Perheen arki pyörii samankaltaisten arjen rutiinien mukaisesti. Aamulla kukin perheen jäsen herää oman puhelimensa herätysääneen, tulee tukka takussa ja naama mytryssä keittiöön aamupalalle. Istuu lähes aina samalle tuolille, poimii omat aamupalaeväänsä kaapeista ja mutustaa mahansa täyteen.

Samassa pöydässä istuu eri aamuina isä, äiti ja lapset, mutta he hädin tuskin huomaavat toisiaan. Ehkä jokaisen suusta tulee vuorollaan sieluton hyvän huomenen toivotus tai sekin hiipuu lyhyeen ja ytimekkääseen ynähdykseen, joka todistaa tämänkin perheenjäsenen olevan hengissä.

Uskoisin edellä mainitun aamuepisodin olevan kovin tuttua monelle meistä. Olemme aamuisin varsin mitäänsanomattomia toisiamme kohtaan. Emme huomaa, emme kuuntele, emme jaksa vastata. Vai emmekö välitä huomata, kuunnella tahi vastata tutuille perheen jäsenille? Koemmeko kaikkien läheisimmät ihmiset itsestään selviksi elämässämme kulkijoiksi, joihin ei sinänsä tarvitse panostaa huomenen, kotiin tulo- tai lähtömoikkaamisen saati hyvän yön toivotuksin? Kodissa vallitsee hiljaisuuden kulttuuri päivän aikana tapahtuvissa kohtaamisissa.

Ei perheen arki tokikaan aivan puhumatonta ole. Myöhempään kotona oleva vanhempi huutaa töihin lähtevälle vanhemmalle perään: ”Milloin tulet kotiin? Muistatko hakea Mikon säpästä, jääkaapissa on makaronilaatikkoa lämmitettäväksi.” Ja toinen vastaa: ”Joo joo.” Kotiin tultuaan kukin perheenjäsen vetäytyy hiljaisen syömisen jälkeen omiin touhuihinsa, käy omaan tahtiinsa hakemassa välipalaa ja iltapalaa kaapeista ja nukahtaa sänkyynsä muiden huomaamatta.

Hiljaisuus laskeutuu kotiin yötä vasten – jos ääntä on koko päivänä oikein ollutkaan. Onhan koko perhe toki istunut sohvalla ja ollut puhelimella, tabletilla tai jollain muulla vekottimella yhteydessä kavereihin, ystäviin, tuntemattomiin ihmisiin ja raportoinut kuvien kera tai pikaisin kommentein omasta elämästään tai ajatuksistaan. Ja saanut vastauksena kivoja kommentteja, jotka nostavat hymyn kasvoille. Tuntuu niin mukavalta olla yhteydessä sellaisiin tuttuihin, joita ei muuten ehdi näkemään. Sohvalla perheen jäsenten kesken istutaan edelleen hiljaa ja jokainen on keskittynyt omaan ulkoiseen yhteydenpitoonsa muiden kanssa.

Hei sinullekin siellä! Mitä olet mieltä, onnistuisiko keskustelu perheenjäsenten kesken, jos sinä ottaisit omaksesi aloittaa keskustelun muiden kanssa? Olittepa kotona, autossa, missä vain – juttelemalla arjen asioista. Puhuminen ei ole kaikille yhtä helppoa, mutta keskustelemaan oppii vain keskustelemalla. Hyvällä tavalla väittelemään ja perusteleman näkemyksensä oppii vain väittelemällä ja kuuntelemalla riittävästi mitä toinen puhuu. Puhumisen vaikeus on ilmiselvästi lisääntynyt. Ajatusten kirjoittaminen vastaavasti tullut helpommaksi. Joillekin ihmisille jopa liian helpoksi, kun netissä räiskitään mielipiteitä yhtään ajattelematta. Ilman puhumisen ja kuuntelemisen taitoa ei selviä kovin hyvin elämästä tulevaisuudessakaan. Keskustellaan taas, kun tavataan.

Erja Pentti

Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkovaltuutettu

Täydellisen taloyhtiön porukka eli Pate (Heikki Haapaniemi), Titta (Sanna Suojapuro) takana vasemmalta: Tintti (Anna Löövi), Emmi (Anita Ruuskanen),Krisse (Anniina Tapioharju), Saija (Tiina Mälkiä), Veikko (Kari Lankinen), Mäyrälä (Arto Koskinen) ja Riitta (Pirkko Taskila).

Toijalan näyttämö on valinnut tämän kesän näytelmäksi uuden suomalaisen komedian, jonka on kirjoittanut näytelmän ohjaaja Rami Saarijärvi. Täydellinen taloyhtiö on teksti, jossa ei haeta huumoria EU-päättäjien tai kunnan virkamiesten tekemisistä. Omalaatuisia henkilöitä löytyy paljon lähempääkin –  omasta taloyhtiöstä. Tekstiin on kirjoitettu aidon tuntuisia henkilöhahmoja, joita saatat tunnistaa omasta lähipiiristäsi.

Nuoren parin onnela on ostettu ja lapsi tulossa. Eipä muuta kuin asetutaan taloksi ja kutsutaan naapurit tupareihin. Sitä ennen saadaan jo esimakua siitä,  millainen sääntöviidakko rajaa asukkaiden elämää niin pihalla kuin omassa asunnossakin.

Kerrostalokyylien sääntökirja kaivetaan esiin toistuvasti, jopa wc-käyntien äänet ovat tiedossa, ja rakkausäänet kiellettyjä. Olikohan kirjoittaja tietoinen, että Juuso Walden vaati ja vahti tarkasti hiekkakäytävien haravanvetojen suunnat, kun Valkeakoskelle tuli valtiovieraita. Kanavan rannassa niitä jopa käytiin muuttamassa juuri ennen kuin Tito saapui vesibussilla. Tarkkaan näitä ohjeita on noudatettava myös tässä yhteisössä.

Vanhojen asukkaiden joukosta ei tunnu löytyvän montakaan tervejärkistä. Tupareista alkaa kierre, joka on vähällä johtaa peräti avioeroon, kun mies ei vaimon mielestä pysty pistämään hanttiin missään asiassa. Taloyhtiön hallitukseenkaan ei kuulemma voi tehdä muutoksia, koska hyvin on pärjätty tähänkin asti. Häätöuhka sääntöjen noudattamattomuuden takia saa tulokkaiden aivonystyrät liikkeelle. Melkoinen show syntyykin ja  suunnitelman mukaan edetään onnelliseen loppuun.

Nuoret tekevät raikkaat roolihahmot

Krisse esittää Anniina Tapioharju ja Veikkoa Kari Lankinen.

Kymmenen roolihenkilön joukkoon mahtuu monen ikäisiä persoonia. Varsinaisia päärooleja ei ole, vaan kaikki pääsevät tasapuolisesti esiin. Jotkut roolihahmot kaipaisivat väriä puhe- ja liikeilmaisun muutoksilla, eikä kaikkia repliikkejä tarvitse sormella osoittaen korostaa.

Anna Löövi (Tintti Aalto) tekee tubettaessaan oman tyyppinsä sellaisella rytmillä, että miettii tarvitaanko ihmisten väliseen kommunikointiin enää mitään muuta kuin älypuhelin.

Anniina Tapioharju (Krisse Bäclund) luo aidon hahmon. Hän hermoilee ja valvoo pääsykokeisiin päntäten. Hän on ainoita selväjärkisiä koko porukasta.

Aleksi Sintonen  (Sipe, postinkantaja) vetää kaksoisroolin vaihtaen taitavasti olemustaan loppuhuipennukseen.

Muissa rooleissa esiintyvät  Sanna Suojapuro, Heikki Haapaniemi, Arto Koskinen, Tiina Mälkiä, Pirkko Taskila, Kari Lankinen ja Anita Ruuskanen. He saavat aikaan  vauhdikkaita ja hyvin toimivia kohtauksia, joissa toimivaa yhteispeliä tarvitaan.

Lasse Kanerva

Tittana nähdään Sanna Suojapuro ja Petenä Heikki Haapaniemi.

Keskiviikkona 6. kesäkuuta Tarpiakodin terassin avajaisjuhlassa asukkaille ja heidän omaisilleen kävi esiintymässä Urjalan Eläkkeensaajien kuoro ja senioritanssijat. Ryhmät esittivät muun muassa Suvivirren laulaen ja Jätkänhumpan tanssien.

Urjalan Eläkkeensaajien lisäksi musiikista vastasi panssariprikaatin bändi VMTK, joka soitti marssimusiikkia ja kesäisiä sävelmiä. Terassin avajaisjuhlassa asukkaat pääsivät myös istuttamaan perunoita ja muita vihanneksia. Tarpiakodin asukkaita kylvö- ja istutuspuuhissa avustivat muun muassa Akaan SPR:n vapaaehtoiset.

Tarpiakodissa asuvat Leila Jokinen ja Toivo Mäkinen ovat terassiin tyytyväisiä.

– Harvassa paikassa on näin isoa terassia. Täällä täytyisi pitää vanhuksille enemmänkin illanviettoja ja järjestää viihdettä, Leila Jokinen sanoo.

Leila Jokisen sisaren Tarja Laakson mielestä on hienoa, että Tarpiakodissa järjestetään asukkaille tapahtumia.

– On ihanaa kun näkee hoitajia eri tilanteissa, eikä aina pelkästään hoitotilanteessa. Tässä tulee vapaampaa keskustelua. Sisareni ei muista viiden minuutin päästä mitä täällä on tehty, mutta omaiselle tulee sellainen tunne, että jotakin on tehty yhdessä, Tarja Laakso toteaa.

Tanssi- ja musiikkiesitysten välissä Tarpiakodin asukkaille ja heidän vierailleen tarjoiltiin grillattua makkaraa. Juhlan päätteeksi nautittiin lettukahvit.

Päivätansseja ja bingon pelaamista

Urjalan Eläkkeensaajien tanssiryhmä esitti muun muassa valssin ryhmätanssina.

Huhtikuussa Tarpiakodin palveluesimiehenä aloittaneen Katja Tillasen mukaan Tarpiakodissa on alettu panostaa entistä enemmän asukkaiden kuntoutukseen ja viriketoimintaan.

– Kuntoutus on pitkälti arjessa tapahtuvaa kuntoutusta. Lisäksi maaliskuun alussa meillä aloitti kuntohoitaja, joka käy täällä kaksi kertaa viikossa. Omahoitajat saavat häneltä apua kuntoutussuunnitelman laatimiseen, Tillanen sanoo.

Tillanen kertoo, että viriketoiminta tarkoittaa esimerkiksi päivätansseja ja bingon pelaamista.

Tillasen mukaan uutta on myös se, että Tarpiakodin A-, B- ja C-siipi saivat nimikilpailun kautta uudet nimet. A-siivestä tuli Metsola, B-siivestä Kurkela ja C-siivestä Varpula.

– Tämä on ihmisten koti, ei kotonakaan kukaan puhu A-, B- ja C-huoneista, Tillanen toteaa.

Marja-Liisa Hevonoja (oik.) Akaan SPR:stä Aila Parikan kanssa kylvöpuuhissa. Kuva: Tea Sundberg.

Urjalan eläkkeensaajien kuoro esiintyi Tarpiakodin terassin avajaisisa.

Panssariprikaatin bädissä VMTK:ssa soittivat basisti Mikko Salminen (vas. edessä), kitaristi Lassi Salonen, kitaristi Santelri Mäntylä, laulaja ja huilisti (vas. takarivi) yliluutnantti Kimmo Kopra ja rumpali Erno Vuola.

Tarpiakodin palveluesimies Katja Tillanen kertoi, että Tarpiakodin A-, B- ja C-siipi ovat nykyään nimeltään Metsola, Kurkela ja Varpula.

Tarpiakodin palveluesimies Katja Tillasen mukaan Tarpiakodissa on alettu panostaa entistä enemmän kuntoutukseen ja viriketoimintaan.

Veikko Toivosen mielestä grillimakkara oli hyvää ja Urjalan Eläkkeensaajien tanssiinkin olisi tehnyt mieli lähteä mukaan.

Leila Jokisen ja Toivo Mäkisen mielestä Tarpiakodin viime syksynä valmistunut terassi on hieno.

Kaupungin rakennuttama skeittiparkki alkaa saada muotojaan Akaan pääkirjaston ja Lastumäen tekonurmikentän välissä. Torstaina Suomen Skeittibetonin Juuso Aalto oli rakentamassa ramppeja.

Johanna ja Marko Korjulalle syntyi 7. kesäkuuta kello 19.47 vauva Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Tytön syntymämitat olivat 3595 grammaa ja 47,5 senttiä. Vauvan sisarukset ovat Tuomas, Matias, Aleksi, Oona, Iida ja Aada.

Jani Salon peltoja kastellaan 24 miljoonalla litralla vettä.

Kylmäkosken Mellolassa noin 190 lehmän Vainion maitotilaa pitävän Jani Salon pellot huutavat vettä. Viikkokausia jatkunut kuivuus on pakottanut Salon turvautumaan kekseliäisyyteensä, jotta sato saataisiin pelastettua.

Salon peltoja on viime viikosta lähtien kasteltu traktorilla vedettävällä yli kilometrin mittaisella letkulla ja lautaslevittimellä. Salon tietojen mukaan moista ei ole yritetty aikaisemmin. Kasteltavaa peltoalaa on 80 hehtaaria.

– Yhden traktorin perässä on pumppu, joka pumppaa korkealla paineella vetoletkuun vettä ja toinen traktori hinaa letkua perässään ja levittää veden pellolle, Salo kuvailee.

Salon käytössä olevia peltoja kastelee urjalalainen Koneurakointi Närvänen uudella laitteellaan, joka on tarkoitettu lietteen levitykseen. Vettä kasteluun on otettu läheisestä Tarpianjoesta.

Yksi rankkasade ei pelasta tilannetta

Salo kertoo kastelevansa kaiken mahdollisen peltopinta-alan, sillä olisi äärimmäisen tärkeää saada peltoon kosteutta.

–Muistaakseni vapun jälkeen ei ole satanut kunnolla, Salo toteaa.

Vetoletku on yli kilometrin mittainen.

Salon mukaan yksittäinen rankkasadekaan ei peltojen tilannetta pelastaisi, sillä vesi ei rutikuivaan maahan imeydy, vaan muodostaa lammikoita. Niistä olisi jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Jotta pellot alkaisivat imeä, ne kastellaan ensin vesimäärällä, joka vastaa kymmenen millimetrin sadetta. Se tarkoittaa sataa kuutiota hehtaaria kohti. Sen jälkeen jonkin verran kostunut pelto kastellaan uudelleen 20 millimetrin sademäärää vastaavalla vesimäärällä. Jos Salo saa kaikki peltonsa kasteltua tällä suunnitelmalla, kuluu vettä hänen laskelmiensa mukaan 24 miljoonaa litraa. Salon mukaan valtavalta kuulostava vesimäärä ei ole peltojen kannalta läheskään tarpeeksi, mutta se on edes jotakin.

– Laskimme kuinka pitkä matka Tarpianjoella on pohjapatojen välillä. Jos vettä ei tulisi yhtään lisää, saattaisi joen pinta laskea kastelun takia useita senttejä, ellei jopa kymmeniä senttejä. Mutta tuleehan jokeen vettä koko ajan, eli ei tätä kastelua joesta huomaa, Salo kertoo.

Kastelun hintaa ei vielä tiedetä

Pumppu pystyy pumppaamaan noin 300 kuutiota tunnissa, eli yhden hehtaarin kastelemiseen menee tunti. Jos kuivuus jatkuu, on mahdollista, että peltoja joudutaan kastelemaan uudelleen.

– Tältä pellolta nurmi on korjattu viime viikolla, eli täällä on pientä kasvustoa. Tämän päällä pystyy ajamaan, mutta minä en voi sotkea pitkää kasvustoa, jos tämä tästä kasvamaan lähtee. Eli teoriassa seuraavan korjuun jälkeen voisi kastella taas, Salo sanoo.

Jani Salon pellot ovat rutikuivia. Yksi rankkasadekaan ei pelasta tilannetta.

Kastelun kustannuksia Salolla ei ole vielä tiedossa.

– Tämä on kokeilu meille kaikille, emme ole vielä edes puhuneet hinnasta. Lasku tietysti tulee jossain vaiheessa. Mutta jos vettä ei tule ja pellolla ei kasva mikään, ensi talvi on lehmien ruokinnan kannalta katastrofi. Kaikki mitä kasvaa menee meillä lehmille, Salo toteaa.

Salon pelloilla kasvaa seosta, jossa on eri apiloita, eri timoteitä, nurminatoja ja ruokonatoja. Mikäli kastelu ei onnistu, eikä kunnon sateita ala kuulua, joutuu Salo ostamaan lehmille ruokaa ulkopuolelta.

– Olen tehnyt ennakkovarauksen miljoonasta kilosta melassoitua tuoreleikettä, sillä voidaan korvata osa ruohosta. Sitäkään en ole aikaisemmin kokeillut, mutta jotakin uutta on keksittävä. Voin toki perua varauksen vielä elokuussa, jos en sitä tarvitse, Salo kertoo.

Riisikkalassa asuva Iida Vaittinen valmistui merkonomiksi ensimmäisten joukossa maaliskuussa.

Akaalainen Iida Vaittinen on yhtä hymyä, sillä vuonna 2015 aloitettu työ ammattipätevyyden saamiseksi sai tänä keväänä arvoisensa päätöksen. Iida valmistui Valkeakosken ammatti- ja aikuisopistosta merkonomiksi suoritettuaan liiketalouden perustutkinnon talous- ja toimistopalvelujen osaamisalalta. Tutkintotodistuksen ja merkonomilakin Iida sai valmistuneiden juhlassa kesäkuun ensimmäisenä päivänä.

Iida kertoi aloittaneensa tulevan alansa pohtimisen jo seitsemännellä luokalla. Mielessä ehtivät käydä monenlaiset ammatit kuorma-autonkuljettajasta lähtien, ja kiinnostus merkonomiopintoihin heräsi paitsi omien mieltymysten, myös suvun kautta.

– Tätini on tradenomi ja isotätini on merkonomi. Tykkään pyöritellä numeroita ja pohdinnan jälkeen tämä ala kuulosti sopivimmalta. Ala sopii niille, jotka tykkäävät olla ihmisten kanssa tekemisissä, Iida kertoo.

Tuore merkonomi muisteli menneensä hakuvaiheessa ala edellä. Se, että kiintoisa ala löytyi niinkin läheltä kuin Valkeakoskelta, oli Iidalle mukava yllätys.

– Valkeakoski oli hyvä valinta, sillä minun ei tarvinnut muuttaa kotoakaan pois.

Kylmäkoskella Riisikkalassa asuva Iida pääsi ajokortin saatuaan kulkemaan kouluun autolla, ja sitä ennen kulkeminen hoitui bussilla joko Riisikkalasta tai Toijalasta. Toijalassa yläasteen käynyt Iida oli kuitenkin niin tottunut kulkemiseen, että matkat taittuivat jo rutiinilla.

Valmistumista edelsi intensiivinen opiskelu

Valmistuminen vaati Iida Vaittiselta kolmivuotiset opinnot, joita hän nimitti intensiivisiksi ja raskaiksi.

– Kaikki vapaat menivät pitkälti koulutöiden tekemiseen, kun koulussa tuli niin paljon uutta asiaa. Kun haluaa hyvät paperit ja tehdä töitä tulevan eteen, ei viitsinyt lusmuilla, Iida tuumii.

Hänellä oli paljon lähiopetusta, jonka aikana käytiin läpi tulevassa ammatissa vaadittavia taitoja ja suoritettiin kokeita.

– Kävimme läpi muun muassa matematiikkaa, kirjanpitoa, yrityksen pyörittämistä ja talouspalvelujen juttuja. Kolmas vuosi oli enemmän näyttöpohjainen, mutta silloinkin käytiin läpi viimeisiä osaamisaloja, Iida sanoo.

Iida kertoo, että ammattikoulussa opiskelu on kaikkinensa joustavaa ja tutkintoa saa räätälöidä melko vapaasti. Opintojen tahtiinkin on mahdollista vaikuttaa.

– Minäkin valmistuin jo maaliskuun loppupuolella, Iida iloitsee.

Kiitosta Iida antaa häntä opettaneille opettajille, joiden avulla ja tsempillä hän jaksoi opinnoissaan eteenpäin.

– Hyvät ja ymmärtäväiset opettajat oli ihan ykkösasia opinnoissa, hän toteaa.

Työt etsinnässä

Iidan mukaan alan tutkinnolla voi työllistyä esimerkiksi tilitoimistoihin ja joissain tapauksissa pankkeihinkin. Iida oli opintojensa aikana kahdesti työharjoittelussa, tilitoimistoissa Kylmäkoskella ja Toijalassa.

– Minulla ei ole mielessä mitään tiettyä työpaikkaa. Tilitoimisto tavallaan kiinnostaa, mutta toisaalta myös johonkin toisenlaiseen yritykseen pääsy on ollut mielessä. Alueena olen ajatellut ensisijaisesti Akaata, mutta olen laittanut hakemuksia myös muualle.

Iida ei ole työharjoittelujaksojen lisäksi ollut alan töissä, muttei ole omien sanojensa mukaan hakenut töitä vielä kovin aktiivisesti. Kesä meneekin pääosin voimien keräämisessä ja uurastuksen päättymisestä nauttiessa. Myös ensi vappua on Iidan mukava odottaa.

– Olen luvannut itselleni, että pidän merkonomilakkia päässä joka vappu.

Pelastuslaitos auttoi nuoren naisen katolta.

Pelastuslaitos auttoi perjantaina kolmen jälkeen aamuyöllä nuoren naisen Toijalan Satamatiellä sijaitsevan kerrostalon katolta pois.

Nainen oli pyrkinyt talon sisälle kattoikkunan kautta, mutta hänen jalkansa luiskahti ja hän liukui räystäälle ja pysähtyi lumiesteeseen.

Palomies laskeutui köyden varassa naisen viereen, ja nainen laskettiin maahan nostolavan avulla.

Rakennuksen räystäskorkeus on noin yhdeksän metriä.

Jari Ahola ja Martti Manninen esittävät Jari Sillanpäätä hyvin onnistuneesti Rakkaudella merkitty -musikaalissa Valkeakoskella.(Kuva: Rami Marjamäki)

Heikki Paavilaisen käsikirjoittama ja ohjaama Rakkaudella merkitty -musikaali on kuin perinteinen tuhkimotarina. Pelokas, raskasrakenteinen ja kiusattu poikanen päättää tulla menestyjäksi ja kuuluisaksi laulajaksi. Hyvien haltijoiden ansiosta voimaantuva monilahjakkuus yrittää tahdon sitkeydellä niin kauan, että hänen unelmistaan tulee totta. Elämä hymyilee antaen parastaan aina tangokuninkaalliseksi saakka. Pahoilla haltijoillakin on sormensa pelissä. Jokainen päivä ei ole aurinkoinen, eikä manna aina jaksa tyydyttää elämänjanoa. 53-vuotias Jari Sillanpää ansaitsee elämäkerrallisen musikaalin, sillä hänen elämänsä on värikäs kuin isoäidin kutoma kynnysmatto.

Onneksi käsikirjoittaja ja ohjaaja Heikki Paavilainen ei mässäile teoksessaan Jari Sillanpään huumausaineriippuvuudella, johon artistin viimeaikaiset sekoilut olisivat antaneet mahdollisuuden.

Sen sijaan Paavilainen on mieltynyt Sillanpään seksuaaliseen suuntautumiseen. Käsikirjoittaja alleviivaa täysin tarpeettomasti ja jopa kyllästymiseen saakka laulajan homoutta. Vuoden 2018 Suomessa sen enempää mies- kuin naisparikaan ei ole uutinen.

Suuri osa suomalaisista tiesi jo ajat sitten, ennen ensimmäistäkään avautumista tai paljastusta, Sillanpään miesrakkauden. Siihen aikaan maassa noudatettiin vielä tapoja. Tästä kertoo esimerkiksi se, ettei valtakunnan ykköslehti julkaissut vuonna 1995 saamaansa uutista kansansuosikin homoudesta. Luulenpa, ettei asialla ole ollut eikä ole suurelle yleisölle merkitystä, sillä hänen faninsa ja kannattajat ihastelevat idolinsa karismaattista olemusta ja taiturimaista laulantaa.

Jari Sillanpäästä on kirjoitettu jo kolme toisistaan hyvin erilaista elämäkertaa. Heikki Paavilainen kertoi televisiohaastattelussa lukeneensa taustatiedoksi Ilkka Heiskarin Veijari -kirjan sekä Mari Koppisen Jari Sillanpää paljaana -teoksen. Käsikirjoittajan olisi kannattanut tutustua lisäksi Aino Suholan tekemään ansiokkaaseen elämäkertaan Jaettu jano – tänä iltana Jari Sillanpää. Tästä kirjasta olisi voinut ammentaa sanomaa päähenkilön sielunmaisemasta ja ajatusmaailmasta.

Suurenmoiset Jarit näyttämöllä

Suomen Kesäteatteri on tehnyt palkitsevan ratkaisun, kun se marssittaa Rakkaudella merkitty -musikaalissa nuoremman ja vanhemman Jarin näyttämölle.

Ohjaaja kuljettaa taitavasti nuorta ja aikuista Jaria koko esityksen ajan näyttämöllä.

Henkilövalinnat ovat harvinaisen onnistuneet. Kenenkään ei tarvitse tuntea myötähäpeää, kun Martti Manninen ja Jari Ahola tulkitsevat tangokuninkaan suvereeneja kappaleita estradilla.

Nuoren Jari Sillanpään jalanjälkiä kulkeva Martti Manninen laulaa suurella palolla – niin suurella, että hänestäkin varmasti kuulemme paljon tulevaisuudessa. Mannisen vahvuus on hänen luontevuutensa. Hän puhuttelee katsojia ja kuulijoita viattomuudellaan. Hän laulaa itsensä paatuneimmankin ihmisen sydämeen.

Jari Aholan taidot tiedetään hyvin Tampereen Työväen Teatterin esityksistä. Hänen karismansa ja varmuutensa tuovat Sillanpää-roolin tekemiseen sujuvuutta. Ahola vangitsee yleisönsä säteilyllään ja osaamisellaan.

Ahola ja Manninen ovat musikaalin kantavat voimat. Heidän persoonansa täyttävät näyttämön niin hyvin, ettei katsoja ennätä keskittyä tylsiin lavasteisiin.

Rakkaudella merkitty -musikaali sisältää kattavan otoksen Jari Sillanpään lauluista. Lisäksi kappaleet on sijoitettu erittäin hyvin näytelmän eri kohtiin. Lyriikat kuvaavat tuntemattomasta julkisuuteen kulkeneen tähden elämäntietä.

Tanssi täydentää hyvin esitystä

Ali Ahmaniemen, Sami Ruusukallion, Jimi Hautamäen ja Sampsa Rättärin muodostama orkesteri soittaa koko musikaalin ajan hyvin virkistävästi. Jari Sillanpään hitit saavat katsojien ja kuulijoiden tanssijalat vipattamaan.

Tanssilla on keskeinen sija musikaalissa. Tanssijat Jani Rasimus, Niina Rajaniemi ja Kia Lehmuskoski ilmentävät esityksillään tarkasti musikaalin eri tilanteissa kuvattavia tunnetiloja.

Roolitus on muutoinkin hyvin tarkasti tehty. Näyttelijäkaartissa ei ole heikkoa lenkkiä.

Elävästä elämäkertaa

Nykyaikana kukaan ei ihmettele, vaikka vasta parikymmenvuotias nuorukainen tekisi itsestään elämäkerran. Näitäkin meillä on.

Jari Sillanpää kuuluu samaan kansallissankarien galleriaan kuin esimerkiksi mäkikotka Matti Nykänen. Laulukilpailuvoittoja ja musiikkipalkintoja kyllästymiseen asti kahminut Sillanpää on kirvoittanut jo kolme elämäkertaa. Tänä kesänä kestosuosikki saa oman elämäkerrallisen musikaalinsa.

Rakkaudella merkitty -musikaalin ansio on siinä, että se jälleen kerran muistuttaa suurelle yleisölle, miten yksinäistä elämää kansakunnan kaapin päällä olevat julkisuuden henkilöt elävät. Olisiko tässäkin yhteydessä hyvä muistaa se, että sama media, joka nostaa aallon harjalle, myös raatelee ja jopa viedä hengen.

Jari Sillanpäällä on vankka ihailijakunta. Tangokuningas janoaa suosionosoituksia, ja hän ne myös kerta toisensa jälkeen saa. Niin ensi-illassakin.

Suomen Kesäteatteri on tehnyt harvinaisen oikean ratkaisun, kun se on valinnut ohjelmistoonsa kassamagneetin. Onhan Jari Sillanpäällä Suomen kaikkien aikojen yksi myyvimmistä artisteista runsaalla 800 000 levyllään.

Yksi lääkärihelikoptereiden tukikohdista on Helsingissä. Kuva: Finnhems.

Pirkanmaa on saamassa maakuntauudistuksen jälkeen vastuulleen koko Suomen ensihoidon ilmailutoiminnan järjestämisen. Samalla lääkärihelikopterien määrää on tarkoitus lisätä.

– Työryhmä on nimetty valmistelemaan tätä asiaa kesän ajaksi, ja vähän ennen elokuun loppua pitäisi olla esitys, miten edetään. Asia voi mennä eduskuntaan aikaisintaan tämän vuoden lokakuussa, kertoo Pirkanmaan sote-muutosjohtaja Jaakko Herrala.

Herrala neuvotteli asiasta sosiaali- ja terveysministeriössä viimeksi torstaina. Hänen mukaansa ministeriö on nähnyt, että Pirkanmaalla on sekä koulutuksen että osaamisen puolesta parhaat edellytykset hoitaa toiminnan järjestäminen.

70 prosenttia väestöstä saa nyt palvelua

Tällä hetkellä Suomen lääkärihelikopteritoimintaa hallinnoi viiden yliopistollisen sairaanhoitopiirin perustama Finnhems Oy . Kuudesta kopteritukikohdasta yksi on Pirkkalan lentokentällä.

Samalla kun toiminnan järjestämisvastuu annettaisiin 18 maakunnasta juuri Pirkanmaalle, pyrittäisiin Jaakko Herralan mukaan myös lisäämään lääkärihelikopterien määrää.

– Tällä hetkellä ilmailutoiminnan peittävyys ei ole Suomessa täydellinen. Keskusten peitto on noin 70 prosenttia väestöstä, ja tavoite on saada se 85 prosenttiin. Nyt tehdään töitä, että saataisiin Suomeen pari kopteria lisää ja mietitään, mihin ne tulisivat, jotta ne palvelisivat parhaiten kansalaisia.

Asiassa kuullaan vielä maakuntia ja yliopistosairaaloiden ympärillä olevia erityisvastuualueita.

– Tämä on kunnia Pirkanmaalle, että meitä arvostetaan tässäkin asiassa niin pitkälle, että meidän puoleen käännyttiin, muutosjohtaja Herrala iloitsee.

Sote-muutosjohtaja Jaakko Herrala on tyytyväinen siihen, että sosiaali- ja terveysministeriö arvostaa Pirkanmaata ensihoidon ilmailutoiminnan järjestämisessä koko Suomeen. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Nuorten sarjakuvapajassa ideoitiin hahmoja, joista tehdään tämän kesän Näkymään viisi ympäristötaideteosta Nahkialanjärven puistoon. Nuorten pajassa ideoitiin teoksia aiheista ystävyys, aikakone, virvatuli, luonnon saastuminen ja ympäristön muuttuminen. Kuva: Leena Nyysti

Kulttuuritalo Laaksolassa järjestettävä nuorten taideleiri on hyvässä vauhdissa. Siellä on kehitelty oivaltavia ja yllättäviä, jopa kauhuskeneen kuuluvia ympäristötaideteoksia Näkymä 2018 Alinen Akaa -teemasta. Esimerkiksi ihanasta keijujen talosta voi päätyä hirviöiden saaliiksi.

Leiri jatkuu viikolla 26 siten, että nuoret käyvät tuottaja Mirva Juntusen kanssa ripustamassa teokset Nahkialanjärven puistoon.

Leirillä on myös mukana kolme nuorta, jotka osallistuivat Jii Roikosen sarjakuvapajaan huhtikuussa. Näiden työpajasarjisten perusteella on luotu kolme teosta. Yksi Jiin pajan oppilas ei päässyt itse tekemään omaansa, joten tuottaja Jaana Suorsa suunnittelee ja valmistaa sen veistosmuotoon.

– Taiteen tekeminen on iso osa ihmisen luontoa. Jo kivikaudella tehtiin simpukoista koruja ja maalattiin kalliomaamaluksia. Tuo luovuus ja kauneuden kaipuu on vienyt siihen, että ihminen on aikojen alusta asti halunnut kehittää ja innovoida, joten taiteen tekeminen edistää luovuutta, joka johtaa taas uusien keksintöjen tekemiseen, Suorsa sanoo.

Asioiden näkeminen eri kanteilta vie muutoksiin, jotka parantavat elämänlaatua.

– Esimerkiksi älypuhelin ei olisi tuossa muodossaan ilman taiteilijaa, ja auton suunnittelutiimi  tarvitsee luovaa ilmaisua. Millainen olisi maailma, jos taiteilijoita ei olisi? Suorsa kysyy ja vastaa.

– Aika tylsä. Esineet olisivat kömpelöitä ja rumia, jopa hankalia käyttää. Ja olisiko edes joitakin megatrendejä olemassa?

Elämäntapahippi Steve Jobsille pankinjohtaja sanoi Suorsan mukaan, että kukaan ei tarvitse verkkoliittymiä tai älylaitteita.

Jobs vastasi, että he eivät vielä tiedä tarvitsevansa niitä. Loppu on historiaa ja Jobs maailman googlatuin henkilö tällä hetkellä.

Akaalaistunut Näkymän tuottaja Jaana Suorsa pitää sarjakuvien piirtämistä omimpana taidesuuntanaan, mutta ei sulje pois muitakaan suuntia.

Nykyään Tulevaisuuden tutkimuskeskus on kiinnostunut tekemään yhteistyötä taiteilijoiden kanssa. Taide antaa kykyä elää nykyhetkessä ja tarttua siihen. Näiden taidekäsitysten valossa taiteen keskeinen sivistyksellinen anti on siis mahdollisuus tarttua maailmaan tradition tapaan vapaammalla tavalla ja näin löytää kokonaan uusia hahmotustapoja ja ratkaisuja.

– Kannattaa siis satsata nuoriin ja kuvataideharrastuksiin. Luovuutta tarvitaan hyvin monissa ammateissa, ei pelkästään kuvataiteilijan työssä.

Ehtoolehdon sankarit -näytelmä nostaa esille yhteiskuntamme polttavan ongelman, joka on pesiytynyt vanhusten hoivaan ja hoitoon. Esitys antaa ajattelemisen aihetta ikäihmisten toimeentulosta, heidän terveyteen liittyvistä kysymyksistä, vanhusten toimintakyvystä ja elinympäristön myötäsukaisuudesta. Pyynikillä nähdään kantaa ottavaa teatteria.

Suomi ei ole vanhusten hyvinvoinnin mallimaa, Help Age International -järjestö luokittelee surullisesti. Tiedotusvälineet paljastavat tuon tuosta häpeällisiä tapauksia ikäihmisten ala-arvoisesta kohtelusta niin sanotussa pohjoismaisessa hyvinvointi- ja sivistysyhteiskunnassamme. Kansalaiset kauhistelevat aikansa, ja poliitikot lupaavat parannuksia. Pahinta suomalaisessa elämänmenossa on se, että kansalaiset eivät saisi tulla vanhoiksi. Kaikkien olisi säilytettävä nuoruutensa, kauneutensa sekä toimintakykynsä. Pysyvän elinvoimaisuuden harha karisee, kun ymmärtää, miten paljon meillä on pahoinvoivia vanhoja ihmisiä. Tätä ongelmavyyhteä pöyhii perjantaina Pyynikin Kesäteatterissa ensi-iltansa saanut Ehtoolehdon sankarit.

Itkeäkö vai nauraa? kyselee moni omaisensa puutteellisen hoivan ja epäinhimillisen hoidon kohdannut ihminen voimattomana ja pettyneenä, kun läheinen on pakotettu olemaan laitoksessa, joka on vain vanhusten säilytyspaikka.

Tasan eivät käy onnen lahjat. Osalla ikäihmisiä on vara korkeatasoisiin palveluihin, osa riutuu liki yhteiskunnan hylkiönä.

Jo tällä hetkellä ja yhä useammin tulevaisuudessa yksin elämisen valinneet ihmiset ovat elämänsä ehtoopuolella todella yksinäisiä, kun ei ole sukulaisia eikä muita läheisiä.

Ongelma on osattu piilottaa. Valitettavan monet korkeaikäiset ihmiset on unohdettu vanhainkoteihin tai muihin laitoksiin, joissa he joutuvat olemaan jopa vuosikausia vuoteenomina.

Suomalaiset kyllä tiedostavat vanhojen ihmisten laiminlyönnit, mutta niistä puhuminen ei johda toivottuihin parannuksiin. Juhlapuheissa on väkevää sanottavaa, mutta rahan mahti estää lupausten toteutumisen arjessa.

Pyynikin Kesäteatteri ravistelee vanhusten hoidon haasteita rohkeasti huumorin ja ironian keinoin. Jospa päättäjät heräisivät ongelmien ratkomiseen, kun he saavat aluksi nauraa yhteiskunnan kipupisteille! Hymy kyllä saattaa hyytyä, kun itse joutuu kohtaamaan hoivan ja hoidon kurjuuden.

Minna Lindgrenin kirjoittama ja Seija Holman sekä Tommi Auvisen dramatisoima Ehtoolehdon sankarit -näytelmä on todellinen yhteiskunnallinen kannanotto. Se puree etenkin Tampereella, kun muistamme, miten Koukkuniemen vanhainkoti muutama vuosi sitten kärähti epäkelvollisista käytännöistään.

Vaikuttavaa roolityöskentelyä

Pyynikillä nähdään väkevää teatteria. Sanoma on selvä: vanhustenhoito on monin paikoin ala-arvoista.

Terävä teksti luo pohjan koskettavalle tulkinnalle. Vahvan elämänkokemuksen hankkineet näyttelijät puolestaan osaavat eläytyä rooleihin, joilla avataan erilaisia ihmiskohtaloita.

Ehtoolehdon sankarit ovat todellisia arjen mestareita. He eivät ole mielensäpahoittajia eivätkä ammattivalittajia.

Näillä sankareilla on arvot kohdallaan, ja he elävät oppiensa mukaan. He ammentavat kokemuksestaan ja ymmärtävät muuttuvaa maailmaa. Kehitys pukkaa eteenpäin, mutta maailman eteenpäinmeno ei ole uhka vaan mahdollisuus.

Nämä vahvat vanhukset arvostavat nuoria, vaikka näiden joka toinen sana olisi vittu. He aistivat teineistä näiden oikean olevaisuuden ja ymmärtävät kakaramaisuuteen kuuluvan vituttelun.

Maahanmuuttajat eivät ole ikänestoreille pelonaihe. Ehtoolehdon sankarit oivaltavat, että hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee tekijöitä, rehtejä työläisiä. Ihon värillä ei ole väliä. Sillä on, arvostaako valko-, musta- tai keltaihoinen ihminen esimerkiksi vanhusta.

Ehtoolehdon sankarit tietävät, ettei maailma pysy entisellään. Tampereellekin rakennetaan raitiotie, jonka vaunuissa ikänestorit voivat mukavasti taittaa matkaa.

Älypuhelimet ja tabletit ovat pakollisia. Niiden avulla voi pelata pasianssia tai hoitaa arjen asioita.

Pyynikillä vanhuus on kunniassaan. Se merkitsee viisautta. Pirkko Hämäläisen Siiri, Eija Vilppaan Irma, Mari Turusen Anna-Liisa, Tuija Piepposen Margit, Puntti Valtosen Onni ja Tom Lindholmin Tauno ovat kunniakansalaisia, jotka ovat omalla vuorollaan kunniakkaasti rakentaneet maatamme. Viimeiseen asti.

Kun ihminen muuttuu tunneköyhäksi

Miten byrokraattinen pohjoinen yhteiskuntamme onkaan!

Miten kalseanhirveitä nimiä olemme keksineet eri palveluille!

Miten olemmekin osanneet kuolettaa tunteemme!

Ja miten jääkylmästi saatammekaan kohdella toisiamme!

Tämän koko karuuden saa kohdata hoitavassa Pyynikin luonnossa, jos kantti ei kestä mennä tutustumaan karuun arkeen pahamaineisissa laitoksissa.

Koko Pyynikin Kesäteatteri ansaitsee suuren kiitoksen siitä, että se on valinnut juuri tämän polttavan ajankohtaisen aiheen ja Minna Lindgrenin syväluotaavan teoksen esityksensä selkärangaksi.

Jos yhteiskuntamme ei turvaa kunniakasta elämän ehtoopuolta, olisiko meidän hyväksyttävä armokuolema. Tätäkin ajankohtaista kysymystä joutuu miettimään katsomon pyöriessä Ehtoolehdon vanhusten arkea seuratessa.

Myös suomalainen hautausurakointi on saanut lokaa päälleen jo kauan siitä, miten kuolema ja hautaaminen on tuotteistettu ja ylihinnoiteltu.

Tuija Piepposen esittämän Margitin kohtalo on kova, kun hän menettää viikatemiehelle pitkäaikaisen elämänkumppaninsa. Hoitolaitos ei kunnioita vainajaa, eikä hautausurakoitsija myötäelä surussa. Pappi tulee, kun ehtii ja jaksaa. Kaikki on kaupan. Kukaan ei osaa hävetä. Jokaisella asialla on hinta.

Ehtoolehdon sankareiden opetus on tervetullut: ”Nykyään melkein kaikki osaavat lukea, mutta vain harvat ajatella.”

Petri Laukkanen ja Tiina Kolu ovat iloisia tyttärensä kehityksestä ja tuoreesta liigasopimuksesta. Laura tähtää tulevina vuosina naisten maajoukkueeseen ja Keski-Euroopan ammattilasliigoihin.

Akaalainen lentopalloilija ja A-Volleyn kasvatti Laura Laukkanen on tehnyt yksivuotisen sopimuksen HPK:n naisten mestaruusliigajoukkueen kanssa.

HPK:n naiset voittivat tänä vuonna Suomen mestaruuden ja Suomen Cupin. Tuplamestareiden joukkue ehti tulla tutuksi myös keskitorjujana pelaavalle Lauralle, joka treenasi HPK:n kanssa talvella useamman kuukauden.

– Keskarin paikalla oli loukkaantumisia, ja minua pyydettiin mukaan joulukuun puolivälistä eteenpäin. Olin valmis lähtemään, koska halusin nähdä, mikä joukkueen taso on ja mikä oma tasoni on verrattuna kärkitasoon, Laura kertoo.

Taso oli kova, mutta 187-senttinen akaalainen pärjäsi mielestään yllättävän hyvin.

– Aluksi oli passarin kanssa vähä eri rytmi, mutta nopeasti se löytyi. Koko ajan piti antaa sata prosenttia, mutta sain hyvää palautetta ja nostetta omaan tekemiseen.

Kun Laura siirtyi kevättalvella takaisin Ryhdin harjoituksiin, HPK:sta luvattiin olla yhteydessä liigan päätyttyä. Noin kuukausi sitten hämeenlinnalaiset soittivat Ryhdin valmentajalle Harri Matilaiselle, sitten Lauran äidille Tiina Kolulle ja tämän jälkeen Lauralle. Näin toimitaan, kun sopimusta ollaan tekemässä alaikäisen pelaajan kanssa.

Kehityksen perässä Ylöjärven Ryhtiin

Vuonna 2002 syntynyt ja elokuussa 16 vuotta täyttävä Laura Laukkanen ehti pikkutyttönä pelata kuutisen vuotta akaalaisessa A-Volleyssä ennen kuin siirtyi Ylöjärven Ryhtiin.

– A-Volleyn valmentaja Jarmo Pikkuharju sanoi silloin, että hän on nyt antanut kaikkensa. Että nyt pitää vaihtaa seuraa, jos haluaa kehittyä, kertoo Lauran isä Petri Laukkanen.

Ryhdissä oli alueen kovin joukkue, ja Laura halusi itsekin nostaa tasoaan. Myös koulu vaihtui seitsemännellä luokalla lähemmäksi seuraa, sillä Laura kävi juuri päättyneen yläasteen Tampereella, Hatanpään yläasteen urheiluluokalla.

Laura Laukkasella on tällä hetkellä pituttaa 187 senttiä, ja hän arvelee, että lisää voi tulla vielä muutama sentti.

Kuluneella kaudella Laura pelasi Ryhdissä sekä B-tyttöjen ja A-tyttöjen joukkueessa että naisten kakkossarjassa. Omassa ikäluokassaan B-tytöissä Laura ja muut Ryhdin tytöt olivat SM-nelosia.

Pitkällä tähtäimellä Keski-Eurooppaan

Lauran kehitys pelaajana on ollut tasaista, mutta varsinainen hyppäys tapahtui kuluneella kaudella, pitkälti HPK-treenijakson ansiosta. Huhtikuussa B-tyttöjen SM-turnauksessa naisten maajoukkuevalmentaja Tapio Kangasniemi valitsi Lauran Dream teamiin. Aluejoukkueiden SM-turnauksessa toukokuussa Laura oli mestaruuden voittaneen Lounais-Suomen ykkösjoukkueen kapteeni. Tällä kertaa nuorten maajoukkuevalmentaja valitsi Lauran turnauksen parhaaksi keskitorjujaksi.

– Kun on ollut tavoitteita ja päämääriä, niin onhan se kunnioitus siitä, mitä on tehnyt. Ne ovat tosi tärkeitä, Laura kommentoi valintoja.

B-tyttöjen maajoukkueen mukanakin Laura oli viime vuoden lopulla, mutta liigajoukkueeseen pääsyn myötä tähtäin on jo korkeammalla.

– Ensi kaudella haluan kehittää omaa tasoa, haastaa avauskuusikon pelaajia ja päästä jossain vaiheessa itsekin pelaamaan. Jatkossa haluan päästä pelaamaan korkealla liigatasolla ja tulevaisuudessa Keski-Euroopassa ja naisten maajoukkueessa, Laura luettelee.

Kuortaneella ei ehkä olisi riittänyt haastetta

Petri Laukkanen ei osannut odottaa Lauran nousevan ylimmälle sarjatasolle jo yläasteen jälkeen.

– On se aika yllättävää, että noin nopeasti pääsi noin isoihin kuvioihin. Suoraan B-tytöistä liigaan.

Petrin mukaan tarjolla olisi ollut myös paikka Rantaperkiön Iskun naisten ykkössarjajoukkueessa, ja Kuortaneella toimivaan urheilulukioonkin kyseltiin. Kuortaneelle Laura olisi voinut siirtyä jo vuosi sitten yhdeksännelle luokalle mutta ei halunnut.

Talven harjoituskaudella ja liigasopimusta tehtäessä Tiina Kolu ja Petri Laukkanen ovat olleet tiiviisti yhteydessä HPK:n johdon kanssa.

Lentopalloliiton nettisivujen mukaan Kuortaneen valmennuskeskukseen pääsevät opiskelemaan ainoastaan maan parhaat nuoret, ja eri ikäluokkien maajoukkueiden ulkopuolelta on hyvin vaikea päästä sinne sisään. Petri Laukkasen mukaan sekä Ryhdin valmentaja Matilainen että HPK:n manageri Ville Kalliomäki olivat kuitenkin sitä mieltä, että Kuortaneella ei ehkä olisi riittänyt Lauralle tarpeeksi haastetta.

Tiina Kolu sanoo molempien vanhempien huokaisseen helpotuksesta, kun liigasopimus HPK:n kanssa varmistui. Nyt Lauran ei tarvitse huolehtia omista pelivarusteistaan saati muista kuluista.

– Kyllä tässä raha liikkuu Lauralle päin. Se on ammattilaissopimus, ja he maksavat pelaamisesta, Tiina kertoo.

Yksi lukion kurssi jo suoritettuna

Yläasteella Lauran koulupäivät alkoivat ennen puolta kahdeksaa startilla Viialasta kohti Tamperetta yleensä äidin kyydillä. Aamuharjoituksia oli Sammon keskuslukiolla 7.–8.-luokilla kerran ja 9.-luokalla kaksi kertaa viikossa.

Koulupäivän jälkeen Laura teki Tampereella läksyjä tai luki kokeisiin ja matkasi sitten bussilla Ylöjärvelle harjoituksiin. Iltatreenien jälkeen Laura tuli Ylöjärveltä takaisin Viialaan joko kimppakyydillä tai äidin hakemana.

Laura päätti peruskoulun ysin keskiarvolla, eikä sen enempää koulu kuin lentopallokaan tuntunut kolmen vuoden aikana raskaalta.

– Yllättävän helpolta on tuntunut, eivätkä päivät alkaneet painaa. Kun tykkää treenata, se motivoi jaksamaan, Laura sanoo.

Motivaatiota on vuosien saatossa riittänyt muihinkin lajeihin kuten hiihtoon, yleisurheiluun ja suunnistukseen.

– Välissä tanssinkin. En tiedä miten sinne eksyin, mutta sielläkin on käyty, Laura nauraa.

Hän uskoo, että monipuolisesta liikuntaharrastuksesta on ollut etua. Samoin ovat ajatelleet valmentajat.

– Onhan siitä hyötyä lihaksistolle ja luustolle, kun tehdään erilaisia harjoitteita, sanoo suunnistamassa ja hiihtämässä edelleen käyvä Laura.

Elokuussa Laura aloittaa Hämeenlinnan lyseon lukion urheilulinjan ja muuttaa asumaan Hämeenlinnaan. Kesällä hän treenaa HPK:sta saamansa fysiikkaohjelman mukaan, ja joukkueharjoitukset alkavat elokuussa.

Laura Laukkanen on harrastanut aktiivisesti myös muun muassa hiihtoa ja suunnistusta. Lentopallossa hän on mieltynyt keskipelaajan rooliin, koska siinä saa torjua paljon ja lyödä monipuolisesti.

Opiskelun, harjoittelun ja muun arjen yhdistäminen urheilulukiossa ja samanaikainen muutto pois kotoa voivat olla iso elämänmuutos, mutta Laura uskoo, että kolmen vuoden yläastekokemukset toimivat hyvänä pohjana.

Jos ensimmäinen vuosi HPK:ssa menee hyvin, Laura on valmis jatkamaan siellä koko lukioajan.

– Veikkaan, että lukion käymiseen menee kolme ja puoli tai neljä vuotta. Neljäkin on ihan ok. Yhden matikan kurssin olen lukioon jo suorittanut.

Muutosjohtaja Päivi Nurminen elää poikkeuksellisen jännittävää aikaa: milloin eduskunta näyttää vihreää valoa maakunta- ja sote-uudistuksen jatkolle. Nurminen avaa niin omiaan kuin 60 muun Pirkanmaan valmistelujoukon tuntemuksia Radio Sunin Päivän vieras -ohjelmassa keskiviikkona kello 9.30 lähtien. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Pirkanmaan maakuntauudistuksen valmisteleminen on 60 huippuammattilaisen käsissä. Muutosjohtaja Päivi Nurminen myöntää, että hallituksen ja eduskunnan maakunta- ja sote-lakiaikataulujen paukkuminen  verottaa valmistelijoiden tulevaisuudenuskoa, mutta he elävät kaikesta huolimatta suuressa toiveikkuudessa. Nurminen avaa historiallisen uudistuksen kirvoittavia tuntojaan keskiviikkoaamuna kello 9.30 lähtien Radio Sunin Päivän vieras -ohjelmassa.

Päivi Nurminen on maakunnan kuulu ammattilainen yhteisen tahtotilan kokoamisessa ja hedelmällisen yhteistyön rakentamisessa. Hänen johdollaan muun muassa Tampere ja kehyskunnat ovat löytäneet tuloksellisen yhteistoiminnan Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän kautta. Nurmisen vakituinen työ on toimia seutujohtajana.

Nurminen on työskennellyt tämän vuoden helmikuusta lähtien Pirkanmaan muutosjohtajana. Hänen lisäkseen muutosjohtajia ovat Jaakko Herrala (sote) ja Jukka Alasentie (maku).

Muutosjohtajat ja -valmistelijat odottavat toiveikkaina eduskunnalta lakipäätöksiä, jotta ahkerasti ja määrätietoisesti työtään tehnyt organisaatio pääsee seuraavaan vaiheeseen eli maakuntavaalien järjestämiseen ja väliaikaishallinnon pystyttämiseen.

Päivi Nurminen kertoo Radio Sunin haastattelussa esimerkiksi sen, miksi juuri politiikalla on historiallisen suuri merkitys tulevien itsehallinnollisten maakuntien toiminnassa.

Nurminen kuvailee myös sitä, millainen hänen mielestään olisi ihanteellinen Pirkanmaa Suomen 18 maakunnan kartalla.

– Suomen paras ja Euroopan kiinnostavin uudistus!, hän kiteyttää.

Radio SUNin taajuudet ovat: Tampere 107,8, Parkanon seutu 91,7, Ikaalinen ja Hämeenkyrö 96,3, Etelä-Pirkanmaa 96,7 ja  Ylä-Pirkanmaa 106,1 sekä Kankaanpään seutu 106,7.

Risto Kalliainen ja Minna Kalliainen myivät MR-Myynnin Käpylän veljeksille Artulle, Ilarille ja Villelle ja parille heidän kaverilleen.

Risto ja Minna Kalliainen ovat myyneet puoliksi omistamansa MR-Myynnin Ville Käpylälle ja neljälle muulle ostajalle. MR-Myynti on pyörittänyt Akaan Rengas Centeriä Toijalan Hallamäentiellä ja tehnyt muun muassa rengas- ja pienkonekauppaa ja pienkoneiden huoltoja.

Yrityksen enemmistöosakkaana ja toimitusjohtaja jatkavan Ville Käpylän lisäksi uusiin omistajiin kuuluvat Villen velipojat Ilari Käpylä ja Arttu Käpylä sekä pari heidän kaveriaan.

Ville Käpylän toinen yritys Gumifa Group on tehnyt raskaan kaluston renkaiden puolella yhteistyötä MR-Myynnin kanssa, joten myyjät ja ostajat olivat toisilleen tuttuja.

– Toukokuussa tästä alettiin keskustella, ja pari päivää minä asiaa pohdin. Meillä oli se tilanne, että joko laajennamme tai lopetamme, ja valinta oli helppo. Ilari pyörittää tätä pistettä ja Arttu on taustalla apuna. Itsekin olen aktiivisesti mukana päivittäisessä toiminnassa, Ville kertoo.

Raskaan kaluston renkaat verkkokaupasta

Akaassa niin ikään toimiva Gumifa Group palkittiin vuoden 2015 nuorena palveluyrityksenä. Gumifa on muun muassa kehittänyt ohjelman, jolla asiakkaat voivat tilata huoltoja ja varaosia huoltopisteisiin. Samalla tietokantaan kertyy ajoneuvojen huolto- ja korjaushistoria.

– Voimme katsoa koneelta esimerkiksi sen, milloin renkaat pitää tuoda vaihtoon. Suurimmalla asiakkaallamme on maailmalla yli sata ajoneuvoa, Ville kertoo.

Gumifalla on myös mustastore.com-niminen verkkokauppa, jossa myydään muun muassa peräkärryjen, kuorma-autojen ja traktoreiden renkaita. Henkilöauton renkaat Akaan Rengas Center myy jatkossakin liikkeestä, koska niiden verkkokaupassa kilpailu on kovaa.

– Pyrimme myös lisäämään pienkoneiden ja autojen huoltoa. Myymäläpuolta kehitetään muutenkin ja mietitään, mitä muuta tähän voisi tuoda, Ville kertoo entisen pienkonehuollon paikalle ehostetussa myymälässä.

Arttu (vas.), Ilari ja Ville Käpylä pyörittävät nyt Akaan Rengas Centeriä Toijalassa.

Myymälän takana olevasta vanhasta asiakastilasta on tehty toimisto, ja rengas- ja autohuolto pyritään pitämään entistä enemmän erillään muusta toiminnasta.

– Rengasala on viime vuosina muuttunut paljon. Tilat ovat siistiytyneet, ja asiakkaat pidetään pois hallista jo turvallisuussyistäkin, Ville toteaa.

Käpylän veljekset asuivat nuoruutensa Kylmäkoskella, ja tällä hetkellä Ville ja Arttu asuvat Akaassa ja Ilari Lempäälässä. MR-Myynti jatkaa näin ollen akaalaisena yrityksenä.

– Oli turvallista luovuttaa firma näille miehille, Minna Kalliainen kiittelee.

Timo Leivo palasi raviradoille valmentamansa Jori Pollean ohjaksissa perjantaina Turussa. Tasaisessa kilpailussa tuli kakkossija.

Akaalainen Timo Leivo ei yleensä tuo valmennettaviaan ravikilpailuihin keskenkuntoisina. Siitä osoituksena yli vuoden tauolta kaviouralle palannut Jori Pollea oli voitossa kiinni loppuun saakka kylmäveristen ryhmäajossa.

Leivo ajoi kahdeksanvuotiaan ruunan kärkeen ensimmäisellä takasuoralla, ja valjakko meni hyvää vauhtia keulapaikalla, vaikka rinnalla kävi kokeilijoita. Maalisuoralla Jori Poellea sai haastajia, joista Seppo Markkulan ajama Hovin Turbo venytti alahuulensa muutamaa milliä pidemmäksi maalipaalulle. Kärkikaksikolle saatiin sama aika 30,1a.

Myös Timo Leivolle Turun startti oli ohjastajana vuoden ensimmäinen, eikä viime vuonnakaan akaalaiselle kisoja kertynyt kuin parikymmentä.

Leivo muistetaan muutaman vuoden takaa ennen muuta loistotammojensa Jaqueline Mon Amin ja Hillbilly Hildan suorituksista. Jaqueline Mon Ami varsoi 15. toukokuuta esikoisensa, joka kuitenkin kuoli heti synnyttyään. Hillbilly Hilda on myös astutettu.

Sunnuntaina Riihimäen raveissa oli mukana akaalaisen Vesa Uotilan treenaama ja Janne Uotilan ajama Barley’s Oliver. Seitsemänvuotias ori sijoittui lähtönsä kuudenneksi kilometriajalla 20,9a.

Akaalainen Maria Leskinen on valmistunut Turun yliopistosta kasvatustieteen maisteriksi, luokanopettajaksi ja historian aineenopettajaksi.

Viialan yhtenäiskoulussa ysiluokkansa päättäneet hajaantuvat eri lukioihin. Jenni Lehtonen (vas.) haki Akaan lukioon, Sissi Perunka Tampereen klassilliseen lukioon, Emma Kuittinen Tampereen yhteiskoulun lukioon, Julia Grönholm Akaan lukioon ja Mikka Kivi Lempälän lukioon. Kuvassa on mukana myös Viialan yhtenäiskoulun opo Päivi Nurminen (kesk.takarivi).

Akaan lukioon on hyväksytty 63 uutta opiskelijaa. Hyväksytyistä yksi on Lempäälästä ja yksi Tampereelta, loput ovat Akaasta.  Keskiarvoraja Akaan lukioon oli 6,9.

Opiskelupaikan vastaanottaneiden oli määrä toimittaa lukiolle alkuperäinen peruskoulun päättötodistus tiistaihin 19.6. mennessä. Maanantaina iltapäivällä sen oli toimittanut noin puolet kouluun hyväksytyistä.

Lempäälän lukioon hyväksyttiin 141 opiskelijaa, joista 15 on akaalaisia. Varasijalla on 14 opiskelijaa, joista yksi on Akaasta. Lempäälän lukion keskiarvorajaksi muodostui 7,75.

– Otimme sisään 141 uutta opiskelijaa, koska meiltä loppuivat paikat. Alimman valitun keskiarvo oli 7,75. Varallaolijoiden alin keskiarvo oli 7,4, Lempäälän lukion koulusihteeri Marja Ollonberg kertoo.

Ollonbergin mukaan akaalaiset hakijat olivat parasta A-luokkaa.

Poliisi tutkii törkeänä varkautena tapausta, jossa mies vei rahat omakotitalon keittiön pöydällä olleesta lompakosta sunnuntaina 17.6. puoli kuuden aikaan illalla Varrasniemessä Viialassa. Talon asukkaat olivat tapahtumahetkellä pihalla, kun he havaitsivat vieraan miehen portailla etupihalla.

Asukkaat hälyttivät paikalle poliisin huomattuaan rahojen kadonneen lompakosta. Poliisi otti miehen kiinni paikan päällä. Rahat löytyivät miehen hallusta. Poliisin mukaan kiinni otettu on ulkomaalainen ja syntynyt 1970-luvulla. Mies oli liikkeellä polkupyörällä, jonka alkuperää poliisi selvittää.

Rikosylikonstaapeli Marika Hakala Valkeakosken poliisiasemalta kertoo asuntomurtojen lisääntyneen kesän tullen Pirkanmaalla ja Hämeessä.

– Loma-aika on rosvoille otollisinta aikaa. Asunnoissa on käyty esimerkiksi päiväaikaan sillä välin, kun asukkaat ovat olleet muutaman tunnin kauppareissulla tai viikonlopun poissa kotoa. Tyypillisesti asunnoista on viety rahaa, koruja ja pienelektroniikkaa, Hakala kertoo.

Hakala muistuttaa, että lomareissujen aikana kannattaa huolehtia siitä, että joku käy tyhjentämässä postilaatikon ja pyytää naapureita tai tuttavia pitämään taloa silmällä. Poliisin mukaan rikolliset tarkkailevat sopivia kohteita usein etukäteen.

Henkilöautoa kuljettanut akaalaismies ohitti Tampereen suuntaan matkalla olleen siviilipoliisiauton huomattavalla ylinopeudella perjantaina 15.6. puolen päivän jälkeen moottoritiellä Akaan kohdalla. Poliisipartio ajoi kuljettajaa kiinni 181 kilometrin tuntinopeudella, mutta henkilöauto loittoni edelleen poliisipartiosta. Muun liikenteen vuoksi henkilöauton kuljettaja joutui välillä hidastamaan vauhtiaan, mutta ohituskaistan vapautuessa kuljettaja lisäsi uudelleen vauhtiaan.

Mies kertoi poliisille ajaneensa ylinopeutta, koska hänellä oli kiire ostoksille. Mies määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon. Miestä epäillään törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.