8-vuotias Jimi Yrölä aloitti rumpaloinnin padoilla ja kattioilla jo päivähoidossa. Oikeiden rumpujen taakse hän pääsi 3-vuotiaana, kun ensimmäiset leikkirummut olivat jo hajonneet.
Suomen tunnustetuimpiin blues-kitaristeihin kuuluva isä ja toiseen, vielä tunnetumpaan vasenkätiseen kitaristiin viittaava etunimi eivät ole ajaneet akaalaista Jimi Yrölää kuusikielisen varteen. On Jimi kitaraakin tapaillut, mutta rumpusetin takana poika on viihtynyt jo vuosia.
Tämän vuoden helmikuussa kahdeksan vuotta täyttänyt Jimi takoi patoja ja kattiloita jo perhepäivähoidossa ja päiväkodissa, ja leikkirummuillakin hän soitti jo 2-vuotiaana. Oikeiden rumpujen taakse Jimi istui isänsä Jake Yrölän ja tämän soittokavereiden treenikämpällä 3-vuotiaana kontattuaan sitä ennen saman kämpän lattialla kuulosuojaimet päässä piuhojen seassa.
Jimin äidin Heini Kukka-Yrölän mukaan pojalla on ollut hallussa soittoinnon lisäksi myös show-meininki jo pitkään.
– Makuuhuoneen peilin edessä on oltu. Pienenä Jimillä oli turkoosi palli lavana, ja keikalle se lähti päältä ajettavalla muovitraktorilla.
Ensimmäiseen virvelirummun kalvoon Jimi kirjoitti isänsä jalanjäljissä Jimi’s Blues Band. Kovassa käytössä haljennut kalvo on hyvässä tallessa.
Dave ja Marjorie lauloivat vatsaan
Heini ja Jake eivät ole usuttaneet poikaansa soittoharrastuksen pariin. Jaken mukaan intoa on pitänyt välillä jopa jarrutella. Toisaalta laulu ja soitto ovat tulleet Jimille läheisesti tutuksi jo ennen syntymää.
– Lindholmin Dave lauloi vatsaan Johnny B. Goodea ja Marjorie Amazing Gracea, vanhemmat kertovat.
Heini Kukka-Yrölä ja Jake Yrölä eivät ole usuttaneet Jimiä musiikin pariin tai rumpaliksi. Soittohalu on ollut pojalla verissä vauvasta alkaen.
Rumpaliopintojensa puolesta Jimi on enimmäkseen oman tiensä kulkija.
– Nymanin Petteri kyllä opetti aluksi pari kertaa, mutta en minä halunnut opetella vaan soittaa yksin. Senkin takia halusin lopettaa sen, kun en tajunnut opetuksesta mitään, Jimi kertoo.
Jimin ollessa kuusivuotias Jaken rumpaliveli Juha Yrölä näytti pojalle joitain juttuja, ja viime vuonna Jimi kävi muutaman kerran rokkikoulussa Hämeenlinnassa. Muuten juniori, poikkeuksellisen taitava sellainen, on itseoppinut.
– Täällä kotona minä soittelen menemään, melkein joka päivä. Soitan yksin, koska tällä hetkellä ei ole koulussa tai muuten kavereita, jotka soittaisivat, Jimi kertoo.
Soitto soi jo levylläkin
Vaikka Jimi harjoittelee enimmäkseen yksin, on hän päässyt jo monesti soittamaan aikuisten kanssa. Jaken, Juhan ja basisti Timo Salon Jake’s Blues Bandin keikoilla Jimi on ollut roudarina, ja kun rummut on saatu pystyyn, Jimi on soittanut soundcheckissä. Nahkialan koulussa Jimi soitti kevätjuhlassa täydelle salille yhdessä rehtorin ja opettajan kanssa.
Jimi harjoittelee rumpujen soittoa Yrölän perheen kotitalon kellarissa. Isä Jake on ollut soittokaverina myös oman bändinsä sounchekeissä sekä sen uusimmalla levyllä kappaleella Jimi Plays Shuffle.
Jimi oli myös paikalla studiossa, kun Jake’s Blues Band äänitti tänä vuonna ilmestynyttä levyään. Ja niinhän siinä kävi, että levyn viimeiseksi raidaksi vetäistiin improvisoitu ja Jimin rumpaloima jamibiisi.
– Minä sanoin, että vedetään joku shuffle. Jimi otti kapulat käteen, ja biisi vedettiin ihan hilseestä. Ei sitä enää osaisi edes soittaa, ja sanatkin vedin vaan päästä. Ne on ihan remua, Jake Yrölä nauraa.
Kappaleen nimeksikin tuli Jimi plays shuffle.
25-vuotias JBB ikuisti keikkakuntonsa levylle
Vuonna 1992 Toijalassa perustettu Jake’s Blues Band keikkailee edelleen noin 50 kertaa vuodessa. Aktiivisimpina vuosina keikkoja oli 120, vaikka kolmikko kävi silloinkin töissä.
Kovan keikkakuntonsa mahdollisimman rehelliseksi ikuistamiseksi JBB päätti julkaista tänä vuonna studiossa äänitetyn livelevyn. Jake Yrölän mukaan bändi on lopputulokseen eli Live in Studio 2017 -albumiin erittäin tyytyväinen.
– Todella, varsinkin soundeihin. Parhaat soundit, mitä on levylle saatu, Yrölä sanoo.
Bändi oli studiossa tunnin ja 50 minuuttia. Äänitys oli päällä koko ajan, ja kaikki biisit vedettiin kerralla purkkiin.
– Yhden biisin lauloin uudestaan, mutta mitään päällekkäisäänityksiä ei ole. Styrkkarit ja pedaalit oli ihan samat, mitä keikoilla käytetään. Se oli niin kuin keikalla ilman yleisöä, Jake kuvailee.
Normaalilla studiolevyllä myös kitarasoolon voi soittaa uudestaan niin monesti kuin jaksaa. Nyt Jake puski soolotkin purkkiin kerta heitolla.
– Aikaisemmin on ollut vähän studiojännitystä. Nyt yritin olla ajattelematta äänittämistä, ja aika hyvin sain asennoiduttua siihen, että nyt ollaan vaan keikalla.
Jake Yrölän mukaan hän, rumpali Juha Yrölä ja basisti Timo ”Hepe” Salo eivät neljännesvuosisata sitten suunnitelleet bändin uraa tai elinkaarta sen kummemmin.
– Ei sitä silloin mietitty, kuinka kauan soitetaan. Ajateltiin, että jos keikkoja tulee, niin mennään. Vähän aikaa sitten Hepe sanoi aika hyvin, että tämä on elämäntapa.