
Erkki Kivisara on käyttänyt rakennustaitojaan myös omaan kotitaloonsa, joka on rakennettu vuonna 2003. Usko on ohjannut Vapaakirkkoon kuuluvaa Kivisaraa hänen matkoillaan ja elämässään.
Oli vuosi 1994, kun Erkki Kivisara vieraili Valko-Venäjällä hoitokodissa, jossa hoidettiin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden uhreja. Nämä uhrit olivat pieniä, vaikeavammaisia lapsia.
– He olivat hyvässä hoidossa sinänsä, mutta heidän tilansa oli vaikea. Lapset joita siellä näimme, taisivat kaikki kuolla ennen 10 ikävuottaan, Kivisara arvelee ääni painuksissa.

Erkki Kivisara näyttää vanhasta Yleisradion kartasta Georgiassa sijaitsevan Tbilisin kaupungin, joka on Kivisaran eteläisin matkakohde. Siellä hän vietti vuodenvaihteen 1985–1986. Tbilisi sijaitsee Kaukasus-vuorijonon eteläpuolella.
Tämä muisto on jäänyt yli 20 vuotta avustusmatkoja tehneen Kivisaran mieleen, kun hän miettii paikkaa, jossa hän on nähnyt matkoillaan eniten avuntarvetta. Viialassa asuva Kivisara on vieraillut noin 200 kertaa Venäjällä, Virossa ja Valko-Venäjällä. Suurin osa matkoista on suuntautunut Ural-vuoriston tälle puolelle. Matkakohteiden mukaan Kivisara on keksinyt itselleen lempinimen Ukko Urali, jona hänet on tunnettu internetissä jo vuodesta 2005 lähtien.
Venäjä ja sen suomensukuiset kansat ovat kiehtoneet Kivisaraa pitkään. Alunperin idea auttamiseen tuli Vapaakirkolta, johon Kivisara kuulunut vuodesta 1996 lähtien. Kivisaran äidin suku on kuulunut Vapaakirkkoon aina 1884 vuodesta lähtien.
– Kun ystävät seurakunnista sanoivat, että leivästä on pula ja vaatteista on pula ja kaikesta pula, niin siihenhän piti sitten vastata, Kivisara kertoo.
Kirkot läheltä, kapakat kaukaa
Kivisara laskee tehneensä 40–50 matkaa Venäjälle Karjalan Kontupohjaan, noin 70 matkaa Viroon ja 13 Valko-Venäjälle. Aivan ensimmäinen avustus- ja tutustumismatka suuntautui Pietariin vuonna 1993. Silloin matkakumppaneita oli bussilastillinen. Matkan järjesti Vapaakirkko.
Sittemmin Kivisara on tehnyt avustusmatkoja eri yhteistyökumppanien kanssa. Itsenäisiäkin matkoja hän on tehnyt Sirkku-vaimo matkakumppaninaan. Reissuille huonoihin oloihin he ovat lähteneet avustamisen, oman virkistäytymisen ja seikkailunhalun motivoimina.
– Joku niissä Venäjän harmaissa mökeissä ja pysähtyneissä laajoissa alueissa kiehtoo. Mieluummin menen sinne, ainakin kesäaikaan, kuin kuumaan etelään. Olen tyytynyt niihin oloihin, vaikka ei ole ollut kuumaa vettä, eikä sisävessaa tai suihkua. Missään en ole joutunut pelkäämään, kun olen kiertänyt kirkot läheltä ja kapakat kaukaa, Kivisara nauraa.
Kirkot ovat lähellä Kivisaran sydäntä ja matkoillaan hän onkin kirvesmiestaustansa vuoksi ollut auttamassa uusien kirkkojen rakentamisessa ja vanhojen kunnostamisessa. Venäjällä hän on ollut rakentamassa kuutta kirkkoa sellaisissakin etäisissä paikoissa, joihin rakennustarvikkeet on täytynyt kuljettaa kaukaa.

Lehmät saapumassa yöksi koteihinsa udmurtialaisen maaseutukylän, Bolsaja Gyrez Pudkanin kylän raitilla vuonna 1996. Kaikki löysivät oman porttinsa. Kuva: Erkki Kivisaran kotialbumista
– Sisä-Venäjällä ei välttämättä tunneta kantillista puuta ollenkaan. Kun sahalle mentiin, niin sieltä tuli pelkästään raamisahattua lautaa, jossa oli reunat mukana. Se oli leveää, mutta ei siitä seiniä tehdä, Kivisara naurahtaa.
Kiittimet ristissä kyynärpäitä myöden

Bolsaja Gyrez Pudkanissa Erkki Kivisara oli remontoimassa paikallisesta leipomosta pappilaa kesällä 2002. Kivisara itse seisoo eteistilan katolla. Kuva: Erkki Kivisaran kotialbumista

Talkoolaisten kahvihetki saman rakennuksen edustalla vuonna 2003. – Hannu Pelkonen istuu vasemmalla. Kattolevyjen uusinta jäi häneltä kesken, kun hänet saatettiin ambulanssilennolla Helsinkiin ja leikkaukseen. Sadan päivän päästä hän oli jälleen rippikouluja pitämässä, kertoo Erkki Kivisara.
Pitkäaikaisesti työttömänä 1990-luvulla ollut ja myöhemmin varhaiseläkkeelle sydämen vajaatoiminnan vuoksi jäänyt Kivisara kiittelee vaimoaan, joka on rahoittanut miehensä matkailua. Maailmalla paljon köyhyyttä nähnyt Kivisara on saanut näkökulmaa omaan elämäänsä.
Kivisara muistelee, että jossain vaiheessa markan avustuksella oli satakertainen voima Venäjällä. Vuonna 1998 hän oli antanut Venäjään kuuluvan Marin tasavallan pääkaupungissa Joškar-Olassa markan rahan muutamalle paikalliselle. He olivat pitäneet Kivisaraa todella rikkaana miehenä.
– Sitten yksi näistä neideistä tuli tänne Suomeen, ja huomasi, että eihän sillä markalla saanut kahviakaan, Kivisara nauraa.
Erilaisissa oloissa vieraillut Kivisara toteaa, että kiittimet ovat olleet ristissä kyynärpäitä myöden siitä, että on saanut syntyä Suomeen.
– Kyllä matkailu on avannut näkökulmaa Suomen oloihin. Ihan pienistä ei viitsisi hermostua. Täällä on sittenkin kaikki hyvin.
Auto ei koskaan tyhjä
Aina matkoille lähtiessään Kivisaralla on ollut mukanaan jotain lahjoitettavaa. Toijalan Teriskodin kanssa hän teki yhteistyötä vuosia. Vuonna 2005 Kivisara lähti Teriskodin johtajan Esa Tasasen oppaaksi Viroon, jonne he kuljettivat myöhemmin muun muassa 23 sähkökäyttöistä sairaalasänkyä sekä kymmeniä kuormia sairaalatarvikkeita eri kohteisiin. Tällä viikolla Kivisaran mukaan Viroon lähti lahjoituksena rollaattori.
– Koskaan ei ole ollut auto tyhjänä, kun olen kulkenut, Kivisara toteaa.
Kivisara on matkustanut tämän viikon alussa Viroon tapaamaan ystäviään, viettämään aikaa ja syntymäpäiväänsä. Mies täyttää 75 vuotta huomenna torstaina 19.7.
Elokuussa torstaisin Kivisara lupaa olla tarjoilemassa kahvia Viialassa lähetystuvalla, kuten hänellä toisinaan on tapana. Kivisara selvittää, että vapaaehtoisella kahvimaksulla tarjoiltava kahvi on tarkoitettu kaikille, jotka siitä ohi kulkevat.
Tulevaisuudelle Kivisaralla ei ole suuria seikkailuja suunnitteilla.
– Ei tulevaisuutta osaa ajatella. Kun saisi kohtuullisen terveenä olla, hoitaa talon ja itsensä, Kivisara toivoo.
Yhdistystyö:
– Työttömien yhdistyksessä vuodesta 1992. Puheenjohtajana vuoden ja sihteeri-rahastonhoitajana noin 10 vuotta.
– Tarpian Suunnan sihteerinä noin 20 vuotta