Toijalassa asuva Martti Virtanen päätti niittää Rauhannummen yhden hehtaarin puistoalueen itse kaupungilta lainaan saadulla murskaimella.

Toijalan Rauhannummen puistossa rehottava yli puolen metrin kasvusto oli torstaina puoliltapäivin niitetty lähes kokonaan yhden miehen toimesta kaupungin koneella. Akaan kaupungin asukas Martti Virtanen päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä, kun kaupungin resurssit eivät riittäneet alueen hoitamiseen.

– Ei tämä minua harmita. Ymmärrän, että kaupungin pitää säästää jostain. En pysty arvioimaan voisiko jostain muusta säästää, Virtanen sanoo.

Virtasen kellarissa viisi vuotta sitten perustettu MR2 FPV Ninjas -kopterikerho käytti viime kesänä lähes viikoittain Rauhannummen puistoa harrastusalueenaan. Tänä kesänä harrasteporukka on lentänyt multikoptereillaan ainoastaan kerran Rauhannummella alkukesästä. Pitkän heinän takia paikka ei ole houkutellut.

Virtanen selittää pitkän heinän olevan turvallisuusriski, sillä ei olisi täysin mahdotonta, että multikopteri syttyisi palamaan ja sitä myöten koko heinikkö. Pitkästä heinästä pieniä koptereita olisi myös vaikea löytää. Lisäksi punkit viihtyvät mahdollisesti pitkän heinän seassa.

Motivaatio heinän niittämiseen kasvoi Virtasella ”Ninjojen” tulevana lauantaina järjestämän Suomi Cup -osakilpailun takia.

– Nämä kisat on kohtuullisen iso tapahtuma. Osallistujia on ilmoittautunut jo yli 40, joista osa lentää täällä ja osa Luhtaniityn urheilukentällä, Virtanen selittää.

Yhden hehtaarin puistoalueen niittämiseen kului yhdeltä tekijältä noin viisi tuntia.

Yleensä kaupunki ei lainaa koneita

Akaan kaupunginpuutarhuri Heli Laine kertoo, että yleensä kaupungin koneita ei lainata yksityishenkilöille. Syitä on monia. Esimerkiksi työaikaan lainaaminen on usein mahdotonta, sillä kaupungin työntekijät käyttävät itse koneita. Työajan ulkopuolella taas kaupungin koneita ei anneta lainaan.

– Tämä tapaus oli poikkeus, kun tulossa on kopterikisatkin, Laine selittää.

Lisäksi henkilön on oltava luotettava ja kykenevä käyttämään koneita, että lainaamisesta voidaan edes keskustella. Laine kertoo tavanneensa Virtasen, jonka jälkeen päätös lainaamisesta oli ollut helppo tehdä. Virtaselle oli myös annettu lyhyt koulutus koneen käytöstä.

– Me olimme puolin ja toisin kiitollisia, että homma saatiin hoidettua, Laine kiittelee.

Hän sanoo myös, että ei pistä hanttiin, jos joku haluaa leikata kaupungin alueilta nurmikoita omilla laitteillaan. Kaupunginpuutarhuri kertoo saaneensa paljon puheluita toukokuussa Akaan Seudun viheralueiden rempalleen jättämisestä kertovan jutun julkaisemisen jälkeen. Laine toivoo, että ensi kesänä asiat olisivat jo paremmalla tolalla. Nyt hän haluaa välittää kiitokset aktiivisille viheralueista huolehtiville kuntalaisille.

– Varmaan kaikille on kivempi, kun kaupungin alueet eivät rehota. Kiitos aktiivisille ihmisille, Laine sanoo.

Hän tietää ainakin Viialan Hannukan alueella olevan asukasyhdistyksen, joka hoitaa itsenäisesti leikkikenttäaluetta. Laine arvelee joillain muillakin alueilla olevan asukkaita, jotka leikkaavat omien tonttiensa rajoilta alkavia kaupungin nurmikoita.

Sen sijaan kaupunginpuutarhuria ihmetyttää joidenkin ihmisten asenne viheralueiden hoitamiseen liittyen.

– Minua ihmetyttää asenne, että ”ei me tehdä kaupungin puolesta mitään”. Mutta hienoa, että aktiivisuuttakin löytyy, Laine sanoo.

Viiden tunnin työ ammattilaiteellakin

”Hyvillä vehkeillä on aina kiva tehdä töitä. Omilla laitteilla tästä ei olisi tullut mitään”, toteaa isojen koneiden parissa maanpuolustuksessa työskentelevä Martti Virtanen.

Martti Virtanen toivoo, ettei kenellekään ainakaan tulisi paha mieli siitä, että joku muu kuin kaupungin työntekijä on hoitanut Rauhannummen heinien niiton. Virtanen kertoo, että hän ja muut kopterikerholaiset olivat aluksi miettineet heinikön taltuttamista omilla leikkureillaan. He olivat kuitenkin todenneet tehtävän mahdottomaksi omilla laitteilla, sillä heinä oli todella pitkää ja sitä oli laajalla alueella. Rauhannummen puisto on peräti yhden hehtaarin laajuinen alue.

– Hyvillä vehkeillä on aina kiva tehdä töitä. Omilla laitteilla tästä ei olisi tullut mitään, Virtanen kertoo.

Vaikka Virtasella oli käytössä lopulta ammattilaisten leikkuri, murskain, työ oli siltikin hidasta. Koko puistoalueen niittämiseen meni aikaa noin viisi tuntia.

– Olen iloinen, että sain tehdä tämän homman kaupungin tuella, että voidaan harrastaa täällä mukavasti, Virtanen toteaa.

Hausjärveltä kotoisin oleva Virtanen näkee, että viheralueiden siistinä pitäminen on kaupungille myös imagokysymys. Häntä harmittaa, että kaupungilla on hienoja alueita, jotka ovat tänä kesänä jääneet hoitamatta. Rauhannummen puiston lisäksi tällainen löytyy Nahkialanlammen ja Rapusaarentien välille jäävältä puistoalueelta.

Tästäkin huolimatta Virtasen mielestä Akaan hieno paikka elää ja asua.

Kopterikisoja seuraamaan Virtanen toivottaa kaikki tervetulleiksi. Rauhannummen puistoon voi lauantaina tulla ihmettelemään jo aamuyhdeksältä freestyle-kisaa. Kello 11 kisat siirtyvät Luhtaniityn urheilukentälle, jossa kisataan nopeudesta monen tunnin ajan. Vielä iltayhdeksältä Luhtaniityllä kisataan kopterikiihdytyskisat.

Lue myös:

Kaupunginpuutarhuri suree hoitamatta jääviä viheralueita – ”Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin jättää paikkoja rempalleen”

Kopterit saavat ajankulun unohtumaan – Videolla näkyvää hoidettua Rauhannummen puistoa ei ole tunnistaa samaksi paikaksi

Akaan kaupungin kunnossapitotyöntekijä Vesa-Matti Vienola näyttää hidastepalaa, jonka hän on tänä kesänä uusinut. Vienola hoitaa kesäaikana yksin Viialan ja Kylmäkosken alueilla muun muassa hidastetöyssyjen korjaukset ja pientareiden niittämiset.

Viialassa Hukarin asuinalueella Työmiehenkadulla autoilijoiden nopeudet pyritään pitämään maltillisina kahdella hidastetöyssyllä. Kaikki eivät selkeästikään arvosta hidasteita, sillä Akaan Seudun paikalliselta asukkaalta saaman vinkin mukaan hidastetöyssyistä on irrotettu jo todella monen vuoden ajan paloja. Hidastepaloja on irrotettu niin, että hidasteen läpi on mahdollista ajaa vauhtia hidastamatta.

– Nämä palat ovat pultattu ja liimattu bitumilla kiinni paikoilleen. Todennäköisesti joku irrottaa ne rautakangella. Työkaluja on pakko olla mukana, sillä muuten hidastepaloja ei saa irti, kertoo kerran kesässä palat takaisin paikoilleen asentava Akaan kaupungin kunnossapitotyöntekijä Vesa-Matti Vienola.

Hän kertoo hidasteiden rikkomisen olevan alkukevään tai -kesän ilmiö, joka on toistunut monena vuotena. Vienola muistelee, että aluksi rikkoja heitti hidastepalat tienvarrella olevalle pellolle. Kun kunnossapitotyöntekijän oli helppo laittaa samat palat takaisin paikoilleen, muutti rikkoja toimintaansa ottamalla palat mukaansa.

– Meillä on nyt onneksi varastossa uusia paloja, joten asentelen sieltä niitä paikoilleen, Vienola kertoo.

Kustannuksia tulee, ja työaika on jostain pois

Hukarin asuinalueen alkupäässä Työmiehenkadulla on toinen hidastetöyssy, josta katoaa paloja joka vuosi.

Aivan halpaa ei hidastepalojen paikoilleen asentaminen ole kaupungille. Vienola arvioi työhön kuluvan noin neljä tuntia. Kun kustannuksiin lisätään materiaali- ja kilometrikulut tulee hintalapuksi 500–1000 euroa.

– Ja se on aina ylimääräistä hässäkkää. Työaika, jonka käytän näiden korjaamiseen, on pois jostain muusta työstä, Viialan ja Kylmäkosken kesäajan tiehuollosta yksin vastuussa oleva Vienola toteaa.

Tänä kesänä Työmiehenkadulta, Akaan kaupungin varikon lähistöllä olevasta hidastetöyssystä lähti kaksi hidastepalaa. Joskus paloja on irrotettu neljästä viiteen.

Vienola pitää hidastetöyssyjä tärkeinä paikoilla, joille ne on asennettu. Työmiehenkadulla kulkee muun muassa pieniäkin lapsia itsenäisesti koulumatkoillaan.

– Hidastetöyssyt ovat todella tehokkaita siihen, mihin ne on tarkoitettu. Sitten kun Hukarin aluetta aletaan asvaltoimaan, muutetaan nämäkin töyssyt kiinteiksi asvalttihidasteiksi, Vienola kertoo.

Hän ei osaa sanoa tarkalleen, koska tämä tulee tapahtumaan.

Työmiehenkadulla on nähty myös erikoisia ajolinjoja. Hukarin asuinalueen suunnalta tullessa, ennen hidastetöyssyä, tiestä erkanee kevyenliikenteenväylä. Vienola kertoo joskus nähneensä, kuinka kevyenliikenteenväylää käytetään hidastetöyssyn ohituskaistana.

Työmiehenkadulla osa kuljettajista oikaisee kevyenliikenteenväylän kautta ohittaen hidastetöyssyt.

Toijalassakin puuttuu paloja

Toijalassa Rapusaaren-, Nahkialan- ja Ketunpesänteiden risteyksessä on samanlaiset hidastetöyssyt kuin Viialassa Työmiehentiellä. Myös näistä Nahkialassa sijaitsevista neljästä hidastetöyssystä on puuttunut paloja pitkään.

Kunnossapitopäällikkö Vesa Savolaista kesälomalla sijaistava kaupunginpuutarhuri Heli Laine harmittelee, että Nahkialassa hidastetöyssyistä puuttuu jatkuvasti paloja. Hän kertoo kuitenkin, että kunnossapitotyöntekijöiden mukaan palojen puuttumisessa ei ole kyse ilkivallasta, vaan ne ovat irronneet normaalissa käytössä.

– Kunnossapitotraktorit tekevät niille hallaa. Viimeksi nämä Nahkialan hidasteet on korjattu viikon 27 alussa. Jos sieltä joku puuttuu nyt, niin en tiedä mistä syystä se on lähtenyt, Laine kertoo.

Hän kertoo kunnossapitotyöntekijöiden priorisoivan töitään, ja heidän palauttavan hidasteita aina paikoilleen, kun siihen on aikaa.

– Henkilökuntaa on niin vähän, että rahkeet eivät riitä ihan kaikkeen. Tärkeimmät työt tehdään ensin, Laine kertoo.

Työmiehenkadulla Viialassa on pitkä suora, jonka molemmissa päissä on hidastetöyssyt.

Akaan Seutu avasi torstaina 11. heinäkuuta aamupäivällä Facebookiin kyselyn Karhunrahkaan suunniteltavasta tuulivoimapuistosta. Reilussa vuorokaudessa kysely oli kerännyt noin 650 vastausta. Kyselyyn toivotaan edelleenkin vastauksia. Se on auki maanantaiaamupäivään noin kello 10 asti.

Kyselyssä kysyttiin yksi kysymys: ”Pitäisikö sinusta Akaan Karhunrahkaan rakentaa tuulivoimapuisto?” Vastausvaihtoehtoja oli kaksi: ”kyllä” ja ”ei”. Kyselyalustan joustamattomuuden vuoksi kyselyyn ei ollut mahdollista lisätä muita vaihtoehtoja. Tämän takia kyselyyn ei voi vastata ”en osaa sanoa”.

Kysymyksenasettelu saattaa karsia kyselystä epävarmat vastaajat pois, tai he valitsevat mahdollisesti jommankumman ääripään vastauksen. Kysymyksenasettelu saattaa siis kärjistää tuloksia suuntaan tai toiseen, mutta on suuntaa-antava.

Tähän mennessä noin kaksi kolmasosaa kyselyyn osallistuneista on valinnut ei-vaihtoehdon vastauksekseen. Loput noin kolmannes vastaajista on antanut äänensä kyllä-vaihtoehdolle.

Kyselyketjuun on voinut myös halutessaan jättää vastaukselleen perustelut, joista osa tullaan esittelemään ensi viikolla ilmestyvässä lehdessä. Perjantaina 12. heinäkuuta eniten tykkäyksiä, 17 kappaletta, oli kerännyt Tiina Arolan vastaus: ”Vastustan. Liian lähellä asutusta ja kaukana sähköverkoista. Terveyshaittoja on tutkittu liian vähän, me emme halua olla koekaniineja. Tuulivoimaloiden rakentamisen ja purkamisen ympäristövaikutukset tulee selvittää tarkasti.”

Tuulivoimapuiston kannattajat argumentoivat tuulivoimapuiston perustamista muun muassa sillä, että uusiutuvien energiantuotantotapojen lisääminen on positiivista kehitystä. Lisäksi vastauksissa tuotiin esiin, että jos haitat olisivat selvästi havaittavissa, olisi niistä olemassa merkittävästi enemmän tietoa, koska Euroopassa tuulivoimapuistoja on paljon lähempänäkin asutusta.

Kysely löytyy Facebookista Akaan Seudun omalta sivulta osoitteesta: https://www.facebook.com/akaanseutu/

Kyselyä on jaettu Facebookissa kaikkiaan kymmenen kertaa. Yksi jako on tehty Akaalaiset-ryhmään.

Akaan kaupungin liikuntatoimen järjestämät ohjatut ryhmät aloittavat toimintansa 9. syyskuuta alkavalla viikolla.

Viialan Rasin voimailutilalla on neljä iäkkäille suunnattua kuntosaliryhmää, jotka kokoontuvat maanantaisin kello 9.00 ja 10.00 alkaen sekä keskiviikkoisin kello 9.30 ja 10.30 alkaen. Lempeää liikuntaa -jumppaa voi tulla kokeilemaan keskiviikkoisin kello 11.00 Viialan Lallintalolle.

Kylmäkosken terveysaseman alakerrassa sijaitsevalla kuntosalilla kokoontuu kaksi kuntosaliryhmää keskiviikkoisin kello 13.00 ja kello 14.00. Ryhmistä aikaisempi on tahdiltaan rauhallisempi. Kylmäkosken lempeän liikunnan jumppa kokoontuu Resiinassa (entinen Aseman koulu) maanantaisin kello 12.30.

Monitoimihallilla kokoontuu tulevalla kaudella seitsemän ikääntyneiden kuntosaliryhmää. Liikuntatoimen ohjaajien ryhmät kokoontuvat tiistaisin kello 10.00, keskiviikkoisin kello 13.00 ja kello 14.00, sekä torstaisin kello 9.00, kello 10.00 ja kello 11.00. Vertaisohjaajien ohjaama ryhmä kokoontuu maanantaisin kello 10.00. Lempeän liikunnan ryhmä jumppaa Toijalan Monitoimihallilla tiistaisin kello 11.15. Toijalan nuorisotilassa kokoontuva tuolivoimisteluryhmä voimistelee tiistaisin kello 13.15.

Viikoilla 35–36 on mahdollista osallistua kuntosalilla starttiryhmään, joka on tarkoitettu ryhmiin valituille ja kuntosaliharrastusta aloitteleville henkilöille. Kutsu ryhmään tapahtuu henkilökohtaisesti.

Lempeän liikunnan jumpissa harjoitetaan tasapainoa, lihaskuntoa ja liikkuvuutta ja ne soveltuvat ikääntyneille henkilöille. Ryhmissä jumpataan sekä seisten että lattiatasossa. Varaa mukaasi juomapullo ja jumppapatja. Tuolivoimistelussa jumpataan pääasiassa tuolilla istuen.

Kuntosaliryhmiin ilmoittautuminen tapahtuu 13.–16. elokuuta joko soittamalla erityisliikunnanohjaajalle tai laittamalla sähköpostia riitta.lehtonen@akaa.fi. Akaan kaupungin liikunnan sivuilla, kohdassa erityisryhmien liikunta, on myös ilmoittautumislomake.

Puhelinvastaajaan jätettyjä ääniviestejä ei huomioida. Ilmoittautumisajan päätyttyä osallistujat jaetaan ryhmiin ryhmätoiveiden perusteella. Mikäli ryhmiin ilmoittautuu enemmän henkilöitä kuin niihin voidaan ottaa, paikat jaetaan arpomalla. Varasijalle jääneille ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti 28. elokuuta mennessä. Kuntosaliryhmissä kolme peräkkäistä poisjääntiä ilman syytä aiheuttaa paikan menettämisen ryhmässä. Jumpparyhmiin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen.

Eläkeläisten ryhmiin osallistuminen edellyttää Kuntopassin hankkimista. Ryhmien ohjauksesta vastaavat liikunnanohjaaja Jussi Pentti ja erityisliikunnanohjaaja Riitta Lehtonen. Kaikissa liikuntaryhmiin liittyvissä kysymyksissä voit olla yhteydessä Riittaan, jonka tavoittaa numerosta 040 335 3566.

Akaan kaupungin liikuntatoimi toivottaa kaikki akaalaiset lämpimästi tervetulleiksi liikuntaryhmiin. Lähde rohkeasti mukaan!

Nokialainen artisti Pasi Kivimäki on tiukasti kiinni vuoden 2019 Tangokuninkaan kruunussa. Kisa ratkeaa tänä iltana Seinäjoella. (Kuva: Katja Luojus)

Nokialainen artisti Pasi Kivimäki kisaa tänään lauantaina alkaen kello 19 vuoden 2019 Tangokuninkaan kruunusta ja tittelistä Seinäjoen Kisa-Areenalla.

Suomi saa tänään lauantaina uudet tangokuninkaalliset.

Pirkanmaalaisittain tangolaulukilpailusta tekee mielenkiintoisen se, että tangokuninkuutta tavoittelee nokialainen Pasi Kivimäki. Artisti on laulanut itsensä tanssivan yleisön sydämiin N.Y.T.-yhtyeensä solistina.

Kivimäen kanssa kuninkuudesta kisaavat Juha Pirinen ja Johannes Vatjus.

Tangokuningattaren kruunua tavoittelevat Mervi Kovero, Pirita Niemenmaa ja Silla Pöyry.

Seinäjokelaistapahtuma viettää 35-vuotisjuhlavuottaan.

Superfinalistit aloittavat kruunujahdin kello 19 Seinäjoen Kisa-Areenalla.

”Fiilikseni ovat korkealla”

Lauantaiaamuna jännittävään tangolaulukilpailun finaaliin valmistautuva Pasi Kivimäki kuvailee tuntojaan odottaviksi ja myönteisiksi.

– Fiilikseni ovat korkealla.

– Minusta on mahtavaa päästä tavoittelemaan pienen pojan haavetta eli tangokuninkuutta.

– Valmistautumiseni tämän päiväiseen loppukilpailuun on lähtenyt liikkeelle muutaman tunnin yöunien jälkeen hyvällä aamupalalla.

Kivimäki kertoo alkavansa lämmitellä ääntään pikku hiljaa, jotta ääni olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa illan konserttia ja kilpailua varten.

– Nyt vaan kaikki peliin tämänpäiväistä finaalia varten. Teen parhaani, kuningaskandidaatti lupaa.

Nahkialassa Ketunpesäntien alusta puuttui perjantaina 12.7. hidasteesta neljä palaa. Kaupungin työntekijöiden mukaan hidastetöyssy on korjattu viimeksi viikon 27 alussa, eli alle kaksi viikkoa sitten.

Toijalassa Rapusaaren-, Nahkialan- ja Ketunpesänteiden risteyksessä on muoviset hidastetöyssyt, kuten Viialassa Työmiehentiellä. Viialan Hukarissa sijaitsevien hidastetöyssyjen paikalleen palauttaminen on jokakesäinen riesa, sillä joku irrottaa paloja tahallaan. Myös Nahkialassa sijaitsevista neljästä hidastetöyssystä puuttuu usein useita paloja.

Kunnossapitopäällikkö Vesa Savolaista kesälomalla sijaistava kaupunginpuutarhuri Heli Laine harmittelee, että hidastetöyssyjen tilannetta Nahkialassa. Hän kertoo kuitenkin, että kunnossapitotyöntekijöiden mukaan palojen puuttumisessa ei ole kyse ilkivallasta, vaan ne ovat irronneet normaalissa käytössä:

– Kunnossapitotraktorit tekevät niille hallaa. Viimeksi nämä Nahkialan hidasteet on korjattu viikon 27 alussa. Jos sieltä joku puuttuu nyt, niin en tiedä mistä syystä se on lähtenyt, Laine kertoo.

Hän kertoo kunnossapitotyöntekijöiden priorisoivan töitään, ja heidän palauttavan hidasteita aina paikoilleen, kun siihen on aikaa.

– Henkilökuntaa on niin vähän, että rahkeet eivät riitä ihan kaikkeen, Laine kertoo.

Nahkialassa neljän tien risteyksessä olevista hidasteista kahdesta puuttuu noin neljä palaa keskeltä. Etualalla oleva hidaste on Rapusaarentiellä. Ylempänä näkyvä hidaste on Ketunpesäntiellä.

Rapusaarentiellä ja Ketunpesäntiellä hidastetöyssyissä on suurin piirtein auton mentävä aukko.

Lue juttu Viialassa tapahtuvasta vandalismista:

Hidastetöyssyjen paikalleen palauttaminen on Hukarissa jokakesäinen riesa

Toijalassa asuvan HPK:n riveissä maalivahtina pelaavan Topias Mansikan kypärässä näkyy mennyt ja nykyinen asuinpaikka: Puolikas vaakunasta on Akaata ja toinen puoli Riihimäkeä.

Kiinassa valmistutaan jo kovaa vauhtia vuonna 2022 järjestettäviin Pekingin talviolympialaisiin. Kiinalaiset eivät ole tunnettuja jääkiekkotaidoistaan, mutta heillä on halu nousta lajissa paremmaksi. Tämän vuoksi Juha Mansikka sai yllättävän soiton kolmisen viikkoa sitten. Hänen pojallaan Topias Mansikalla, 14, ilmoitettiin olevan mahdollisuus lähteä Kiinaan HPK:n C2-juniorijoukkueen riveissä jääkiekkoturnaukseen heinäkuussa.

– Sanoin heti, että kyllä Topias lähtee. En edes kysynyt Topiaksen mielipidettä, koska eihän tuollaista mahdollisuutta tule koskaan eteen, poikaansa treeneihin jo muutaman vuoden kuljettanut Juha-isä kertoo hymyillen.

Kiinalaisten halukkuudesta ottaa oppia jääkiekon suurmaan joukkueelta kertoo sekin, että HPK:n C2-juniorijoukkueen kaikki matkaan liittyvät kulut maksetaan kutsujan toimesta. 12 hengen joukkue viipyy Kiinassa kymmenen päivää. Tässä ryhmässä on kaksi maalivahtia, joista toinen on Topias Mansikka. Pelaajat eivät voineet itse vaikuttaa valintaansa Kiinan matkalle, vaan valmentajat tekivät pelaajavalinnat.

– Tuntui ihan hyvältä tulla valituksi, keväästä lähtien HPK:n C2-juniorijoukkueessa pelannut Topias kertoo.

Treenien ja koulun yhdistäminen on rankkaa

11-vuotiaasta lähtien jääkiekkoa pelannut Topias kertoo jännittävänsä matkaa vähän, vaikka hän ei ole koskaan aiemmin vieraillut Kiinassa. Reissulle mukaan lähtee muun muassa joukkueen päävalmentaja Kim Wide ja joukkueenjohtaja Jussi Laine, mutta pelaajien vanhemmat jäävät Suomeen.

Ennen Kiinaan lähtöä HPK:n C2-juniorijoukkue kokoontuu vielä lauantaina 13.7. Lempäälän jäähallilla yhteisiin treeneihin.

Kesä on ollut vilkasta ja erilaista harjoitteluaikaa Topiakselle, koska itse jääkiekkoa ei pelata samaan malliin kuin talvella. Sen sijaan Topias on pelannut kaikkia muita pallolajeja, jotka kehittävät koordinaatiota.  Myös jonglööraus on valmentajan mukaan hyvää harjoitusta maalivahdille. Topias aikoo treenata kesällä myös HPK:n C2-juniorijoukkueen toisen maalivahdin, Viialassa asuvan Elias Harjun kanssa.

8. luokalle syksyllä siirtyvälle Topiakselle ei kouluaikana jää juurikaan vapaa-aikaa. Siirtymisiin ja itse treeneihin Hämeenlinnassa aikaa kuluu illassa noin viisi tuntia.

– On se rankkaa, myöntää Topias.

NHL siintää tulevaisuuden haaveissa

Isä Juha Mansikka iloitsee siitä, että hänen poikansa Topias on jo 14-vuotiaana isänsä pituinen. Monet NHL-maalivahdit ovat yli 180 senttisiä.

Topias on aina pitänyt maalivahtina pelaamisesta. Nuorempana jalkapalloa pelatessaan hän oli myös torppaamassa maaleja.

– Viihdyn varmaan maalilla sen takia, kun en osaa olla kentällä, Topias virnistää.

Juha-isä arvioi, että maalivahdin paikkaa pelaavilla täytyy olla rautaiset hermot, sillä maalivahdit voivat usein ratkaista pelejä suuntaan tai toiseen.

Tulevaisuuden haave Topiakselle olisi pelata NHL:ssä. Sitä ennen tavoitteena olisi päästä parin vuoden päästä Leijonien Pohjola-leirille, jossa valitaan 16-vuotiaiden maajoukkue. Myös urheilulukio Hämeenlinnassa saattaisi olla oikea reitti tulevaisuuden haavetta tavoitellessa.

– Topias sanoi jo aika pienenä, että hän menee pelaamaan NHL:n. Minä sanoin, että mene vain ja maksa ensimmäisestä sopimuksesta minulle puolet, vitsailee kaikin voimin poikansa harrastusta tukenut Juha-isä.

Kesä on mahtavaa aikaa! Valoa riittää ja ulkona on paljon tekemistä. Mutta tulisipa jo syksy. Silloin voisi viettää tunnelmallisia kynttiläiltoja. Tai olisipa jo talvi. On mahtavaa ulkoilla kunnon talvikeleillä, kun on lunta ja pakkasta. Vai odottaisinko eniten kevättä? Kun luonto herää taas eloon talven jäljiltä ja valo voittaa pimeyden.

Osaanko elää tässä hetkessä ja nauttia juuri tästä vuodenajasta, elämätilanteesta, lähimmäisistä? Joku odottaa aina lomia ja kertoo, että silloin vasta elämä alkaa, kun on vapaata. Pysähdy hetkeksi ja ajattele: Juuri nyt on elämäsi parhainta aikaa. Saat unohtaa menneet ja suunnata katseesi tulevaan, mutta elää juuri tässä hetkessä. Ole yhteydessä ympärilläsi oleviin ihmisiin ja hetkeen.

Tiedätkö, että Jeesus haluaa olla yhteydessä sinuun juuri nyt? Hän kaipaa saada osoittaa rakkauttaan sinulle ja odottaa myös sinulta sanoja suoraan sydämeltäsi. Siitä muodostuu yhteys, jota mikään ei voi korvata. Yhteys on mahtava juttu. Olet varmasti jonkun ihmisen kanssa kokenut olevasi samalla aaltopituudella. Tuntuu, että ajattelette samansuuntaisesti ja yhdessä tekeminen on helppoa. Olet valmiina vastaanottamaan toisen ajatuksia ja ehdotuksia ja myöskin tekemään niiden mukaan. Iankaikkinen Luojamme haluaa, että yhteys Häneen olisi meille ykkösjuttu. Häneen voimme saada paremman yhteyden, kuin keneenkään ihmiseen. Sen yhteyden saavuttaaksemme meidän tarvitsee olla täydellisen avoimia. Kunnioittaa Luojaa Luojana ja kaikkivaltiaana, silloin Hän on korva tarkkana mitä asiaa meillä on Hänelle. Johannes kirjoittaa 1.Joh.1 haluavansa jakaa sen mitä on kuullut ja nähnyt, jotta meilläkin olisi yhteys. Yhteys toisiimme ja Jeesukseen.

Johannes kertoo Jumalan olevan valkeus, eikä mitään pimeyttä ole hänessä. Kun uskomme tähän, meillä on täydellinen ilo. Siis täydellinen! Sitä suurempaa iloa ei ole olemassakaan. Sen saa, kun laittaa yhteyden Jeesuksen kanssa kuntoon. Samaten meillä on vastuu poistua kaikista pimeyden teoista ja myös puolustaa valkeutta ja valkeuden tekoja tässä ajassa. Mitä ovat valkeuden teot? Kaikki raamatun ohjeet elämään. Meidän tulee puolustaa ja seistä niiden takana tänäkin vuonna 2019.

Nykyihmisen ajatusmaailma on vieraantunut Raamatun ajatusmalleista ja luulee olevansa tämän maailman herra. Niin ei kuitenkaan ole, eikä tule koskaan olemaankaan. Emme voi kääntää Raamatun sanoja tämän maailmanajan mukaiseksi, vaan jakaa sitä niin kuin se on kirjoitettu. Nouse siis rohkeasti puolustamaan Raamatun sanaa. Ja mikä parhainta, Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme päiviemme loppuun asti. (Matt.28:20)

Viime viikolla oli Helluntaiseurakuntien lasten leiri, jossa sain olla mukana. Siellä saa huomata kuinka lapset nauttivat yhteydestä ja elävät juuri menossa olevaa hetkeä. Leirin teemana oli rohkeita ratkaisuja. Ja toden totta myös me kaikki Jeesukseen uskovat tarvitsemme niitä juuri tällä hetkellä. Tänä päivänä on rohkeaa puolustaa Raamatusta nousevia ajatusmalleja. Sinä Jeesukseen ja Raamattuun uskova: Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi. (Joos.1:9)

Pasi Jokiaho

Viialan helluntaiseurakunta

Akaassa on viimeisimmän vuosina 2017–2018 tehdyn perinneympäristöjen kartoituksen mukaan viisi erityisen arvokasta ympäristökohdetta. Näiden joukossa ovat Rätön laitumet ja Hannulan niitty, joita pidetään maakunnallisesti arvokkaina kohteina. Kolme muuta arvokkaaksi luokiteltua kohdetta ovat Tolvilan laitumet, Taivallahden rantaniitty ja Toivettulan rantaniitty, jotka ovat kartoituksen mukaan paikallisesti arvokkaita.

Akaan arvokkaisiin perinneympäristöihin kuuluu lisäksi 13 paikallisesti arvokasta kohdetta, jotka on kartoitettu jo 1990-luvulla.

Perinneympäristöjen kartoituksia tekee Pirkanmaan ELY-keskus, joka kiertää jatkamassa työtä Pirkanmaalla tänä kesänä. Akaasta oli tarkoitus kartoittaa elokuun loppuun mennessä kaksi uutta kohdetta. ELY-keskuksen mukaan työ siirtynee kuitenkin Akaan osalta ensi kesään, sillä toinen Pirkanmaan alueita kartoittaneista projektityöntekijöistä on siirtynyt toisiin työtehtäviin. Akaan perinnemaisemien kartoitus oli nimetty juuri hänen tehtäväkseen.

Maastokartoituksissa etsitään alueiden erityisen huomionarvoisia kasvilajeja ja arvioidaan sekä kasvillisuutta että maisemaa laajemmin. Maastokartoitusten avulla rahoittajana toimiva Ympäristöministeriö ja ELY-keskus pyrkivät edistämään perinneympäristöjen eliöiden ja luontotyyppien säilymistä. Tavoitteena on vaalia luonnon monimuotoisuutta, mutta kyse ei ole virallisesta alueiden suojelusta.

Kartoituksissa kerätyt tiedot tallennetaan myöhemmin uuteen koko Suomen kattavaan paikkatietoaineistoon.

Onko sinulla kokemuksia Akaan perinneympäristöistä tai henkilökohtainen yhteys johonkin Akaan viidestä arvokkaasta luontokohteesta? Kerro meille ajatuksesi jutussa mainituista luontokohteista sähköpostilla, toimitus@akaanseutu.fi, tai lähetä kokemuksesi juttuvinkki-lomakkeella.

Seinäjoen Tangomarkkinat on pidetty 35. kerran. Tangokuningas on Johannes Vatjus ja tangokuningatar Pirita Niemenmaa. Aika näyttää, muistaako kansa nämä kuninkaalliset vai hautautuvatko he runsauden sarveen. (Kuva: Top Fogus, J. Pihlaja)

Tangolaulukilpailun tuomaristo puhuu mitä sylki suuhun tuo. Esimerkiksi radio- ja televisiotoimittaja Tarja Närhi kehtasi verrata uransa alkumetreillä olevaa Johannes Vatjusta ainutkertaisuudestaan kansainvälisesti tunnettuun virolaiseen ooppera- ja iskelmälaulajaan Georg Otsiin (1920-1975). Taiteellinen johtaja Martti Haapamäki muistutti Seinäjoen Tangomarkkinoiden tehtävänä olevan suomalaisen tangokulttuurin edistämisen sekä vahvojen musiikki- ja tanssielämysten tuottamisen. Kun hän julkisti kuningattareksi ja kuninkaaksi kruunatut, Kisa-Areenan yleisö alkoi pulputtaa, etteivät uudet tangokuninkaalliset houkuta tanssilavoille eivätkä tanssitaloille. Artisti Jari Sillanpään puheenvuoro oli miehen anteeksipyyntö suuren yleisön hyvin muistamista iskelmälaulajan toistuvista törppäilyistä.

Tango-Suomessa tangokansalla on jälleen kielenkannat herkässä. Seinäjoen Tangomarkkinoiden tangolaulukilpailujen lopputulos kirvoittaa poikkeuksellisen paljon äimistelyä ja kritiikkiä.

Tangolaulukilpailun tuomaristo on tehnyt valintansa, joten pulinat pois. Tuomarit radio- ja televisiotoimittaja Tarja Närhi, artisti Jari Sillanpää, laulaja Katja Kätkä, kansanedustaja Kike Elomaa ja taiteellinen johtaja Martti Haapamäki elävät päätöksensä kanssa kantaen vastuun seurauksista.

Hämeenlinnan Kaupunginteatteri esitti viime syys- ja kevätkauden ajan menestyksellisesti Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan kirjoittamaa Tahtien sota -musikaalia. Siinä nostettiin kissana pöydälle Seinäjoen tangomafia. Syystä.

Kuninkaallinen finaali -konsertti ei ollut tällä kertaa loppuunmyyty. Kisa-Areenan vajaan salin voi nähdä yleisön jaloilla äänestämisenä näytelmästä, jota tangofestivaali ja sen yhteistyökumppanit harjoittavat tapahtuman taustalla ja kulisseissa.

Seinäjoen Tangomarkkinat Oy:n vastuunkantajien olisi syytä olla hereillä seuraten yleisön reaktioita. Tarpeellisia kysymyksiä ovat: menettääkö kesätapahtuma vetovoimansa, häämöttääkö yleisökato ja vaaniiko tappiokierre?

Aiheellista on lukaista tangoyhtiön itselleen valitsemat arvot: tunnelmallisuus, vaikuttavuus ja kestäväkehitys. Arvolistassa ei ole oikeudenmukaisuutta, rehtiyttä eikä vastuullisuutta.

Tämänkertainen Tangomarkkinat-tapahtuma oli sarjassaan jo 35. Elämme siis juhlavuotta.

Pitkin festivaalin taivalta on ollut muriina muun muassa tangokuninkaallisten valinnoista. Tapahtuman hallinnon ja järjestäjien uskottavuudelle tekisikin hyvää, että jokin taho läpivalaisisi ja tarkistaisi sertifikaatin myöntämisperusteiden tavoin hallinnon sekä toimintakäytännöt. Aito läpinäkyvyys vahvistaisi arvostusta.

Mitä tuomarit puhuvat?

Tangolaulukilpailun tuomariston puheet pohdituttavat paljon Kisa-Areenalla Kuninkaallista finaalia paikan päällä seuranneita sekä Järviradiota kuunnelleita ja Alfa-tv:n lähetystä katselleita.

Kun viisi tuomaria esittäytyi, Jari Sillanpää heltyi puhumaan menneisyydestään ja opiksi ottamistaan asioista. Maamme media on jo ennättänyt ruotia Sillanpään lauseet jokaista sanaa myöten. Nyyhkytarina on syntynyt ja saippuakuplat lentävät. Huomionarvoista olisi ollut napata tuosta puheenvuorosta se, että se oli anteeksipyyntö. Sillanpään yleisöhän hylkäsi idolinsa tämän toistuvien törppäilyjen tähden. Suuri joukko tanssien, festivaalien ja konserttien järjestäjiä perui Sillanpään esiintymiset.

Tuomarit arvioivat kuningatar- ja kuningaskandidaatit. Suuri osa lauantai-iltaisten finalistien esitysten arvioinneista oli yliampuvia, täysin katteettomia. Kovan taipaleen kulkeneet muusikot eivät taatusti tarvitse yhtään mihinkään liirumlaarumia.

Tuomaristossa olleen Kike Elomaan sanomiset kuuluvat samaan sarjaan kuin hänen lennähtämisensä perussuomalaisista sinisiin ja sinisitä perussuomalaisiin. Mistä parhaiten tuulee, Elomaa hönkää sen tuulen mukaan.

Mitä mieltä sinä olet edesmenneestä virolaisesta ooppera- ja iskelmälaulajasta Georg Otsista? Radio- ja televisiotoimittaja Tarja Närhi julkesi verrata kuninkaan kruunun päähänsä saanutta Johannes Vatjusta Otsiin. Vatjushan on itse lehtihaastatteluissa kertonut, miten suppea hänen ohjelmistonsa on. Äänestä nyt puhumattakaan.

Seinäjokelaistapahtuman pitäisi edistää suomalaista tangokulttuuria ja vahvojen musiikki- ja tanssielämysten tuottamista. Tästä puhui taiteellinen johtaja Martti Haapamäki. Mies korosti sitäkin, että tuomaristo kantaa vastuuta siitä, että kruunattavat ovat samalla edistämisasialla.

Lauantai-iltana kun piti korvansa auki, kuuli luvattoman monen pariskunnan kertovan, etteivät he ole menossa Pirita Niemenmaan ja Johannes Vatjuksen laulamiin tansseihin. Uusien kuninkaallisten yllä ei leiju ainakaan vielä karismaattista tähteyttä.

Kruunaamattomia kuninkaita

Seinäjoen Tangomarkkinoilla on kruunattu kesästä 1985 lähtien 35 tangokuningasta ja 30 tangokuningatarta.

Kuinka monta sinä heistä muistat?

Onnistuuko kruunupäiden luetteleminen kuin vettä vain?

Olavi Virta (1915-1972) on tunnetusti Suomen tangotaivaan kirkkain tähti ja laajaa arvostusta nauttiva tangokuningas. Hän sai kruununsa yleisöltään, Suomen kansalta.

Seinäjoen Tangomarkkinoiden historiassa on käynyt jo monta kertaa niin, että suuren yleisön kuninkaallisiksi kokemat tulkitsijat eivät ole kelvanneet tuomareille. Tässäkin yhteydessä on armollista muistaa ajan olevan tuomareita oikeudenmukaisemman. Ketkä kruunupäät ovat laulaneet itsensä suomalaisten sydämiin?

Vuoden 2019 tangolaulukilpailut herättivät kysymyksen, voiko tangoa laulaa oopperan tavoin? Sopiiko tangon maailmaan tunteeton läpilaulaminen?

Pirita Niemenmaa sai tangokuningattaren tittelin. Tulevat vuodet osoittavat, oliko hän rehellinen valinta.

Vasta 18-vuotias Silla Pöyry oli ainakin finaalissa aidosti suuria tunteita herättävä ja iloisia elämyksiä suova laulaja, tulkitsija.

Johannes Vatjus hallitsee tangokuninkaana. Kruunupäällä on kiire opiskella laaja ja monuolinen ohjelma, jolla hän täyttää vaativan tanssiyleisön odotukset. Muutaman tangon tai minkä tahansa muun tanssilajin kappaleen taitaminen ei riitä koko illan ohjelmistoksi.

Pasi Kivimäki on hankkinut kannuksensa vuosien saatossa yleisöltään. Hän on konkaritanssittaja. Miehen ääni nostaa esille pienet yksityiskohdat niin tangojen kohtalokkuudesta kuin valssien romantiikasta.

Suuri yleisö on pettämätön. Se vaatii tanssimusiikilta tunnetta, sykettä ja taikaa.

Tuomaristo vetosi yleisöön, että se menisi konsertteihin ja tansseihin. Tuomariston olisi hyvä muistaa, ettei kukkokaan käskien laula.

Jos Seinäjoki lähettää asiansa osaavat taitajat maailmalle, he menestyvät.

Katja Kätkä, Martti Haapamäki, Tarja Närhi, Jari Sillanpää ja Kike Elomaa tuomaroivat tangolaulukilpailussa. Viisikko valitsi uudet tangokuninkaalliset. (Kuva: Seinäjoen Tangomarkkinat)

Akaan Seudussa julkaistiin viime viikolla markkinahenkinen ja myönteisiä mielikuvia tavoitteleva kirjoitus ABO Windiltä (AS 10.7.2019). Kovin luvattiin korjata käsityksiä tuulivoimaloiden aiheuttamista ja muiden esille tuomista haittatekijöistä, kuitenkaan sanomatta, mitä asioissa olisi ollut korjattavaa.

Tuulivoimaloiden mukanaan tuoma työllisyysvaikutus Akaaseen olisi kertaluonteista ja koskisi lähinnä vain metsä- ja ehkä myös maanrakennustöitä. Voimalat tuotaisiin valmiina komponentteina asennuspaikoilleen, ja perustustyötkin tekisi tuulivoimaloihin erikoistunut yritys. Kokoonpanon, huollon ja muut tarvittavat säätötyöt suorittavat näissä kohteissa lähes poikkeuksetta ulkomaista valmistajaa edustavat ulkomaalaiset yritykset tai ulkopaikkakuntalaiset erikoistuneet alihankkijat.

Elinvoimaako? Tuskin.

Ainut hyöty kaupungille tulisi kiinteistöverotuksen muodossa, ja sekin hyöty menetettäisiin, ensin lähiseudun asukkaissa, matalataajuuksisen melun ja siitä aiheutuvien terveydellisten syiden mahdollisesti pakottaessa heidät muuttamaan pois. Tuskin he sen jälkeen enää Akaaseen jäisivät.

Tuulivoimaloiden vaikutusalueella on myös kiistattomasti kiinteistöjen arvoa laskeva vaikutus. Esimerkiksi Merikarvialla loma-asuntojen hinnat ovat romahtaneet 47,8 prosenttia (Merikarvialehti 30.5.2019).

Jos ja kun valtion toimesta vireille pantu suunnitelma kiinteistöverouudistuksesta toteutuu vastaamaan enemmän kiinteistöjen nykyarvoa, tällä olisi hyvinkin kiinteistöverotuottoa alentava vaikutus tuulivoimakunnissa juuri kiinteistöjen arvonalennuksen myötä. Lisäksi, kukapa ulkopaikkakuntalainen haluaisi muuttaa tuulivoimaloiden vaikutusalueelle, kun muitakin sijainteja löytyy?

Tuulivoimalat tuottavat sykkivää paineaaltoilua

Infraäänen vaikutusalue on huomattavan laaja, sillä se ulottuu kymmenien kilometrien päähän. Tuulivoimaloiden aiheuttama infraääni on sykemäistä, eikä se ole verrattavissa luonnossa tai esimerkiksi liikenteessä esiintyvään infraääneen. Uusimman saksalaisen sydänterveyttä koskevan tuulivoimatutkimuksen johtaja Prof. Christian Friedrich Vahl totesi 23. toukokuuta 2019 Berliinin Forum Factorylla: ”Tutkimusryhmä pystyy jo tutkimuksen tässä vaiheessa osoittamaan sadan prosentin varmuudella sykemäisen infraäänen ja sydämen toiminnan  heikkenemisen välisen syy-yhteyden. Sykkeenomaisen infraäänen vaikutus sydämeen ei tapahdu psyykkisin yhteyksin vaan fyysisesti ja suoraan. Tämä vaikutus esiintyy siis kaikkien ihmisten sydänelimissä, mutta vain noin 30 prosenttia havaitsee taudin oireet”.

Infraäänen aiheuttamia tyypillisiä oireita ovat tinnitus, sydänoireet kuten rytmihäiriöt ja verenpaineen nousu, päänsärky, uniongelmat, tasapaino-ongelmat, huimaus ja pahoinvointi. Myös migreenityyppinen päänsärky on erityisen yleistä.

Myös eläimet kärsivät

Petolintujen pesimäalueilla kaavoituksen keskeyttävät vain maakotkat, edes liito-oravat eivät merkitse nykymaailmassa mitään. ABO Windillekö ovat siis täysin toisarvoisia haukat, pääskyt ja kanalinnut puhumattakaan siitä, että suunniteltu voimala-alue sijaitsee joutsenien, kurkien ja tundrahanhien muuttoreitin varrella? Villieläimet väistyvät, mutta lähialueella on myös karjataloutta ja hevostiloja. Eikö näilläkään ole ABO Windin mielestä merkitystä?

Kehitystäkö?

Miten ABO Wind voi edes väittää tuulimyllyjen teknologian kehittyneen vuosien varrella? Ensinnäkin hyötysuhdetta on saatu kehitettyä vajaasta 25 prosentista nykyiseen ehkä 40 prosenttiin. Korkeuden ja generaattoreiden koon kasvattaminen tuskin on teknologian kehittymistä. Autonvalmistajatkin ovat pystyneet parempaan.

Mutta onhan selvää, ettei verorahoin tuetun energiantuotannon kehittämiseen ole edes kiinnostusta, puhumattakaan siitä, että se kannattaisi. Itse epäilemme herrojen Julian Wehnertin ja Aapo Koivuniemen joutuvan jättämään pestinsä, jos he jättävät saatavilla olevat tuet hakematta. Se siitä markkinavetoisuudesta.

ABO Windin esittämät havainnekuvat kuvastavat yhä 200 metriä korkeita myllyjä epäselvästi taivasta vasten erottuvina. Miksi ei tuoda esille edes todellista, suunniteltua kokoluokkaa vastaavia kuvia, mielellään vielä sellaisista paikoista kuvattuina, joista kuntalaiset tunnistaisivat selkeästi kuvatun paikan. Esimerkiksi Sontulantien varresta, Sotkialta, Kurvolasta, Siniänmäestä tai Toijalan yhteiskoululta – vain muutaman paikan mainitaksemme. ABO Wind voisi erinomaisuudessaan jopa tuottaa kuvat GIF-animaatioina, joissa siivet pyörivät.

Mekään emme usko, että ABO Wind katoaa, vaikka toisin toivoisimmekin jo tässä vaiheessa. Yritys on kuitenkin jo kaavoitussopimusta tehdessään varannut itselleen oikeuden siirtää kaavoitussopimuksen kolmannelle osapuolelle kaikkine oikeuksineen (julkinen asiakirja). Yritys mainitsee, että se ei ole kadonnut kohteista voimaloiden valmistumisen jälkeen. Toivoa sopii, että tämä pätee myös tuulivoimaloiden elinkaaren lopussa. Muutenhan voimalat saattaisivat tuolloin olla vaikka intialaisen riksafirman nimissä.

Akaan tuulivoimahanke on keskeytettävä ainakin siksi aikaa, kunnes maan hallituksen teettämä terveysvaikutustutkimus on valmis ja määrittelee, kuinka lähelle asutusta ja eläinsuojia voimalat voidaan pystyttää. Parasta kuitenkin olisi, että resursseja haaskaava ja vaihtelevatuottoinen tuulivoima jätettäisiin Akaassa kokonaan historian lehdille, koska tuulivoimalla ei ole ympäristöystävällisyyden kanssa mitään tekemistä.

ABO Wind on yleisötilaisuudessaan vedonnut ympäristöministeriön ohjeisiin vuodelta 2014. Ne eivät ole enää voimassa, koska Sipilän hallitus päätti teettää riippumattoman ja kattavan selvityksen tuulivoiman terveys- ja ympäristöhaitoista. Tutkimus päätettiin tehdä kaksiosaisena: erikseen suunniteltiin tuulivoimaloiden infraäänen leviämisen ja voimakkuuden mittaustutkimus sekä tutkimus infraäänen vaikutuksesta ihmisen fysiologiaan, eli infraäänen terveysvaikutuksista.

Ensimmäinen vaihe on tehty ja julkistettu. Julkistamistilaisuudessa tutkijatkin totesivat, ettei tämän tutkimuksen pohjalta voi vielä todeta mitään tuulivoiman infraäänen vaikutuksista ihmisten ja tuotantoeläinten oirehtimiseen tai oirehtimisen mahdollista syistä. Näin siksi, että tutkijoilla ei ollut käytössään mittalaitteita, joilla olisi voitu todentaa infraäänipulsseja. Ensimmäisen vaiheen tutkimus on eduskunnan tarkastusvaliokunnan käsittelyssä. Tutkimusmetodit eivät täytä asetettuja kriteereitä.

Tutkijat vaativat lisätutkimusta. Työ- ja elinkeinoministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat päättäneet terveystutkimuksen toisen vaiheen käynnistämisestä. Vasta toisen vaiheen tutkimuksen pohjalta saadaan päättäjille tietoa, jonka pohjalta on mahdollista arvioida nykyisten ja suunnitteilla olevien voimaloiden toimintaa, sijoittamista ja sitä, mikä on vaadittava vähimmäissuojaetäisyys asutukseen ja tuotantoeläinsuojiin.

Lisäksi on vielä paheksuttavaa kuulutuksen ajoittamista siten, etteivät ihmiset ole saaneet yhteyttä Akaan kaupungin tai Pirkanmaan ely-keskuksenkaan yhteyshenkilöihin.

Tapio Kivistö

Vesa Liehu

Anton Murola

Adalmina Ylösen kierroksessa riitti vauhtia.

Viialan Pumppari Campingissä järjestettiin lauantaina pienimuotoiset ja hyväntuuliset kepparikisat. Kilpailun olivat pistäneet pystyyn viialalaiset keppariharrastajat Sini Viklund,12 vuotta, Sara Viklund, 14 vuotta, ja Josefina Saarinen, 14 vuotta. Keppareiden lisäksi Josefina harrastaa myös ratsastusta.

– Pumppari Camping tavallaan sponsoroi tätä kisaa. Me olemme aikaisemmin osallistuneet muiden järjestämiin kilpailuihin ja nyt halusimme pitää omat kisat. Iskä ja äiti ovat auttaneet kisajärjestelyissä, Sini kertoo.

Tyttöjen mukaan järjestelyissä oli kova homma. Leirintäalueelle piti tulla aikaisin laittamaan rata kuntoon ja myös palkintoja piti hankkia. Komeat ruusukkeet ja pokaalit ovat peräisin Saran koiranäyttelyissä käyvältä kummitädiltä. Josefinan kontolle lankesi kilpailun juontaminen ja kolmikko toimii myös kisojen tuomareina.

– Keppariharrastuksessa voi saada paljon kavereita ja se on tosi mukavaa ja liikunnallista hommaa, Sini toteaa.

Kilpailun järjestivät ja sitä tuomaroivat Sini Viklund (vas.), Josefina Saarinen ja Sara Viklund.

Keppariharrastus kehittää käsityötaitoja

Viialassa asuvat 12-vuotiaat Alisa Turunen ja Adalmina Ylönen ovat kokeneita kepparikilpailijoita. Molempien mielestä keppareiden kanssa touhuaminen on hauskaa.

– Tässä saa paljon uusia kavereita, pääsee kisaamaan ja loistamaan. Lisäksi käsityötaidot kehittyvät, Adalmina kuvailee.

Tyttöjen kisakepparit on tilattu, mutta Adalmina on tehnyt niitä myös itse.

– Tein juuri minun kaksi kuukautta vanhalle pikkuserkulleni kepparin lahjaksi. Ei kepparin tekeminen ole kovin vaikeaa. Ajan myötä siinä kehittyy. En tiedä olenko kovin hyvä käsitöissä, mutta ainakin opettajat sanovat niin, Adalmina kertoo.

Alisa ei ole vielä tehnyt yhtään kepparia itse, mutta ehkäpä jonakin päivänä niin tapahtuu.

– Olen monta kertaa jo suunnitellut kepparin tekemistä, mutta ikinä ei ole tullut valmista, Alisa tuumii.

Adalminan kisakepparin nimi on Haisuli ja Alisan ratsu on Felix. Radan tytöt arvioivat ennen kisaa perusradaksi, jota tyyliluokassa edetään tyylikkäästi ja aikaluokassa vauhdikkaasti.

– Tyyliluokassa laukan pitää olla temmokasta ja rytmikästä ja hyppyjen samaten. Reittien pitää olla hyvin erottuvia. Aikaluokassa mennään niin lujaa kuin pääsee, Adalmina toteaa.

Alisa Turusen taidonnäyte korkeuskisassa.

Pinja haluaisi olla hevonen

Tampereelta kisoihin heppansa Nalan kanssa saapunut 11-vuotias Nette Kinnunen on harrastanut keppareita kolmisen vuotta.

– Järjestäjät ovat minun pikkuserkkujani. He ovat puhuneet kisoista jo pitkän aikaa, joten innostuin lähtemään mukaan, Nette kertoo.

Neten mielestä harrastuksessa on parasta se, että kisoista saa uusia kavereita.

– Minulla on kyllä kova hinku harrastaa ratsastamista oikeallakin hevosella. Joskus pienenä olin eräiden tuttujen hevosen selässä, Nette toteaa.

Kilpailujen nuorin osallistuja oli Keravalta kisoihin tullut kuusivuotias Pinja Kaihilavirta, jolle kisojen päätteeksi myönnettiin tsempparipalkinto. Toisiin kisoihinsa osallistuneen Pinjan mielestä rata oli hiukan vaikea, mutta se ei tytön menoa haitannut.

– Minä tykkään kovasti kepparijutuista ja hevosista. Minä haluaisin itsekin olla hevonen, Pinja miettii.

Pinja Kaihilavirta haluaisi itsekin olla hevonen.

Nette Kinnunen (vas.) tuli korkeuskisassa kolmanneksi, Adalmina Ylönen oli toinen ja kisan voitti Netta Nieminen.

Netta Niemisen mielestä keppariharrastuksessa parasta ovat kisat ja mahdollisuus kehittyä.

Nette Kinnunen on harrastanut keppareita muutaman vuoden.

Kilpailijat ja yleisö nauttivat kisapäivän aurinkoisesta säästä.

Akaan Maatalousnaiset järjestivät lankojen värjäyskurssin kauniina kesäpäivänä Akaan Riisikkalassa sunnuntaina 14. heinäkuuta. Maatalousnaisten sihteeri Kirsi Parikka muisteli väriliemipatojen tekeytyessä, että edelliset kaksi värjäyskurssia pidettiin 2010-luvun alkupuolella.

Idea kolmannen värjäyskurssin järjestämisestä heräsi jäsenistön keskuudessa viime vuonna. Aikaisempien kurssien tapaan värjäystä tehtiin luonnonväreillä.

– Koitamme pysyä omavaraisuudessa, Parikka totesi.

Tämänvuotisen värjäyskurssin ohjaajana toimi Sari Jaakola, jolla on yli 30 vuoden kokemus erilaisista värjäyksistä.

Isojen värjäyserien kohdalla ”värisopan” siivilöinti on vaivalloisempaa, mutta Sari Jaakolan (vas.) mukaan pienemmissä määrissä hyvä siivilä on tarpeeksi näppärä väline. Sipulinkuorien padasta poistamista seuraamassa Kirsi Parikka (kesk.) ja Elina Vaittinen.

Yhteen liemeen jätesäkillinen kasveja

Lankojen luonnonvärjäyksen ensimmäinen vaihe on värjäykseen käytettävän materiaalin eli yleensä kasvien kerääminen.

Värjäyskurssilla päästiin työstämään monenlaisia väriä antavia kasveja, sillä osallistujat olivat etukäteen sopineet, mitä aineksia kukin tuo mukanaan. Kurssilla käytettiin väriaineina muun muassa nokkosta, pietaryrttiä, maitohorsmaa ja sipulinkuorta.

Nimestään huolimatta punasipulin pintakuoret eivät anna langoille punaista väriä vaan oliivinvihreän.

Porukalla värjätessä materiaalia tulee kerätä paljon.

– Suurin piirtein jätesäkillinen pitää olla kasveja, kun isossa padassa tehdään. Kun yksinään värjää yhtä tai kahta lankavyyhtiä, riittää ehkä muovikassillinen, Sari Jaakola arvioi.

Kun väriä antavaa kasvia on sopivasti suhteessa värjättävän materiaalin määrään, ryhdytään valmistamaan värilientä keittämällä kasvia niukassa vedessä. Hyvä keittoaika on Jaakolan mukaan noin tunti, eikä keitosta saisi päästää kiehumaan.

Kurssin vetäneen Sari Jaakolan mukaan noin tunti on väriliemelle hyvä keittoaika. Sunnuntaisella kurssilla värjäys suoritettiin ulkona isoissa padoissa.

Liemen viimeistelyyn kuuluu kasvinosien siivilöiminen pois väriliemestä, minkä jälkeen langat asetetaan värjäytymään ainakin tunnin ajaksi. Sari Jaakola muistuttaa, että samaa lientä voi käyttää jopa kolmen lankaerän värjäykseen, joskin sävyt todennäköisesti vaalenevat asteittain.

Parhaiten värjäykseen soveltuvat villa- ja silkkilangat. Langat voi esikäsitellä purettamalla, jolloin väri tarttuu niihin paremmin ja lopputuloksena on kirkkaampi värisävy. Kurssilla puretusaineena käytettiin alunaa, joka on Jaakolan mukaan suhteellisen luontoystävällinen vaihtoehto.

Lankojen puretus on hyödyllistä, sillä se saa värin kiinnittymään lankoihin paremmin ja kirkkaammin. Elina Vaittinen (vas.) ja Minna Rantanen liikuttelivat lankoja puretuksen aikana varmistaakseen sen, että puretusaine kiinnittyi lankoihin tasaisesti.

Rukki rentouttaa

Langanvärjäyskurssille osallistui lähinnä Akaan Maatalousnaisten jäsenistöä. Tuore jäsen Minna Rantanen saapui värjäämään lankoja Sontulasta. Värjäysaineeksi hän toi pakastettuja lupiininkukkia.

Valmislankojen värjäyksestä Minna Rantasella ei ollut aiempaa kokemusta, mutta villaa hän oli värjännyt, joskin omien sanojensa mukaan ”vähän huonolla menestyksellä”.

– Ajattelin, että täällä nyt oppisi jotain, hän nauroi.

Käsityöihmiseksi tunnustautuva Rantanen toi paikalle myös rukin, jonka hänen edesmennyt isänsä Pentti Rantanen on valmistanut. Langan kehrääminen on kaikessa hitaudessaan mieluista ajanvietettä Minna Rantaselle.

– Tämä on todella rentouttavaa puuhaa ja tuo vastapainoa, kun tekee tietokonetyöskentelyä. Kun illalla mökin kuistilla kehrää, alkaa pian nukuttamaan.

Rantanen uskoo käsityöharrastuksen suosion olevan nousussa Suomessa. Erityisesti villan värjäykseen liittyvää materiaalia tulee hänen mielestään paljon vastaan sosiaalisessa mediassa.

Minna Rantanen toi langanvärjäyspäivään näytille isänsä tekemän rukin.

Ohjeita ei tarvitse noudattaa orjallisesti

Sekä puretukseen että värjäykseen löytyy runsaasti ohjeita verkosta ja kirjoista. Sari Jaakola kuitenkin kannustaa tyyliin, jossa kaikkea ei lasketa aivan grammalleen.

– Reseptiikalla pystytään saamaan samaa sävyä uudestaan aikaan, mutta reseptejä ei tarvitse noudattaa orjallisesti.

Kun värjääjä omaksuu kokeilevan otteen, on värjääminen Jaakolan mielestä melko yllätyksellistä puuhaa, jossa värisävyihin voi vaikuttaa jopa käytetyn veden pH-arvo.

Väriliemipadat hohkasivat lämmintä kilpaa auringon kanssa Akaan Maatalousnaisten järjestämällä langanvärjäyskurssilla sunnuntaina.

Ennen kuin langat asetetaan väriliemeen, liemi tulee siivilöidä. Kuvassa Sari Jaakola kauhoo keltasipulin kuoria pois padasta.

Pirkko Niinistö sekoitteli keltasipulikeitosta puukepillä pohjaan palamisen välttämiseksi.

Keltasipulipata.

Päivän ensimmäinen lankojen värjäys tehtiin keltasipulin kuorista keitettyyn liemeen. Työn touhussa Elina Vaittinen (vas.) ja Pirkko Niinistö.

Lupiininkukkia ja lankoja kasattiin pataan täytekakkutyyliin niin, että pata täyttyi vuorotellen lupiini- ja lankakerroksista.

Digitaalinen lämpömittari auttoi tarkkailemaan lupiinipadan lämpötilaa.

Nokkospata.

Koiranputkiliemi tekeytymässä.

Kurssilla värjättiin pääasiassa vaaleansävyisiä villalankoja.

Pietaryrtillä värjättyä lankaa.

Värjäyspaikalla pääsi tutustumaan aiempien värjäyspäivien tuotoksiin.

Akaan Maatalousnaiset ovat valmistaneet värikarttoja aikaisempien värjäyspäivien langoista.

Keltasipulilientä käsitellessä myös kädet värjäytyvät helposti.

Langanvärjäyskurssi toteutettiin Tarpianjoen varrella.

Minna Rantanen arvioi, että käsityöharrastuksen suosio on nousussa Suomessa.

Erilaisia puolia, joihin lanka kiertyy rukilla rullalle.

Ennen kehräämistä villan kuidut tulee muokata samansuuntaisiksi eli karstata. Toimenpiteen voi suorittaa käsikarstoilla tai sähkökarstalla, jolla työ hoituu nopeammin.

Värjättyjen lankojen värimaailma on luonnonläheinen, ja kurssille osallistuneet olivat värjäystuloksiin tyytyväisiä. Kuvassa ylimpänä olevat keltasipulin kuorten kakkos- ja ykkösliemillä värjätyt lankarivit havainnollistavat hyvin värisävyn vaalentumista liemen uudelleen käytön yhteydessä. Alarivin seitsemän tummanvihreää vyyhtiä on värjätty punasipulin kuorilla. Kuva: Kirsi Parikka.

Luonnonväreillä saatiin aikaan luonnonläheisiä sävyjä. Kuva: Kirsi Parikka.

Kuva: Kirsi Parikka.

Presidentti Katja Poikkimäki (keskellä vas.) ja kuvernööri Eija Hatakka-Peltonen Akaan Rotaryklubin jäsenten ympäröimänä. Kuvassa Erkki Väisänen (vas.), Markku Hevonoja, Visa-Matti Vuoristo, Marko Peltola, Hilkka Rekola, Rainer Hirvonen ja Jukka Turunen. Klubissa on tällä hetkellä 24 jäsentä. Kuva Jenny Ahlman.

Vuonna 1905 Yhdysvalloista alkunsa saanut rotariliike on tänä päivänä 1,2 miljoonan rotarin palvelujärjestö. Suomessa ja Virossa rotareita on noin 10 300. Toiminnan ydin on paikallisklubi, joita Akaassakin on tällä hetkellä kaksi, Akaan Rotaryklubi ja Toijala-Akaa Rotaryklubi.

Rotarivuosi alkoi Akaassa 1. heinäkuuta komeasti. Samassa tilaisuudessa Akaan Rotaryklubin presidentiksi astui Katja Poikkimäki ja piirin 1390 kuvernööriksi Eija Hatakka-Peltonen, myöskin Akaan Rotaryklubin jäsen. Ensimmäisessä kuukausikirjeessään piirinsä klubeille kuvernööri ilmoittaa teemoikseen aktiivisuuden, näkyvyyden ja kansainvälisyyden.

– Aktiivisuus tarkoittaa vaikkapa sitä, että klubin vaihto-oppilaasta huolehtivat kaikki klubin jäsenet. Samoin jos päätetään tehdä projekti, kaikki klubin jäsenet ovat tekemässä. Klubissa voi olla myös erilaisia komiteoita, joissa toimitaan pienemmällä porukalla. Ei saa syntyä tilannetta, että vain hallitus tai presidentti yksin toimivat, sanoo Eija Hatakka-Peltonen.

Klubia johtaa presidentti ja piiriä kuvernööri. Tehtävät kestävät vuoden.

Rotaryklubi ei ole salaseura

Eija Hatakka-Peltonen haluaa myös rotaryklubit paikkakunnillaan näkyviksi. Hän korostaa, että klubi ei ole salaseura, vaikka sellaisestakin puhutaan.

– Jos haluamme uusia jäseniä, meidän täytyy olla näkyvissä. Tavoitteeni on, että ratas-logomme olisi yhtä tunnettu kuin vaikkapa Mc Donaldsin tai Hesburgerin logot, jotka jo kaukaa tunnistetaan. Myös meidät jäsenet täytyy tunnistaa. Minun autossani on tunnukset, meillä on pinssi ja minun takissanikin lukee Rotary.

Valta rotarypiirissä vaihtuu. Eija Hatakka-Peltonen saa kaulaansa kuvernöörin käädyt. Piiriin kuuluu 57 klubia, jotka kuvernööri kiertää toimintavuotensa aikana. Kuva Jenny Ahlman.

Rotarit tunnistavat tunnuksista myös toisena. Eija Hatakka-Peltonen kertoo kohtaamisestaan Verlassa. Tuntematon pariskunta oli tullut tervehtimään häntä rotary-tunnuksen takia. Mies kertoi perustaneensa rotaryklubin Turkin Alanyaan. Rotarien ei Hatakka-Peltosen mielestä kannata peitellä jäsenyyttään.

– Muistan kun tulin 2006 rotariksi, toiminta oli todella piilossa, vaikka ei silloinkaan oltu mikään salaseura. Oikeastaan tätä jatkui koko sen vuosikymmenen. Nykyisin rotariklubit tulevat julkisuuteen voimakkaasti. Jos leikitään salaseuraa, eihän sinne uusia jäseniä silloin tule.

Vaikka klubeihin edelleenkin virallisesti jäsenet kutsutaan, toimintaan mukaan pääsee kysymällä jäsenyydestä vaikkapa tuntemaltaan rotarilta. Klubeissa halutaan, että jäsenistössä olisi edustettuna mahdollisimman monta ammattia, koska yksi toiminnan tarkoitus on tutustua eri ammatteihin ja heitä edustavien näkemyksiin.

Nuorisovaihdosta rotary tunnetaan

Rotaritoiminta on hyvin kansanvälistä. Eija Hatakka-Peltonen osallistui ensimmäiseen maailmankokoukseen 2007. Nyt näitä kokouksia on takana jo 13. Klubeissa kansainvälisyys näkyy nuorisovaihtona, josta rotariklubit hyvin usein paikkakunnallaan tunnetaan. Kansainvälisyys voi olla myös ystävyysvaihtoa tai jäsenten yksittäisiä yhteyksiä eri klubeihin maailmalla.

– Nuorisovaihtomme on paras ja turvallisin. Isäntäperheiltä vaaditaan nykyään jopa rikosrekisteriotteet. Myös kaikesta poikkeamisista sovitusta on raportoitava 24 tunnin sisällä. Toivoisin, että myös kesävaihto saisi enemmän osallistujia. Tämä on enemmänkin perheiden välistä vaihtoa. Vaihto kestää kuukauden ja vastaavasti kuukaudeksi tulee tänne vaihtoperheestä nuori. Kesävaihtoa on aivan liian vähän, kertoo Hatakka-Peltonen.

Tänä vuonna Asikkalan Rotaryklubissa toteutetaan 27. heinäkuuta alkaen myös leirivaihto. Leirin teemana on puhdas vesi. Nuoret tutkivat muun muassa Päijännettä.

– Mahtaa olla elämys, kun Päijänteestä suoraan juodaan vettä. Osalle on sekin elämys, että hanavettäkin voi juoda.

Vuonna 2000 rotarit perustivat Iso-Britanniassa ShelterBox-hyväntekeväisyysjärjestön, joka kerää varoja asumiseen varustettujen suojatelttojen toimittamiseksi katastrofialueille. Tässä toiminnassa on mukana myös Akaan Rotaryklubi ja toimintaa on esitelty muun muassa Akaan Hunajahulinoilla.

Akaan Rotaryklubi on osallistunut myös kansainvälisiin projekteihin hankkimalla opetusvälineitä tai pulpetteja kouluihin. Klubi on rahoittanut tutkimuslaitteen veritutkimuksiin ja mammografialaitteen hankintaa äitiysneuvolaan Intiaan.

Suurin kansainvälinen hake rotareilla on PolioPlus, joka alkoi jo 1985.

– Tavoitteena on, että 2021 ei tulisi ilmi enää yhtään tapausta. Nyt Afganistan on maa, jossa poliota esiintyy eniten. Kun toiminta alkoi, uusia tapauksia tuli ilmi vuosittain 35 000.

Klubi päättää kokoontumisistaan

Akaan Rotaryklubi kokoontuu pääsääntöisesti kerran viikossa maanataisin. Tosin osa kokouksista menee muun muassa yritysvierailuihin. Klubit saavat nykyisin päättää itse kokoontumisistaan.

– Meidän piirissämme on jo monia klubeja, jotka kokoontuvat joka toinen viikko. Maailmalla on klubeja, jotka kokoontuvat vain kahdeksan kertaa vuodessa. Ystäväklubini on Milano Digital, joka kokoontuu kerran kuukaudessa face to face ja muuten kokoukset pidetään netissä.

Klubikokouksessa tavallisimmin ruokaillaan ja vaihdetaan kuulumisia. Näin syntyy verkosto ja ystävyyksiä. Kokouksissa kuullaan myös ajankohtaisesitelmiä.

– En tiedä yhteisöä, jossa pääset niin hyvin sisälle paikkakuntasi ajankohtaisiin asioihin, kuin rotaryklubi. Ja esitelmät ovat lähes aina asiantuntijoiden pitämiä, joten viimeisimmän tiedonkin saa kokouksissa. OIen päässyt kansainvälisissä kokouksissa kuuntelemaan Bil Catesia ja muita maailman tähtiä, kertoo Hatakka-Peltonen.

Eija Hatakka-Peltosen ensimmäinen päivä kuvernöörinä on illassa. Kuvernööri johtaa piirihallitusta. Hänellä on apunaan apulaiskuvvernöörit. Vuoteen kuuluu hallituksen kokouksia, matkustamista, vuosikokoukset sekä vuosijuhla Petäyksessä. Kuva Jenny Ahlman.

Rotaryklubit järjestävät myös juhlia ja matkoja.

– Juhlat ovat olennainen osa klubitoimintaa, sillä me pidämme myös hauskaa. Muodollisuuksiakin toiminnassa tietysti on, mutta ainakin minä pyrin toiminnassani välittömyyteen.

Akaan Rotaryklubi täytti viime vuonna 70 vuotta. Klubi avustaa aktiivisesti muun muassa Akaan seurakunnan diakoniatyötä. Tänä syksynä klubi järjestää kaikille Akaan peruskoulun 9-luokkakaisille vierailukierroksen paikkakunnan yrityksiin.

Rotarit katsovat kauas

Piirikuvernööri Eija Hatakka-Peltonen suosittelee rotaritoimintaa kaikille niille, joita paikalliset ja kansainväliset asiat kiinnostavat.

– Meillähän ei ole jäsenyyskriteerejä. Suosittelen tätä toimintaa vaikkapa kansainvälisen firman palveluksessa olevalle, joka on kiinnostunut myös läheisistä asioista. Hän pääsee rotarina vierailemaan kaikissa klubeissa maailmalla.

Rotari voi mennä minkä tahansa rotariklubin kokoukseen Suomessa tai maailmalla. Klubeissa pääsee myös halutessaan tekemään projekteja, joiden tarkoituksena on yhteisen hyvän tuottaminen.

– Tänä päivänä rotarit katsovat kauas. Tyypillinen rotari on työssä käyvä 50–60-vuotias monessa mukana oleva kansalainen. Suomessa 14 prosenttia jäsenistä on naisia, mutta maailmalla heitä on enemmän. Tätä naisten määrää on ihmeteltykin, vaikka tasa-arvo Suomessa muuten on tärkeä asia.

Rotarit pohtivat usein itsekseen tai yhdessä Neljän kysymyksen koetta, josta selviää hyvin toiminnan ydin. 1) Onko tämä totta? 2) Onko tämä oikeudenmukaista kaikkia asianosaisia kohtaan? 3) Luoko tämä hyvää tahtoa ja parantaako tämä ystävyyssuhteita 4) Onko tämä kaikkien osapuolten edun mukaista? Kysymykset kehitti rotaritoiminnan perustaja chicagolainen juristi Paul Harris.

– Eettinen yhteisöhän me olemme. Ja jokainen jäsen rakentaa oman rotaripolkunsa, sanoo kuvernööri Eija Hatakka-Peltonen.

Lehtori Eija Hatakka-Peltonen opettaa uskontoa, psykologiaa ja filosofiaa Valkeakosken Tietotien lukiossa ja Hämeenlinnan lyseon lukiossa.

Euroopan mestaruuskisoihin debyyttinsä tehnyt viialalainen Klaara Leponiemi kamppaili 10 000 metrin juoksufinaalissa jalkakipujensa kanssa. Kivuista huolimatta Leponiemi juoksi sijalle 16 ajalla 35.29,15. Aika oli noin 20 sekuntia huonompi verrattuna Leponiemen kauden parhaaseen.

Euroopan mestaruuskisat kilpailtiin Ruotsissa viime viikolla 11.–14. heinäkuuta.

Akaalaisen Essi Luoman kasvattama ja omistama nelivuotias ruuna Blandon ravasi Turussa lauantaina ensimmäistä kertaa kolmen parhaan joukkoon. Kahdeksas yritys toi kakkossijan Antti Teivaisen ohjastamana ajalla 18,3. Ruunaa valmentaa lempääläläinen Hannu Isotalo.

Essi Luoma on kasvattanut neljä lämminverihevosta. Ennen Blandonia kykyjään kaviourilla on näyttänyt seitsemänvuotiaaksi elänyt Red Smile, jolla oli 41 kilpailusta yksi kakkostila ja kaksi kolmossijaa.

Rauli Ala-Karvia

Topan viimeisin sarjapeli pelattiin keskiviikkona 3. heinäkuuta Kaukajärven tekonurmikentällä. Vastassa oli Nekalan Pallo. Kun akaalaiset tuhrivat useammankin tekopaikan ei kotijoukkueelle ollut vaikeuksia ottaa 4–1 (1–0) voittoa.

Hussein Al-Khafaji, Nuno Morgadinho ja Miko Korhonen siirsivät NePa:n 3–0 johtoon, ennen kuin vieraat onnistuivat kaventamaan.

Topan maalista reilun tunnin kohdalla vastasi Jirka Järvi. Lopullisesti vieraiden toiveen edes yhdestä pisteestä sammutti viisitoista minuuttia ennen loppuvihellystä maalannut NePa:n Brahim El Oualy. Useimmissa Topan tappio-otteluissa, kuten tässäkin, toistui sama kaava. Paikoista ei tehty maaleja. Topa ei tässäkään ottelussa ollut aivan altavastaajana, mutta tehokkuus maalipaikkojen hyödyntämisessä loisti poissaolollaan.

Tähdet Topan parhaille jakoi Merja Pietikäinen. 3 Jirka Järvi. 2 Joonas Pietikäinen. 1 Teppo Tenkanen.

28. kesäkuuta pelatun Tervakosken Pato-TP-49 ottelun Topa-tähdet jakoi toipilas Jesse Järvi: 3 Ere Salmi. 2 Jukka Saari. 1 Viljo Valoma.

Topa palaa tauolta Kangasalla

Toijalan Pallo-49 edustusjoukkue palaa parin viikon pelitauolta, kun joukkue kohtaa vieraskentällä 19. heinäkuuta Kangasalan Voiton.

Tampereen piirin nelosdivarissa käynnistyy sarjan syyskierros kuluvalla viikolla. Kauden avauspelissään joukkueet kohtasivat huhtikuun lopulla Lastumäen tekonurmikentällä. Sen pelin KaVo vei 2–1. Voitto pysyi kevään ajan selkeästi keskikastin yläpuolella. Nyt joukkue on kauden edetessä tippunut sijalle seitsemän. Topan orastava nousu kahdella peräkkäisvoitolla ajoittui toukokuulle. Siitä lähtien otteet ovat ailahdelleet, eikä varmuutta ole saatu.

Topan sijoitus on (14.7.) kahdeksas. Nyt ennen KaVo-peliä alla on kaksi tappiota. Mikään mahdottomuus ei olisi ottaa vierasvoitto ensi perjantaina. Se vaatii ennen kaikkea terävyyttä maalipaikoissa. KaVo – TP-49 pelataan Kyötikkälän nurmikentällä kello 19.30 alkaen.

Jukka Saari

Trubaduurikeikat Jussi on jo jättänyt mutta duokeikoilla Jussia voi nähdä ja kuulla monipuolisen muusikon, Tapsa Kojon kanssa.

Akaa-Seuran Jaakonpäivillä yleisöä viihdyttää vanha rokkistara Jussi Raittisen konsertti. Laulut sopivat myös lapsiyleisölle, jota toivotaan runsaasti paikalle. Jaakonpäivät vietetään Sampolan rannassa Nahkialanjärven tuntumassa Toijalassa torstaina 25. heinäkuuta kello 18 alkaen.

Kurisjärven VPK tuo paloautonsa tutkittavaksi ja sillä ajelutetaan myös pieniä jaakonpäivävieraita. Akaan kaupunginjohtaja Antti Peltola esittää kaupungin tervehdyksen ja tapahtuman juontaa Akaa-Seuran puheenjohtaja Leevi Ahonen.

Oletko sinä vuoden Jaakko?

Uutuutena Jaakonpäivillä on vuoden kivenheittäjän valinta. Osallistujille järjestetään kilpailu, jonka voittaja nimetään vuoden Jaakoksi. Näin on menetelty ennenkin, mutta tällä kertaa kisaan voi osallistua kuka tahansa – oli sitten kastettu Jaakoksi aikaisemmin tai ei. Kilpailu on siis kaikille avoin – myös naisille ja tytöille. Tapahtuman huipennuksena on syväjäädytetyn kiven heitto Nahkialanjärveen, jonka siis viskaa kisan voittaja. Mikä kisa on? Se selviää tulemalla paikan päälle.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Käteistä kannattaa silti varata mukaan, sillä paikalla on Akaan Ruskien puffetti, josta voi ostaa kahvia, virvokkeita ja naposteltavaa. Lisäksi Akaa-Seuran myyntipöydästä löytyy kotiseututuotteita mm. vanhaa Toijalaa kuvaavia valokuvamukeja, Akaa-putkihuiveja ja kotiseutukirjoja. Myös SPRn arpoja voi ostaa Jaakonpäivillä.

T9-sarjan 3-ottelun mitalikolmikko Toijalan urheilukentällä. Keskellä olevan Toijalan Vauhdin Julia Suolaniemen vasemmalla Minja Kaunisharju ja oikealla Vendi Lehtimäki. Hopea- ja pronssimitalistit kisasivat Forssan Salaman riveissä.

Yleisurheilun piirinmestaruusottelut käytiin kolmella eri paikkakunnalla Urjalassa, Hämeenlinnassa ja Toijalassa. Lajeina nuoremmilla oli 3-ottelu, 12–13-vuotiailla 4-ottelu ja 14–15-vuotiailla 5-ottelu.  Eniten sisulisäpisteitä keräsi Tampereen Pyrintö, 742 pistettä, toinen oli Lempäälän Kisa yleisurheilu 302,5 pisteellä ja kolmas Hämeenlinnan Tarmo 215,5 pisteellä. Akaalaiset seurat Viialan Valtti ja Toijalan Vauhti keräsi yhteensä 213 pistettä.

Vauhdin Julia Suolaniemi 3-ottelun piirinmestari

Toijalan Vauhdilta piirinmestaruusmoniotteluihin osallistui 11 urheilija. Saldona oli yksi kultamitali ja neljä pistesijaa, eli sijoittuminen oman sarjan ottelussa 20 parhaan joukkoon.

Julia Suolaniemi otteli ylivoimaiseen voittoon T09 3-ottelussa Toijalassa. Hänen yhteispisteensä olivat 709 pistettä. Toiseksi tulleen Forssan Salaman Minja Kaunisharjun kokonaispisteet olivat 533 pistettä. Julia voittikin kaikki lajit eli 40 metrin juoksun, pituushypyn ja kuulantyönnön. Tulokset olivat 6,87, 3,76 ja 5,35.

Tällä hetkellä Julia on Suomen T09 tilastoissa kolmannella sijalla 40 metrin juoksussa, viidennellä sijalla 3-ottelussa ja yhdeksännellä sijalla pituushypyssä.

Kymmenen parhaan joukkoon vauhtilaisista ottelivat Jonna Uolamo T14-sarjassa ja Eelis Numminen P11-sarjassa. Molempien ottelut käytiin Hämeenlinnassa. Jonna oli 5-ottelun kuudes 1431 pisteellä ja Eelis 3-ottelun kahdeksas 913 pisteellä.

Jonna paransi korkeushypyn ennätystään tulokseen 137 ja pituushypyn ulkoratojen ennätystään tulokseen 4,32. Myös Eelis paranteli ennätyksiään. Uudet ennätykset ovat 60 metrin juoksussa 9,16 sekuntia ja pituushypyssä 4,12 metriä. Hänen 3-ottelunsa ennätys parani tasan 200 pistettä 913 pisteeseen.

Edellä mainittujen lisäksi Vauhdille sisulisäpisteitä ottelivat Jade Hukka ja Veikka Paavola. Jade oli 13. T10-sarjan 3-ottelussa 603 pisteellä ja Veikka 15. P09-sarjan 3-ottelussa 442 pisteellä. Veikan suorituksen arvoa nostaa vielä se, että hän on vasta 7-vuotias.

Valtin Sebastian Karisola 3-ottelussa hopealle

Urjalassa tiistaina 9. heinäkuuta järjestetyissä HämSy:n 4-ottelussa oli pojilla lajeina: 60 metrin juoksu, kuula, korkeus ja 800 metrin juoksu. Valtin P12 Veli Lepo sijoittui kilpailussa viidenneksi tuloksella 1039 pistettä.

Tytöillä oli 4-ottelun lajeista kuulan tilalla pituus. Maija Oksan T13-sarjassa oli peräti 26 ottelijaa, jossa hän sijoittui upeasti neljänneksi 1372 pisteellä. Sisulisäottelut jatkuivat keskiviikkona Hämeenlinnassa. 3-ottelun lajit olivat: 60 metriä, kuula, pituus). Samu Pentinniemi otteli P10-sarjassa 694 pistettä ollen seitsemäs.

Stefan Karisola oli P11-sarjan 9. keräten 911 pistettä. P9 3-ottelussa Toijalassa Sebastian Karisola kisasi hopeaa tuloksella 706 pistettä, Matias Viitanen oli viides, 578 pisteellä ja Valtteri Haanpää 9. 518 pisteellä. T9-sarjassa Sohvi Rantasen saavutti 5. sijan 467 pisteellä ja Sara Majamäki oli 11. 430 pisteellä.

Marika Niskanen, Kari Uolamo

Akaan Seudun kyselyyn annettiin tasan 800 vastausta. 67 prosenttia vastaajista vastustaa tuulivoimapuiston rakentamista Akaan Karhunrahkaan, ja 33 prosenttia vastaajista kannattaa uusiutuvan energian käyttöönotosta Akaassa.

Akaan Seutu avasi torstaina 11. heinäkuuta Facebookiin kyselyn Akaaseen suunniteltavasta tuulivoimapuistosta. Selvitimme miten moni vastaajista kannattaa tuulivoimapuiston perustamista Akaan Karhunrahkaan ja miten moni vastustaa sitä.

Kysely päättyi maanantaina keräten viidessä päivässä tasan 800 vastausta. Vastaajista 33 prosenttia kannatti ja 67 prosenttia vastusti hanketta.

Kyselyssä kysyttiin yksi kysymys: ”Pitäisikö sinusta Akaan Karhunrahkaan rakentaa tuulivoimapuisto?” Vastausvaihtoehtoja oli kaksi: ”kyllä” ja ”ei”. Kyselyalustan joustamattomuuden vuoksi kyselyyn ei ollut mahdollista lisätä muita vaihtoehtoja. Tämän takia kyselyyn ei voinut vastata ”en osaa sanoa”, EOS.

Kysymyksenasettelu saattoi karsia kyselystä epävarmat vastaajat pois, tai he valitsivat mahdollisesti jommankumman ääripään vastauksen. Kysymyksenasettelu saattaa siis kärjistää tuloksia suuntaan tai toiseen, mutta on suuntaa-antava.

Kyselystä tehtiin Facebookissa 13 jakoa ryhmiin tai käyttäjien omille seinille.

Lisää selvityksiä kaivataan

Kyselyssä vastaajilla oli mahdollisuus perustella vastauksiaan tai kommentoida muiden vastauksia. Kommentointi oli vilkasta, Akaan Seudun Facebook-seinällä olevan kyselyn alle kirjoitettiin 72 kommenttia.

Tuulivoiman vastustajat perustelivat näkemystään muun muassa sillä, että tuulivoiman vaikutuksia terveydelle ei ole tutkittu tarpeeksi, mahdollisen tuulivoimapuiston sijaitsevan liian lähellä asutusta, ja että tuulivoima on hyötysuhteeltaan heikko energian tuotantotapa.

Eniten tykkäyksiä, 21 kappaletta, keräsi Tiina Arolan vastaus: ”Vastustan. Liian lähellä asutusta ja kaukana sähköverkoista. Terveyshaittoja on tutkittu liian vähän, me emme halua olla koekaniineja. Tuulivoimaloiden rakentamisen ja purkamisen ympäristövaikutukset tulee selvittää tarkasti.”

Tuulivoiman kannattajien perusteluissa tuulivoimapuiston nähtiin tuovan hyvää mainosta kaupungille, uusiutuvien energiantuotantotapojen olevan positiivinen asia, ja tuulivoiman hyötysuhteen paranevan koko ajan.

Tuulivoimaa puoltavista kommenteista eniten tykkäyksiä, kuusi kappaletta, keräsi Antti Isokosken kirjoitus: ”Pitäisi rakentaa. Akaa ei voi olla niin erilainen sijoituspaikka tuulivoimaloille, että niistä aiheutuisi normaalia enemmän haittaa asukkaille. Ympäri Eurooppaa on tuulivoimalapuistoja paljon lähempänä asutusta, ja jos haitat olisivat selvästi havaittavissa, niistä olisi merkittävästi enemmän tietoa olemassa. Nyt äänihaittojen perusteluihin on olemassa melko ristiriitaista tietoa ja terveysvaikutusten haitoista ei ole toistaiseksi esitetty mitään tutkittuun faktaan perustuvaa näyttöä.”

Kommentoinnissa annettiin myös muutama EOS-vastaus, joista yhden takana oli Aki Moisio: ”EOS. Totta kai niistä on haittaa jollekin, kaikesta on. Puolesta vai vastaan riippuu siitä, kuinka monelle ja kuinka suurta haittaa, versus hyödyt. Johonkinhan niitä on laitettava, jos sellaisia halutaan, että pelkkään nimby (not in my backyard: ei minun takapihalleni, toim. huom.) -vastustamiseenkaan ei pidä lähteä.”

Poimintoja Facebook-kyselyn kommenteista

Sari S. Lapinleimu: Vastaukseni on EOS. Odottelen tutkimustuloksia, enkä todellakaan ole valmis puoltamaan hanketta ennen julkaistuja tutkimustuloksia. Omalta osaltani siispä terveystulokset painavat vaakakupissa eniten! Olen toki tutustunut varavaltuutettu Anton Murolan jakamaan materiaalin. Asia ei ole niin yksiselitteinen kuin hankkeen toimittaja asiaa kuvailee. Ja mitä tulee veroeuroihin niin siellä pitäisi olla yksi nolla vuotuisella tasolla luvun perässä lisää ennen kuin hehkuttaisin veroeurojen perään.

Poimintoja kannattajien kirjoituksista

Sinikka Airaksinen-Ahola: Ehdottomasti kyllä. Vähän askelta eteenpäin Akaan kehityksessä.

Anttijussi Vikman: Vastasin Kyllä. Tuulivoiman hyötysuhde ei ole parasta mahdollista, mutta paranee kaiken aikaa. Varmaa tietoa ei ole sen terveys- ja ympäristövaikutuksista. Kuten ei ollut vaikkapa matkapuhelinten käytöllä, kun ne tulivat markkinoille ja ihmisten käyttöön. Niitä tuulimyllyjä ei haluta lähelle, mutta mikä on riittävän kauaksi? Lähin tuulivoimapuisto on nyt n. 60 km päässä Jokioisten Tyrinselkä 1. En ole kuullut sen aiheuttavan terveydellistä tai elinvoimaista haittaa Akaan alueelle. Onko siis oikea turvaraja jossain Abo Windin laskelmissaan käyttämä 1 km vai tuo 60 km vai jotain siltä väliltä? Kukaan ei tunnu tietävän. Myös Humppila/Urjalaan on suunnitelmat. Tuulimyllyn haitat ei kunnioita kuntarajoja, jos ne tulisi vaikka rajan taakse naapurikuntaan. Hyödyt taas ainakin osin jäävät sijaintikuntaan. Itseä kiinnostaa mikä olisi aidosti se turvaraja terveyden ja luonnon tasapainon suhteen. Jos se on lähempänä Abo Windin laskelmaa kuin vastustajien satoja kilometrejä, niin siksi Kyllä. Joku ei pidä niitä tuulimyllyjä kauniina. Minä pidän. Ilmalämpöpumppua en pidä kauniina. Silti sekin minulla on. Lisää asumismukavuutta ja vähentää lämmityskuluja.

Aki Vallo: Ympäristöteko tuo on. Vai polttoainekäyttöiset autot ovat ihmiset valmiit vaihtamaan sähköllä toimiviin, jos ei hyväksy luonnosta saatavaa energiaa?

Hilkka Kallioinen: Täytyyhän sitä sähköä saada. Ennemmin tuuli- kuin ydinvoimala. Johonkinhan se on sijoitettava, joten en ymmärrä miten se on sitten vähemmän haittaa tuottava, jos se sijoitetaan muualle.

Marketta Heikkilä: Asun Kurisjärvellä, silti vastaukseni on KYLLÄ. Kannatan uusiutuvia energiantuottotapoja, paitsi ydinvoimaa. Aiemmin en suhtautunut Akaan tuulivoimahankkeisiin mitenkään aktiivisesti. Kävin Kristiinankaupungin ja Kaskisten seudulla hiljattain, näin siellä tuulivoimaloita metsän keskellä ja harjun päällä asutusaluella, missä oli omakotitaloja rinteillä paljon. Eräskin mylly oli ison toimivan maatilan ulkorakennusten lähellä pihapiirissä. Näin omin silmin, että SIELLÄ ihmiset elävät tuulivoimaloiden keskellä ja välittömässä läheisyydessä, joten mielipiteeni varmistui myönteiseksi. Yritin hakea netistä sieltä päin kannanottoja tuulivoimaloihin; en löytänyt kuin uutisen, että rakentavat oikein ISOA tuulipuistoa…En ole ennakkoluuloinen enkä vouhkaajien johdateltavissa ja peloteltavissa, uskon vain PÄTEVIEN tutkijoiden selvitykseen, mikä nyt on onneksi helmikuussa tulossa, ja tietenkin omiin silmiini. Ja puhtaaseen energiantuotantoon.

Poimintoja vastustajien kirjoituksista

Minna-Maija Hietaniemi: Ehdottomasti ei! Liian lähellä asutusta. Käsittämätöntä, että tätä edes suunnitellaan!

Riitta Laitinen: Ei. Tuulivoima ja uusiutuvan energian tuotanto on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta terveysvaikutuksista on liian vähän tai ei lainkaan tutkittua tietoa, ja tässä ollaan tuomassa voimalaa aivan asutuksen läheisyyteen. Mielestäni myös kaupungin saama taloudellinen hyöty on investointeihin nähden aivan liian pieni. Toivoisin avointa keskustelua myös siitä, kenen vastuulla on puiston purkaminen ja alueen saattaminen ”ennalleen”, kun tuulivoimala tulee elinkaarensa päähän.

Aapo Ahlfors: ”Nämä toijalaan suunnitellut myllyt ovat ”offshore”-myllyjä (tarkoitettu merelle KAUAKSI asutuksesta) joita ei ole käsittääkseni pystytetty maalle missään. Noiden myllyjen infra-aallot vaikuttavat aika laajasti ihmisten ja eläinten terveyteen. Jos ei halua uskoa, niin kannattaa tutkia asiaa. Lobbarit tottakai kehuu ne maasta taivaaseen. Se nyt on selvä. Äänimittauksissa ei näy mitään, koska mittausarvot ei mene niin alas, kun missä ne aallot menevät. Eli -20Hz”

Tiina Mero: Pitääkö tuulivoimaloiden suhteen samat virheet kuin homekoulujen kohdalla: ensin rakennetaan, vasta myöhemmin myönnetään virheet? Kokemuksia tuulivoiman haitoista löytyy Suomestakin, jos vain niistä halutaan ottaa selvää sen sijaan, että päätetään asioista pelkkä rahan kiilto silmissä.

Leila Jussila: Alueen luonto ja eläimistö kärsii. Teitä joudutaan tekemään isojen osien kuljettamista varten, puita kaadetaan. Linnut ja hyönteiset häiriytyy ja jopa häviävät kokonaan. Saatikka lähialueiden ihmisten kärsimät äänihaitat.

Janne Rissanen: Vastustan. Alkuselvitykset on tehty niin vasemmalla kädellä ja suunnitelmat paisuu kuin pullataikina. Uskon näiden myllyjen sijoitusten perustuvan Akaan Karhunrahkaan vain Akaan kriisitilanteen takia, jolloin tiedetään epätoivoistenkin yritysten menevän läpi kaavassa ym. heikoillakin perusteilla ja epämääräisillä lupauksilla. Toisaalta tuulivoima on hyötysuhteeltaan todella heikko tuotantotapa.

Anne Siuku Kaukoranta: Vastustan, haluaisin faktaa lisää, tutkimustuloksia samankokoisista myllyistä, samalla määrällä, ja lähellä asuvilta kokemuksia siitä mitä se on, ja miltä tuntuu, vai tuntuuko. Ajatus 24/7 jauhavasta pesukoneesta linkoamassa, tekee mut jo ajatuksenakin sekopääksi. Terveys edellä, ihmisten ja eläinten. Hirvittää myös se, että tämän tulo naapuriini kumoaa kaiken, minkä vuoksi olen maalle muuttanut. Ja tässä tilanteessa varmaan turha yrittää myydä, saati hankkeen varmistuttua vielä vaikeampaa. Joten kaikkeni teen tämän hetkisten tutkimusten tai niiden puuttumisen tähden, ettei näitä myllyjä rakennettaisi, ainakaan minun naapuriini.

Elina Talonen: Karhunrahkan lähialueen asukkaat eivät ole tuulivoiman testilaboratorio. Eikö ulkomaisille toimijoille riittänyt jo kaivoskikkailut? -Jo riittää, suomalaisten elämänlaadun myynti ja ”takapihan” paskotus ulkomaisille toimijoille. Rakentakaa se tuulivoimapuistonne paikkaan, missä ei ole ihmisasutusta!

Anton Murola: Tuulivoima on valtava resurssihukka. Ruotsiin kaavailtu Markbygdenin tuulivoimala tuottaisi 10TWh energiaa vuodessa. Tämä tapahtuisi jopa 1100 voimalalla yhteensä 450 000ha alueella.

Olkiluoto 3 tulee tuottamaan 12TWh/a ja se tarvitsee pinta-alaksi noin 10ha.

Tuulivoima tarvitsee perusraaka-aineita yli kymmenkertaisesti ydinvoimaan nähden ja vaikutus yhdessä mielettömän pinta-alatarpeen on kokonaisuutena kaikkea muuta kuin ympäristöystävällistä.

Voi myös sanoa, että se ei ole edes nopea tapa päästövähennyksiin, sikäli kun sellaisia voisi edes tuulivoimalla saada. Tuulivoimatuotanto Suomessa vuodesta 1997 vastaa tällä hetkellä noin vuoden tuotantoa kohta käynnistyvällä OL3:lla ja OL1+OL2 ovat tuottaneet karkeasti saman verran yhdessä joka ikisenä toimintavuotenaan, kun ovat olleet molemmat olemassa.

Akaalaisella tuulipuistolla ei ole edes kuriositeettimerkitystä tämän rinnalla!

Päästövaikutuksista voi sanoa, että uusiutuvien käyttö ei ole leikannut päästöjä uusiutuvien mekoissa Kaliforniassa ja Saksassa.

Kaliforniassa asia on johtanut laajaan halvan maakaasun polttoon (mikä toki puhtaampaa kuin hiili) syrjäyttäen päästöttömän ydinvoiman ja Saksassa rahaa on palanut niin paljon päästöjen juuri vähentymättä, että jos olisivat käyttäneet saman panostuksen ydinvoimaan, heillä olisi tulevaisuudessa päästötöntä energiaa sähköön, lämmitykseen ja _kaikkeen_ liikenteeseen. Sen sijaan todellisuus on ligniitin katkuinen fiasko, jonka seurauksena kymmeniä tuhansia ihmisiä kuolee joka vuosi hiukkaspäästöihin.

Etelä-Korea ja Arizonan osavaltio ovat näiden kokemusten perusteella hylätä laajamittaiset vaihtelevatuottoisten uusiutuvien hankkeet ja keskittyä ydinenergiaan.

Suomenkin pitäisi tehdä niin ja unohtaa ympäristölle haitallinen tuulivoima historiaan.

Akaa voi halutessaan toimia tämän eteen – hylkäämällä tämän yleishaitallisen hankkeen.

Ja itse voimaloihin. Jos yhden voimalan nimellisnettoteho on 10MW ja roottorin hyötysuhde noin 60%, se tarkoittaa että järjestelmään on mentävä yli 16MW edestä tehoa. Koska hukkateho ei muutu kitkavaikutuksesta lämmöksi roottorin suhteellisen hiljaisen pyörintänopeuden takia, voi sanoa, että se muodostaa turbulenssia ja ääniaaltoja 6MW edestä. Yhteistehona tämä tarkoittaa 90MW, jos kaikki 15 voimalaa rakennetaan. En haluaisi asua ainakaan Toijalan taajaman kerrostaloissa tuulen käydessä etelän tai pohjoisen suunnasta.

En kyllä haluaisi asua tässä nykyisessäkään sijainnissa 1360m päässä, mutta luulenpa olevani pakotettu, koska voi reaaliarvosta voi sanoa sulaneen kolmanneksen pelkästään siksi, että hanke on olemassa ja arvottomaksi muuttuu, mikäli puisto rakennetaan.

Vaikka säännölliseksi infraääneksi ja kuultavaksi huminaksi muodostuisi vain kolmannes tuosta, tehon voi silti sanoa olevan valtava ja reittinsä kaupunkiin esteetön.