Europarlamentaarikoksi pyrkivä Olli-Poika Parviainen on ollut viime päivät kiireinen mies. Hän osallistuu synnytettävän maamme hallituksen hallitusohjelman tekemiseen. Parviainen johtaa Eurooppa-politiikka-osiota työstävää ryhmää.

Tamperelainen Olli-Poika Parviainen sai viime viikolla kutsun johtaa hallitusohjelmaan Eurooppa-politiikka työstävää ryhmää. Puheenjohtajuus ja asiantuntijana toimiminen ovat mieluisia haasteita europarlamentaarikoksi pyrkivälle entiselle kansanedustajalle.

Olli-Poika Parviaisella on pitkä lista asioita, jotka Euroopan parlamentin olisi vietävä maaliin seuraavan viiden vuoden aikana.

– Unionin on terävöitettävä ilmastopolitiikkaansa.

–  Muuttoliike on saatava kestävästi hallintaan.

– Digitalisaation ja tekoälyn kehittämiseen on satsattava.

– EU:n sisäistä vakautta on vahvistettava ja jäsenmaissa on varmistettava oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen, Parviainen luettelee.

Parviainen sanoo teemojen olevan itselleen tuttuja, koska hän on toiminut niiden parissa niin viime kauden kansanedustajana kuin Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan ja tasa-arvoasioiden komitean varajäsenenä.

Vihreä europarlamenttiehdokas kehottaa tarkkailemaan muun muassa Italian talouskehitystä ja saapaskenkämaan pankkien tilaa. – Euroopan unionin ja Venäjän suhteet ovat nuijat, mutta niiden välistä dialogia on jatkettava. Suomella onkin tässä vuoropuhelussa suuri rooli.

– Myös se, miten unionin tasolla reagoimme ajallemme ominaiseen poliittiseen populismiin, on keskeinen haaste.

– Kansalaisten turhautuminen on otettava niin omassa maassamme kuin unionissakin vakavasti. Paluuta menneeseen ei ole. Rajojen sulkeminen ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan, hän linjaa.

Yhtenäinen ja yksimielinen

Politiikassa pian 20 vuotta mukana ollut Olli-Poika Parviainen sanoo, että Euroopan unionin olisi oltava nykyistä yhtenäisempi ja ennen kaikkea yksimielisempi tavoitteistaan.

– EU:n tulisi olla keskeinen ratkaisija maailman ongelmissa, hän lisää.

Parviainen suree sitä, että unionin sisällä on tällä hetkellä voimia, jotka pyrkivät hajottamaan yhteisöä.

– Nationalismin kasvu on yksi aikamme ilmiöistä, johon EU:n on voimakkaasti vastattava kansalaisten huolet huomioon ottaen. Tällöin erityisesti valtioiden välinen yhteistyö korostuu.

Parviaisen mukaan megatrendiksi niin länsimaissa kuin Kiinassakin kivunneeseen väestön vanhenemiseen on reagoitava.

– Euroopan unioni ja Suomi tarvitsevat työperäistä maahanmuuttoa, joten sitä on aktiivisesti edistettävä.

Parviaisen mielestä humanitaarinen maahanmuutto ja ylipäänsä muuttoliike on erillinen kysymyksensä.

– Luonnollisesti myös Euroopan unionin alueelle, myös maahamme humanitaarisista syistä saapuvien ihmisten työllistymistä on edistettävä. Muuttoliikkeen on oltava hallittua. Yhteistä unionin ulkorajavalvontaa on edistettävä, mutta kenenkään ei pidä antaa esimerkiksi hukkua Välimereen, eivätkä leirit Libyassa ole inhimillinen ratkaisu. Hallitsematon muuttoliike ei ole kenenkään etu, ja muuttoliikkeeseen liittyvään rikollisuuteen on puututtava.

Parviaisen mukaan muuttoliike on parhaillaan poliittisesti jakava aihe. Hänen mielestään ihmisten huoliin ja pelkoihinkin on vastattava mutta ei kansainvälisten ihmisoikeuksien kustannuksella. – Ensisijaisesti peräänkuulutan dialogia ja kestävien ratkaisujen hakemista. Tätä tein jo Suomessakin eduskunnan hallintovaliokunnassa.

– Hajanainen Euroopan unioni ei palvele ketään meistä. Korkeintaan se palvelee muiden ulkovaltojen intressejä, hän herättelee.

MATTI PULKKINEN

Kaisa Pennyn mukaan Euroopan unionin tärkein saavutus on rauha. – Se luo perustan kaiken tekemisen vakaudelle, hän muistuttaa.

Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja, tamperelainen SDP:n europarlamenttivaaliehdokas Kaisa Penny nostaa rauhan Euroopan unionin tärkeimmäksi saavutukseksi. Hänen mukaansa rauhan olot ei ole vain tila vaan pohja, jolle on turvallista rakentaa maanosan tulevaisuutta.

Toiminnanjohtaja Kaisa Pennyllä on monipuolinen työhistoria. Ennen Kalevi Sorsa -säätiön johtoon siirtymistään, hän on työskennellyt Sorin Sirkus ry:n rehtorina, päätoimisena puheenjohtajana Young European Socialists – Yes -järjestössä, Sosialidemokraattiset Opiskelijat Sonk ry:n pääsihteerinä ja oikeusministerin avustajana eduskunnassa.

– Olemme saaneet valtavasti Euroopan unionilta. Rauha on tärkein asia. Maanosassamme vallitsee myös vakaat markkinat. Valuuttamme on vankka. Hyvinvointiyhteiskunta on turvattu. Maanosamme kehitys edistää hyvää työllisyyttä. Eurooppalaisten on helppoa matkustaa unionin sisällä. Kansalaiset ovat esimerkiksi opiskelupaikkojen suhteen samalla viivalla EU:n kaikissa maissa. Minä suoritin yliopistotutkintoni Isossa-Britanniassa, Penny sanoo.

Uusia eroja ei tule

Eurooppa jännittää Ison-Britannian brexitin suhteen: millainen erosta tulee ja milloin se toteutuu.

Kaisa Penny ei usko, että jokin muu unionin jäsenmaista käynnistäisi eroprosessin. Hän perustelee näkemystään sillä, että moni EU-kriitikko eli populistijohtaja on lopettanut eropuheensa.

– Pidän unionin synkimpänä uhkakuvana sen kehityksen pysähtymistä. EU:lla on työlistallaan monta isoa asiaa, josta sen olisi pystyttävä sopimaan. Vaarana on, ettei yhteisiä kantoja kyetä muodostamaan. Paikallaan junnaaminen huolestuttaa, hän toteaa.

Euroopan unionin jäsenmaita uhkaa väestön ikääntyminen. Samanaikaisesti syntyvyys on historiallisen alhaista.

– Jos haluamme säilyttää hyvinvointivaltiot ja hyvinvointipalvelut, meidän on pakko lisätä maahanmuuttoa. Jäsenmaiden on syytä sopia, minkälaista maahanmuuttoa haluamme edistää. Mikäli emme saa lisää väkeä, hyvinvointipalvelumme alkavat rappautua.

Penny kannattaa työperäistä maahanmuuttoa. Humanitäärisen kotouttamisen puolella ihmiset on saatettava ripeästi työelämään.

– EU:n on tehtävä suunnitelma ja koordinoitava laillista maahanmuuttoa. Meidän on huolehdittava virallista reiteistä, jotta pystymme kontrolloimaan tulijoita. On huolehdittava siitä, että turvapaikkareitit ovat nimenomaan sitä varten.

Euroopalla on kiinniotettavaa

Kiina on ottanut viime vuosina askeleita taloudelliseen ja poliittiseen maailmanherruuteen. Kaisa Pennyn mielestä Kiina on sekä mahdollisuus että uhka.

– On muistettava, että Kiina on täysin autoritäärinen ja epädemokraattinen valtio, Penny muistuttaa.

– Kiina on suunnannut voimakkaasti teknologian tutkimuksen kehittämiseen. Jos ja kun Eurooppa haluaa säilyttää asemansa korkeimman osaamisen maanosana, siihen on satsattava. Euroopalla on paljon kiinniotettavaa, hän pohtii.

Penny katsoo Euroopan unionilla olevan edessä suurten haasteiden vuodet.

– EU:n budjettikehys on saatava tasapainoon. Maanosamme on vastattava ilmastonmuutoksen haasteisiin. Eurooppalainen tutkimus ja kehittämistyö on säilytettävä korkealla tasolla. Rakenteelliset ongelmat on korjattava, kuten Euroopan talous- ja rahaliiton valuviat. Unionin on valmistauduttava brexitin jälkeiseen elämään, hän listaa haasteita.

MATTI PULKKINEN

Linja-autonkuljettaja tai bussinkuljettajaksi haluava, ota koppi vakituisesta työpaikasta arvostetussa, voimakkaasti kehittyvässä pirkanmaalaisessa perheyrityksessä

AJA BUSSEJA VIIHTYISÄSSÄ JA TOIMIVASSA YMPÄRISTÖSSÄ

Lähde töihin Tampereen kaupunkiseudulle! Muistathan, jos suomalaiset saisivat päättää asuin- ja elinpaikastaan, niin peräti joka kolmas haluaisi asua Tampereella, tuttavallisesti Suomen Mansessa. Nyt Sinullakin on otollinen mahdollisuus ottaa suunnaksi vetovoimainen ja viihtyisä Tampereen kaupunkiseutu. Tarjoamme vakituiset työpaikat niin linja-autonkuljettajiksi jo vihkiytyneille ammattilaisille kuin vasta ammatista kiinnostuneille alalle aikoville. Sinä voit hankkia linja-autonkuljettajan ammatin kätevästi oppisopimuskoulutuksella, jos olet jo täyttänyt 23 vuotta ja sinulla on B- tai C-luokan ajo-oikeus. Oppisopimuskoulutus kestää noin seitsemän kuukautta; kuljettajan töihin voit päästä jo 2-3 kuukauden kuluttua aloittamisestasi. Olemme vakaa, kehittyvä ja kasvava kuljetusalan perheyritys, jolla on selvät senssit tulevaisuudestansa. Olemme sanamme mittaisia. Autamme kaikissa mahdollisissa asioissa, jotta muuttamisesi ja asettumisesi onnistuu suotuisien tähtien alla. Ota pikaisesti yhteyttä, niin aletaan suunnitella ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta!

Yrittäjä Pertti Johansson:

”Tervetuloa linja-autonkuljettajaksi
kehittyvään ja kasvavaan perheyritykseemme”

Yrittäjä-toimitusjohtaja Pertti Johansson luotsaa perinteikästä perheyritystä Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:tä. Yritys laajenee vauhdilla Tampereen seudun joukkoliikenteen (Nysse) toimijana. – Nyt tarvitsemme hyviä tyyppejä linja-autonkuljettajiksi, joille on luvassa vakituiset pestit.

■ Pirkanmaan Tilausliikenne Oy on kasvunälkäinen perheyritys. Yrittäjä-toimitusjohtaja Pertti Johansson tiimeineen on tehnyt uuden aluevaltauksen Tampereen seudun joukkoliikenteen (Nysse) reittiliikenteen toteuttajana.
Johanssonien perheyrityksellä on jo pitkät ja kannustavat perinteet. Toiminta käynnistyi vuonna 1997 Liikennöinti Veljekset Johansson -nimellä. Toiminnan laajennettua ja monipuolistuttua yrityksen nimi vaihtui vuonna 2004 nykyiseksi Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:ksi.
– Olemme kasvuhakuinen yritys. Meillä on kannustavat kokemukset Tampereen seudun joukkoliikenteen kilpailutetuista linjoista. Olemme pärjänneet kilpailutuksissa hyvin. Haluamme kehittyä ja varttua nimenomaan tällä saralla, Johansson linjaa.
Ylöjärveläisyrittäjä satsaa laatuun. Johansson on hankkinut Tampereen seudun joukkoliikenteen linjoja varten täysin uuden ja modernin ajokaluston. Nyssen väreissä liikennöivät Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:n bussit ovat uutuuttaan hehkuvia ja viimeistä huutoa olevia Scanioita ja Volvoja.
– Meillä on Pirkanmaan paras paikallisbussikalusto, Johansson kiteyttää faktan.
– Kristallisoituneena kärkiajatuksenamme on, että automme ovat käyttövarmoja. Kuljettajalla on oltava hyvät työolosuhteet. Modernin bussien turvaohjaamat ovatkin kuin pikkuruisia kodikkaita toimistoja. Asiakkaat eli matkustajat ovat kuninkaita, työnantajiamme. Pidämme huolen siitä, että autot ovat siistejä.
Pertti Johansson arvostaa motivoitunutta ja ahkeraa henkilökuntaansa.
– Olemme sanan varsinaisessa tarkoituksessa joukkuetoimijoita, yhteen hiileen voimakkaasti puhaltava tiimi, hän kuvaa.
– Nyt tarvitsemme kasvavaan joukkomme uusia, sitoutuneita, tunnollisia ja toimeliaita linja-autonkuljettajia. Palkkaamme niin valmiita konkareita kuin vasta alalle tulevia noviiseja. Järjestämme tarvittaessa hyvän koulutuksen. Myös oppisopimusjärjestelmä on hyödynnettävissä.
– Tervetuloa kasvavaan ja menestyvään joukkoomme! Pertti Johansson toivottaa.

Kimmo Kuosa eteni kuljettajasta ajomestariksi

Vaikka Kimmo Kuosa työskentelee Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:ssä ajomestarina, mies hyppää tarvittaessa bussin rattiin. Kuosan mielestä perheyhtiössä vallitsee kannustava yrityskulttuuri.

■ Kimmo Kuosa aloitti aikanaan Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:ssä linja-autonkuljettajana. Hänellä on takanaan jo kunniakkaat 22 vuotta kuljetusalalla.
Yrittäjät tunnistivat Kuosan taidot, ja mies yleni ripeästi ajomestarin vastuulliseen työhön.
– Tunnen koko yrityksen aasta ööhön. Meillä on kaikki asiat vakaalla ja varmalla pohjalla. Työntekijät arvostetaan korkealle firman peruspääomana, tärkeänä voimavarana. Ajokalusto on hyvässä kunnossa. Esimerkiksi Tampereen paikallisliikenteessä olevat autot hankitaan tuliterinä. Arki sujuu turvallisesti, Kuosa kuvailee.
Kuosan mukaan kuljetusala tarjoaa poikkeuksellisen haasteellisen ja mielenkiintoisen työmaan.
– Taatusti meillä kellään ei ole kahta samanlaista päivää. Joka päivä sattuu ja tapahtuu. Tämä on inhimillistä, hän muistuttaa.
Kuosa iloitsee siitä, että perinteisten tilaus- ja palveluliikenteen lisäksi yrityksestä on tullut vahva toimija Tampereen kaupungin paikallisliikenteen toteuttajana.
– Kokemuksemme Tampereelta ovat vahvasti myönteiset, hän tiivistää.
Kuosa arvostaa Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:ssä vallitsevaa vahvaa me-henkeä.
– Täällä kaikki työntekijät ovat tasa-arvoisia. Yrityksessä vallitsee hyvä työkulttuuri. Perinteiset arvot ovat kunniassaan.

Hyvät työnäkymät houkuttavat Mohamed Abdulkadirin linja-auton kuljettajaksi

Mohamed ”Muhis” Abdulkadir on linja-autonkuljettajaharjoittelija. Ammattitutkinnon suorittaessaan mies on valmis toiveammattiinsa.

■ Mohamed ”Muhis” Abdulkadir on ammatinvaihtaja.
Abdulkadir on työskennellyt varastomiehenä, mutta hän haluaa valmistua linja-autonkuljettajaksi.
Nuorukainen harjoittelee parhaillaan uutta työtään Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:ssä. Hänellä on takanaan puolen vuoden opiskelu. Ammattitutkinto siintää jo lähitulevaisuudessa.
Abdulkadir kehuu kuljettajakoulutusta monipuoliseksi ja kiinnostavaksi.
– Olen ulospäinsuuntautunut ja viihdyn ihmisten parissa, Abdulkadir perustelee ammatinvaihtohaluaan.
Hänen kokemuksensa bussin kuljettamisesta ovat myönteiset.
– Matkustajat antavat mielellään myönteistä palautetta. ”Kiitos kyydistä” -lausahdus on paras kiitos.
– Koen olevani asiakaspalvelija. Juuri tätä tarvitaan bussin ratissa. Kun kuljettaja on ihmisille ystävällinen, matkustajien päivä sujuu hyvin, samoin minun.
– Työnäkymät ovat valoisan myönteiset. Viihdyn tässä hommassa, Abdulkadir vakuuttaa.
Muhis muutti Somaliasta Suomeen, kun hän oli kahdeksan vuotias.
– Olen ollut Suomessa yli 20 vuotta. Viihdyn täällä hyvin. Olen oppinut suomen kielen hyvin. Kaikki on kohdallani hyvin.

Ville Ruoho vaihtoi kirjatyöntekijästä bussikuskiksi

Ville Ruoho on työskennellyt jo kahden ja puolen vuoden ajan Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:ssä linja-autonkuljettajana. – Ammatinvaihto kannatti, hän iloitsee.

■ Linja-autonkuljettaja Ville Ruoho hymyilee valloittavasti Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:n henkilökunnan kahvilassa. Lempeään nauruun on oma syynsä. Mies oli näet kerran päättänyt, ettei hänestä milloinkaan tule linja-autonkuljettajaa. Toisin kävi. Herra on tyytyväinen uuteen leipäpuuhunsa.
– Perheen ja suvun perintö suorastaan velvoittaa. Äitini teki pitkän työrupeaman Paunulla rahastajana. Kolme veljeäni ovat tehneet kunniakkaat urat bussinkuljettajina, Ruoho tarkentaa.
Ville Ruoho on malli esimerkki uranvaihtajasta, jolle uusi ammatti on avannut ennennäkemättömän maailman. Komea työputki kirjapainossa on vaihtunut linja-autonkuljettajan värikkääseen arkeen. Yhteistä on tarkka työnjälki.
Ruohon tarina on se tavallinen. Maailman myllerrys johti siihen, että perinteikäs ja iäkäs yritys kaatui. Työpaikka meni konkurssin myötä. Työttömäksi jäänyt ahkeroitsija paloi halusta päästä nopeasti työn syrjään kiinni.
– Minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Kouluttaudunko hoito- ja hoiva-alalle vai kuljetusmaailmaan. Jälkimmäinen tuntui omimmalta polultani.
Ruoho hankkiutui linja-autonkuljettajan perustutkintoon.
– Kävin haastattelussa, ajokokeessa ja soveltuvuustestissä. Kaikki vaiheet näyttivät vihreää valoa. Ura uuteen ammattiini oli auki.
Ruoho iloitsee uudesta pestistään.
– Haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa. Palveleminen on minun juttuni. Bussinkuljettajana istun mukavassa ”konttorissa”, ja maisema vaihtuu koko ajan. Liikutan ihmisiä paikasta toiseen. Työ on mielekästä ja mukavaa.
– Myös palkka on kohdallaan. Työstä saa oikeanlaisen korvauksen. Kaikki palaset ovat kohdillaan.
Tien päällä ollessaan Ruoho on monta kertaa miettinyt mopoautoilijoita. Ajamisesta pitävä Ruoho uskoo, että nuorista tytöistä ja pojista kasvaa tulevaisuuden linja-autonkuljettajia, ainakin osasta heistä.
Ruoho kiittelee Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:n työoloja. Työvuorot järjestetään yksilöllisesti ja inhimillisesti. Työnantaja on kiinnostunut työntekijöidensä arjesta.
– Täällä koen itseni hyvin kuulluksi ja arvostetuksi. Voin kertoa kokemukseni ja parannusehdotukseni. Ne otetaan vakavasti. Arvostan myös itsenäistä työskentelytapaa. Linjareiteillä kuljettaja joutuu joskus nopeiden päätöksien tekijäksi.
Ville Ruoho sanoo olevansa Onnen Pekka.
– Minulla on vakituinen työ. Elämä on kaikin puolin mallissaan. Ei muuta kuin baanalle!

Marika Jokinen kehuu työkavereitaan ja kiittää työnantajaansa

Marika Jokinen on ollut yhdeksän vuotta työssä Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:ssä. Hän on tuttu aurinkoinen kasvo palvelubussin, tilausauton ja paikallislinja-auton ohjaamosta.

■ Linja-autonkuljettaja Marika Jokinen on toivetyössään. Ja mikä parasta: hänellä on maailman paras työnantaja.
– Minulla on niin elämän- kuin työkokemustakin. Olen ollut kotiäiti, parturikampaaja ja lastenohjaaja. Kaikki työni ovat olleet mieluisia, hän sanoo.
Yhdeksän viime vuotta hän on toiminut Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:ssä linja-autonkuljettajana.
– Työni on ollut hyvin monipuolista, mitä arvostan suuresti. Olen ajanut palvelu-, tilaus- ja paikallisliikenteessä. Niillä kaikilla on omat hyvät puolensa, hän korostaa.
Ennen linja-autonkuljettajaksi ryhtymistään Jokinen toimi tavaraliikenteessä.
– Miksi viihdyn työssäni? Kysymykseen on helppo vastata. Olen työssä kasvollisessa ja vastuunsa kantavassa perheyrityksessä. Työolot ovat hyvin inhimilliset. Yksilön toiveet kuunnellaan ja huomioidaan. Arvostan Johanssoneja, hän tilittää.
– Työyhteisömme on kuin perhe. Työkaverit ovat mukavia. Tänne on joka päivä mukava tulla. Työpanostani arvostetaan. Olen kiitollinen ja onnellinen, Jokinen kertoo.

KYSY LISÄÄ:

Ajomestari Kimmo Kuosa:
046 920 1893

Tai toimistomme:
0400 422 122

Sähköpostitse:
info@pirtil.com

www.pirtil.com

Huhtasieni on herkullinen keväinen ruokasieni, jota ei tarvitse ryöpätä. Riittää kun sen paloittelee ja paistaa pannulla. Se onkin parhaimmillaan tuoreeltaan paistettuna ja vain miedosti maustettuna, ettei sen hienovarainen aromi peity. Huhtasiniä voi myös kuivata talven varalle.

Huhtasienen voi löytää rehevältä pihamaalta, lehtimetsästä tai metsien reunamilta. Sitä löytyy usein myös metsäpaloalueilta. Mikäli sattuu pihamaaltaan huhtasienen löytämään, voi tulisijan omaava lisätä tontillaan huhtasienten kasvua levittämällä sen kasvupaikoille tuhkaa. Seuraavana keväänä pihamaan sato voi olla moninkertainen aikaisempaan verrattuna. Tuhkassa viihtymisestä sieni on saanut nimensäkin: sana ”huhta” on vanhaa suomea ja merkitsee kaskiviljelyä.

Sientä saattaa ilman tuhkaakin esiintyä joinakin vuosina runsaastikin, mutta monesti se on Suomessa melko harvinainen.

Huhtasienen jalka on sileä ja vaalea. Sen ruskea lakki on poimuinen ja kuin täynnä pieniä lokeroita. Lakin ruskea väri voi sävyltään vaihdella suurestikin kellanruskeasta piparkakunruskeaan ja tummanruskeaan. Poimut erottuvat aina tummempina. Korvasieneen verrattuna huhtasieni on kevyt ja ohutmaltoinen. Huhtasieni kasvaa 5–25 senttimetriä korkeaksi.

Huhtasienen voi päältä katsoen sekoittaa poimukellomörskyyn. Huhtasienen lakki on kuitenkin kiinni jalassa lähes koko lakin pituudelta. Poimukellomörskyllä lakki on kiinni jalassa vain lakin ”huipusta”. Eron huomaa parhaiten halkaisemalla sienen poikittain: huhtasienen palaset ovat kuin muttereita, poimukellomörsky taas hajoaa halkaistessa eli lakki ja jalka irtoavat toisistaan.

Huhtasieniä on kahta hyvin samanlaista lajia: kartio- ja pallohuhtasieniä (Morchella elata ja Morchella esculenta). Nimensä ne ovat saaneet lakkiensa muodon mukaan. Sieniä ruuakseen keräävälle ei ole merkitystä, kumpaa sientä koriinsa löytää: molemmat ovat hyviä ruokasieniä.

Viljami Ovaskainen

Akaan lukio

Adam Rabia, Ahlman Jenny, Alatalo Anton, Anttila Lea, Haapakoski Laura, Hartikainen Milja, Heikkinen Ida, Herranen Roni, Häihälä Matti, Jouppi Petri, Järventausta Jennifer, Järvinen Perttu, Kallio Tomi, Karhu Emmi, Karppi Eveliina, Kauranen Valtteri, Kivistö-Rahnasto Akseli, Koivumäki Ida, Latvanen Helmiina, Lehtiö Ella, Lehtonen Jenni, Lepistö Mette, Lindgren Jere, Lundán Nea, Malinen Joonas, Mattila Mette, Molin Inka, Mustikka Juho, Paakkonen Essi, Paananen Pyry, Pakkala Julia, Parkkinen Venla, Peltola Isak, Pigg Henna, Pirttijoki Elina, Puhakka Matilda, Rantanen Lauri, Rokkanen Siiri, Rokkanen Tiuku, Roponen Kaisa, Salkunen Joona, Sandholm Sanni, Siltala Miia, Sonninen Ronja, Tallqvist Tanja, Toivettula Nea, Torniainen Nella, Tuunainen Aleksi, Uolamo Joni, Uusitupa Lilja, Viertola Hilja, Viidanoja Ella, Ylinen Veikko.

Valkeakosken Tietotien lukio

Ahola Atte,  Anttila Atte, Backman Riku, Dahlberg Kaj-Erik, Davidila Henrik, Eklund Julia, Engström Jaakko, Fuss Erika, Hakala Tuuli, Hallman Valo, Harkki  Meeri, Hemminki Alma, Hilliaho Neea, Jokela Miira, Jokelainen Eerika, Jokinen Atte, Jokio Tommi, Järvenpää Jutta (kaksoistutkinto), Järvinen Jasmiina, Järvinen Juuso (kaksoistutkinto), Järvinen Silja, Järviniemi Olli, Kalliainen Rosa, Kallio Katja, Kallio Kea, Kallio Nea, Kangasniemi Niko, Kartela Linda, Katajisto Jesse (kaksoistutkinto), Kaukonen Tiina, Konttinen Akseli, Kosonen Emma, Kukkonen Oskari, Kukkoniemi Kristiina, Könnilä Henri, Laarko Joona, Lahti Joonas (kaksoistutkinto),  Lahtinen Amanda, Lahtinen Jonne, Lehtinen Elias, Lillbacka Aura (kaksoistutkinto), Lundan Miska, Lähde Liisa, Lötjönen Johannes, Metsäpelto Emilia,  Mäkinen Ida, Nakola Jiri, Nevalainen Manu, Niskanen Aleksi, Nurminen Sini, Ojanen Jaakko, Partanen Valtteri, Peiponen Niko, Peltola Matti,  Pernu Kimi, Petäjistö Heini, Peuraniemi Teemu, Pietilä Tuomas, Pohjolainen Aleksi (kaksoistutkinto), Polus Artturi, Pulla Heidi,    Pynnönen Niklas, Pöri Ristomatti, Pöytäkivi Kasperi, Rantanen Jasmine, Roppo Ilona (kaksoistutkinto), Räsänen Saana, Saahko Laura,   Saarinen Maarit, Sappinen Leo (kaksoistutkinto), Seppälä Anttipekka (kaksoistutkinto), Seppänen Satu, Shakespeare Nerissa, Sirén Emilia, Sormunen Akseli (kaksoistutkinto), Sova Vihtori, Takak Hasan, Takala Jaakko, Tallqvist Iida, Tamminen Saara, Teräväinen Jare, Toivonen Tino, Tuominen  Janna, Viitanen Vilja, Viljanen Lauri, Vilkki Teemu, Virtanen Pinja, Virtanen Sara, Ylinen Jaakko, Ylömäki Camilla

Valkeakosken Tietotien aikuislukio

Havunen Jani, Laakso Laura, Lahtinen-Mäkelä Sanna, Niemi Irene

Väinö Linnan lukio (Urjala)

Arttu Halonen, Veikka Järvinen, Milla Kujansivu, Katariina Moilanen, Joonas Nieminen, Laura Oksanen, Milla Pohjonen, Juho Ruuska, Vesa Saarinen, Leevi Santaranta, Jani Suontausta, Senja Tallbacka, Jenni Toivola, Aino Toriseva, Arto Varonen, Väinö Vuorenpää, Max Wälläri. Yksi henkilö ei antanut nimeään julkisuuteen.

Antti Heinosen esittämä Risto Räppääjä joutuu syviin sielun taisteluihin netti- ja tietokoneriippuvuudessaan. Heinonen tee onnistuneen roolin Suomen Teatteriopiston produktiossa Komediateatterissa. (Kuva: Tampereen Komediateatteri)

Risto Räppääjä ja villi kone -näytelmä soittaa varoituskelloja lasten ja nuorten netti- ja tietokoneriippuvuuden surullisista ja pelottavista seurauksista. Suomen Teatteriopiston opiskelijat ja sieltä valmistuneet teatterin tekijät ovat tarttuneet huippuajankohtaiseen ongelmaan, sillä verkossa roikkumisen karmivat seuraukset ovat täyttä totta monien varhaiskasvattajien mukaan. Lastentarhaopettajat sekä ala- ja yläkoulujen kasvattajat huutavat apua, kun he arjessaan kohtaavat pienten kansalaisten passivoitumisen ja sosiaalisten taitojen hiipumisen.

Sinikka ja Tiina Nopola elävät ajassa. Heidän kirjansa Risto Räppääjä ja villi kone tekee näkyväksi vaarallisen yhteiskunnallisen ongelman. Aikaisemmin olemme puhuneet alkoholi-, huume-, lääke- ja seksiriippuvaisuudesta.

Risto Räppääjä ja villi kone -teoksen kirjoittajat valitsivat aikanaan ronskin liioittelun tyylilajikseen ja tehokeinokseen. Kirja ilmestyi 13 vuotta sitten. Nyt vuonna 2019 tiedossa olevat netti- ja tietokoneriippuvuustapaukset ovat niin jäätäviä, ettei kohtalokkaita sattumuksia tarvitse paisutella. Ongelma lähentelee kansantaudin statusta.

Konkariohjaaja Rauli Jokelin on ollut valtavan haasteen edessä, kun hän kypsässä iässä olevana teatterin vanhana kettuna on etsinyt ideoita netti- ja tietokoneriippuvuuden kuvaamiseen näyttämötaiteen keinoin sekä mahdollisuuksin. Ihmiselämän realiteetti on tänä valonnopeuden aikakautena, että jo ikäryhmien erot muodostavat ylipääsemättömät railot. Vanhoina hyvinä aikoina saatiin huoletta puhua sukupolvien välisistä kuiluista, eivätkä nekään olleet ylitsepääsemättömiä.

Suomen Teatteriopisto kasvattaa ja kouluttaa nousevia näyttämöiden tähtiä. Nuoret, vasta alalle tulevat ovat alttiita kaikelle uudelle. Juuri tästä johtuen netti- ja tietokoneriippuvuuden kimpussa työskenteleminen on nimenomaan tämän porukan heiniä.

Näytelmän ironia piilee siinä, että tavallista arkea elävä Risto Räppääjä ajautuu kontrolloimattomaan ja levottomaan netti- ja tietokonemaailmaan kasvattajansa Rauha Räppääjän innoittamana. Tädin yltiömielisyys siitä, että kaikkien nuorten on oltava Messengerissä, johtaa koneen hankkimiseen. Ohjaamattomana ja valvomattomana tietokoneen haltijana Risto Räppääjä joutuu koukkuun. Hän käpristyy itseensä päin, on ärtynyt ja aggressiivinen. Nuorukaiselle maistuu vain pizza. Pojalta katoaa todellisuuden taju. Kolikossa on kaikki kuulut viisi puolta ja niitä tämä näytelmä opettavaisesti avaa.

Tiistaisessa ensi-illassa oli ilahduttavan paljon eri-ikäisiä lapsia. Katsomossa vallinneesta tarkkaavuudesta ja esityksen jälkeisistä tyytyväisyyden osoituksista voi päätellä, että esitys upposi ainakin perheiden pienimpiin.

Kärkinelikko pinkeänä innosta

Risto Räppääjästä on piirtynyt mielikuva meidän jokaisen päähämme.

Antti Heinonen punaisine kutreineen ja ketterine liikkeineen on luonteva nuorukainen nimiroolissa. Erityisesti Heinonen ansaitsee kiitoksen selkeästä äänenkäytöstään. Nykyään monen jo pitkänkin uran tehneen näyttelijän puhetaidot ovat heikot muminoineen. Kaiken kaikkiaan Heinosen voimakas läsnäolo ja hoksaava tilannetaju tekevät hänen suorituksestaan mallikkaan.

Annika Junno esiintyy Nelli Nuudelipäänä, Räppääjän hyvänä ystävänä. Junno käyttää näyttämötilan onnistuneesti hyväkseen. Hän on hyvin hereillä koko esityksen ajan. Neidon laulukin sujuu luontevan kauniisti.

Rauha Räppääjänä, Riston tädin osassa on Jenna Pukkila. Hän viljelee turhan ahkerasti maneereja. Jossakin vaiheessa esitystä mieleeni nousee ajatus ylinäyttelemisestä.

Lennart Lindberginä oleva Kalle Uurto sortuu samoihin synteihin. On vaikea kuvitella, että 2000-luvun takakamarin pojat olisivat yhtä naiiveja kuin Uurto tulkitsee.

Eero Alatalo selvittää neljä tehtävää. Hän piipahtaa estradilla valovoimaisena artisti Ville Pyrynä, innokkaana Ismo-tietokonemyyjänä, toimeliaana Nizzapizza-lähettinä sekä taiturimaisena Mister Razamaza -taistelijana.

Saara Pohjoismäki sukkuloi kolmessa roolissa: Irma-tietokonemyyjänä, Nizzapizza-chefinä ja Miss Magic -taistelijana. Pohjoismäki selviytyy tehtävistään hyvin.

Ohjaaja Rauli Jokelinin ratkaisut pitävät koko esityksen eheänä.

Oskari Löytönen on onnistunut hyvin lavasteissaan. Läppärit ovat tehokkaita elementtejä pääsanoman korostamisessa.

Risto Räppääjä kiintyy tietokoneen lisäksi yksipuoliseen ruokaan; nuorukaiselle maistuu vain pizza. Aluksi Rauha Räppääjä nauttii siitä, kun kasvava nuorikainen viihtyy Messengerissä ja popsii ateria aterialla italialaisten kansallisherkkua. Todellisuudessa vaara vaanii kynnyksellä. (Kuva: Tampereen Komediateatteri)

Viime syksynä Palloliitto Tampereen Kutoseen noussut Viialan Peli-Veikkojen edustusjoukkue on aloittanut sarjakautensa vahvasti: kolme ottelua ja kolme voittoa.

– Tulos on erinomainen ottaen huomioon surkeat talviharjoittelumahdollisuudet Viialassa, joukkueenjohtaja Samu Jouppi toteaa.

Joukkueessa on 26 pelaajaa. Joupin mukaan joukko muodostaa hyvin yhtenäisen ja sitoutuneen joukkueen.

– Olemme harjoitelleet keväällä Viialan tekonurmella kaksi kertaa viikossa ja ottelut siihen lisäksi. Harjoitusinto on ollut hyvä ja harjoituksissa on käynyt säännöllisesti 14–16 pelaajaa. Joukkue on itse asettanut tavoitteensa, ja se on sarjanousu. Siitä lähdemme tosissamme taistelemaan.

Myllylä ja Tromstedt palasivat kasvattajaseuraan

Joukkueen runko oli hyvä ja siihen saatiin vielä hyviä vahvistuksia. Viialan juniorikoulun kasvatit Ville Myllylä ja Mikko Tromstedt palasivat kasvattajaseuransa riveihin. Heidän lisäksensä Joonas Saariniemi tuli vahvistamaan Peli-Veikkojen rivejä.

Peli-Veikkojen ensimmäinen ottelu käytiin 28.4. Valkeakoskella FC SorPaa vastaan. Ottelu päättyi Viialan 2–3-voittoon. Maalintekijöitä olivat Ari–Pekka Virtanen, Jesse Isohuhta ja Aleksi Pääskynkivi.

Ensimmäinen kotiottelu käytiin 3.5. Parolan Visaa vastaan. Peli-Veikot hallitsi ottelua selvästi, ja loppunumerot olivat 4–2. Viialan maalintekijöitä olivat Jari Haapalehto, Ilkka Jussila, Miikka Innala ja Jesse Isohuhta.

Kauden toinen vierasottelu pelattiin Vesilahden Visaa vastaan.

– Vesilahden kenttä on pieni, ja vastustaja oli hyvin aktiivinen. Lopulta saimme taisteluvoiton numeroin 1-2. Viialan maalintekijöitä olivat Jesse Isohuhta ja Olli Pusa. Kaksi ensimmäistä ottelua olivat selkeästi Peli-Veikkojen hallintaa, mutta Visa oli kova vastustaja, toteaa Jouppi.

Kotiottelun vastustaja tulee Janakkalasta

Peli-Veikkojen seuraava kotiottelu on ensi perjantaina 17.5. kello 19 Viialan pallokentän tekonurmella. Vastustajana on Janakkalan Pallon kakkosjoukkue, joka on aloittanut kautensa hyvin ja on tällä hetkellä sarjataulukossa kolmantena.

– Toivomme, että viialalaiset lähtisivät joukolla kannustamaan Peli-Veikkoja! Kioski on auki joka kotipelissä, Jouppi kertoo.

Peli-Veikot ovat tässä vaiheessa sarjan ainoa puhtaan pelin joukkue.  Jesse Isohuhta johtaa lohkon maalipörssiä kolmella tehdyllä maalilla.

Kari Salin

Viialan Peli-Veikkojen edustusjoukkue pelaa tällä kaudella Kutosessa. Joukkueen valmentajana toimii Niko Rouvali ja joukkueenjohtajana Samu Jouppi. Kuva Tommi Alho

Sarjataulukko 15.5.

Sääksmäen rovastikunnan eli Sääksmäen, Akaan ja Urjalan seurakuntien pyöräilytapahtuma Seitsemän kirkon lenkki järjestetään jo 37. kerran helatorstaina 30.5.

Pyörälenkille kutsutaan mukaan kaiken ikäisiä ihmisiä liikkumaan ja samalla tukemaan lähetystyötä. Osallistumismaksulla tuetaan Suomen lähetysseuran työkohteissa tehtävää seurakuntien nimikkotyötä. Osallistujien kesken arvotaan lahjakorttipalkinto.

Pyörälenkin osallistuja käy vähintään kahdella seitsemästä kirkosta. Jos intoa ja kuntoa riittää, voi kiertää vaikka koko lenkin, jolloin matkaa tulee noin 90 kilometriä.

Kirkot ovat Sääksmäki, Valkeakoski, Metsäkansa, Akaa, Viiala, Kylmäkoski ja Urjala. Leimauspiste Valkeakoskella on tänä vuonna seurakuntatalolla 200 metriä isosta kirkosta. Leimauspaikoille on opasteet.

Akaan seurakuntatalolla keittoruokailu

Osallistuja ilmoittautuu jollakin kirkoista kello 8-16. Käytyään kahdella tai vaikka kaikilla kirkoilla pyöräilijä jättää kirkkojen leimoin varustetun osallistumiskortin viimeiselle kirkolleen. Kirkkojen leimauspisteissä on saatavana mehua ja Viialassa ja Valkeakoskella myös kahvit. Akaan seurakuntatalolla Toijalassa on mahdollisuus keittoruokailuun.

Pyörälenkin osallistuja voi osallistua myös jumalanpalvelukseen omassa tai naapuriseurakunnan kirkossa.

Ensimmäisen pyörälenkin ideoivat vuonna 1983 Sauli Turja, Torsti Ijäs ja Helvi Jousmäki. Vuosittain osallistujia on ollut 100–500. Heistä yleensä noin kolmannes on kiertänyt kaikilla kirkoilla.

Pienin osallistujamäärä oli 99 rohkeaa, jotka kylmässä vesisateessakin uskaltautuivat liikkeelle.

Juha Valkama

Akaan vanhan kirkon kivisakasti on seutukunnan vanhin rakennus.

Suomen Kotiseutuliiton rakennustutkija, arkkitehti Lasse Majuri kertoo, että vain noin 10 prosenttia rakennetun ympäristön rakennuksista on arkkitehtien suunnittelemia.

–  Tätä 90 prosenttia itse kutsun ”arkitehtuuriksi”, arkipäiväiseksi tarpeen mukaiseksi rakentamiseksi. Muutkin suunnittelijat kuin arkkitehdit saavat toki aikaan korkealaatuisia rakennuksia, sanoo Majuri.

Akaan kaupungin Flooran päivän tapahtumassa viime lauantaina kulttuurikävelyn Toijalan keskustassa vetänyt Lasse Majuri kehottaa lähestymään arkkitehtuuria samalla tavalla kuin taidehistoriaa. Rakentamisessakin on aikakautensa, ja kannattaa miettiä, minkälaisia rakennuksia eri aikakausilla on rakennettu.

– Ei tarvitse kovinkaan syvällisesti perehtyä, kun eri tyylit alkavat näkyä. On myös sellainen sanonta, että arkkitehti piirtää aina samaa taloa. Jos esimerkiksi katsoo saman arkkitehdin töitä eri puolilla Suomea, huomaa yhteneväisyyksiä. Arkkitehdit myös lainaavat toisiltaan.

Selvimmin arkkitehdin töiden samankaltaisuuden huomaa Alvar Aallon suunnittelemissa rakennuksissa. Aalto loi oman persoonallisen muodon ovenkahvoja ja huonekaluja myöten.

Koulurakennuksia monelta aikakaudesta

Arvo Ylpön koulu toimii monessa eri ikäisessä rakennuksessa. Pihapiirin vanhin rakennus on vuonna 1890 valmistunut puukoulu.

– Koulu sijoitettiin tähän kirkon viereen. Tällä haluttiin korostaa tärkeää asiaa – kansansivistystä. Tosin kyläkouluja rakennettiin kauemmaksikin kirkoista. Kun tämä koulu rakennettiin, Toijala oli aika vaatimaton kirkonkylä. Rautatie oli valmistunut 1876 ja kylän kehitys vielä alkutekijöissään.

Puukoulun pääoven ylpuolella sijatseva katos on tehty alunperin koulun kelloa varten.

Puukouluun mahtuivat aluksi kaikki koululaiset. Rakennuksen päädyissä oli vielä opettajien asunnotkin. Kun tilantarve kasvoi, rakennettiin pihapiirin 1916 tiilinen koulutalo.

– Tiilestä muurattu koulu oli Akaan kunnalta melkoinen suoritus. Tyylillisesti rakennus on lähinnä jugendia, vaikka siitä oltiin jo vapautumassa. Aumattu mansardikatto vie ajatukset ruotsalaiseen kartanoarkkitehtuuriin 1700-luvulle. Koristeltu julkisivu oli tuohon aikaan normi, kertoo Majuri.

Vuonna 1926 rakennettu nykyinen Kätevä tehtiin jälleen hirrestä. Rakennuksessa on 6-ruutuiset ikkunat ja puolipyöreä lunetti-ikkuna.

– Pääsisäänkäynnissä on sitten vähän irroteltu. Siinäkin on lunetti-ikkuna, mutta oven yläosaan on laitettu barokki-kaaria, joita 1700-luvun Italiassa keksittiin. Ovi on hyvin selkeästi pääovi.

Vuonna 1916 Akaan kunta päätti tehdä kansakoululleen lisää tilaa ja uusi koulutalo tehtiin tiilestä.

Käytännöllisyyttä Arvo Ylpön koulun pihapiirissä edustaa 1955 valmistunut päärakennus.

– Suorat linjat ja käytännölliset muodot. Tällainen rakennus palvelee tämän ajan koulua huonosti, koska pitäisi olla säkkituoleja ja verhoilla rajattuja tiloja, kertoo Majuri.

Akaan kirkko tehtiin empire-tyyliin

Hiidentieksi kutsuttiin muinaista tietä, joka Hämeenlinnasta meni Tammerkoskelle (nyk. Tampere). Akaan vanhan kirkon hautausmaan kiviaita, jonka keskellä on enää vain kivisakasti, on kiinni Hiidentiessä. Hiidentie on merkitty myös mukulakivin torin pintaan.

Akaan nykyinen kirkko valmistui 1817 ja on kaupungin keskustan maamerkki. Kirkon ensimmäisen version on suunnitellut Yleisten rakennusten intendentinkonttorin ensimmäinen päällikkö Carlo Bassi.

– Koska kirkkorakennuksia ei noin vain saanut lähteä tekemään, piirustukset tuli hyväksyttää intendentinkonttorissa. Esivalta puuttui näin suunnitteluun ja monen kirkon piirustuksia ”parannettiin” konttorissa. Paikalliset olivat tehneet vain luonnoksia, kertoo Majuri.

Nykyisellään kirkko ei ole Bassin käsialaa, sillä hänen matala empire-tyylinsä tärveltiin täysin. 1895 arkkitehti Josef Stenbäck sai tehtäväkseen kirkon uudistamisen.

Akaan vuonna 1817 valmistunut kirkko on arkkitehti Lasse Majurin mielestä Toijalan ehdoton maamerkki.

– Tähän on tehty uusi vaippa päälle. Ihan helppo tehtävä se Stenbäckille ollut. Hän tavoitteli uusgotiikkaa, ylöspäin, kun taas klassismi oli tasaista. No eihän näistä ikkunoista suippokaari-ikkunoita saatu ja uusi arkkitehtonisesti tornikin laahaa kirkkorakennusta perässään.

Akaan kirkko.

Toisaalta kirkon ulkonäöllä ei Lasse Majurin mielestä kovin paljon merkitystä, koska pääasia sittenkin on, että kirkko on käyttäjilleen rakas.

– No Carlo Bassin työksi tätä ei voi enää sanoa.

Patsaat kuuluvat keskustoihin

Arkkitehti Lasse Majuri on innostunut vuonna 2010 Toijalan torille paljastetusta taiteilija Sami Karhusaaren veistoksesta Maan siunaus.

Taitelija Sami Karhusaaren Maan siunaus on tehnyt vaikutuksen arkkitehti Lasse Majuriin.

– Ei voi olla aukiota, jossa ei olisi veistosta. Menkääpä vaikka Italiaan katsomaan. Veistoksien tekeminen on aikaisemmin kuulunut myös arkkitehtien työnkuvaan. Itse tykkään tästä Sami Karhusaaren teoksesta todella paljon, vaikka en osaa selittää, miksi. Näen siinä jonkun, joka murtautuu. Näen siinä voimakkaat keihäät. Laatikoissa näen pyrkimyksen tiettyyn muotoon, arkkitehtuuriin, jolla kiinnitytään maailmaan.

Toijalan keskustassa sijaitsee myös professori Aune Ylpön vanhempiensa Henriika ja Heikki Ylpön muistoksi lahjoittama patsas Luova tauko. Kuvanveistäjä Arvo Siikamäen suunnittelema teos paljastettiin arkkitehti Aarne Ervin suunnitteleman pankkitalon puistoon 1972.

Aukiolla ympyrätalon vieressä sijaitsee kotiseutuneuvos Pekka Pennasen suunnittelema Radanrakentajien muistomerkki. Muistomerkki paljastettiin 2006 Akaa-Seuran toimesta.

– Torin ympärillä on taloja, jotka ovat kuin kävyt puussa eli eivät huuda olemassaolollaan, vaikka viimeisin on rakennettu tähän 1990-luvulla. Kauppiastavaratalosta en ole ihan varma. Se rajaa torin, mutta sen arkkitehtuuri ei tähän sovi. Takana oleva korkea 1960-luvulla rakennettu kerrostalo on vielä sopimattomampi.

Kerrostalon rakentamisen sanotaan työllistäneen pahana työttömyysaikana toijalalaisia. Lasse Majurin mielestä rakennus ei sovellu edelleenkään paikkaansa.

Kivisakastin puisto tuo historian lähelle

Kivisakastin puiston muuri on 1800-luvulta. Lasse Majuri pitää puiston portin pylväiltä jopa maamerkkeinä.

– Pylväiden kattojen muoto on kellomainen ja 1700-luvun arkkitehtuuria. Silloinkin lainailtiin. Peltityö on 1800-luvulta ja edelleen kunnossa.

Kivisakastin puistossa on tehty arkeologisia tutkimuksia, joista on päätelty kalmiston sijainneen puiston etelälaidassa. Itse kivisakastin kyljestä on purettu hirsirakenteinen kirkko 1820-30-lukujen vaihteessa. Osa hirsistä on Kurvolan kartanon päärakennuksessa.

– Kivisakastia vanhempaa rakennusta ei seutukunnalla ole.  Hirret, joista kivisakastin katto-osat on rakennettu, on kaadettu 1450-luvun tietämissä. Sakastin rakentamisaika on kuitenkin hieman hankala määrittää, mutta vanhoista aikakirjoista voi päätellä, että tässä on ollut kirkko jo noin 1450, kertoo rovasti Sauli Turja.

Rovasti Sauli Turjan laskujen mukaan Kivisakastin alueelle on haudattu 40 000 vainajaa.

Kirkko on ollut suorakaiteen muotoinen ja sakastissa kiinni. Kirkon yhteydessä on ollut myös kellotapuli.

– Vanhoissa kartoissa on piirretty kirkkorakennus ja sen viereen erillinen tapuli. Joissakin vanhoissa asiakirjoissa kerrotaan, että tapulirakennuksen on pelätty luhistuvan myrskyissä ja itse kirkkokin oli ennen purkamistaan päässyt erittäin huonoon kuntoon, kertoo Turja.

Puisto on 40 000 ihmisen leposija?

1700-luvun lopulla määrättiin, että kirkon lattian alle ei saa enää haudata vainajia, mutta Akaassa vanhan kirkon lattian alle haudattiin vielä 1820.

– He olivat pääasiassa paikkakunnan parempaa väkeä.

Kivisakastin puisto tai kansan kielellä luupuisto on siis myös vanha hautausmaa. Puiston toiseksi vanhin rakennus on Konhon kartanon hautakammio, jonne sisään on kuljettu Sauli Turjan mukaan kirkon lattian alta.

– Kammion ovi on syvällä, mutta täytyy muistaa, että tässä on lähes kaksi metriä hiekkaa, joten ovi ei alun alkaen kovin syvällä ole ollutkaan.

Kivisakastin puistossa on viimeksi haudattujen ristejä ja hautakiviä vielä paikoillaan.

Sitä ei tiedetä, kuinka paljon vainajia Akaan vanhan kirkon alle ja kirkon ympärillä olevalle hautausmaalle on haudattu.

– Se kuitenkin tiedetään, että tähän on 1890-luvun tietämiin asti haudattu. Olen hihasta pudottanut sellaisen lukeman, että jos sata henkeä joka vuosi olisi tänne haudattu, niin tämä on viimeinen leposija noin 40 000 ihmiselle. Tätä on ahdettu täyteen joukkohautatyyppisesti, kertoo Turja.

Viimeisenä hautausmaalle haudattiin Akaan kirkkoherra Johan Laurén 1889.

Puistossa sijaitsee myös Idmanin suvulle kuulunut hautakammio, johon ei ole haudattu ketään. Tamperelainen pankinjohtaja Nils Idman muistetaan Suomen taloushistorian suurimmasta kavalluksesta.

Valtatiellä kaksi helmeä

Valtatien yläpäässä on arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema pankki- ja liikehuoneisto. Rakennus valmistui 1957. Aarne Ervin ja hänen aikalaisen Viljo Revellin töitä löytyy paljon Espoon Tapiolassa.

Arne Ervin suunnitelema pankkitalo kaipaa kunnostamista.

– Aarne Ervi ja Viljo Revell olivat todella taitavia arkkitehtejä, mutta kun maahan mahtui vain yksi pääarkkitehti – Alvar Aalto – molemmat jäivät hänen varjoonsa. Katsokaa tuota rakennusta. Se on sopusuhtainen. Siinä on konesaumattu pelti niin kuin on Leskirouvankin talossa. Rakennuksen edessä on puisto ja pieni aukio, joissa voi levähtää.

Valtatien jugend-talo valmistui Toijalan Osuuskaupalle 1916.

Vuonna 1916 valmistunut Leskirouvan talo (Toijalan Osuuskaupan liitetalo) on jugendia tyypillisimmillään.

– Osuustoimintaliike on ollut Suomessa merkittävä rakentaja. Toijalassa tätä edustaa osuuskaupan liiketalo ja osuusmeijerin jyhkeä kiinteistö.

Vanha Toijalan kylä Köyvärintiellä Lontilanjoen molemmin puolin paloi 27. elokuuta 1886. Uusi kauppataajama rakentui nykyisen Valtatien varteen. Koska asemakaavaa ei laadittu, tontit lohkottiin sarkajaon mukaan.

Toijalan Valtatietä.

– Valtatie ei ole rakentunut suoraan tien viereen, vaan se on pykälletty. Tämä kertoo edelleen sarkajaon vaikutuksesta. Toisella puolella on ostettu koko alue ja kerrostalon eteen on ”arkitehtuurin” tuotteena syntynyt liikekiinteistöt. Näitä 1970-luvun tuotoksia löytyy joka kylästä. Ei mitään erikoista, sanoo Majuri.

Kolmesta virastotalon osasta on toimintaa enää ensimmäisessä, joissa sijaitsee Akaan kaupungintalo. Rakennus on muuten tyhjillään.

 Ympyrätalo sopii paikkaansa

Ympyrätalo sijaitsee Toijalan keskustan nivelkohdassa, Valtatien, Pätsiniementien ja Holkerintien risteyksessä. Talon on rakennuttanut Karjalan kannakselta Sakkolasta evakkoon lähtenyt kauppias Eino Huuska.

Kauppias Eino Huuska on jättänyt pysyvän jäljen Toijalan keskustaan. Hän on rakennuttanut Pirkan liike- ja asuintalon (vas.) ja ympyrätalon.

– Toijalan keskusta on rakentunut kirkon ja rautatieaseman väliin. Ympyrätalo sopii hyvin tähän paikkaan, vaikka ympyrä ei olekaan arkkitehtien suosiossa. Kun aloitin arkkitehtiopinnot, meille sanottiin, että piirtäkää ympyrätalo opintojenne alkuvaiheessa, kertoo Majuri.

Eino Huuska kuuluu ehdottomasti Toijalan keskustan rakentajiin. Ympyrätalon lisäksi hänen rakennuttamiaan ovat Pirkan talo, jossa toimi hotelli, ravintola, Huuskan liiketilat ja pankki. Hotelli Akkas toimii puolestaan entisessä Huuskan tavaratalossa. Läheisyydessä on myös entinen valtion virastotalo, joka on nyt asuintalo.

– Tässä on aika kivasti esillä 1950-luvun rakentamista. Arkkitehtuurissa on luovuttu koristeellisuudesta, tyylin nimi on funktionalismi eli funkkis. Enää ei piperretty ikkunanpieliä,vaan tehtiin yhtenäisiä ja selkeitä linjoja ja rappauspintoja. Rakennustekniikka oli vielä vanha eli nämäkin talot on muurattu tiilestä. Huuskan viimeisin tavarataloksi tehty rakennus on kyllä jo elementtitalo.

Kinon talon kaareva katos on funkkista tyypillisimmillään.

Pätsiniementiellä vastaan tulevat Yli-Rekolan ja Ahosen liiketalot, jotka ovat edelleen samassa tehtävässään. Ahosen talo valmistui talvisodan alla 1939 elokuvateatteriksi. Taloa jatkettiin 1950-luvulla.

– Alun perin elokuvateatterin talo oli täysin valkoinen ja tasakattoinen. Ja mistä tämä tulee. Funkkiksen isä arkkitehti Le Corbusier oli ihastunut Kreikkaan ja valkoisiin taloihin. Tässä voitaisiin miettiä, sopiiko tasakattorakentaminen Suomeen, kun se ei oikein toimi Kreikassakaan, miettii Majuri.

Kinon talossa huomio kiinnittyy teatterin ovikatoksen pyöreään muotoon, joka on funkikselle tyypillinen. Askeettisuutta on rikottu yläkerran parvekkeen kaiteen metallikaarissa.

Rautatie muutti Toijalan pysyvästi

Rautatie valmistui Hämeenlinnasta Toijalaan 1873 ja Hämeenlinna–Tampere ja Toijala-Turku -ratojen vihkiäisiä vietettiin Toijalan rautatieasemalla kenraalikuvernööri Adlerbergin läsnä ollessa 22. kesäkuuta 1876. Korkeita vieraita oli paikalla 160.

– Ensimmäinen asema sijaitsi Helsingin ja Turun ratojen välissä ja asemalle kuljettiin siltoja pitkin. Aseman lisäksi tänne rakennettiin muitakin rakennuksia, muun muassa edelleen pystyssä oleva asemapäällikön talo. Ja todella moni Pätsiniemen varhaisimmistakin taloista on rautatieläisten rakentamia, kertoo Majuri.

Jo Rautatien rakentaminen vilkastutti Toijalan elämää. Topparoikille maistui olut, jota pani Prykin olutpanimo. Tosin Toijalan Raittiusyhdistyksen aikaansaaman järjestyssäännön ansiosta keskustassa ei saanut esiintyä päihtyneenä.

Toijalan rautatieaseman suikulähde on nyt kukkapenkki. Vieressä oleva asemapäällikön virkatalo on edelleen asuinkäytössä.

– Voidaan sanoa, että rautatie muutti Toijalan pysyvästi. Valtion Rautateiden palveluksessa olevat osallistuivat aktiivisesti täällä muuhunkin elämään. Rautatien ansiosta päästiin myös liikkumaan. Täältä lähdettiin isoon maailmaan. Tänään voisi kysyä, hyödyntääkö Akaa tarpeeksi rautatien mahdollisuuksia.

Kulttuurikävelyn lopuksi arkkitehti Lasse Majuri pohtii puutarha-arkkitehtuuria, joka välittyi maahan rautatieasemien kautta.

– Täällä on vähän vielä pihapiireissä loistoa jäljellä. Rautateiden puutarhat, paikat, joissa odotettiin junaa sekä rautatieläisten asuntojen pihat tehtiin huolella. Pihoihin ja puistoihin hankittiin harvinaisiakin lajeja, koska niiden tehtävä oli myös sivistää.

Toijalan nykyinen asema, samoin kuin postitalo valmistuivat 1963 ja ovat arkkitehti Aarno Ravealan suunnittelemia.

Toijalan keskustan rakentaminen ei ole ohi. Parhaillaan keskustan ytimeen nousee asuinkerrostalo.

Joukko Viialan Virin yleisurheilukilpailuihin vuosina 1962−1965 osallistuneita urheilijoita kokoontui yhteen Varalan Urheiluopistolle Tampereelle 13.−14.5. teemalla ”Jos kerran vielä pojat”.

Tapahtumaan osallistuivat Risto Laitinen, Matti Landström, Esa Maaniitty, Timo Sinersalo, Timo Koskela, Aarre Asiala, Pentti Eskola, Risto Ankio, Juhani Manninen, Jorma Siren, Pentti Nikula, Olli Pekka Hartikainen, Kauko Heikkilä, Raimo Eskola, Jouko Mäki–Lohiluoma, Jarmo Mäkelä.

Kuvassa vasemmalta Pentti Nikula, Raimo Eskola, Jarmo Mäkelä, Matti Landström, Pentti Eskola, Timo Koskela, Olli Pekka Hartikainen, Juhani Manninen, Risto Laitinen, Kauko Heikkilä, Risto Ankio, Jouko Mäki-Lohiluoma, Timo Sinersalo ja Aarre Asiala. Kuvasta puuttuvat Jorma Siren ja Esa Maaniitty. Kuva Esa Maaniitty.

Uusi vaalikone paikantaa äänestäjän Euroopan poliittiselle kentälle. Koko EU-alueen yhteinen vaalikone auttaa äänestäjää löytämään itselleen sopivan ehdokkaan EU-vaaleissa. Euandi2019-työkalu on ainutlaatuinen, koska se näyttää, mihin äänestäjä sijoittuu poliittisesti koko EU:ssa, ei vain kotimaassa.

EU-politiikan ei tarvitse olla etäistä eikä vierasta. Tampereen yliopistossa työskentelevä väitöskirjatutkija Aino Tiihonen kannustaa kaikkia suomalaisia osallistumaan parhaillaan käynnissä oleviin europarlamenttivaaleihin, sillä äänestäminen ei enää kaadu epätietoisuuteen, kenelle äänensä antaa. Uutta on nyt se, että koko Euroopan unionin alueen yhteinen vaalikone auttaa äänestäjiä löytämään itselleen passelin ehdokkaan. – Euandi2019-työkalu on ainutlaatuinen, koska se näyttää, mihin äänestäjä sijoittuu poliittisesti koko EU:ssa, ei vain kotimaassaan, järjestelmän Suomen osuutta valmistelemassa ollut Tiihonen kannustaa.

– Monet kokevat EU-politiikan vielä kovin etäiseksi. Äänestäjien voi olla vaikea sijoittaa itseään Euroopan poliittiselle kartalle. Uusi euandi2019-työkalu tarjoaa äänestäjille helpon tavan saada kokonaiskuvan siitä, mihin he sijoittuvat poliittisella kartalla, sanoo yksi työkalun kehittäjistä, Marco Svensson La Rosa Åbo Akademin yhteiskuntatutkimuksen instituutista, Samforskista.

Euandi2019-vaalikone on tutun vaalikonekaavan mukainen järjestelmä. Äänestäjä vastaa vaalikoneen kysymyksiin, jotka koskevat ajankohtaisia asioita ja poliittisia arvoja. Vastaamisen jälkeen vaalikoneentekijälle näytetään puolueet, jotka ovat lähimpänä hänen poliittisia mieltymyksiään niin kotimaassa kuin koko Euroopassa.

The European Governance and Politics Programmen tavoitteena on saada euandi2019 mahdollisimman monen EU-kansalaisen ulottuville. Välineen voi upottaa ilmaiseksi erilaisille verkkosivuille. Lisäksi se on saatavilla kaikilla EU-kielillä, myös suomeksi ja ruotsiksi, pois lukien poliittisten puolueitten omat kommentit vaaliväittämiin. Puolueiden omat kommentit on teknisistä syistä rajattu vain yhteen kieleen.

Marco Svensson La Rosan lisäksi euandi2019:n Suomen osuutta ovat valmistelleet Thomas Karv Åbo Akademista sekä Aino Tiihonen, Johannes Lehtinen ja Risto Niemikari Tampereen yliopistosta. Työtä on koordinoinut Firenzessä Italiassa sijaitseva European University Institute.

Euandi2019-verkostoon voi liittyä ja upottaa työkalun verkkosivuilleen ottamalla yhteyttä Martina Popovaan (englanniksi) teknisissä kysymyksissä ja ilmoittautumalla Marco Svensson La Rosalle.

Vaalikoneen omat sivut ja tietoa vaalikoneesta löytyvät täältä: http://spaceu2019.eu/

Vaalikoneiden merkitys saattaa olla merkittävä

Väitöskirjatutkija Aino Tiihonen toivottaa koko EU-alueen yhteisen vaalikoneen tervetulleeksi, koska se auttaa äänestäjää löytämään itselleen sopivan ehdokkaan EU-vaaleissa.

– Euandi2019-työkalu on ainutlaatuinen, koska se näyttää, mihin äänestäjä sijoittuu poliittisesti koko EU:ssa, ei vain kotimaassaan

Tiihosen mukaan vaalikoneiden merkitys europarlamenttivaaleissa saattaa olla jokseenkin merkittävä, sillä keskimäärin kansalaiset tuntevat EU:n ja sen asiat etäisiksi.

– Toki on muistettava, että keskimäärin läheskään yhtä moni äänestäjä ei aktivoidu tekemään vaalikoneita europarlamenttivaaleissa. Europarlamenttivaaleissa vaalikoneilla on mahdollisuus tuoda äänestäjille esiin EU-politiikan asiakysymyksiä. Kotimaan politiikan ja EU-politiikan rajapinta saattaa olla monelle äänestäjälle hieman epäselvä, hän toteaa.

– Koko EU:n laajuisen vaalikoneen merkitys korostuu erityisesti EU-maasta toiseen muuttaneiden EU-kansalaisten kohdalla. Hehän saavat äänestää siinä EU-maassa, jossa asuvat. Tämän vaalikoneen avulla heidän voi olla helpompi löytää sopiva puolue ja ehdokas nykyisen asuinmaansa ehdokkaista, koska he voivat vaalikoneen avulla verrata puolueita yli maiden rajojen, Tiihonen korostaa.

Suomessa on 269 europarlamenttivaaliehdokasta. 17 puoluetta on asettanut ehdokkaat.

Eurooppavaaleissa on 28 pirkanmaalaista ehdokasta.

Kun Petja Kopperoinen aloitti Akaan nuorisovaltuuston puheenjohtajana, hänet tunnettiin myös tv-sarja Uuden Päivän näyttelijänä. Kuva: Tarja Antola.

Petja Kopperoinen oli Akaassa asuessaan aktiivisesti mukana nuorisovaltuuston toiminnassa ja myös sen puheenjohtajana. Hän jätti puheenjohtajuuden tullessaan kevään 2017 kuntavaaleissa valituksi vihreiden varavaltuutetuksi ja sittemmin kaupunginhallituksen varajäseneksi ja sivistyslautakunnan jäseneksi. Näistä tehtävistä Kopperoinen luopui muutettuaan Helsinkiin syksyllä 2017.

Nyt Kopperoinen on opiskellut kaksi vuotta teologiaa Helsingin yliopistossa, ja tulevana kesänä hän työskentelee Jokioisten seurakunnan kesäteologina.

Aivan viime aikoina on Kopperoiseen liittyen puhuttu nuorisoaktivismia, vihreyttä, mahdollista pappisuraa ja jopa Uusi päivä -sarjassa näyttelemistä enemmän hänen suhtautumisestaan seksuaalisten vähemmistöjen kohteluun Puolustusvoimissa.

Kopperoinen julkaisi perjantaina 3. toukokuuta sosiaalisessa mediassa Puolustusvoimien Lemmenjoella järjestämään ja Karjalan lennoston ex-komentaja Markku Päiviöön liittyvän kirjoituksen, joka tavoitti vuorokaudessa lähes 200 000 ihmistä Facebookissa ja yli 100 000 Twitterissä. Kopperoisen teksti alkoi kysymyksillä: ”Mitä jos olisit töissä ja esimiehesi kutsuisi sinua homorunkkariksi? Mitä jos esimiehesi käskisi sinua työskentelemään niin hyvin, että homot itkevät? Mitä jos esimiehesi kohtelisi sinua huonommin kuin muita, koska olet homo?”

Kopperoinen kävi kirjoituksessaan läpi omia kokemuksiaan ja näkemyksiään Puolustusvoimista ja niiden suhtautumisesta seksuaalisiin vähemmistöihin ja tasa-arvoon. Muutos Puolustusvoimissa tapahtuu Kopperoisen mukaan valitettavan hitaasti, mutta hän on iloinen siitä, että Päiviön homorunkkari-ivailut ovat nostaneet keskustelua esiin.

– Ehkä vielä joku päivä tätä ei enää siedetä laisinkaan, Kopperoinen toteaa ja lopettaa tekstinsä:

Terveisin

Yksi homorunkkari

Tammikuussa 2017 nuorisovaltuuston puheenjohtaja, alikersantti Petja Kopperoinen kertoi haluavansa vaikuttaa Akaan asioihin, koska hän tuntee kiintymystä kotikaupunkiinsa. Kuva: Tarja Antola.

Puolustusvoimien sisäinen kritiikki huolestutti

Petja Kopperoinen ei käsitellyt tänä keväänä Puolustusvoimia ja tasa-arvoa ensimmäistä kertaa. Kun Kopperoinen pari vuotta sitten suoritti varusmiespalvelusta Ruotuväki-lehdessä, hän kirjoitti lehden verkkoversioon kolumnin otsikolla Yksi ohje ei syrjintää poista. Siinä hän totesi muun muassa, että Puolustusvoimissa sukupuolten välinen tasa-arvo on edistynyt mutta seksuaalisuuksien välinen tasa-arvo tuntuu unohtuneen.

Kopperoisen mukaan tietty asenne näkyi jo silloin, kun hän alkoi kirjoittaa kolumnia.

– Silloin oli paljon keskustelua siitä, miksi tästä pitää kirjoittaa ja voiko tällaista edes julkaista, kun me olemme kuitenkin Puolustusvoimat. Suurin huoli oli siitä, että jos Puolustusvoimien oma sisäinen viestintä alkaa kritisoida Puolustusvoimia, mitä siitä seuraa ja tapahtuu.

Ennen julkaisua keskustelua käytiin Ruotuväen henkilökunnan kanssa. Myöhemmin kommentteja tuli muiltakin.

– Kolumnin julkaisun jälkeen tuli paljon keskustelua Puolustusvoimien työntekijöiltä, jotka laittoivat viestiä tai soittivat suoraan, että ei tällaista.

Korkein Kopperoista lähestynyt taho oli erään yksikön päällikkö. Pääesikunnan sisältä palautetta ei tullut.

Kopperoinen otti viestit vastaan, kommentoi ehkä jotain ja kiitti palautteesta.

– En lähtenyt sen enempää aiheesta väittelemään tai keskustelemaan.

Vaikka kolumnia kritisoitiin, sitä ei poistettu verkosta, ja se löytyy sieltä edelleen. Kopperoisen mukaan lehdessä ajateltiin, että jos joku vahinko on tapahtunut, se on tapahtunut jo.

– Se sai pysyä verkossa, koska se oli jo siellä ja sen oli nähnyt aika moni.

Skeittiparkin saamista Akaaseen vauhditti aktiivinen nuorisovaltuusto. Nuorisovaltuustoa vuosina 2015-2017 johtanut Petja Kopperoinen piti elokuussa 2018 puheen sekittiparkin avajaisissa. Hän näki skeittiparkin mahdollisuutena tehdä Akaasta parempi paikka nuorille. Kuva: Oona Eskeli.

Koulujen pitäisi olla syrjinnästä vapaata aluetta

Akaan uusi nuorisovaltuusto on juuri aloittanut toimintansa. Ex-puheenjohtaja Kopperoisella on nuvalaisille terveiset siitä, miten se voi edistää tasa-arvon ja seksuaalisen monimuotoisuuden huomioimista ja vähentää syrjimistä Akaassa.

– Puhukaa asian puolesta, ja tuokaa asiaa esille kouluissa positiivisen kautta. Ei niin, että kaikki kielletään ja kaikki on syrjintää vaan niin, että tällaisia henkilöitä ja ihmisryhmiä on myös Akaassa.

Kopperoinen suosittelee aktiivista viestintää ja tietoisuuden levittämistä. Hän toivoo nuorisovaltuuston lobbaavan myös sitä, että Akaan koulut julistettaisiin syrjinnästä vapaaksi alueeksi.

– Jos nuoret kokevat syrjintää koulussa tai nuorisotiloissa tai missä tahansa, nuorisovaltuusto voisi kertoa, että se ei ole ok ja asiaan pitää puuttua.

Nuorisovaltuuston pitäisi hänestä toimia yhteisenä nuorten äänitorvena.

– Ei niin, että yksittäisiä ihmisiä nousee barrikadeille kertomaan, miten he kokevat, vaan että nuorisovaltuusto olisi kokoava tekijä ja nuorten äänen käyttäjä.

Lue myös: ”Minusta on ihan aiheellista syyttää koko instituutiota – Petja Kopperoisen kirjoitus Puolustusvoimista ja seksuaalisesta syrjinänästä tavoitti nopeasti satojatuhansia ihmisiä

Petja Kopperoinen toivoo Akaan uuden nuorisovaltuuston toimivan syrjintää vastaan. Kuva: Aisha Benahmed.

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n Akaan osaston pääluottamusmiehen Päivi Lehmusvirran ja lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin Akaan osaston pääluottamusmiehen Sari Peltomäen mukaan määräaikaiset koulunkäynnin ohjaajat joutuvat joka kevät odottamaan epävarmuudessa, jatkuuko pesti seuraavana lukuvuonna. Ohjaajat toimivat luokissa opettajien työpareina sekä pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajina.

– Määräaikainen on löysässä hirressä, tuleeko paikkoja. Esimerkiksi Nahkialan koululla on jo muutaman vuoden ollut vain yksi vakinainen koulunkäynninohjaaja. Määräaikaisia on tällä hetkellä viisi, Lehmusvirta kertoo.

Akaassa on tällä hetkellä 34 vakituista ja 22 määräaikaista koulunkäynnin ohjaajaa. Pääluottamusmies Päivi Lehmusvirta muistuttaa ohjaajien olevan työhönsä koulutettuja ammattilaisia.

– He eivät ole mitään kahvinkeittäjiä.

Sama tilanne keväästä toiseen

Koulunkäynnin ohjaajat Taina Landström ja Piritta Turunen Viialan yhtenäiskoululta ja Sirpa Räisänen Nahkialan koululta ovat sitä mieltä, että määräaikaisuutta ei voi aina perustella toiminnan vakiintumattomuudella.

– Tarve on kuitenkin voinut jatkua kymmenen vuotta. Jos samat ihmiset hakevat joka kevät omia työpaikkojaan, ei kyse ole mistään uudesta asiasta, Piritta Turunen sanoo.

Turusen mukaan epävarmuutta voisi helpottaa pidentämällä määräaikaa.

– Mikään ei estä kaupunkia tekemästä määräaikaisuudesta vaikka kaksivuotista esimerkiksi sillä perusteella, että kolmen vuoden päästä kouluun on tulossa pienet lapsiryhmät.

Oppilaiden ongelmat moninaisia

Taina Landström on työskennellyt koulunkäynnin ohjaajana vuodesta 2001. Landströmin mukaan 18 vuodessa sekä ryhmäkoot että haasteellisten lasten määrä ovat kasvaneet.

– Samalla ongelmat ovat tulleet monimuotoisemmiksi. Levottomuus korostuu, Landström sanoo.

Koulunkäynnin ohjaajien mukaan myöskään henkilökohtaisten avustajien palkkaaminen ei poista ohjaajien tarvetta, jos avuntarve luokassa on suurempi.

– Koulunkäynnin ohjaajan työ koskee koko luokkaa, jossa voi olla useita haasteellisia lapsia. Hän ei ole luokassa vain yhtä lasta varten, Taina Landström toteaa.

Huoli töiden jatkumisesta ei koske henkilökohtaisesti Landströmiä, Turusta eikä Räisästä, jotka ovat vakituisissa työsuhteissa.

Lapset kiintyvät tuttuihin ohjaajiin

Turusen mukaan resursseja voitaisiin hyödyntää tehokkaammin jakamalla työtunteja ohjaajille nykyistä joustavammin. Turunen tekee pienten lasten äitinä lyhyempää työpäivää, mutta ”säästyneitä” tunteja ei voi siirtää toiselle ohjaajalle.

– Joku toinen voisi haluta tehdä enemmän, mutta se ei ole nyt mahdollista. Sekin helpottaisi, jos tunteja voisi jakaa ohjaajalta toiselle, Turunen ehdottaa.

Kolmetoista vuotta koulunkäynnin ohjaajana työskennellyt Räisänen näkee jatkuvuuden tärkeänä myös lasten kannalta.

– Lapset kiintyvät tuttuihin hoitajiin. Se tuo turvallisuuden tunnetta lapsille ja henkilökunnalle.

Taina Landströmin mukaan ohjaajalla pitäisi olla aikaa istuutua rauhassa oppilaan viereen auttamaan. Sirpa Räisäsen mukaan riittämättömyyden tunne on tuttua.

– Vaikka haluaisin olla tietyn oppilaan apuna, se ei aina onnistu, kun on monta muutakin.  Riittämättömyyden tunne on valtava, kun pitää mennä pää kolmantena jalkana. Jos kiinteää luokkaa ei ole, siinä ei pääse edes luomaan vakiintunutta suhdetta lapseen eikä työpariin, Räisänen sanoo.

Yläkoululaisten kanssa työskentelevän Piritta Turusen mukaan on surullista nähdä, kuinka tukea tarvitseva nuori itse voi olla tyytyväinen siihen, jos häneen ei kiinnitetä erityistä huomiota.

– Lapset sinnittelevät jotenkin ala-asteen, mutta yläasteella heitä alkaa tipahdella, jos tukea ei ole. Kun pitäisi hakea jatko-opintoihin, ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos asenteena on, että ihanaa kun peruskoulu loppuu ja onko pakko tehdä jotain, on se aika huolestuttavaa.

Lyhytjänteisyys kehittämisen jarruna

Piritta Turunen näkee, että yleensäkin jatkuvat muutokset ja lyhytjänteisyys haittaavat toiminnan kehittämistä kouluissa.

– Esimerkiksi jopo-luokka (joustava perusopetus) oli nyt Toijalassa ja ensi lukuvuonna se on Viialassa, jolloin siihen haetaan myös uutta opettajaa. Kuitenkin olemme samassa Akaan kaupungissa. Toiminta ei pääse ikinä kehittymään, jos se jatkuu vuoden kerrallaan.

Koulunkäynnin ohjaajat liputtaisivat näkyvämmin myös Akaan kaupungin pienille koululaisille tarjoamaa aamu- ja iltapäivätoimintaa.

– Se palvelee vanhempia ja toisi lapsiperheitä lisää Akaaseen, jos sitä mainostettaisiin vielä enempi, Taina Landström toteaa.

Lue myös

Henkilöstöjohtaja Sinivuori päätti Arvo Ylpön koulun ohjaajista vastoin sivistyslautakunnan esitystä – pestit pysyvät entisellään

Koulunkäynninohjaajat Sirpa Räisänen (vas.), Piritta Turunen, Taina Landström sekä pääluottamusmiehet Sari Peltomäki (keskellä) ja Päivi Lehmusvirta (oik.) arvelevat, että koulunkäynninohjaajien määräaikaiset työsuhteet kertovat arvostuksen puutteesta.

Toijalan yhteiskoulun 9.-luokkalaisista valtakunnallisessa Taloustaitokilpailuissa parhaiten menestyivät Eemeli Rantala, Ilmari Lehtonen ja Oliver Kuosmanen. Viialan yhtenäiskoulun parhaat taloustietäjät olivat Kaapri Leponiemi, Santeri Vuorinen ja Maria Jouppi.

Eemeli Rantala selviytyi 25 000 oppilaan joukosta myös kilpailun finaaliin, johon valittiin kolmenkymmenen parasta. Finaali järjestetään 23.5. Helsingissä.

– Saavutusta voi pitää merkittävänä, kun ottaa huomioon, kuinka paljon 9.-luokkalaisia kilpailuun osallistui, historiaa ja yhteiskuntaoppia Toijalan yhteiskoululla opettava Tommi Ahvenjärvi toteaa.

Taloustaitokilpailun tehtävät käsittelivät muun muassa lasten taloustaitojen edistämistä, kesätöitä, työ- ja työehtosopimusta sekä testasivat tietämystä brutto- ja nettopalkasta, perintöverosta, sijoittamisesta, bruttokansantuotteesta ja peliyrityksistä.

– Mittavin oli kymmenen pisteen tehtävä maailmankaupan muutoksista ja jopa kauppasodasta. Oppilaiden piti osata avata aihepiiriä laajemmin, Ahvenjärvi kertoo.

Ahvenjärven mukaan kilpailutehtävien aihealueita oli ehditty käsitellä jo melko hyvin oppitunneilla ennen huhtikuun alkua järjestettyä kilpailua.

– Mutta toki avuksi oli, jos on seurannut päivittäistä mediaa ja talousuutisointia, Ahvenjärvi toteaa.

Taloustaitokilpailua järjestävät Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry ja Op-ryhmä.

Toijalan yhteiskoulun 9.-luokkalaisista Taloustaitokilpailussa menestyivät parhaiten Oliver Kuosmanen (vas.), Eemeli Rantala ja Ilmari Lehtonen. Eemeli Rantala kilpailee ensi torstaina Taloustaitokilpailun finaalissa. Kuva Marianne Lahti

Jokavuotisen Akaa-päivän tapahtuma on tänä vuonna Kylmäkoskella lauantaina 18. toukokuuta. Tapahtuma järjestetään liikekeskus Akaan Kennon piha-alueella, jossa on ohjelmaa koko perheelle kello 10–14.

Juhlapäivän avaa Akaan kaupunginjohtaja Antti Peltola kello 10, jonka jälkeen lavalle nousee ex-tangokuningas, sittemmin akaalaistunut Jouni Keronen duoineen. Lisää musiikkia duolta kuullaan kello 12.30. Nosh-vaatteiden muotinäytös alkaa kello 11.30, ja klo 13 kuullaan SM-hopeaa pokanneen Leijona Futsalin edustajien haastattelu. Akaan kaupunki tarjoaa joukkueelle tapahtumassa mitalikahvit. Viimeiset tahdit lavalla lyö pääosin akaalaisista soittajista koostuva bändi Hypotermia.

Lapsille on teatteri Mukamaksen hyväntuulinen musiikkiteatteriesitys Nalle Retkilaukku, josta nähdään kaksi esitystä liikekeskus Kennon sisätiloissa kello 11 ja 13. Akaa-päivän ohjelma on maksutonta.

Hypotermia soittaa Akaa-päivässä. Kuvassa vasemmalta Hannu Reentilä (bassokitara ja laulu), Joona Paija (kitara), Lassi Seppälä (rummut) ja Rihard Kangasniemi (kitara ja laulu). Hannu, Lassi ja Rihard ovat Akaasta ja Joona Urjalasta.

Toimintaratoja ja puuhapisteitä

Paikalliset yhdistykset järjestävät toimintaa ja esittäytyvät Kennon pihassa. Luvassa on kepparirata, toimintarata ja puuhapiste. Akaan kaupungin teltalla on jaossa ilmapalloja, ja paikalla pörrää Akaan oma mehiläismaskotti. Autopesu Mikkola avaa ovet leikkiautojen pikku pesijöille, ja isompia autoja edustavat VPK:n nähtävillä olevat paloautot.

Myynnissä on muun muassa makkaraa, paikallista hunajaa, ampiaisten valepesiä, koruja, kotiseututuotteita ja arpoja. Menossa on mukana liikekeskus Kennossa ja Tokmannin alueella toimivia yrityksiä. Lounaskahvila Kuningattaren ja Kuhnurin leipurit ovat valmistaneet Akaa-päivän leivoksia.

Myös Kennon lähellä sijaitsevassa Kylmäkosken kulttuurikirkossa ja mäellä tapahtuu. Kello 10–13 on hevosajelua lapsille, paikalla on maatilan eläimiä ja traktori ja kirkossa rastirata. Kello 13 kirkossa pidetään Keväisiä lauluja -yhteislaulutilaisuus, jonka jälkeen kello 14 on info tiekirkkopäivystäjille.

Akaa-päivän tapahtuman järjestää Akaan kaupunki yhteistyössä paikallisten yhdistysten ja toimijoiden kanssa.

Vuoden 1998 tangokuningas, Akaaseen viime vuonna muuttanut Jouni Keronen on yksi Akaa-päivän esiintyjistä.

TKM TTT Finlandin plant manager ja Leijona Futsalin valmentaja Jari Hakala (vas.) on ollut erittäin tyytyväinen Jovan Stankovicin työpanokseen tehtaalla. Hakalan mukaan ulkomailta tulevia työntekijöitä tarvitaan jatkossa lisää. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Leijona Futsalissa ammatikseen pelaava ja valmentava Jovan Stankovic alkoi viime syksynä pohtia toisen työpaikan hankkimista. Vaimo Aleksandra ja poika Stefan olivat muuttaneet Serbiasta Akaaseen, ja lisätienesti toisi perheelle turvaa ja Aleksandralle arkipäiviin omaa aikaa Stefanin kanssa.

Stankovic puhui asiasta Leijona Futsalin puheenjohtajan Tero Kivistön ja toisen valmentajan Jari Hakalan kanssa, jotka ottivat homman tosissaan. Stankovicille löytyi kahden kuukauden määräaikainen työ puuteollisuuden teriä valmistavasta TKM TTT Finlandista, joka on myös Hakalan työnantaja.

– Pari viikkoa myöhemmin aloitin työt täällä. Tämä antoi mahdollisuuden miettiä enemmän muuta elämäämme ja esimerkiksi asunnon ostamista, Stankovic sanoo seitsemän kuukautta myöhemmin.

Hän tekee maanantaista perjantaihin töitä kello 6–14.30, jotta ehtii iltapäivällä olla perheensä kanssa ja valmistautua illan treeneihin. Neljän vuoden sotilaskorkeakoulun käynyt ja yliopistosta liikunnanopettajaksi valmistunut mies ei terätehtaaseen tullessaan puhunut suomea, eikä metallialalta ollut mitään kokemusta.

– Aluksi vain puhdistin, harjasin ja kiillotin teriä. En osannut näitä hommia ollenkaan, mutta olen oppinut ja saanut monipuolisempia töitä ja päässyt eri koneille. Kroppanikaan ei ensin ollut valmis tähän työhön, mutta olen sopeutunut, ja nyt voin hyvin.

Jovan Stankovic työskentelee TKM TTT Finlandilla Toijalassa muun muassa pyörösahan terien parissa. Tehtävät ovat monipuolistuneet kokemuksen karttuessa. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Tervetuloa takapihalle

Kahden kuukauden sopimuksen jälkeen TTT ja Stankovic tekivät puolen vuoden paperin, ja sittemmin serbialais-bulgarialainen työssäoppija haluttiin palkata vakituiseksi. Asenne ja ahkeruus olivat vakuuttaneet yrityksen johdon.

– Tällaisia kavereita tarvitsemme jatkossa lisää. Kielitaidon tai työkokemuksen puute ei ole este, sillä täällä oppii kyllä tekemällä, kun vaan on motivaatiota, plant manager Jari Hakala ja toimitusjohtaja Mikko Järvinen sanovat.

Arvostus on ollut molemminpuolista, sillä Jovan Stankovicin mukaan työilmapiirissä ja -yhteisössä ero Serbiaan on suuri. Siellä pomot ovat pomoja, eivätkä he halua ystävystyä työntekijöiden kanssa.

– Pidän tässä yrityksessä ja koko Suomessa todella paljon siitä, että johtajat kuuntelevat työntekijöitä ja tulevat heidän kanssaan hyvin toimeen. Jos on jotain ongelmia tai olen väsynyt, voin puhua siitä pomoille. Kukaan ei pakota tekemään enempää, mihin pystyn, mutta totta kai teemme täällä kovasti hommia, Jovan Stankovic sanoo.

Ensimmäinen talvi itselle täysin uudessa työpaikassa toisen päivätyön ohella tuntui hänen mielestään välillä raskaalta, koska päivä on lyhyt.

– Se on normaalia Suomessa. Töissä tuntuu välillä raskaalta ja joskus tosi mukavalta.

Sama pätee Stankovicin mielestä kaikkeen, myös futsaliin.

– Välillä on rankkaa, välillä hauskaa. Kaikki lähtee kotoa. Jos lähdet sieltä hermostuneena, olet töissäkin hermostunut.

Tähänkin asiaan toi helpotusta se, kun Stankovicit pääsivät toukokuussa muuttamaan Toijalasta ostamaansa omaan asuntoon.

– Voin töiden jälkeen unohtaa kaiken, istua puutarhaan ja juoda oluen. Kaikki, jotka haluavat tulla sinne juttelemaan ja juomaan kanssani oluen, ovat tervetulleita. Olen siellä!

Futsal-pelaajavalmentaja Jovan Stankovic on viihtynyt toisessa työssään TKM TTT Finlandilla. Hän arvostaa suuresti suomalaista työyhteisöä, jossa johtajat kuuntelevat työntekijöitä. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Lue myös pidempi juttu Jovan Stankovicin urasta Leijona Futsalin pelaajana ja valmentajana:

Raskaimpina aikoina Jovan Stankovic nukkui kuukausien ajan huonosti ja yritti unissaankin vetää futsal-treenejä – nyt perhe, ystävät, oma asunto ja toinen päivätyö tuovat iloa elämään

Toijalan yhteiskoulun auditoriossa pidetyssä EU-poliittisessa paneelikeskustelussa Jemina Kurki (vas.), Camilla Ahlfors, Ida Weltzien, Kati Kuusisto ja Sari Laaki pohtivat muun muassa EU:n vaikutuksia.

Akaan Nuorkauppakamari ja Akaan kaupungin nuorisopalvelut järjestivät Toijalan yhteiskoulun yhdeksäsluokkalaisille EU-poliittisen paneelikeskustelun aivan europarlamenttivaalien ennakkoäänestyksen kynnyksellä tiistaina 14. toukokuuta. Suunnilleen samansisältöinen paneeli järjestettiin myös Akaan lukion opiskelijoille myöhemmin samana päivänä. Jälkimmäinen paneeli taltioitiin Akaan Nuorkauppakamarin Facebookiin.

Yhdeksäsluokkalaisille järjestetyn paneelin läpileikkaavia teemoja olivat EU:n ja sen harjoittaman politiikan vaikutukset sekä nuorten suhtautuminen politiikkaan. Aiheista keskustelivat paikalliset nuoret Jemina Kurki ja Ida Weltzien, nuorisotyöntekijät Camilla Ahlfors ja Sari Laaki sekä yrittäjä ja kunnallispoliitikko Kati Kuusisto. Molemmat paneelit juonsi Tuuli-Elina Ruuskanen.

Ida Weltzien (vas.) ja Jemina Kurki toivat paneelikeskusteluun yläaste- ja lukioikäisen nuoren näkökulmaa. Ida ja Jemina ovat monien muiden nuorten tapaan huolissaan ilmastonmuutoksesta. Ida on jopa aloittanut aktiiviryhmän, joka siivoaa roskia Akaan alueelta. Jemina puolestaan kuuluu Akaan uuteen nuorisovaltuustoon, jonka toimikausi alkaa kesäkuussa.

EU määrittelee tulevaisuutta

Paneelin avauksessa Akaan Nuorkauppakamarin puheenjohtaja Jaana Koivuniemi totesi, ettei Suomessa olla kovin innostuneita EU-politiikasta. Koska kiinnostus on nuorten keskuudessa kaikkein heikointa, tuotiin paneelikeskustelussa esille syitä sille, miksi EU-asioita kannattaisi ryhtyä seuraamaan.

Kati Kuusisto kuvaili EU-politiikan olevan päättämistä siitä, mitä Euroopan unioniin maksetuilla rahoilla tehdään. Lisäksi Kuusisto huomautti, että EU:sta tuleva lainsäädäntö ohjaa merkittävästi jäsenmaiden päätöksentekoa. Mikäli nuoret eivät seuraa EU-politiikkaa ja vaikuta siihen esimerkiksi eurovaaleissa äänestämällä tai ehdokkaaksi asettumalla, ollaan tilanteessa, jossa päätäntävalta on muilla kuin nuorilla.

Ilmaston tila on noussut viime aikoina monelle nuorelle sydämen asiaksi, ja myös suurin osa paneelia seuranneista yhdeksäsluokkalaisista ilmaisi olevansa huolissaan ilmastosta. Ida Weltzienin mielestä Akaassa näkee suoranaista välinpitämättömyyttä.

– Olen nähnyt, kuinka ihmiset auttavat ilmastonmuutosta tapahtumaan. Roskia on joka puolella, ja se välittää kuvan, etteivät ihmiset välitä luonnosta, Weltzien kertoi.

Panelistien viesti ilmastoahdistusta poteville nuorille oli se, että yhtenäinen unioni on parhaimpia mahdollisuuksia tehdä tulevaisuuden kannalta tärkeitä päätöksiä. Kati Kuusiston mukaan kaikki asiat, joista EU:ssa päätetään, määrittelevät myös nuorten tulevaisuutta.

Toijalan yhteiskoulun yhdeksäsluokkalaisten mielestä yhteiskunnallisista asioista pitäisi kertoa sosiaalisen median kanavissa.

Poliitikot YouTubeen?

Paneelitilaisuudessa ilmeni, ettei yhteiskunnallinen viestintä tavoita nuoria tarpeeksi hyvin. Politiikkaa puidaan paljon lehdissä, mutta lehdet saattavat jäädä useilta nuorilta täysin lukematta. Esimerkiksi paikallislehteä ilmaisi lukevansa ainoastaan kaksi paneelia seurannutta nuorta.

Paikalla olleet nuoret haluaisivat tietoa lehtien sijaan erilaisista sosiaalisen median palveluista. Jemina Kurki kertoi lukevansa uutisia usein Facebookista, eikä hän ohita muissakaan somepalveluissa jaettuja yhteiskunnallisia asioita.

Videopalvelu YouTube oli paneeliyleisön suuressa suosiossa. Nuoret ehdottivatkin, että poliitikot voisivat selittää asioita auki videomuodossa tai hyödyntää jotakuta kaikkien tuntemaa julkisuuden henkilöä viestien välittämisessä.

Akaan Nuorkauppakamarin puheenjohtaja Jaana Koivuniemi avasi paneelitilaisuuden. Puheenvuorossaan Koivuniemi kertoi, että paneeli on osa Nuorkauppakamarien Euroopan kattojärjestön Step up for Europe -hanketta, joka pyrkii erilaisin tempauksin kannustamaan nuoria eurooppalaisia EU:n kehittämistyöhön.

Nuorisotyöntekijä Camilla Ahlfors (oik.) kertoi huomanneensa, että nuoria huolestuttaa ilmaston tila enemmän kuin aiemmin. Kuvassa myös tilaisuuden juontanut Tuuli-Elina Ruuskanen (vas.) sekä Akaan lukiossa opiskeleva Jemina Kurki.

Sari Laaki (oik.) kannusti nuoria ideoimaan. Laakin näkemyksen mukaan pieniäkin asioita kuullaan ja viedään eteenpäin, mutta vain silloin, kun ne tuodaan asioista päättävien tahojen tietoon. Kati Kuusisto korosti EU:n tekevän tulevaisuutta koskevia päätöksiä.

Paneelikeskustelutilaisuudessa oli mahdollista saada tietoa vaihto-opiskelusta.

EU-poliittinen paneelikeskustelu mahdollistui Akaan Nuorkauppakamarin ja kaupungin nuorisopalveluiden yhteistyönä. Kuvassa Akaan Nuorkauppakamarin puheenjohtaja Jaana Koivuniemi (vas.) ja nuorisotyöntekijä Sari Laaki.

Lentopallon Mestaruusliigan pelaajat ovat huilanneet muutaman viikon ajan. Joukkueiden taustalla työtään tekevät valmentajat, managerit ja toiminnanjohtajat sen sijaan tekevät pitkää päivää rakentaessaan joukkueita tulevalle kaudelle.

Syksyllä 25 vuotta täyttävä lähes kaksimetrinen Panu Pitkänen on ensimmäinen Akaa-Volleyn kanssa sopimuksen allekirjoittanut pelaaja. Pitkänen edusti Akaa-Volleyta myös viime kaudella. Lisäksi hän pelasi seuran paidassa jo ykkössarjassa mutta hankki välillä liigakokemusta Pielavaden Sammossa.

− Pitkäsen asenne on kohdillaan. Sekä onnistumiset että vähemmän kehuttavat suoritukset näkyvät miehen olemuksesta. Tunne on mukana pelissä. Olennaista kuitenkin on, että epäonnistumisten jälkeen hän keskittyy huolella jo seuraavaan palloon. Näin sen tulee ollakin, arvioi Akaa-Volleyn manageri Risto Lahti.

Myös kaksosveljet Mikko ja Teemu Kuusela jatkavat Akaa-Volleyssa. Mikko Kuusela on kehittynyt tasaisen varmasti pelinrakentajan roolissaan. Passit löytävät joukkueen hyökkääjien ulottuviin kerta kerralta tarkemmin.

Teemu Kuusela puolestaan vahvistaa Akaa-Volleyn yleispelaajakaartia. Nuoren miehen ponnistusvoima riittää hyvinkin liigatasolle. Onko alkava kausi Kuuselan läpimurtokausi? Se jää nähtäväksi.

− Kaiken kaikkiaan joukkueen rakentaminen kaudelle 2019−2020 on hyvässä kurssissa. Lisää uutisia on tulossa aivan lähipäivinä, Risto Lahti lupaa.

Lue myös Lentopallo on Kuuselan perheen yhteinen juttu

Panu Pitkänen (oik.) saa ensi kaudellakin kuunnella tarkasti Akaa-Volleyn valmentaja Oliver Lüütseppin neuvoja. Kuva Harri Mattila

Pelätty virka

On väitetty, että Suomi on virkamiesten luvattu maa ja suomalaiset uskollisia viran kärkkyjiä. Mutta sitä ei ainakaan voi sanoa akaalaisista, sillä Elintarvelautakunnan johtohenkilöt ovat tavan takaa vaihtuneet, eikä uusia ole tahtonut saada kuin puoliväkisin toimeen ryhtymään. Kun valtuusto viime kokouksessaan asetti jälleen kolme ehdokasta Elintarvelautakunnan puheenjohtajan toimeen ja joista läänin elintarvetoimiston on sitten nimitettävä yksi virkaan, ei kukaan ehdokkaista suostunut ottamaan tointa vastaan, joten valtuuston on kohdakkoin pidettävässä kokouksessa tehtävä uusi ehdollepano – toivottavasti paremmalla onnella.

Luulisi viran nyt kelpaavan, kun viljaakin on maassa ja tavaralaji toisensa jälkeen päästetään vapaaseen kauppaan, vai ehkä viran pysyväisyys onkin niin häilyvä, ettei tiedä milloin se ja koko ”elintarveputiikki” pannaan kiinni.

Voin hinta Toijalassa

Kun elintarveministeriö on äsken kumonnut voin- ja juustonkauppaa rajoittaneet määräykset, oli Toijalassa siitä seurauksena, että voin hinta meijerissä kohosi 30 markkaan kilolta.

Kristillistä nuorisojuhlaa vietetään Toijalassa lauantaina ja sunnuntaina 17. ja 18. p:nä toukokuuta. Juhla alkaa lauantaina klo 6 ill. Pirtillä. Sunnuntaina pitää juhlasaarnan kirkossa piirisihteeri Eino Rantele. Illalla jatketaan juhlaa Pirtillä alkaen klo 5 ill. Juhlilla esiintyy useita puhujia ja muutakin ohjelmaa on koetettu saada. Juhlien yhteyteen on järjestetty myös ravintola. Olisi toivottava, että etenkin nuoret saapuisivat runsaslukuisina juhlille viettämään hetkisen iäisyyskysymysten ääressä.

Hinnat eivät halpene

Kruununvoudin toimesta äsken pidetyssä kyyditysvelvollisten manttaalinomistajain kokouksessa päätettiin ehdottaa majataloihin kyytimaksuksi 2 mk. kilometriltä ja yösijamaksuksi Toijalassa 5 mk. hengeltä.

Sivistyslautakunnan puheenjohtaja Mikä Setälä kannattaa yhden uuden yhtenäiskoulun rakentamista Viialaan. Kuva: Juha Kosonen.

Akaan sivistyslautakunta esittää tekniselle lautakunnalle ja kaupunginhallitukselle, että Viialaan rakennetaan uusi yhtenäiskoulu 750 oppilaalle. Kouluun tulisivat kaikki Viialan alueen oppilaat eskareista ysiluokkalaisiin. Yläkouluvaiheessa sinne siirtyisivät myös Kylmäkosken uutta, tänä vuonna valmistuvaa koulua käyvät oppilaat.

Lautakunnan päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Yksi uusi koulu oli sivistysjohtaja Tero Kuusiston esitys. Mervi Pulkkinen (kesk) esitti, että Viialaan rakennetaan uusi yhtenäiskoulu 650 oppilaalle ja sen lisäksi pienempi 100 oppilaan uusi koulu Rasin koulun tilalle. Pulkkista kannattivat Heli Einola-Virtanen (ps), ja Mika Rupponen (sd). Sivistysjohtaja Kuusiston esityksen takana olivat lautakunnan puheenjohtaja Mika Setälä (kd) sekä jäsenet Kirsi Nord-Sarkola (sd), Harri Rantala (sd), Kari Taberman (sd), Tuija Toivonen-Perttunen (vas), Sari Lapinleimu (kok), Brita Salminen (vihr) ja Anu Salovaara (vihr). Äänestystulos oli täten 8–3.

Sivistyslautakunta esittää myös, että uudesta yhtenäiskoulusta käynnistetään hankesuunnittelu sivistystoimen ja teknisen toimen yhteistyönä.

Lautakunta merkitsi myös tiedokseen Akaan kaupungin kouluverkkoselvityksen kokonaistilanteen ja linjasi, että selvitystä tarkennetaan valmistelun edetessä.

Akaan tekninen johtaja Jaana Koota kertoi huhtikuussa Akaan Seudussa, että uusi yhtenäiskoulu voitaisiin rakentaa nykyisen Hirvialhon koulun paikalle. Se purettaisiin pois, mutta Keskustan koulun kohtalo jäisi vielä auki ja itse koulurakennus toistaiseksi pystyyn.

Tällä hetkellä sekä Viialan yhtenäiskoulun että Rasin koulun oppilaat käyvät koulua samalla campus-alueella Parmaco Oy:ltä vuokratuissa siirtokouluissa.

Lue myös: Virkamiesjohto pitää nykyistä paikkaa parhaana uudelle Viialan yhtenäiskoululle – toinen vanhoista rakennuksista purettaisiin pois tieltä

Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan 1960-luvulla rakennettu ja reilut kymmenen vuotta sitten peruskorjattu Hirvialhon koulu purettaisiin uuden yhtenäiskoulun tieltä. Kuva: Mikko Peltoniemi.