Futsalin kakkossarjassa Leijona Futsalin kakkosjoukkue voitti 21.12. Vehmaisten Urheilijat vieraissa 3–4. Leijonien maalintekijät olivat Juho Pirttijoki 2, Kim Lingman 1 ja Teppo Tenkanen 1.
Lauantaina 6.1. LeiF 2 kohtaa vieraissa Fenix FT:n.
Futsalin kakkosen sarjataulukko 2.1.2018
Ylöj. Ilves FS 8 74 – 23 22
VehU 8 41 – 30 18
LeiF/2 8 45 – 40 14
Fenix FT 8 45 – 41 12
NoPS 8 51 – 57 11
PJK/2 8 50 – 46 10
WFT 8 33 – 38 9
Comeback FS 8 37 – 49 9
KaVo 8 33 – 75 5
I-Kissat 8 37 – 49 4
Liikennemerkit kärsivät vaurioita auton ajettua päin liikenteenjakajaa uudenvuodenpäivänä.
Henkilöautoa kuljettanut seitsemänkymppinen akaalaismies törmäsi liikenteenjakajaan Hämeentien ja Kurisjärventien risteyksessä Toijalassa uudenvuodenpäivänä kello 13.40 aikaan. Silminnäkijän mukaan auto oli tulossa Kurisjärventietä Toijalan keskustan suunnasta, kun se ajautui vastaantulevien kaistalle. Yksi liikennemerkeistä kaatui ja toinen kääntyi vinoon liikenteenjakajassa.
Poliisin mukaan alkoholilla tai muilla päihteillä ei ollut osuutta onnettomuuteen. Kuljettajaa epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Henkilöauto ja mopoauto törmäsivät Kurvolantiellä Toijalassa tänään tiistaina vähän ennen iltaviittä. Pelastuslaitoksen mukaan onnettomuudessa loukkaantui kolme henkilöä.
Pelastuslaitos tiedottaa lisää onnettomuudesta myöhemmin.
Henkilöauto ja mopoauto törmäsivät Kurvolantiellä lähellä Palkinpääntien risteystä Toijalassa tiistaina vähän ennen iltaviittä. Onnettomuudessa loukkaantui kolme henkilöä.
Palomestari Heikki Havukainen Pirkanmaan pelastuslaitokselta kertoo, että onnettomuudessa loukkaantui vakavasti mopoautossa olleet, kaksi 2000-luvulla syntynyttä poikaa. Henkilöautoa kuljettanut nainen loukkaantui lievästi.
Palomestari arvioi, että mopoauton kuljettaja menetti ajoneuvonsa hallinnan, jonka seurauksena mopoauto törmäsi vastakkaisesta suunnasta tulleeseen henkilöautoon.
Pelastuslaitos joutui irrottamaan toisen loukkaantuneista pojista mopoautosta. Pojat kuljetettiin hoitoon Tampereelle. Myös henkilöauton kuljettaja vietiin jatkohoitoon.
Palomestari Havukaisen mukaan mopoauto vaurioitui lunastuskuntoon. Henkilöauto vahingoittui etuosastaan.
Onnettomuushetkellä oli sateista ja pimeää. Liikenne Kurvolantiellä katkaistiin pelastus- ja raivaustöiden ajaksi.
Vuosi 2018 on hyvin mielenkiintoinen. Edessä on monta sellaista asiaa, joilla halutessamme on kauaskantoinen merkitys. Muutama poiminta.
Ensiksikin Akaa saa strategian valtuuston jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Se, että vanhaa strategiaa jatkettiin tällekin valtuustokaudelle, on nolo muistus siitä, että tulipaloja sammutettaessa jää tärkeimmät aikaa vievät asia tekemättä. Strategia kuulostaa kuivalta ja etäiseltä, mutta on kaiken toiminnan perusta. Juuri tässä tilanteessa, missä Akaassa nyt ollaan, tarvitaan uskottava, tarpeeksi rohkea ja ovelakin uusi strategia.
Uskottava strategia ei haihattele ja mahtaile. Rohkea strategia tunnustaa tosiasiat ja näyttää askelmerkit uuteen. Akaalla on kiistämättömät vahvuutensa, jotka on rohkeasti otettava käyttöön. Kun esimerkiksi puuterminaali siirtyy pois kaupungin keskustasta, antaa se mahdollisuudet monen muun asian toteuttamiselle. Viialan Yrittäjät ovat syystä huolissaan Viialan keskustan tulevaisuudesta. Ovela strategia tekee tarvittaessa kaupungista toimijan. Tästä hyvänä esimerkkinä on hyvinvointikeskuksen rakentaminen. Akaata on markkinoitava nykyistä tehokkaammin.
Tänä vuonna on vihdoinkin syytä keskustella vuoden 1918 tapahtumista Akaassa ja laajemminkin. Tiedämme, että Akaan alue ei ole näissä tapahtumissa vähäpätöisin. Keskustelun avaa Kylmäkosken kulttuurikirkossa 17. tammikuuta järjestettävä 1918-seminaari. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kehotti uudenvuodenpuheessaan hyvin pohtimaan näitä asioita, joita vieläkään ei ole käsitelty kunnolla. Nyt on sen aika, kiihkotta.
Vuoden 2018 syksyllä järjestetään maakuntavaalit. Näin pitää nyt uskoa, vaikka yhtään lakia maakunnista, saati vielä tärkeämmästä sosiaali- ja terveysuudistuksesta ei ole vielä olemassa. Tulevat uudistukset ovat suurimpia sitten peruskoulu-uudistuksen. On sanottu myös, että näin suurta uudistusta ei ole 100-vuotiaassa tasavallassa koskaan tehty. Maakunta ja sitä johtava valtuusto ovat aivan uusia toimijoita. On tärkeää, että syksyn vaalit otetaan tosissaan ja esimerkiksi Pirkanmaalle saadaan koko maakuntaa edustava valtuusto. Jos oikein toimitaan, esimerkiksi Etelä-Pirkanmaalla olisi mietittävä yli puoluerajojen menevää yhteistyötä.
Tulevat maakuntavaltuutetut eivät ole kuntiensa edustajia. He kuitenkin tulevat jostakin. He vievät viestiä, jonka he kotikunnistaan saavat. Tehtävä on vaativa, koska harteilla on toki myös Pirkanmaa kokonaisuutena. Maakuntavaltuuston ensimmäinen toimikausi hioo sen toimintatavat. On tärkeää, että Akaasta saadaan ehdolle valovoimisia ja asiantuntevia ehdokkaita. Nyt on tarjolla uusi ja tärkeä luottamustehtävä.
Suomi on 100-vuotias tasavalta. Vuosi 1918 oli itsenäisen Suomen ensimmäinen vuosi. Tuolloin ei voitu puhua yhtenäisestä hyvinvointivaltiosta, joksi Suomi on sadassa vuodessa rakentunut. Rehellisesti on myös sanottava, että kaikki meillä ei ole edelleenkään kunnossa. Taloustilanteen parantuessa kohenee myös työllisyysaste. Täystyöllisyyttä tuskin saavutetaan, mutta tänäkin vuonna olisi etsittävä vaikuttavia keinoja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi. Kepillä näitä asioita ei ratkaista, eikä syyllistämällä.
Akaan Seudussa käynnistyy tammikuun lopulla uusi kuukausisarja vuoden 1918 Akaasta. Tämäkin on paikallislehden tehtävä tässä hektisessä ja pirstoutuneessakin maailmassa. Nykyisyyttä ja tulevaisuutta ei ole, jos ei muista historiaa.
Toivo Kärjen ikivihreässä laulussa lauletaan: ”En päivääkään vaihtaisi pois, ei olla tän kauniimpaa vois, sain lahjaksi elämän yhden vain, sen elää voin päivän vain kerrallaan”.
Toivottavasti olet samaa mieltä ainutkertaisesta elämän lahjasta. Välillä voi ristiä kätensä rukoukseen ja kiittää Jumalaa elämän ihmeellisestä lahjasta. Mutta vaikka ”ei päivääkään tahtoisi vaihtaa pois”, uskon, että moni voisi vaihtaa jotain pois elämästään, jos saisi. Tällaisia ovat todennäköisesti hetket, jolloin on käyttäytynyt ala-arvoisesti ja inhottavasti.
Helsingin Sanomat julkaisi hiljattain kiinnostavan jutun filosofi Esa Saarisesta. Jutun otsikko oli Puhu kauniisti. Saarinen toteaa, että emme tule ajatelleeksi sitä, että ajattelemme kielellä: ”Kuvaamme asiat mielessämme sanastolla, joka voisi olla toisenlainen kuin mikä se tällä hetkellä sattumalta on. Ajattelumme juuttuu arjessa helposti kielteisiin ajatuksiin, sillä negatiiviset asiat jäävät paremmin mieleen.”
Saarinen kehottaa meitä miettimään, voisimmeko ajatella laadukkaammin. Hän kehottaa kysymään itseltä: ”Onko ajattelusi yksipuolisesti painottunutta? Oletko ihastunut tyyliisi ratkaista asioita, vaikka tiedätkin sen olevan haitallista jollakin tasolla?”
Sanat luovat todellisuutta, tämähän tiedetään., Kuinka maailmasi voisikaan olla myönteinen, jos sanasi ovat vähätteleviä, mitätöiviä ja arvostelevia? Kuinka silloin voisit nähdä ympärilläsi kauniita asioita ja suhtautua arvostavasti toiseen ihmiseen?
Saarinen antaa meille jutussa esimerkin sanojen todellisuutta luovasta vaikutuksesta: On eri asia puhua puolisostaan ”rakkaana” kuin ”eukkona”, mutta hiljalleen siitä tulee todellisuutta hahmottava tapa. On eri asia sanoa lastaan ”aarteekseen” kuin jollain vähättelevällä sanalla.
Kunnioittava puhetyyli läheisiä kohtaan auttaa silloinkin, kun ihmissuhteissa tulee huonoja vaiheita. Kun on oppinut puhumaan kauniisti, se auttaa myös riitatilanteissa, toteaa Saarinen.
Kannattaa siis ajatella sanoja, joita puhuu. Kun sanat pujahtavat automaattisesti ulos suustamme, tarvitaan tietoista ajattelua, miten ja mitä puhuu. Se ei ole helppoa, sillä meillä on ns. autopilotti päällämme puhuessamme. Aivomme yrittävät säästää energiaa, ja jo opittujen tapojen noudattaminen on siksi helpompaa kuin uuden opettelu. Jos ihminen haluaa muuttaa ajatteluaan, se tapahtuu sinnikkäiden, jatkuvien toistojen ansiosta – ja muuttuu hiljalleen automaattiseksi. Ajattelun kehittäminen vaatii työtä ja vahvan motivaation ”en halua enää olla sellainen, joka näkee ympärillään vain arvosteltavaa”. Joskus tarvitaan jokin äkillinen käänne, jotta ihminen alkaa nähdä ympärillään enemmän hyvää kuin huonoa.
Taannoin olin tilanteessa, josta halusin äkkiä pois. Tajusin heti, miksi. Ympärilläni oli ihmisiä, jotka puhuivat toisilleen ikävään sävyyn nälvien ja nähden joka asiassa kielteisiä puolia.
Voisiko uudenvuodenlupaus tänä vuonna olla se, että olisit avoin, hyväntuulinen ja myönteinen? Voit pitää mielessäsi Raamatun hyvän ohjeen: Tee toiselle kuten haluaisit itsellesi tehtävän.
Riina Saastamoinen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan Kylmäkosken kappalainen
Päätoimittaja Juha Kososen minulle osoittama kirjoitushaaste osuu vähän vanhoihin juttuihin. Ennen minua oli valittu kuusi miespuolista ja vain yksi nainen Vuoden Toijalalaista. Yksi syy valintaani oli arvatenkin orastava tasa-arvotavoite tässäkin asiassa.
Osuin valinnan kohteeksi ehkä siksi, että biologina luulen onnistuneeni kiinnittämään silloisten toijalalaisten huomiota joihinkin ympäristöasioihin. Tärkein oli vesi.
Toijalan kauppalan vedenottamo aloitti toimintansa Satamassa Makkaranselän rannassa 1956. Selvitysten mukaan vesi oli verraten hyvää pintavettä. Selvitykset tosin olivat nykyisiin verrattuna vaatimattomat.
1970-luvulle tultaessa uimavesi oli sameaa ja ajoin haiskahti. Talvisin kalakeittoa tehdessä koko asunto haisi ”Valkeakoskelle” eli sellulipeälle. Järkyttävin oli verkosto- eli ”raanavesi”. Vaikka se olikin puhdistamon kautta tullut, tammi- maaliskuussa se haisi ja oli väriltään ruskehtavaa. Moni haki naapurista kaivovettä ruoanlaittoon, vettä kun ei tuolloin ollut ostettavissa kaupan hyllyiltä. Muistan oppilaiden pitäneen vitsinä, kun kerroin, että Keski-Euroopassa ruoanlaittoon ja juomiseen käytettävä vesi ostettiin kaupasta.
1975 alkoi Yhtyneillä jäteliemen talteenotto, joka hieman paransi tilannetta täällä alajuoksulla. Kahdeksankymmenluvulle tultaessa paperin ja sellun tuotanto oli moninkertaistunut. Lisämausteen yläjuoksulta tulevaan antoivat Säterin rikkihappo- ja sinkkipäästöt ja kloorin käyttö. Säterin ja Yhtyneillä sellun valkaisuun käytetty kloori muodosti mutaatioita, mm. syöpää aiheuttavia yhdisteitä. Kloorin käyttö kiellettiin, tilalle tuli happivalkaisu. Ei täysin harmiton sekään. Vaikka vesioikeus oli jo kieltänyt kloorivalkaisun, sitä tapahtui, ”kun asiakas halusi”. 1980-luvun alkupuoli oli jatkuvaa lausuntojen ja vastineiden laatimista Länsi-Suomen vesioikeudelle ja Vesiylioikeudelle.
Nyt v. 2018 Säteriä ei enää ole ja Yhtyneitten päästöt tuotannon muutosten ja puhdistamotoiminnan ansiosta ovat murto-osa entisestä. Veden laatu ja järven tila ovat oleellisesti paremmat kuin 30 vuotta sitten.
Toijalan kaupunki oli valmis 1980-luvun puolivälissä hankkimaan paremman raakavesilähteen rakennuttamalla vesiputken Valkeakosken puhdistamolta Toijalaan ns. VaToLe-hankkeena. Hanke kuitenkin toteutui vasta 1990-luvun puolella. Raakavesi tuli Mallasvedestä, jonka veden laatu oli silloin erinomainen.
Nyt Akaaksi muuttunut Toijala saa Hämeenlinnasta talousvetensä, joka on pohjavettä, osin tekopohjavettä. Pohjavesi on tietyissä kriisitilanteissa ehdoton etu. On kuitenkin muistettava, että pinta- eli järvivettä ja lähes aina pohjavettäkin käytettäessä on puhdistamolla lisättävä klooria veteen, jotta putkistoissa eivät mikrobit pääse liikaa muhimaan.
Seuraavaksi sarjassa kirjoittaa 17. tammikuuta Eero Lapinleimu, joka on vuoden 1988 Vuoden Toijalalainen.
Leena Antila
Uusi siirtokoulu on tekonurmikentän laidalla, Hirvialhon koulun vieressä.
Akaan kaupungin Parmaco Oy:ltä vuokraama 600 neliön siirtokoulu on valmistunut. Se saadaan käyttöön koulutyön jatkuessa loman jälkeen 8. tammikuuta. Rakennukseen tulee muissa tiloissa oireilleita oppilaita sekä Viialan yhtenäiskoulun 4.–5. luokkia.
Upouusi, tehtaalla valmiiksi rakennetuista elementeistä koottu tila on pystytetty Hirvialhon koulun viereen, tekonurmikentän laidalle. Rakennuksessa on kuusi 55,5–57 neliön luokkatilaa ja yksi pienempi opetustila sekä vessat, siivouskomero ja tekninen tila.
Rakennustyömaalla vastaavana työnjohtajana ollut akaalainen Joni Hakala kertoo kaiken menneen suunnitelmien mukaan.
Luokkiin kuljetaan yhdeltä käytävältä.
– Maansiirtotyöt alkoivat 20. marraskuuta, ensimmäiset elementit tulivat 1. joulukuuta, ja 22. joulukuuta oli loppukatselmus ja luovutus. Katot ja kaikki tekniikka oli valmiina, ja lvi- ja sähköpuoli teki vain liitokset.
Joni Hakala toimi siirtokoulutyömaalla Akaan kaupungin palkkaamana vastaavana työnjohtajana.
Hakala muistuttaa, että nyt puhutaan tyystin eri tiloista kuin esimerkiksi Keskustan koulun vieressä olleet Algeco Oy:n väistötilat.
– Tällä ei ole parakkien kanssa mitään tekemistä.
Samaa vakuuttaa myös Akaan kaupungin kiinteistöpäällikkö Henri Salonen.
– Yleinen laatutaso on ihan eri luokkaa kuin käytetyssä kontissa. Uusi on aina uusi.
Rakennusteknisesti Parmacot täyttävät Salosen mukaan lähes kaikki pysyvän rakentamisen määräykset.
– Ainoa miltä osin se ei täytä on energiatehokkuus, koska meillä on lämmityksessä sähkökattila. Jos olisi saatu vesi-ilmalämpöpumppu, sekin olisi täyttynyt.
Siirtokoulun neliövuokra on 22 euroa kuussa. Lisäksi kaupunki maksaa muun muassa lämmityksen ja käyttösähkön.
Luokat ovat kooltaan joko 55,5 tai 57 neliötä. Yhteensä suoraan tehtaalta tulleessa siirtokoulussa on 600 kerrosneliötä.
Parmacon rakentamassa siirtokoulussa on myös inva-wc.
Taorminassa iltakävelyllä, vasemmalta oikealle Sini, Aada, Maria, Rosanna, Atte, Fabio ja Silvia, edessä Helmi.
Viialan yhtenäiskoulussa alkoi syksyllä oppilaiden aktiiviseen osallistamiseen ja digitaalisen opiskelun tehostamiseen tähtäävä Erasmus+-projekti. Muut osallistujakoulut ovat Italiasta, Portugalista, Saksasta, Makedoniasta ja pääkoordinaattorimaasta Turkista.
Projektia varten jokainen osallistujakoulu valmistautuu jakamaan muille osallistujille omia hyviä käytänteitään projektin aihealueista.
Ensimmäisessä tapaamisessa 9.–16.12.2017 Sisiliassa, Catanian läheisessä pikkukaupungissa Belpassossa, yhtenäiskoululta oli mukana kuusi 6.–8.-luokkalaista oppilasta: Aada Heiskala, Maria Jouppi, Olli Peltonen, Atte Rantanen, Helmi Saxberg ja Sini Tervonen. Mukana olivat myös opettajat Paula Antila, Anna Kasdaglis, Jenni Koskela, Mari Muhonen, Eija Pennanen ja Anna Saarinen, avustaja Piritta Turunen sekä muutaman päivän ajan myös apulaisrehtori Kaija-Leena Salovaara.
Oppilaat saivat koulupäivinä sekä rautaisannoksen italialaista luokkaelämää että he pääsivät mukaan kokeilemaan käytännössä opettajille esiteltyjä nettipohjaisia tehtäväkokonaisuuksia. Koulupäiviä enemmän oppilaat tuntuivat nauttineen sisilialaisesta elämästä paikallisten kaverien kanssa sekä retkistä.
Mikä oli ikimuistoisinta matkassa? Aada ja Sini majoittuivat yhdessä Buglion perheessä ja perheen samanikäisestä Silvia-tyttärestä tuli heille viikossa Italian sisko. Tyttöjen mielestä parasta matkassa olikin perheen kanssa puuhaileminen. Aluksi kotona oli kummastuttanut se, että sisälläkin oltiin kengillä ja että nukkumaan mentiin todella myöhään, mutta pian sekä nämä tavat että sisilialaiset poskipusut tuntuivat luonnollisilta. Retki Etnalle sekä vuoren kova tuuli ja sitä vastaan nojaileminen jäivät myös tyttöjen mieleen.
Helmistä Etnan retki oli parasta. Vuorenrinteen kova tuuli hämmästytti häntäkin. Helmin mieleen jäi myös se, kuinka hellästi opas puhui Etnasta ja käytti vuoresta puhuessaan pronominia ”she”, tulivuori on oppaan mukaan naispuolinen. Kaupunkikuvassa Helmi kiinnitti huomiota talojen ränsistyneeseen ulkomuotoon. Kun rakennuksiin sitten astuttiin sisään, ne olivatkin sisältäpäin hienoja eli ulkomuotonsa vastakohtia. Vanhojen kirkkojen ja Belpasson koulun huono sisäilma kiinnitti myös Helmin huomion.
Nettiongelmien ratkaisua koululla.
Mariasta Catanian lentokentällä isojen tervetuloa-kylttien kanssa vastassa olleet perheet saivat viikon tuntumaan alusta lähtien hienolta. Matkan parhaimpina hetkinä Maria koki perheen kanssa vietetyt illat ja näin opitut italialaiset tavat. Poskipusutkin tuntuivat viikon jälkeen ihan luontevilta.
Etnan lisäksi Taorminan auringonlasku oli Marian mielestä vaikuttava. Lähtöpäivänä oli vaikea erota perheestä ja italian siskoista sekä kavereista. Marian sisilialaisesta perheestä ero tuntui yhtä vaikealta ja tytöllä olikin mukanaan melkoinen määrä perheen antamia lahjoja ja muistoja.
Olliin olivat lentokentällä vastassa olleet perheet tehneet vaikutuksen samalla tavalla kuin Mariaan. Olli kertoi, että automatkat lentokentältä kotiin ja viikon jälkeen kotoa lentokentälle tehtiin hiljaisuuden vallitessa. Menopäivänä ei vielä tunnettu toisia kovin hyvin ja lähtöpäivänä kurkkua kuristi edessä oleva ero. Ollista onkin hienoa, kuinka hyvin ihmiset voivat ystävystyä ja kiintyä toisiinsa viikon aikana.
Samassa perheessä asui myös Atte, hän kertoo olleensa mykistynyt Sisilian mahtavien maisemien edessä. Etnan näkymät ja voimakas tuuli jäivät muistoihin samoin Taorminan antiikin aikainen amfiteatteri ja maisemat alas laaksoon ja merelle. Ystävystyminen ja sisilialaiset jäähyväiset halejen, kyynelten ja poskipusujen kera eivät hevillä unohdu Aten mielestä. Viikko tuntui loppuvan kesken ja lähdön aika tuli eteen aivan liian pian.
Opettajille ikimuistoisinta oli ensinnäkin se ylpeys, jota sai päivittäin tuntea omista oppilaista. Viialalaiset nuoret olivat koko ryhmän kielitaitoisimmat, parhaiten käyttäytyvät, kohteliaimmat sekä avoimimmat tutustumaan italialaiseen elämään ja kulttuuriin. Ruokapöydässä me opettajat pohdimme, onko ruokaan suhtautumisessa avoimuuden taustalla suomalainen kouluruoka: oppilaat ovat tottuneet pikkukoululaisesta lähtien syömään muutakin kuin omia herkkuja. Niinpä kun monet muut reagoivat lounaspöydän anteihin hyvinkin negatiivisesti, olivat viialalaiset aina valmiita maistamaan kaikkea ja saamaan uusia kokemuksia.
Etna koululta katsottuna.
Piano Tavola-Belpasson Giovanni Paolo II -koululla vaikutuksen teki keskikoulun kolmas luokka, meidän ysiä vastaava, joka palkittiin empatiakyvystä ja yhteishengestä. Luokalle oli keskikoulun alkaessa tullut kuuro oppilas, ja jotta hän ei olisi tuntenut oloaan ulkopuoliseksi, koko luokka opetteli viittomaan. Palkitsemisjuhlassa oppilaat pitivät puheita viittomakielellä, ja ne tulkittiin ensin italiaksi ja sitten vielä meille englanniksi.
Viikon alkajaisiksi Giovanni Paolo II -koulun rehtori lausui avajaissanoissaan ajatuksen, joka parhaiten kuvaa Erasmus+-projektien päämäärää tiedollisen oppimisen lisäksi. ”Tapaamiset muuttavat kartalla olevat maat ja paikannimet ystävien kasvoiksi ja nimiksi.” Tätä tavoitetta kohden me kuljimme viikon ajan parhaamme mukaan ja jatkamme sen tavoittelemista seuraavassa tapaamisessa Akaassa huhtikuussa.
Anna Kasdaglis
Etnan maisemissa.
Lähtöhetkellä Taorminan auringonlasku.
Viimeisen päivän yhteiskuva.
Akaan valtuusto päätti joulukuun kokouksessaan äänestyksen jälkeen, että erityisliikunnanohjaajalle ei palkata työparia vetämään varttuneen väen liikuntaryhmiä. Tein samasta asiasta valtuustoaloitteen 22.2.2017, jonka allekirjoitti 21 valtuutettua. Allekirjoittaneiden joukossa oli muistini mukaan koko sosialidemokraattien valtuustoryhmä. Aloite ei ole vielä palautunut valtuuston käsittelyyn. Vanhus- ja vammaisneuvosto on käsitellyt aloitetta 4.5.2017 ja esittänyt lisähenkilöstön palkkaamista.
Kunnat vastaavat kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä myös sote-uudistuksen voimaantulon jälkeen. Liikunta jos mikä on parasta terveyden ylläpitämistä ja hyvinvoinnin edistämistä. Ikäihmisten kuntosaliryhmiin on jo vuosia pyrkinyt enemmän henkilöitä, kuin niihin on voitu ottaa. Suuret ikäluokat ovat eläköitymässä, ja uusia palveluiden käyttäjiä on jatkossa tulossa runsaasti. Kuntosali- ja liikuntaryhmien ohjaus vaatii ammattihenkilöstöä.
Yli 75-vuotiaiden määrä nousee nopeasti. Ennusteen mukaan vuonna 2030 Akaassakin kasvu on lähes 1000 henkeä nykyiseen verrattuna. Tähän kannattaa Akaassakin varautua, ja ottaa tilanne haltuun.
Vertaisohjaajilla tätä tilannetta ei ratkaista, toki siitä on hyvä apu. Ongelma on ratkaistavissa, kun aloitteeni kevään aikana tulee valtuuston käsittelyyn. Lisähenkilöstön tarve voidaan hoitaa valtuustossa esitetyn mukaisesti esimerkiksi oppisopimuksella, osa-aikaisena tai vaihtoehtoisesti ostopalveluna kaupungin monilta alan yrityksiltä. Tärkeintä on, ettei meidän ikäihmisten liikuntaintoa tukahduteta.
Arja Raiski
Entinen valtuutettu
Scott Siwicki kiittää Ossi Heinoa (8) tarkasta passista päättää yhden seitsemästä pisteestään Hurrikaanin torjunnan estelyistä huolimatta. Kuva: Harri Mattila
Miesten lentopallon Mestaruusliigan vuosi 2018 avattiin kolmella ottelulla tiistaina 2.1. Kaikki kolme peliä päättyivät ennakkosuosikin voittoon. VaLePa kesytti Sampo-Volleyn 3–2, Etta-Volley vei Rantaperkiön Iskua 3–1 ja Akaa-Volley joutui nöyrtymään Loimaalla Hurrikaanille 3–0 (25–15, 25–17, 25–19).
Hurrikaani ei jättänyt kotisalissaan mitään jossiteltavaa. Akaalaiset kykenivät haastamaan isäntiään vain kolmannen erän puolivälissä. Tuokin erä alkoi Hurrikaanin komennossa, mutta hyvän alun jälkeen kotijoukkueelle sattui muutama peräkkäinen virhe.
Pieni virhesuma toi Akaa-Volleyn kotijoukkueen iholle. Ratkaisuerä eteni rinta rinnan numeroista 11–9 aina tilanteeseen 16–15. Välillä Akaa-Volley kampesi jopa johtoon (13–14), mutta erä ratkesi Hurrikaanin tavaramerkkiin, vaikeisiin aloituksiin. Ensin keskitorjuja Matti Oivanen syötti kaksi ässää ja hieman myöhemmin passari Maksim Buculjevic toisti saman omalla vuorollaan. Kotijoukkue karkasi tavoittamattomiin.
Nykylentopallossa aloitusten merkitys korostuu. Hurrikaanin ja Akaa-Volleyn kamppailussa kotijoukkue syötti yhteensä yhdeksän suoraa pistettä, kun akaalaiset onnistuivat vain kahdesti puhkaisemaan Hurrikaanin vastaanoton. Syöttöjen merkitys näkyy selkeästi myös joukkueiden vastaanoton onnistumisessa. Loimaalaiset onnistuivat aloitusten nostamisessa 67 prosentin tehoilla, kun Akaa-Volleyn oli tyytyminen 44 prosenttiin.
Kun vastaanotto toimii, se näkyy välittömästi myös hyökkäystehoissa. Tällä kerralla Hurrikaani päätti palloja 53 prosentin tehoilla Akaa-Volleyn 38 prosenttia vastaan. Torjuntapisteitä akaalaiset napsivat yhden enemmän (6/5), mutta muutoin joukkue oli selkeästi alakynnessä.
Parhaiten Akaa-Volleyn kokoonpanossa Loimaalla onnistuivat keskipelaajat Teemu Koivunen (5/+4) ja joukkueen parhaana palkittu Scott Siwicki (8/+5).
Hurrikaani-Loimaa sai kevätkauden kynnyksellä tervetulleen vahvistuksen ennestäänkin nimekkääseen kokoonpanoonsa. Yleispelaaja Tomi Rumpunen palasi usean vuoden ulkomaanretkeltä Suomeen ja Hurrikaanin riveihin. Paluumuuttaja palkittiin heti ensimmäisessä ottelussaan joukkueensa parhaana pelaajana.
– Muutamissa treeneissä ehdin olla mukana ennen tätä kamppailua. Mutta kyllä sisääntulo vaikutti aika helpolta. Meillä on hyvät ja luotettavat passarit. Yhteistyö toimi hyvin jo tässä matsissa. Toki olen valmis vielä parantamaan peliäni, vakuutti tehot 11/+7 merkkauttanut Rumpunen.
Hurrikaanivalmentaja Lauri Rantanen oli luonnollisesti tyytyväinen joukkueensa esitykseen.
– Tiikerit-pelin tappio herätti ilmeisesti pelaajat katsomaan peiliin. Niin paljon kypsempiä otteita nähtiin tänään. Perusasiat olivat hallussa ja etenkin erien alkuun saadut onnistumiset olivat tärkeässä roolissa, punnitsi vapautunut Rantanen hymyssä suin.
Akaa-Volleyn Scott Siwicki kiitteli sekä Mestaruusliigan tasoa että oman joukkueensa kehittymistä.
– Suomen liiga on kovatasoinen ja täällä kelpaa pelata. Ja tänään Hurrikaanin kotisalissa oli hieno tunnelma. Kotijoukkue oli vain niin paljon tehokkaampi, että meille ei jäänyt saumaa. Joukkueena Akaa-Volley menee mielestäni koko ajan eteenpäin, pienin askelin päivä päivältä parempaan suuntaan, arvioi vuoden ensimmäisenä päivänä 27 vuotta täyttänyt Siwicki.
Akaa-Volleyn valmentaja Lauri Tihinen pudisteli päätään tappiopelin jälkeen.
– Hyökkäsimme tänään tehokkaammin jatkopalloista kuin suoraan vastaanottojen jälkeen. Tuo antaa pohtimisen aihetta, sanaili Tihinen otsa kurtussa.
Tihisen mukaan vastaanotto oli Akaa-Volleyllä todella paljon Hurrikaania heikompi.
– Kun meillä nousi niin sanotusti kuppiin vain joka kymmenes pallo ja kotijoukkueella joka kolmas, niin ei tarvitse ihmetellä hyökkäystehojen eroa, jatkoi Tihinen.
Akaa-Volley pelaa seuravan ottelunsa kotisalissaan torstaina 11.1. kello 18.30. Vierasjoukkue Team Lakkapää on sarjataulukossa kuudentena. Toivottavasti Hurrikaani-pelistä selkävaivojen vuoksi sivussa ollut Joni Mikkonen kuntoutuu tuohon mennessä. Lakkapäätä vastaan Akaa-Volleyn riveissä pitäisi olla ensimmäisen kerran myös brasilialaisvahvistus Ivan Walter.
Akaan kaupunginjohtajan virkaa haki määräaikaan, 2. tammikuuta kello 15, mennessä kahdeksan henkilöä. Yhdeksännen hakijan hakemus saapui määräajan päättymisen jälkeen, joten hän ei ole mukana.
Kaupunginjohtajan virkaa ovat hakeneet diplomi-insimööri Ari Heinilä Helsingistä, merikapteeni Tero Jokilehto Tampereelta, insinööri Ilkka Jokinen Järvenpäästä, ohjelmistosuunnittelija Niki Lehtonen Lahdesta, kauppatieteiden maisteri Leena Kaunisto Lempäälästä, filosofian tohtori Jouni Koski Akaasta, hallintotieteiden maisteri Riku Siren Tampereelta ja kasvatustieteiden maisteri Juha Valta Muoniosta.
Ari Heinilä on työskennellyt vuosina 2013-2017 Suomen Autokoululiiton toimitusjohtajana. Tero Jokilehto on liikenne- ja viestintäministeriön erityisasiantuntija ja Ilkka Jokinen tiimivastaava ja opettaja Keski-Uusimaan Koulutuskuntayhtymässä. Niki Lehtonen on huoltoteknikko/logistiikkatyöntekijä Infocare Oy:ssä ja Leena Kaunisto on Vaasan kaupunngin henkilöstöjohtaja. Jouni Koski on Laurea-ammattikorkeakoulun rehtori ja Riku Siren on projektipäällikkö Pirkanmaan liitossa. Juha Valta on Muonion yhteinäiskoulun vt. rehtori.
Mervi Pulkkinen on kasvanut Heinäsuon maalaismaisemassa. Muualla asuttujen vuosien jälkeen hän palasi perheensä kanssa lapsuudenmaisemiinsa vuonna 2005.
Kun Mervi Pulkkinen 17-vuotiaana muutti opiskelujen perässä Viialasta Hämeenlinnaan, ei hän ajatellut enää palata takaisin. Toisin kuitenkin kävi. Pulkkisen perhe muutti Mervin lapsuudenmaisemiin Heinäsuolle vuonna 2005. Lähellä ovat lapsiperheelle tärkeä tukiverkosto ja kulttuurimaisemassa sijaitseva Mervin kotitila, jota viljelee hänen veljensä.
– Kulttuurimaisema-status kertoo arvostuksesta ja siitä, että maisema halutaan pitää tällaisena. Se on kaunis kaikkina vuodenaikoina. Kuten isäni sanoi, silmä lepää aukealla. Se on parasta, mitä Suomessa voi nähdä, Mervi Pulkkinen kuvailee arvokkaaksi arvioitua maalaismaisemaa.
Pulkkinen arvostaa Akaassa kotiseudun ja tukiverkoston lisäksi kulkemisen helppoutta Tampereelle sekä töihin Valkeakoskelle.
Mervi Pulkkinen, 43, opettaa tällä hetkellä sihteerin ammattitutkinnon opiskelijoita Valkeakosken ammatti- ja aikuisopistossa. Hän on toiminut yli 15 vuoden ajan myös opettajakollegoidensa luottamusmiehenä. Akaan kunnallispolitiikkaan hän lähti mukaan halusta vaikuttaa lasten asioihin. Pulkkinen on itse viiden lapsen äiti. Perheen kuopus on 3- ja esikoinen 15-vuotias.
Läpimeno oli kuntavaalien ensikertalaiselle yllätys.
– Kauheasti en tehnyt vaalityötä. Torilla jakamani parkkikiekot aiheutti kiitosten lisäksi lähinnä hilpeyttä.
Keskustan valtuutettuna istuva Mervi Pulkkinen on sivistyslautakunnan ja henkilöstöjaoston jäsen. Hän kuuluu myös kouluverkkotyöryhmään ja Kylmäkosken uuden koulun ohjausryhmään.
Pulkkinen on opiskellut rakenne- ja arkkitehtisuunnittelua ja suunnitteluassistentin perustutkinnon lisäksi suorittanut ammattitutkinto-opinnot, mistä on ollut hyötyä myös Akaan koulurakennusasioissa. Rakennusalasta hän kiinnostui suunniteltuaan ja rakennutettuaan perheensä omakotitalon Heinäsuolle.
– Rakenneteknisten asioiden tunteminen on helpottanut asioiden sisäistämistä kouluasioissa, Mervi Pulkkinen toteaa.
Opiskelu on Pulkkiselle harrastus. Rakennusalan lisäksi hän on suorittanut työn ohessa näyttötutkintomestarin koulutuksen ja rehtoriopinnot sekä opiskellut Tampereen yliopistossa hallintotiedettä ja julkisoikeutta. Yliopisto-opinnot ovat tällä hetkellä tauolla aikaa vievien luottamustehtävien vuoksi. Kotona touhua riittää myös kahden hevosen kanssa.
Akaan seurakunta järjestää koko perheen vauvakirkon Viialassa sunnuntaina 7.1. kello 17 alkaen. Iltakirkkoon kutsutaan kaikki vuonna 2017 Akaassa kastetut. Tilaisuudessa kastettujen nimet luetaan ja heille sytytetään kynttilät ja on mahdollisuus osallistua vauvojen siunaamiseen. Jumalanpalveluksessa on ehtoollinen. Jumalanpalveluksen päätteeksi on tarjolla iltapalaa.
Akaan seurakunnassa kastettiin viime vuonna 108 vauvaa.
Vauvakirkko järjestetään 7.1. Viialan kirkossa.
Päivi Lehmuskoski on tehnyt lähes 36 vuoden uran koulun kansliassa. Hän aloitti toimistovirkailijana, jonka jälkeen nimike muuttui asiakassihteeriksi ja edelleen palvelusihteeriksi.
Kun Päivi Lehmuskoski aloitti työt toimistovirkailijana Hirvialhon koulun kansliassa maaliskuussa vuonna 1982, oli käytössä kalkkeeripaperi ja mekaaninen kirjoituskone. Viialan yläasteella rehtorina oli Artturi Pälvimaa ja lukiossa Raimo Myllylä.
Lehmuskosken valitsi työhön silloinen koulutoimenjohtaja Heikki Tuokko, joka myöhemmin oli myös lukion rehtori. Pisin yhteinen työaika Lehmuskoskella oli Harri Rantalan kanssa, joka aloitti opettajana samana vuonna kuin Lehmuskoski.
Tietokoneaikaan siirryttiin 1980–1990-lukujen vaihteessa.
– Tietokoneen käyttöä opeteltiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Kyllähän se siihen aikaan oli varmaan aika kauhistuttavaa, mutta nythän kaikki tehdään tietokoneella. Käytössä ovat tietyt ohjelmat, joiden käyttöön on koulutettu, Päivi Lehmuskoski toteaa.
Lehmuskoski jää tämän viikon jälkeen lomille ja maaliskuun alusta eläkkeelle Viialan yhtenäiskoulun palvelusihteerin tehtävästä. Hirvialhon ja Keskustan koulujen lisäksi hän on hoitanut työurallaan myös Rasin ja Viialan lukion asioita.
– Olen viihtynyt tällaisessa työssä, jossa ympärillä on porukkaa ja elämää ja saa olla tekemisissä lasten, vanhempien ja opettajien kanssa. Hiljaisessa toimistotyössä tuskin olisin viihtynyt näin hyvin. Työn tekemistä en niinkään jää kaipaamaan vaan juuri sitä äärettömän hyvää porukkaa.
Viialassa asuva Lehmuskoski on nauttinut myös kilometrin työmatkastaan, joka on taittunut vaikka kävellen.
Lehmuskosken tilalle ei talouden tasapainottamisohjelman mukaan palkata uutta työntekijää, vaan seuraaja siirtyy tehtävään kaupungintalolta.
Päivi Lehmuskoski työhuoneessaan 1980-luvulla, jolloin käytössä oli vielä mekaaninen kirjoituskone.
Koulun palvelusihteerin tehtäviin kuuluu muun muassa oppilaskorttien päivittämistä, laskujen käsittelyä ja palkkatietojen lähettämistä eteenpäin sekä Lehmuskosken sanoin ”kaikkea mahdollista”. Koulujen sisäilmaongelmat ja oppilaiden siirtyminen väistötiloihin on näkynyt työssä lisääntyneinä tilaustehtävinä.
– Esimerkiksi Lempäälään siirtyneille oppilaille piti tilata uudet kirjat ja koulutarvikkeet, koska vanhoja ei saa viedä minnekään.
Päivi Lehmuskosken mukaan hyvä yhteishenki on säilynyt Viialan yhtenäiskoulussa, vaikka sisäilmaongelmat ovat rasittaneet kouluarkea. Lehmuskoski on itse säästynyt oireilta.
– Tokihan ihmiset välillä väsyvät, mutta yhteishenki on hyvä ja ihmiset tsemppaavat toisiaan.
Vapaalla Lehmuskoski aikoo keskittyä mummun virkaan. Lastenlapsia on neljä, kaksi kaksivuotiasta poikaa sekä neljä- ja viisivuotiaat tytöt.
– Metsäkansassa asuva äitini täyttää kesällä 90 vuotta, häntäkin tulee varmasti käytyä katsomassa useammin. Myös liikuntaa pitää ruveta harrastamaan ja sosiaalista elämää muutenkin vähän enemmän, Päivi Lehmuskoski suunnittelee.
Jos joku kuvittelee, että Eurooppaan ei tule enää pakolaisia, erehtyy pahasti. Syyria on jo oma tarinansa ja kansainväliset uutistoimistot seuraavat vain nyt muita asioita. Terrori-iskut vievät kaiken huomion.
Todellisuus ui välimerellä. Esimerkiksi Italian viranomaiset ilmoittavat maahan tulevan noin 7000 pakolaista joka päivä.
– Italian viranomaiset kertovat, että tilanne on lähes hallitsematon. Työsarka on joka päivä valtava. Käynnissä on muun muassa iso Sofia-projekti, joka on EU:n rahoittama. Ihmisiä pyritään pelastamaan vartioaluksiin. Meidän tehtävä on tuottaa tietoa, mitä sieltä kulkee. Vaikeata sekin on, sanoo Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) pääjohtaja Markku Mylly.
Markku Mylly on johtanut Euroopan meriturvallisuusvirastoa vuodesta 2012. Nyt edessä ovat kuulemma aktiiviset eläkepäivät.
Muun muassa Merenkulkulaitoksen pääjohtajana työskennellyt Markus Mylly on johtanut meriturvallisuusvirastoa vuodesta 2012 alkaen. Hän pitää Irakista ja Syyriasta pakenevia jäävuoren huippuna. Eniten pakolaisia tulee Afrikasta.
– Afrikkalaisia tulee Saharan molemmilta reunoilta koko ajan jonoina hiekka-aavikon läpi. Kukaan ei edes tiedä, kuinka paljon ihmisiä jää hietikolle. Karmea tilanne. Ongelmaan pitäisi tarttua jo lähtömaissa. Sieltä lähteneitä ja rantaan päässeitä käytetään häikäilemättömästi hyväksi. Heidät rahastetaan, pistetään ”ruumisarkkuihin” ja työnnetään merelle, sanoo Mylly.
Markku Myllyn puhe on raakaa, mutta raakaa on pakolaisten ympärillä pyörivä bisneskin. Ja Myllykin puhuu vain ongelmasta meriturvallisuusviraston kannalta.
– EU:n eväät puuttua tilanteeseen ovat aika vähäiset. Me voimme vain yrittää varmistaa, että ihmiset eivät huku matkalla. Ja tietysti voidaan ottaa vastaan ihmisiä tänne. Näin se vain on. Tämä ongelma ei ratkea meidän toimin, mutta tällä varmistetaan se, että ihmiset pelastetaan.
– Kyllä tässä välillä on pakko kysyä itseltä ainakin, kiinnostaako Afrikan tilanne enää ketään. Ja miten tilanteeseen voidaan edes puuttua. Se on kuitenkin varmaa, että pakolaisongelmaa ei Euroopassa ole ratkaistu, sanoo Mylly.
Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) tehtävänä on auttaa EU:n jäsenvaltioita ja komissiota edistämään meriturvallisuutta, vähentämään merionnettomuuksia ja ehkäisemään alusperäistä meren saastumista.
Kun joka päivä Euroopan vesillä liikkuu yli 20 000 kauppalaivaa ja monta muuta alusta, on haverien mahdollisuus ilmeinen. Meriliikenteen turvallisuutta ja viraston perustamista mietittiin 1990-luvun lopulla Brysselissä ja tilanteen laukaisi rahtialus Erikan haaksirikko Ranskan rannikon ulkopuolella 1999.
Meriturvallisuusviraston skriinit näkevät liikkeellä ovat alukset. Kun kuvaa suurennetaan, tieto lisääntyy.
– Siitä valui noin 30 000 tonnia raskasta öljyä mereen ja sai aikaan sen, että Euroopan tasolla päätettiin tehdä kaikki voitava meriturvallisuuden parantamiseksi ja nimenomaan kansallisvaltioita sitovasti. EMSA perustettiin osana Erika II-turvallisuuspakettia. Perustamispäätös tehtiin 2002 ja toiminta alkoi 2003, kertoo Mylly.
Viraston päätoimipaikka sijaitsee Lissabonissa ja se työllistää noin 200 henkilöä. Viraston budjetti on noin 55 miljoonaa euroa.
– Perustamisen jälkeen EMSA:n tehtäviä on laajennettu jo neljä kertaa. Kaikissa näissä lisäpöytäkirjoissa lisää tehtäviä on tullut ympäristönsuojeluun. 2013 mandaattia laajennettiin viimeksi kahdella operatiivisella alueella. Vastaamme nyt myös öljy- ja kaasulauttojen turvallisuudesta, joita Euroopan alueella on noin 1000.
Tämän vuoden alusta EMSA:n tehtäväkenttä laajeni edelleen, kun siitä tuli osa Euroopan rajaturvallisuuspakettia yhdessä FRONTEX:in ja EFKA:n kanssa.
– FRONTEX on rajaturvallisuusvirasto ja EFKA valvoo kalastusta. Teemme laajaa yhteistyötä pakolaiskysymyksissä. Meillä on tarpeelliset valvontajärjestelmät, jotka tuovat koko ajan tärkeää tietoa meille ja muille yhteistyökumppaneille, sanoo Mylly.
EMSA muun muassa kouluttaa jäsenmaiden onnettomuustutkijoita, jotta tutkinta tapahtuisi joka maassa samalla tavalla. Virasto kokoaa myös tiedot onnettomuuksista ja analysoi ne. Tällä pyritään ennalta ehkäisevään lainsäädäntöön. Myös ympäristökysymykset ovat virastolle yhä tärkeämpiä.
– Päästöt veteen ja ilmaan ovat viime vuosina olleet merkittävästi tapetilla. Painolastiresoluution ratifioi viimeisenä Suomi. Kun alus ei ole lastissa, sillä pitää olla painolastia, jotta se on vakaa. Kun maailman eri vesiltä otetaan painolastia, siellä on myös erilaisia eliöitä. Kun näitä siirrellään paikasta toiseen, tulee joillekin alueille haitallinen kanta hävittämään perinteistä kalakantaa. Painolastia pitää resoluution mukaan joko puhdistaa tai vaihtaa, kertoo Markku Mylly.
Painolastia siirtyy alusten mukana paikasta toiseen miljardeja tonneja. Esimerkiksi Itämerellä on jo sinne vieraita eliöitä hävittämässä alueen perinteistä kasvustoa ja kalakantoja. Vastaavat ongelmat ovat hävittäneet Mustanmeren kalakannan lähes kokonaan.
– Jokaisella maalla on tietty määrä tarkastajia, jotka käyvät laivoissa tarkastamassa, että paperit ovat kunnossa ja laiva on muutenkin teknisesti kunnossa. Nämä tiedot kootaan meillä laivarekisteriin. Ja kun laiva lähtee satamasta, tiedämme millainen alus on liikkeessä.
– Meidän tarkastajat kiertävät myös maailmaa koko ajan. Tarkastamme muun muassa kolmansien maiden koulutuslaitokset, jotka kouluttavat väkeä Euroopan lippujen alla kulkeviin laivoihin. Noin 75 prosenttia henkilöstöstä on muualta kuin Euroopasta. Myös valtioiden luokituslaitokset tarkastetaan, kertoo pääjohtaja Mylly.
Tarkastusten tavoitteena on laadunvarmistus ja yhtenäiset käytännöt. EMSA raportoi tarkastuksista komissiota, joka huomauttaa jos tarvetta on.
– Koulutuslaitoksissa on ongelmia esimerkiksi Filippiineillä, josta tulee merkittävä määrä merenkulkijoita. Heidän järjestelmänsä ja hallinnon prosessi on ollut puutteellinen. Tilanne on parantunut, mutta huhtikuussa on edessä uusi tarkastus.
Jos ongelmat eivät oikene, oppilaitoksista valmistuneet eivät voi toimia Euroopan lippujen alla kulkevissa laivoissa.
EMSA:n valvontahuone on vaikuttava näky. Näyttöruuduilta näkyy laivaliikenne reaaliaikaisesti Safe Sea Net -järjestelmän avulla.
– Jokainen jäsenvaltio on velvollinen rakentamaan itselleen alusten seurantajärjestelmän. Näistä järjestelmistä tieto kerätään EMSA:aan ja meillä on noin 20 000 laivaa on koko ajan tarkkailussa meidän skriinillä.
Kun laiva on liikkeellä, EMSA tietää laivasta lähes kaiken lastista määräsatamaan asti. Järjestelmään joutuu jo 300 tonnin alus.
Muutenkin laivoja seurataan. LRIT-järjestelmä valvoo laivojen kulkua Euroopan merien ulkopuolella. Sijainti-ilmoitus tulee EMSA:an joka kuudes tunti. Clean Sea Net -järjestelmä puolestaan valvoo Euroopan alueella liikkuvien laivojen päästöjä. EMSA ostaa vuosittain noin 3000 satelliittikuvaa, jotka virasto analysoi.
– Laivoihin on asennettava yhteydet, muuten ne eivät saa lähteä satamista. Näemme kuvista heti muun muassa öljypäästön, joka ilmoitetaan jäsenvaltion viranomaisille.
Pääjohtaja Markku Mylly kiittelee valvonnan tarkkuutta ja tehokkuutta. Esimerkiksi satelliittikuvista ilmi tulleista päästöistä yli puolet varmistuu tarkastuksessa todellisiksi.
– 2007 kun toiminta alkoi, oli 12 tarkennettua päästöä. Nyt niitä on kolme. Laivoissa tiedetään, että päästöt näkyvät. Laivat tietävät muutenkin, että he eivät ole merellä ihan itseksensä. Me seuraamme, sanoo Markku Mylly.
Koska EMSA toimii kansallisvaltioilta kerättävän tiedon ja erilaisten sopimusten varassa, vaikuttaa Iso-Britannian ero EMSA:n ja monen muun Euroopan unionin viraston toimintaan varmasti.
– Iso-Britannia on iso ja merkittävä merivaltio. Tällä hetkellä meillä on 19 brittiä töissä. Brexitillä tulee olemaan vaikutuksensa ilman muuta, mutta tässä vaiheessa on vaikea sanoa, minkälaisia vaikutukset ovat. Pääasia tässä olisi, ettei kiusaa puolin ja toisin tehtäisi.
Pääjohtaja Markku Mylly näyttää laivaliikenteen Suomen lähivesillä. Kuvassa näkyvät vain siviilialukset. Suomi, Viro ja Venäjä valvovat laivaliikennettä täällä yhdessä.
Venäjä ei ole Euroopan unionin jäsen, mutta meriturvallisuusvirasto tekee teknistä yhteistyötä Venäjän kanssa.
– Yhteistyö on ole niin intensiivistä kuin se voisi olla, mutta yhteisiä hankkeita on. Esimerkiksi Suomenlahdella on yhteinen liikenteenvalvontajärjestelmä, jossa ovat mukana Suomi, Viro ja Venäjä. Sitten meillä on yhteistyötä alusten katsastuksessa. Venäjä kuuluu muiden EU-maiden tavoin eurooppalaiseen katsastusjärjestelmään, kertoo Euroopan meriturvallisuusviraston pääjohtaja Markku Mylly.
KAINALO:
Vierailu Euroopan meriturvallisuusviraston valvomossa rauhoitti ja huolestutti. Totta kai on hyvä, että laivaliikenne on tarkkailussa ja onnettomuuksilta vältytään. Huolestuttavaa tässä on se, että tähän on tultu, kun me ihmiset emme toimi sopimuksiemme mukaan.
Toisaalta EMSA valvoo vain siviilialuksia. Jos oikein veikkaan, sotalaivat kulkevat toisenlaisen valvonnan alla. Jotakin tiedän, jotakin arvaan. Mieleeni tuli näkymä skriiniltä eräässä kellarissa.
Tällaisissa asioissa Euroopan unionin täytyykin olla tehokas. Jos esimerkiksi painolastina olevaa vettä kulkeutuu maapallon toiselta puolelta vääriin paikkoihin, menee toisilta pahimmassa tapauksessa elinkeino. Ja tämä ei ole seurantaa byrokratian itsensä takia.
Pohdiskelin EMSA:ssa myös Euroopan pakolaistilannetta. Täällä kohkataan muutaman kymmenen tuhannen ihmisen olevan ongelma ja joku valtio ottaa vastaan tuhansia joka ikinen päivä. On meillä todella pienet ongelmat, joista kannetaan huolta.
Isoveli valvoo, mutta ei pysty kaikkeen. Afrikassa riittää aina rahaa aseisiin, mutta ei ruokaan. Maanosan keskinäiset ristiriidat näyttävät meistä usein pieniltä, mutta ovat heistä niin suuria, että asein ajettava toiset pakosalle. Tappaminenkin on usein hyvin arkipäiväistä. Olisikohan aika veljistä isoimpien tehdä jotakin?
Juha Kosonen
Akaan kristillisdemokraattien puheenjohtajana jatkava Mika Setälä piti viime toukokuussa Viialan markkinoiden avauspuheen.
Valtuutettu, sivistyslautakunnan puheenjohtaja Mika Setälä jatkaa Kristillisdemokraattien Akaan seudun paikallisosaston puheenjohtajana tänä vuonna. Johtokunnan varapuheenjohtajaksi on valittu Erkki Kivisara, sihteeriksi Aila Laaksosen sekä johtokunnan varsinaisiksi jäseniksi Mia Saranen, Eija Tauren, Esa Tasanen ja Maija Tuura.
Paikallisosaston varsinaiseksi toiminnantarkastajaksi valittiin Anne Hellström ja varatoiminnantarkastajaksi Raija Tasanen. Seuraavaksi kalenterivuodeksi Pirkanmaan piirin kokousedustajiksi valittiin Akaan Seudun paikallisosastosta Aila Laaksonen, Erkki Kivisara ja Maija Tuura. Puoluekokousedustajiksi valittiin Aila Laaksonen ja Mika Setälä sekä varalle Mia Saranen ja Erkki Kivisara.
Akaan Kristillisdemokraattien paikallisosaston vuosikokous antoi myös seuraavanlaisen julkilausuman toimintavuodelle 2018.
– Akaan kaupungin politiikassa tarvitaan nyt jos koskaan ratkaisukeskeistä, yhteistyökykyistä ja solidaarista päätöksentekoa. Päättäjien tulisi pyrkiä konsensukseen päätöksenteossaan.
Tekninen lautakunta ihmettelee muun muassa sitä, miksi väistötilojen hankinnasta on päättänyt tekninen johtaja Antti Kemin (kuvassa) sijaan sivistysjohtaja Tero Kuusisto.
Akaan tekninen lautakunta käsittelee ensi tiistaina omaa vastinettaan kanteluun, jonka akaalainen Janne Savolainen teki eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelu koskee Keskustan koulun peruskorjausta ja sen viereen rakennettuja väistötiloja Viialassa.
Teknisen lautakunnan mukaan Savolaisen kantelussa esitetty väite rakennuslupamääräysten sekä työturvallisuusmääräysten rikkomisesta keväällä 2017 on oikea. Väite koskee tenniskentällä olleita väistötiloja.
– Lautakunta on ryhtynyt toimenpiteisiin, jotta asianmukaisia määräyksiä noudatettaisiin jatkossa, puheenjohtaja Maija Toivosen (kok) ja varapuheenjohtaja Saija Roinisen (sd) allekirjoittamassa vastineessa todetaan.
Lautakunta toteaa myös, että, viestintä sisäilma‐asioissa ei ole ollut riittävän laajuista ja oikea‐aikaista.
– Teknisen johtajan lehdistölle antamat lausunnot eivät ole olleet linjassa asiantuntijoilta saatujen tietojen kanssa. Näin ollen voidaan jälkikäteen todeta annettujen lausuntojen olleen suppeita ja harhaanjohtavia.
Kaupunginhallitus on päättänyt, että viestintää tullaan parantamaan muun muassa ulkopuolista konsulttia käyttämällä.
– Lautakunta seuraa oman toiminta‐alueensa osalta, että viestintä on jatkossa oikea‐aikaista ja riittävän laajuista, vastineessa kerrotaan.
Kaupungin nettisivuille on myös perustettu koulukohtaiset sisäilmatiedotussivut, jossa jokaistaan tiedotteet sisäilmatyöryhmien kokouksista sekä tutkimusraportit sellaisenaan.
Tekninen lautakunta toteaa, että Keskustan koulun sisäilmaongelman ja sen laajuuden tultua julki kaupunki ei ole riittävän tehokkaasti hankkinut turvallisia ja terveellisiä väistötiloja oppilaille ja työntekijöille. Vastineessa viitataan perusopetuslakiin ja työturvallisuuslakiin.
– Väistötilahankinnassa ei ole esitetty toimittajalle riittäviä laatukriteereitä eikä varmistuttu terveellisyydestä ennen tilojen käyttöönottoa, vastineessa kirjoitetaan.
Väistötilojen hankintapäätöksistä tekninen lautakunta on ymmällään. Maaliskuussa 2017 Akaan valtuusto myönsi määrärahat 12 parakkiluokkatilan hankkimiseksi Keskustan koulun korjaustöiden ajaksi. Sivistysjohtaja päätti 7.4.2017 hankkia väistötiloja ensin 6 luokkaa varten, ja myöhemmin huhtikuussa kaupunginhallitus myönsi määrärahat lisähankintaan kuudelle luokalle. Tilojen tuli olla käytössä toukokuun 2017 alusta vuoden loppuun.
Teknien lautakunann mukaan Janne Savolaisen kantelussa esitetty väite parakkien rakennuslupamääräysten sekä työturvallisuusmääräysten rikkomisesta keväällä 2017 on oikea.
Teknisen lautakunnan tiedossa ei ole, miksi väistötilaparakkien määrä on ollut aluksi vain 6 luokkahuonetta koulun oppilasmäärän ollessa noin 500 oppilasta.
– Akaan kaupungin hallintosäännön mukaan teknisen toimen – toimialajohtajanaan tekninen johtaja – tehtäväalueita ovat muun muassa tilahallinto. Lautakunta ei löytänyt dokumentaatiosta syytä, miksi kyseiset väistötilahankinnat ovat tapahtuneet sivistysjohtajan päätöksellä eikä väistötilahankintoja ole käsitelty teknisessä toimessa.
Vastineen mukaan tekninen lautakunta on havainnut puutteita teknisen toimen muissakin kiinteistöissä tehdyissä korjauksissa ja Keskustan koulun parakkien puutteiden korjaamisessa kesän 2017 aikana. Lautakunta on jo syyskuussa pyytänyt Akaan kaupunginhallitusta selvittämään, onko tekninen johtaja toiminut virheellisesti tai velvollisuuksien vastaisesti toimissaan. Asian käsittely on kesken.
Lisäksi tekninen lautakunta päätti jo elokuussa 2017 jäävätä tekninen johtaja Antti Kemin Keskustan koulun remontointia koskevien asioiden valmistelusta ja esittelystä sekä päätöksenteosta, koska luottamus häneen puolueettomuuteensa on muusta erityisestä syystä vaarantunut, ja puolueettomuuden vaarantuminen on ollut ulkopuolisen havaittavissa.
Tekninen johtaja Kemi toimi Keskustan koulun korjaustyökohteessa sekä rakennuttajana että purkutyövaiheen vastaavana työnjohtajana.
Puheenjohtaja Maija Toivonen esittää tiistaina kokoontuvalle tekniselle lautakunnalle, että se päättää antaa lausuntonaan Eduskunnan oikeusasiamiehelle liitteen mukaisen selvityksen
liitteineen vastineeksi Janne Savolaisen kanteluun.
Viialalaiset Elias Harju (vas.), Akseli Harju ja Roope Jyrkinen keräsivät videoprojektillaan 60 euroa Pajantien päiväkodille.
Viialassa Pajantien päiväkotia takavuosina käyneet Elias Harju, 13, Akseli Harju, 10, ja Roope Jyrkinen, 12, kävivät keskiviikkona 3. tammikuuta lahjoittamassa päiväkodin lapsille kuudenkymmenen euron lahjakortin Viialan Halppikseen. Pojat halusivat lahjoituksellaan kiittää saamastaan hyvästä hoidosta. Lahjakortti oli kohdennettu paikalliseen liikkeeseen, jotta paikallisia palveluita tuettaisiin.
Elias kertoo, että kaikki sai alkunsa vuosi sitten joululomalla.
– Kaverini Roope oli meillä leikkimässä pikkuveljeni Akselin ja minun kanssani. Lopulta meille tuli aavistuksen tylsää ja aloimme pommittamaan meidän isää kysymyksellä ”Mitä voisimme tehdä?” tai ”Keksisitkö jonkun hauskan YouTube-projektin?”
Veljesten isä keksi idean: ”Mitä jos tekisitte projektin, jossa yritätte vaihtaa ihmisten kanssa tavaroita aina kalliimpaan ja aloittaisitte vaikkapa kynästä. Sitten voisitte antaa rahat hyväntekeväisyyteen.”
Poikien ensimmäisiä ajatuksia oli, että mahtavaa, ja kenelle rahat annettaisiin.
– Hetken ajattelun jälkeen idea oli selvä. Meistä jokainen oli käynyt tarhansa Pajantien päiväkodissa, joten päätimme valita kohteeksemme Pajantien.
Nimen keksiminen projektille oli Eliaksen mukaan haasteellisempaa kuin pojat luulivat.
– Halusimme nimessämme olevan sana team, ja lisäksi halusimme nimessä yhdistyvän kirjaimet meidän nimistä: Roope, Akseli ja Elias. Lopulta yhdistimme ensimmäiset kirjaimemme, josta syntyi nimi RAE. Näin nimeksemme tuli Team RAE. Projektin vaihdoista tehdyt videot löytyvät myös tällä nimellä YouTubesta, Elias kertoo.
Ensimmäinen vaihdettava tuote oli mustekynä ja lyijytäytekynäpaketti. Aluksi vaihtojen saaminen oli helpompaa, mutta melko nopeasti tavaroiden arvo nousi niin paljon, ettei tavaroita enää saanut vaihdettua.
– Samoihin aikoihin myös loma loppui, ja yhteistä vapaa-aikaa ei oikein tahtonut löytyä riittävästi. Tämän vuoksi projekti venyi pidemmäksi kuin aluksi suunnittelimme.
Viimeisenä vaihtona pojat saivat vaihdettua Riihimäen kolpakot Elina-astiastoon, mutta niiden vaihtaminen osoittautui mahdottomaksi.
– Lopulta päätimme yhteisesti, että Elina-astiasto olisi hyvä laittaa myyntiin. Veimme astiaston myyntiin Kokemäen kirpputorille. Myyminen vei oman aikansa, ja näin ollen viimeisin video pystyttiin aloittamaan vasta joululomalla 2017.
Poikien projektiin voi tutustua YouTubessa kirjoittamalla hakukenttään Team RAE.
Diplomi-insinööri Jari Jokinen on ollut Akaan elinkeinopäällikkönä vajaan kuukauden. Hänellä on jo vahva näkemys siitä, mitä kotikaupungissa pitää nyt tehdä.
Elinkeinopäällikkö Jari Jokinen sanoo tämän hetken tärkeimmäksi tavoitteekseen hyvien verkostojen luomisen itselleen Akaaseen. Siinä häntä auttaa edeltäjän Kristiina Salon käynnistamät klusterihankkeet.
– Täällä tarvitaan ihan perusteellinen asennemuutos. Historiaa yhtään vähättelemättä täytyy muistaa, että menneelle ei voi enää yhtään mitään. Tänne on saatava asenne, että katsotaan eteenpäin. Puhutaan sitten yrityksistä, kaupunkilaisista tai kaupunkikonsernista, olemme samassa veneessä. Ehkä on naiviakin puhua yhteisöllisyydestä, mutta sitä nyt tarvitsemme.
Akaassa on siis monen aika katsoa peiliin ja aikuistua.
– Ei täällä kerta kaikkiaan voi olla pieniä piirejä, jotka työskentelevät toisiaan vastaan. Siinäkään ei ole mitään mieltä, että Kylmäkoski, Toijala ja Viiala edelleen kyräilevät keskenään. Akaan pitää nousta kansalliselle tasolle etujaan vahtimaan. Kyräillen menetetään aina jotakin suurempaa.
Jari Jokinen puhuu patriotismista kun hän kertoo, miksi haki Akaan elinkeinopäälliköksi. Hän on viran kolmas hoitaja.
– Minusta tämäkin tehtävä on pistettävä nyt kuntoon. En tiedä onnistunko tässä, mutta parhaani teen. Täällä on lähes kaikki asiat kohdallaan. Olemme Suomen ainoalla kasvukäytävällä. Se on fakta, että 2/3-osa Suomea on tulevaisuudessa hankaluuksissa, mutta me olemme luontaisesti sellaisella paikalla, joka kasvaa ja hyvinvoinnin on jopa mahdollisuus lisääntyä, sanoo Jokinen.
Akaan yritykset eivät Jari Jokisen mielestä tarvitse menestyäkseen Akaa-kylttejä teiden risteyksiin. Jokisen edeltä Kristiina Salo puhui useaan otteeseen, että Akaa ”ei ole kartalla”
– Kyltit ovat tärkeä asia ja ne eivät ole tärkeä asia. Ei meidän menestyminen riipu kylteistä, mutta onhan se toisaalta aika ihmeellinen asia, jos meillä ei ole yhteistä halua laittaa tällaista asiaa kuntoon.
Elinkeinopäällikkö Jari Jokinen on monelle tuttu mies. Hän on syntynyt ja kasvanut täällä ja hän on ylioppilas Toijalan lukiosta. Opiskelut veivät miehen Tampereen teknilliseen yliopistoon ja työt pääkaupunkiseudulle ja Tampereelle. Diplomi-insinööriksi hän valmistui 2009.
– Menin 2008 pääkaupunkiseudulle yritysmaailmaan diplomityötä tekemään ja ajattelin siellä tekeväni koko urani. Kun 2012 päätimme muuttaa Toijalaan takaisin asumaan, puolivahingossa eksyin Tampereen kaupungille ensin energia-asiantuntijaksi.
Tampere oli 2012 voimakkaassa kehitysvaiheessa ja vei Jari Jokisenkin monenlaisiin tehtäviin. Kaupunkikehitysryhmässä hän valmisteli kohta muun muassa kansallista innovatiiviset kaupungit –ohjelmaa ajatuksella, että kaupungit ovat Suomessakin elinkeinopolitiikan lähde.
– Kun Tampere sai vetovastuulleen älykäs kaupunki – uudistuva teollisuus-kokonaisuuden kuuden muun suurimman kaupungin kanssa, olin tässä mukana. Samaan aikaan nämä kaupungit valmistelivat seitsemän vuoden ja sadan miljoonan euron kehitysohjelmaa, jossa olivat mukana Euroopan aluekehitysrahasto ja valtiokin. Tässäkin oli mukana, kertoo Jokinen.
Suuria hankkeita ei valmisteltu pelkästään toimistohuoneissa, vaan hakeuduttiin tekemisiin yrityksien kanssa. Jari Jokinen jopa siirtyi seudullisen kehitysyhtiön Tredean palvelukseen, mutta älykäs kaupunkikehitys oli hänen vastuullaan.
– Tässä työssä rakensin julkisen puolen ja yksityisen puolen verkostoja. Tampereella se oli kaupunki alustana –ajatus. Kuinka avataan kaupunkiympäristö asukkaille ja yrityksille toiminnalliseksi kentäksi? Toisaalta kun kaupungin budjetti oli 1,75 miljardia ja siitä 800 000 miljoonaa käytettiin hankintoihin, oli hankinnat ajateltava uudestaan, jotta tälläkin lisättäisiin kaupungin elinvoimaisuutta.
Jari Jokinen on nyt Akaan elinkeinopäällikkö, mutta hänen vetämänsä hankkeet jatkavat elämäänsä osana Tampereen strategiaa. Jokinen pääsi seuraamaan myös aitiopaikalta, kuin Tampereen tunnelihanketta ja ratikkaa vietiin voimalla eteenpäin. Näitä kokemuksia elinkeinopäällikkö hyödytää varmasti työssään Akaassa.
Kun vaimo meni mukaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintaan Toijalassa, alkoivat monet kaupungilla tervehtiä. Jaria ei tervehtinyt kukaan.
– Kun tulin tähän työhön ja tieto alkoi levitä, minuakin nyt morjestetaan. Tämä on Akaassa kiva piirre. Minulle tärkeintä on nyt luoda tänne verkostot. Olen keskustelija ja kaiketi ikuinen optimisti. Olen jo ehtinyt tavata muutamia yrittäjiäkin. Yrityksissä on positiivinen vire päällä.
Jos facebook-keskustelua seuraa, jää helposti käsitykseen, että Akaassa on kaikki pielessä.
– Tähän en ole törmännyt, pikemminkin tilanne on päinvastoin ja tästä ole positiivisesti yllättynyt.
Muutto takaisin Akaaseen oli perheelle loppuen lopuksi itsestäänselvyys.
– Kun lapset menevät ulos leikkimään, ei kovin paljo tarvitse miettiä, mitä siellä tapahtuu. Täällä on turvallista. Täällä on myös heille aika paljon tekemistä ihan luonnostaan, sanoo Jari Jokinen.
