Armi Ylikorpi on ollut pitkään mukana munavaunukerhon toiminnassa ja oli tyytyväinen Savikoskelle saapuneiden vaunujen määrään. Hänen oma munavaununsa on Ruotsista vuonna 2008 ostettu vuoden 1969 ”Kultamuna”.
SMV Caravan Team Finland -nimellä toimiva munavaunukerho vietti tämänvuotisen syystapaamisensa Savikosken leirintäalueella 31.8.-2.9. Vintage-teemaiseen tapaamiseen kuului kerhon keskinäisen ohjelman lisäksi muun muassa vaunujen avoimet ovet.
Kerhon pitkäaikainen jäsen Armi Ylikorpi kertoo, että vuonna 2009 perustetun kerhon jäsenperheiden määrä pyörii 40:n tienoilla. Savikoskelle munavaunuja saapui 17 kappaletta, ja Ylikorpi oli vaunumäärään tyytyväinen.
– Ihan kivasti oli väkeä. Täällä oli nyt mukana kolme uutta vaunua, ja se on tosi kiva, Ylikorpi toteaa.
Ylikorven mukaan tapaamispaikkojen valintaan vaikuttavat muun muassa jäsenten kotipaikkakunnat, ja Savikoski sopi kerhon etelävoittoiselle jäsenistölle hyvin. Paikka oli joillekin jäsenille tuttu jo entuudestaan, ja kerhoon kuuluu myös akaalaisia. Pohjoisin jäsenperhe asuu Pellossa.
Munavaunut herättävät muistoja
Kalle Ulmanen ja Raila Ståhl sekä akita-rotuiset Keni (vas.) ja Takara ovat tottuneet reissaamaan erilaisissa auto- ja vaunutapahtumissa.
Monet vaunut saapuivat Savikoskelle vanhat autot vetureinaan, ja melko usein vanha asuntovaunu hankitaankin juuri vanhan auton kaveriksi. Näin tekivät muun muassa Kalle Ulmanen ja Raila Ståhl, jotka saapuivat tapahtumaan Nurmijärveltä vuoden 1948 Chevrolet Stylemasterilla ja vuoden 1970 SMV 14 LSR -munavaunulla. Sopiva vaunu löytyi pitkän etsinnän jälkeen Lammilta vuonna 2014, ja se on pyritty pitämään mahdollisimman alkuperäisenä.
– Lattian jouduin tietenkin korjaamaan, kun ne pehmiää näin vanhoissa vaunuissa, Ulmanen selvittää.
Pariskunta kertoo heidän vaununsa olevan harvinainen siinä mielessä, että se on aikanaan myyty Suomeen uutena. Ulmasen mukaan suuri osa munavaunuista on tuotu maahan käytettynä.
Kerhon toimintaan Ulmanen ja Ståhl tulivat mukaan alun perin kokeilumielessä. Pariskuntaa miellytti se, että kerhon toiminta perustuu tuttujen tapaamiseen eri paikoissa eikä karavaanihenkiseen samaan paikkaan kokoontumiseen. Vaunureissuilla pariskunta saa usein paljon huomiota osakseen.
– Monet vanhemmat ihmiset tulevat muistelemaan, että heidän lapsuudessaan esimerkiksi auto oli tuommoinen ja että he ovat lasten kanssa joskus reissanneet samalla tavalla. Tarinoita on hauska kuunnella, Ståhl kertoo.
Vetoautolle kori Texasista
Tamperelaisten Aimo (vas.), Pia, Antti ja Ida Mäyrän perheeseen ostettiin munavaunu vuonna 2012. Sen jälkeen perhe onkin osallistunut aktiivisesti SMV-kerhon tapahtumiin.
Aimo ja Pia Mäyrä Tampereelta ovat jo pitkään harrastaneet vanhoja autoja sekä moottoripyöriä, ja munavaunu tuli kuvioihin mukaan kaverin kautta vuonna 2012. He vetävät vaunua yleensä joko vuoden 1957 Cadillacilla tai vuoden 1938 Packardin koriin itse tehdyllä autolla, jolla Mäyrän perhe saapui lopulta myös Savikoskelle.
Packardin kori löytyi Texasista vuonna 2011, ja se oli Suomeen tullessaan täynnä skorpionin pesiä. Aimo Mäyrä on hyödyntänyt auton rakentamisessa 24 eri auton osia ja jopa hillopurkkia ja kotisohvaa. Mäyrät sanovatkin auton olevan kierrätystä parhaimmillaan.
Munavaunujen ystävät kokoontuivat Savikosken leirintäalueelle vuosittaiseen syystapaamiseensa. Ruotsalaisen SMV:n valmistamat asuntovaunut saivat ominaisen munamuotonsa 1950-luvulla, ja ensimmäiset, ulkomuodoltaan erilaiset vaunut tehtiin jo vuonna 1948.
Mäyrät liittyivät kerhoon heti vaunuhankintansa myötä vuonna 2012 ja ovat sen jälkeen käyneet aktiivisesti kerhon tapaamisissa. Mäyrien munavaunun sisätiloista löytyy nykytekniikkaa alkuperäisten vaneritasojen ja -kaappien sisään piilotettuna. Alkuperäistunnelmaa ilmentää myös petrolikamiina, jolla vaunua voisi halutessaan lämmittää.
– Kerran ollaan kokeiltu, mutta se savutti niin paljon, ja ajattelin, etten halua nukkua lähestulkoon avotulen kanssa. Auton sisätilalämppäri lämmittää tämän pienen kopin tosi äkkiä, Pia Mäyrä kertoo.
Kalle Ulmanen ja Raila Ståhl ovat pitäneet munavaununsa sisustuksen mahdollisimman alkuperäisenä.
Kalle Ulmanen ja Raila Ståhl kertovat, että munavaunut herättävät ihmisissä paljon kiinnostusta ja ihmetystä. Muun muassa tankkaustauoilla ihmiset tulevat usein juttelemaan ja jakamaan muistoja.
Kalle Ulmasen ja Raila Ståhlin Chevrolet on sävy sävyyn heidän munavaununsa kanssa. Ulmasella oli auton kanssa paljon tekemistä, sillä hän teki siihen itse peltityöt, maalaukset ja verhoilut.
Mäyrät saapuivat munavaunutapaamiseen omalaatuisella kulkupelillä. Vuoden 1938 Packardin korin löysi Aimo Mäyrän kummityttö ja tämän mies Texasista vuonna 2011, ja se tuli laivalla Suomeen täynnä skorpionin pesiä. Autoon on käytetty osia muun muassa Chrysler-, Volvo- ja Lada-merkkisistä autoista.
Mäyrien auton takaluukusta löytyy Lauri ”Nalle” Lehtosen taiteilema kuva, joka kuvastaa perheen huumorintajua.
Mäyrien perheen auton ”keskuslukkojärjestelmä”, joka Pia Mäyrän mukaan saa ihmiset ihmettelemään.
Syystapaamisen ohjelmaan kuului muun muassa kerhon perinteinen pitkä pöytä eli yhteinen ruokailu. Kuva: Armi Ylikorpi.