Kylmäkosken koulun rakentamisen tueksi kesällä 2017 perustetun kannatusyhdistyksen toiminta lähestyy loppuhuipennustaan. Kylmäkosken koululle rakennetaan parhaillaan ulkorakennusta, joka rahoitetaan kannatusyhdistyksen keräämillä varoilla ja Hauhon Säästöpankkisäätiön yhdistykselle myöntämällä 10 000 euron avustuksella.

– Meillä on tilillä edelleen yli 40 000 euroa, vaikka olemme koko ajan käyttäneet varoja tarpeellisiin hankintoihin koululle, Kirkonkylän koulun kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Anniina Joela kertoo.

Kylmäkosken  koulun ulkorakennus tulee piha-alueen laitaan vastapäätä koulun pääsisäänkäyntiä. Koulun kannatusyhdistyksen puheenjohtajan Anniina Joelan (vas.) ja koulunjohtaja Heli Hotti-Paanasen mukaan työmaa on ollut myös oppilaille kiinnostavaa seurattavaa. Kuva: Tarja Antola

Yhteisöllisyys yllätti

Kannatusyhdistys on kerännyt rahaa erilaisilla tapahtumilla, talkoilla ja tuotemyynnillä. Kassaa ovat kartuttaneet muun muassa Jipun, Hietasen perheen ja paikallisten esiintyjien joulukonsertit, lastenrieha, tanssit Metsälinnassa, laskiaisrieha yhdessä Tipurin kyläyhdistyksen kanssa, kynttilä-, pakaste- ja kassimyynnit sekä vanhan koulun tavaroiden huutokauppa.

Rahallisesti merkittävin tempauksista on ollut 16–17 000 euroa tuottanut huutokauppa. Yhdistys on saanut myös useita lahjoituksia.

– Tämä on ollut ihan mieletön projekti, jossa yhteisöllisyys yllätti. Yritykset, yhdistykset ja yksityishenkilöt ovat halunneet olla mukana, ja lahjoituksia on tullut myös ihmisiltä, jotka ovat joskus asuneet Kylmäkoskella, Joela toteaa.

Kannatusyhdistys lakkautetaan, kun viimeisin projekti on valmis. Koulun hyväksi toimintaa jatkaa vanhempainyhdistys.

Rakennustyöt alkoivat loppuvuodesta. Kuva: Tarja Antola

Tarjouksia tuli vain yksi

Ulkorakennuksen rakentamiseen liittyvästä byrokratiasta on huolehtinut Akaan kaupunki. Alkuvuodesta 2020 järjestetyssä kilpailutuksessa tarjouksia tuli vain yksi, joka oli 89 900 euroa.

– Siinä ei ollut mitään järkeä, kun kyse on muutaman kymmenen neliön ulkorakennuksesta. Ilmoitimme, että se on liian kallis, Joela kertoo.

Toteutukseen löytyi vaihtoehtoinen menettely, ja rakentajaksi saatiin akaalainen Rakennus Press Oy. Yritys rakentaa varaston 36 290 eurolla.

Työt koulun pihalla alkoivat loppuvuodesta. Koulunjohtaja Heli Hotti-Paananen kertoo, että oppilaat ovat seuranneet tarkkaan Miikka Kinnarin ja Jari Rupposen työskentelyä ja töiden etenemistä luokissa ikkunoiden takaa ja pihalla työmaa-aidan toiselta puolelta.

Ulkorakennukseen tulevat tilat koulun ulkoliikuntavälineiden säilytykseen sekä luistimien sitomiseen. Tilaa on myös yhdistysten ja seurojen käyttöön. Heli Hotti-Paanasen ja Anniina Joelan kanssa työmaalle pääsi myös Joelan perheen 3. joulukuuta syntynyt Iida-tytär. Kuva: Tarja Antola

Kaivatut säilytystilat

Heli Hotti-Paanasen mukaan ulkorakennus on koululle tarpeellinen. Ulkoliikuntavälineiden säilytystilojen lisäksi rakennukseen tulee pukuhuone luistimien sitomiseen sekä varastotilaa yhdistyksille ja seuroille.

Säilytystilojen puuttuessa ulkoliikuntavälineitä on säilytetty vanhan koulun eteisessä. Välituntivälineitä varten on uuden koulun seinään saatu pieni säilytyslaatikko kannatusyhdistyksen toteuttamana.

– Koulussa on pieni varasto liikuntasalin vieressä, mutta se on vain sisäliikuntavälineille. Ulkorakennus tulee tosi tarpeeseen, ja kannatusyhdistys tiesi sen alusta asti, Hotti-Paananen kertoo.

Ulkorakennusta ovat tekemässä akaalaisen Rakennus Press Oy:n Miikka Kinnari (vas.) ja Jari Rupponen. Kuva: Tarja Antola

Akaan kaupungin kustannusrakenteeseen syventyessä ja vertaillessa sitä muihin kuntiin kiinnittyy huomio Kuntaliiton tilastoissa sivistyksen ja osaamisen alimitoitukseen Akaassa.

Vaikka Akaan kunnallisveroprosentti (22,25 prosenttia) on radanvarren kunnista korkein, ovat opetuksen ja kulttuurin kustannukset/asukas alhaisimmat. Lukuun ottamatta perusopetusta ollaan Akaassa kaikissa opetuksen ja kulttuurin kustannusluokissa alle maan keskiarvon (muun muassa lukiokoulutus – 41 euroa/asukas).

Naapurikunnat panostavat lukiokoulutukseen huomattavasti enemmän, sillä Lempäälä (130 euroa/asukas) käyttää siihen lähes kaksinkertaisen määrän Akaaseen (71 euroa/asukas) verrattuna ja Valkeakoski miltei kolminkertaisen määrän (198 euroa/asukas).

Olisi muistettava, että koulu ei ole tehdas, jossa toimintaa voidaan loputtomasti tuotantoprosesseja kehittämällä tehostaa. Sekä sivistykseen että osaamiseen on panostettava riittävästi. Koulutus on investointi tulevaisuuteen, ja tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa Akaassakin.

Jouni Koski

FT, KTM

Kuntavaaliehdokas

Akaan Kokoomus

Kirjoittajan mukaan naapurikunnat panostavat lukiokoulutukseen huomattavasti Akaata enemmän. Kuva: Mikko Peltoniemi

Vaikka pakkasia on ollut, voi jää olla yhä heikkoa. Arkistokuva.

Toini-myrskyn mukanaan tuoma lumi on tuonut uusia vaaratekijöitä jäillä liikkuville. Vaikka luvassa on kipakkaa pakkasta, ohuen jään pinnalle kertynyt lumi hidastaa vahvan jään syntymistä, Pirkanmaan pelastuslaitos varoittaa. Järvien pinnat ovat poikkeuksellisen ylhäällä ja juoksutukset tuovat virtauksia paikkoihin, joissa normaalitalvena jää on kantanut.

Järven jäällä lumen painon synnystä tullutta kohvajäätä ja sohjoa voi olla nyt paljon. Myös railoja voi olla muodostunut. Nyt satanut lumi peittää alleen kaikki nuo petolliset elementit ja ulkoilijat saattavat uskaltautua jäille. Pirkanmaalla kova tuuli on avannut esimerkiksi Näsijärvellä sulia paikkoja jo muutaman päivän vanhaan jäähän.

Turvallisuutta heikoilla jäillä voidaan parantaa valmistautumalla. Monet pilkkionkijat käyttävät kelluntahaalareita ja pelastautumispukuja. Pelkkä pukujen käyttö ei kuitenkaan riitä, vaan niiden käyttöä pitää ensin harjoitella oikeissa olosuhteissa. Ilman harjoittelua voi käydä yhtä huonosti kuin ilman pukuja. Myös jäänaskalit kuuluvat jokaisen jäällä liikkujan varusteisiin.

Jos jää pettää:

– säilytä maltti ja toimi harkiten

– huuda heti apua

– käänny siihen suuntaan mistä olit tulossa

– riko jäätä edeltäsi niin pitkälle kuin se käsin ja vartalolla särkyy

– kohota itsesi potkimalla vaaka-asentoon ja ponnista jään päälle

– kieri, ryömi ja konttaa, kunnes varmasti olet kestävällä jäällä

– hakeudu nopeasti lämpimään

Akaan Seutu selvitti kyselyllä akaalaisten omia ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä, jotta Toijalan aseman odotustilojen aukioloaikojen supistamisen uhka väistyisi pysyvästi. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että VR on suunnitellut supistuksia, kaupunki on luvannut järjestää tiloihin vartioinnin ja VR on luvannut toistaiseksi pidättäytyä aukioloaikojen supistuksista.

Toistaiseksi. Jotain siis pitäisi muuttua pysyvästi, jotta voimme siirtää tämän kaupunkiimme oleellisesti vaikuttavan asian pois päiväjärjestyksestä. Kyselyyn tuli yli sata vastausta. Käytännössä kaikki olivat realistisia, moni keskittyi vartiontiin ja valvonnan kehittämiseen. Sitten olivat ne vastaukset, joissa ehdotettiin asiaan puuttumista positiivisen kautta.

Haluammeko, että aseman odotustiloissa käyttäydytään hyvin, koska siellä ei uskalleta käyttäytyä huonosti? Vai haluammeko, että asema on toimiva, aktiivinen, iloinen ja positiivinen osa kaupunkia? Sellainen paikka, jossa ei ole tilaa ilkivallalle ja huonolle käytökselle? Ei piilopaikka keskellä kylää, kuten sitä yhdessä vastauksessa luonnehdittiin, vaan ehkä jopa kylän keskus?

Asemalla on jonkin verran tyhjiä tai vajaakäytöllä olevia tiloja. Jos asema on aiemmin ollut akaalaisten näkökulmasta vähän syrjässä, on se uusien tornitalojen myötä siirtymässä henkisesti paljon lähemmäs keskustaa. Jo nyt aktiivinen kaupungin liikekeskus yltää Kinon talolle saakka. Asema on ihan siinä vieressä.

Esimerkkejä vastaavista henkiinheräämisistä löytyy. Esimerkiksi Eurassa rakennettiin takavuosina pieni ostoskeskus mäntymetsään. Keskus avattiin, ja pikkuhiljaa jokainen liike muutti pois. Aikanaan uusi yrittäjä etsi tilaa liikkeelleen. Paikaksi valikoitui autio ostoskeskus, ehkä edullisen vuokran vuoksi. Kohta liike sai naapurin, sitten toisen ja aikanaan jo kerran kuolleeksi luultu keskus oli täynnä elämää. Voisiko Toijalan asemalle käydä samoin?

Muutama vastaaja ehdotti kioskitilojen vuokraamista nuorille, jotka pitäisivät kioskia ikäisilleen. Jos kaupunki tulisi tässä vastaan edullisen vuokran muodossa tai jonkinlaisen yhteistyön kautta, voisi aseman uusi ankkuriliike olla siinä. Vaikka tällainen kioski ei ehkä olisi mikään bisnes, olisi se jo ensimmäinen askel aseman elävöittämisen suuntaan. Asema tarjoaa liiketaloudellisinkin perustein toimiville yrityksille muutaman hyvän puolen. Parkkitilaa riittää ja tilaan on helppo tulla suoraan junasta. Tämä voisi kiinnostaa ainakin joitakin erikoisliikkeitä, joiden asiakaskuntaa asuu Akaan ulkopuolellekin. Toki palveluiden pariin olisi helppo tulla myös Viialan seisakkeelta

Elossa pysyminen edellyttää myös kunnossapitoa. On epäreilua olettaa, että asemarakennuksen, jonka ylläpito on olematonta, voisi myöskään vastata tämän päivän asiakkaiden vaatimuksiin.

Koska kuvauspäivänä Toijalan satamassa oli vasta viitisen senttiä jäätä, Marko Helin esittelee kuvassa laituripilkintää. Laituripilkinnän Suomenmestaruus on tullut Toijalaan vuosina 2019 ja 2020. Kuva: Jarno Keskinen.

Viime talvi oli Toijalan Seudun kalamiehet ry:ssä aktiivisesti toimivalle Marko Helinille ensimmäinen kerta 37 vuoteen, kun jäälle ei päässyt pilkkimään ollenkaan. Kuluvasta talvesta oli tulla toinen samanlainen kausi, mutta nyt näyttää onneksi jo paremmalta.

– Tammikuullehan jääkannen muodostuminen nytkin meni, mutta nyt päästään pitämään kisoja. Laiturilta kyllä pystyy pilkkimään, vaikka olisi vähän huonompikin talvi, Helin kertoo.

Kansallisen tason mestaruuksia Akaaseen

Pystypilkki ja värikoukku ovat lyömätön työkalu Vanajalla. Niiden kanssa pilkkiessä ei tarvita edes toukkia. Kuva: Jarno Keskinen.

Helin ja Toijalan Seudun kalamiesten jäsenet muutenkin tietävät, miten laiturilta pilkitään. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön järjestämän SM-Laituripilkin voitot ovat tulleet Akaaseen viimeisenä kahtena vuotena.

– Pilkkiminen on muutenkin edullinen harrastus, mutta laituripilkki on vielä helpompaa ja halvempaa. Siinä ei tarvitse ostaa neljän-viidenkympin kairaa eikä kairata reikiä jäähän, Helin toteaa.

Pilkkijä saa kilpailutasoiset varusteet 300 eurolla ja ne kestävät vuosia. Harrastuksen kustannukset tai kiinnostuneiden määrä ei ole pilkkiharrastuksen tulevaisuuden ongelma, mutta kiinnostuksen säilyminen on.

– Nuoria kyllä käy kokeilemassa lajia, meillä on ollut aika paljonkin nuorille suunnattua toimintaa. Nuoret eivät kuitenkaan useinkaan jää harrastuksen pariin, jos pilkkimistä ei perheessä kukaan muu harrasta. Jos taas perheessä käydään muutenkin pilkillä, myös lapset ja nuoret tulevat mukaan, Helin tietää.

Kilpailut pienille erämaajärville

Helin itse on pilkkinyt vuodesta 1983 alkaen ja aktiivinen rooli Toijalan Seudun kalamiehissä on myös isän perintöä. Helinin rooliin liittyy paljon kisojen järjestämistä. Tässä roolissa hän aikoo viedä kilpailutoimintaa jatkossa muuallekin kuin suurille selille.

– Vanaja on siitä vähän ankea paikka, että aina samat henkilöt tuntuvat pärjäävän, kun tässä vesistössä kilpaillaan. Kun kierretään metsäjärviä, alkavat useammat pärjätä.

Tämä johtuu siitä, että pilkkimisen tulokseen vaikuttaa vahvasti paikka, jossa pilkitään. Eri vesistössä kalaa tulee erilaisilla, erikokoisilla ja -värisillä pilkeillä. Saman kalalajin samankokoinen edustaja voi olla yhdessä vesistössä kiinnostunut tietynkokoisesta pilkistä ja toisessa vesistössä täysin erikokoisesta pilkistä.

– Eroja tulee myös sen mukaan, kilpaillaanko pysty- vai tasapainopilkeillä. Tasapainopilkkiä en itsekään osaa kovin hyvin, Helin kertoo.

Pilkkiminen käy kuntoilusta

Helin kehaisee pilkintää erittäin hyväksi kuntoilumuodoksi. Vaikka mielikuva pilkkijästä saattaa olla paikoillaan pakkasessa ja vaakasuorassa lumisateessa istuva kalastaja, on kuntoilu tehty jo ennen kuin pilkkimään on edes päästy.

– Jos kisan kalastusaika on esimerkiksi viisi tuntia, tulee kalan perässä kuljettua ainakin seitsemisen kilometriä ja myös kairattua jäähän useampia reikiä. Raitista ilmaa saa paljon ja porukka on hyvä, siitä saa vertaistukea, Helin nauraa.

Toinen pilkintään usein liitetty mielikuva liittyy saaliskalojen kokoon. Ne mielletään pilkinnässä usein pieniksi. Tätä Helin ei usko.

– Kalan koko on paikasta kiinni. Kun paikka on hyvä, pilkillä saa usein keskipainoltaan 300–400-grammaista kalaa.

Nämä tarvitset pilkkimiseen

Jäältä pilkkimiseen tarvitaan kaira, muutama vapa, erikokoisia ja -värisiä pilkkejä, jonkinlainen istuin ja lämpimiä vaatteita. Edes toukkia ei välttämättä tarvita.

– Jos pilkkii Vanajalla, kannattaa käyttää pystypilkkiä ja värikoukkuja. Se on lyömätön työkalu, Helin opastaa 37 kauden kokemuksella.

Kaupungin juuri saamasta perinnöstä on osoitettu koululaisten uimakoulun kuljetus- ja opetusmaksuihin mukaan lukien erityisuimakoulu 6 136,27 euroa. Arkistokuva: Oona Eskeli.

Akaalaiset lapset eivät juuri pääse uimaan liikuntatunneilla. Koska kaupungista ei löydy omaa allasta, koulut ovat naapurikaupunkien uimahalleilta liikenevien vuorojen varassa. Vaikka akaalainen koulu tällaisen vuoron sattuisi saamaankin, vie vuoron käyttäminen suuren osan luokan koulupäivästä.

Matkaan lähdetään usein eväiden kanssa ja reissulla viivytään tunteja.

– Päivästä lohkaistaan tarvittava aika. Alle kolmen tunnin matka ei onnistu, ja lasten koulupäivän pituus voi olla neljä tuntia. On järjestettävä paitsi uimahallivuoro, myös kuljetus, ruoat ja valvojat. Uimaopetus olisi paljon yksinkertaisempaa, kun kaupungissa olisi oma uimahalli, Arvo Ylpön koulun rehtori Visa-Matti Vuoristo kertoo.

Akaan kouluissa voi oppia uimaan, mutta uimataito ei kartu. Paljon jää perheiden ja lasten omatoimisen uimaan opettelun varaan, Arvo Ylpön koulun rehtori Visa-Matti Vuoristo kertoo. Kuva: Jarno Keskinen

Arvo Ylpön koulun lapset ovat kuitenkin oppineet uimaan. Ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat on käytetty uimassa neljä kertaa vuodessa, neljännen luokan oppilaat kahdesti vuodessa. Nuorempiin yritetään panostaa.

– Se ei ole riittävästi. Vaikka lapsi oppisikin uimaan, taito ei kuitenkaan kartu ja perheen omatoimisuuden varaan jää paljon. Uimaopetuksen määrä ei ole Akaassa koskaan ollut hyvä eikä tule olemaan, kunnes kaupungissa on oma uimahalli, Vuoristo painottaa.

Naapureilla asiat paljon paremmin

Aiemmin Valkeakoskella työskennellyt Toijalan yhteiskoulun rehtori Jorma Ojala tietää omasta kokemuksesta, miten paljon naapurikaupungin lapset saavat uimaopetusta.

– Koskissa kaikki oppilaat käyvät uimassa kuusi kertaa lukuvuoden aikana. Se täyttää Valkeakosken uimahallin vuorot niin, että akaalaisille on aika vähän vuoroja tarjolla, Ojala sanoo.

Akaan lapset käyvätkin uimassa Valkeakosken ohella ainakin Tampereella ja Hämeenlinnassa.

– Jos uimaopetus haluttaisiin hoitaa hyvin, oma halli olisi tarpeen. Meillä kuudensien luokkien oppilaat ovat käyneet aiemmin jonkin verran uimassa, mutta koronan takia heidänkin uimaopetuksensa meni viime vuonna pieleen, Ojala jatkaa.

Viialassa ei ollenkaan uimaan

Viialan yhtenäiskoulussa ei uitu vuonna 2020 ollenkaan koronan vuoksi.

– Olemme käyttäneet ensimmäisen, toisen ja neljännen luokan oppilaat uimahallissa vuosittain, mutta tämä koronahan tietysti perui viime vuoden uimahallit kokonaan. Viime keväänä ja syksynä oli hallit varattu ja aikataulut ynnä muut tehty, kun peruuntui kaikki, rehtori Saija Montonen harmittelee.

Yhtenäiskoulun neljännellä luokalla on kartoitettu ne oppilaat, jotka eivät osaa uida ja heille on järjestetty lisäuimakoulumahdollisuus viidennelle luokalle yhdessä kaikkien Akaan koulujen kanssa. Näin uimataito olisi tarkoitus hankkia oppilaille alaluokilla, koska silloin on herkkyys oppia helpommin uimaan, Montonen täsmentää sähköpostilla.

Yläluokilla oppilaiden uimajärjestelyt ovat huomattavasti hankalammat. Nuorempien lasten lukujärjestyksiä voidaan tarvittaessa rukata niin, että saatu uimahallivuoro voidaan käyttää. Yläluokilla liikuntatunnin on oltava silloin, kun se lukujärjestyksessä lukee.

– Uimahalliaikoja muiden kaupunkien uimahalleista ole oikein saatu haluttuina aikoina ja ylipäätään aikoja on hyvin vähän, jos ollenkaan. Uinti on ainoa opetussuunnitelmassa nimeltä mainittu laji. Jos vaikka koripallo jää väliin, se ei samalla lailla haittaa.  Opetussuunnitelman tavoitteet voidaan siltä osin täyttää järjestämällä jonkin muun lajin opetusta, koska opetussuunnitelma ei ole enää lajikohtainen vaan taitopohjainen. Uinti on niin erikoistaito koululiikunnassa, että se on omana lajina tai taitona. Opetussuunnitelma toteutuu pääsääntöisesti kuitenkin vaikeista olosuhteista huolimatta myös uinnin osalta, Montonen vakuuttaa.

Koulunjohtaja Heli Hotti-Paanasen mukaan Kylmäkosken koulun tilat ovat täynnä. Hotti-Paanenen opettaa kolmasluokkalaisia, joihin kuuluvat myös Emmi Vankka ja Joona Vihola. Emmin mukaan paluu kouluun joululoman jälkeen on ollut kivaa ja Joonan mukaan ihan ok. Emmin mielestä kivointa on kaverien näkeminen ja tylsintä opiskelu. Taustalla ovat Nuutti Aho ja Eemu Välimäki. Kuva: Tarja Antola

Uusi koulu otettiin Kylmäkoskella käyttöön elokuussa 2019. Koulunjohtaja Heli Hotti–Paananen kertoo, että kaikki tilat ovat nyt käytössä ja tarvetta on lisätilalle.

– Ensi lukuvuonna tilanne on se, että oppilasmäärä ei hirveästi kasva mutta on kuitenkin hivenen enemmän kuin tänä vuonna. Kun tilat ovat jo nyt täynnä, uutta luokkatilaa ei rakennukseen saada. Kyllä me tarvitsemme lisää tilaa, tai sitten oppilaita pitäisi siirtää muualle, rehtori toteaa.

Hotti-Paanasen mukaan yhdysluokkien muodostaminen ei ole mahdollista, jos luokassa on pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaita, jolloin ryhmässä saa olla enintään 20 oppilasta. Tämän takia luokat 4 ja 6 muodostavat tällä hetkellä 27 oppilaan yhdysluokan, jolloin perinteinen vuoroluku ei ole mahdollista.

– Jos vitonen ja kutonen olisivat yhdessä, toisena vuonna opiskeltaisiin vitosta ja seuraavana kutosta ympässä, uskonnossa ja historiassa. Mutta nyt kun nelonen ja kutonen ovat yhdessä, ainoastaan kuvis ja musiikki ovat jotenkin sumplittavissa. Periaatteessa oppilaat muodostavat yhdysluokan mutta opiskelevat omiaan, Hotti-Paananen kertoo.

Koulunjohtaja sanoo haaveilevansa yhdestä lisäluokasta nykyiseen koulurakennukseen.

– Tietenkään se ei ensi syksyksi onnistu, mutta muut vaihtoehdot ovat väliaikaisratkaisuja. Tällä tietoa meidän oppilasmäärämme ei ole vielä laskemassa, Hotti-Paananen toteaa.

Akaan kaupunginvaltuusto päätti koulun rakentamisesta kahdella miljoonalla eurolla syyskuussa 2017. Hotti-Paanasen mukaan oppilasmäärät olivat koulua suunniteltaessa jo tiedossa, mutta hankkeen alkuvaiheessa tilojen mitoitusta supistettiin 120 oppilaasta 100 oppilaaseen. Myös koulun kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Anniina Joela muistaa puheet isomman koulun puolesta. Tällä hetkellä koulussa on vähän alle 110 oppilasta.

– Yritimme sanoa, että tulijoita on. Mutta silloin Urjalaan siirtyneitä oli niin paljon ja Kylmäkoskella oppilaita vain noin 70, jolloin ero 120:een oli iso. Vaikka sanoimme, että eivät oppilaat jatkossa siirry enää Urjalaan, oltiin sitä mieltä, että sata riittää, Joela kertoo.

Kaupunginvaltuuston joulukuussa hyväksymässä vuoden 2021 budjetissa todetaan, että määräaikaista lisätilatarvetta on syytä selvittää Kylmäkosken terveysasemalta.

– Väliaikaisratkaisuna ihan hyvä, mutta harmillista siinä on se, että joku ryhmä joutuisi sinne yksistään ja erilleen muista. Jos tätä olisi mietitty rakentamisvaiheessa, olisin esittänyt sinne taito- ja taideaineiden tiloja, jolloin perusluokat olisivat olleet kaikki samassa ja kansalaisopisto ja yhdistykset olisivat voineet paremmin käyttää tiloja, mutta nyt tämä on vaan jossittelua, Hotti-Paananen toteaa.

Lue myös:

Sivistyslautakunnan tahto ei toteutunut – Kaupunginjohtaja pudotti koulun laajennuksen pois budjetista, eikä sitä esitetty kaupunginhallituksessa tai valtuustossa – ”Asiaa kannattaa selvittää maltilla”

Kylmäkosken koulu saa ulkoliikuntavälineiden säilytystilat – Kaivattu varastorakennus toteutetaan kannatusyhdistyksen keräämillä varoilla

Katso video ja kuvat: Pääministeri Sanna Marinin juhlapuhe Kylmäkosken koulun vihkiäisissä korosti osaamista ja yhteisöllisyyttä

Pääministeri yllätti Sampo Väisäsen ja Valtteri Rupposen – Kylmäkosken koulussa parasta on liikuntasali

Pääministerille tarjottiin Kylmäkoskella täytekakkua ja pikkuleipiä – Kakkumestarina toimi keittäjä Mia Nyyssönen

Hämeen ammattikorkeakoulusta ovat 31.12.2020 valmistuneet hyvinvointiosaamisen yksiköstä sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutuksesta sosionomiksi (ylempi AMK) Tiina Anneli Remes, Akaa sekä tieto- ja viestintätekniikan koulutuksesta insinööriksi (AMK) Veera Helena Matilda Tommila, Akaa.

Akaan vuoden ensimmäisen vauvan perheeseen kuuluvat isä Tomi, äiti Laura ja isoveli Eetu. Vauvalle ei vielä virallisesti ole annettu nimeä, mutta hän on Hilla. Kuvat: Tarja Antola

Akaan vuoden 2021 ensimmäinen vauva on Laura ja Tomi Mielityisen Hilla-tytär, joka syntyi sunnuntaina 3. tammikuuta kello 10.31 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Neitokaisen syntymämitat olivat 52 senttiä ja 4048 grammaa. Perheen esikoinen Eetu on 3,5-vuotias.

Hilla syntyi reilu viikko joulupäivälle arvioidun lasketun ajan jälkeen. Synnytys käynnistyi itsestään supistuksilla vauvan syntymäpäivää edeltäneenä iltana. Eetua hoitamaan Laura ja Tomi hälyttivät Tomin vanhemmat Äänekoskelta.

– Supistukset rauhoittuivat yön ajaksi niin, että sain nukuttua. Viiden maissa rupesin kirjaamaan puhelimen appiin supistuksia, kuudelta herätin Tomin ja seitsemältä lähdettiin ajamaan Taysiin. Lähempänä Tamperetta supistusten väli alkoi olla jo pari minuuttia, Laura kertoo.

Kivunlievitykseksi Laura ehti saada spinaalipuudutuksen. Synnytyksen kesto oli yli puolta lyhyempi kuin 12 tuntia kestänyt esikoisen synnytys.

Tomin mukaan Hillalla on äitinsä silmät ja nukkuessaan tyttö on isoveljensä näköinen.

Virkeä ja tarkkaavainen

Laura kotiutui vauvan kanssa sairaalasta loppiaisena.

– On ollut tosi helppo palata kolmen vuoden tauon jälkeen vauva-arkeen niin vaipanvaihdon kuin kaiken muunkin suhteen, Tomi toteaa.

Tummatukkainen tyttö on osoittautunut yhtä rauhalliseksi vauvaksi kuin isoveljensä.

– Hilla nukkuu tosi hyvin ja herää kaksi kertaa yössä syömään. Hänestä näkyy se, että hän on ollut viikon ylimääräistä mahassa. Hän on tavallaan valmiimpi ja virkeämpi, seurailee katseellaan ja seurustelee pitkiä aikoja, Laura kuvailee.

– Tykkään, tuumaa Eetu pikkusiskostaan.

Kaivureita ja valokuituleikkejä

Isoveli Eetu on ottanut pikkusiskon hyvin vastaan.

– Vaikka Eetulla on uhmavaihe päällä, hän auttaa innoissaan, pötköttelee vauvan vieressä ja silittelee. Eetu on onneksi jo omatoiminen ja tykkää auttaa esimerkiksi ruuanlaitossa ja pöydän kattamisessa, Laura sanoo.

Eniten Eetua kiinnostavat autot ja työkoneet, joita valokuitutyömaan ansiosta on voinut viime aikoina ihailla ihan kotikulmilla. Kaivinkoneiden merkit ovat Eetulla hyvin hallussa.

– Meillä on kaivettu valokuitua sisällä puoli vuotta, Tomi kuvailee Eetun leikkejä.

Eetua kiinnostavat kovasti työkoneet.

Nimi liittyy luontoon

Vanhemmille tärkeitä periaatteita kasvatuksessa ovat rajat ja rakkaus sekä asioista puhuminen.

– Vaikka Eetu on temperamenttinen ja vähän lyhytpinnainen, hän osaa ikäisekseen puhua paljon tunteistaan ja saattaa tulla halaamaan, pussaamaan ja kertomaan, että rakastan sua tai että tykkään susta. Meillä koetetaan sanoittaa asioita ja jutellaan paljon, Laura ja Tomi kertovat.

Myös luonto on perheelle tärkeä, mikä näkyy myös Hilla-nimen valinnassa. Laura ja Tomi kertovat miettineensä nimet jo esikoisen odotusaikana kahdelle tytölle ja kahdelle pojalle. Vanhempien mukaan tämä ei tarkoita, että perhe vielä kasvaisi.

– Jos Tomi ei kanna ja synnytä seuraavaa, lisää ei tule, Laura nauraa.

Hilla on osoittautunut rauhalliseksi vauvaksi.

Tohtoriopinnot odottavat

Laura on kotoisin Lapin Pellosta ja Tomi Äänekoskelta Keski-Suomesta. Viialaan he muuttivat rivitalosta Tampereelta 2017 ostettuaan 2006 valmistuneen omakotitalon Hukarista. Päätöksessä painoivat rauhallinen sijainti, hintataso, muuttovalmis talo ja hyvät junayhteydet.

– Ei todellakaan ole tarvinnut hetkeäkään katua. Kun tutut Tampereella ovat miettineet asunnon ostoa, olen sanonut, että muuttakaa tänne. Täällä ei maksa liiasta ja on helppo kulkea joka paikkaan, Tomi kertoo.

Tomi työskentelee raideinfraan erikoistuneella NRC Group Finland Oy:llä isojen sähköasemien urakoinnissa projektipäällikkönä. Laura on sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri, jonka opinnot jatkuvat tohtoriopintojen parissa äitiysloman jälkeen. Väitöstutkimus käsittelee ylisukupolvisen fyysisen väkivallan ilmenemistä ja syitä.

Mielityisen perhe asuu Hukarissa. Laura ja Tomi ovat tyytyväisiä, että lapsille löytyy läheltä leikkikavereita.

Tutut kauhistuivat muuttoa

Lauran ja Tomin mielestä Akaassa on lapsiperheelle riittävät palvelut. Akaaseen muuttaessaan he luottivat siihen, että koulujen sisäilmaongelmat on ratkaistu siihen mennessä, kun koulunaloitus on perheessä ajankohtaista. Eetu pääsee aloittamaan koulutiensä uudessa Viialan yhtenäiskoulussa.

– Jotkut tutut kyselivät, miten te uskallatte muuttaa sinne, kun koulut ovat huonossa kunnossa. Meillä oli aika vakaa luotto siihen, että asiat korjataan, koska sen jälkeen täällä ei asuisi kukaan, jos terveellisiä koulutiloja ei olisi tarjolla. Kovin syvällisesti emme kyllä asiaan perehtyneet, Tomi toteaa.

Eetulla ei vielä ole säännöllisiä harrastuksia, mutta hän tykkää pelata sählyä ja jalkapalloa. Uutena asiana Eetu on menossa ensimmäistä kertaa yksin MLL:n kerhoon. Monenlaista urheilua harrastanut Tomi pelaa puulaakisalibandya ja kaukalopalloa, ja myös suunnistus, kuntonyrkkeily ja hiihtäminen houkuttavat. Laura puolestaan odottaa pääsevänsä taas kuntosalille ja juoksulenkeille.

Tomille ja Lauralle tärkeitä asioita lasten kasvatuksessa rajat ja rakkaus sekä puhuminen.

Akaan Seudun jouluristikon vastaajien kesken suoritetussa arvonnassa voittivat Pekka Koivisto ja Veikko Koppinen Akaasta sekä Leila Nieminen Vantaalta. Palkintona oli Akaan Seutu -tuotteita. Onnittelut voittajille!

Akaan Seudun jouluristikko julkaistiin 23. joulukuuta ilmestyneessä lehdessä. Ristikon ratkaisu ohessa.

Jouluristikko 2020

Jouluristikon ratkaisu.

Mika Pajasmaa jatkaa kirkkovaltuuston puheenjohtaja myös vuodet 2021 ja 2022. Arkistokuva.

Akaan seurakunnan kirkkovaltuusto valitsi kokouksessaan 14. tammikuuta kirkkovaltuuston puheenjohtajan sekä varapuheenjohtajan ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtajan. Valtuuston yksimielisen päätöksen mukaan kirkkovaltuuston puheenjohtajana jatkaa Mika Pajasmaa. Varapuheenjohtajana jatkaa Saila Kallioinen. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana jatkaa Pasi Kylmälä. Kylmälä aloitti tehtävässä viime vuonna siirtyessään Kylmäkosken vs. kappalaiseksi valitun Mika Pajusen tilalle.

Kirkkoneuvostoon valittiin Kirsi Turunen, Elina Vaittinen, Pasi Paija, Kati Järvinen, Heikki Knuutila, Pirkko Nord ja Hillevi Peltola.

Kirkkovaltuutettu Erja Pentti ilmaisi huolensa siitä, että seurakunnan henkilöstö passivoituu tekemisen puutteessa ja koronan mentyä ohi aletaan ajatella, että työtä onkin liikaa. Mikrofonin varressa Kimmo Lyytikäinen. Kuva: Jarno Keskinen.

Kirkkovaltuuston jäsen Erja Pentti esitti valtuuston kokouksessa huolensa seurakunnan henkilöstön supistuneista toimintamahdollisuuksista. Pentti kysyi, olisiko jotenkin mahdollista laajentaa toimintatapoja, joilla työntekijät poikkeusoloissa kohtaa seurakuntalaiset.

– Kirkkovaltuuston myöntämiä palkkarahoja ei ole tarkoitettu siihen, että ne vain kulutetaan ilman että seurakuntalaisia kohdataan. Tarvittaessa henkilöstöä pitäisi ohjata pitämään lomia, olemaan palkattomalla, ryhtymään puolelle työajalle tai ratkaista asia tavalla, jota en edes halua sanoa, Pentti totesi.

Vastaava kirkkoherra Kukka Salmiovirta aloitti vastauksensa toteamalla, että sanomatta jätetty vaihtoehto ei ole mahdollinen.

– Yhteistoimintaneuvottelut on poissuljettu vaihtoehto. Seurakunnan talous jäi yli 300 000 euroa plussalle viime vuonna. Lomat on katsottu kuntoon ja jos joku haluaa olla palkattomalla, siihen on toki mahdollisuus, Salmiovirta näki.

Virtuaaliseen kohtaamiseen vähän mahdollisuuksia

Pentti esitti puheenvuorossaan, että lapsiperheitä ja ikäihmisiä voisi ehkä kohdata enemmän virtuaalisesti. Salmiovirta kertoi virtuaalisuutta jo lisätyn erityisesti nuorisotyössä. Helppoa se ei kuitenkaan ole.

– Opettelemme monia uusia tekniikoita ja juttuja, joten vie aikansa ennen kuin ne ovat täysmittaisesti käytössä. Osa meistä oppii nopeammin ja osa rauhallisemmin. Tänään itsekin vasta opettelin Teams -pienryhmähuoneiden käyttöä, Salmiovirta totesi.

Henkilöstön toimenkuvia on myös laajennettu. Lapsityöstä on laajennettu perhetyöhön. Moni perhe kaipaa nyt esimerkiksi ruoka-apua.

– Myös lyhytaikaisen lastenhoitoavun antamiseen on heti valmius, kunhan saamme jälleen koota ihmisiä yhteen. On aika rikkoa seurakunnan luutuneita toimintamalleja, 26. päivä tammikuuta pidetään seuraava strategiapalaveri, jossa mietitään muun muassa seurakunnan henkilöstöresursseja tulevaisuudessa, Salmiovirta paljasti.

Diakoniatyöntekijät täystyöllistettyjä

Diakoniapuolen työntekijöitä työllistää paljon myös ruokajakelu, jota seurakunta hoitaa Toijalassa, Viialassa ja Kylmäkoskella. Koronasta huolimatta myös lasten syntymäpäiväonnittelukäyntejä on pystytty järjestämään.

– Olemme aloittaneet kolmivuotiaiden syntymäpäiväonnittelukäynnit. Lähetämme etukäteen syntymäpäiväsankareiden perheille kirjeen ja käymme syntymäpäivänä kello 16 ja 19 välillä viemässä lahjaksi kirjan mutta emme mene kotiin sisään. Lapsityöntekijät tekevät tätä, itsekin olen käynyt ja myös papit osallistuvat työhön. Lähetimme joulun alla myös kaikille 70-vuotiaille ja sitä vanhemmille akaalaisille kirjeen, Salmiovirta listasi.

Ikäihmisten asumisyksiköiden eli palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen asukkaat ovat saaneet ensimmäisen koronarokotteen tällä viikolla Akaassa ja Urjalassa. Tehosterokote annetaan kolmen viikon kuluttua. Akaan kaupunki on hoitanut rokotukset sekä omissa yksiköissään että yksityisissä palvelutaloissa.

Akaan Seudulle viestiä lähettänyt lukija ihmetteli, miksi korona- ja lääkärivastaanoton henkilökuntaa ei ole vielä rokotettu.

Akaan johtava ylilääkäri Tiina Määttä kertoo, että Viialan terveysasemalla toimivan hengitystieinfektiovastaantoton henkilöstö rokotetaan ensi viikolla (viikko 3). Rokotukset hoitaa työterveys eli Terveystalo, jonka rokottajat jalkautuvat kaupungin tiloihin.

– He saivat rokotuspäivän omiin kalentereihinsa vasta ensi viikolle. Terveystalo hoitaa käsittääkseni aika ison osan Pirkanmaan kuntien työterveydestä eli kyse on isommasta kokonaisuudesta kuin vain Akaasta. Halusimme kuitenkin aloittaa rokotukset mahdollisimman nopeasti ja isosta ryhmästä eli asumisyksiköiden asukkaista, Määttä sanoo.

Hengitystieinfektiovastaantotto toimii Viialan terveysasemalla. Arkistokuva: Tarja Antola

Rokotettavia hoitajia lähes 300

Määtän mukaan rokotusjärjestys noudattaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) suositusta. Ensi viikolla alkavat myös ikäihmisten asumispalveluyksiköiden henkilökunnan rokotukset. Rokotukset hoitaa kaupunki. Rokotettavia on noin 270.

– Nämä rokotukset koskevat myös yksityisen palveluasumisen henkilöstöä Akaassa, Määttä toteaa.

Määttä arvioi, että hoitohenkilökunnan rokotusten rinnalla voidaan aloittaa yli 80-vuotiaiden ja samassa taloudessa asuvien omaishoitajien rokotukset. Tiedot rokotuspäivistä ja ajanvarauksesta tarkentuvat ensi viikolla.

– Rokotukset tapahtuvat ajanvarauksella. Sellaisia massarokotuksia, joihin tultaisiin ilman ajanvarausta, ei voida järjestää. Kuten muidenkin rokotteiden myös koronarokotteen antamiseen liittyy viidentoista minuutin seuranta, mikä asettaa tiloille haasteen. Emme voi antaa esimerkiksi viidenkymmenen ihmisen istua samassa aulassa yli viittätoista minuuttia. Rokotukset pitää saada toteutettua turvallisesti mutta jouhevasti, Määttä sanoo.

Johtavan ylilääkärin Tiina Määtän mukaan ikäihmisten koronarokotukset tapahtuvat ajanvarauksella. Arkistokuva: Tarja Antola

Rokotteet säilyvät jääkaapissa viisi päivää

Määtän mukaan rokotteita on Akaaseen saatu tilausten mukaan. Haastetta rokotuksiin tuo käytössä olevan Pfizerin rokotteen säilyttämiseen liittyvät vaatimukset.

– Koronarokote säilyy viisi päivää jääkaappiolosuhteissa, eli joudumme tilaamaan rokotteitta kerralla sen verran kuin pystymme rokotuksia hoitamaan kullakin viikolla. Koronarokote on poikkeuksellinen verrattuna influenssarokotteisiin, jotka säilyvät jääkaapissa pitkiä aikoja. Niitä voidaan tilata satoja ja tuhansia, mutta koronarokotteen kohdalla meidän pitää tietää, kuinka paljon ehdimme rokottaa ja kuinka moni rokotteita ottaa viiden arkipäivän aikana. Kukaan ei halua, että rokotteet vanhenisivat jääkaapissa ja niitä jouduttaisiin heittämään pois.

Ikäihmisten rokottaminen kotona nyt käytössä olevalla rokotteella ei Määtän mukaan ole mahdollista.

–  Yhdestä rokoteampullista tulee 5–6 annosta. Laimentamisen jälkeen sitä ei voi kuljettaa, minkä takia kotona rokotuksia ei voi tehdä, kuten on tehty influenssarokotusten kohdalla kotihoidon asiakkaille, tai sitten samassa taloudessa pitäisi olla ampullisen verran rokotettavia.

Hoivakotien asukkaat saivat koronarokotuksen tällä viikolla. Torkonkartanossa asuvan Raili Mäkisen mukaan rokottaminen ei tuntunut miltään. Rokotteen pisti sairaanhoitaja Minna Aalto (oik.) ja kirjurina toimi Pirjo Lehtinen. Kuva: Tarja Antola

Testimäärät ovat puolittuneet

Akaassa on koronaepidemian aikana todettu 16 tartuntaa (tilanne 15.1.). Johtavan ylilääkärin Tiina Määtän mukaan viime aikoina koronatesteissä käyty vähemmän myös Akaassa.

– Näytteenotossa käyneiden määrä on puolittunut, mikä herättää suuren huolen. Koronatapauksia on kuitenkin ollut Pirkanmaalla, eikä tauti ole mihinkään hävinnyt. Jos testeissä ei käydä, tauti pääsee leviämään hallitsemattomasti. Muistuttaisin siitä, että ihmiset hakeutuisivat testeihin yhtä lailla kuin ennen joulua, Määttä toteaa.

Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin mukaan hakemusasiakirjojen ja haastattelujen perusteella kaikki Lempäälän seurakunnan kirkkoherrahakijat ovat kelpoisia hakemaan virkaa ja täyttävät seurakunnan edellyttämät erityiset tarpeet, mutta parhaiten ne täyttyvät Leena Sorsan ja Mika Nokelaisen kohdalla. Tarkemman taitojen ja kykyjen arvioinnin tuomiokapituli jättää seurakunnan tehtäväksi.

Akaalainen Leena Sorsa toimii tällä hetkellä Punkalaitumen seurakunnan vs. kirkkoherrana. Mika Nokelainen on Tampereen Harjun seurakunnan vs. johtava kappalainen.

Muut hakijat ovat Hattulan seurakunnan seurakuntapastori Miikka Anttila, Lempäälän seurakunnan vt. kirkkoherra Matti Vehviläinen ja Puolustusvoimien kenttärovasti Timo Waris.

Lempäälän seurakunta kertoo nettisivuillaan, että uuden kirkkoherran kohdalla erityistarpeita ovat muutosjohtamisen hallinta, perehtyneisyys nykyaikaiseen yhteisölliseen seurakuntaelämään, verkostomainen työtapa ja hyvät viestintätaidot, hallinnollinen ja taloudellinen osaaminen, hyvät sosiaaliset taidot ja innostava henkilöstöjohtaminen.

Kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla, jonka toimittaa 27-jäseninen kirkkovaltuusto. Tuomiokapitulin lausunto ei sido seurakuntaa eikä kirkkovaltuutettuja. Kirkkoherra on tarkoitus valita 23. helmikuuta.

Virka tuli avoimeksi, kun kirkkoherra Mikko Oikarinen siirtyi syksyllä eläkkeelle.’

Lue myös:

Akaalaispappi hakee kirkkoherraksi Lempäälään – Valinnan tekee kirkkovaltuusto

Akaalainen Leena Sorsa on yksi Lempäälän kirkkoherran virkaa tavoittelevista viidestä hakijasta. Arkistokuva: Tarja Antola

Maanantai

Jauhelihaperunaviipalelaatikko, salaatti

Tiistai

Itämainen broilerikastike, riisi, salaatti

Keskiviikko

Lihakeitto, leipä, tuorepala

Torstai

Pinaattiletut, perunasose, puolukkahillo, salaatti

Perjantai

Tonnikalapasta, salaatti

Anne Huopainen.

Uusi vuosi, uudet kujeet, uusi minä. Klassikkohetki ottaa elämälleen uusi suunta tai korjata koordinaatteja entisestä. Motivaatio ja päättäväisyys ovat huipussaan. Parhaimmillaan uudenvuodenlupaus voikin johtaa pysyvään muutokseen, mutta vahvalla mutulla sanoisin, että vähintäänkin yhtä todennäköistä on, että ei. Onpa kyse sitten terveellisemmistä elämäntavoista, ajankäytöstä tai vaikkapa ostokäyttäytymisen muuttamisesta, on paljon helpompaa lipsahtaa takaisin vanhoihin tapoihin ja tottumuksiin kuin luoda uusia rutiineja.

Taikasana taitaakin olla juuri tuo rutiini. Saadakseen pysyvän muutoksen aikaiseksi siitä täytyy syntyä rutiini. Jotain sellaista, joka ajan kanssa muuttuu jo lähes automaattiseksi toiminnaksi, joka ei vaadi tietoista ponnistelua tai tahdonvoimaa vaan tapahtuu kuin itsestään. Rutiineja voisi kuvailla eräänlaisina arjen liittolaisina. Ne rytmittävät arkea ja vapauttavat tilaa uusille ajatuksille ja luovuudelle. On epärealistista odottaa, että muutos tapahtuisi yhtä nopeasti kuin vuosi vaihtuu, mutta päätöksen uuden tavan harjoittelemisesta ja oppimisesta voi toki tehdä vaikka ilotulitusten räiskeessä yhtä hyvin kuin minä tahansa muuna vuoden päivänä.

Vanha koira ei opi uusia temppuja. Olen tapojeni orja. Old habbits die hard. Kaikki totta, tavallaan. Vanhoista tavoistaan on vaikea päästä eroon juuri siksi, että ne ovat toistojen myöstä automatisoituneita ja näin ollen osin jo tiedostamattomia. Opittu toimintamalli pyrkii käynnistymään aina, kun jokin ärsyke ympäristöstä muistuttaa vanhasta tavasta toimia. Usein itse toimintaa tärkeämpää onnistumisen kannalta onkin luoda sellaisia ennakoivia rutiineja, jotka tukevat toivottua muutosta. Mikäli haluaisi tehdä vaikkapa aamiaisen syömisestä päivittäisen tavan tietäen olevansa armottoman aamu-uninen torkuttaja, ratkaiseva muutokseen johtava uusi rutiini saattaisi olla esimerkiksi se, että lataa kahvinkeittimen jo illalla ja napsauttaa sen päälle kävellessään tukka pystyssä kylpyhuoneeseen.

Juurtuakseen ja vakiintuakseen mikä tahansa toiminta vaatii lukemattoman määrän toistoja sekä positiivista palkkiota. Toistojen määrää ja merkitystä uuden oppimisessa on joskus kuvattu mielestäni aivan mahtavana mielikuvana talvisesta lumihangesta. Voit vapaasti rämpien hiihtää paikasta A paikkaan B nauttien keväisen umpihangen koskemattomuudesta. Perille pääseminen vie aikaa ja saattaa olla ajoittain raskastakin, mutta kimmeltävä hanki houkuttaa. Jos päätät seuraavallakin kerralla käyttää samaa reittiä, voit hyödyntää jo aiemmin hankeen painamaasi latua. Jos jatkat seuraavien päivien ja viikkojen aikana samaa reittivalintaa, latusi vahvistuu ja selkeytyy niin, että perille pääsee tätä reittiä pitkin melkein kuin itsestään, ja sinulla on taas voimia ja intoa lähteä valloittamaan uutta kimaltavaa umpihankea. Liukkaita kevättalven latuja kaikille!

Anne Huopainen

Kirjoittaja on opettaja, äiti ja utelias ihmettelijä

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Matti Parikan luotsaaman Nahkatehtaan kirppiksen valikoimasta löytyvät muun muassa uudet ammattityökalut. Kuva: Antti Luukkanen.

Kirpputoreilla käyminen on monille elämäntapa. Kaikille tavaroiden ei tarvitse olla uusia, että ne olisivat käyttökelpoisia. Mutta kirpputorit voivat olla myös melkoinen aarreaitta hyvinkin erilaisille harrastuksille. Kuka hakee kirppareilta lukemista, kuka välineitä käsitöihin. Monille keräilijöille kirpputorit ovat säännöllisesti tarkastettavien paikkojen joukossa.

Itsepalvelukirpputoreilla ei koskaan tiedä, mitä vastaan tulee, mutta viime syksynä Viialaan avattu Nahkatehtaan kirppis on paikka, jossa erikoistumisen tarve on havaittu. Siisteissä hyllyissä on kymmeniätuhansia cd-levyjä sekä elokuvia niin dvd- kuin blu-ray-formaateissa.

Lisäksi vanhoissa nahkatehtaan tiloissa on erikseen Motorhome-osastoksi nimetty ”äijäpuoli”, josta löytyy niin työkaluja kuin autonosia sekä näytteille asetettua moottoriurheilutavaraa.

Nahkatehtaan kirppistä pitävä Matti Parikka ajautui alan yrittäjäksi, kun työt Silja Europalla koronan takia loppuivat.

– Oikeasti piti ruveta miettimään, mitä sitä isona alkaisi tekemään.

Kaikenlaista kaupantekoa sivutoimisesti tehnyt Parikka piti siirtoa kirpputoriyrittäjäksi luontaisena.

Musiikkialalla ollut Matti Parikka on hankkinut kirpputorilleen myytäväksi suuren määrän levyjä ja elokuvia. Kuva: Antti Luukkanen.

Vetonaulana viihdeosasto ja ”äijätavara”

Parikka toivottaa tervetulleeksi kaikki sekä paikalliset että ulkopaikkakuntalaiset mutta korostaa, että erikoistumiseen on syynsä.

– Viihdeosasto hakee ympäri Suomea sen kiinnostuneen ihmisen. Sellainen tulee oikeasti sitä kauempaa mitä enemmän valikoimaa on.

Vaikka esimerkiksi cd:t ja dvd:t eivät uutena enää myy samanlaisia määriä kuin huippuvuosina, osaavat harrastajat ja keräilijät silti hakea omiin hyllyihinsä yhä fyysisen tallenteen suoratoistonkin aikakautena.

Myös ”miesten puolen” on kaavailtu olevan vetonaula harrastajille läheltä ja kaukaa.

– Työkaluissa on valinnan varaa monien merkkien edustuksen myötä. Työkalut ovat uusia, autonosat käytettyjä tai vanhoja poistoeriä, kertoo Parikka ja sanoo lisää tavaraa ja somisteita olevan tulossa vielä tällekin osastolle.

Nahkatehtaan kiinteistössä on aiemminkin toiminut kirpputori. Tilat ovat kuitenkin remontoitu uuden yrittäjän toimesta. Kuva: Antti Luukkanen.

Kilpailusta hyötyä

Kirpputorien elinkaari on Suomessa kulkenut muutamassa kymmenessä vuodessa pitkän tien lama-ajan puolipakollisesta ostospaikasta harrastukseksi.

Alan kehittyessä myös valikoima on kasvanut. Monista paikoista saa uutena ja käytettynä hyvinkin erilaista tavaraa. Nahkatehtaan kirppiksellä on esimerkiksi iso karkkiosasto.

– Kysynnän mukaan nykyään pitää löytyä vähän kaikkea. Jos yrittäjä saa tuoton pelkästään vuokratuista pöydistä, se ei välttämättä riitä elannoksi. Kilpailussa pitää löytää muista erottavia juttuja.

Parikka tietää itsekin kirppistelijänä, että mielellään suuntaa paikkakunnille, jossa on useampi paikka kierrettäväksi. Siksi kilpailu samalla alueella on pikemminkin hyöty kuin haitta.

Asiakkaan toiveita kuullaan

Siihen nähden, että Parikan yritys on avattu koronavuonna, yrittäjä kiittelee asiakkaiden löytäneen paikalle hyvin, vaikka joulunaika onkin alalla hiljaisempaa. Suunnitelmissa olisi pandemian hellittäessä avata kirpputorin oheen myös kahvio.

Valikoiman suhteen Parikalla on selvä periaate.

– Sitä myydään mitä ihmiset haluaa ostaa. Ei parane ummistaa korvia, jos asiakas antaa ideoita.

Nahkatehtaan kirppiksellä on sekä uutta tavaraa että asiakkaiden myymiä käytettyjä tuotteita. Kuva: Antti Luukkanen.

Akaan kaupunkikehitysjohtajan virkaa haki ensimmäisellä kierroksella yksitoista ja toisella kierroksella kahdeksan henkilöä.

Hakijoista haastatteluun etenevät Jari Jokinen, Jani Kiiskilä, Tommi Henriksson, Riku Immonen, Juha–Matti Päivölä ja Lasse Silvan.

Akaalainen Jokinen aloitti vuonna 2016 Akaan elinkeinopäällikkönä ja hoitaa tällä hetkellä myös kaupunkikehitysjohtajan tehtäviä. Hän on koulutukseltaan diplomi-insinööri.

Valkeakoskelainen Jani Kiiskilä työskentelee Valkeakosken kaupungilla tontti-insinöörinä. Maanmittaustekniikkaa opiskellut Kiiskilä on suorittanut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon

Tommi Henriksson Janakkalasta on diplomi-insinööri ja Janakkalan kunnan kiinteistöinsinööri.

Riku Immonen Tampereelta on Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston johtaja. Immonen on aiemmin toiminut muun muassa Etelä-Pirkanmaan TE-toimiston johtajana. Hän on koulutukseltaan filosofian kandidaatti.

Juha-Matti Päivölä Laitilasta on diplomi-insinööri, joka on työskennellyt Laitilan kaupungin elinvoimapäällikkönä keväästä 2018 lähtien.

Tamperelainen hallintotieteiden maisteri Lasse Silvan työskentelee asiantuntijana Pirkanmaan TE-toimiston yrityspalveluissa. Hän on toiminut aiemmin Kangasalla elinkeinojohtajana ja yrityskoordinaattorina sekä Pirkkalassa elinkeinoasiamiehenä.

Kaupunginjohtajan alainen

Haastattelut järjestetään viikoilla 3 ja 4. Valintatyöryhmään kuuluvat luottamushenkilöedustajina Tapio Kivistö (ps), Vesa Liehu (kesk), Kati Kuusisto (vihr), Sami Rajala (kok), Harri Rämö (sd), Jukka Ahonen (Ryhmä 2020), Jorma Kivi (vas), Saila Kallioinen (sd), Jaakko Leinonen (kok) sekä viranhaltijoista kaupunginjohtaja Antti Peltola ja henkilöstöjohtaja Briitta–Liisa Sinivuori. Kaupunkikehitysjohtajan valinnasta päättää valtuusto.

Kaupunkikehitysjohtaja johtaa kaupunkikehityksen toimialaa, johon kuuluvat elinkeino- ja markkinointipalvelut, maankäyttö- ja kaavoituspalvelut, rakennusvalvonta, mittaus- ja kiinteistönmuodostus, karttapalvelut sekä työllisyyspalvelut. Kaupunkikehitysjohtaja on kaupungin johtoryhmän jäsen ja toimii elinvoimalautakunnan esittelijänä. Hänen esimiehenään on kaupunginjohtaja.

Kaupunkikehitysjohtajan tehtäväkohtainen palkka on 4 751,52 euroa kuukaudessa, johon tulee työkokemuksen mukaan neljä tai kahdeksan prosenttia ammattialalisää. Kahdeksan prosenttia tulee viidestä vuodesta.

Jari Jokinen (vas.) hoitaa tällä hetkellä kaupunkikehitysjohtajan tehtäviä ja on  yksi viran hakijoista. Akaan iltatorilla viime kesänä Jokisen kanssa olivat viestintä- ja markkinointisihteeri Sini Kantola ja yrityskoordinaattori Jukka Turunen. Kuva: Oona Eskeli.

Palokunta sai hälytyksen Lontilaan lauantaina noin 19.30 aikaan sammuttamaan omakotitalon tulipaloa. Päivystävä palomestari Heikki Havukainen kertoi Akaan Seudulle puoli yhdeksän aikaan lauantai-iltana, että sammutustyöt ovat parhaillaan käynnissä. Palopaikka on Akaan puolella lähellä Kanta-Hämeen rajaa.

Havukainen kertoo, että kyseessä on puolitoistakerroksinen vanha omakotitalo, jossa tuli on levinnyt alakerrasta yläpohjaan ja vintille.

Havukaisen mukaan talon asukas on päässyt ajoissa ulos rakennuksesta. Päivystävä palomestari arvioi tulipalon saaneen alkunsa luultavasti lämmityksestä.

Pirkanmaan pelastuslaitos tiedotti lauantaina vähän ennen iltakymmentä, että rintamamiestyyppinen omakotitalo tulee tuhoutumaan tulipalossa.

Juttua on täydennetty tiedolla talon tuhoutumisesta.

Akaan Demarit julkaisi lauantaina Facebook-sivullaan tiedon Akaan kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtajan Timo Saarisen poismenosta.

Akaan kaupunki kunnioittaa kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajan muistoa maanantaina suruliputuksella Toijalan torilla ja Akaan kaupungintalolla.

Timo Saarinen (1960–2021).