Punaiset räjäyttivät Toijalasta lähtiessään rautatiesillan pään. Kuvassa siltaa korjataan huhtikuun 1918 lopussa. Kuva: Sotamuseo.
Sodan jälkeen ensimmäinen matkustajajuna pohjoisesta saapui huhtikuun lopulla puolen päivän aikaan Toijalaan. Se oli tietysti ääriään myöten täynnä. Vain 1. luokan vaunussa eli ”senaattivaunussa” oli runsaasti tilaa. Eräs matkustaja kertoo:
Epätietoisuus alkoi jälleen. Pääsevätkö kaikki matkustamaan Helsinkiin vai pelkästään etuoikeutetut? Senaattori Frey ja Vaasan päämajan lääkintöjohtaja Sivén, pankinjohtaja Gadd ja paroni von Gerich – tarkoitan majuri von Gerich – ja muut merkittävämmät herrat ja daamit, joiden nimi on valtiokalenterissa tai paremmassa hakuteoksessa.
Aseman päällystö ei toistaiseksi tiennyt mitään. Sen vain tiesivät, ettei Helsinkiin voi myydä lippuja, koska heillä ei ollut mitään lippuja. Sitten selvisi, että senaattivaunu ajettaisiin sillalle, jonka molemmat tukirakenteet punaiset olivat räjäyttäneet. Siellä sen matkustajat pääsivät tilapäistä lauttasiltaa toiselle puolelle. Me muut saimme kävellä maantietä pitkin. Kello 11 junan pitäisi tulla Helsingistä.
Voisiko mistään saada kantajaa? Sitä ei kukaan tiennyt. Entä saisiko hevosia? Saimme kuitenkin kiinni erään miehen, jolla oli pitkät kärryt, johon saatiin matkatavarat. Näin päästiin taas yksi matka eteenpäin.
Kello tuli 12. Meillä oli miellyttävää. Makasimme pienissä ryhmissä kuumassa auringon paahteessa. Ne joilla oli evästä, söivät ja sitten panivat maata selälleen ja katselivat pieniä pilvenhattaroita, jotka purjehtivat sinisellä taivaalla. Samoin purjehtivat ajatuksemme.
Sitten kello tuli yksi. Ajatuksiin tuli taas kysymys, pääsivätkö vain etuoikeutetut jatkamaan matkaa vai… Jokin kirskui radalla. Aikanaan tuli hieno vaunu, veturi, konduktöörivaunu ja kolme umpitavaravaunua. Kenelläkään ei ollut halua odottaa muuta junaa vaan me ryntäsimme veturiin, konduktöörinvaunuun ja tavaravaunuihin. minä onnistuin pääsemään konduktöörivaunuun. Hbl 1.5.1918
Hienossa vaunussa matkusti muun muassa Greta Donner – Jörn Donnerin äiti. Tämä kirjoitti miehelleen kokemuksesta, joka poikkesi edellisestä: Matka tänne (Helsinkiin) Tampereelta kesti 12 tuntia ja oli hyvin mukava, kun mukana oli joukko tuttuja: Appelberg, Åkerman, Sivén, rouva Wuolle, senaattori Frey rouvansa ja poikansa kanssa, Arthur, sinähän tiedät. Kun tulimme Toijalaan, meidän täytyi kävellä rikkoutuneen sillan yli ja sitten jatkaa toisella, Hämeenlinnasta tulevalla junalla. Kahden tunnin odotuksen jälkeen saapui vihdoin juna.
Seurue oli todella merkittävä. Bertel Appelberg oli Venäjän vastarintaa johtaneen aktiivisen komitean jäsen ja jääkärien etappipäällikkö Haaparannalla. Samoihin piireihin kuului kenraali Harald Åkerman, joka oli Mannerheimin yhteysupseeri Vaasan senaatissa (hallituksessa). Ossi Sivén oli väliaikaisen lääkintöhallituksen johtaja ja rouva Wuolle rautateiden pääjohtajan Bernhard Wuolteen puoliso.
Martti Favorin
Kirjoittaja on historioitsija
martti.favorin@pp.inet.fi