Toijalan meijeri lähetti sodan jälkeen Toijalan elintarvelautakunnalle 30 000 markan laskun maksamattomasta maidosta, voista, juustosta ja piimästä, jonka se oli sodan aikana lautakunnalle toimittanut. Kunta torjui vaatimukset, koska se ei ollut vastuussa punaisten toiminnasta. Tämä tuntui aivan ymmärrettävältä.
Punaiset olivat ottaneet ensimmäisenä lautakunnan haltuunsa ja erottaneet sen porvarilliset jäsenet. Meijeri kuitenkin haastoi kunnan oikeuteen. Oikeudessa kunta torjui vaatimuksen. Akaan kunnassa ei kapinan aikana toiminut mitkään lailliset kunnalliset laitokset enempää kuin muuallakaan ”punaisessa Suomessa”. osaksi syystä, että hallitus oli kehottanut kaikkia olemaan edistämättä kapinaa, osaksi syystä, että punakaartilaiset tämän olisivat estäneet. Kunnan tieten oli lautakunta laannut toimimasta tammikuun loppupuolella.
Osuusmeijerin asianajaja oli hieman ilkeä. Kunnan mukaan oli kapinan edistämistä jo sekin, että kapinaan osaaottamattomalle väestölle hankittaisiin elintarpeita. Tämän mielipiteen vääräksi näyttämiseksi ei tarvita muuta kuin ajatella, mikä on sen luonnollinen ja välttämätön johtopäätös. Ei tietystikään mikään muu kuin se, että kaikkien niiden, joilla ei ollut varattuna elintarpeita koko kapinan ajaksi oli ehdottomasti kuoltava, sillä ikävä kyllä vallankumousajatkin ovat muiden aikojen kaltaiset siinä kohden, että silloinkin tulee ihmiselle nälkä.
Kantajan oli helppo todistaa, että porvarillisetkin olivat toimineet elintarvelautakunnassa, vieläpä paikkakunnan johtomiehet. Lautakunta oli takavarikoinut viljaa ja ostanut meijeristä sen tarvitsemat tarvikkeet. Lautakunnan myymälä oli toimittanut elintarvikkeita sekä kauppiaille että yksityisille, punakaartilaiselle tai venäläiselle joskus ilman leipäkorttiakin.
Riitaa puitiin viisillä käräjillä. Vasta joulukuussa 1919 oikeus määräsi kunnan maksamaan 30 000 markkaa korkoineen ja vastapuolen kuluja 500 markkaa. Otto Savio piti jutun jatkamista hyödyttömänä, mutta vasta tammikuussa 1920 valtuusto päätti tyytyä päätökseen.
Kirvelevä tappio johtui vaikeudesta tunnustaa yhteistyö vasemmiston kanssa, vaikka mukana ei ollutkaan punakaarti. Tämä oli kuitenkin aivan tavallista varsinkin Hämeessä. Viialan ja Kylmäkosken elintarvelautakunnat jatkoivat toimintaansa entisessä kokoonpanossa. Vain muutamalla paikankunnalla kuten Kalvolassa porvarilliset olivat heti jättäytyneet pois lautakunnan toimista.
Martti Favorin
martti.favorin@pp.inet.fi