Quantcast
Channel: Akaan Seutu
Viewing all 10085 articles
Browse latest View live

Satosta ja Saviota kiukuttaa eduskuntavaalien tuloksen mitätöinti, Ovaska ja Nurminen sanovat sinipunan kaatuneen omaan mahdottomuuteensa

$
0
0
Kansanedustaja Arto Satonen muistuttaa, että kokoomus voi palvella isänmaata myös oppositiosta käsin. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Kansanedustaja Arto Satonen muistuttaa, että kokoomus voi palvella isänmaata myös oppositiosta käsin. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Perussuomalaisten pirkanmaalainen ääniharava Sami Savio ja kokoomuksen konkarikansanedustaja Arto Satonen ovat näreissään SDP:n Antti Rinteelle, joka on viitannut kintaallaan huhtikuisten eduskuntavaalien tulokselle. Savion ja Satosen mielestä hallitustunnustelijan koalitiossa (SDP, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP) ei toteudu äänestäjien tahto. Keskustan ensikertalainen parlamentaarikko Jouni Ovaska puolestaan näkee pakkien tulleen ruiskukkapuolueelle sen jääräpäisyyden takia. Entinen puoluesihteeri vakuuttaa, etteivät demarit vie neliapilapuoluetta kuin litran mittaa.

Eduskuntapuolueiden edustajat ovat nukkuneet yön yli.

Hallitustunnustelija Antti Rinteen päätös jatkaa hallitusneuvotteluja keskustalaisten, vihreiden, vasemmistoliittolaisten ja rkp-läisten kanssa vihastuttaa ja ihastuttaa.

Perussuomalaisten huhtivaalien Pirkanmaan vaalipiirin ääniharava ja toisen kauden kansanedustaja Sami Savio sanoo, ettei nyt ennätyksellisen tiukkaa vaalitulosta maltettu kunnioittaa. Hänen mielestään hallitustunnustelujen lopputulos vaikuttaa jopa etukäteen sovitulta.

– Vihervasemmiston ja keskustan muodostama hallitus ei ole vaalituloksen perusteella lainkaan todennäköinen lopputulos. Jopa historiallisen suuren rökäletappion kärsineen keskustan puheenjohtaja katsoi aiemmin äänestäjien osoittaneen puolueelle suunnan oppositioon.

– Jostain syystä nämä ajatukset muuttuivat lyhyessä ajassa, Savio aprikoi.

Kokoomuksen konkarikansanedustaja Arto Satonen on kummissaan.

– Hallituskaavailussa on keskenään varsin yhtenäinen vihervasemmisto, jota täydentää lähes aina hallitukseen osallistuva RKP. Yllättävää on vain se, että keskusta lähtee tällaisen vihervasemmistohallituksen takuumieheksi. Keskustalaisten ratkaisu on erikoinen, koska uuden hallituksen tavoitteena on nimenomaan muuttaa edellisen keskustajohtoisen hallituksen linjauksia, Satonen ihmettelee.

Keskustan ensikertalainen kansanedustaja puolueen entinen puoluesihteeri Jouni Ovaska muistuttaa sinipunahallituksen kaatuneen omaan mahdottomuuteensa ja kokoomuksen ehdottomuuksiin.

– Uskon, että punamullan varaan koottavan hallituksen toimilla on mahdollista rakentaa Suomea, joka pitää huolta heikommista ja uskoo yrittäjyyteen, Ovaska luottaa.

– Tällä hallituspohjalla on mahdollista ajaa voimakkaasti läpi meille pirkanmaalaisille tärkeitä hankkeita, kuten valtatie kolmen ja yhdeksän sekä pääradan kehittämistä, hän lisää.

Toisen kauden kansanedustaja Ilmari Nurminen (sd.) on tutustunut eri puolueiden hallitustunnustelija Antti Rinteelle jättämiin vastauksiin.

– Vastauksien perusteella näyttää siltä, että parhaat edellytykset enemmistöhallituksen muodostamiselle on Rinteen kokoamalla pohjalla, hän päättelee.

Nurmisen mukaan uudella punamullalla on mahdollisuus luoda Suomelle uusi suunta, mikä tarkoittaa hyvästejä eriarvoistavalle ja kovalle politiikalle.

– Tarvitsemme aikaisempaa inhimillisemmän ja oikeudenmukaisemman vaihtoehdon, hän tarkentaa.

– Perussuomalaisten ja kokoomuksen harjoittama oikeistolainen talous- ja työllisyyspolitiikka on erittäin kaukana tavoitteistamme, joten emme voineet löytää ratkaisua. Yhteistyö olisi tarkoittanut sitä, että olisimme joutuneet luultavasti perääntymään pienituloisten ostovoiman vahvistamisesta tai aktiivimallin perumisesta. Nämä eivät tietenkään olisi olleet mahdollisia meille, Nurminen jyrisee.

Perussuomalaisten kansanedustaja Sami Savio sanoo puolueensa olleen valmis hallitusvastuuseen. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Perussuomalaisten kansanedustaja Sami Savio sanoo puolueensa olleen valmis hallitusvastuuseen. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Toiseksi ja kolmanneksi suurimmat puolueet rannalle

Perussuomalaisten Sami Savio ja kokoomuksen Arto Satonen ovat pahoillaan siitä, ettei hallitustunnustelija Antti Rinne kunnioita huhtivaalien tulosta.

– On täysin poikkeuksellista, että sekä eduskunnan toiseksi että kolmanneksi suurin puolue sysätään syrjään hallitustunnustelujen päätyttyä. Olisi ollut kansanvallan toteutumisen kannalta hyvin tärkeää, että hallitusta olisi ainakin yritetty muodostaa kahden tai kolmen suurimman puolueen muodostamalle perustalle. Suuren vaalitappion kärsineet puolueet ovat yleensä siirtyneet vapaaehtoisesti oppositioon. Tällä kertaa nämä hyväksi todetut periaatteet kuitenkin hylättiin, Savio harmittelee.

Samoilla linjoilla on Arto Satonen.

– Vaalien toiseksi suurin puolue eli perussuomalaiset ja kolmanneksi suurin puolue kokoomus jätettiin kylmästi pois hallituksesta. On toki myös kovin erikoista, että vaalien ylivoimaisesti suurin häviäjä, neljänneksi pudonnut keskusta on edelleen mukana hallituksessa, kokoomusparlamentaarikko jyrisee.

Keskustan Jouni Ovaska korostaa, jos hallitus syntyy kaavaillulta pohjalta, sillä on selvä eduskunnan enemmistö takanaan.

SDP:n Ilmari Nurminen on puolestaan sitä mieltä, että hallituksen kokoamisessa toteutuu vaalien tulos.

– SDP, vasemmistoliitto ja vihreät vahvistivat kannatustaan, hän perustelee.

– Toisaalta keskustaa rokotettiin liian oikeistolaisesta ja kovasta leikkauspolitiikasta, Nurminen lisää.

Keskustan kansanedustaja Jouni Ovaska (oik.) sanoo kokoomuksen itsensä olevan syypää siihen, ettei puolue ole nyt hallituskeskusteluissa. (Kuva: Akaan Seudun arkisto)

Keskustan kansanedustaja Jouni Ovaska (oik.) sanoo kokoomuksen itsensä olevan syypää siihen, ettei puolue ole nyt hallituskeskusteluissa. (Kuva: Akaan Seudun arkisto)

Perussuomalaiset olivat valmiita hallitukseen

Sami Savion mukaan perussuomalaiset olivat valmiita hallitusvastuuseen.

– Olisimme olleet valmiita kantamaan hallitusvastuuta. Olisimme halunneet edistää äänestäjillemme tärkeimpiä asioita hallituksesta käsin vaaleissa saamamme suuren äänimäärän turvin. Jatkamme kuitenkin johdonmukaisella linjallamme riippumatta siitä, olemmeko hallituksessa vai oppositiossa. Hallituksessa vaikutusmahdollisuudet olisivat suuremmat, mutta oppositiollakin on oma tärkeä roolinsa erilaisten vaihtoehtojen nostamisessa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon, Savio teroittaa.

Arto Satonen muistuttaa, että puolue voi palvella isänmaata myös oppositiosta käsin.

– Kokoomus tuo rakentavasti esille omia vaihtoehtojaan hallituksen politiikalle. Oppositiossa kokoomus voi entisestään kirkastaa omaa viestiään ja tuoda meidän tavoitteitamme selkeämmin äänestäjien tietoon, hän sanoo.

Jouni Ovaska on luottavainen synnytettävään hallituskoalitioon.

– Jos hallitus esitellyltä pohjalta syntyy, keskustan tehtävänä on puolustaa ennen kaikkea suomalaista pienyrittäjää, kilpailukykyä ja osaamista, keskustapäättäjä painottaa. Ovaskan mukaan keskustalle hallitusvastuu merkitsee myös ruoantuotannon ja erilaisten alueiden vahvaa puolustamista.

– Ennen kaikkea maaseudun palveluista huolehtimista, hän mainitsee.

Ilmari Nurminen tähdentää pääministeripuolueen aseman olevan Suomessa merkittävä.

– Se merkitsee sitä, että ihmiset halusivat muutosta nykymenoon. SDP tarjoaa oikeudenmukaista, vakaata ja reilua politiikkaa. Olen kiitollinen, että luottamuksemme on vahvistanut kansalaisten keskuudessa. Sitä luottamusta on edelleen vahvistettava. Se onnistuu vain tekemällä oikeudenmukaista politiikkaa, hän täsmentää.

SDP:n kansanedustaja Ilmari Nurminen on lukenut puolueiden antamat vastaukset hallitustunnustelija Antti Rinteelle. Nurmisen mukaan Rinteen valinnat ovat osuneet oikeisiin puolueisiin. (Kuva: Akaan Seudun arkisto)

SDP:n kansanedustaja Ilmari Nurminen on lukenut puolueiden antamat vastaukset hallitustunnustelija Antti Rinteelle. Nurmisen mukaan Rinteen valinnat ovat osuneet oikeisiin puolueisiin. (Kuva: Akaan Seudun arkisto)

Jännittävä kausi edessä

Alkamassa olevasta eduskuntakaudesta odotetaan poikkeuksellisen mielenkiintoista.

– Eduskuntakaudesta tulee varmasti erittäin jännittävä ja yllättäväkin. Neljässä vuodessa ehtii tapahtua hyvin paljon. Myös monella kansalaisella on suuria odotuksia uutta hallitusta kohtaan. Tuleva hallitusohjelma kertoo hallituksen päämääristä ja erityisesti hallituksen keinoista tavoitteiden saavuttamiseen. Odotan suurella mielenkiinnolla hallitusohjelman julkistamista, Sami Savio kertoo.

Arto Satonen odottaa, että keskustelu hallituksen ja opposition välillä olisi rakentavaa.

– Ei repivää, hän vartoaa.

– Uskon myös, että pirkanmaalaisten kansanedustajien yhteistyö yli puoluerajojen on hyvää myös tällä vaalikaudella. Se on tärkeää Pirkanmaan edunvalvonnan kannalta, Satonen evästää.

Jouni Ovaska sanoo suoraan, ettei alkanut kausi tule olemaan helppo.

– Vaikeuskertoimesta kertoo jo virinnyt keskustelu istumapaikoista. Se oli täysin perussuomalaisten vaalitaktiikkaa, hän huokaa.

Ilmari Nurminen pitää viime eduskuntakautta repivänä.

– Toivon, että tällä kaudella olisi viimekertaista enemmän yhteistyötä ja oikeudenmukaisuutta.


Pienen talon ympärille syntyi kokonainen puutalokortteli jäätelötikuista – Kehitysvammainen Ari Lauhala on askarrellut työtä vuosia

$
0
0

Ari Lauhala on keksinyt käytetyille jäätelötikuille uutta käyttöä. Ensin niistä syntyi pieni talo, jonka ympärille Lauhala on pikkuhiljaa rakentanut lisää rakennuksia ja monenlaisia ulokkeita, parvekkeita, torneja, erkkereitä, portaita ja kattorakennelmia. Nyt puutalokortteli mahtuu hädin tuskin enää noin neliömetrin kokoiselle sohvapöydälle, mutta edelleen tekemistä riittää uusissa rakennelmissa ja talojen kalustamisessa. Yksityiskohtiin kuuluu myös sauna.

Viisikymppinen Lauhala käy päivisin Kylmäkosken Asemalla kehitysvammaisten toimintakeskuksessa Resiinassa, jossa hän kertoo keräävänsä roskia. Myös kotonaan Toijalassa hän on ahkera siivooja, joka on pessyt muun muassa kodin ikkunat.

Jäätelötikkutalojaan hän tekee iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Kokonaisuus on Lauhalan itse suunnittelema ja toteuttama.

Äiti Ritva Lauhala kertoo poikansa tehneen rakennelmaa useita vuosia.

– En tiedä, mistä hän sai siihen idean. Ensin Arilla oli jäätelötikkuja ja sitten hän pyysi liimaa ja keksi tehdä tikuista talon. Siitä tulikin noin iso, Ritva Lauhala kertoo.

Ari Lauhalan rakentamassa puutalokorttelissa on monenlaisia ulokkeita.

Yhtään tikkua ei hukata

Rakennelmassa on tarvittu satoja, ellei tuhansia jäätelötikkuja. Kaikkea jäätelöä Arin ei ole tarvinnut syödä itse, sillä myös sukulaiset ovat säästäneet hänelle jäätelötikkujaan.

Lauhala on työssään tarkka.

– Virheitä ei saa tulla. Liiman pitää rauhassa kuivua, hän kertoo.

Jos Lauhala joutuu korjaamaan jotain kohtaa ja irrottamaan jo liimaamansa tikun, hän hioo siitä kuivuneet liimat pois pienellä hiomakoneella ja käyttää tikun uudelleen. Ikkunoita ja kattoikkunoita hän tekee läpinäkyvästä, paksusta muovista.

– Nautin, teen ja teen huolella. Ja äiti ostaa aina liimaa, Lauhala kuvailee.

Lauhala täydentää työtään uusilla rakennelmilla.

 

Lauhala on suunnitellut kaiken itse.

 

Jos Lauhala joutuu irrottamaan jo liimaamansa tikun, hän hioo siitä kuivuneet liimat pois ja käyttää sen uudelleen.

Äitienpäiväkonsertin Pyhän Birgitan kirkossa pitävä Petri Laaksonen valmistautuu 25-vuotistaiteilijajuhlaansa

$
0
0
Laulaja-säveltäjä Petri Laaksonen ensiesittää Jalanjäljet-nimisen kappaleen sunnuntaisessa konsertissaan Lempäälän Pyhän Birgitan kirkossa.

Laulaja-säveltäjä Petri Laaksonen ensiesittää Jalanjäljet-nimisen kappaleen sunnuntaisessa konsertissaan Lempäälän Pyhän Birgitan kirkossa.

Lempäälän Pyhän Birgitan kirkossa sunnuntaina äitienpäiväkonsertin pitävä laulaja-säveltäjä Petri Laaksonen on musisoinut suomalaisille jo neljännesvuosisadan ajan. Taiteilija iloitsee siitä, että toukokuun toinen sunnuntai on kuulunut perinteisesti vuodesta toiseen hänen esiintymiskalenteriinsa. Seitsemänä viime vuonna Sauvon lahja Suomen musiikkielämälle on koskettanut esiintyessään yleisönsä tunteita soittamalla In Memoriam -sävellystään, jonka virtuoosi kirjoitti edesmenneen äitinsä Sirkka-Liisa Laaksosen muistoksi.

Petri Laaksonen on kiitollinen mies.

– Olen saanut tehdä musiikkia ja laulaa yleisölleni jo 25 vuoden ajan, muusikko laskee.

Säveltäjänä ja laulajana kunnostautunut taiteilija on nöyrä.

– En todellakaan osannut edes toivoa vuoden 1994 keväällä, että kokopäiväinen muusikon urani kantaisi neljännesvuosisadan päähän. Olen hyvin kiitollinen kaikille musiikkini ystäville siitä, että saan tehdä juuri sitä, mistä eniten pidän: säveltää, laulaa ja soittaa.

Laaksonen soisi, että hän saisi tehdä musiikkia ja esittää laulujaan tulevaisuudessakin.

Rakas musiikinopettajan työ jäi muistoihin

Musiikinopettajana työskennellessään Petri Laaksonen oli elementissään.

– Viihdyin kouluympäristössä; olin siellä kuin kotonani.

– Sain koottua runsaan sadan oppilaan kuoron, joka paloi laulusta. Kuorolaiset olivat järkiään huippupersoonia, jotka omistautuivat asialleen.

– Kaiken kukkuraksi johdin samassa koulussa orkesteria, jossa oli vajaat kaksikymmentä muusikkoa. Se oli suurenmoista soittamisen ilotulitusta, hän muistelee.

Pidetty musiikinopettaja joutui elämänsä isoimman ratkaisun eteen, kun päätti luopua koulutyöstään ja heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi.

– Se oli todellinen hyppy tuntemattomaan, Laaksonen hymyilee.

Jo runsaat 200 000 pitkäsoittoa myynyt Petri Laaksonen iloitsee rohkeudestaan.

– Minulla oli voimakas palo artistiksi. Vuodet ovat osoittaneet, että tein oikean ratkaisun, hän tilittää.

Tätä haastattelua tänään keskiviikkona tehtäessä Petri Laaksonen on esiintymismatkalla Savonlinnassa.

– Eilen illalla eräs kuulija kävi kuiskaamassa korvaani: ”En ole ollut aikaisemmin sinun konsertissasi, mutta vastaisuudessa tulen joka kerta, kun olet täälläpäin”. Tällaiset palautteet ovat paras kiitos ja palkka työstäni. Näiden tuntemusten siivittämänä innostun niin uusien laulujen tekemisestä kuin konserttikiertueille starttaamisesta. Musiikkia tehdään käyttöä varten. Konsertteja järjestetään siksi, että ihmiset saavat henkistä ravintoa, Laaksonen miettii.

Monipuolista uraa tekevä Laaksonen tietää, ettei suosio ole pysyväistä, eikä tulevaisuus ole takuuvarma.

– Kuuntelijoiden reaktiot ovat tärkeitä viestejä. Yleisön palaute viitoittaa esiintyvän taiteilijan polkua eteenpäin. Olen vakain ja luottavaisin mielin uuden edessä, Laaksonen sanoo.

Juhlakonsertit vuorossa syksyllä ja ensi talvena

25 vuoden taiteilijarupeama antaa syyn juhlia.

Petri Laaksonen haluaa jakaa juhlavuotensa uskollisen kuulijakuntansa kanssa.

– En tee perinteistä juhlakonserttikiertuetta. Haluan esiintyä juhlavuoden merkeissä kaikissa maakunnissa. Ratkon parhaillaan paikkakuntia, joille vien juhlavankkurini. Minulle merkitsee paljon, että mahdollisimman monet musiikkini ystävät pääsisivät siitä nauttimaan, hän sanoo.

– Jos Jumala suo, että terveyttä riittää, haluan tehdä työtäni vielä pitkän aikaa.

– On etuoikeus, kun suomalaiset jaksavat ja haluavat kuunnella minua konsertista toiseen, Laaksonen kiittää.

Äidille tehty muistosävellys kestosuosikki

Moni suomalainen muistaa edesmenneen Sirkka-Liisa Laaksosen runojen tulkkina, armoitettuna lausuntataiteilijana.

Juuri näinä päivinä on kulunut seitsemän vuotta siitä, kun Sirkka-Liisa-äiti siirtyy tuonilmaisiin.

– Kun äitini oli kuolinvuoteellaan, hän pyysi minua säveltämään kappaleen muistokseen. Kyselin äidiltäni, minkälainen teoksen olisi oltava. Karjalaisjuurinen Sirkka-Liisa hyräili kaikkien suomalaisten rakastamaa kansanlaulua Jo Karjalan kunnailla lehtii puu. Hän uskoi, että kyseinen riimitys inspiroisi minua.

– Äitini vaipui ikiuneen. Hänen hautajaisiaan järjestäessäni muistin saamani tehtävän. Hiljennyin pianoni ääreen ja tapailin vanhaa kansanlaulua. Siitä se lähti. Sain sävellyksestä kiinni ja nuotit paperille. Teos valmistui äitini viimeiselle matkalle.

Petri Laaksonen sanoo In Memoriam -kappaleen koskettavan syvästi suomalaisia.

– Siitä on tullut hyvin suosittu. Ihmiset pyytävät minua soittamaan teoksen, jos se ei sattuisi olemaan ohjelmistossa.

– Olen miettinyt monta kertaa, miten sanaton kappale koskettaa niin voimakkaasti ihmisiä. Tässä luomuksessa jokainen saa sanoittaa tuntonsa itse, hän uskoo.

Laaksonen arvelee, että Sirkka-Liisa Laaksosen muistoteos soi vielä kymmenienkin vuosien päästä eri muusikoiden tulkitsemana.

Äitienpäivässä on jotakin samaa kuin joulussa

Petri Laaksonen kokee, että äitienpäivä saa erikoisen merkityksen, kun hän saa nimenomaan toukokuun toisena päivänä konsertoida.

– Äitienpäiväkonsertit ovat olleet juttuni koko urani ajan.

– Äitienpäiväkonserteissa on ollut hyvin sykähdyttäviä sattumuksia. Ainutlaatuinen tunne kumpuaa varmasti siitä, että äidit ja isoäidit ovat meille kaikille hyvin rakkaita ja tärkeitä, Laaksonen pohtii.

– Toukokuun toisessa sunnuntaissa on hyvin paljon samaa kuin joulussa. Keskiössä ovat äidit, jotka valmistavat juhlan. Joulua vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi ja kunniaksi. Keskiössä on neitsyt Maria. Äitienpäivänä muistetaan äitien, kasvattajien lisäksi elämänihmettä, jonka jokainen vauva syntyessään tuo konkretiaksi, hän miettii.

Petri Laaksosella on paljon muistoja äitienpäivän vietosta lapsuudestaan lähtien.

– Kipitin aina poimimaan valkovuokkoja, joista tein kimpun äidilleni. Nykyisin vien valkovuokot äitini haudalle.

Jalanjäljet-laulun ensiesitys Lempäälässä

Vuoden 2019 Petri Laaksosen äitienpäiväkonsertissa Lempäälän Pyhän Birgitan kirkossa on historian havinaa.

Säveltäjä Laaksonen esittää ensimmäisen kerran julkisesti uutukaisen laulunsa Jalanjäljet. Sen sanat on riimitellyt Teppo Nuorva.

”Portin avaa, portin sulkee / aika, eteenpäin se kulkee, / ihminen ei sille mitään voi. / Pääskynenkin hetken eli / Luoja sitä kannatteli. / Laulu yhä mielessäni soi. / Kaiken voin mä yhä kuulla. / Päivä laskee, alkaa tuulla. / Jalanjäljet kuuluu, häviää. / Nopeasti vuodet meni. / Mutta sainhan osakseni onnen,  / joka sydämeeni jää.”

Petri Laaksosen konsertti on sunnuntaina 12. toukokuuta alkaen kello 17 Lempäälässä Pyhän Birgitan kirkossa. Laaksosen lisäksi konsertissa musisoivat Mari Kätkä (harmonikka ja laulu) sekä Make Perttilä (kitara ja laulu).

Konsertin järjestävät Lempäälän seurakunta ja LC-Lempäälä Kipinä.

Petri Laaksosen taiteilijaura on kestänyt jo 25 vuotta. Artisti juhlistaa merkkipaaluaan tulevana syksynä ja ensi talvena. Hän järjestää juhlan merkeissä konsertteja eri maakunnissa.

Petri Laaksosen taiteilijaura on kestänyt jo 25 vuotta. Artisti juhlistaa merkkipaaluaan tulevana syksynä ja ensi talvena. Hän järjestää juhlan merkeissä konsertteja eri maakunnissa.

Forum Akaa: Ylikasvanut leskenlehti vyötäisille ja juoksujalkaa rusakon perään

$
0
0

Henri Salonen.

Nyt kun eduskuntavaalitkin ovat jälleen ohi, voitaneen avata pohjoismaalaiset silmämme ja ottaa muutama askel taaksepäin perspektiivin luomiseksi. Ilmastonmuutos, sosiaaliturva, julkinen terveydenhuolto, maahanmuuttajat, sisäilmaongelmat, koulujen ja päiväkotien läheisyys ja ryhmäkoot, naisten ja miesten oikeudet, VR:n myöhästelyt, koirankakat ja tupakantumpit. Muutama esimerkki meidän suomalaisten länsimaalaisista ongelmista.

Ei tarvitse mennä kuin muutama sata kilometriä etelä-itäsuuntaan, niin ongelmat ovat hyvin erilaisia. Eikä tarvitse edes mainita matalan tulotason maita.

En yhtään väheksy länsimaalaisia ongelmiamme, ne ovat meille varsin todellisia täällä lintukodossamme. Niitä tuodaan esiin monella eri foorumilla, ja pitäähän meillä suomalaisilla olla puheenaiheita sään lisäksi. Keskustelu pysyy usein asiallisena, kun muistetaan pitää mukana ripaus kriittisyyttä ja realismia.

Tartutaan nyt vaikka tähän globaaliin ilmastonmuutokseen. Kukaan ei taida faktisesti tietää mitä lopulta vaikuttaa ilmastonmuutokseen, jos jätämme joka toisen pippuripihvin syömättä. Kukaan ei taida faktisesti tietää, miten vaikuttaa ilmastonmuutoksen sähköauton ja sen akkujen koko elinkaari latausverkostoineen sekä sähköntuotantotapoineen verrattuna polttomoottorivaihtoehtoon.

Kukaan ei taida faktisesti tietää, onko puurakentaminen ilmastonmuutoksen kannalta järkevämpää kuin teräs- tai betonirakentaminen, rakennuksen koko elinkaari huomioiden. Huomioidaanko tarvittavissa laskelmissa puun kaatoon ja jalostamiseen tarvittavan tekniikan ja laitteiston ilmastonmuutosvaikutukset, entä rakennuksen huollosta ja korjaamisesta aiheutuvat päästöt?

Varmaa lienee, että ilmastonmuutos on suuri riski maapallon hyvinvoinnille. Miten minä täällä Suomessa pystyn vaikuttamaan asiaan?

Jos todella haluaa vaikuttaa ja näyttää esimerkkiä, täytyy palata kyttyräselkäisen ja karvaisen esi-ihmisen elintapoihin. Kodikas yksiö luolaan tai puun alle, ylikasvanut leskenlehti vyötäisille ja juoksujalkaa rusakon perään.

On hyvin yksinkertaista esittää väitteitä ja olettamuksia. Jos ulosanti on jollakin lailla vielä vakuuttavaa, ei kuulija välttämättä osaa tai edes halua ajatella kriittisesti esitettyjen väitteiden suhteen.

Omassa työssäni tuon jatkuvasti esiin kriittisyyttä ja sen harjoittamista kaikkea kuultua ja luettua kohtaan. Jos joku asia ei tunnu järkevältä tai loogiselta, se ei yleensä ole järkevää tai loogista. Omaan tuntemukseen kannattaa luottaa.

Hyvä elämänohje on, että keskitytään ensisijaisesti niihin asioihin ja ongelmiin, joihin voi vaikuttaa. Asiat täytyy nähdä suuremmassa kontekstissa kuin vain kilometrien säteellä.

Silmät avaten ja perspektiivistä katsottuna sekä kaikella kriittisyydellä listattuna vielä uudelleen nämä länsimaalaiset ”ongelmamme”: puhdas vesi ja luonto, puhtaasti tuotettu ruoka, yksilön vapaus, lakisääteiset vakuutukset, työperäinen maahanmuutto, turvalliset rakennukset, laadukas koulujärjestelmä ja varhaiskasvatus kaikille tulotasosta riippumatta, uudelleen kouluttautuminen, hoitovapaat, palkalliset lomat, tasa-arvoisuus, toimiva julkinen liikenne sekä luotettava virkavalta.

Onko niin, että Suomessa ongelmien suhteellinen koko/vakavuus on yhtä suuri kuin maissa, joissa oikeasti on ongelmia? Onko niin, että vaikka yllä aikaisemmin mainitut ongelmat olisi korjattu, tulisi aina esiin uusia ongelmia? Vai täytyykö pohtia ihmisen perusluonnetta; riittääkö meille mikään?

 

Henri Salonen

Kirjoittaja on Tampereen ammattikorkeakoulun lehtori, entinen Akaan kaupungin teknisen toimen viranhaltija.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Toijalan Sanomat perjantaina 10. toukokuuta 1919

$
0
0

Sankarihautajaiset

Wiime sunnuntaina oli Akaan seurakuntalaisia taas kokoontunut suurin joukoin täyttämään kunnianwelwollisuuttaan niitä Akaan nuorukaisia kohtaan, jotka Wiron taisteluissa oliwat kaatuneet. Silloin haudattiin suurin juhlallisuuksin wapaaehtoiset sotilaat Ansel Jokinen, Kalle Saarinen ja Wäinö Niinisaari. Akaan wanhasta kirkosta taistelutoverit kantoivat wainajat pitkin suojeluskuntalaisten muodostamaa kunniakujaa Akaan kirkkoon, mistä wainajain ruumiinsiunaus tapahtui.

 

Rautatiesuunnitelma Toijalasta Jywäskylään.

Jämsän kunnanvaltuusto on Jywäskylän waltuustolle lähettänyt kirjelmän, jossa ilmoitetaan alulle pannuksi rautatiehanke Toijalasta Jämsän kautta Jywäskylään. Waltuusto päätti kannattaa hanketta ja walitsi edustajansa Jämsästä asetetun toimikunnan kanssa tekemään matkan Turkuun asian walmistuksia warten.

 

Uutisia.

Akaan kirkkowaltuuston kokous pidettiin t. k. 5 p:nä, jossa laadittiin kirkkohallintokunnalle ohjesääntö ja päätettiin se alistaa Tuomiokapitulin wahwistettawaksi.

Hautausmaasta päätettiin erottaa riwihautojen puolelta erityinen alue sukuhautoja warten.Alustavasti keskusteltiin myös hautausmaan laajentamisesta tai uuden hankkimisesta.

Akaan Keskusta haluaa Viialaan kaksi koulua

$
0
0

Keskustan Akaan kunnallisjärjestön mukaan Viialassa on jatkossakin oltava kaksi koulua, uusi yhtenäiskoulu ja uusi pienempi Rasin koulu 0–6-luokkalaisille. Akaan Keskustan mielestä Rasin koulu samoin kuin kohta valmistuva uusi Kylmäkosken koulu ovat elinvoimatekijöitä.

Keskustan Akaan kunnallisjärjestön mukaan koulukannanotto pohjautuu Keskustan poliittiseen ohjelmaan kirjattuun pienten lasten koulujen merkitykseen. Kunnallisjärjestö hyväksyi kannanoton vuosikokouksessaan 28.4.

Vuosikokoukseen eduskunnan terveiset toivat kansanedustajat Arto Pirttilahti ja Jouni Pirttilahti. Eurovaaliehdokas Petra Schulze Steinen kertoi tulevaisuuden Euroopan Unionista. Kokouksessa käsiteltiin myös muun muassa Akaan hyvinvointikeskusta ja tuulipuistoa.

Akaan Keskustan kunnallisjärjestön mukaan Rasilla on oltava jatkossakin koulu. Kuva Mikko Peltoniemi

 

Katso lista hoitamatta jäävistä kaupungin viheralueista – Akaan tekninen johtaja: ”Olemassa olevilla resursseilla pystytään tekemään todella vähän”

$
0
0

Kaupunginpuutarhuri Heli Laineen mukaan Rauhanummen iso nurmialue on yksi niistä kohteista, jotka jäävät kesällä leikkaamatta. Rauhanummen leikkikenttä kuuluu sen sijaan hoidettaviin alueisiin.

Akaan tekninen lautakunta päätti 24.4. kaupungin viheralueiden hoidosta. Lautakunnan mukaan strategisesti tärkeät alueet kuten sisääntuloväylät ja keskusta-alueet sekä liikennealueet, leikkipuistot ja liikenneviheralueet säilytetään A2-luokassa, jossa hoitotoimenpiteisiin kuuluu muun muassa nurmikon leikkuu. Muilta osin viheralueiden hoitotasoa heikennetään merkittävästi. Muun muassa nurmialueita muutetaan maisemapelloiksi, joita leikataan mahdollisuuksien mukaan murskaimella kerran vuodessa.

– Olemassa olevilla resursseilla pystytään tekemään todella vähän, toteaa Akaan tekninen johtaja Jaana Koota.

Kaupunginpuutarhuri Heli Laine on tehnyt alustavan listan viheralueista, joissa nurmikko jää tänä kesänä leikkaamatta. Katso myös lista hoidettavista ja osittain hoidettavista alueista. Kohteet on numeroitu alla oleviin Toijalan, Viialan ja Kylmäkosken karttoihin.

JÄTETÄÄN LEIKKAAMATTA

TOIJALA

Puistoalueet
29. Kirkkopolku: Kirkkopolun varressa oleva puistotontti, nurmikkoa ja puita. 1332m2
30. Kurisjärventien sillanpielet: Heti rautatien alta tulessa nurmikaista puiden alla, jotka jatkuvat kummaltakin puolelta Haukilaan ja Mattilaan. 615m2
33. Lammenranta 3: Hämeentieltä Rapusaarentielle nurmi- ja puualuetta.
39. Lähteenpuisto: Puistoalue, jossa nurmea ja puita. 638m2
43. Nahkialan puisto: Nahkialan koulun lähellä iso nurmialue jossa puita ja pensaita sekä sorakenttä. 7856 m2
46. Rauhanummi: Iso puistoalue, jossa leikkikenttä, nurmea ja puita. 10230m2
55. Äykönpuisto: Nahkialan koulun lähellä kerrostalojen edessä oleva nurmialue, jossa puita. 1272m2
56. Järveläntie: Myllyrinteen ulkopuolinen alue, jossa nurmikkoa ja puita. 500m2

Kiinteistöt
59. Kalliomäki: Taukopaikka terveyskeskuksen lähellä. 200m2
60. Kangassaari: Saunapaikka. 80m2

Liikennevihreät
3. Hautausmaan edusta: Sontulantien reunassa, nurmea ja isoja puita. 367m2
8. Kilsanmäki: Hämeentien ja Kilsantien risteyksessä nurmialue. 1369m2
24. Haukila ja Mattila: Radan ja rivitalojen väliin jäävä nurmialue, jossa puita. 10014m2

VIIALA

Puistoalueet
15. Koivulanpuisto: Koivulakodin edustalla oleva nurmikko. 1692m2
16. Kanavatie: Lallinmäessä oleva jokeen rajoittuva nurmialue Kanavatien alusta venerantaan asti, jossa istutettuja puita. 3441m2
17. Työmiehenkadulla asuinalueen väliin jäävä nurmialue, joka rajoittuu risteysalueella olevaan pieneen pelikenttään. 3113m2
23. Taimela: Taimelan talojen ja hautausmaan välissä oleva iso nurmialue. 7617m2
27. Läntinentie: Sirkkalan leikkikentän kulmassa oleva viheralue. 1160m2

Kiinteistöt
36. Lallintalo: Pihassa nurmea ja puita. 1992m2

Liikennealueet
6. Hukarin välikaistat: leikattava nurmikko ajotien ja pyörätien välissä välillä Isosuontie-Niemitien pää 3342m2

KYLMÄKOSKI

4. Paloasema/nuorisotalo: Kiinteistön pihanurmikko. 337m2
7. Säästötalo: kiinteistön pihanurmikkoa. 337m2

JÄTETÄÄN OSIN LEIKKAAMATTA

TOIJALA

Puistoalueet
26. Helpiön ja Satamatien väli: nurmialuetta rajoittuu Satamatiehen. 600m2
34. Lammenranta 4: Hämeentieltä Rapusaarentielle, joen puoleinen nurmi ja puualue, rajana pyörätie. 31724m2
35. Lentilä/Siltamäki: Leikkikenttä, jossa puita ja nurmea. 2742m2
37. Luhtaniitty: Joen rannassa ja rivitalojen välissä oleva nurmialue, jossa puita. 7696m2
44. Pesulan tontti: Pätsiniementien ja Petsamontien kulmassa oleva puistoalue, jossa nurmea ja puita. 1675m2
49. Sikosuo: Iso puistoalue, jossa leikkikenttä, nurmea ja puita. 11543m2
50. Temppelitien puisto: Sontulantien alapuolella oleva viheralue, jossa nurmea ja puita. 893m2
51. Uusikylä: Leikkikenttäalue, jossa nurmea ja puita. 2411m2

Kiinteistöt
58. Huvikumpu: nurmea ja puita. 262m2
70. Savolakoti: Kehitysvammaisten ryhmäkoti, pihassa nurmikkoa ja puita. 3000m2
72. Sontulan koulu: Leikkivälineitä, nurmea, puita ja pensaita sekä sora-aluetta. 2200m2
73. Terveyskeskus/Hakalehto: Pihassa nurmea, pensaita ja puita sekä asfalttialuetta. 6147m2
75. Torkonkartano: pihassa nurmea, puita ja pensaita sekä asfalttialuetta. 2200m2
76. Vainionlahti: Nurmea, puita ja pensaita sekä sora-aluetta. 2959m2

Liikennevihreät
22. Veturimuseo: Museon ympärillä oleva nurmialue, jossa puita. 1728m2

VIIALA

Puistoalueet
21. Risku: Leikkikenttä, jossa nurmea, puita ja pyörätie. 1293m2
22. Sirkkala: Leikkikenttä, jossa nurmea ja puita. 468m2
24. Tillihaka. Leikkikenttäalue, jossa leikkivälineitä, nurmikko, sora-aluetta ja puita. 1975m2

Kiinteistöt
31. Vanhainkoti Mäntymäki poistuu listalta. 2564m2
32. Terveysasema: nurmea, pensaita ja puita sekä asfalttialuetta. 1082m2
33. Koivulakoti: Asuntola, jossa pihassa nurmea ja puita. 2941m2
38. Nahkalinnan päiväkoti: Pihassa leikkivälineitä, puita ja nurmea sekä sora-aluetta. 662m2

KYLMÄKOSKI

6. Resiina: Leikkivälineitä, nurmikkoa, pensaita ja puita sekä sora- ja asfalttialueita. 2127m2
8. Tarpiakoti: Pihanurmikoita, puita ja pensaita sekä sora- ja asfalttialueita. 1549m2
9. Terveyskeskus: pihanurmikkoa, pensaita ja puita sekä sora- ja asfalttialueita. 561m2
11. Vanhustentalot: nurmialueita, pensaita ja puustoa sekä sora- ja asfalttialueita. 732m2
12. Vastaanottoasuntolat: Nurmikko ja pensasalueita. 952m2

LEIKATAAN

TOIJALA

Puistoalueet
25. Helpiö: Leikkikenttäalue, jossa leikkivälineitä, nurmikkoa, puita ja pensaita sekä sora-aluetta. 2744m2
27. Karimäki: Leikkikenttäalue, jossa leikkivälineitä, nurmea ja puita sekä sora-aluetta 118m2
28. Kirkkokangas: Leikkikenttäalue, jossa sorapelikenttä, leikkivälineitä, nurmea ja puita. 194m2
31. Lammenranta 1: Satamatieltä teletalolle lammen rantaa, nurmi ja puualuetta
32. Lammenranta 2: teletalolta Hämeentielle asti, nurmi ja puualuetta
36. Leppähaka: Leikkikenttä, jossa puita ja nurmea. 68m2
38. Luupuiston edusta: kukkapenkki ja nurmialue. 251m2
40. Matinpuisto: Urheilualue, poistuu toistaiseksi leikkuulistalta. 4535m2
41. Metsola: S-marketin vieressä oleva puisto, jossa nurmea ja puita. 1979m2
42. Myllyrinne: Leikkikenttä, jossa leikkivälineitä, nurmea, pensaita ja puita sekä sorakenttä. 2728m2
45. Puuperi: Leikkikenttä, jossa leikkivälineitä, puita ja nurmea. 3870m2
47. Rautala: Kerrostalojen väliin jäävä nurmialue, jossa nurmea, puita ja pensaita. 1009m2
48. Satama: Uimaranta-alue, jossa nurmea ja puita sekä leikkikenttä. 1721m2
52. Valtakuja: Tien päässä oleva pieni puistoalue, jossa nurmea ja puita. 219m2
53. Veteraanipuisto: Kirjaston lähellä viheralue, jossa muistomerkki, nurmea ja puita. 1694m2
54. Ylppöpuisto: Holkerintien lopussa oleva nurmialue K-kauppaa vastapäätä. 1145m2

Kiinteistöt
57. Arvo Ylpön koulu: leikkivälineitä, sora- ja asfalttialueita. 200m2
61. Kirjasto: Nurmea, pensaita ja puita sekä sora- ja asfalttialuetta. 3512m2
62. Laaksola: Näyttelypaikka, pihassa nurmea, pensaita, puita ja sora-aluetta. 3700m2
63. Lastumäen koulu: Leikkivälineitä, nurmea, puita ja pensaita sekä sora- ja asfalttialuetta. 2800m2
64. Nahkialan koulu ja eskari: Leikkivälineitä, nurmea, puita sekä sora- ja asfalttialueita. 8237m2
65. Nahkialan päiväkoti: Leikkialueita, puita ja pensaita, sora-aluetta. 2445m2
66. Pappila: Koulun pihapiiri leikkivälineineen, vähän nurmikkoa, puita ja pensaita sekä sora- ja asfalttialueita. 9000m2
67. Ratamestarin talo: Keskustassa vanha VR:n pihapiiri, jossa nurmikkoa, puita ja pensaita. 1493m2
68. Rautalan päiväkoti: Leikkivälineitä, puita ja pensaita sekä sora- ja asfalttialuetta. 550m2
69. Sampola ja Tietotalo: Kulttuurirakennus, jossa nurmikkoa, pensaita ja puita sekä sora- ja asfalttialuetta. 3532m2
71. Sipiläkoti: Kehitysvammaisten ryhmäkoti, pihassa nurmikko, puita ja pensaita sekä asfalttialuetta. 1200m2
74. Terveystalo: nurmikkoa, pensaita ja puita. 80m2
77. Ylpönpihan päiväkoti: Leikkivälineitä, nurmea, puita ja pensaita. 466m2
78. Suutarin takapiha: Kunnantalon edessä oleva parkkialueen viherkaista. 200m2

Liikennevihreät
1. Alikulku: Kurisjärventien alussa. 1654m2
2. Alventie: vanhan ratapohjan päässä oleva alue, jossa nurmikkoa, käytetään pysäköintipaikkana. 39m2
4. Holkerintie: Tien vierusalue, jossa nurmikkoa ja puu- ja pensasistutuksia. 524m2
5. Hämeentie: Jamatin edessä oleva nurmialue. 875m2
6. Hämeentie liikennejakajat, olisi tarkoituksen mukaista kiveyttää. 875m2
7. Junkkari: Pyörätien ja ajokaistan välinen viheralue, jossa nurmikko, puita ja pensaita. 1737m2
9. Kurisjärventien poppelikuja: Lastumäen koulusta eteenpäin oleva isojen poppeleiden kujanne, jossa alla nurmikkoa. 146m2
10. Kurisjärventien ja Alvetien risteys; nurmialuetta. 395m2
11. Kurvolantie: Tien aluissa pieni viheralue. 596m2
12. Memarin edusta: Hämeentie ja pyörätien välissä nurmialue, jossa puita. 823m2
13. Nesteen liikenteenjakaja: Nesteen edessä. 60m2
14. Nesteen parkkipaikka: Pieni kaista tiensuuntaisesti. 48m2
15. Pappilan alikulku: Lentiläntien puolella koko risteysalue, jossa nurmea ja puita. 1983m2
16. Satamatie: Koko tien alulla nurmialue, jossa puita ja pensaita. 6730m2
17. Saunatie: Nurmialuetta Saunatien kummankin puolin. 3794m2
18. Savolantie-Kurkelantie: Nurmialuetta pyörätien ja ajotien välissä, osalla puita. 933m2
19. Siwan edusta: Risteysalueen nurmialuetta. 897m2
20. Temppelitie: Pyörätien ja ajokaistan välinen nurmialue, jossa puita. 718m2
21. Toijalantie: Ajotien ja pyörätien välinen alue, jossa puita. 1196m2
23. VR:n alikulku: Nurmialuetta, jossa puita ja pensaita. 3181m2

VIIALA

Puistoalueet
9. Alkkulan leikkipuisto: leikkivälineet, aita, isoja puita ja nurmikkoa. 1842m2
10. Halppiksen nurmikko: Uotilantiestä Turuntielle Hämeentien reunassa kulkeva nurmialue, jossa muutama puu ja penkkialue. 4920m2
11. Haihunkoski: Nähtävyyspaikan paikoitusalueen ympäristö nurmikolla sekä yksi kosken niemekkeistä pidetään leikattuna. 261m2
12. Hirvialho: Koulun ja Hämeentie välissä oleva nurmialue, jossa on istutettuja puita. 4921m2
13. Hukarin leikkipuisto: Asuinalueen leikkipuisto, jossa leikattavaa nurmikkoa ja puuistutuksia. 2081m2
14. Kaukola: Teponkujalla leikkikenttä, jossa nurmikkoa. 764m2
18. Leppäkerttu: Työmiehenkadulla oleva leikkikenttä, vähän ajettavaa nurmikkoa ja puita. 382m2
19. Pirtekinpuistot: Hämeentien ja entisen Pirtekin talon väliin jää leikattava nurmialue. 1422m2
20. Riitiälä: Leikkipuisto, jossa on nurmikkoa ja lentopallokenttä. 771m2
25. Ullanpuisto: Nahkatehtaantie ja Kirkkokadun kulmassa pieni puisto, jossa nurmea, muistomerkki ja puita. 853m2
26. Mortti: Leikkipuisto, jossa leikkivälineitä, nurmea ja puita. 2871m2

Kiinteistöt
28. Hirvialhon koulu: Nurmi, pensas ja puualueita sekä sora- ja asfalttialueita. 2827m2
29. Vanhusten rivitalot 1,2,3: Pihoissa nurmea, puita ja pensaita sekä sora- ja asfalttialueita. 2735m2
30. Eteläinen Tarpiantie: Työmiehenkadun kulmassa pieni pelialue. 1982m2
34. Sahurin päiväkoti: Pihassa leikkialueita, nurmea, puita ja pensaita sekä sora-aluetta. 3322m2
35. Pajantien päiväkoti: Pihassa leikkivälineitä, nurmea ja puita sekä sora-aluetta. 3927m2
37. Teletalo: Kuntoutettavien paikka, heinäkuussa nurmikonleikkuu puistolla. 1065m2
39. Kirjasto Vilkku: Pihassa nurmea, pensaita ja puita sekä asfalttialuetta. 1336m2
40. Rasin koulu: Pihassa leikkivälineitä, nurmea ja puita sekä sora-aluetta. 672m2
41. Rasin päiväkoti: Pihassa leikkivälineitä, ja nurmea sekä sora-aluetta. 1469m2
42. Rasin kuntosali: Pihassa nurmea ja parkkipaikan sora-alue. 486m2

Liikennealueet
1. Asemakatu: Liikennevihreään kuuluvat alue, jossa on puita säännöllisin välein välillä Hämeentie – Keskuskadun liikenneympyrä ja alla on leikattava nurmikko. 1151m2
2. Kunnankujan alkupäässä on muutaman neliön alue nurmikkoa Akaan maantiealueella, muutetaan leikattavaksi siimalla pari kertaa kesässä tai asfaltoidaan. 34m2
3. Pappila: Nurmikon leikkuu koko kiinteistön alueella kuuluu vuokrasopimuksen mukaan paikan vuokraajalle.
4. Keskuskadun pysäkin kohta: pieni nurmialue. 53m2
5. Nahkatehtaantie: Pensas- ja puuistutukset, alla nurmettunut hake. 732m2
7. Neste-Sampola: tienvarsinurmea 4389m2
8. Työmiehenkatu: Eteläisen Tarpiantien – Isosuontien välinen ajotien ja pyörätien välinen kaista. 2118m2

KYLMÄKOSKI

1. Haavistontie: Tien suuntainen liikennenurmikko, jossa useita pensasryhmiä ja puita. 1698m2
2. Kirjasto: Poistunut hoidon piiristä
3. Kirkonkylän koulu: Leikattava nurmialue ei ole vielä tiedossa
5. Päiväkoti: Leikkivälineet, nurmikko, pensaita ja puita, sora- ja asfalttialueita. 1111m2
10. Tipuri: uimaranta-alue, jossa nurmialueita. 1018m2

Akaan kaupungin viheralueet Toijalassa.

Akaan kaupungin viheralueet Toijalassa.

 

Kaupungin viheralueet Viialassa.

 

Kaupungin viheralueet Kylmäkoskella.

Lue myös Akaan Seudun pääkirjoitus Onko pujo Akaan suojeluksessa?

Kulttuurirahasto myönsi apurahat Akaan kansallispuvulle sekä akaalaiselle väitöskirjan tekijälle

$
0
0

Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto on myöntänyt kaksi apurahaa Akaaseen. Akaa-Seura sai 4500 euroa Akaan seudun naisen kansallispuvun tarkistamiseen sekä kaavojen ja ohjeiden päivittämiseen. Akaalaiselle filosofian maisteri Idastiina Valtasalmelle myönnettiin Yrjö ja Marjatta Juharin rahastosta 24 000 euroa selkokielen saavutettavuutta käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Pirkanmaan kulttuurirahasto jakoi yhteensä noin 1,3 miljoonaa euroa vuosijuhlassaan perjantaina 10.5. Tampere-talossa.

Suurin yksittäinen apuraha, 100 000 euroa, myönnettiin tekniikan tohtori Marika Kokon ja työryhmän monitieteiselle hankkeelle, jossa tutkitaan mikromuovien pääsyä yhdyskuntavedestä maaperään. Pirkanmaan rahaston 15 000 euron palkinto myönnettiin kuorosoinnin kauneudesta, vahvoista elämyksistä kuorokapellimestari Heikki Liimolalle.

Pirkanmaan kulttuurirahasto myönsi Idastiina Valtasalmelle 24 000 euroa väitöskirjatyöhön.

 

Akaan seudun naisen kansallispuvun tarkistamiseen ja ohjeiden päivittämiseen myönnettiin 4500 euroa.


Akaassa viheralueita on hoidettu jo useita vuosia tavoitellen tasoa, jota ei ole mahdollista saavuttaa

$
0
0

Päätoimittaja Juha Kosonen kritisoi Akaan Seudun pääkirjoituksessa teknisen lautakunnan päätöksestä laskea kaupungin viheralueiden hoitotasoa. Sanatarkasti päätös meni näin: ”Tekninen lautakunta päätti, että strategisesti tärkeät alueet kuten sisääntuloväylät ja keskusta-alueet sekä liikennealueet, leikkipuistot ja liikenneviheralueet säilytetään A2-luokassa. A2-tason säilyttämiseen tulee tarkastella erikseen ja hakea tarvittavat lisämäärärahat esimerkiksi palvelujen ostoa varten tai riittävän kausityöntekijämäärän saamiseksi. Muilta osin viheralueiden hoitotaso heikennetään merkittävästi (B-luokka) muun muassa nurmialueita muutetaan soveltuvin osin maisemapelloiksi, joita leikataan mahdollisuuden mukaan murskaimella kerran vuodessa.”

A2-luokassa hoidettaville alueille tehdään kevätkunnostus, hiekoitushiekan poisto, nurmikonleikkuu, esteiden ympäristön siistiminen, syyskunnostus ja puiden ja pensaiden leikkaukset sekä kalusteiden hoito. B-luokassa alueet ovat niitty- ja peltoaukeita.

Kuten päätöksen perusteista selviää (teknisen lautakunnan pöytäkirja kokouksesta 24.4., luettavissa akaa.fi/kaupunki ja hallinto/ esityslistat ja pöytäkirjat), Akaassa viheralueita on hoidettu jo useita vuosia tavoitellen tasoa, jota ei ole mahdollista saavuttaa. Aiemmin määritellyn tason A2 saavuttamiseksi tarvittaisiin noin kymmenen lisähenkilön työpanos. Käytännössä tasoa A2 ei ole saavutettu viime vuosina missään.

Teknisen lautakunnan päätös oli lähinnä realiteettien tunnistaminen. Työmäärä on mitoitettava resurssien (henkilö ja kustannus) mukaan. Tämä tarkoittaa siten myös osalta alueista hoitotasoluokituksen laskua.

Teknisen lautakunnan on etsittävä nyt muilta toiminta-alueilta lisämäärärahoja päätöksen mukaisen palvelutason säilyttämiseksi ja viranhaltijoiden on mietittävä priorisoitavat alueet. Käytännössä tämä on siis strategian mukainen panostus viheralueiden hoitoon. Akaan strategian mukaan Akaa on kaunis. Uskomme, että tämä päätös näkyy pääsääntöisesti positiivisesti katukuvassa.

Pidetään kaikki yhdessä Akaa kauniina ja viihtyisänä. Tontinomistajalle kuuluu enintään kolmen metrin etäisyydelle tontin rajasta ulottuvan, tonttiin välittömästi rajoittuvan viherkaistan ja ojan alueella roskien poistaminen, muu puhtaanapito ja kasvillisuuden siistinä pitäminen. Siisteyden ylläpitäminen muillakin alueilla on täysin sallittua ja jopa suotavaa. Akaan koululaiset osallistuivat tänä keväänä siivoustalkoisiin siivoten aiempaa suuremmat alueet koulujen ympäristössä. Ja niitä kesäkukkiakin on tulossa.

Kaunista kesää toivottaen

Akaan tekninen lautakunta

Maija Toivonen (pj), Saija Roininen (vpj), Petri Aarnio, Timo Jaakkola, Juhani Jara, Marko Peltola, Ilkka Rehuttu, Anu Salovaara, Elina Talonen, Timo Tammisto, Kirsi Vaittinen, Matti Hänninen (varajäsen), Marko Kivi (varajäsen)

Lue myös Akaan Seudun pääkirjoitus: Onko pujo Akaan suojeluksessa?

 

Mäntymäki on nähnyt muutakin kuin elämän ehtoopuolta – Kuitusen kaksoset syntyivät Viialan vanhainkodissa marraskuussa 1961

$
0
0

Viime aikoina paljon esillä ollut Mäntymäki, entinen Viialan vanhainkoti, on ollut muutakin kuin asuinpaikka vanhuksille. Toini ja Väinö Kuitusen kaksospojat Vesa ja Martti syntyivät Viialan vanhainkodissa 1. marraskuuta 1961.

MS-tautia sairastanut Toini-äiti oli hoidettavana vanhainkodissa, koska hän oli kaatunut kotona ja katkaissut jalkansa.

– Silloin ei ollut muuta paikkaa, jossa häntä olisi hoidettu, Vesa Kuitunen kertoo.

Kaksospojista ensimmäisenä syntyi Vesa ja pikkuveli Martti kaksi tuntia myöhemmin. Vesa Kuitunen arvelee, että synnytyksessä oli mukana Viialan kunnankätilö Rauha Leino, joka tunnettiin neiti Leinona. Myös kotisynnytykset olivat vielä tuolloin Viialassa yleisiä.

– Tiedän monta kaveria Lallinmäestä, jotka ovat syntyneet kotona, Vesa Kuitunen sanoo.

Toijalan Seutu kertoi marraskuussa 1961 elämästä Viialan vanhainkodissa. Jutussa kerrottiin myös kaksospoikien syntymästä.

Sairaalaan ei ehditty

Kuitunen tietää omasta ja veljensä syntymästä vain sen, että velipoika sai hätäkasteen ja yksi talon työntekijöistä nimettiin vauvoille hoitajaksi. Varsinaista kastejuhlaa vietettiin vanhainkodissa ilmeisesti jo muutamaa viikkoa myöhemmin, jolloin Martista tulikin Vesa ja päinvastoin.

– Kastetilaisuudessa meidän nimet menivät väärinpäin. Mutta kun pappi oli kysynyt, menikö oikein, oli isä tuumannut, ettei sen niin väliä, Vesa Kuitunen nauraa.

Vanhainkodissa poikien syntymän aikaan töissä ollut Vesan anoppi Auli Huttunen muistelee, että kaksospojat syntyivät niin vauhdilla, että äitiä ei ehditty viedä sairaalaan.

– Muistan, että kävin katsomassakin vauvoja. Pojat olivat kaksosiksi isot, eivät mitään rääpäleitä, Huttunen kertoo.

Vesa Kuituselle Mäntymäki eli entinen Viialan vanhainkoti on edelleen tuttu paikka. Kuitusen isä asuu Mäntymäessä.

Naapurit pitivät jöötä

Lallinmäessä asuneen nelilapsisen perheen Toini-äiti joutui viettämään MS-taudin takia loppuelämänsä vanhainkodissa. Vesa Kuitunen muistaa äidin päässeen käymään kotona harvoin. Hän kuoli Viialan vanhainkodissa 41-vuotiaana vuonna 1975.

Perheen nuorimmat lapset olivat kouluikään asti hoidossa Sallinkulmalla. Myös kunnan kodinhoitajat auttoivat perhettä lastenhoidossa.

– Kerrostalossa kaikki auttoivat toisiaan ja vanhemmat katsoivat mukuloiden perään ja pitivät meille jöötö. Meitä kakaroita oli kerrostalossa varmaan kolmisenkymmentä, Vesa Kuitunen muistelee.

Nuohoojana työskentelevä Vesa on asunut Viialassa lukuun ottamatta Ruotsissa ja Helsingissä vietettyjä vuosia. Yksi veljistä asuu Toijalassa ja kaksoisveli pääkaupunkiseudulla. Yksi pojista sairasti äitinsä lailla MS-tautia ja menehtyi 31-vuotiaana.

Vesa Kuituselle Mäntymäki on edelleen tuttu talo. Siellä asuu nyt hänen 86-vuotias Väinö-isänsä.

Viialan vanhainkodissa syntynyt Vesa Kuitunen on seurannut myös vanhainkodin myöhempiä vaiheita. Vesan vaimo Jutta Kuitunen muistaa, että Viialan vanhainkodissa on vietetty myös häitä. Jutan sylissä on Whisky, joka on tiibetinspanielin ja kiinanpalatsikoiran sekoitus.

 

 

Toijalan Seutu 14. marraskuuta 1961

Muistojen parissa luodaan yhä uuttakin kangasta elonloimeen

Vanhainkodin erikoisuus

on myös löydettävissä Viialan kodin seinien suojista. Siellä on juuri pari viikkoa sitten nähty syntymisen ihme. Muuan nuori äiti, joka katkaisi jokin aika sitten jalkansa, joutui kotona vaikeuksiin ja tuli taloon tilapäishoitoon. Siinä samassa tohinassa näkivät päivänvalon virkeät kaksospojat, joitten ristiäisiä vietetään talon suojissa ensi torstaina. Tuskinpa missään muussa vanhainkodissa kuullaan vastasyntyneitten raikuvaa huutoa, joka on kuin tae elämän jatkuvuudesta. Kaikki vanhukset ovat tietysti pienokaisten yhteisiä isoäitejä ja -isiä, mutta kun parhaillaan on niin perin nuhaista aikaa, ei näitä kaikkia huolenpitäjiä voida päästää vauvoja hoitamaan. Ristiäispäivänä jokainen kuitenkin saa nähdä pikkumiehet, joista toinen saa nimekseen Martti, toisen nimi on vielä epävarma. Onnellisena hymyillen pienokaisten äiti Toini Kuitunen nosta ”nimettömän” pikkuisensa syliinsä, pontevaäänisen Martin potkiessa hoitajattaren huomassa. Luonnollisesti myös henkilökunnan jokapäiväinen elämä on saanut värikkään lisän näitten pienoisten antamasta erikoisesta puuhasta.

Kristiina

Pysähdy hetkeksi: Isän tyttö

$
0
0

Lehdessä mainostetaan: Kun suru koskettaa, palvelemme. On lohdullista tietää, että auttajia surun yllättäessä löytyy. Ammattitaidolla, järjestelmällisesti hoidetaan pakolliset käytännön asiat. Kiitos heille, jotka tekevät työtä surun keskellä – pyyteettömästi auttaen, eivätkä juurikaan niissä tilanteissa kiitoksin tule huomioiduiksi. Kun suru on läsnä, satuttaa, on todella vaikea sanoa kiitos.

Kiitos.

Kun marraskuussa 2015 tuli tieto isäni äkillisestä poismenosta, maailmani romahti. Sairauskohtaus, jonka hän sai, oli täysin odottamaton ja lopullinen. Hän sai lähteä saappaat jalassa, niin kuin monet ovat todenneet, parhaalla mahdollisella tavalla. Mieluisan työn touhussa, hyvässä seurassa, yllättäen, lopullisesti. Tuo tieto ei kuitenkaan minua lohduttanut, katkaisin välini yläkertaan, Taivaan Isään. Korkein oli tehnyt väärän valinnan ja nyt meni meidän välimme poikki. Olin surullinen ja kiukkuinen, yksinäinen ja hylätty. Väärä ihminen oli valittu lähtijäksi, liian aikaisin. Väärin siksikin, että isäni oli ollut täysin terve. Oli siis tapahtunut suurin vääryys minua kohtaan ja siksi totesin, että nyt meni välit poikki yläkertaan. Otin asian hyvin henkilökohtaisesti, menetys sattui.

Pysähdyin lähes kolmeksi vuodeksi, olinhan isän tyttö. Aikuinen nainen, mutta olin aina ollut isän tyttö. Suhteemme oli ainutlaatuinen, menetykseni maailman suurin. Isän tyttö oli jätetty yksin, minut on hylätty. Liian aikaisin, väärään aikaan, väärällä tavalla.

Kun nyt pysähdyn hetkeksi, ymmärrän ettei ole oikeaa aikaa. Jokainen täältä joutuu lähtemään eikä aikaa eikä paikkaa voi määrätä, ei lähtöjärjestystä ennalta suunnitella. Aika on muuttanut suruni muotoa ja minulla on jälleen keskusteluyhteys Taivaan Isään.

Minulla on myös kolme tytärtä. Hekin ovat isänsä tyttöjä. On ystäviä, tuttuja, jotka ovat tai ovat olleet isän tyttöjä. Suhde on ainutlaatuinen, se ei katso ikää. Sitä ei pysty selittämään, sanoittamaan. Keskusteluyhteys toimii silloinkin, kun se on äitiin katki, isä kuuntelee ja ymmärtää. Isän kanssa sopii samalle työmaalle. Isä voi toimia ajo-opettajana, istua samassa autossa apukuskina ja hakea vaikka maailman ääristä koulun herkkupäivään jotain muutakin kuin Prinsessa-keksejä. Isä, tuo ainutlaatuinen ihminen niin aikuisten naisten kuin tyttöjenkin elämässä on henkilö, johon ei välejä katkaista. Minä katkaisin hetkeksi välini Taivaan Isään, kun koin käsittämättömän suurta ja satuttavaa surua.

Sanotaan, että ikävä on pohjaton. Se on pohjaton, lohduton, loputon. Teille, isän tytöille sanoisin, nyt tiedän, että aika auttaa. Suru muuttaa muotoaan, sen minäkin tiedän nyt. Kiittäkää ja antakaa anteeksi, vaalikaa suhdetta muihin läheisiin, sisaruksiin, sukulaisiin ja ymmärtäkää, isän ja tyttären suhde voi olla ainutlaatuinen. Sitä ei pysty sanoittamaan.

Anteeksi.

Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.  Kolossalaiskirje 3:13

Mervi Pulkkinen

Kirjoittaja on akaalainen kirkkovaltuutettu.

Akaan koulujen ja päiväkotien ruokalista viikolle 20

$
0
0

13.­­‑17.5. (viikko 20)

 

Maanantai

Jauhelihakastike, täysjyväpasta, salaatti

 

Tiistai

Broilerijuustokeitto, leipä, tuorepala

 

Keskiviikko

Uunimakkara, perunasose, salaatti

 

Torstai

Kalastajankalavuoka, punajuuri, salaatti

 

Perjantai

Kasvishernekeitto, ruisleipä, tuorepala tai pinaattikeitto, kananmuna, ruisleipä

Muutokset mahdollisia!

Miten määritellään Akaan historia?

$
0
0

Facebookin Akaalaiset-ryhmässä käytiin välillä melko kiivastakin keskustelua, joka sai alkunsa Akaan Seudun verkkosivuillaan julkaisemasta jutusta, joka oli otsikoitu ”Vuoden Akaalaista etsitään jälleen – Katso lista vuosina 1979–2018 palkituista”.

Jutussa kuitenkin oli listattu Vuoden Toijalalaiset ja Vuoden Akaalaiset, mutta unohdettu Vuoden Viialalaiset tai Kylmäkoskelaiset. Minulla ei ole tietoa, onko Vuoden Kylmäkoskelaista koskaan valittu, mutta tiedän, että Vuoden Viialalainen on.

Olisin toivonut jutun vastaavan otsikkoa ja listaavan kaikki Vuoden Akaalaiset. Nyt se listasi kaikki Akaan Nuorkauppakamarin valitsemat.

Toki toimittaja olisi tällöin joutunut tekemään vähän enemmän töitä, koska olisi joutunut selvittämään, onko Vuoden Kylmäkoskelainen valittu. Ja jos on, niin selvittämään keitä he ovat. Jos sellaista ei ole valittu, minusta ei ole kohtuutonta, että tämä olisi juttuun kirjoitettu esimerkiksi: ”Toimituksen tiedossa ei ole, että Vuoden Kylmäkoskelaista on koskaan valittu”.

Tämän lisäksi toimittaja olisi myös joutunut kaivamaan listan Vuoden Viialalaisista, mitä ei helposti netistä löydä. Vuoden Viialalaisen nimittävä taho ei ole enää toiminnassa, joten ei ole olemassa ketään tätä tietoa internettiin lataamassa. Akaan Seudusta/Viiala-lehdestä tuon tiedon luulisi löytyvän.

Tämä keskustelu herättikin kysymyksen siitä, kenen historia on Akaan historiaa. Alkaako Akaan historia Toijalan ja Viialan kuntaliitoksesta? Mutta onhan Akaa (Ackas) vanha tunnettu nimi ja paikka, joten kyllähän Akaan historian tulee ulottua pidemmälle.

Onko Akaan historia sidottu kaupungin rajoihin? Vai onko Akaan historia Vanhan Akaan + Toijalan + Akaan historia kuntaliitoksen jälkeen? Itse olen ollut siinä käsityksessä, että Akaan historia = Vanhan Akaan + Kylmäkosken + Toijalan + Viialan + uuden Akaan historiat yhdessä. Mutta ehkä olen väärässä olettamuksessani? Kuka tämän määrittää?

Pohtiessani tätä asiaa mietin yritysmaailmaa ja siellä tapahtuvia fuusioita ja yrityskauppoja. Yrityskauppojen kohdalla taitaa useimmiten mennä niin, että ostettujen yritysten historia katoaa, tai sieltä nostetaan vain muutama tärkeä vuosiluku yritysesittelyyn, eli lähinnä ne asiat, joilla on ollut vaikutusta emoyritykseen. Fuusioissa asia on hiukan toisin. Silloin molempien yritysten historia yhdistetään ja siitä tulee tämän fuusioituneen yrityksen historiaa. Ainakin minulla on tämä käsitys, mutta ehkä joku osaa tämän paremmin ja korjaa käsitykseni.

Akaan Seudulla paikallislehtenä on aika suuri vastuu artikkeliensa kautta joko edistää Akaan yhtenäisyyttä tai hajottaa sitä. Kyse on pienistä asioista. Artikkelin pohjalta useammalle Akaan viialalaiselle tuli se käsitys, että Viialan historia ei ole Akaan historiaa. Vain Toijala lasketaan. Miten me silloin voimme rakentaa yhtenäistä Akaata, jos meitä ei lasketa akaalaisiksi ennen kuin liitoksen jälkeen? Me ja meidän historiamme on akaalaista siinä missä Hirsikankaan mäen eteläpuolinenkin.

Facebookin keskustelun perusteella osalla kirjoittajista ei ollut mitään käsitystä, että muita kuin Vuoden Toijalalaisia on ennen Vuoden Akaalaista edes valittu. Eikö tässä olisi paikallislehden ihan hyvä avartaa ihmisten näkemystä ja kertoa miten asiat ovat?

Toivoisin Akaan Seudun ymmärtävän vastuunsa ja vaikutusmahdollisuutensa yhtenäisen Akaan luomisessa ja akaalaisen identiteetin tukemisessa.

 

Hillevi Peltola

Monta isäntää ja ottajina punaisetkin – Omavarainen Konhon kartano vei juustojaan jopa Iso-Britanniaan

$
0
0

Konhon kartanon 1800-luvun loppupuolella.

Konhon kartano elää vain aikalaisten tarinoissa ja valokuvina. Elämä Konhossa oli taruakin ihmeellisempää, ylellistä, tarkkaa ja omavaraista. Monen isännän paikka ehti palvella punaiseen Suomeen uskoviakin.

Kartano muodostettiin 1590-luvulla viidestä tilasta, jotka sata vuotta myöhemmin koottiin säteriratsutilaksi. Varuskirjuri Jaakkima Perttelinpoika osti Konhon kylästä vuoden 1590 tienoilla kolme taloa ja saatuaan kuningas Juhana III:lta 5.7.1591 verovapauden, rakennutti Konhon kartanon, jota pitivät hänen sukulaisensa vuoteen 1645, jolloin se siirtyi palkkatilaksi läänin kirjanpitäjälle Matti Tolpolle.

Vuosina 1665-1709 kartanoa isännöi Tolpon aateloitu poika Martti Löschiöld, joka oli Sääksmäen tuomiokunnan tuomari. Kartanosta ei 1700-luvulla ole kirjattu yhtään torppaa, 1800-luvulla niitä oli neljä.

Konhon kartanosta on jäljellä enää kivijalka.

Vuosina 1761-1807 kartanoa isännöi maanmittari Gabriel Barck ja hänen jälkeensä luutnantti Klas Henrik von Quanten, Juha Pietolan suku ja vuosina 1846-1873 Karl August Granfelt.

Viialan kartanon omistaja Viktor Emil Krusberg omisti myös Konhon kartanon vuosina 1874-1897. Hän vuokrasi sen vuonna 1888 Alexander Ollenbergille. Urjalasta muuttaneeseen Ollenbergin perheeseen kuuluivat vaimo Emma sekä lapset Laina ja Linda. Heille syntyi myös poika, mutta tämä kuoli jo pienenä.

Alexander Ollenberg.

Mustialan maamieskoulun käynyt Ollenberg osti Konhon kartanon itselleen yhdeksän vuotta myöhemmin. Meijerikoulusta valmistunut kartanonrouva Emma Ollenberg oli hyvä ja tarkka taloudenpidossa ja myös tiukka lasten käytösten vaalija.

– Kun tultiin saliin, piti kynnyksellä pysähtyä ja niiata, muuten sisääntulo meni uusiksi. Emma-rouva lähetti tyttäret Metsäkansan kouluun kartanon reellä, johon olisi varmaan mahtunut muitakin lapsia, mutta ei se passannut hänelle. Koulun välitunneilla kartanon tyttäret olivat opettajan luona, kun muut koululaiset telmivät pihalla, muistelee Urho Santin tyttärentytär Asta Santti äitinsä kertoneen.

Vuonna 1917 kartanon omistusoikeus siirtyi Linda-tyttärelle ja hänen miehelleen, agronomi Urho Santille. Santtien jälkeen Konhon kartanon omistivat Kalle Hakala ja hänen perillisensä, joille kartanon pito ilmeisesti ei kannattanut ja he myivät kartanon Yhtyneille Paperitehtaille vuonna 1940.

Viimeksi kartanon päärakennuksena oli vuonna 1820 rakennettu, alun perin yksikerroksinen, mansardikattoinen, keltaiseksi rapattu rakennus.  K.A. Granfeltin aikana ( 1846-1873) siihen lisättiin vilpola. Myöhemmin, ilmeisesti vuosisadan vaihteen aikoihin, kartanoon rakennettiin kapea yläkerta. Pieniä remontteja tehtiin myös Aleksander Ollenbergin isännyyden aikana. Tästä rakennuksesta on jäljellä vain kivijalka ja muutama valokuva.

Inkeri, Marjtta ja Sakari Santti.

Rakennuksessa oli yhteensä 11 asuinhuonetta. Sisäänkäynti oli julkisivun keskellä.

Omavarainen kartano oli juusotojen viejä

Kartanosta ja sen alueelta löytyi lähes kaikki mitä taloudessa tarvittiin. Sillä oli suuri 1830-luvulla rakennettu kivinavettarakennus, johon mahtui 100 lehmää ja 8 hevosta. Sen tiilisessä siipirakennuksessa oli sikala ja kanala. Navettarakennuksesta muistuttaa siitäkin enää vain kivijalka.

Konhon kartanon jyhkeät kiviseinät ovat vielä pystyssä.

Kartanolla oli myös leipomo ja oma meijeri, jossa valmistettuja juustoja vietiin aina Iso-Britanniaan asti.  Lampaitakin kartanolla oli.

– Mitä minä olen ymmärtänyt, eivät ne saviset pellot ja huonot metsät kuitenkaan olleet suuria tulolähteitä, kyllä se paras tuotto tuli eläimistä, sanoo Asta Santti.

Ylempänä tontilla oli paja ja viljankuivaamorakennus. Talouskeskus sijaitsi viljelysten keskellä ja rannassa oli iso venelaituri ja sauna. Elettiin yhteisöllistä elämää, yhdessä tehtiin ja oltiin. Muonamiehille, rengeille ja piioille oli kaikille omat rakennuksensa.

Urho Santin ja Linda (os.Ollenberg) vihkiäiset 11.7.1912.

Isäntä ammuttiin kartanon maille

Kansalaissodan aikaan Konhon kartano oli Metsäkansaan muualta tulleiden punaisten hallussa. Heidän vankejaan pidettiin pakarirakennuksessa. Kartanon isäntä Aleksander Ollenberg vangittiin ja häntä lähdettiin viemään pois kartanosta. Mieli muuttui matkalla ja Ollenberg ammuttiin oman kartanonsa maille.

Konhoon punaiset kokosivat myös Metsäkansan taloista ryöstämiään tavaroita ja eläimiä. Sieltä ne kuljetettiin Luopioinen-laivalla Viialaan ja sieltä junalla Hämeenlinnaan.

Laivalaituristakin jäljellä vain perustuskiviä.

Talvella Viialaan johti jäätie, jota punaiset käyttivät kuljettaessaan niin väkeä kuin ruokatarvikkeita ja aseita.

Muolaalaiset asutettiin Konhon maille

Sodan jälkeen Metsäkansaan tuli runsaasti evakkoja Karjalan kannakselta Muolaasta. Syntyi viitisentoista asutustilaa, kun Yhtyneet Paperitehtaat myi heille 41 hehtaaria Konhon kartanon maita. Varsinainen kartanoalue jaettiin puoliksi, siten että tyhjä kartanorakennus ja navetta jäivät toiselle ja muut rakennukset toiselle puolelle.

Kartanon vilja-aitta on nykyisin majoituskatössä. Aittaa remontoidaan parhaillaan.

– Itse kartanon sai setäni Arvo Luukka ja isäni Sulo Luukka sai tämän puolen, joka nyt on meillä. Minulla on sellainen käsitys, että vanha kartanorakennus sitten purettiin siksi, kun kaikesta oli pulaa. Olen ymmärtänyt, että siitä saatiin rakennustarpeita siirtolaiset asuntoihin ja taloihin. kertoo Paavo Luukka, jonka sisar oli Toijalassa elämäntyönsä tehnyt luokanopettaja Sisko Holkeri.

Tarina ei kerro, missä kartanon irtaimisto on. Pihan kalustovajassa olleet monet komeat kiesit annettiin karjalaisille.

Ammin talo on tallella

Mansardikattoinen, ristipäätyinen huvilarakennus, joka on rakennettu vuosina 1917-18 oli sodan jälkeen kartanon leskeksi jääneen vanhan emännän, Emman asuntona. Rakennusta kutsuttiin Ammin taloksi. Myöhempinä vuosina se toimi myös piikojen asuntona.

Ammin talo on nykyisin Paavo ja Inke Luukan omistuksessa.

Ammi talo on yhä pystyssä ja on nykyisin Paavo ja Inke Luukan omistuksessa. Se on kaksikerroksinen, keltaiseksi maalattu rakennus, jossa on kuusi asuinhuonetta ja kaksi keittötä sekä kuisti järven puolella.

Rakennuksen yläpuolella rinteessä on punainen, entinen vilja-aitta, joka nykyisin on vieraskäytössä.

Inke Luukka Ammin talon kuistilla.

Juho Veikkolainen oli jälleen vauhdissa Lahden suurmäen ylämäkijuoksussa – 16-vuotias akaalainen on pinkonut Nahkialanvuoren kuntoportaat Dmitri Borichevia nopeammin

$
0
0

Juho Veikkolainen oli toinen Lahden suurmäessä lauantaina järjestetyssä ylämäkijuoksussa. Veikkolainen oli kakkonen myös viime vuonna, jolloin hän päihitti kolmanneksi sijoittuneen hiihdon olympiavoittajan Iivo Niskasen. Tänä vuonna Niskanen jäi kahdeksanneksi.

Viialassa asuva ja Lempäälän lukiossa opiskeleva Veikkolainen harrastaa hiihtoa ja juoksua. Lahdessa hän pinkoi 400 metrin matkan mäkimontusta hyppyrin huipulle ajassa 3.43. Voiton vei slovenialainen ammattipyöräilijä Martin Kozelj ajalla 3.30.

– Finaalissa satoi, mikä teki alastulorinteestä liukkaan. Liukkauden takia meno oli vähän hitaampaa kuin viime vuonna. Aika paljon sai hakea apua mäkeen levitetystä verkosta, Juho Veikkolainen kertoo.

Veikkolaisen mukaan finaalin ratkaisut tehtiin vauhdinottomäkeen lähdettäessä, jolloin slovenialainen kiskaisi eron Veikkolaiseen, joka sai puolestaan karistettua kolmanneksi sijoittuneen virolaisen kilpailijan kannoiltaan.

Red Bull 400 -kisan finaalia edelsi karsinta, joka käytiin alastulorinteessä. Juho Veikkolainen oli alkuerien nopein ajalla 1.55.

Kuntoportaat 24 sekunnissa

Veikkolainen kävi vappuviikolla testaamassa nopeuttaan myös tuoreissa Nahkialanvuoren kuntoportaissa, kun Facebookissa arvuuteltiin, kuka lyö lentopalloilija Dmitri Borichevin portaiden vihkiäistapahtumassa tekemän 25 sekunnin ennätyksen. Veikkolainen harppoi portaat 24 sekunnissa, mutta suoritus jäi kuvaamatta. Urheilija aikoo toteuttaa haasteen vielä uudelleen ja kuvata sen.

–  Rappuset ovat itselleni lyhyet verrattuna siihen, mitä olen tottunut juoksemaan, mutta kyllä niissäkin sykkeen saa ylös, kun tarpeeksi monta kertaa juoksee, Juho Veikkolainen sanoo.

Ensi viikonloppuna Veikkolainen osallistuu ylämäkijuoksun epävirallisiin SM-kisoihin Sappeella.

Ylämäkijuoksun finaalia edelsi karsinta, joka käytiin alastulorinteessä. Juho Veikkolainen oli kaikkien alkuerien nopein. Kuva Victor Engström


Saarisen perheessä on äitienpäivänä tuplajuhlat – Eija ja Juha kohtasivat esikoisensa eteläafrikkalaisessa lastenkodissa toukokuussa 2008

$
0
0

Toijalassa asuvaan Saarisen perheeseen kuuluvat äiti Eija, isä Juha sekä lapset, 8-vuotias Thandeka ja 13-vuotias Tshepo. Vuonna 2010 Saariset palasivat Helsingin-vuosien jälkeen kotiseudulle. Eija ja Juha ovat molemmat lähtöisin Viialasta.

 

Eija Saarisesta tuli äiti äitienpäivänä 2008. Tuolloin Eija ja Juha kohtasivat ensimmäistä kertaa esikoisensa johannesburgilaisessa lastenkodissa Etelä-Afrikassa. Saarisen perheessä juhlitaankin äitienpäivänä sekä äitiä että poikaa.

– Siellä se oli vaippapöksynä päiväunilla ja taustalla soi rauhallinen afrikkalainen musiikki, Eija muistelee.

Nalle Puh mukana ensihetkissä

Ensitapaaminen kahden vuoden ja viiden kuukauden ikäisen Tshepon kanssa eteni pikkuhiljaa. Ensin lapsi sai totutella vieraiden, vaaleiden aikuisten ääniin ja läheisyyteen selkä heihin päin. Eija ja Juha pitivät lasta vuorotellen polvellaan ja esittelivät tälle tuliaisena tuomaansa Nalle Puhia. Kutittelu sai pojan kikattamaan. Lopulta leikittiin piilosta, ja Tshepo tuli juosten Eijan ja Juhan syliin.

– Kun välipalalla istuimme muiden lasten kanssa lattialle, Tshepo peruutti syliini. Kun myös muut lapset pyrkivät siihen, hän työnsi heidät pois kuin sanoakseen, että nämä ovat minun, Eija kertoo.

Leijonat saivat puhumaan

Matkan toisena päivänä Eija ja Juha saivat Tshepon mukaansa lastenkodista.

– Olihan se jännittävää, kun ei aiemmin ollut ollut omaa vauvaa. Mutta Tshepo omaksui hyvin nopeasti tietyt rutiinit.

Etelä-Afrikassa perhe viipyi kaikkiaan pakolliset 12 päivää, joihin kuului tutustumista paikallisiin nähtävyyksiin ja kulttuuriin sekä adoption vahvistanut oikeudenkäynti.

Eija ja Juha puhuivat Tshepolle alusta asti suomea. Tshepo ei vielä puhunut mutta lastenkodissa hän oli kuullut englantia. Kun perhe retkipäivän jälkeen katseli hotellihuoneessa videoita leijonapuistosta, Tshepo kommentoi näkemäänsä ensimmäistä kertaa englanniksi.

– Sitä ennen hän ei ilmeisesti ollut kokenut tarpeelliseksi käyttää kieltä, mutta silloin hän sanoi ”look, look”, ”cat”, ”big cat”, Eija kertoo.

Hoidot eivät auttaneet

Eija ja Juha päätyivät adoptioon, kun hoidoista ja koeputkihedelmöityksistä huolimatta he eivät saaneet biologista lasta.

– Ajatus adoptiosta lähti Juhalta. Ensin se tuntui minusta vieraalta, mutta lopulta olin valmista kauraa, kun mietin, miten paljon maailmassa on lapsia vailla hyviä vanhempia. Se oli menoa viimeistään siinä vaiheessa, kun tieto ihanasta pikkuisesta tuli, Eija kertoo.

Adoptioasiaa hoiti Helsingin kaupunki, jossa Viialasta lähtöisin oleva pariskunta tuolloin asui. Adoptioprosessi kesti kaikkiaan kaksi vuotta.

– Kun paperit lopulta lähtivät Etelä-Afrikkaan, neljän viikon päästä tuli tieto lapsesta ja siitä neljän viikon päästä olimme jo hakemassa häntä. Meistä tuntui, että siellä oli odotettu Tshepolle oikeita vanhempia.

Juha, Eija ja Tshepo Johannesburgissa toukokuussa 2008.

Jalkapallo viivästytti adoptiota

Vuonna 2012 perhe kasvoi pienellä tyttärellä, Thandekalla, joka Suomeen tullessaan oli vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen. Eija ja Juha halusivat Tshepolle sisaruksen sekä kaverin, joka voisi jakaa saman taustan. Myös Thandeka on adoptoitu Etelä-Afrikasta. Äidin puolelta juuret ovat naapurimaassa Zimbabwessa.

– Toinen lapsi alkoi tuntua aika nopeasti hyvältä ajatukselta sen takia, että silloin perheen sisällä olisi lapsilla vertaistukea toisistaan, Eija toteaa.

Adoptioprosessi oli yhtä pitkä kuin ensimmäisellä kerralla. Asioiden käsittelyä viivästytti Etelä-Afrikassa vuonna 2010 pelatut jalkapallon MM-kisat.

– Moneen kuukauteen ei tapahtunut mitään, kun siellä vaan pelattiin jalkapalloa, Eija tuhahtaa.

 

Juha, Tshepo ja Eija matkustivat helmikuussa 2012 Etelä-Afrikkaan, jossa perhe kasvoi pienellä Thandeka-tytöllä.

Pikkusisko synttärilahjaksi

Eija ja Juha eivät vielä tienneet tulevan lapsensa sukupuolta, kun Tshepo jo puhui pikkusiskosta. Samaan aikaan perhe rakensi taloa Toijalaan.

– Kun suunnittelimme huoneita, Tshepo näytti, että tuossa on minun huoneeni ja tuossa on pikkusiskon huone, Eija kertoo.

Koko perhe matkusti helmikuussa 2012 Johannesburgiin. Thandekan virallinen adoptiopäivä oli ystävänpäivä ja Tshepon 6-vuotissyntymäpäivä.

– Tshepo sai pikkusiskon synttärilahjaksi, Eija nauraa.

Myös Tshepo oli mukana oikeudessa antamassa valan, jossa hän lupasi tuomarille jakaa kaiken pikkusiskonsa kanssa ja opettaa tälle jalkapalloa.

Adoptiomatka ei ollut pelkästään iloinen kokemus. Lastenkoti sijaitsi nuorisovankilan yhteydessä, sitä vartioivat aseistetut miehet ja ympäristö oli pienokaisille karu. Paikka on sittemmin suljettu sisäilmaongelmien takia.

– Onneksi koko paikkaa ei enää ole, Eija huokaa.

13-vuotiaan Tshepon mielestä äiti on huolehtiva, tarkka ja osaava ja 8-vuotiaan Thandekan mielestä kiva.

Rajat ovat rakkautta

Nyt Tshepo on 13-vuotias kuudesluokkalainen ja Thandeka 8-vuotias tokaluokkalainen. Eijan mukaan sisarusten suhde on samanlainen kuin muissakin perheissä.

– He pitävät toistensa puolta mutta myös tappelevat kuten muutkin sisarukset.

Juha työskentelee palomestarina Nesteen öljynjalostamolla Porvoossa ja Eija on aloittanut koti- ja hoivapalveluyritys Eijuskan työskenneltyään yli 22 vuotta Stockmannilla. Äitinä Eija arvelee olevansa huolehtiva ja pedantti.

– Olen kyllä aika tiukka, mutta olen opettanut lapsille, että rajat ovat rakkautta. Olen myös sellainen leijonaemo ja puutun tosi herkästi kiusaamiseen. Haluan lasten myös kertovan, jos sellaista on.

Perhe on kohdannut ihonväriin liittyvää nimittelyä, mutta Eijan mukaan rasistisia kommentteja kuulee Akaassa harvemmin kuin Helsingissä. Eija sanoo oppineensa itse suvaitsevammaksi.

– Olen oppinut ja opettanut lapsia olemaan välittämättä siitä, jos joku tuijottaa. Olen itse tullut värisokeaksi sille, että olemme erilainen perhe, mutta kaikille se ei ole yhtä tuttua.

Eija on kohdannut myös vieraiden ihmisten liiallista tuttavallisuutta.

– Varsinkin kun kuljimme julkisilla liikennevälineillä Helsingissä, jotkut tulivat silittelemään ja taputtelemaan lasta. Niin ei voi tehdä kenenkään lapselle ilman lupaa.

Thandeka on tokaluokkalainen, jonka lempiaine koulussa on musiikki.

Äidin makaronilaatikko on parasta

Eija ja Juha ovat kertoneet lapsilleen avoimesti kaiken, minkä he tietävät näiden juurista. Eijan mukaan lapsia menneisyys kiinnostaa vaihtelevasti.

– He ovat suomalaisia ja meidän lapsiamme. He eivät ajattele niin vahvasti taustaansa, Eija sanoo.

Adoptioperheiden toivotaan tutustuttavan lapset muun muassa synnyinmaansa ruokakulttuuriin. Saarisilla tämä näkyy siinä, että bataattia käytetään ruuanlaitossa enemmän kuin suomalaisperheissä yleensä.

– Kaikkein parasta on kuitenkin äidin tekemä lihamakaronilaatikko, Eija kertoo.

Vilpitön auttaja ei pujota köyttä kaulaan ja voi löytää kansainvälistymisen avaimet – Yrityskummi kertoo yrittäjälle hyvät ja huonot uutiset

$
0
0

Toiminnanjohtaja Tapani Kaskelä kävi kertomassa Akaan yrittäjille Pirkanmaan Yrityskummit ry:n toiminnasta.

Viime vuonna Pirkanmaan Yrityskummit ry:n kummit tekivät 7 800 tuntia mentorointia pirkanmaalaisissa yrityksissä. Kummit jakavat omaa osaamistaan. Kun kummin ja yrittäjän välille syntyy luottamus, tapaamisissa keskustellaan hyvin henkilökohtaisistakin asioista.

– Mentorointi on keskustelua, kuuntelua, haastamista ja sparraamista. Kummi haluaa vilpittömästi vain auttaa ja jakaa omaa osaamistaan toisen kanssa, sanoo Pirkanmaan Yrityskummien toiminnanjohtaja Tapani Kaskela. Kaskela vieraili Akaan yrittäjäyhdistyksien aamukahvitilaisuudessa Viialassa perjantaina.

Yhteistyö kummien kanssa käynnistyy tavallisimmin yritysklinikalla, johon yrittäjä ja joskus myös yrityksen avain henkilöt kutsutaan. Paikalla on myös yrityskummeja.

– Tämä noin kaksituntinen tapaaminen rauhoitetaan kokonaan yrityksen asioihin. Keskustelemme, kyseenalaistamme ja haastamme. Tämän jälkeen yritys saa kummin tai voimme myös ohjata yrittäjän verkostomme muiden asiantuntijoiden luo. Kummi ei ota vastuuta yrityksestä, eikä tee päätöksiä. Kummi antaa näkemyksensä asioista yrityksen käyttöön.

Viime vuonna Pirkanmaan Yrityskummien palveluksia käytti 158 yritystä. Yrityskummeja Pirkanmaalla on yli 200, joista aktiivisesti toimii noin 100.

– Yhdellä kummilla on kolmesta neljään yritystä. Tämä riippuu siitä, onko kummi työelämässä vai ei. Joillakin saattaa olla seitsemänkin yritystä, mikä on jo täysipäiväistä osallistumista. Klinikoita pidettiin viime vuonna 175, joten kyllä kummeille töitä tulee, kertoo Kaskela.

Kummeina on yritysjohtajia, yrittäjiä ja eri erikoisalojen asiantuntijoita.

– Naisia on kummeina vähemmän. Ja kun tiedämme, että esimerkiksi hoivapalveluyritysten määrä lisääntyy, naiskummeja tarvittaisiin enemmän. No toki raavaat miehetkin kummeiksi pystyvät.

Kummien toiminta on hyvin luottamuksellista, jopa salaista. Pienillä paikkakunnilla toimiviin yrityksiin, kummi tulee yleensä muualta.

Mukaan pääsee soittamalla

Kynnys käyttää Pirkanmaan Yrityskummien palveluja on tehty mahdollisimman matalaksi. Mukaan pääsee ottamalla yhteyttä Yrityskummien kotisivun kautta tai soittamalla suoraan toiminnanjohtaja Tapani Kaskelalle numeroon 050 303 9000.

– Sovimme klinikka-ajan ja otan yhteyden kummeihin. Kummit saavat itse oman kiinnostuksen mukaan päättää, tulevatko mukaan eli onko heillä jotakin annettavaa. Sitten kutsun porukan koolle. Itse klinikalla ei vielä tarvitse kertoa, kenet haluaa kummiksi. Useimmiten menee viikko tai kaksi, ennen kuin yrittäjä tekee päätöksen. Useimmille riittää klinikan keskustelu, vajaa puolet ottaa kummin.

Kummi sitoutuu yritykseen ilmoittautuessaan klinikalle. Kun yrittäjä valitsee kumminsa, sitoutuminen vielä vahvistetaan, koska klinikalla voi vaikkapa ilmetä, että kummi onkin jäävi.

– Kun yrittäjä ja kummi on löytänyt toisensa, tehdään toistaiseksi voimassa oleva sopimus ja sovitaan ensimmäinen kummitapaaminen. Se, kuinka usein yrittäjä ja kummi tapaavat, on molempien oma asia. Alussa ollaan tekemisissä aktiivisemmin. Pisimmät kummisuhteet Pirkanmaalla ovat kestäneet kahdeksankin vuotta, joten puhelimellakin asioita on varmaan hoidettu. Keskimäärin kummin ja yrittäjän yhteistyö kestää kolmesta neljään vuotta.

Akaan kaupungin yrityskoordinaattorina juuri aloittanut Jukka Turunen on yksi Pirkanmaan Yrityskummien kummeista.

Kummin voi myös vaihtaa ihan vaikka siitä syystä, että naama ei miellytä. Kummi voi myös ehdottaa toista kummia, kun oma osaaminen ei riitä. Kummeja voi olla yrittäjällä myös useampikin. Kummien toiminta on yrittäjälle ilmaista. Yrittäjä pääsee Pirkanmaan Yrityskummien asiakkaaksi 120–200 euron liittymismaksulla riippuen yrityksen koosta.

Apua tarvittaessa heti

Tavallisimmin kummi tarvitaan sparraamaan yrittäjää. Pirkanmaan Yrityskummien kantava motiivi on halu auttaa ja tahto luoda menestystarinoita. Pirkanmaan Yrittäjien kanssa Yrityskummit on käynnistänyt 2017 tukipalvelun myös akuutteihin tilanteisiin.

– Yleensä kyseessä ovat talousasiat, mutta voi olla muutakin. Tähän meillä on oma ryhmänsä. Yrittäjäjärjestö on tässä puolueeton toimija, jossa aina vastataan puhelimeen. Sieltä asia tulee minulle ja sovin välittömästi tapaamisen yrittäjän kanssa.

Tukipalveluissa yrittäjää auttaa kaksi kummia, jotka käyvät yrittäjän kanssa perusteellisen keskustelun. Toinen kummeista lähtee vielä keskustelun jälkeen katsomaan perään, että sovitut asiat hoituvat.

– Meillä on tässä käytössä hyvä verkosto. Pystymme selvittämään muun muassa heti, millaisessa jamassa yrittäjän veroasiat ovat. On yhteydet mielenterveysseuraan, syöpäyhdistykseen, seurakuntiin ja totta kai myös rahoituslaitoksiin. Aina löytyy henkilö auttamaan. Yrittäjää ei pompoteta yhtään, vaan apu pyritään antaman heti, sanoo Kaskela.

Toiminnan tarpeellisuudesta kertoo se, että talousasioiden tukipalveluihin tulee asiakkaita viikoittain edelleen.

Yritys on aina kaupan

Yrityskummit auttavat yrittäjää tarvittaessa myös omistajanvaihdos- ja sukupolvenvaihdosasioissa. Monelle yrittäjälle yrityksen myyminen tai siirtäminen esimerkiksi lapsille on hyvin herkkä asia. Periaatteessa yrityksen pitää olla aina myyntikunnossa, mutta tosiasiassa itse perustettu yritys on perheenjäsen.

– Kummit eivät tässä tee mitään papereita. Käymme tapaukset tarkkaan läpi ja annamme neuvoja. Usein näissä asioissa tarvitaan ulkopuolisen näkökulmaa. Sukupolvenvaihdoksessa yksi tärkeimmistä huomioista on yleensä se, mikä on luopujan rooli jatkossa.

Uusin Pirkanmaan Yrityskummien aluevaltaus on kansainvälistymispalvelu yrityksille, jotka miettivät maailmalle lähtöä.

– Katsotaan, onko kotipesä kunnossa – ovatko tuotteet, palvelut ja taustat kunnossa. Tähän meillä on kummeja, joilla on kokemusta eri maista ja byrokratiasta aina komennuksia myöten, sanoo Yrityskummien toiminnanjohtaja Tapani Kaskela.

Laasalat voittivat lisäpainoleuanvedon SM-pronssia

$
0
0

Lisäpainoleuanvedon suomenmestaruuksista kilpailtiin lauantaina Espoossa. Akaaseen SM-mitaleita tuli kaksi.

Sarjassa miehet 110 kiloa Lauri Laasala sijoittui kolmanneksi tuloksella 76 kiloa. Sarjan voiton vei Kimmo Kostiander tuloksella 98 kiloa ja toiseksi sijoittui Vesa Timperi tuloksella 80 kiloa.

Myös Irina Laasala oli kolmas sarjassaan naiset 70 kiloa tuloksella 34 kiloa. Tulos on samalla 40-vuotiaiden naisten Suomen ennätys. SM-kultaa vei Marianne Katila tuloksella 45 kiloa ja SM-hopeaa Mari Turpela tuloksella 38 kiloa.

Nuoret ja veteraanit kamppailivat Suomen Cup -titteleistä. Hujasen sisarukset kisasivat T15-sarjassa, jossa Vilja Hujanen oli toinen tuloksella 14 kiloa ja Helmi Hujanen kolmas tuloksella 13 kiloa.

Lisäpainoleuanvedossa sarjansa voittajaksi selviää se, joka vetää mahdollisimman suurella lisäpainolla yhden hyväksytyn leuan. Vetoyrityksiä on kolme.

Irina Laasala (oik.) palkittiin SM-pronssilla sarjassa naiset 70 kiloa. Sarjan voiton vei Marianne Katila ja toiseksi sijoittui Mari Turpela. 

 

Lauri Laasalan tulos sarjassa miehet 110 kiloa oli 76 kiloa.

”150 uhria, 150 pettymystä” – Monen nuoren elämänhallinta on Akaassakin kadonnut täysin, rikoskomisario Antti Uusipaikka pitää oikeuden tuomioita liian lievinä

$
0
0

Rikoskomisario Antti Uusipaikka ihmettelee, kuinka moni ihminen lankeaa netissä petoksen uhriksi. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Akaan Seutu on parin vuoden aikana uutisoinut akaalaisista nuorista, jotka ovat jääneet kiinni netissä tehdyistä petoksista. Yleensä he ovat myyneet tavaraa, jota ei ole olemassakaan. Ostajalta on saatu rahat, mutta ostaja ei ole saanut mitään.

Akaassa asuva nuori mies vangittiin epäiltynä useista nettipetoksista. Poliisin mukaan mies oli myynyt netissä olematonta tavaraa, kuten pelikonsoleita ja älypuhelimia. Petoksen uhriksi joutui useita kymmeniä ihmisiä, joiden menettämät summat olivat kymmeniä tuhansia euroja.

Vähän yli 20-vuotias akaalaisnainen puolestaan sai Pirkanmaan käräjäoikeudessa tuomion kahdesta petoksesta. Toinen ostaja luuli hankkivansa naiselta 12 muumimukia 960 eurolla ja maksoi kauppahinnan tämän tilille. Myyjä esiintyi toisen henkilön nimellä salaten henkilöllisyytensä sekä sen, ettei hänellä ole ollut aikomustakaan toimittaa mukeja ostajalle.

Toinen henkilö luuli saavansa samalta henkilöltä nettisivuston kautta kaksi muumimukia 185 eurolla. Tässäkin tapauksessa akaalaisnainen esiintyi toisen henkilön nimellä eikä aikonut toimittaa mukeja.

Sama nainen on ollut tänäkin vuonna petoksista käräjillä ainakin kahdesti. Tuomio on tullut myös ryöstöstä.

Valkeakosken poliisin vanhempi konstaapeli Hanna Uusitalo on huomannut, että nettipetoksia tekevien nuorten elämänhallinta on yleensä lähtenyt täysin lapasesta. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Tuomioita tulee, mutta tekijä jatkaa

Valkeakosken poliisilaitoksen esimies, rikoskomisario Antti Uusipaikka ja vanhempi konstaapeli Hanna Uusitalo ihmettelevät, kuinka paljon nettipetoksia tehdään ja kuinka helposti niiden uhriksi langetaan.

– Miksi ihminen tulee niin sokeaksi, kun se menee tietoverkkoon ja näkee Googlesta otetun kuvan? Uusipaikka pohtii ja Uusitalo jatkaa.

– Jos halutaan ostaa, ja myyjä löytyy nopeasti, niin hyvä ja halpa ovat yleensä ne asiat, minkä kohdalla hälytyskellojen pitäisi soida.

Netissä on myös helppo esittää asiantuntijaa.

– Meillä on henkilö myynyt ammattitaitoisena auton moottoria, vaikka hänellä ei ole koskaan ollut autoa eikä ajokorttia, Uusipaikka sanoo.

Rikoskomisario kuitenkin muistuttaa, että nettipetoksista jää lähes aina kiinni.

– Kun rahat päätyvät tilille, se pystytään selvittämään, oli se sitten oma tai kaverin tai äidin tili.

Uusipaikka jää pohtimaan, onko nettipetokset sanktioitu tarpeeksi ankarasti, kun samat henkilöt tekevät niitä toistuvasti.

– Tuomioita tulee isoista jutuista, ja silti ihminen jatkaa tekemistä. Onko se silloin säädetty laissa sillä tavalla, että sillä olisi pelotevaikutus? Minun mielestäni ei.

”Henkinen kehitys pienen lapsen tasolla”

Antti Uusipaikka ja Hanna Uusitalo kertovat, että eräs akaalainen on myynyt useita tavaroita netissä ja tehnyt niillä yhteensä 150 rikosta vuodessa. Petoksilla saadut rahat eivät mene pelkästään huumeisiin.

– Ne voivat mennä peliriippuvuuteen, alkoholiin, illanviettoihin tai yleiseen elämiseen. Näihin liittyy yleensä se, että elämänhallinta on kadonnut täysin, Uusipaikka kuvailee petoksista kiinni jääneitä.

Jos tällainen henkilö käy töissä, työsuhteet jäävät lyhyiksi.

– Sitten se kyllästyy. Ei olekaan kiva herätä aamulla. Käräjille mennään myöhässä, sovitaan jotain mutta rikotaan sopimukset. Lainataan rahaa joka paikasta kavereiden kesken, Uusipaikka luettelee petoksia tehneiden elämäntapaa.

Hanna Uusitalo kertoo nuoresta pojasta, jonka kanssa hän on ollut tekemisissä viime vuoden lopulla ja tänä vuonna. Hän on kysynyt pojalta, mihin rahat menevät. Elämiseen, kuului vastaus.

– Elämänhallinta on lähtenyt täysin lapasesta. Ei ole mitään ryhtiä, ei rotia eikä aikataulua. Rahaa on vaan saatava jostain.

Antti Uusipaikan mukaan tällainen ihminen saattaa olla kyllä täysikäinen, mutta henkinen kehitys on elämänhallinnassa pienen lapsen tasolla.

– Tietysti sitä miettii, että vähätteleekö niitä juttuja, mutta se on kuitenkin 150 uhria, 150 pettymystä. Jotain tuotetta on tarvittu ja siitä on maksettu ja sitä ei ole ilmestynyt, rikoskomisario kiteyttää.

Rikoskomisario Antti Uusipaikan mielestä nettipetoksista annettavat tuomiot ovat liian lieviä. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Lue myös: Akaalaisnainen sai tuomion muumimukipetoksista ja alkoholianastuksesta

Toijalan Pallon miehet ja naiset kärsivät selvät tappiot

$
0
0

Toijalan Pallo-49:n edustusjoukkue sekä naisjoukkue olivat peliareenoilla viime viikonloppuna. Molempien joukkueiden peleissä maaliverkot soivat tiuhaan. Valitettavasti tulokset akaalaisjoukkueille olivat tappiolliset.

PJK teki neljä maalia

Perjantaina nelosen ottelussa Toijalan Pallon miesten edustusjoukkue vieraili Pirkkalan Jalkapalloklubin kotikentällä. Kärkimiehistö PJK otti selkeän 4–0 (3–0) -voiton.

Kotijoukkue ei aikaillut maalinteossa. Jo toisella minuutilla Miikka Mörö latasi pallon alanurkkaan. Topa selvisi alkushokista, ja hienosti pelannut Petri Jouppi pommitti kohta avausmaalin jälkeen kymmenen senttiä ohi ylänurkan. Vieraat eivät kuitenkaan pystyneet haastamaan isäntiä. Kun oli pelattu 25 minuuttia, Harri Joki jatkoi vapaapotkun etunurkalta sisään. PJK:n Markus Lindroos teki taukonumeroiksi 3–0. Lindroos katkaisi Topan alakerran poikittaissyötön ja sijoitti helposti alanurkkaan.

Lopullinen sinetti tuli heti toisen jakson alkuun, kun 49 minuutilla Miikka Mörö teki toisen maalinsa.

Avausmaalit ensiminuuteilla

Topan kaikissa kolmessa sarjapelissä otteluiden alku on noudattanut samaa kaavaa. Vastustajat ovat rokottaneet avausmaalilla jo alle neljässä minuutissa. Sen myötä homma on selkeästi vaikeutunut. Perjantaina löytyi kuitenkin myös ilonaiheita. Petri Jouppi oli hyvässä vedossa oikealla laidalla. Maalivahti Juho Laineen taidot toki tiedetään, ja nytkin hän oli loistava.

PJK on sarjan laatujoukkueita, mutta Topan varamiehisyys ei kertonut ihan oikeita voimasuhteita. Pirkkalalaiset ovat pelanneet kolme kierrosta puhtaalla pelillä. Maaleja omaan päähän joukkue ei ole vielä päästänyt yhtään.

Topan seuraava vastustaja on kolmella voitolla sarjan aloittanut nousijajoukkue Lammin Veto. Peli alkaa lauantaina 18. toukokuuta kello 15 Toijalan Keskusurheilukentällä.

Topan kokoonpano PJK-pelissä: Juho Laine, Valtteri Kauranen, v. 51 min. (76. Olli Nieminen), Joonas Pietikäinen, Jukka-Pekka Jyrämö, Heikki Valkonen (65. Eeli Jokinen), Akseli Sormunen, Teppo Tenkanen, Jesse Järvi (C), Tero Tromstedt, Phalakon Khrueabkhontho (57. Aukusti Lehtonen), Petri Jouppi.

Tähdet Topan parhaille jakoivat Essi Jokinen ja Elina Pirttijoki. 3 Juho Laine, 2 Petri Jouppi ja 1 Teppo Tenkanen.

Ilves-Kissat musersi Topan

Naisten nelosessa Toijalan Pallo-49 sai 11. toukokuuta vieraakseen Lastumäen tekonurmikentälle tamperelaisen Ilves-Kissat. Peli ei tuonut paljoakaan ilonaiheita Topalle. Vieraat pudottivat kotijoukkueen kyydistä jo ensimmäisellä jaksolla. Kia Lingmanin tasoitusmaali 1–1:een oli punapaitojen harvoja ilonpilkahduksia avausjaksolla, joka meni vieraille 1–5.

Topan Petra Riipisen puskumaali avasi toisen jakson maalikimaran. Kotijoukkueen peli parani muutenkin tällä jaksolla. Lisämaaleja ei kuitenkaan punapaidat saaneet. Ilves-Kissat teki sen sijaan vielä kolme. Näin pisteet menivät tamperelaisille 2–8-voitolla.

Viewing all 10085 articles
Browse latest View live