Elämme alati kurjistuvassa ajassa, olemme syöneet hillomunkkeja sekä juoneet makeaa. Tämä aika jääköön, alkakoon ryhdin ja uutteruuden uusi aika.
Monella nuorella jo työelämään kuuluvalla aika kuluu itsestä söpöjä kuvia tallentaen ja niitä tuntemattomien ihailtavaksi ladaten.
Haaveiden kirjo on valtava. Kuka haaveilee ihanasta perheestä, talosta ja kaksosista jotka pelaavat jääkiekkoa. Niitä töitä, joissa kädet ja vaatteet likaantuvat tai tulee hiki, jätetään maahanmuuttajille. Itse hakeudutaan kansainvälisen politiikan tutkijaksi tai muuksi. Mikäli kyseiseen työhön ei heti päästä, syytetään yhteiskuntaa syrjinnästä.
Jokainen pitää oikeuksistaan kynsin hampain kiinni, velvollisuuksista ei ole kuultukaan, moni luulee sitä syötäväksi.
Toni Lajos