Pätsiniementie 15 eli Tähtelä 1950-luvulla, jolloin liikkeen näyteikkuna oli jo muutettu ja liikehuoneiston raput kadulle purettu. Nykyisin paikalla on Asemantien risteys. Kuva: Mauno Oksala/Akaa-Seuran arkisto

Kinon kortteli palasi maanantaina 5. maaliskuuta kuulijoiden muistoihin sellaisena kuin se oli silloin ennen. Muistoja heräteltiin Akaa-Seuran järjestämässä teemakahvilassa Kinon elokuvateatterissa.

Illan aikana nähtiin satakunta vanhaa valokuvaa Pätsiniementien, Ylpöntien, Meijerintien ja Asemantien välisestä alueesta eli Kinon korttelista eri vuosikymmeniltä.

Kuvat olivat Akaa-Seuran valokuva-arkistosta, ja myös useammasta kotialbumista oli saatu yleisölle ennen näkemättömiä kuvia. Kiinnostuneita oli paikalla runsaasti, noin 70 henkeä, ja Akaa-Seuran kahvitarjoilun jälkeen myös muistot tulivat mieleen ja niitä kerrottiin runsaasti.

Elokuvateatteri oli ensimmäinen kivitalo

Kinon elokuvateatteri rakennettiin 1939 ja oli tässä muodossaan vuoteen 1953. Kuva Kinon Talon arkisto

Pätsiniementiellä Kinon korttelissa oli viime vuosisadan alussa puutaloja. Elokuvateatteri oli ensimmäinen kivitalo. Se rakennettiin 1939, jolloin myös Kinon elokuvanäytökset alkoivat 9. syyskuuta elokuvalla Senjorita. Toisena elokuvana oli Eteenpäin elämään. Toijalan Sanomat julkaisi elokuvamainoksen etusivullaan.

Elokuvien osalta ajankohta oli kuitenkin vaikea. Elokuvateatterin aloittaessa toimintansa alkoi sota Euroopassa, ja joulukuussa se keskeytti myös Kinon näytännöt talvisodan alkuajaksi.

Tultaessa Ylpöntien risteyksestä Pätsiniementietä nykyiselle asemalle päin vasemmalla oli puutalo, jonka useampien omistajanvaihdosten jälkeen osti kauppias Viljo Yli-Rekola 1940. Hän siirsi ruoka- ja siirtomaatavarakauppansa nykyisen Pirkan talon paikalta tähän hankkimaansa taloon, jossa hän myös asui.

Vasemmalta Yli-Rekolan talo, entinen Heleniuksen talo ja Kinon Talo 1954. Kuva: Matti Yli-Rekolan arkisto.

Yli-Rekola piti Toijalassa kauppaa 30 vuotta ja myi sen sitten Tatu Ali-Tolpalle 1960. Tämä oli Ali-Tolpan toinen liike Pappilankylän liikkeen lisäksi.

Viljo Yli-Rekola rakensi paikalle nykyisen liiketalon vuonna 1950, ja siinä aloitti hänen oman kauppansa lisäksi Toijalan Silmälasi ja Toijalan Kello ja Kulta sekä Nahka- ja Matkatavarainliike. Jälkimmäinen siirtyi muutaman vuoden jälkeen pois, ja tilalle tuli kahvila Kulta-Kissa, jonka useat Akaa-seuran tilaisuudessa olleet muistivat.

Kahvilan jälkeen tilassa jatkoi Valokuvaamo Oksala, jota piti ensin Mauno Oksala ja hänen eläkkeelle siirryttyään 1973 Irene Muttilainen pari vuotta. Tämän jälkeen Pauli Mikkonen jatkoi liiketoimintaa.

Ali-Tolppa siirsi kauppansa pian Valtatien varteen ja Anjat Järvinen ja Kinnunen jatkoivat tässä talossa ruokakauppaa. He pitivät myös kioskia talon päädyssä. Anja Kinnunen jatkoi sitten yksin kioskin pitoa ja aloitti myös grillitoiminnan 1980-luvulla.

Vehmailla on 50 vuoden kampaamohistoria

Seuraava talo Pätsiniementien varrella oli entinen Heleniuksen talo. Puutalo oli asuintalo ja purettiin 1967. Elokuvateatterin rakennus oli aluksi vain teatterin ja kaksi kauppaa käsittävä rakennus, jonka yläkerrassa omistaja, tehtailija Erkki Ahonen perheineen asui.

Näkymä Ylpöntieltä Pätsiniemen suuntaan 21.4.1980. Rakennukset ovat Heimokallion taloja, päärakennus oikealla. Kuva: Timo Jansson.

Vasta vuonna 1953 rakennettiin kolmekerroksinen liike- ja asuintalo, joka liittyi aiemmin rakennettuun elokuvateatterin taloon. Kinon talossa toimi 1940-luvun puolivälistä Toijalan Asuste ja 1950-luvulla muun muassa Toijalan Aitta, Toijalan Urheilutarvike, Puosin autokauppa, Huuskan lihakauppa, Lehväslaihon kirjakauppa ja Karin kemikalio.

Myöhemmin liikkeitä talossa olivat muun muassa Mikki Mökki -lastenvaateliike, Savolahden hautausliike ja Taimi Lindströmin Lasi ja taidetavarakauppa.

Elokuvatoiminnan siirryttyä Ahosilta Sierannoille jälkimmäiset perustivat 1967 teatterin viereiseen liiketilaan Mustan Hevosen grillin, josta sai ostaa myös keskiolutta. Samoihin aikoihin aloitti Riitta Vehmas parturiliikkeen pitämisen Kinon Talossa. Viime vuodenvaihteessa vietettiin parturi- ja kampaamotoiminnan 50-vuotisjuhlaa Sari Vehmaan liikkeessä, jossa siis tytär jatkaa äitinsä aloittamaa toimintaa.

Elokuvamainokset olivat talojen välisessä aidassa vielä 1960-luvulle. Kuva: Matti Yli-Rekolan arkisto

Pätsiniementieltä on Kinon korttelista kadonnut paljon rakennuksia kuten Heimokallion rakennukset ja Tähtelän talo. Viimeksi mainittu oli liikerakennus, jota kutsuttiin myös Mattilan taloksi omistajan Evert Mattilan mukaan. Se sijaitsi nykyisen Asemantien risteyksen kohdalla. Talossa toimi muun muassa Laina Bobergin hattukorjaamo.

Meijerintien varressa oleva puisto ja leikkipaikka ovat nimeltään Puuperinmäki. Nimi tulee kyseisestä hattukorjaajasta hämäläisittäin kirjoitettuna. Asemalle päin laskeutuivat liikkeen rappuset, ja näyteikkunaakin saattoi ihastella. Taloa omisti Mattilan jälkeen Selin.

Heimokalliolla Pätsiniementie 11:ssä aloitti toimintansa Nupposen huonekaluliike. Yleisö muisti myös, että piharakennuksen alakerrassa revittiin lumppuja.

Erkki Ahonen puolusti pihapiirin lapsia

Asemantien vasemmalla puolella asemalta tultaessa sijainneet Puron sekä Kyyrän talot on purettu. Akaa-Seuran arkistosta puuttuu kuva Kyyrän talosta, joka sijaitsi Asemantien ja Meijerintien kulmauksessa. Jos sellainen löytyisi, Akaa-Seura ottaa kuvan mielellään skannattavaksi seuran arkistoon. Yhteyttä voi ottaa osoitteella info(at)akaa-seura.fi.

Meijerintien ja Ylpöntien risteyksessä oleva As Oy Sarakulma on 1956 valmistunut aravatalo. Ylpöntie rakennettiin vasta siinä vaiheessa, kun tätä taloa alettiin rakentamaan. Kuvista selvisi, että Ylpöntien suuntaisesti – käytännössä tien kohdalla – sijaitsi Pihlgrenin pitkä tehdasrakennus, jossa valmistettiin tapettia 1930-luvulla ennen nykyisen tehtaan rakentamista  Satamatien varteen vuonna 1937.

Huuliharppuyhtye 1950-luvulta, ed. oik. Reijo Mattila, Pertti Ahonen, Markku Kierikka, tak. Seppo Nuora, Ermo Helpiö, Pekka Hanhinen, Risto Nieminen. Kuva: Akaa-Seuran arkisto

Kun Akaa-Seuran tilaisuudessa puhuttiin korttelin ihmisistä, esille tuli musiikkiharrastus. Pertti Ahosella oli 1950-luvulla huuliharppuyhtye, johon kuuluivat hänen lisäkseen Reijo Mattila, Markku Kierikka, Seppo Nuora, Ermo Helpiö, Pekka Hanhinen ja Risto Nieminen.

Toisessa kuvassa 1970-luvulta Kinon kellarissa harjoitteli luokkatovereista koostunut bändi Juha Villanen, Leevi Ahonen, Jukka Koskinen ja Timo Jansson. Keskustelussa Leevi myönsi harjoittelun johtaneen hänen osaltaan viitenä vuonna yhteensä neljäänkymmeneen keikkaan Liverpoolin Beatles-viikoilla.

Bändi harjoittelee Kinon kellarissa 1970-luvulla. Vas. Juha Villanen, Leevi Ahonen, Jukka Koskinen ja Timo Jansson. Kuva: Timo Jansson

Teollisuusneuvos Erkki Ahosta muisteltiin lämpimästi. Milloin hän oli antanut pojille elokuvalippuja kiitoksena auton työntämisestä autotallin luiskasta liukkaalla kelillä ylös. Milloin hän oli puolustanut kulmakunnan lapsia, kun asemapäällikkö olisi halunnut kieltää mäenlaskun ja metelöinnin pihapiirissä. Niinpä lapset jatkoivat touhujaan asemapäälliköstä huolimatta. Kyseiset herrat asuivat eri puolilla Pätsiniementietä ja kävivät tätä keskustelua kumpikin parvekkeiltaan.

Akaa-Seuralla on aktiivista toimintaa

Maaliskuun ajan Akaan pääkirjastossa on esillä Toijala ollutta ja mennyttä -valokuvanäyttely. Esillä on Erkki ja Timo Janssonin 1950–90 luvuilla ottamia kuvia.

Lapsia Ylpöntie 4:n kohdalla 1955, taustalla Pihlgrenin tehdasrakennuksia vas. Kaidetehdas. Kuva: Leena Antila

Kaikille avoin retki Suomen Rautatiemuseoon Hyvinkäälle järjestetään sunnuntaina 8.4.

Akaan ja Sääksmäen yhteiset Sahtikisat ovat jälleen Akaassa, ja ne pidetään Toijalan Sampolassa tiistaina 19.6. kello 18.

Jaakonpäiväjuhlia vietetään Sampolan rannassa keskiviikkona 25.7. teemalla Vanhat autot.

Seuraavan tarinaillan Akaa-Seura järjestää 3. syyskuuta, ja silloin keskitytään rautatieläisiin. Tervetuloa tapahtumiin – ne ovat kaikille avoimia kotiseututapahtumia.

Liisa Sjöblom

Keravalaisella Jari Turusella on riistakamera Riisikkalassa anoppinsa synnyinkodin pihapiirissä. Riistakamerakuvat paljastavat lähellä metsää sijaitsevan autiotalon olevan monien eläinten vierailukohde. Ilveskin on vieraillut talolla ainakin viime vuoden keväällä ja loppuvuodesta sekä tänä vuonna tammikuussa ja -helmikuussa.

Talon seinustalle, sokkelin tuuletusaukkoon Turunen jättää eläimille syötävää, kuten kalaa ja hiiriä.

Ilves 27.4.2017

Ilves 27.4.2017.

Ilves 4.12.2017.

Ilves 27.4.2017.

Kettu 12.2.2018.

Kettu 29.4.2017.

Mäyrä 31.5.2017.

Näätä 8.2.2018.

Rusakko 19.4.2017.

Supikoira 20.6.207.

Valkohäntäpeura 29.7.2017.

Toni Tatti soittaa Kylmäkosken kirkossa sekä kitaraa että teorbia.

Toni Tatti konsertoi Kylmäkosken kirkossa sunnuntaina 8.4. kello 16. Konsertissa kuullaan säveliä barokista nykyaikaan. Konserttiin on vapaa pääsy.

Toni Tatti aloitti kitaransoiton Huittisten musiikkiopistossa 10-vuotiaana Ilpo Vuorenojan oppilaana. Lukion jälkeen opinnot jatkuivat Tampereen teknillisessä yliopistossa, jonka jälkeen Toni jatkoi kitaransoiton opiskelua ensin Tampereen konservatoriossa. Tällä hetkellä Toni Tatti opiskelee Jorma Salmelan kitaraoppilaana Tampereen ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogin koulutusohjelmassa pääaineena kitara, sivuaineena teorbi. Konsertissa kuultava ohjelma on osa Toni Tatin keväällä 2018 esittämää resitaalia.

Toni Tatti esiintyy aktiivisesti kitaristina ja teorbistina soittaen molempia instrumentteja sekä yksin että eri kokoonpanoissa. Teorbi on luutun ja barokkikitaran ohella yksi renessanssi- ja barokkiaikakausien keskeisimmistä näppäilysoittimista. Iso luuttu eli teorbi on kooltaan suurin eurooppalaisiin luuttuihin kuuluvista soittimista, joka kehitettiin luultavasti Firenzen Akatemiassa 1580-luvulla. Toni Tatti soittaa 14-kielisellä barokkiteorbilla, jossa on nylon-, suoli- ja metallikieliä.

Esiintymisen lisäksi kitaransoiton opetus on Toni Tatille suuri intohimo ja kutsumus. Toni Tatti toimii myös Tampereen kitaraseura ry:n hallituksessa taiteellisena johtajana.

Teorbi on yksi renessanssi- ja barokkiaikakausien keskeisimmistä näppäilysoittimista.

Akaalainen Pauli Luoma teki näyttäviä ajoja maanantaina Forssan Pilvenmäen ravien hienoisessa lumisateessa. Luoman ranskalaistamma Binserta D’Eam ravasi omassa ryhmäajossaan kolmanneksi samalla ajalla 16,8a kuin kakkoseksi tullut Tommi Kylliäisen Rainbow Geronimo. Voiton vei kahta kymmenystä paremmalla ajalla Iivari Nurmisen Guggenheim.

Lähdön tapahtumista riitti spekuloitavaa muun muassa voittajavaljakon ajolinjoista, mutta tuomaristo ei niihin kiinnittänyt huomiota. Sitävastoin Pauli Luoma sai sakon kahta rataa ajamisesta.

Luoma heilutti tahtipuikkoa myös ruotsalaissyntyisen Add A Lil Zetin kärryillä. Valjakko meni johtoon pian lähdön jälkeen ja piti kärjen aina viimeisille kymmenille metreille saakka. Noin 50 metriä ennen maalia työn sankarin ohi rynnivät Ville Grönstrandin Catahecassa Zest (18,2a) ja Harri Koivusen Wall Street Comery (18,3a). Luoman tamma oli kolmas ajalla 18,4a.

Maaliskuun alussa käynnistyneen Työtie-hankkeen tavoitteena on löytää töitä tai opiskelupaikka vuoden loppuun mennessä 150 henkilölle Akaan, Urjalan ja Valkeakosken kuntien alueella yhteistyössä yritysten, oppilaitosten ja TE-toimiston kanssa. Asiakkaaksi Työtiehen pääsee TE-toimiston kautta tai ottamalla suoraan yhteyttä Tietyön uravalmentajiin. Hankkeessa jokaista asiakasta kohdellaan yksilönä.

Työtie-hankkeen vetäjät Silja Kiehelä (vas.), Jaana Hakkarainen, Sarianna Salmivalmi ja Sari Salminen ovat saaneet hankkeen palvelukuntoon.

– Tavoitteena on saada asiakas mahdollisimman nopeasti työelämään tai löytää hänelle opiskelupaikka, sanoo valmennuspäällikkö Jaana Hakkarainen.

Työtie on tarkoitettu yli 12 kuukautta työttömänä olleille työnhakijoille ja henkilölle, joiden työttömyys on vaarassa pitkittyä yli 12 kuukautta.

– Alle 30-vuotiaille nuorille ja heikossa työmarkkinatilanteessa oleville, esimerkiksi maahanmuuttajille, työttömyysaika voi olla lyhyempi. Usein näissä tapauksissa vaihtoehdoiksi tulevat työnhaun lisäksi koulutuksen loppuun saattaminen tai uuden ammatin opiskelu, sanoo Hakkarainen.

– Työttömille on tarjolla hyvin monipuolinen TE-palveluiden tarjonta, joiden tavoitteena on auttaa ja edistää työnhakijoita eteenpäin omalla työllistymisen polullaan.  Työtie –hankkeen toiminta perustuukin vahvaan TE-toimiston kanssa tehtävään yhteistyöhön, korostaa Valkeakosken uravalmentaja Sari Salminen.

Apua kaikessa mahdollisessa

Tällä hetkellä hankkeessa mukana on kahdeksan asiakasta ja töitäkin on saanut jo yksi. Työtien uravalmentajat haluavat, että kynnys tulla hankkeeseen on mahdollisimman matala. Toiminnan piiriin mahtuu vielä paljon ja apua löytyy varmasti.

– Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät, että tämä ei ole velvoittava tai pakollinen juttu, vaan mieletön mahdollisuus. Meillä on verkostoja ja mahdollisuus auttaa tarvittaessa ihan kädestä pitäen. Jo pelkästään asiakirjojen täyttämisessä saattaa olla vaikeuksia. Ei se mitään, me autamme, sanoo Akaan ja Urjalan uravalmentaja Silja Kiehelä.

Hankkeessa ihminen kohtaa ihmisen.

– Minä ainakin haluan vilpittömästi auttaa ihmisiä ja työntää heitä eteenpäin. Jos emme tiedä kaikkiin asioihin vastauksia, etsimme ne. Tahdon kohdata ihmisiä, sanoo Kiehelä.

Varaa aika, tule käymään

Akaan ja Urjalan uravalmentaja Silja Kiehelä löytyy Toijalan torin laidasta kauppiastavaratalon toisesta kerroksesta.

– Kaikillahan ei ole tietokonetta, mutta sekään ei ole meidän kanssa asioimisen este. TE-toimistosta ajan varaamalla tai soittamalla suoraan minulle, pääsee palvelujen piiriin, sanoo Kiehelä.

Työtie-hankkeessa tilanne ei pääty ratkaisemattomana, vaan asiakas autetaan varmasti eteenpäin ja tarvittaessa yhteistyötä tehdään vaikka joka päivä.

Työtien päässä voi olla uusi ura

Millaisia ovat työtie-hankkeen asiakkaat? Etelä-Pirkanmaata pitkään vaivannut rakennetyöttömyys näkyy alueen työttömyystilastoissa edelleen. Työtien toiminnan piiriin tulevilla saattaa myös olla koulutus jäänyt kesken, osan peruskoulutus on kansakoulu.

–Jokainen asiakas on erilainen. Onneksi tänä päivänä koulutusmahdollisuudet ovat monipuolistuneet ja voimme räätälöidä yksilöllisen paketin asiakkaan tarpeiden mukaan, sanoo Kiehelä.

– Aika paljon on myös heitä, joiden koulutus on vanhentunut. Silloin työhön pääsyn mahdollisuutena voi olla täydennys- tai lisäkoulutus, joillakin myös uudelleenkoulutus, jatkaa Salminen.

– Tarvitaan vain yksi rohkea yhteydenotto! Valmennuksen kautta saattaa avautua ihan uusi elämä, sanoo Kiehelä.

Jaana Hakkarainen kertoo esimerkiksi lähes 40-vuotiaan yksinhuoltajaäidin uranvaihdosta hitsaajaksi. Alalla on osaajille nyt töitä. Koulutus ja työpaikka löytyivät Valkeakosken Seudun Ammattiopiston ja työnantajien yhteistyön tuloksena.

– Käymme aina läpi myös asiakkaan mahdolliset tuet, koska tarkoituksena ei ole, että ansiotaso laskee ja tukien menetys ei saa olla koulutuksen este, sanoo Salminen.

Työtie on palvelu myös työnantajille

Yli 80 prosenttia Suomen työpaikoista ei tule koskaan auki julkisesti. Edelleen pätee työllistymisessä vanha sääntö, avoimia työpaikkoja on kysyttävä suoraan yrityksistä. Työtie-hanke on myös mahdollisuus työnantajille löytää sopivia työntekijöitä vaivattomasti ja onnistuneesti.

–Hoidamme rekrytointiprosessin maksutta yrittäjän puolesta. Meille voi ilmoittaa työvoimatarpeesta, ja seulomme työnantajille parhaat vaihtoehdot avoimeen työtehtävään. Tarvittaessa menemme myös työnantajan luo neuvottelemaan työpaikoista, sanoo valmennuspäällikkö Hakkarainen.

Työtie palvelee myös yrittäjiksi aikovia. Hanke tekee yhteistyötä tässä kuntien elinkeinotoimien kanssa.

Työtie-hankkeen Akaan ja Urjalan uravalmentaja Silja Kiehelä löytyy numerosta 044 2407078.

Viime keväänä Akaa-Volleyn hakkuri Dmitri Borichev ohitti useaan otteeseen Maaningan Yrjö Mastin ja Andrey Ankudovicin torjunnan. Akaan libero Sakari Liehu (9) jatkaa takakentällä mutta Jimmy Hernandezia (3) ei tällä kerralla parketilla nähdä.

Sekä Akaa-Volleyn mestaruusliigajoukkueen että sen kiitetyn kotiyleisön kausi huipentuu tällä viikolla. Akaa-Volley karsii liigapaikastaan ensimmäisen kerran jo keskiviikkona, kun Ykkössarjasta tuttu vastus Maaningan Mahti saapuu Toijalan Monitoimihallille kello 18.30 alkavaan peliin.

Kun Rantaperkiön Isku jäi runkosarjassa taakse, akaalaiset saivat kotiedun karsintaan.

– Kotiyleisön tuki on varmasti tarpeen. Turha kuvitella, että Mahti luovuttaa helposti. Lisäksi meillä on pitkä pelitauko takana, joten tuntuma ei varmasti ole paras mahdollinen. Harjoiteltu on kyllä tiiviisti, vakuuttaa Akaa-Volleyn valmentaja Lauri Tihinen.

Maaninka antoi Akaa-Volleylle tiukan vastuksen tarkalleen vuosi sitten pelatuissa ykkössarjan välierissä. Joukkueen kokoonpano ei juuri ole muuttunut vuoden takaisesta. Kuviot ovat varmasti kohdillaan.

– Siellä kyllä jokainen tietää paikkansa. Kun lisäksi joukkueen nuori ja lahjakas passari Fedor Ivanov on taas vuotta kokeneempi, on meidän torjunnalla varmasti kiirettä, arvioi Tihinen.

Fedor Ivanov on vasta 17-vuotias, ja hänen otteitaan kannattaa Monitoimihallille tulla seuraamaan. Takavuosien mestaripassari Sergei Ivanovin poika valittiin juuri kesän maaotteluihin valmistautuvan miesten maajoukkueen viimeistelyleireille.

– En yhtään ihmettelisi, vaikka siinä olisi maajoukkueen ykköspassari Eemi Tervaportille seuraaja ihan parin vuoden sisällä, jatkoi Tihinen Ivanovin suitsutusta.

Maaningan Mahti on sopiva sekoitus kokemusta ja nuoruuden intoa. Kokenein on 40-vuotias hakkuri Andrey Ankudovic. Nousevia kykyjä on Ivanovin lisäksi 207-senttinen keskitorjuja Severi Savonsalmi, joka on esiintynyt jo nuorten maajoukkueessa. Nähtäväksi jää, miten Akaa-Volleyn liigamiehistö kykenee vastaamaan ykkössarjan toiseksi sijoittuneen savolaisjoukkueen haasteeseen.

Karsintasarjassa se joukkue, joka ensin saavuttaa kolme voittoa, saa oikeuden anoa liigapaikkaa ensi syksylle. Mahti ja Akaa-Volley kohtaavat toisen kerran lauantaina Maaningalla ja kolmannen kerran sunnuntaina Akaassa kello 17.

Kylmäkosken Savikoskella sijaitsevaan kesäasuntoon murtauduttiin 28.–29.3. Rakennuksesta on viety televisio. Samalla seudulla on murtauduttu myös toiseen kesäasuntoon, josta on kadonnut oksasilppuri ja kahvipaketti.

Remontoitavaan rivitaloasuntoon murtauduttiin Kylmäkosken keskustassa 28.–29.3. Asunnosta ei ole havaittu viedyn mitään.

Akaalaista, 50-luvulla syntynyttä naista epäillään törkeästä rattijuopumuksesta. Nainen jäi kiinni Kylmäkosken Nesteellä lauantai-illalla 31.3.

Jukka Ahonen ehdotti valtuustolle, että Mäntymäen vastaavan hoitajan virkaa ei lakkauteta toistaiseksi.

Mäntymäen vanhainkodin palveluiden ja rakennuksen myynti Esperi Care Oy:lle ei ole edennyt, sillä valtuuston varapuheenjohtaja Timo Saarinen (sd) ja valtuutettu Jukka Ahonen (kesk) ovat tehneet asiasta valituksen Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Akaan hallintopäällikkö Salla Saari-Männistön mukaan hallinto-oikeus ei ole vielä toimittanut valitusta ja siihen liittyvää vastinepyyntöä Akaan kaupungille.

– Mäntymäen myynnin kanssa voidaan edetä vasta, kun siihen liittyvät päätökset ovat saaneet lainvoiman. Aikataulu riippuu hallinto-oikeuden käsittelyaikataulusta, Saari-Männistö kertoo.

Valtuusto äänesti vastaavan hoitajan virasta

Keskiviikkona 28.3. kokoontunut kaupunginvaltuusto päätti kaupunginhallituksen ehdotuksesta, että Mäntymäen vastaavan hoitajan virkaa ei lakkauteta toistaiseksi. Virka lakkautetaan sen jälkeen kun Mäntymäen vanhainkodin palvelutuotanto siirtyy pois kaupungin omasta palveluntuotannosta.

Asiasta käydyn keskustelun aikana Jukka Ahonen ehdotti, että Mäntymäen vastaavan hoitajan virkaa ei lakkauteta toistaiseksi. Matti Humaloja (vas) kannatti Ahosen ehdotusta, joten asiasta äänestettiin. Ahosen ehdotuksen kannalla olivat Matti Humalojan lisäksi valtuutetut Mervi Pulkkinen (kesk), Janika Rekola (ps), Jukka Saari (vas) ja varavaltuutettu Juhana Riekkinen (ps).

Kaupunginhallituksen ehdotuksen puolella olivat valtuutetut Salla Bister (sd), Hilkka Heinonen (sd), Hanni Joronen (vihr), Hannu Järvinen (sd), Saila Kallioinen (sd), Heikki Knuutila (sd), Jaakko Leinonen (kok), Vesa Liehu (kesk), Kirsi Nord-Sarkola (sd), Mika Pajasmaa (kok), Heli Piirainen (vihr), Janita Puomila (kok), Sami Rajala (kok), Saija Roininen (sd), Mika Rupponen (sd), Harri Rämö (sd), Brita Salminen (vihr), Jukka Salminen (kok), Jouni Salonen (sd), Jaana Saramies (vihr), Mika Setälä (kd), Maija Toivonen (kok), Tuija Toivonen-Perttunen (vas), Sauli Turja (sin), Jouni Vaittinen (kesk), Kirsi Vaittinen (sd) sekä varavaltuutetut Jouko Rytkönen (kok), Anttijussi Vikman (kok) ja Harri Rantala (sd).

Samu Pentinniemi (toinen vas.) rynnisti P9-sarjan 40 metrillä piirinmestariksi. (Kuva: Aija Mansikka)

Hämeen piirin 9–15-vuotiaat yleisurheilijat kilpailivat aprillipäivänä hallimestaruuksista Pirkkahallissa. Akaaseen tuli yhteensä seitsemän mitalia.

Viialan Valtista osallistui pm-kisoihin 13 urheilijaa, jotka voittivat kolme kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin. Toijalan Vauhdin saldo oli kaksi kultaa.

Kaksi kultaa Valtin Samu Pentinniemelle

Viialan Valtin urheilijoista kirkkaimman menestyksen toi P9-sarjan Samu Pentinniemi, joka sai seisoa palkintopallin korkeimmalla korokkeella kaksi kertaa.

Samu oli 40 metrin alkuerien nopein omalla ennätysajallaan 7,06, ja loppukilpailussa juoksu kulki vieläkin nopeammin. Mestaruus irtosi ajalla 6,88. Tuhannella metrillä Samu juoksi mestariksi ennätysajallaan 4.01,61.

P13-sarjan 1000 metrin mestaruus meni kirikamppailuksi. Tampereen Pyrinnön Tobias Syrjä nousi viimeisessä kaarteessa uhkaamaan Valtin Mikael Viitasen johtoasemaa, mutta Mikaelilla oli vielä nopein vaihde jäljellä, ja kiri kesti loppuun asti. Nopeutta löytyi myös 60 metrin aidoissa, josta Mikael sai pronssia ajalla 10,87.

Mikael Viitanen piti Tampereen Pyrinnön Tobias Syrjän takanaan 1000 metrin kiritaistelussa. Kuva: Aija Mansikka.

Roosa Haanpää paranteli ennätystään kuularingissä useaan otteeseen. Paras työntö siivitti kahden kilon kuulan lukemiin 8,40 ja Roosan hopealle T11-sarjassa.

Monia muitakin hyviä sijoituksia

Lähelle mitalisijoja pääsivät Viialan Valtin 13-vuotiaista pojista Tapio Suojanen ja Joona Lehtinen. Tapio oli neljäs 60 metrillä ajalla 8,85, ja Joona neljäs korkeudessa tuloksella 137. Maija Oksa aitoi T13-sarjan 60 metrillä viidenneksi ajalla 11,31, ja Veli Lepo kellotti 11-vuotiaiden poikien 1000 metrillä ajan 3.55,62 ollen kuudes.

Valtti sai kisaan myös kaksi viestijoukkuetta. T11-sarjan 4×50 metrin joukkue Roosa Haanpää, Vilmiina Virtanen, Elli Sivonen ja Vilja Hujanen sijoittui viidenneksi ajalla 32,26.

13-vuotiaat pojatkin saivat joukkueen 4×100 metrin viestiin, kun 11-sarjan Veli Lepo täydensi viestikvartetin aloitusosuudellaan. Joukkue Veli Lepo, Joona Lehtinen, Mikael Viitanen ja Tapio Suojanen juoksi seuran uudeksi halliennätykseksi ajan 58,29 ja oli neljäs.

Valtti hakee yhteistyökuvioita

Valtti on panostanut viime vuosina paljon ohjaajien ja valmentajien kehittämiseen, mikä näkyy jo tuloksissa. Nyt seura on ottamassa isoa askelta eteenpäin.

– Aikomuksena on laajentaa toimintaa, ja yhteistyökuvioita on haettu lähialueen yleisurheiluseurojen kanssa. Lisämausteen toiminnan kehittymiseen tuo uusi sisähallihankkeen suunnittelu Viialaan. Toivottavasti yleisurheilussa päästään ottamaan isoja askeleita eteenpäin lähitulevaisuudessa, sanoo seuran puheenjohtaja Kari Lehtinen.

Samu Pentinniemi oli nopein P9-sarjan 40 metrillä. Kuva: Aija Mansikka

Julia Suolaniemi toi Vauhdin mitalit

Toijalan Vauhdin 8-vuotias Julia Suolaniemi voitti Pirkkahallin pm-kilpaluissa 9-vuotiaiden sarjassa sekä  40 metrin juoksun että pituushypyn. Julian aika 40 metrillä oli 7,12 ja tulos pituushypyssä 3,54.

Toijalan Vaudin pikajuoksijanelikko piti kovaa vauhtia Pirkkahallissa järjestetyissä pm-kilpailuissa. Tytöt vasemmalta oikealle: Milja Välläri, Natalia Osowska, Jade Hukka ja Julia Suolaniemi. Kuva: Riitta Lehtonen

9-vuotiaiden sarjassa vauhtilaisten menestys oli muutenkin loistava. Natalia Osowska ja Milja Välläri juoksivat itsensä Julian seuraksi loppukilpailuun ajoilla 7,41 ja 7,45, ja Jade Hukka oli ensimmäinen loppukilpailusta karsiutuja ajalla 7,54. Hyvän juoksun lisäksi Milja jäi vain yhden sentin päähän pituushypyn pronssimitalista tuloksella 3,29.

Myös muissa sarjoissa useita vauhtilaisia selviytyi loppukilpailuun eli kahdeksan parhaan joukkoon. P11-sarjassa Arttu Viljanen oli viides 1000 metrillä ajalla 3.49,35, ja T13-sarjan Jonna Uolamo työnsi kuulaa 8,50 sijoittuen kuudenneksi.

P09-sarjan Joona Ratilainen juoksi itsensä seitsemänneksi 40 metrillä ajalla 8,22 ja oli kahdeksas pituushypyssä 2,45 kantaneella hypyllä. T11 sarjan Eevi Vatka oli kahdeksas kuulantyönnössä tuloksella 7,00.

Aija Mansikka ja Kari Uolamo

Tampereen SSetin Antti-Pekka Saarinen putsasi palkintopöydän ottamalla triplan Toijalan Valppaan järjestämässä sulkapallon Victor-turnauksessa Tampereen Tenniskeskuksessa. Valppaan sulkapalloilijat joutuivat viemään kisan Tampereelle Akaan haastavan salitilanteen takia. Kisat onnistuivat kuitenkin hienosti ja mukana oli 110 pelaajaa ja otteluita kertyi 186.

Nuoren Antti-Pekka Saarisen hallitsema avoin luokka oli erittäin tasokas. Kaksinpelin finaalissa Saarinen sai vastaansa seurakaveri Sami Järvisen. Peli pysyi hyvin Saarisen hanskassa, ja luokkavoitto irtosi pistein 21–18, 21–16.

Nelinpelin finaalissa Saarinen parinaan Sset:n Olli Inkinen sai vastaansa kokeneen Timo Eskelisen (Sset) ja Petter Kroneldin (Hanhen Sulka). Ottelusta tuli erittäin tasainen, ja voiton veivät Saarinen ja Inkinen pistein 21–17, 19–21, 23–21.

Sekanelinpelin finaalissa Saarinen voitti Sset:n Suvi Niemen kanssa Valppaan Sonja Liuksen ja Sset:n Jussi Moision 21–14, 21–17.

Naisten nelinpelistä voitto kotiin

Miesten B-luokan kaksinpelin voitti Parkanon Mikko Heikkinen ja nelinpelin Hämeenlinnan pari Kimmo Mäkinen ja Lassi Raittinen. Naisten kaksinpelin ykkönen oli Savon Sulan Johanna Luukkonen. Sekanelinpeliä hallitsi Valppaan pari Noora Nieminen/Mikko Vuorinen. He voittivat finaalissa parin Johanna Luukkonen/Pasi Salhoja Valpas 21–18, 21–11.

Miesten C-luokan voitti Sset:n Eetu Koivu. Toisen voiton Koivu otti nelinpelissä Loimaan Mikko Uusitalon kanssa. Naisten nelinpelissä Valppaan Emilia Nieminen ja Heidi Vilpas toi voiton kotiin. Sset:n Suvi Lehtinen ja Leena Puranen taipuivat tiukassa finaalissa 18-21, 21-15, 21-14. Myös sekanelinpelin voitto jäi kotiin. Helena Kämärä ja Harri Ahonen voittivat finaalissa Sset:n parin Tuuli Säynäväjärvi/Aapo Saarinen erin 2–0, 21–10, 21–11.

Miesten 45-vuotiaitten nelinpelin valtiaita olivat vakuuttavasti Valppaan Pasi Salhoja ja Auno Tolonen. He voittivat finaalissa Mansen Sulan Jari Kekin ja Ari Kujalan 21–10, 21–11.

Seuraava turnaus Toijalan Monarilla

Harrasteluokat keräsivät turnaukseen kaikkein suurimmat pelaajamäärät. Miesten kaksinpelin voitti Valtteri Vieras lyötyään finaalissa Valppaan Kari Lehmusvirran 21–12, 21–9. Nelinpelin ykköspokaalit pokkasivat Janne Kalmari ja Tuomo Lunnikivi. Naisten kaksinpelin voitti Sarafia Kari.

Sekanelinpelissä Heidi Vilpas otti toisen luokkavoittonsa Harri Iinattiniemen kanssa. Sarafia Kari ja Jouko Kari kaatuivat finaalissa 21–5, 21–18.

Toijalan Valppaan seuraava turnaus, Memar-turnaus, päästään järjestämään Toijalan Monitoimihallilla helatorstaina 10. toukokuuta. Ilmoittautuminen on täydessä vauhdissa.

Pirkanmaan Vihreät haluaa olla vahva vastuunkantaja ja tulevaisuuden rakentaja itsehallinnollisessa maakunnassa. Puolueen monitoimimiehen Juhana Suoniemen mukaan vihreiden kriittinen suhtautuminen maakuntauudistukseen ei tarkoita sitä, etteivätkö he tahtoisi olla luomassa uutta hallintotasoa ja -kulttuuria. Päinvastoin. Suoniemen mielestä vihreiden huoli ympäristön- ja luonnonsuojelun turvaamisesta on aito, jottei esimerkiksi Talvivaaran kaltainen katastrofi pääse toistumaan.

Kunta- ja maakuntapoliitikko Juhana Suoniemi on jo nimetty Pirkanmaan Vihreiden maakuntavaltuustoehdokkaaksi. Hänen mukaansa Pirkanmaan suuri vahvuus on maakunnan monipuolisuus monella elämänalueella. Mies luottaa puolueensa vahvaan menestykseen ensimmäisissä maakuntavaaleissa.

Vihreälle päättäjälle on syntynyt vankka käsitys pirkanmaalaisten tahtotilasta rakentaa omasta maakunnasta mallikelpoinen moderni itsehallinnollinen alue. Hallintotieteiden maisteri Juhana Suoniemi istuu näköalapaikoilla. Hän on Pirkanmaan liiton maakuntahallituksen toinen varapuheenjohtaja ja Pirkanmaan maakunta- ja soteuudistuksen poliittisen ohjausryhmän toinen varapuheenjohtaja.

– Muun muassa maakuntahallitus on sovittanut yhteen erittäin vaativia asiakokonaisuuksia. Hallituksessa on väkeviä poliitikkoja, mutta he eivät ole sortuneet pikkupolitikointiin, vaan maakunnan kokonaisedun edistämiseen, kunta- ja maakuntapoliitikko antaa tunnustusta.

Suoniemen mukaan Pirkanmaa luo erittäin modernin ja hyvin toimivan hallinnon, mutta pirkanmaalaista vaikuttajaa huolettaa jo nyt monen pienen maakunnan tulevaisuus. Hän uskoo pikkuruisten maakuntien joutuvan yhdistymään.

– Vihreät kisaavat kärkikolmikon paikasta itsehallinnollisen Pirkanmaan johdossa. Tavoitteenamme on saada ainakin 14 maakuntavaltuutettua ensimmäiseen valtuustoon. Päämäärämme on realistinen, kun tarkastelemme puolueemme tämänhetkisiä kannatuslukuja ja viime kuntavaaleissa keräämiämme äänisaldoja, mies linjaa.

Pirkanmaan Vihreille tulee maakuntavaaleihin täysi lista. Vihreät ovat nimenneet jo 14 ehdokasta. Lisää ehdokkaita puolue nimeää kevätkokouksessa 21. huhtikuuta Nokialla.

Arvostelulle on sijansa

Vihreät ovat olleet hyvin kriittisiä maakunta-uudistusta kohtaan. Juhana Suoniemi sanoo, että hänen puolueensa esittämä arvostelu on nostanut päivänvaloon yhteiskunnallisesti tärkeitä ongelmia, jotka pullahtavat esiin suunnitelluissa itsehallinnollisissa maakunnissa.

– Erityisen huolestuneita me olemme siitä, minkälaiset voimavarat ja toimintamahdollisuudet maakunnissa annetaan ympäristön tilan seuraamiselle, ympäristönsuojelulle, luonnonsuojelulle, alueiden käytölle, rakentamisen ohjaukselle, kulttuuriympäristöjen hoidolle ja vesivarojen käytölle sekä hoidolle, hän soittaa varoituskelloja.

Suoniemen mukaan nykyisten ELY-keskusten tekemä työ on vaarassa vesittyä maakuntien Suomessa. Hän nostaa varoittavaksi esimerkiksi kainuulaisen Talvivaaran onnettomuudet.

– Pirkanmaalla ajankohtaisia asioita ovat esimerkiksi turpeennostamiseen ja kiviaineksen ottamiseen liittyvät kysymykset.

Vihreä poliitikko odottaa kansalaisten pääsevän nopeasti ja seikkaperäisesti kärryille laajasta kokonaisuudesta, josta maakuntauudistuksen toteuduttua kantavat vastuun itsehallinnolliset maakunnat.

– Maakuntien hallussa on erittäin paljon muutakin kuin sosiaali- ja terveyspalvelut, hän herättelee.

– Palveluverkoston muotoileminen on jokaisen maakuntalaisen kannalta ratkaisevan tärkeä asia. Realismia varmasti on se, ettei jokaisella pirkanmaalaisella ole 20-30 minuutin ajomatkan päässä lähipalveluja. Yli 95 prosentilla tämäkin vaade varmasti täyttyy.

Suoniemi vartoaa kansalaisten avaavan silmänsä myös maakunnan taloudenpidolle. Hänen mielestään verotusoikeudettoman itsehallintoalueen toimintaedellytykset ovat rajalliset. Maakunnalla on työkalupakissaan vain säästäminen ja asiakasmaksut.

Alakeskukset tärkeitä

Juhana Suoniemen mukaan itsehallinnollisen maakunnan kärkihaasteena on ottaa haltuunsa maankäyttöön ja ihmisten liikkumiseen liittyvät haasteet.

– Dynamona toimiva Tampere tarvitsee maakuntaan uudenlaisia alakeskuksia. Sellaisia olisivat esimerkiksi Nokia ja Sastamala, hän miettii.

– Myös kehyskunnat Lempäälä ja Kangasala varttuisivat pieniksi kaupungeiksi, mies lisää.

Suoniemen mukaan maakunnan liikenteellinen toimivuus turvattaisiin toimivalla lähijunaverkolla ja Tampereen kaupunkiseudun yhdistävällä raitiotiesysteemillä.

– Esimerkiksi Ylöjärvi ja Kangasala ovat jo läheisessä yhteistyössä Tampereen kanssa tiivistääkseen asutusta valittujen liikenneväylien ympärillä.

Suoniemen mukaan maakunnan on löydettävä kestäviä ratkaisuja myös vähäväkisten alueiden ihmisten liikkumismahdollisuuksien turvaamiseksi.

– Meidän on toteutettava erilaisia matkaketjuja.

Uusi kansallispuisto

– Tampereen seutu tarvitsee uuden merkittävän kansallispuiston, Juhana Suoniemi vaatii.

Hänen mukaansa uuden maakunnan on tartuttava kansallispuistohankkeeseen ensi tehtävinään.

Suoniemen mukaan kansallispuistoksi sopisi erinomaisesti Teiskossa ja Aitolahdella oleva Kintulampi täydennettynä Orivedellä olevalla Pukalalla.

– Siellä on riittävän laaja luontokokonaisuus, joka mahdollistaa puiston luomisen.

– On tärkeää, että vetovoimainen kansallispuisto sijaitsee voimakkaan väkikeskittymän, Tampereen äärellä. Esimerkiksi Ylöjärven Seitsemisessä vierailuun on varattava aina kokonainen päivä aikaa.

Jukka Salminen on perehtynyt Akaan vuoden 1918 sotasurmiin ja muihin tuomioihin ja kertoo niistä Toijalan Pohjola-Nordenin järjestämässä tilaisuudessa.

Toijalan Pohjola-Norden järjestää Pohjolan päivänä maanantaina 9.4. kello 17.30 tilaisuuden, jossa ye evl evp Jukka Salminen kertoo aiheesta Sotasurmat ja muut tuomiot Akaassa 1918. Tilaisuus järjestetään Nina’s Cafe Placessa Valtatiellä.

Jukka Salminen on perehtynyt aiheeseen perinpohjaisesti tutkiessaan materiaalia Toijalan Seudun Reserviupseerikerhon viime syksynä julkaisemaan kirjaan Akaa yli vaikeiden aikojen 1918 ja 1939–1945 osa 2. Koska kirjasta on painos loppu, ainoa mahdollisuus tutustua aiheeseen on tulla kuulemaan kirjoittajan esitystä.

Vuoden 1918 tapahtumista kirjoitetaan paljon juuri tällä hetkellä, kun tapahtumista on kulunut tasan 100 vuotta. Nyt yleisöllä on mahdollisuus kuulla erityisesti Akaan tapahtumista kyseisenä levottomana vuonna. Toijalan Pohjola-Norden tarjoaa kuulijoille pullakahvit Pohjolan päivän kunniaksi. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Akaan kaupungissa työstetään parasta aikaa strategiaan viime vuoden kesäkuussa alkaneelle valtuustokaudelle. Viime viikon tiistaina kuultiin kaupunkilaisia, tällä viikolla kuullaan yrittäjiä ja kaupunkilaisille suunnattu sähköinen kyselykin on vielä tulossa. Tarkoitus on, että valtuusto hyväksyy Akaan strategian toukokuussa.

– Nykyisin myös julkisella puolella strategialla haetaan kilpailuetua kilpailijoihin nähden. Vaikka kunnat ovat keskenään yhteistyökumppaneita, on myös tosiasia, että kunnat kilpailevat keskenään asiakkaista eli asukkaista ja yrityksistä, pohti valtuuston puheenjohtaja Jaakko Leinonen (kok) avatessaan tiistaina kaupunkilaisten iltaa.

Akaan valtuuston puheenjohtaja Jaakko Leinonen laskisi kuntaveroa ja päättäisi asuntomessujen hakemisesta.

Puheenjohtaja Leinonen toivoi yleisöltä rohkeita avauksia.

– Mitä rohkeampia tavoitteita, sitä korkeammalle Akaa tulee menestymään. Tämä yleisötilaisuus on avointa vaikuttamista demokraattisesti.

Akaa on viksu

Yleisölle esiteltiin strategiatyön nykyinen vaihe, joka on työstetty viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kesken. Tavoitteena on viksu Akaa, joka vireä, innovatiivinen, kaunis, suvaitsevainen ja uudistuva.

– Strategiakausi on nykyistä pitempi ja lyhyemmällä aikavälillä on eri ohjelmia, muun muassa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, henkilöstöasioihin, omistajapolitiikkaan, elinvoima-asioihin ja sivistykseen, kertoi Leinonen.

Akaa tarvitsee Jaakko Leinosen mielestä uudistumista. Esimerkiksi väkiluku laskee, väestöllinen ja taloudellinen huoltosuhde suurenee ja asukkaiden palkkatulojen kehitys naapurinkuntiin nähden on vaatimattomin.

– Tästä joukosta Lempäälä ja Vesilahti ovat onnistuneet seitsemässä vuodessa kasvattamaan asukaslukuaan, Urjalassa ja meillä pientä laskua, Valkeakoskella viime vuonna on pientä laskua. Huoltosuhde heikkenee koko maassa, meillä jo kolmen vuoden vertailussa huoltosuhde kasvaa 2,4 prosenttia. 15-65-vuotiaiden osuus pienenee ja yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa.

Jaakko Leinonen kysyi myös, miten Akaa pysyy mukana Tampereen talousalueen kasvussa. Nyt ei näytä hyvältä. Veroprosentista puhuttaessa Leinonen nosti esille asukasprofiloinnin.

Strategiailta sai akaalaiset keskustelemaan.

– Minusta meidän tulee pohtia tarkkaan, millaisella kaavoituksella, elinkeinopolitiikalla ja palveluilla ohjataan asukkaiden valintaa.

Verot alas, Akaa maailmankartalle

Riippumatta siitä, mitä sotelle tapahtuu, Jaakko Leinonen laskisi tuloveroprosenttia kahdeksan vuoden aikana 0,25 prosenttia joka vuosi alkaen vuodesta 2019. Hän myös tekisi Akaasta Pirkanmaan elinvoimakunnan strategiakaudella sekä tekisi päätöksen asuntomessujen hakemisesta kaupunkiin vuoden 2019 aikana.

– Niin pitkään kun minä olen täällä asunut, 12 vuotta, on keskusteltu, pitäisikö Akaan hakea asuntomessuja. Toivon, että valtuustossa vihdoinkin linjataan, että ensi vuonna tehdään se päätös, haetaanko niitä. Se on sitten kokonaan toinen asia, saadaanko me messuja.

Puheenjohtaja Leinonen haluaa Akaan myös maailmankartalle.

– Miten? Siihen tarvitaan markkinointia ja monenlaisia toimenpiteitä. Visiota fiksu Akaa, saa kernaasti tänäänkin jatkaa.

Yleisö lämpeni vanhoihin asioihin

Yleisö tarttui Jaakko Leinosen alustuksen aiheisiin. Akaa ei todellakaan ole kunnossa, vaikka kaupungin hyvät puoletkin kerrattiin. Kun tavoitellaan kaunista Akaata, kaupunkilaiset haluaisivat siistimmän Akaan. Teiden varsien ja puistojen hoitamattomuus närkästyttää koko ajan.

Satamaan ei haluttaisi kaavoittaa asuntotaloja, koska se on kaupungin keuhkot. Kangassaari kaavoittamalla ei hyödy kuin muutama varakas. Sitäkin ihmeteltiin, että Satamaa on vuosia suunniteltu, mutta mitään suunnitelmaa ei ole toteutettu.

Asuntomessuja toivottiin. Hyviä paikkoja on löydetty, suunnitelmia tehty, mutta mitään ei ole tapahtunut.

Yksittäisinä asioina keskusteluun heitettiin Satamantien ja Hämeentien liikenneympyrän tarpeellisuus sekä Heinäkankaantien huono kunto.

Otetaan ajasta kiinni

Mehiläistarhuri Risto Niilimäki toivoi, että Akaassa vihdoinkin otettaisiin ajasta kiinni ja astuttaisiin sanoista nykyaikaisiin tekoihin.

– Otetaan ajasta kiinni, koska aika menee koko ajan eteenpäin. Sekä valtakunnallisesti että maailmanlaajuisesti tapahtuu koko ajan, näistä tapahtumista pitäisi ottaa rohkeasti kiinni.  Miljoona linnunpönttöä –kampanjakin oli, mutta mitä kaupunki teki sen asian eteen. Ei tarvita kuin yksi innostunut ihminen, joka sanoo, että laitetaan tuonne luontopolun varteen sata linnunpönttöä, niin ne tulevat sinne, ja aivan varmasti olisi saatu myönteistä julkisuutta, visioi Niilimäki.

Risto Niilimäki muistutti myös, että Akaa on edelleenkin kaupunkimehiläisten tarhauksessa ainutlaatuinen paikkakunta, että tätäkään asiaa ole vielä koluttu loppuun.

Vireä Akaa on rohkea

Loppuillaksi yleisö jaettiin viiteen ryhmään, jossa poristiin vielä kerran teemojen vireä, innovatiivinen, kaunis, suvaitsevainen ja uudistuva ympärillä.

Vireä Akaa –ryhmässä nousi esiin kaupungin siisteys. Paikat ovat enemmän tai vähemmän ränsistyneitä. Kaupungin yleinen ulkoasu on nukkavieru. Sisääntuloväylät ja asemien seudut ovat käyntikortteja, joiden toivottiin olevan aina kunnossa.

– Toisena tärkeänä asiana esille meillä nousi liikuntamahdollisuudet. Miten esimerkiksi Kuusikankaan aluetta hyödynnetään ja voitaisiinko Toijala ja Viiala yhdistää tätä kautta. Halpojen liikuntamahdollisuuksien hyödyntäminen esimerkiksi laavuja rakentamalla nähtiin tärkeänä, kertoi ryhmän sihteeri  Jari Jokinen.

Vireä Akaa hyödyntää myös kolmatta sektoria nykyistä systemaattisemmin. AkaaPontin tulevaisuudesta pitää tehdä strategiatason päätöksiä. Nyt Vireä Akaa –ryhmän mielestä odotellaan liikaa.

– Rohkeuden puute investoinneissa nousi meillä hyvinkin keskusteluun.

Ystävyyskaupungit esiin

Akaan innovatiivisuutta miettinyt haluaa virittää ystävyyskaupunkitoiminnan uudelleen kukoistamaan. Ryhmässä keskusteltiin myös Viialan Asuntotuotannon roolista kerrostalohankkeiden käynnistämisessä. Pendelöinti nousi myös ryhmässä keskusteluun, samoin yhteisen työtilan luominen yksin työtä tekeville.

– Innocenter Akaa, jossa yksin yrittäjät kohtaisivat ja uusia ideoita jaettaisiin, esitteli ryhmän sihteeri Anni Määttä.

Aseman seutuja haluttiin kehittää aloittamalla kehitystyö yhdestä pakkasta kunnolla. Kolmannen tai jopa neljännen raiteen saaminen päärataan todettiin tarpeelliseksi.

Kaunis Akaa on kaivettava esiin

Kaunista Akaata miettinyt ryhmä nosti esiin Akaan kyltit. Nyt kaupunki ei tahdo löytyä mitenkään, koska kylttejä on vain rajoilla. Akaa-opaskyltit nostavat myös identiteettiä. Ryhmä muistutti myös, että viheralueet ovat käyntikortteja. Akaassa luonto on lähellä ja puutarhakaupunkimaisuus leimallista.

Suvaitsevainen Akaa –ryhmän mielestä maahanmuuttajien kanssa selvitään, ja nyt täytyy selvitä myös junan tumien kanssa. Akaassa puhutaan edelleenkin Kylmäkoskesta, Toijalasta ja Viialasta ja Akaa ei näytä kuuluvan joukkoon. Asuntomessut kohentaisivat Akaan asemaa Suomessa. Suvaitsevainen Akaa voisi olla myös saavutettava Akaa.

Uudistuva Akaa keskittyisi parantamaan Akaan imagoa viestintäohjelmalla. Imagon on seurattava aikaa.

– Unohdetaan jarruna oleminen, seurataan aikaa. Kaupungin tehtävänä on yritystoiminnan mahdollistaminen, ei sen toteuttaminen. Saunakeskus Satamaan, samoin matkakeskus uuden kirjaston paikkana nousivat ryhmän keskusteluissa esiin, purki Uudistuva Akaa –ryhmän sihteeri Hanni Joronen. 

Torstaina 5. huhtikuuta Akaan strategiaa pohjustavat kaupungissa toimivat yritykset. Tilaisuus alkaa valtuuston salissa kahvitarjoilulla kello 17.30.

Lapset pitivät huolen siitä, että metsään piilotetuista lähes kahdesta sadasta suklaamunasta ei montaa jäänyt löytymättä. Satu Mäntylä (vas.) tarkistaa papereista löydettyjen munien numerot, joilla onnekkaimmat saivat vielä ylimääräisen yllätyksen. Suklaamunat yhdistys sai lahjoituksena.

Pääsiäispupu oli käynyt piilottamassa Metsälinnan lähimetsään lauantaina peräti 172 suklaamunaa. Eipä siis ihme, että metsässä kävi ajoittain kuhina, kun lapset vanhempineen koettivat löytää pupun kätköjä. Edes haasteita aiheuttava lumimäärä ei tuntunut häiritsevän etsijöitä, jotka joutuivat kahlaamaan jopa polveen asti ylettyvässä lumihangessa.

Samuel Niskala oli ehtinyt serkkujensa Niko ja Joni Tasson kanssa käydä katsomassa jo paloautoa ja ratsastamassa Taikaponeilla. Metsässä rämpiminen vei kuitenkin voiton.

– Munien etsintä on ollut parasta! Niskala kommentoi.

Kyseessä oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Viialan yhdistyksen Koko perheen pääsiäisrieha, jonka uusi hallitus oli ideoinut piristämään kevättä. Mukana auttamassa riehan toteuttamista olivat lähikaupat S-market Viiala ja K-Market Maukas, joilta yhdistys oli saanut lahjoituksena suklaamunat. Rastilla häärineet Sini Lehkonen ja Satu Mäntylä kertoivat, että tavoitteena on muutenkin piristää yhdistyksen toimintaa ja lisätä tapahtumia Viialan taajamassa.

– Meillä on kevätkauteen suunnitteilla vaikka mitä! Pyritään elävöittämään kylää ja olemaan lapsiperheiden arjessa mukana. Tavoite on myös tuoda näkyvyyttä yhdistykselle, Lehkonen kertoo.

Aktiivit toivovat näkyvyyden tuovan lisää väkeä myös entisen pappilan tiloihin perhekahvilaan, joka on yksi yhdistyksen pitkäaikainen panostuksen kohde.

Tilat haasteena

Viialan MLL:n paikallisyhdistyksen tuore puheenjohtaja Hanna Siponen (oik.) sai pääsiäisriehassa vinkkejä tulevia tapahtumia varten Toijalan MLL:n yhdistyksen ideanikkari Anni Määtältä. Taustalla Viialan VPK:n toimesta esittelyyn tuotu paloauto.

Viialan MLL:n yhdistyksen hallitukseen on saatu kahden viimeisen vuoden aikana peräti kuusi uutta jäsentä. Tämän vuoden alussa uusia aloitti kaksi. Lehkosen ja Mäntylän mukaan he ovat pärjänneet tuoreella porukalla hyvin, ja onneksi heillä on pari kokeneempaakin aktiivia edelleen mukana. Haaste, jonka yhdistys on kohdannut ideoidessaan uutta toimintaa Viialaan, on liittynyt tiloihin.

– Me haluaisimme järjestää vauvakahvilan, iltaperhekahvilan ja liikuntakerhon tänne, mutta meillä ei ole tiloja. Meille kyllä tarjottiin liikuntakerhoa varten tila Hirvialhon koululta, mutta emme halua ottaa sitä vastaan. Emme halua olla mukana edesauttamassa kenenkään sairastumista huonon sisäilman vuoksi. Tämä on tavallaan mielenilmaus meiltä, Lehkonen kertoo.

– Meillä olisi innokkaita vetäjiä kerhoille, mutta tilojen puute estää meitä järjestämässä niitä, Mäntylä harmittelee.

Viialan Yhtenäiskoulun väliaikaistilojen tarvikkeita varten yhdistys on mukana keräämässä varoja Viialan vanhempainyhdistyksen kanssa.

Ideoita lainaten

Pörröiset puput odottivat silityksiä ja syötävää lapsilta.

Sen sijaan yksittäisiä tapahtumia tilojen puute ei estä järjestämästä. Lastenvaatteiden vaihtotapahtuma Kevättuuletus järjestetään Työväentalolla 15.4., perhekahvilassa on valokuvausta 18.4., Äitien ilta järjestetään 4.5. ja Valkeakoskelle Taikaponien tilalle lähdetään retkelle 16.5.

– Toijalan puolelta Syystuuletuksesta on lainattu idea Kevättuuletukseen. Lapset kasvavat niin nopeasti, että se on fiksua, kun voi vaihtaa pieneksi jääneet vaatteet sopivan kokoisiin, Lehkonen hymyilee.

Myöhemmin kesällä yhdistys on mukana Viialan markkinoilla, ja järjestää leikkikenttätoimintaa paikallisten nuorten ohjaamana. Myös koulujen tukioppilaat auttavat yhdistystä eri tapahtumissa.

Yhdistyksen tuore puheenjohtaja Hanna Siponen kertoo, että hän haluaa myös laajentaa yhteistyötä muiden Akaan MLL:n yhdistysten kanssa. Toimivia käytäntöjä ja hyviä ideoita on järkevää laittaa kiertämään.

– Olisi hienoa, jos saataisiin yhdistettyä Akaan voimat.

Taikaponit saivat aikaa jonon Metsälinnan takapihalle.

Viialan MLL:n uudet hallituksen jäsenet Sini Lehkonen (vas.) ja Satu Mäntylä ovat ideoineet paljon uusia tapahtumia tulevalle vuodelle.

Vaateompeluryhmää opettava Tarja Matikainen (vas.) ihastelee Ritva Vehmaan vihreää takkia yhdessä Airi Vallon, Tuula Kahilan ja Marjaliisa Palasmaan kanssa.

Valkeakoski-opiston Akaan taito- ja taideaineryhmien kevätnäyttely avautuu Kulttuuritalo Laaksolassa lauantaina 7. huhtikuuta. Näyttelyssä esittäytyvät vaateompelu, tilkkutyöt, kudonta, huovutus, kankaankuviointi, nypläys, neuleet, virkkaus, lasityöt, posliinityöt, keramiikka, kirjansidonta, hopeakorut ja käsityön erityistekniikat. Mukana on töitä Toijalan, Viialan ja Kylmäkosken ryhmistä.

Pöytäliinasta retrotakki

Arvo Ylpön koululla kokoontuvaan, käsi- ja taideteollisuusopettaja Tarja Matikaisen ohjaamaan vaateompeluryhmään osallistuva Ritva Vehmaa Viialasta uurasti syksyn isotöisen, pitkän takin parissa. Hän teki takin vakosamettisesta kierrätyskankaasta, joka on ollut 1970-luvulla Vehmaalla oviverhona. Vehmaa epäilee, että kangas saattaa olla peräisin jo 1960-luvulta. Hän värjäsi harmaanbeessin kankaan vihreäksi viime kesänä värjäyskurssilla.

– Kangas oli paloina, joten siinä oli miettimistä, miten paloista saa koottua pitkän takin, Vehmaa kertoo.

Lopputulokseen tyytyväinen tekijä on aikanaan ommellut omalle perheelleen kaikki vaatteet nahkatakista alkaen. Ompelussa hän piti kymmenen vuotta taukoa, mutta viime aikoina harrastus on virinnyt uudelleen. Parhaillaan hän tekee pöytäliinasta retrotakkia.

– Jatkan ensi vuonna ja samalla linjalla. Todennäköisesti silloinkin valmistuu takkeja ja mahdollisesti pidempi jakku.

Kuusi metriä kangasta

Marjaliisa Palasmaa purki vanhan villatakin langoiksi ja kutoi niistä kankaan. Kankaasta hän teki takin ja hameen. Loppupaloista syntyy lapaset ja tuubihuivi.

Kierrätysteemaa on toteuttanut myös Marjaliisa Palasmaa Viialasta. Hän purki vanhan, koneella kutomansa villatakin ja kutoi kangaspuilla langasta yli kuusimetrisen kankaan. Siitä on syntynyt takki, hame, lapaset ja tuubihuivi.

Toijalalaisen Airi Vallon opistovuosi on kulunut vuorillisen bleiserin tekemiseen.

– En ole 25 vuoteen tehnyt itselleni vaatteita enkä koskaan ennen vuorillista jakkua paitsi nahkatakin joskus 1980-luvulla. Jakun tekeminen oli tosi työlästä, kun siinä oli niin monta palaa, hihat piti saada istumaan jämptisti ja vuori samankokoiseksi, jotta se istuu yllä ja on nätti päällä.  Välillä purettiin ja välillä tehtiin, mutta nyt siihen pitää olla tyytyväinen, Vallo tuumaa.

Opastusta ja kavereita

Pitkäaikainen opistokävijä Tuula Kahila Toijalasta on tehnyt opistovuoden aikana takkeja, vapaa-ajan vaatteita, tunikoita, sisustustyynyjä, patakintaita sekä pipoja. Yksi takki syntyi tilkuista ja toisesta tuli retrokuosinen kukka-anorakki. Opiston kursseilla hän käynyt 7–8 vuotta.

Airi Vallo teki itselleen bleiserin. Taustalla Tuula Kahila.

– Täällä on ammattitaitoinen ohjaus ja kavereita. Kursseilta saa myös enemmän mielipiteitä ja neuvoja, Kahila perustelee.

Akaan opistotöiden näyttely on auki Kulttuuritalo Laaksolassa 7.4.– 12.4. arkisin kello 15–18 ja viikonloppuna kello 11–16. Akaan ja Urjalan näyttelyistä vastaava tekstiilityön opettaja Riitta Ala-Krekola on paikalla esittelemässä näyttelyä ja vastaamassa kysymyksiin sunnuntaina 8.4.

Vaateompeluryhmän opettaja Tarja Matikainen kertoo monta vaatetta syntyneen kierrätysmateriaaleista. Ritva Vehmaa ompeli vihreän takkinsa vanhasta oviverhosta.

Tuula Kahila on vaateompeluryhmässä tehnyt muun muassa tunikan.

Akaan kaupungille työstetään parasta aikaa uutta strategiaa. Vaikka strategia on ensisijaisesti on valtuuston ja kaupunkiorganisaation työkalu, kysymyksessä on kaikille kaupunkilaiselle tarpeellinen asiakirja. Oikein tehty strategia on yksikertaisesti meidän juttu, johon sitoudutaan mielellään.

Viime viikon tiistaina Akaan strategiatyön tämänhetkistä tilannetta esiteltiin kaupunkilaisille. Illasta saatiin valtuuston puheenjohtaja Jaakko Leinosen tiukan ja haastavan alustuksen sekä ryhmätöiden seurauksena mielenkiintoinen ja paljon tietoa sisältänyt debatti. Keskustelu oli onnistunut ja tavoitteellinen.

Akaata ollaan määrittelemässä nyt viksuksi kaupungiksi, joka on vireä, innovatiivinen, kaunis, suvaitsevainen ja uudistuva. Näihin tavoitteisiin mennään erilaisin ohjelmin, jotka suunnitellaan kunnolla. Kaupunkilaisten mielestä Akaa ei esimerkiksi tällä hetkellä ole yleisilmeeltään kaunis ja houkutteleva. Viksussa Akaassa puistot, asemien seudut ja sisääntuloväylät laitetaan kuntoon.

Toive siistimmästä kaupungista ei ole uusi asia. Nyt se pitäisi vain ottaa talousarviota laadittaessa tosissaan.

Strategiailta tuotti moniin asioihin yksinkertaisia ratkaisuideoita. Luonto on kaupungissa lähellä. Toijalan Kuusikankaalta pääsee Sallinkulman sillan yli Viialaan. Tämä ulkoilumahdollisuus kaipaa vain vähän kohentamista. Satamaan eivät kaupunkilaiset halua asuinaluetta, sen sijaan jonkun Sataman lukuisista suunnitelmista soisi vihdoin toteutuvan.

Akaalaiset haluavat Akaa-viitat paikoilleen. Valtuusto siirsi rahapulassa hankkeen tulevaisuuteen ja tämä kaihertaa.

Kaikki ideat eivät tarvitse toteutuakseen suuria määrärahoja. Esimerkiksi asenteisiin vaikutetaan ajattelemalla ja keskustelemalla. Kylmäkoskea, Toijalaa ja Viialaa haikailevat työntävät samalla Akaata pois ajatuksistaan. Täällä asuu jo tällä hetkellä paljon kaupunkilaisia, jotka eivät tiedä vanhoista kunnista mitään. Istutetaanko heihin valittava asenne, vai katsotaanko eteenpäin. Tai muistetaanko vihdoinkin, miksi Akaa tehtiin ja toteutetaan se.

Muutos Akaassa tapahtuu ainoastaan luottamuksen ilmapiirissä. Valtuusto päätti vihdoin viime keskiviikkona, että myös Rasin koululle tilataan siirtokoulu. Tämä kummallinen ja arvoton näytelmä on osoitus siitä, että luottamukseen on vielä pitkä matka. Va. kaupunginjohtaja Briitta-Liisa Sinivuori yritti esityksellään vielä kerran kävellä asiantuntijalautakunnan ja kaupunkilaisten yli, mutta kaupunginhallitus ja valtuusto tulivat järkiinsä. Rahaa totta kai palaa, mutta kaupunkilaisten käyttämiin asiallisiin tiloihin. Vitkuttelulla saatiin aikaiseksi vain se, että Viialaan syntyivät todelliset myyjän markkinat.

Viksu Akaan on myös toisten huomioon ottamista. Strategiailta osoitti, että kaupunkilaisia ollaan valmiita kuuntelemaan. Huomenna torstaina kuunnellaan yrittäjiä. Myös verkkokysely on tulossa. Nyt on sanottava ääneen asioita, vaikka se jankkaamiselta ja vanhojen kaivamiselta tuntuukin. Näin ei ole strategiaa koskaan Akaalle työstetty.

Akaan taloudellinen tila on haastava, mutta ei mahdoton. Valtuuston puheenjohtaja Jaakko Leinonen nosti alustuksessaan aivan oikein esille Akaan verotulojen kehityksen. Nyt on korkea aika pohtia, millaisia uusia asukkaita tänne halutaan. Asukasprofilointi on tätä päivää ja Akaa on sellaisessa kohdassa karttaa, että sitä voidaan aivan mainiosti tehdä.

Kuinka kaupunkia kaavoitetaan, jotta tänne muuttaa varakkuutta. Mitä palveluja täällä tarvitaan ja miten kaupunki osallistuu palvelujen edellytysten luomiseen. Valkeakoski vie kaupunginkirjastonsa kauppakeskukseen. Tämä on tulevaisuutta voimakkaasti haltuun ottava päätös.

Mitkä ovat Akaan päätöksen, joilla otetaan tulevaisuutta haltuun ja pysytään ajassa kiinni?

Jos Luoman 50 000 artikkelin tavarataivaasta ei löydy sitä mitä tarvitaan, se tilataan.

Luoman veljekset valmistautuvat sesonkiaikaan
Kevätauringon paisteessa alkavat Luoman veljesten kiireet lisääntyä. Maa on vielä lumen peitossa, mutta pihaan kurvaa autokuormallinen ruohonleikkureita odottelemaan nurmen trimmaajia. Viherpeukalot hakevat Luomalta siemeniä ja kasvatusmultaa kesän sato kiikarissaan.
– Kirsikkatomaatti on ykkönen, ja tomaatit yleensäkin, Markku Luoma kertoo puutarhaharrastajien suosikeista.
Tuttu ”Pankaas poiketen” -kyltti toivottaa asiakkaat tervetulleeksi jo yli kolmekymmentä vuotta toimineeseen rauta- ja maatalouskauppaan. Vuonna 1979 veljekset Markku, Pauli, Heikki ja Kari Luoma ryhtyivät pitämään isänsä perustamaa K-maatalouskauppaa. Muutama vuosi myöhemmin, vuonna 1984, perustettiin Veljekset Luoma.
Veljeksistä Heikki on vastuussa pienkonepuolesta, Pauli vastaa varastosta ja toimitusjohtajana toimineen Karin jäätyä eläkkeelle Markku siirtyi kuljetushommista kassan taakse. Yrityksessä työskentelee myös muuta sukua. Varastolta ja kuorma-auton ratin takaa löytyy Paulin poika Riku ja paperitöistä vastaa Karin vaimo Tuula Toivonen.
Millaista veljien kanssa sitten on tehdä töitä?
– Helppoa, koska kaikki yrittää puhaltaa samaan hiileen, Markku Luoma tuumaa.

Luomalta löytyy tavaraa molemmin puolin Hämeentietä ja varastollinen lisää satamasta. 50 000 erilaista myyntiartikkelia takaavat sen, että valikoimaa piisaa. Toisella puolella tietä on myymälä ja toiselta puolelta löytyvät rakennustarvikkeet ja muut isommat myyntiartikkelit. Monet vakioasiakkaista kurvaavat pihaan jo aamulla seitsemältä ja jatkavat Luomalta edelleen omalle työmaalleen. Tarvittaessa tavarat kuljetetaan asiakkaalle ja se hoituu ripeälläkin aikataululla.
– Mitä Luomalta ei saa, sitä ei tarvita, kertoo Markku Luoma ihmisten sanovan.
Siihen määrään kuuluu monenlaista aina moottorisahojen ja ruohonleikkurien pienistä varaosista turvakenkiin, rakennustarvikkeisiin, koiranruokaan ja hevosten kuivikkeisiin.
– Pultteja ja muttereitakin on iso valikoima. Sekä tavallisia että tuumarkierteisiä, Markku Luoma lisää ja lupaa, että jos jotain ei löydy, niin tilataan.
Sataman varastolla on säilytyksessä asiakkaiden ruohonleikkureita. Ne ovat talven aikana saaneet huoltoa ja huolenpitoa, jotta ovat siten kesän tullen valmiina leikkuuhommiin. Esimerkiksi päältä ajettava ruohonleikkuri vie paljon tilaa, eikä monilla ole talven ajaksi kotona sille säilytysmahdollisuutta. Ulkotiloissa ruohonleikkuri ei talvisaikaan viihdy, ja koneeseen ilmaantuu monenlaista vikaa, jos sen jättää talveksi taivasalle.

Kaupan päälle Luomalta saa aina hyviä neuvoja ja mukavaa turinointia.
– Yritetään säästää asiakasta turhilta kuluilta.
Niitä voi välttyä esimerkiksi käyttämällä ruohonleikkurissa oikeanlaista bensaa. Jos nimittäin syksyllä on tankannut leikkuriinsa tavallista bensaa pienkoneille tarkoitetun bensan sijaan, on hyvin todennäköistä, ettei kone inahda enää seuraavana keväänä. Luomalta löytyy tietotaitoa vuosikymmenien kokemuksella aiheesta kuin aiheesta. Esimerkiksi hevosista ja erityisesti lauantaisin.
Silloin Luoman Konttorilla kokoontuu varsinainen porinapiiri, kun parhaimmillaan parikymmentä hevosmiestä saapuu paikalle. Toijalan L-killaksi kutsuttu ryhmä on ollut koossa jo ainakin 15 vuotta, Markku Luoma muistelee. Toijalan L-kilta on esiintynyt muun muassa legendaarisen pakinoitsija Pitkon teksteissä. Tarinat eivät veljeksiltäkään lopu kesken ja juttumiehiä sekä sanaseppoja on osunut usein työharjoittelijoiksikin.

Luoman veljeksistä Markulla ja Paulilla on ravihevosia. Markku Luoma kertoo, että harrastus antaa mukavaa vastapainoa työlle. Harrastuskin periytyy isältä. Kustaa Luoma ja Muistokas olivat 80-luvulla ravipiireissä tuttu parivaljakko.

Tavaran toimitus asiakkaalle onnistuu tarvittessa ripeälläkin aikataululla, Markku Luoma lupaa.

Vielä on lunta maassa, mutta pian on jo ruohonleikkureille töitä. Kuvassa leikkureiden kanssa Pauli Luoma.

Veljesten lisäsi yrityksessä työskentelee muutakin sukua. Tuula Toivonen on Kari Luoman vaimo ja vastaa paperihommista.

Anni ja Juha Niemiselle Toijalaan syntyi poika Kanta-Hämeen keskussairaalassa 23.3. kello 16.24. Syntymämitat olivat 4110 grammaa ja 52 senttiä.

Olavi ja Kirsti Grönroos aikovat hankkia tietokoneen, jotta laskunmaksu hoituu jatkossa kotona.

Viialan työpajan tietokoneluokassa joukko Viialan Eläkkeensaajien jäseniä opettelee maanantaisin tietokoneen käyttöä. Oppilaita opettaa työnsuunnittelija Ritva Luumi, jolla on kouluttajatausta ja atk-alan koulutus. Luumi on tehnyt myös kurssimateriaalin eläkkeensaajia varten.

Aamupäivällä työpajan tietokoneluokassa kokoontuu peruskurssi ja iltapäivällä ovat vuorossa vähän kokeneemmat käyttäjät. Kursseilla on yhteensä 25 osanottajaa.

– Olemme aloittaneet ihan siitä, mikä on tietokone, mihin sitä voi käyttää, miten kone käynnistetään ja sammutetaan ja mikä on hiiri, näyttö ja näppäimistö. Kaikilla on ollut halu oppia ja moni on kokenut ahaa-elämyksiä, kun on ymmärtänyt ja osannut, Ritva Luumi kertoo.

Pakottava tarve opetukseen

Pekka Kärki on tähän asti käyttänyt kotona tablettia vain pelaamiseen. Kurssilta hän toivoo lisäoppia asioiden hakemiseen.

Viialan Eläkkeensaajien taloudenhoitajan Kari Salon mukaan ikäihmisten tietokoneopetukselle on suuri tarve varsinkin nyt, kun Viialan viimeinen pankkikonttori sulki ovensa alkuvuodesta.

– Ikäihmisten on pakko saada opetusta. Ainakin laskut pitäisi pystyä maksamaan kotona. Toinen tärkeä asia on terveystiedot, Salo toteaa.

Salo on suorittanut Eläkkeensaajien Keskusliiton Verkosta virtaa -koulutuksen ja toimii kouluttajana, joka käy yhdistyksen jäsenten kotona opastamassa tietokoneen käyttöä. Salo on tehnyt parin vuoden aikana viitisenkymmentä kotikäyntiä. Opastettavia on ollut viisi. Salon lisäksi kouluttajina toimivat Aulis Kirves ja Tauno Tauvo.

Salon mukaan tarvetta on myös ammattilaisen antamalle opetukselle, koska vapaaehtoisten osaaminen ei riitä kaikkiin ongelmatilanteisiin. Salo on tyytyväinen, että maksuton tietokonekoulutus, tilat, koneet ja opettaja järjestyivät Akaan kaupungin Viialan työpajan kautta.

– Tämä on kaupungilta suuri vastaantulo, Salo kiittelee.

Kannettava tietokone sopii seniorille

Tietokonekurssilaisia ohjaava Ritva Luumi (vas.) opastaa Leila Jaakkolaa ja Ritva Lahtea Akaan Seudun nettisivuille.

Kari Salon mukaan eniten ongelmia kotikäynneillä aiheuttavat vanhat tietokoneet ja vanhentuneet ohjelmat. Tietokonekurssilla käydään läpi myös koneiden hankinta. Kouluttaja Ritva Luumi suosittelee ikäihmisille läppäriä eli kannettavaa tietokonetta. Hän yhtyy Kari Salon näkemykseen, että oikea näppäimistö ja hiiri ovat kätevimmät käyttää.

– Kunnon läppäri on hyvä senkin takia, että eläkeläiset ovat liikkuvaa porukkaa. Tabletti voi olla vaikeampi, koska sormihipaisu on niin herkkä ja menee helposti vääriin kohtiin, Ritva Luumi sanoo.

Pankki hävisi Lempäälään

Peruskurssille osallistuvilla Kirsti ja Olavi Grönroosilla ei ole aikaisemmin ollut tarvetta tietokoneelle eikä heillä ole vielä sellaista, mutta osuuspankin konttorin loppuminen Viialasta teki koneen hankinnasta ajankohtaista.

– Saa sitten maksella laskuja, kun pankkikin hävisi Lempäälään. Etupäässä sen takia tulimme kurssille, Olavi Grönroos kertoo.

Olavi työskenteli 32 vuotta Viialan viilatehtaalla viilanhakkaajana ja tehtaan sulkemisen jälkeen levyseppähitsaajana. Kirsti oli Viialan viilatehtaalla 26 vuotta ja Fläkt Woodilla Toijalassa 7 vuotta.

– Siellä työt laitettiin koneelle, eikä se ollut vaikeaa, kun ohjelmat oli valmiina koneella, Kirsti muistelee.

Kauppa- ja ravintola-alalla työskennellyt Ritva Lahti hoitaa laskut verkkopankissa. Kurssilla hän on oppinut uutta kuvien siirrosta ja tekstinkäsittelystä.

– Jos vaikka vielä kirjoittaa elämänkerran, Lahti nauraa.

Kylmäkoskelta kurssille tullut Pekka Kärki on tähän asti käyttänyt tablettiaan vain pelaamiseen. Työelämässä paperitehtaalla hän ei tarvinnut konetta.

–  Tietokoneet tulivat silloin, mutta se oli niin yksinkertaista, että painettiin vaan jostain napista. Tarkoitus on oppia hakemaan kaikkia asioita, Kärki sanoo.

Tietokoneopetusta järjestetään lisää syksyllä

Akaan kaupungin Viialan työpajan työtoiminnanohjaaja Ari Salonen kertoo saaneensa useita yhteydenottoja varttuneen väen tietokoneopetuksesta. Kysyntää on ollut enemmän kuin ohjausta pystytään antamaan.

Salosen mukaan uusia, senioriväelle suunnattuja ryhmiä on suunniteltu ainakin ensi syksylle. Viialan työpajan tietokoneluokka on käytettävissä aiemminkin, jos tulijoilla on ohjaaja omasta takaa.

Työpajalla kartoitetaan myös, löytyisikö työttömien joukosta sopivia henkilöitä avustaviin ohjaustehtäviin.