Erja Rehuttu tulee hyvin juttuun lehmien kanssa.
Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta, ja niin täyttää myös Ilkka ja Erja Rehutun navetta. Siellä asustaa muun lypsykarjan ohessa suomenkarjaa, joka on maamme alkuperäisrotu.
Oikeastaan suomenkarja-nimike kattaa kolme eri nautarotua, jotka ovat länsisuomalainen, itäsuomalainen ja pohjoissuomalainen lehmä, jota kutsutaan myös lapinlehmäksi. Rehuttujen naudat ovat länsisuomalaisia, ja rotu on huomattavasti yleisempi kuin sen sisarrodut.
Suomenkarja oli vielä 1940–50-luvuille asti yleisin nautarotu Suomessa. Tämän jälkeen eläinten määrä alkoi vähentyä, kun tuotteliaammat rodut yleistyivät.
Trendi näkyi myös Rehuttujen tilalla Lontilassa.
– Meillä on tilalla ollut aina suomenkarjaa. 1960-luvulla meille alkoi tulla myös muun rotuisia lehmiä, Ilkka Rehuttu kertoo sukutilansa taustoista.
Suku on asunut samoilla tiluksilla 1700-luvulta alkaen.
Rehuttujen nuorin suomenkarjavasikka kasvaa vielä navetassa lajitoverin kanssa ennen laitumelle pääsyä.
Laadukasta maitoa
Länsisuomenkarjaa on nykyään noin 2 200 tilalla, kun nautatiloja on kaikkineen 8 500. Rehuttujen tapaan monella tilalla on myös muun rotuisia nautoja. Pelkkää suomenkarjaa omistavia tiloja on alle 300.
Kohtalokkainta rodun kannalta oli vuodesta 1963 alkanut risteyttäminen friisiläisrodulla, mikä vähensi puhdasrotuisen suomenkarjan määrää.
Suomenkarja polveutuu todennäköisesti pohjoisugrilaisten kansojen lehmäkannoista. Aikojen kuluessa se on jalostunut ja kehittynyt alueittain omiksi roduikseen.
Länsisuomalainen suomenkarja on väritykseltään kokonaan ruskea. Suomenkarja on sopeutunut hyvin maamme oloihin. Se on sitkeä ja terve rotu.
Suomenkarjaa kasvatetaan pääasiassa lypsylehmiksi. Yksilöt ovat kooltaan pieniä, joten myös maidontuotanto on vähäisempi kuin isommilla roduilla.
– Kokoonsa nähden suomenkarja lypsää hyvin. Maidon valkuainen on hyvälaatuista, ja maito juustoutuu hyvin, Ilkka Rehuttu sanoo.
Ilkka Rehutun mielestä suomenkarjan kantaa pitää säilyttää.
Tilan tuotteliain suomenkarjayksilö lypsi parhaimmillaan 8 000 kiloa maitoa vuodessa, mikä ei ole laisinkaan huono suoritus.
Rehuttujen naudat ovat saaneet lukuisia jalostusarvopalkintoja. Suomenkarjan ongelmana on nykyään sen pieni kanta, joten sisäsiitosta esiintyy.
Poikimiset ovat helppoja
Suomenkarjan pieni koko tuo monia hyötyjä terveysmielessä.
– Nämä tiinehtyvät hyvin, ja poikimiset ovat helppoja, kun vasikat ovat pienikokoisia, Erja Rehuttu kertoo.
Hyvästä tiinehtymisestä kertoo sekin, että suomenkarjalehmät saavat usein kaksosvasikoita.
Pienemmän koon ansiosta suomenkarjalla on vähemmän jalkasairauksia kuin naudoilla keskimäärin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että rotua on mahdollista pitää vanhemmaksi kuin isoja rotuja. Sorkkaviat ovat usein syynä siihen, että nauta lopetetaan, koska vaivojen hoitaminen ei olisi taloudellisesti kannattavaa.
Länsisuomalainen suomenkarja on väriltään kauniin ruskea.
– Meillä on ollut kahdeksan kertaa poikineita suomenkarjalehmiä. Muissa roduissa ei päästä samaan määrään, Ilkka Rehuttu kehuu rodun hyviä puolia.
Hyvän jalkaterveyden ja ketteryytensä ansiosta rodun edustajat soveltuvat laiduntamaan myös mäkisempiä alueita.
Jalostuksen ansiosta eläinten koko on hiukan kasvanut.
– Näiden utarerakenne on parantunut, eli niillä ei ole riipputissejä. Se parantaa lypsettävyyttä, tilan isäntä kuvailee.
Rotu on luonnostaan nupo eli sarveton.
Karjankasvatus on elämäntapa
Koska Rehuttujen navetta on vanha, se on perinteinen parsinavetta eikä pihatto. Naudat pääsevät ulos koko kesäkaudeksi eli säiden mukaan toukokuusta lokakuulle.
Syksyn pimeiden tultua eläimet otetaan yöksi sisälle niiden turvallisuuden takia.
Yrittäjän päivä on pitkä. Ensimmäinen lypsy ja nautojen ruokkiminen on aamulla puoli seitsemältä. Toinen lypsy on iltapäivällä viiden maissa, ja ruokintakertoja on päivässä neljä.
Kesälaitumellakin eläimet tarvitsevat jauhoja ja väkirehua ruohon oheen.
Suomenkarjaa kuvaillaan luonteeltaan sitkeäksi ja älykkääksi. Laitumella muiden rotujen kanssa nämä eläimet ovat yleensä laumanjohtajia.
Ilkka Rehuttu virnistää, kun häneltä kysyy suomenkarjan luonteesta.
– Voit varmaan lukea rivien välistä, hän hymähtää.
Rehutut ovat saaneet lukuisia jalostusarvopalkintoja suomenkarjastaan.
Sovimme, että kutsun näitä ruskeita lehmiä omapäisiksi.
Lähteet: Suomen Alkuperäiskarja ry, Wikipedia
Akaan Seudun sarjassa Suomalaista sukujuurta esitellään Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi suomalaista alkuperää olevia hyöty- ja lemmikkieläimiä.