen.

Totuus ei useinkaan miellytä. Kun näin on, voimme pohtia, haluammeko pysyä omassa kuplassamme, jossa vastaanotamme ja hyväksymme vain ne viestit, jotka tukevat omaa maailmankuvaamme vai otammeko vastuun ja suostumme avaamaan silmämme myös sille, miten asiat todella ovat. Samalla tavalla kuin totuus on toimittajan työn perusta, sen tulisi olla myös yleisön maailmankuvan perusta. Toimittajat tekevät arvokasta työtä toimittaessaan yleisölle kestäviä rakennuspalikoita totuuteen perustuvan maailmankuvan rakentamiseen. Näistä totuuksista kiinnostunut yleisö tekee toimittajien kanssa arvokasta yhteistyötä näkemällä vaivaa löytääkseen uutisvirrasta totuuksia, ei mielipiteitä.