Topan tolppien välissä pelasi Jukka Saari. Kuva: Jukka Koskinen.

Sarjapaikastaan taisteleva Toijalan Pallo-49 venyi keskiviikon 2.9. sarjaottelussaan tasapeliin. Topan vastustajana Akaan keskusurheilukentällä oli Tampere United/2.

Kauniissa syyssäässä päädyttiin tässä nelosen kamppailussa lukemiin 1-1 (0-0). Hyvinkin runsaslukuiselle yleisölle tarjottiin kovan taistelun värittämä kamppailu.

Kotijoukkue oli aikalailla altavastaajana avausjaksolla. United liikkui hyvin, ja sujuva syöttöpeli avasi joukkueelle mallikkaita hyökkäyksiä. Topa ei juuri maalipaikoille päässyt. Vikkelä Janne Hevonoja vastasi lähinnä kotijoukkueen parhaista tilanteista avausjaksolla.

Ottelun maalinteko avattiin 58. minuutilla. Vieraiden Oskari Korpinen karkasi keskiviivan tuntumasta läpiajoon ja maalivahti Jukka Saaren ohitettuaan pisti tyhjiin.

Topa oli pinteessä mutta säästyi uusilta takaiskuilta. Jakson puolivälin jälkeen Toni Niskala puski hienosti. Vieraiden maalivahti Riku Tanila sai nipin napin torjuttua pallon aivan yläriman alta. Kotijoukkue panosti hyökkäyksiin ja karvaukseen entistä ylempää. Vääntö oli kovaa ja toikin palkinnon.

Topan tasoitus syntyi 75. minuutilla. Teppo Tenkanen tykitti vapaapotkun 40 metristä. Pallo muutti suuntaa puolustajasta ja painui alanurkkaan. Fyysinen toinen pelijakso näkyi kyllä vierasjoukkueessakin. Jalkoja venyteltiin tuon tuostakin.

Piste saatiin, joka oli vähintä mitä keskiviikkona oli lupa odottaa. Taistelu jatkuu torstaina 10. syyskuuta. Topa kohtaa tällöin Tampereen Palloilijat Messukylän tekonurmella. Peli alkaa vasta 20.10.

Ottelun TP-49 – TamU/2 palkitut: TP: Mikko Alahäivälä. TamU/2: Roope Koikkalainen. Raadissa Juha–Pekka Aho, joka jakoi myös tähdet Topan parhaille. 3. Mikko Alahäivälä. 2. Teppo Tenkanen. 1. Jesse Järvi.

TP-49 kokoonpano: Jukka Saari, Jukka-Pekka Jyrämö (C), Toni Niskala, Mikko Alahäivälä (v), Ere Salmi, Aukusti Lehtonen (85. Olli Nieminen), Jesse Järvi, Teppo Tenkanen, Aleksi Lapinleimu (80. Jirka Järvi), Eeli Jokinen (46. Tero Tromstedt), Janne Hevonoja.

Jukka Koskinen

Lentiläntien varrelta kaadettiin liikennemerkkejä ja ne merkit, joita ei saatu kaadettua, tuhottiin muuten.

Lentiläntien liikennemerkit olivat kovilla keskiviikon 2.9. vastaisena yönä. Lentiläntien varrelta oli kaadettu useita liikennemerkkejä. Kaadetut merkit oli paiskottu ojiin. Myös pystyyn jääneitä merkkejä oli väännelty, liikennemerkkitolpista oli revitty osa merkeistä irti ja niitä, joita ei oltu saatu irti, oli väännelty.

Tuhotyön tekijän mielestä suojatiestä varoittavan merkin paikka on ilmeisesti ojassa.

– Myös terveyskeskuksen liittymän lähellä oleva, kaupungin mainosteline oli kaadettu. Sitä pitävät paikallaan 400-kiloiset betoniporsaat. Niiden siirtämiseen oli luultavasti tarvittu autoa, kunnossapitopäällikkö Jukka Palonperä ihmettelee.

Mainostelineen pystyttämiseen meni kunnossapidon kolmelta työntekijältä aamupäivä.

Lentiläntiellä kyytiä olivat saaneet myös postilaatikot. Satamatiellä on rikottu kesän aikana lisäksi muutama kaupungin kukkalaatikko. Myös nämä ovat niin painavia, että tuskin liikkuvat käsivoimin paikoiltaan.

– Ei niitä voi sinne viedä, kun ne kerran tuhotaan. Myös asematunnelin seiniin vedetään graffitit joka viikko. Niiden puhdistamisen tuntihinta on aika kova, Palonperä kertoo.

– Se on kaikki turhaan käytettyä rahaa, jolla voitaisiin parantaa Akaan asukkaiden asioita, jos ei tarvitsisi käyttää niitä tällaisen tuhoamisen siivoamisiin.

Vastaavia tuhotöitä Palonperä ei usko nähneensä vuosiin, töhriminen sen sijaan on viikottaista.

Tämän merkin kaatamiseen vandaaleilla ei riittänyt voimaa.

Vaikeudet ovat tehneet Akaan Matkailu Oy:n yrittäjistä vain entistä sitkeämpiä ja sisukkaampia. Pasi Kylmälä (vas.) ja Jyri Vesterinen kertovat uskon olevan tallella, vaikka matkaparkin rakentamiseen on pieniä vaikeuksia liittynytkin.

Toijalan satamaan tulossa oleva matkaparkki, markkinointinimeltään Toijala Marina, piti avata ensi viikon perjantaina 11.9. Nyt on selvää, että näin ei tule tapahtumaan.

Taustalla ovat maanrakennustöiden aikataulut. Maanrakennustyöt saatiin valmiiksi aivan elokuun lopussa. Maanrakentajaksi tarjouksen perusteella valitun Akaan Maanrakennus Oy:n toimitusjohtaja Juha-Pekka Nordilla ja matkaparkin yrittäjiksi valituilla Pasi Kylmälällä ja Jyri Vesterisellä on eriäviä käsityksiä siitä, onko aikatauluissa ongelmaa vai ei.

– Maanrakennushommat saatiin etuajassa valmiiksi, elokuun viimeinen päivä jäi vielä hengähdysaikaakin, Nord totesi matkaparkin työmaalla lastatessaan koneitaan syyskuun alkupäivinä.

­– Jos alkuperäinen tavoite on ollut, että matkaparkki saadaan auki elokuun lopussa ja maanrakennustyöt valmistuvat vasta silloin, niin eihän matkaparkin avaaminen alkuperäisen aikataulun mukaan olisi ollut mitenkään mahdollista. Muita rakenteita päästään tekemään vasta sitten, kun pohja on valmis, Kylmälä vastaa.

Jätevesipumppaamo yllätys kaikille

Akaan kaupungin kunnossapitopäällikkö Jukka Palonperä (vas.) ja Akaan Maanrakennus Oy:n toimitusjohtaja Juha-Pekka Nord kertoivat tarpeen jätevesipumppaamolle olleen yllätys, mutta lopputuloksena voi olla toimintavarmempi järjestelmä.

Ainoa yllätys, johon Nord kertoo maanrakennustöiden aikana törmänneensä, liittyy alueen viemäröintiin. Sitä ei ollut syyskuun alussa päästy vielä edes kaivamaan.

– Tänne tarvitaankin jätevesille pumppaamo. Se selvisi meillekin vasta syyskuun puolella. Matkaparkin rakennuksilta piti tulla viettoviemäri kaupungin verkostoon, mutta sitä ei saada tässä toimimaan, Nord kertoi.

– Mistään suuresta rakennelmasta ei ole kyse. Se on kaivo, jossa on pumppu, matkaparkin työmaalta keskiviikkona tavattu Akaan kaupungin kunnossapitopäällikkö Jukka Palonperä kertoi.

Viemärit ehkä viikolla 37

Mitään Näsinneulaa alueelle siis ei tarvitse enää urakoida, mutta lisäviivytystä koituu kuitenkin. Vaikka pumppu on pieni, ei sitä kuitenkaan löydy keneltäkään hyllystä, Nord kertoo.

– Sitten kun se on saatu ja asennettu, päästään kaivamaan viemärit. Sitten pitää vielä kaivaa sähköjohdot.

Palonperä ei osaa ottaa kantaa pumpun hintaan, mutta uskoo ratkaisun olevan käytönaikaiset kulut huomioiden jopa edullisempi kuin suunnitellun viettoviemärin.

– Hinnassa ei ole ainakaan isoa eroa, lisäksi pumppu toimii paljon paremmin kuin viettoviemäri. Viettoviemäri menee helposti tukkoon, jos sinne joutuu jotain vähän isompaa. Leirintäalueella se riski on olemassa. Pumppuauton käynnitkään eivät ole ilmaisia.

Yrittäjät kuulivat ongelmista toimittajalta

Kylmälä ja Vesterinen eivät saaneet kaupungilta mitään tietoa jätevesipumpun tarpeesta ja sen aiheuttamasta lisäviivytyksestä. Yrittäjät kuulivat asiasta Akaan Seudun toimittajalta kahvipöydässä torstaina 3.9. Matkaparkin varausten myynnin piti alkaa seuraavana päivänä.

– Ei ole ollut mitään tietoa. Miten on edes mahdollista, että tällainen asia selviää vasta tässä vaiheessa, Kylmälä kysyy.

– Tieto alueelle tulevista rakennuksista ja niiden sijainneistakin on kyllä ollut tiedossa ja toimitettuna jo pitkään, mies jatkaa.

Se on sentään ollut yrittäjillä tiedossa, että matkaparkin rakennuksia ei päästä sijoittelemaan julkisuuteen annetun aikataulun puitteissa. Niinpä avajaisia oli jo ennen pumppaamouutisen julkituloa ehditty siirtää suunnitelmissa viikon verran eteenpäin. Uusi päivämäärä on siis 18.9.

Totinen paikka yrittäjille

Kylmälällä on 20 vuoden kokemus karavaanialueiden pyörittämisestä. Siihen nojautuen hän tietää, miksi pienikin lisäviivästys on ongelma uudelle matkaparkille.

– Ongelma ei ole se yksi lisäviikko vaan syksyn eteneminen. Karavaanareita kyllä liikkuu vuoden ympäri, mutta syksyn edetessä jatkuvasti vähemmän. Jos olisimme päässeet avaamaan elokuun lopussa, he olisivat oppineet, että tällainenkin paikka on ja olisivat palanneet, Kylmälä uskoo.

Nyt edessä on vielä tavallistakin hiljaisempi talvi, jopa kokonaan tyhjiä päiviä. Uudelle yritykselle tämä tulee olemaan ongelma, koska minkäänlaisia taloudellisia puskureita ei ole ehditty kerryttää.

– Homma menee tavallisesti niin, että kesällä kerrytetään puskureita, niillä eletään talvi ja keväällä katsotaan, mitä niistä on jäljellä. Jos jotain on, ne investoidaan alueeseen ja seuraavaan kesään. Nyt näin ei siis ole, Kylmälä tähdentää.

Poikkeuslupa edelleen saamatta

Yrittäjillä riittää nyt harmin aiheita muutenkin. Matkaparkin rakentamiseksi tarvittavaa poikkeuslupaa ei ole edelleenkään miehille toimitettu.

– Kaupunginjohtajan ja elinkeinopuolen kanssa kaikki on sujunut niin äärimmäisen hienosti, että tuntuu aivan uskomattomalta, että muutaman työhuoneen päässä rakennusvalvonnassa haetaan edelleen sitä leimasinta, jolla asia saataisiin valmiiksi, Kylmälä ihmettelee.

Usko ei ole kadonnut

Vaikka alkuvaikeuksia on ollut ehkä jopa enemmän kuin voi kohtuudella odottaa, ei yrittäjäkaksikon usko ole mihinkään kadonnut. Akaan matkaparkista tulee mahtava, miehet tietävät.

– Se tulee olemaan loistava. Sijainti lähellä moottoritietä ja rantaa on sellainen, että matkaparkki tulee olemaan todella suosittu alue. Tuskastumista toki silti tässä vaiheessa tunnetaan, yrittäjät myöntävät.

Lue myös: Kaupungin ote Toijalan satamasta kirpoaa pala palalta – Poikkeuslupa on uusi normaali, kesäteatterin rakennukset lahoavat paikoilleen ja vesilaitos sinnittelee jatkoajalla

Helsinki–Tampere-moottoritiellä Toijalan kohdalla tehdään parhaillaan kallioleikkausten lujitustöitä. Samalla puretaan vanhat maisemavalaistukset ja poistetaan haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltua kurtturuusua.

Valotaiteilija Ekku Peltomäki suunnitteli kallioleikkaukseen Lux Tavastia -valoteoksen, joka sytytettiin moottoritien avajaisissa lokakuussa 2000. Ilkivalta koitui tielaitoksen tilaaman teoksen kohtaloksi.

– En osaa sanoa, koska se on lakannut toimimasta, mutta sähköä siellä ei ole ollut enää pitkään aikaan. Lamput olivat käsittääkseni vikaantumisherkkiä, ja niitä varastettiin. Ilkivaltaa oli paljon. Se lienee syy, miksi se on kytketty jossain vaiheessa irti sähköstä, kertoo projektipäällikkö Heikki Koski Pirkanmaan Ely-keskuksesta.

Koski pitää mahdollisena, että huhu valaisimien päätymisestä huumekasvien kasvatuslampuiksi pitää paikkansa.

– Mahdollisesti. Niitä varastettiin heti, kun teos otettiin käyttöön, Koski toteaa.

Peltomäen valoteos koostui kahdesta osasta, joiden kummankin pituus oli parisataa metriä. Ekku Peltomäki kertoi Akaan Seudussa 6.10.2000, että kyse on lähes 70 valonheittimestä koostuvasta mielikuvateoksesta, jossa pelataan valkoisen valon eri värilämpötiloilla. ”Siinä on ainoastaan yksi värispotti huomionherättäjänä, sillä minusta olisi synti lähteä värittämään luontoa”, Peltomäki totesi tuolloin.

Valotaiteilija Ekku Peltomäki kävi lokakuussa 2000 ennen moottoritien avajaisia säätämässä suunnittelemansa valoteoksen valonheittimiä. Taiteilija oli järkyttynyt nähdessään valoteoksensa edessä sähkökaapit. Haastattelu julkaistiin Akaan Seudussa 6.10.2000

Työt valmistuvat lokakuussa

Lujitustöitä tehdään Toijalan-liittymän eteläpuolella paikoitellen yli 20 metriä korkeiden kallioleikkausten kohdalla.

– Kalliota vahvistetaan, jotta isoja lohkareita ei pääsisi putoamaan tielle, projektipäällikkö Heikki Koski kertoo.

Töitä tehdään kummassakin reunassa noin kilometrin pituisella matkalla, mutta valtaosa työstä tapahtuu Toijalan keskustan puolella moottoritietä, jossa kallioleikkaukset ovat korkeammat ja lähempänä tietä.

Kallion pinnasta irrotetaan heikosti kiinni olevaa kiviainesta, ja kallio pultitetaan 3–7 metriä pitkillä terästangoilla, jotka injektoidaan kallioon porattavaan reikään.

– Terästangot sitovat lohkareita syvemmälle terveeseen kallioon, jolloin isompia lohkareita ei pääse putoamaan. Lisäksi moottoritien reunan ja kallioleikkauksen rintaman väliin kaivetaan syvempi oja. Jos pienempiä kiviä jatkossa putoaa, ne jäävät ojaan eivätkä tule tielle asti, Koski kertoo.

Turvallisuutta parannetaan myös asentamalla moottoritien reunaan kaide, jossa on kaksi vaakasuoraa johdetta. Kaide estää autoja törmäämästä kallion seinään ja kivien vierimisen tielle. Työn edetessä arvioidaan, käytetäänkö kivien putoamisen estämiseksi myös verkkoa. Kosken mukaan verkon määrä jää joka tapauksessa vähäiseksi.

Töitä tehdään ympäri vuorokauden ja myös viikonloppuisin liikenteellisen haitan minimoimiseksi.

– Jos kaikki menee hyvin, työt valmistuvat lokakuun aikana, Koski arvioi.

Noin puoli miljoonaa euroa maksavien töiden pääurakoitsijana on GRK Infra Oy.

Lue myös: Moottoritien kallioleikkauksia lujitetaan Akaassa – Työt alkavat ensi viikolla

Kallioleikkauksia lujitetaan noin kilometrin matkalta. Kuva: Oona Eskeli.

Lounea rakentaa parhaillaan Akaaseen kaupungin tilaamaa valokuituverkkoa. Tiistaina 1.9. kaupunginhallitus päätti ottaa käyttöön myös kuituverkon ja -liittymien optiona olleet kohteet. Päätös tehtiin sen jälkeen, kun asiantuntijat olivat käyneet optiokohteet läpi.

– Telian liittymät lakkaavat toimimasta, kun nykyinen sopimus sanotaan irti. Näin ollen lähes kaikki nykyiset paikat tarvitsevat valokuituliittymän uudelta operaattorilta. Vikasietoisuuden takia myös Viialan omien kuitujen lisäksi joihinkin kohteisiin otetaan kuitu, mutta ei liittymää, kaupungin tietohallintopäällikkö Asko Mäkinen kertoi.

Mäkisen mukaan kaupungin kokonaan omistama Akaan Vuokra-asunnot Oy on käsitellyt asiaa alustavasti kokouksessaan 27.8. ja tulee allekirjoittamaan myöhemmin oman sopimuksen.

Jaakko Leinonen (vas.) esitti valokuitupykälän palauttamista valmisteluun ja sai kannatusta Sami Rajalalta. Seuraavassa äänestyksessä Rajala ei enää kannattanut Leinosta vaan kaupunginjohtaja Antti Peltolaa.

Kaksi äänestystä ennen päätöstä

Kaupunginhallituksen kokouksessa Jaakko Leinonen (kok) esitti, että asia palautetaan uudelleen valmisteluun. Leinosta kannattivat Sami Rajala (kok), Hanni Joronen (vihr) ja Tapio Kivistö (ps), mutta enemmistö eli seitsemän hallituksen jäsentä kannatti käsittelyn jatkamista.

Seuraavaksi Leinonen esitti, että optioista käytetään vain Rasin koulu, Keskustan koulu, Mäntymäen vanhainkoti, Viialan kirjasto ja Toijalan yhteiskoulu sekä Akaan lukio. Hanni Joronen kannatti Leinosen ehdotusta, ja äänestyksessä samaa mieltä oli myös perussuomalaisten Kivistö.

Kaupunginjohtajan päätösehdotusta huomattavasti suuremmasta hyväksyttävien optiokohteiden määrästä kannattivat Salla Bister (sd), Hannu Järvinen (sd), Inka Loppi (sd), Harri Rämö (sd), Mervi Pulkkinen (kesk), Sami Rajala, Jouko Rytkönen (kok) ja Tuija Toivonen-Perttunen (vas), joten äänestys päättyi 8–3.

Tällä päätöksellä valokuituyhteyden saavat muun muassa 15 Akaan Vuokra-asuntojen eli entisen Viialan Asuntotuotannon asuin- ja toimistorakennusta sekä joukko koulu- ja päiväkotirakennuksia. Mukana ovat myös mahdollisesti purettavaksi tai myytäväksi luokitellut Kylmäkosken terveysasema, Rasin kivikoulu ja Rautalan päiväkoti.

Juha Leinivaara.

Kesän kuuminta katumuotia saapui yllättävältä suunnalta. Enkä tarkoita kasvomaskeja. Koronapandemian aikana maailmalla poltettiin hermojen lisäksi myös uusia 5G-telemastoja.

Perusteluna oli mastoihin kohdistuva pelko. Pelko juontaa juurensa säteilyn vaaroihin. Vaarallinen säteily edellyttää yhtä asiaa. Sen pitäisi olla tarpeeksi vahvaa lyödäkseen atomien elektroneja pois radoiltaan.

Kännyköistä lähtevä säteily ei ole tarpeeksi vahvaa jättääkseen tuollaisia jälkiä soluihin. Samoin teleoperaattoreiden mastoista lähtevä säteily jää liian laimeaksi. Tämä tieto ei lohduta näkymätöntä uhkaa pelkääviä. Ja tähän tyhjään markkinarakoon isketään monilla suojavarusteilla.

Nettimainoksiin ilmestyi sähkösäteilysuojiksi tarkoitettuja arkivaatteita. Takkien ja housujen sisään on ommeltu hopeakangasta. Sen pitäisi suojata käyttäjää wifi-modeemeilta, älypuhelimilta sekä matkapuhelintukiasemilta. Vaatteita myydään niin huppareina kuin lasten potkuhousuina.

Tuotteiden hinta voi tuntua hurjalta. Säteilysuojattu t-paita verottaa lompakkoa 99 euron verran. Tulee halvemmaksi käydä ahon laitaa ilman paitaa. Se on kuitenkin pieni hinta mielenrauhasta. Valitettavasti mieltä on alun perin sekoitettu turhalla pelolla. Suojavaatteet ovat rahastusta.

Sähkösäteilystä kärsivien oireita ei pidä väheksyä. Heidän tuntemansa päänsärky, ärtynyt iho ja nivelien vihlonta ovat oikeita oireita. He oikeasti kokevat asioita. Ne eivät johdu säteilystä vaan siitä tiedosta, että lähellä on jokin masto. Tämä on todettu sellaisissa kaupungeissa, joissa on pystytetty uusia mastoja tai sähkölinjoja.

Kyselyissä ja tutkimuksissa havaittiin, että mastojen tai sähkölinjojen ympäristössä asuvat ilmoittivat kärsivänsä epämääräisistä säryistä ja oireista. Ne yhdistettiin maston tai suurjännitelinjan lähettämään sähkömagneettiseen säteilyyn.

Yhdistämisen ongelma oli vaan siinä, että kyseisiä mastoja ei ollut vielä kytketty päälle. Se selvisi muun muassa Hollannissa tehdyssä kyselyssä. Uuden sähkölinjan lähellä asuvat ilmoittivat uusista oireista. Tosin oireet ilmestyivät ennen kuin kaapeleita oli vielä kytketty sähköverkkoon.

Etelä-Afrikassa toistui sama ilmiö vuonna 2009, kun iBurst-teleoperaattorin masto oli pois käytöstä huollon takia kuusi viikkoa. Sen ympäristössä asuvat kertoivat mastoa vastustavalle kampanjalle kärsivänsä päänsäryistä ja keskittymishäiriöistä. Myös huoltotauon aikana.

Sähköallergiasta kärsivät ihmiset oireilevat jopa ilman sähköä. Mutta he kuitenkin oireilevat. Tuo oireilu on sitä yleisempää mitä enemmän he ovat lukeneet sähkömagneettisen säteilyn terveyshaitoista. Tieto oikeasti lisää tuskaa.

Ratkaisu olisi perinteinen ”poissa näkyvistä, poissa mielestä” lähestymistapa. Eli rakentaa mastot ja voimalinjat sellaisella tavalla, ettei niitä enää näkisi maisemakuvissa. Silloin niiden aiheuttaman oireet vähenisivät. Se ei vain ole taloudellisin tapa rakentaa sähköverkkoa.

Juha Leinivaara

Kirjoittaja on akaalainen pienyrittäjä.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.

A-Volleyssä toimii myös aktiivinen Beach Volley -jaosto, jonka järjestämät avoimet sekabiitsin viikkokisat keräsivät tänä kesänä yli 40 osallistujaa. Tässä kuvassa trenataan Toijalan kentillä. Kuva: Ilari Liiti.

A-Volleyn vuonna 2019 aloittama seuran toimintatapojen uudistus etenee. Uusiksi laitetaan varainkeruumenetelmät ja visuaalinen ilme. Lisäksi A-volley ottaa käyttöön osallistavan ja urheilijoiden tarpeita yksilöllisesti palvelevan valmennuslinjauksen sekä alkaa tehdä monilajista yhteistyötä paikallisten seurojen kanssa Sporttikerho-toiminnassa.

Seura on valmiina, kun salitilanne paranee

A-Volleyn toimintaa ja kasvumahdollisuuksia on viime vuosina rajoittanut lentopalloon soveltuvien sisäliikuntatilojen puute Akaan sisäilmaongelmien vuoksi, kertoo A-Volleyn puheenjohtaja Oula Pihlajamäki.

– Salitilanteen korjaantumista odotellessa elämme siirtymäkautta. Seuran hallinto uudistaa toimintatapojaan siten, että seura on valmis harrastajamäärien kasvattamiseen salitilanteen kohentuessa.

Junioreiden lisäksi seurassa harjoittelevat tälläkin kaudella miesten ja naisten kuntolentopalloryhmät. A-Volleyssä toimii myös aktiivinen Beach Volley -jaosto, jonka järjestämät avoimet sekabiitsin viikkokisat keräsivät tänä kesänä yli 40 osallistujaa.

Lemtopalloseura A-Volleyn uusi logo julkistettiin lauantaina 5.9.2020.

Valmennuksessa huomio ikäluokkajoukkueista yksilöihin

Uudistustyön keskiössä on uusi valmennuslinjaus, jossa huomio siirretään eri ikäluokkajoukkueista urheileviin yksilöihin. Toimintamallissa pelaajat liikkuvat vapaasti eri harjoitusryhmien välillä, harrastaen lentopalloa oman tavoite- ja motivaatiotasonsa mukaisesti. Näin seurasta rakentuu yksi suuri yhteisö – ei pelkkä kokoelma erillisiä joukkueita.

– Yhteisönä seura tarjoaa turvallisen kasvuympäristön kaikille lapsille. Heille, jotka haluavat vain liikkua pallon kanssa, kuten myös heille, jotka tähtäävät huipulle. Myös monilajisen harrastamisen tulee olla seurassamme mahdollista juniorivuosina, ja tämä edellyttää seurojen välisen yhteistyön asteittaista tiivistämistä sekä yhteisten hankkeiden pilotointia.

Sporttikerhon kautta monipuolista lajiharjoittelua

A-Volley käynnistää liikunnallisen iltapäiväkerhon, Sporttikerhon, yhteistyössä Viialan Peli-Veikkojen kanssa viikosta 37 alkaen. Sporttikerhon tavoitteena on tuoda liikuntaharrastukset koululaisten iltapäiviin iltapainotteisen harrastamisen vaihtoehdoksi ja rinnalle.

– Samalla mahdollistetaan yksi harjoitusvuoro viikossa lisää seurojen toiminnassa jo mukana oleville junioreille sekä tuodaan kouluille lentopallon, jalkapallon ja myöhemmin yleisurheilun lajikokeilua ammattilaisten ohjauksessa.

Sporttikerhon pilotti toteutetaan lukuvuonna 2020–2021 Akaassa Kylmäkosken koululla, Arvo Ylpön koululla ja Viialan yhtenäiskoululla, mutta tavoitteena on laajentaa toimintaa tulevaisuudessa kunnan kaikille kouluille yhteistyössä eri lajeja edustavien seurojen, kaupungin ja yksityisen sektorin toimijoiden kanssa.

Sporttikerhotoimintaan saadaan opetus- ja kulttuuriministeriön jakamaa seuratukea ja kerhot ovat osallistujille ilmaisia.

Maanantai

Makaronilaatikko, salaatti

Tiistai

Keltainen kalakeitto, ruisleipä, tuorepala

Keskiviikko

Mustamakkara, perunasose, puolukkahillo, salaatti

Torstai

Currykermabroilerikastike, riisi, salaatti

Perjantai

Kasvislasagne, salaatti

Seurantalojen korjausavustusten hakuaika alkoi 1.9. Hakemus tulee jättää Suomen Kotiseutuliiton sähköiseen hakupalveluun 30. syyskuuta mennessä.

Suomen Kotiseutuliitto kertoo tiedotteessaan, että seurantalojen korjausavustus on tarkoitettu seurantalojen kunnostamiseen, käytettävyyttä parantaviin korjauksiin sekä talojen kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseen. Avustusta voi hakea yhteisö, joka omistaa vapaaseen kansalaistoimintaan tarkoitetun seurantalon. Seurantalojen korjausavustusta haetaan sähköisessä verkkopalvelussa.

Avustusten jakamisessa kiinnitetään huomiota talon kulttuurihistorialliseen arvoon sekä kansalaistoiminnan kokoontumistilojen tarpeeseen alueella. Kotiseutuliiton mukaan ratkaisevassa osassa avustuksia myönnettäessä ovat hyvät korjaussuunnitelmat.

Vuonna 2020 korjausavustusta myönnettiin 135 seurantalon omistavalle yhteisölle yhteensä 1,5 miljoonaa euroa. Hakijoina oli 240 eri yhteisöä kaikkiaan 18 maakunnasta.

Seurantalojen korjausavustus on avustus, jonka jakamisen opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut Suomen Kotiseutuliiton tehtäväksi. Avustusten myöntämisen edellytyksenä on, että ministeriö osoittaa tarvittavat määrärahat. Avustusten myöntämisestä päättää Suomen Kotiseutuliiton hallitus Seurantaloasiain neuvottelukunnan lausunnon perusteella helmi-maaliskuussa 2021.

Sotkian Nuorisoseura sai vuonna 2019 Suomen Kotiseutuliiton myöntämän 2400 euron korjausavustuksen talonsa ulkomaalausta varten. Ulkomaalauksen yhteydessä uusittiin myös seuran nimi talon etupäätyyn. Teksti on poltettu laserilla ruostumattomaan teräkseen. Vanhat kirjaimet olivat vaneria. Portailla Sotkian Nuorisoseuran puheenjohtaja Liisa Näsi sekä johtokunnan jäsenet Hannu ja Tiina Sukki. Arkistokuva Tarja Antola

Akaan hautausmaan sankarihautojen tekstit kunnostettiin viime viikolla korvaamalla kultaukset hopeamaalilla. Rivistöissä olevien kivien lisäksi kaksi sankarihautaa on käytävän toisella puolella. Vainajat ovat veljekset Arvo ja Toivo Sukki, joista Arvo on kuollut 17-vuotiaana maaliskuussa ja Toivo 21-vuotiaana marraskuussa vuonna 1940.

Tietokirjailija Markku Lapinleimun mukaan ainakin Toivo oli töissä Pihlgren ja Ritolan tapettitehtaalla toimineessa ammuslataamossa ja menehtyi räjähdysaineen, trotyylin, aiheuttamaan myrkytykseen. Lapinleimu kehottaa ottamaan yhteyttä Marjatta Lanaan, joka on Arvon ja Toivon sukua.

– Samantyylinen syy liittyy myös Arvon kuolemaan, Marjatta Lana kertoo.

Lanan mukaan veljekset haudattiin isovanhempiensa viereen, koska tehtaalta ei saatu todistusta myrkytystapauksesta.

– Jonkinlaista ”taistelua” siitä käytiin. Veljekset kelpuutettiin sankarivainajiksi jälkeenpäin, jolloin heidän haudoilleen saatiin laatat, ja seurakunta hoitaa haudat, Lana kertoo.

Arvo ja Toivo Sukki olivat Marjatta Lanan isän serkkuja. Lana on kuullut veljesten kohtalosta aikanaan isältään ja muilta sukulaisiltaan.

Arvo ja Toivo Sukin muistokivet ovat erillään muista sankarihaudoista. Kuva Tarja Antola

Arvo Sukki kuoli 17-vuotiaana.

Toivo Sukki kuoli 21-vuotiaana.

Aimo Räsänen koskettaa Veininä Tampereen Komediateatterin Mummun saappaassa soi fox -näytelmässä. Konkarinäyttelijä saa lahjoilleen arvoistansa käyttöä. (Kuva: Harri Hinkka)

Paljon on virrannut vettä Tammerkoskessa vuodesta 2002, jolloin Sirkku Peltola ohjasi kirjoittamansa Mummun Saappaassa soi fox -näytelmänsä Tampereen Työväen Teatteriin. Kantaesityksensä näytelmä sai vuotta aikaisemmin helsinkiläisessä Teatteri Jurkassa. Vajaat 20 viime vuotta eivät ole nakertaneet senttiäkään käsikirjoituksen sanomasta eikä sisällöstä. Todellisimminkin suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut monen kattilakunnan vinkkelistä tarkasteltuna juuri sellainen moniongelmainen vyyhti, jonka tarkkasilmäinen kirjoittaja on kuvannut. Näytelmä pohjaa vaativaan vuoropuheluun. Auta armias, jos rooleissa ei olisi Aimo Räsäsen (Veini) ja Miia Selinin (Moonika) kaltaisia heittäytyjiä.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Sirkku Peltola on hankkinut kannuksensa tekemällä runsaat 30 näytelmää. Niiden korkeasta tasosta kertoo omaa kieltään se, että näytelmät on käännetty monille kielille ja niitä esitetään ahkerasti ulkomailla.

Peltola kertoo Tampereen Komediateatterin Mummun saappaassa soi fox -näytelmän käsiohjelmassa, että hän mietti tekstin mahdollista päivittämistä. Onneksi kirjoittaja ei kajonnut alkuperäiseen käsikirjoitukseensa. Se on kuin ikivihreäksi kohoava iskelmä, jonka sanoma löytää vastakaikunsa kaikkina aikoina.

”Katso peiliin”, neuvomme auliisti kanssaihmisiämme, kun heidän elämänsä ei kulje yleisesti hyväksytyllä tavalla. Mummun saappaassa soi fox -näytelmä muodostaakin suuren peilin, josta näemme tahtoen tai tahtomattamme perhe- ja sukulaisarkea. Jokapäiväinen elämä on selviytymistä. Siinä on pienen valon pilkahduksen synnyttämää iloa ja uhkaavien myrskypilvien tuomaa surua. Ripaus rakkautta ja välittämistä.

Mummun saappaassa soi fox -näytelmä tekee monen perheen elämänpiirin näkyväksi ja todeksi. Se auttaa ymmärtämään monia nyky-yhteiskuntamme ongelmia, joiden huipentumina esimerkiksi perhesurmat ovat mahdollisia.

Tuntuvatko nämä termit tutuilta? Lasten ja nuorten oppimiskyvyn heikentyminen, outo käyttäytyminen, syrjäytyminen, eriarvoisuus, köyhyys, osattomuus tai kiusaaminen.

Miten pitkäaikaistyöttömyys muuttaa ihmistä? Kuinka kauaksi ja laajalle kotisohvalta pystyy näkemään? Mitä läheisen kuoleminen merkitsee? Onko jatkuva riiteleminen pahaksi lapselle saati vanhemmille itselleen? Kuuluuko lapsi johonkin huolestuttavaan yhteisöön? Miten mielenterveysongelmat tunnistetaan ja kuinka niihin saadaan oikea-aikaisesti ja riittävästi apua?

Tästä kaikesta puhutaan Mummun saappaassa soi fox -näytelmässä.

Miten suomalaisessa perheessä voidaan? Yhdenlainen ikkuna avautuu Sirkku Peltolan näytelmän Mummun saappaassa soi fox avulla. Miia Selin loistaa Moonika-äitinä. Aimo Räsänen antaa kasvot ja ruumiillistuman Veini-isälle. (Kuva: Harri Hinkka)

Näyttelijät paljon vartijoina

Kun käsikirjoitus tarjoaa haastetta, näyttelijät pääsevät antamaan kaikkensa. Sirkku Peltolan Mummun saappaassa soi fox kuuluu juuri niihin näytelmiin, jotka vaativat roolien tekijöiltä teräksenlujaa ammattitaitoa. Muuten esityksen lukuisat pienet yksityiskohdat latistuvat tai häviävät tyystin pois.

Mummun saappaassa soi fox on nimenomaan neroa sanataidetta. Jo tästä suvereenista taidokkuudestaan Sirkku Peltola ansaitsisi sanataiteen Fro Finlandian, joita on tähän mennessä jaettu vain yhden kerran.

Tampereen Työväen Teatterin Aimo Räsänen räjäytti näyttelijän uransa pankin viime vuonna, jolloin hän esitti veretseisauttavasti seksuaalista ahdiskelijaa ja härskiä vallanpitäjää Bitter Wheatin Karvas pala -näytelmässä. Veinin rooli Mummun saappaassa soi fox -näytelmässä on tervetullutta jatkumoa Räsäselle, jotta hänen erikoislahjakkuutensa pääsee esille ja on käytössä. Veinin roolin kaltaiset suoritukset karisuttavat loputkin rippeet tylsästä Otso Karhun osasta Ylen Uudessa päivässä.

Räsäsen paneutuminen ja eläytyminen perheen isän osaan pakottaa miettimään tunneälyn todellista merkitystä. Veinin maailma ja elämänpiiri rajoittuu sievän omakotitalon pikkuruiseen olohuoneeseen. Televisio avaa akkunan ulkomaailmaan. Puoliso ja lapset tulevat ja menevät. Vanha äiti on puhelinsoiton etäisyydellä, mikäli joskus koittaisi se hetki, että luuriin tarttuisi. Räsänen nostaa Veinin roolissan näkyväksi miehen, joka tyytyy vähään; hän iloitsee isyydestään pitäen lempilapsenaan Janita-tytärtään ja konahdellakseen Tarmo-pojalleen. Miehen suhde Moonika-vaimoon on vakiintunut, siinä ilmoitetaan, kun rakkaus loppuu.

Tampereen Työväen Teatterin konkareihin kuuluva Miia Selin on nappivalinta Moonikan rooliin. Hän antaa kasvot vaimolle ja äidille, jonka tehtävänä on olla ajattelija, unilukkari sekä sanansaattaja. Kerrassaan loistava roolityö.

Räsänen ja Selin ovat tämän ohjauksen selkäranka, vankka sellainen. He ovat paljonvartijoina Peltolan tekstin koskettavina tulkkeina. He maalaavat ympäristön, josta näytelmä kertoo.

Perheen tyttärellä Janitalla on varsin keskeinen rooli. Tamperelaisesta Teatteri Siperiasta tuttu Marika Heiskanen taitaa tanssin ja sanailun. Hän antaa tunnistettavat kasvot naiseuteen varttuvalle neidolle.

Tarmo-pojan housuissa on tamperelainen tanssija Leevi Rauhalahti. Hänen roolinsa huipennus koetaan näytelmän loppumetreillä tanssissa, jossa käsien liikehdintä oli ilmiömäistä.

Tuukka Huttusella on kaksoisrooli. Hän on opettajana ja poliisina. Opettajana Huttunen loihti esiin vaietut ongelmat, jotka liittyvät kansankynttilöiden arkeen. Poliisina hän on kansanmies, joka tekee hyvää pr-työtä virkakuntansa hyväksi. Nämä roolit ovat tärkeitä näytelmän sanoman syventämistä ja konkretoimista silmällä pitäen.

Lavastuksessa oivaltava idea

Suomalainen yhteiskunta vannoo perheen voimaan. Perhe on kallio. Lavastaja Hannu Lindholm onkin luonut Tampereen Komediateatterin näyttämölle lujan kallion, jolla on olohuone sekä lasten leikkitelineet. Taustakuvana on rintamamiestalo, perheen kokoinen koti.

Kaisa Savolainen on valinnut puvut hyvällä maulla. Juuri vaatteet kertovat ajasta, asemasta ja paikasta.

MATTI PULKKINEN

Näihin korkeuksiin ei Akaan vesitornikaan jaksa pumpata kunnolla vettä.

Akaan Kinon Aseman kerrostalotyömaa on edennyt tasan aikataulussa ja pysynyt budjetissa. Talon rakennuttava Mika Piittisjärvi varmistaa pysyvänsä ajan tasalla tilanteesta työskentelemällä itse työmaalla. Haastattelupäivänä hänellä oli työn alla reikien piikkaaminen elementtiin sähköjohtoja varten.

– Teen mitä tarvitsee tehdä, rakennustöitä ja tavaran hakuja. Projekti pysyy näpissä, kun tekee täällä itse jatkuvasti töitä. Myös  piikkaaminen tuntuu näpeissä iltaisin, hyväntuulinen mies naureskeli haastattelupäivänä yhdeksännen kerroksen katolla.

Kerrostalon rakentaminen on opettanut

Työ on opettanut Piittisjärvelle paitsi käytännön rakentamista myös projektinhallintaa.

– Seuraava talo tulee menemään vielä paremmin. Toivottavasti sitä päästäisiin ensi vuonna rakentamaan.

Projekti on edennyt noin kerroksen verran viikossa. Haastattelupäivänä päästiin siis jo katselemaan maisemia 9. asuinkerroksen katolta. Harjaan on silti vielä matkaa.

– Viitisen metriä talo vielä nousee. Nyt ollaan jo vesitornin mäen tasalla. Sen huomaa siitäkin, että vesi tulee letkusta todella heikolla paineella, Piittisjärvi kuvaa.

Yhdeksännen asuinkerroksen katolla alkaa jo helpottaa. Mika Piittisjärven kesä on ollut niin työntäyteinen, ettei kalaankaan ole ehtinyt. Aikaa maisemien katselulle ei vieläkään ole, sillä rakentaminen ensimmäisen talon osalta jatkuu ensi syyskuussa tapahtuvaan asuntojen luovutukseen saakka.

Myynti vetää myös Akaan ulkopuolella

Uuden kerrostalon myynti on hyvällä mallilla. Asuntojen myynnistä vastaa OP Koti Etelä-Pirkanmaa, mutta rakennuttaja on toki hyvin informoitu siitä, miten asunnot ovat liikkuneet.

– Ihan tyytyväisiä ollaan myyntiin. Jonkin verran on ostajia, jotka ovat tässä vaiheessa varanneet asunnon ja haluavat nähdä ne vähän valmiimpina ennen kuin tekevät lopulliset kaupat.

Odotetusti talo on kiinnostanut myös Akaan ulkopuolella, eikä vain sijoittajia.

– Kaksi viimeistä ostajaa on Akaan ulkopuolelta, toinen Tampereelta ja toinen Helsingistä. Molemmat muuttavat taloon itse.

Piha alkaa muotoutua

Rakennusprojekti on edelleen päivälleen aikataulussa, joten Piittisjärvi uskaltaa melko tarkkaan kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Talon ulkopuolelle näkyviä lähiviikkojen töitä ovat tontin täytöt. Valmiita pintoja ei toki vielä tehdä, mutta rakennustyömaa muuttuu kuitenkin enemmän kerrostalon pihan näköiseksi.

– Sisäpuolella päästään tekemään kuivatuksia ja lattiavaluja.

Kun työt etenevät jatkossakin aikataulussa, päästään valmiita asuntoja luovuttamaan syyskuussa 2021.

Kerrostalon rakennuttaja ei saa pelätä työtä. Mika Piittisjärvi teki haastattelupäivänä muun muassa reittejä sähköjohdoille.

Talon hinta on 8,1 miljoonaa euroa

Toijalan rautatieaseman viereen nousevan kerrostalon hinnaksi pitäisi tulla 8,1 miljoonaa, eli jos kokonaishintaa vertaa talon kokoon, saa yhden kerroksen 900 000 eurolla.

– 8,1 miljoonassa on mukana myös tontti. Jätteenkeräys, pyörävarastot, istutukset ja sen sellaiset kuuluvat siihen myös. Taloyhtiön omistajien kokous voi sitten päättää, haluavatko he teettää joitain lisätöitä kuten rakennuttaa autokatoksen. Ne eivät ole vielä tässä summassa mukana.

Vaikka autokatosta ei tehtäisi, tulee talolle kaksi parkkipaikkaa. Jokaiselle autopaikalle on saatavilla myös sähköauton latauspistoke.

– Töitä on tehty paikallisten rakentajien voimin. Se pitää sanoa, että harvalla työmaalla on näin hyvä henki kuin täällä, Piittisjärvi päättää.

Kylmäkosken kappalaisen tehtäviä hoitaa lokakuun alusta alkaen akaalainen teologian tohtori Mika K T Pajunen, 43. Sijaisuus kestää toukokuun 2021 loppuun. Kylmäkosken kappalaisena vuonna 2010 aloittanut Riina Saastamoinen kuoli kesäkuussa nopeasti edenneeseen syöpään.

– Sijaisuuden perusteena on seurakunnan strategiasuunnittelu, minkä takia päätöksiä vakiviroista ei tehdä mihinkään suuntaan, ei lapsityöhön eikä pappeihin. Virkoja ei avata, ennen kuin tulevaisuusvisiota on viety eteenpäin ja tiedetään, miten jatketaan, kertoo Pajusen valinnasta päättänyt vs. kirkkoherra Kukka Salmiovirta.

Mika K T Pajunen on tällä hetkellä sekä kirkkovaltuuston että -neuvoston jäsen. Hän luopuu luottamustehtävistä aloitettuaan Kylmäkosken kappalaisena. Kuvassa vasemmalla kirkkovaltuutettu Nina Weltzien ja oikealla kirkkovaltuutettu Mervi Pulkkinen. Arkistokuva: Juha Kosonen.

Seurakunnan arki tutuksi

Pajunen on tällä hetkellä kirkkovaltuuston jäsen ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja. Hän joutuu luopumaan luottamustehtävistä aloitettuaan kappalaisen virassa.

Pajunen on toiminut viimeiset kolme vuotta Hiljaisuuden ystävät ry:n toiminnanjohtajana. Pajusen mukaan nyt oli hyvä hetki siirtyä eteenpäin, mutta Kylmäkosken kappalaiseksi hän päätyi silti hieman yllättäen. Pajunen oli rohkaissut sijaisuuteen toista henkilöä, mutta tämän valittua toisen työn paikkaa ehdotettiin Pajuselle.

– Pohdiskelin sitä jonkin aikaa ja päädyin siihen, että tämä olisi oikein hyvä kohta minulle. Päätös antaa Akaan seurakunnalle lisää peliaikaa ja minulle aikaa miettiä, mikä on hyväksi.

Pajunen odottaa pääsevänsä näkemään seurakunnan arkea. Piispa Eero Huovinen vihki Pajusen papiksi 19 vuotta sitten. Evankelis-luterilaisen paikallisseurakunnan pappina Pajunen on ollut viimeksi yli kymmenen vuotta sitten.

– Koska kirkko elää voimakkaassa murroksessa, on hyvä nähdä ihan tavallisen seurakuntapapin näkökulmaa, millaista seurakunnan arki on nykyään, Pajunen sanoo.

Akaaseen kolme vuotta sitten

Pajunen on irtisanoutunut Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtajan tehtävästä 1.10. alkaen. Ennen toiminnanjohtajuutta Pajunen työskenteli arkkipiispan teologisena erityisavustajana.

Akaassa Pajunen on asunut kolmisen vuotta. Perheeseen kuuluu myös vaimo Liina. Pajunen käyttää nimessään välikirjaimia, koska hänellä on samana vuonna syntynyt kokonimikaima, joka on myös teologian tohtori.

Mika K T Pajunen hoitaa Kylmäkosken kappalaisen tehtäviä lokakuusta toukokuun loppuun. Kuva: Liina Pajunen

Anglikaanipappina Etelä-Ranskassa

Pajunen on sekä evankelis-luterilaisen että anglikaanisen kirkon pappi.

– Näen, että kirkko on yksi ja olen Kristuksen kirkossa pappina. Se toteutuu minun kohdallani sekä luterilaisessa että anglikaanisessa kirkossa, Pajunen kertoo.

1990-luvulla solmitun Porvoon sopimuksen mukaan anglikaaninen ja luterilainen kirkko muodostavat täyden kirkollisen yhteyden.

– Se tarkoittaa, että tunnustamme ja tunnistamme muun muassa toistemme jäsenet, papit, diakonit, piispat ja pyhät toimitukset. Olemme sitoutuneet kohtelemaan toistemme jäseniä samalla tavalla kuin omiamme, Pajunen kertoo.

Pajunen kiinnostui anglikaanisesta kirkosta opiskeluaikanaan 1990-luvun lopulla. Hän on ollut anglikaanipappina Englannin kirkossa Gibraltarin hiippakunnassa Euroopassa ja viime vuosina talvisin Etelä-Ranskassa. Pajusen väitöskirja 2008 käsitteli Suomen ja Englannin kirkkojen välisiä suhteita.

Mika K T Pajunen on asunut Akaassa kolmisen vuotta. Koti on Toijalassa. Kuva: Liina Pajunen

Hukarin tiet rakentuvat pikku hiljaa ja tontit tulevat myyntiin sitten, kun kadut ja kunnallistekniikka ovat valmiit. Kuva: Jarno Keskinen

Viialassa, Hukarin kakkosalueella aika tuntuu lähes pysähtyneen. Korkea heinä on vallannut entisen metsänpohjan ja alueen tulevaisuudesta kielivät vasta katujen nimikyltit. Katuja vaan ei vielä ole. Aivan alueen perällä kuitenkin tapahtuu. Kaksi omakotitalotyömaata osoittaa, mitä alueelle on tulossa. Jonkin ajan kuluttua alueen tunnelma tulee muuttumaan.

– Asemakaavan mukaisten tonttien kokonaismäärä Hukarin kakkosalueella on 160 kappaletta. Ensimmäisessä erässä varattavaksi tuli 11 tonttia, joista neljä on nyt varattu, Akaan kaupungin kaavasuunnittelija Niina Järvinen kertoo.

Koulu tulee käynnistämään kysynnän

Alueen tonttien varaaminen on lähtenyt verkkaisesti liikkeelle. Kolme varausta on tehty vuonna 2019 ja yksi vuonna 2020. Järvinen uskoo, että asia tulee muuttumaan.

– Tämä alue tulee olemaan Akaan kysytyin, yhdessä Uudenkylän alueen kanssa. Koulu on tietysti tärkeä asia talon rakentamista suunnitteleville. Kun Viialan yhtenäiskoulun rakennus valmistuu, se varmasti vaikuttaa Hukarin kakkosalueen kysyntään.

Haittaa alueen vetovoimalle tuskin on myöskään Viialaan nousevasta uudesta liikuntahallista.

Useita uusia katuja tänä vuonna

Hukari II -alueelle kilpailutetaan ja rakennetaan vielä kuluvan vuoden aikana useita uusia katuja, akaalaisittain teitä. Loppuvuoden aikana on tarkoitus kilpailuttaa ja rakentaa Viljatie loppuun, Hippiäisentie, Peukaloisentie, Puukiipijäntie sekä mahdollisesti Peltolinnuntie.

– Tontit tulevat myyntiin aina sitä mukaa, kun tie ja kunnallistekniikka on saatu rakennettua, Järvinen kertoo.

Rennompaa rakentamista

Hukarin kakkosalueelle on kaavoitettu nykymittapuulla väljiä tontteja. Pienimmätkin ovat reilun tuhannen neliön kokoisia, suuremmat 1200 neliötä. Alueen erikoisuutena voi pitää sitä, että alueelle ei ole laadittu tarkkoja rakennustapaohjeita. Riittää, että rakennusjärjestystä noudatetaan. Rakentajalle tämä tuo kaupungin kaava-alueella harvinaista vapautta.

– Neljän metrin päähän rajasta saa rakentaa, kattokaltevuuksia ja talon väriä pääsee täällä vapaammin itse valitsemaan. Vapautta on vähän samalla tavalla kuin vaikka haja-asutusalueelle rakennettaessa. Samalla kuitenkin alue on keskustan vieressä, Järvinen kuvaa.

Hukarin kakkosalueen hyviin puoliin voi lisätä luonnon läheisyyden. Alueen kaavakarttaa katsoessa huomaa, että vihreää on paljon. Myös ulkoilumaastot ja joki ovat aivan vieressä.

Hukari tarjoaa tiiviin asumisen hyvät puolet luonnon helmassa. Akaan kaupungin kaavasuunnittelija Niina Järvinen kehottaa tonteista kiinnostuneita lähtemään rohkeasti tutustumaan Hukari II -alueeseen paikan päälle. Kuva: Jarno Keskinen

Positiivista palautetta ulkopaikkakuntalaisilta

Positiivista palautetta Järvinen on kuullut varsinkin ulkopaikkakuntalaisilta. Eniten ihastellaan sitä, että oman talonsa saa rakentaa melkein niin kuin haluaa.

– Se on se, mikä tekee tämän alueen poikkeukselliseksi. Tänne voi rakentaa vaikkapa mustan talon, mikä ei useimmilla alueilla onnistuisi. Useimmat rakentavat vain kerran, joten halusimme antaa enemmän vapautta rakentaa sitten niin kuin haluaa.

Asukasyhdistys voi rakentaa vaikka rantasaunan

Tällä hetkellä Akaa tarjoaa tontteja omakotirakentamiseen myös Männikön alueella, Tipurilla ja Helkarannantiellä. Helkarannantien omarantaiset tontit on kuitenkin jo myyty.

– Omarantaisia aina kysytään. Helkarannantien tonttien käytössä on kuitenkin yhteinen virkistysalue, jossa on myös ranta. Myös Tipurin alueen tontit ovat järven läheisyydessä.

Hukarin kakkosalueella on myös joenrantaa, ja rantaan on mahdollista rakentaa yhteiskäyttöinen sauna ja venepaikat, mikäli vaikkapa alueen asukasyhdistys haluaa ryhtyä toteuttamaan hanketta.

– Kaavamääräyksissä todetaan, että Tarpianvalkamaan saa rakentaa yhden, enintään 40 kerrosneliömetrin saunarakennuksen sekä ponttoonilaiturin, Järvinen vinkkaa.

Lue myös: Pohjosen perheen toinen omakotitalo nousee Hukarin uudelle alueelle – ”Suunniteltiin hyvin käytännönläheiseksi”

Kirkkoneuvosto on nimennyt huoltomestari Kimmo Lyytikäisen Akaan seurakunnan työsuojelupäälliköksi 1.9. lukien. Työsuojelupäällikölle maksetaan tehtävästä 300 euron kuukausikorvaus.

Työsuojelupäällikkönä aiemmin toiminut kirkkoherra Ali Kulhia on virkavapaalla 9.8.2021 asti. Kulhia tekee Akaan seurakunnan tilaamaa Viialan kirkon 70-vuotisjuhlatutkimusta Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijana. Kulhia on pyytänyt, että työsuojelupäällikön tehtävään nimettäisiin toistaiseksi joku muu.

Työsuojelupäällikön tehtävänä on avustaa työnantajaa, työnantajan edustajana toimivaa johtoa ja esimiehiä tehtävissä, jotka liittyvät työsuojelun asiantuntemuksen hankintaan sekä yhteistyöhön työntekijöiden ja työsuojeluviranomaisten kanssa. Työsuojelupäällikön tehtävänä on käynnistää, ylläpitää ja kehittää työnantajan ja työntekijöiden välistä työsuojelun yhteistoimintaa.

Työsuojelupäällikön tulee olla vakinaisessa palvelussuhteessa seurakuntaan ja toimia esimiesasemassa.

Aluehallintoviraston (avi) viime vuonna tekemässä työsuojelutarkastuksessa seurakunnan työyhteisössä ilmeni työhyvinvointiin ja työilmapiiriin liittyviä epäkohtia, joita avi kehotti selvittämään. Seurakunta on ollut julkisuudessa esillä myös kirkkoherra Ali Kulhian toiminta- ja vuorovaikutustapojen takia. Piispa Matti Repo antoi 29.5. Kulhialle kirjallisen huomautuksen, jonka taustalla oli seurakunnan työntekijän tekemä ilmoitus Kulhian epäasiallisesta kohtelusta.

Huoltomestari Kimmo Lyytikäinen toimii myös seurakunnan työsuojelupäällikkönä. Kuvassa ristikulkueessa Viialan kirkossa Lyytikäistä seuraavat talouspäällikkö Arja Tarela ja emäntä Johanna Inkinen. Kuva: Akaan Seudun arkisto.

Lue myös:

Väkivallan uhkaa, häirintää ja epäasiallista kohtelua – Psykososiaalinen kuormittavuus näkyi Akaan seurakunnassa jo alkuvuodesta 2018

Akaan seurakunta käy työyhteisön vakavien ongelmien kimppuun koulutuksilla, kursseilla ja kehittämisellä – Kirkkoherra Kulhia kertoo porrasparlamenteista, leireistä ja jäätyneistä konflikteista

Ali Kulhia sai piispalta kirjallisen huomautuksen – Käyttäytyminen seurakunnan työntekijää kohtaan oli kirkkolain vastaista

Toista kertaa asialla. Pauliina Pohjonen ei oikeasti tartu itse työkaluihin talonsa työmaalla, mutta aiemmasta rakennuttamiskokemuksesta on hyötyä tontin valinnassa ja käytännöllisen talon suunnittelussa. Kuva: Jarno Keskinen

Pauliina Pohjonen rakennuttaa taloa avaimet käteen -periaatteella Hukarin II-alueelle. Pohjosen perhe on vasta uuden alueen toinen talonrakentaja. Työt aloitettiin heinäkuun ensimmäisellä viikolla.

– Silloin oli kesälomaa, joten päästiin lasten kanssa katsomaan, kun elementit nostettiin paikoilleen. Lapset olivat heti elementtiasennuksen jälkeen sitä mieltä, että nyt taloon voi mennä asumaan. Käytiin sitten yhdessä katsomassa, että ei siellä ole vielä lattiaakaan, Pauliina kertoo.

Aiemmasta kokemuksesta hyötyä

Pohjosen perheen ensimmäinen talo nousi niin ikään Viialaan jo vuonna 2011. Ensimmäinen talo ja siinä asuminen opettivat paljon sellaista, mitä voidaan uuden kodin rakentamisessa hyödyntää.

– Ensimmäistä taloa tehtäessä valitsimme tontinkin sillä perusteella, että tuossa on vapaa tontti. Nyt mietittiin auringon suuntaa tontin valinnassa.

Lue myös: Hukarin kakkosalue saa ensimmäiset asukkaansa – Tilaa on 160 omakotitalolle

Myös käytännön asiat kuten eteinen, säilytystilat ja makuuhuoneiden koko olivat asioita, joita toista kertaa asialla oleva rakentaja osasi ottaa huomioon.

– Talotehdas tuli todella hienosti vastaan. Talon pohja piirrettiin käytännössä uusiksi meidän toiveidemme pohjalta hyvin käytännölliseksi, Pauliina kiittelee.

Yksi suunnittelussa huomioon otettava asia oli se toive, joka pani koko taloprojektin alulle. Pauliina ja hänen miehensä harrastavat musiikkia, ja harrastukselle haluttiin oma huone.

– Lapset ovat kasvaneet eikä harrastusta halua ihan omassa makuuhuoneessa tehdä, joten tarvitsimme neljän makuuhuoneen talon ja halusimme sen yhteen tasoon. Sellaisia ei talotehtailla paljon ole.

Hukari II -alueella on asiat hyvin, Pauliina Pohjonen tuumii. Vain caravan-alueelle kulkevat isot kulkuneuvot mietityttävät.

Talo kaupaksi yllättäen

Tällä hetkellä Pohjosen perhe asuu vuokralla Haihunkosken tietämissä. Oma talo laitettiin myyntiin jo keväällä. Aluksi näytti, että kauppoja ei synny.

– Myimme taloa itse. Pitkään oli hiljaista, mutta sitten eräs nuoripari otti yhteyttä ja sitten asiat menivätkin niin nopeasti, että iski pieni paniikki ja vuokra-asunto piti löytää nopeasti, Pauliina muistelee.

Kun vanha talo oli myyty, alkoi uuden talopaketin etsintä toden teolla. Koska toivotun kaltaisia pohjia ei juuri ollut tarjolla, oli ehdokkaita ensin vain viisi ja pian enää kaksi.

– Kävimme messuillakin, mutta lopulta asian ratkaisi se, että vain tämä toimittaja teki meille sopivan talon täysin valmiiksi saakka.

Viiala ei ollut ilmiselvä valinta

Uuden talon rakentamista suunnitellessaan Pohjosen perhe mietti muitakin mahdollisia asuinpaikkoja kuin Viialaa. Perheen molemmat vanhemmat käyvät töissä Tampereella, joten sijoittuminen sinnekin olisi ollut helppoa. Perheen lapsetkin ovat vielä sen verran pieniä, että paikkakunnan vaihto olisi ollut helpompaa kuin muutaman vuoden kuluttua.

– Akaalla on kuitenkin niin loistava sijainti, ja Hukarin alueella varsinkin. Mies käy töissä junalla ja tästä pääsee niin helposti seisakkeelle. Koulu on lähellä ja sinne kulkee turvallinen koulutie, Pauliina listaa Viialaan jäämisen syitä.

Pohjosen perhe on myös luontoihmisiä, joten Hukarin II-alue on heille oikea paikka. Ei liian syrjässä, mutta kuitenkin sopivan kaukana vilinästä.

– Toivottavasti tontit käyvät kaupaksi, että saadaan lähistölle kavereita lapsille. Rohkeasti vaan kaikki rakentamaan Hukariin, Pauliina naurahtaa.

Hulda Kulhia nappasi tällä kertaa hopeisen mitalin judossa. Arkistokuva: Ali Kulhia.

Akaalainen Hulda Kulhia nappasi hopeaa Vantaalla 5.9.2020 järjestetystä kansainvälisestä Wekara-shiai -judokilpailusta sarjasta T15-63 kg.

Ensimmäisessä ottelussa pitkältä kilpailukaudelta palannut Hulda joutui toteamaan Nummelan Anniina Salan paremmakseen. Toiseen otteluun Hulda asteli sisuuntuneena ja kippasi vastustajansa, tallinnalaisen judoseura M-Dojon, Eva-Kristiina Gontsarovin selälleen ipponin arvoisesti 14 sekunnissa. Täten Huldalle annettiin kotiinviemisiksi maukas ja motivaatiota kasvattava hopeinen mitali.

Veli-Matti Karinkanta

Akaassa koronaviruksen testauksessa pahin ruuhka on ollut koulujen alkamisen jälkeen. Tähän mennessä vilkkaimpana päivänä näytteitä otettiin 126. Akaassa koronavirustestaus tapahtuu Viialan terveysasemalla, jossa 17. maaliskuuta avautui erillinen hengitystieinfektiovastaanotto.

– Nyt kysyntä on onneksi uusien suositusten myötä vähän vähentynyt. Ruuhka on helpottanut, kun joka ikistä lasta perheessä ei tarvitse enää testata. Nyt näytteenottoon pääsee hyvin, Määttä kertoo.

Määtän mukaan viime viikolla testiin pääsi samana päivänä. Maanantait ovat näytteenotossa yleensä muita päiviä ruuhkaisempia.

Johtavan ylilääkärin Tiina Määtän mukaan koulujen alkaminen näkyi koronavirustestauksessa. Arkistokuva: Tarja Antola

Näytteitä otetaan sisätiloissa ja ulkona

Näytteet tutkitaan Fimlabin laboratoriossa Tampereella.

– Suurin pullonkaula on ollut Fimlabin puolella tulosten valmistumisessa, mutta juuri kuulin, että he ovat saaneet kirittyä niin, että näytteenotosta vastauksen valmistumiseen menee keskimäärin 2–3 päivää.

Määtän mukaan testaustarpeen kasvuun on Akaassa pystytty vastaamaan.

– Työntekijät ovat joustaneet ja tehneet pitkää päivää, ja olemme saaneet aika nopeasti lisättyä Viialaan resursseja, jolloin pullonkaulaa ei ole syntynyt. Mutta ilman henkilöstön joustavuutta ei oltaisi näin hyvässä tilanteessa.

Näytteenotto tapahtuu joko sisätiloissa tai ulkona testattavan istuessa autossa.

Akaan hengitystieinfektiovastaanotto toimii Viialan terveysasemalla. Kuva: Tarja Antola

Vähemmän kuin viisi tartuntaa

Akaan ja Urjalan muodostamalla yhteistoiminta-alueella todettiin ensimmäinen koronavirustartunta maaliskuun lopulla. Johtava ylilääkäri Tiina Määttä kertoo, että sen jälkeen yhteistoiminta-alueella on ollut enemmän kuin yksi mutta vähemmän kuin viisi vahvistettua tartuntaa.

Määtän mukaan kaikki tapaukset ovat yksittäisiä, tiedossa ja ajoittuvat pitkälle ajalle. Hän korostaa, että kyse ei ole tuoreista tapauksista. Määttä ei kommentoi mahdollisten altistuneiden määrää eikä tartuntojen lähdettä tietosuojan takia.

Epidemian hallitsematonta leviämistä ei hänen mukaansa ole alueella havaittavissa.

Määttä muistuttaa, että terveydenhuollon henkilökunta ilmoittaa mahdollisille altistuneille asiasta aina henkilökohtaisesti.

– Ihmisiä huolestuttaa kauheasti, saako siitä tiedon. Kyllä saa. Kaikille soitetaan henkilökohtaisesti, ja jos henkilö ei pysty vastaamaan, soitetaan hänelle myöhemmin uudelleen. Tällaisina aikoina kannattaa puhelimeen vastata eikä vältellä tuntemattomia numeroita.

Joukkoaltistumisista tiedotetaan Määtän mukaan laajemmin, jos kaikkia ei pystytä tavoittamaan heti puhelimitse.

Hengitystieinfektiovastaanotto toimii ajanvarauksella. Kuva: Tarja Antola

Pois massatapahtumista tai maski naamalle

Johtavan ylilääkärin mukaan hengitystieinfektiovastaanotto Viialan terveysasemalla jatkaa edelleen toimintaansa.

– Tänään (maanantaina) Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on ilmoittanut kuudesta koronatartunnasta Pirkanmaalla. Se kertoo siitä, että myös Pirkanmaan alueella tilanne alkaa elää ja tartuntoja voi tulla enemmän. Viialan hengitystieinfektiovastaanottoa ei voida ainakaan toistaiseksi lopettaa.

Määtän mukaan keväällä opittuja toimintatapoja on syytä noudattaa.

– Ihmiset tuntuvat väsyneen etäisyyden pitämiseen, mutta turvavälit ja hyvä käsihygienia ovat edelleen yhtä tärkeitä kuin keväällä. Lisäksi on hyvä pysyä pois massatapahtumista tai sitten pidetään maskit naamalla.

Johtava ylilääkäri kehottaa pysymään pois massatapahtumista tai pitämään maskia. Kuva: Valkeakosken kaupunki.

Viialassa sijaitsevan Kärrykadun asukkaat ovat anoneet Akaan kaupungin tekniseltä toimelta hidastetta tai läpiajon kieltävää liikennemerkkiä kadulleen. Heinäkuussa kaupungille toimitetun anomuksen mukaan kadun liikennenopeus on kasvanut kohtuuttomaksi ja kohtuuton nopeus aiheuttaa vaaraa asukkaille, kävelijöille ja pyöräilijöille, esimerkiksi koululaisille. Anomuksen on allekirjoittanut 13 henkilöä.

Matomäessä sijaitsevalle, alle 150 metriä pitkälle Kärrykadulle on aikaisemmin, marraskuussa 2018, vaadittu moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty -liikennemerkkiä, jossa on lisäkilpi ”Pihoihin ajo sallittu”. Tuolloin tekninen lautakunta päätti yksimielisesti, ettei kyseisiä liikennemerkkejä asenneta Kärrykadulle.

Myös tällä kertaa tekninen lautakunta päätti, että Kärrykadulle ei asenneta läpiajon kieltävää liikennemerkkiä eikä rakenneta hidastetta. Pykälän valmistelutekstin mukaan hidasteen rakentaminen vaikeuttaa kadun kunnossapitoa talvella ja aiheuttaa taloihin tärinää, eikä lyhyelle kadulle ole tarpeellista rakentaa hidastetta. Perusteluna todetaan myös autojen jarruttelun ennen hidastetta ja kiihdyttämisen niiden jälkeen lisäävän liikenteen päästöjä ja melua.

Asukkaiden mukaan Kärrykadulla ajetaan liian lujaa. Kuva: Tarja Antola

Erittäin historiallinen saavutus. Moottorisahataiteilija Juha Käkelä on saanut tehdä vuoden aikana peräti 80 Tiki-jumalaveistosta sekä 15 toteemipaalua Carnival Cruise Linen Turun telakalla rakennettavalle Carnival Mardi Gras -loistoristeilijälle. Teokset kaunistavat kahta baaria. Käkelä sanoo toimeksiannon olevan kunnianosoitus suomalaiselle ITE-taiteelle ja mahdollisuuden ITE-taiteilijoiden jatkotilauksiin. (Kuva: Rami Marjamäki)

Suomalainen ja pirkanmaalainen moottorisahataide valloittaa maailmaa. ITE-taiteilija Juha Käkelä on toteuttanut viime kuukausien aikana kansainvälisesti merkittävän moottorisahataidetilauksen. Hän on toimittanut Turun telakalla valmistuvalle loistoristeilijälle Carnival Mardi Grasille peräti 80 Tiki-jumala-luomusta sekä 15 suurikokoista toteemipaalua. Kaksinkertainen moottorisahataiteen Suomen mestari sanoo toimeksiannon nostavan vihreän kullan maan ITE-taiteen merkittäväksi kehdoksi. Mies toivookin, että Pirkanmaa alkaisi järjestää kansainvälistä moottorisahataiteen suurtapahtumaa.

Moottorisahataiteilija Juha Käkelä korostaa, että nyt valokiilassa on kansallinen ja maakunnallinen hyvä.

– Erittäin historiallinen Carnival Mardi Grasin sisustusveistostilaus on iso asia minulle ITE-taiteilijana, mies myöntää.

– Toimeksiannolla on erittäin suuri merkitys suomalaiselle ITE-taiteelle sekä moottorisahataiteelle. Carnival Cruise Line on maailmankuulu brittiläis-amerikkalainen risteilyvarustamo. Uutukaisessa risteilijällä on peräti 5 282 matkustajapaikkaa. Kahdessa baarissa olevat veistokset ja toteemipaalut on koko ajan tuhansien ihmisten silmissä, tekijä kertoo.

Käkelä on vakuuttunut siitä, että Carnival Mardi Grasin suomalaisvalmisteiset moottorisahataideteokset herättävät suurta innostusta ja kiinnostusta.

– Ihmiset alkavat perehtyä entistä enemmän suomalaiseen kulttuuriin ja meidän persoonalliseen taiteeseemme, osaamiseemme, hän luottaa.

Pirkanmaalle otollinen mahdollisuus

Juha Käkelä odottaa nyt, että Pirkanmaalla olevat ITE-taiteilijat, etujoukoissa kaikki moottorisahataiteilijat, alkaisivat touhuta merkittävää, kansainvälistä alan festivaalia maakuntaan.

Käkelä muistuttaa, että Suomen kuuluisimmat moottorisahataiteen tilaisuudet järjestetään nykyään Itä- ja Pohjois-Suomessa.

– Uudellamaalla ja Pirkanmaalla ala ja taidemuoto on vielä varsin vieras. Tilaus on takuuvarmasti, mies uskoo.

Käkelä korostaa, että moottorisahataide sopii mitä parhaiten Tampereen ja Pirkanmaan Euroopan unionin vuoden 2026 kulttuuripääkaupunkihakuun.

– Moottorisahataide vetää suuria yleisöjä. Kun veistofestivaaleja tai -kilpailuja järjestetään eri maakunnissa, ne saavat sankat yleisöt liikkeelle. Myös veistäminen elää voimakasta nousukautta. Pidän moottorisahataidekursseja eri puolilla Suomea. Ne täyttyvät hetkessä. Mukana on ilahduttavan paljon nuoria ja naisia, eli laji ei ole vain miesten juttu, Käkelä avaa.

Käkelällä on kiitettävän paljon kokemuksia ulkomailla toteutetuista moottorisahataiteen suurtapahtumista.

– Esimerkiksi Venäjällä Keski-Siperiassa Tomskin Kirveen päivillä kokoontuu vuosittain noin 250 eri puolilta maailmaa kutsuttua moottorisahataiteilijaa. Olen saanut kunnian olla siellä kaksi kertaa ja olen saanut kutsun vuoden 2021 festivaalille, Käkelä kertoo.

Veistokset sopivat sisätiloihinkin

Suomalaiset suorastaan rakastavat karhuaiheisia moottorisahaveistoksia.

Juha Käkelä ei edes ole pysynyt laskuissa mukana, kuinka monta otsoa hän on pölkyistä muotoillut.

– Niin paljon kunnioitan mesikämmentä, että olen nimennyt vuoden 2020 karhuveistosten nimikkovuodeksi. Veistän joka vuorokausi yhden karhun. Eli urakkana on 365 metsän kuninkaan tekeminen, hän iloitsee.

Käkelä sanoo, että suomalaiset ovat tottuneet kaunistamaan moottorisahaveistoksilla pihamaitaan ja puutarhojaan.

– Moottorisahaluomukset sopivat yhtä hyvin kotien ja kaikkien mahdollisten sisätilojen kaunistuksiksi. Olen valmistanut esimerkiksi veistotekniikalla vanhanaikaisia ladonovia sisustuselementeiksi. Ne puhuttelevat suomalaisia sisustajia ja kodinlaittajia, Käkelä tietää.

Tiki-jumalat tuttuja

Carnival Mardi Grasin Tiki-jumala-tilaus on Juha Käkelän mielestä nerokas oivallus.

– Minulle Tiki-jumalahahmot olivat vanhastaan tuttuja. En osaa sanoa kimmoketta tai syytä, miksi jo urani alkuaikoina aloin tehdä Tiki-töitä. Minua kiehtoi erilaisten kasvojen muovaaminen puusta. Innostuin parikymmentä vuotta sitten niin paljon teemasta, että ilmeikkäitä Tiki-hahmoja oli pihassani ja talossani liki jopa paikassa, hän kertoo.

Tiki on polynesialaisessa mytologiassa jumalahahmo. Hahmot on perinteisesti valmistettu puusta tai kivestä.

Käkelä muistuttaa, että saamelaisessa muinaisuskossa on valmistettu Tikin kaltaisia hahmoja.

Materiaalina arvokas tiikki

Moottorisahataiteilija Juha Käkelän suuri unelma toteutui, kun hän pääsi työstämään Tiki-jumalia ja toteemeja lehtipuiden aatelisesta tiikistä.

– Vieläkin olen täpinöissäni, hän hymyilee.

Käkelän veistos- ja toteemiurakka nieli runsaat kolme kuutiota maailmalla erittäin arvostettua puulajia. Tiikki saapui Burmasta Saksan kautta Suomeen ja Ylöjärvelle. Kuutiometri tiikkiä maksaa noin 10 000 euroa.

– Tiikki on veisto-ominaisuuksiltaan jotakin aivan käsittämättömän ihmeellistä. Tällainen tilaisuus on suuri kunnia! hän tilittää.

Kunnianosoitus kaikille ITE-taiteilijoille

Juha Käkelä korostaa, että Carnival Mardi Grasin tilauksen saaminen Suomeen on saavutus ja kunnianosoitus kaikille suomalaisille ITE-taiteilijoille sekä moottorisahataiteelle.

– Ymmärrämme kaikki, että kohdalleni osunut toimeksianto on työn ja rahallisen arvon vinkkelistä alan suurimpia koko maailmassa, Käkelä kuvaa.

– Olen vakuuttunut siitä, että ITE-taiteilijat saavat vastaisuudessa vastaavia onnenpotkuja. Meidän kaikkien on pidettävä silmämme ja korvamme auki, Käkelä neuvoo.

Emme voi tässä yhteydessä julkaista valokuvia Tiki-jumala-veistoksista emmekä toteemipaaluista, koska niitä ei saa esitellä julkisuudessa ennen kuin risteilyvarustamo antaa luvan.

MATTI PULKKINEN