Lehtineuvokselle kertyi 72 palkintomatkaa

Kaarle Antero Miekan vanhemmat olivat Mantereen kylän Marttilan talon Haapasen mäkitupalainen Kaarle Miinanpoika Miekka (ent. Siren, s. 7.5.1866 Vesilahdella) ja niin ikään vesilahtelainen, itsellismiehen tytär Hilda Oskarintytär (s. 16.10.1884.)

Perheeseen syntyivät lapset Kaarle Antero (27.9.1908), Antti, Milja, Olga ja Lyyli.

Antero Miekka kävi Vesilahden Ylämaan koulua, joka paloi kansalaissodan aikaan. Päästyään vuonna 1929 Toijalaan töihin VR:n vaihdemieheksi Miekka muutti Ajulantielle silloiseen Helmisen taloon vuokralle.

Toijalassa hän tapasi tulevan vaimonsa Sylvi Virtasen, joka oli kotoisin Lontilasta ja työssä Pekin liikkeessä. Naimisiin he menivät 1930-luvun alussa.

Lampaita ja sikoja lahdattiin porukalla

Miekat asuivat ensin VR:n asuintalossa aseman luona.

– Se oli iso talo nykyisen asema-aukion paikalla. Siinä talossa asuivat myös Pernut, Vaarnat, Salmiset ja Peltolat, kertoo perheen toiseksi vanhin tytär, Raija Laaksonen.

Perheet tulivat hyvin toimeen keskenään, ja niin vanhemmilla kuin lapsillakin oli paljon yhteistä tekemistä.

– Meillä oli yhteisiä kasvimaita, ja useilla oli lampaita ja sikoja, joita joulun alla lahdattiin porukalla. Peltolan pappa viljeli myös tupakkaa – lääkkeeksi. Kun VR:ltä saatiin vapaalippuja juniin, oli tapana, että joku vanhemmista vei lapset kesäisin Korkeasaareen, muistelee Laaksonen.

Omakotitalo Lentilässä

Mikko Miekka puolestaan muistaa ajan, jolloin perhe asui isän rakentamassa talossa Lentilässä.

– Se oli sitä aikaa, kun isä aloitteli lehtiasiamieshommaa. Ensimmäinen lehti oli Maaseudun Tulevaisuus, jolla oli tuolloin todella paljon lukijoita. Siihen aikaan isällä vielä oli vähän aikaa lapsillekin. Kävimme kalassa Rätössä ja olimme isän mukana lintu- ja piisamijahdissa.

Perheen äidillä riitti töitä kotona, kun lapsia syntyi tiuhaan tahtiin. Mutta kerkesi hän joskus piipahtaa illalla ompeluseurassa. Tällaisesta illasta on hauska tarinakin.

Kun vaimo lähti ompeluseuraan, jäi isän tehtäväksi nukuttaa lapset. Vaimo kysyi palatessaan miten nukkumaan laitto oli sujunut.

– Ihan hyvin, totesi Antero, mutta kaksi pojista ei oikein tahtonut käydä yöpuulle.

– Ketäs ne olivat, kysyi Sylvi-äiti, ja kun isä-Antero näytti, totesi vaimo:

– Nuohan ovat naapurin kaksoset.

Vuonna 1956 Antero Miekka sairastui polioon ja hän oli kolme vuotta pyörätuolissa mutta voitti kovalla treenaamisella ja sitkeydellä sairauden. Työmatka Lentilästä asemalle alkoi kuitenkin tuntua liian pitkältä, ja perhe muutti vuonna 1959 Ryödintielle, asemaa vastapäätä. Vaihdemiehen työt Antero Miekka lopetti vuonna 1961.

Polkupyörällä yötä myöten

Maaseudun Tulevaisuuden lisäksi Antero Miekka alkoi hankkia tilauksia niin Sanoma Oy:lle, Yhtyneille Kuvalehdille ja A-lehdille kuin paikallislehti Toijalan Seudulle. Käytännössä hän taisi myydä lähes kaikkia lehtiä. Sanomalehtien lisäksi hän kauppasi aikakausilehtiä ja kirjasarjoja.

Ryödintien talon kulmakammarissa oli Miekan konttori, ja Raija-tytärkin palkattiin Sanoma Oy:n töihin.

– Hoidin paperityöt, tilaukset ja laskutukset 11 vuotta, ja kahdeksan vuotta jaoin samalla myös Helsingin Sanomia, kertoo Raija Laaksonen.

Neljä perheen pojista löysi työpaikkansa postista.

Alkuaikoina näytelehdet ja muu materiaali kulkivat Miekan mukana tuohikontissa, sitten salkussa ja lopulta lehtisalkussa polkupyörän tavaratelineellä. Salkussa oli myös näytelehtiä lapsille.

Kylästä toiseen polkiessa matkaa saattoi hyvinkin kertyä 100 kilometriä ja päivä kääntyä huomisen puolelle.

– Minäkin olin joskus isän mukana tilausmatkoilla. Joskus mentiin illan suussa junan konduktöörivaunussa Mattilan seisakkeelle ja siitä lähdettiin polkupyörällä kiertämään Saarikuntaa ja tultiin Viialan kautta pois. Minä istuin polkupyörän tangolla tai salkun kanssa tarakalla, kertoo Mikko Miekka.

Onnettomuuksiakin sattui

Tiet olivat monesti kuraisia ja pimeitä, jäisiä ja lumisia. Muutaman kerran Miekka on kertonut kupsahtaneensa nurin, ja kerran hän jäi moottoripyörähurjastelijan alle. Hän lensi toistakymmentä metriä aidan yli puutarhaan. Valkoinen lakki lensi päästä, ja pihalla sieniä perkaamassa ollut rouva ihmetteli, että miten taivaasta sellainen putosi.

– Pyörä meni ihan tohjoksi ja joka paikka oli kipeenä. Sairaalassa olin kysellyt, että pyörälläkö minä tänne tulin, kertoi Antero Miekka.

Polkupyörä työvälineenä vaihtui lopullisesti puhelimeen 1970-luvulla.

Miekkaa odotettiin kuin Amerikan vierasta

Vuonna 1957 Toijalan Seudun lehtiasiamiehet perustivat 100-kerhon, jonka jäseniksi pääsivät ne, joilla oli vähintään 100 tilausta. Antero Miekalle tuo luku oli pieni, ja hänestä tuli kerhoon itseoikeutettu puheenjohtaja.

Parhaimmillaan Antero Miekka hankki yli 1000 lehtitilausta vuodessa ja neljäsosan kaikista Toijalan Seudun lehtitilauksista. Talosta taloon kiertäneestä miehestä tuli vuosien mittaan kaikille paikkakuntalaisille tuttu ja monesti odotettukin vieras.

– Joskus ihmiset odottivat kuin Amerikan vierasta, kertoi Miekka syntymäpäivähaastattelussa vuonna 1978.

Antero Miekka ei houkutellut alennuksilla.

– Hyvä lehti käy kyllä kaupaksi oikealla hinnalla, hän perusteli.

– Mulla on aina ollut kovat työhalut ja innot, lapsesta lähtien. Ja siihen tulokseen olen tullu, että työ on ihmisen paras lääke, kertoi Miekka lehtihaastattelussa.

Antero Miekalla oli rautainen kunto. Sen lisäksi, että hän haki lehtitilauksia polkupyörällä ajaen, jäivät yöunetkin vähiin, kun aamulla piti lähteä jakamaan Helsingin Sanomia. Sitä työtä hän teki 14 vuoden ajan.

Sanailua asiakkaiden kanssa

Miekka oli yhtäältä hiljainen ja vaatimaton mutta toisaalta jämäkkä, sanavalmis ja huumorintajuinen. Huumoria viljeltiin myös kauppoja tehtäessä.

Eräässä talossa Miekka tarjosi repussa olevia kirjoja.

– Olis meinaan Haanpään Yhdeksän miehen saappaatkin.

Talon isäntä siihen: Miten ne sinne reppuun mahtuu?

– Miekka myös soitteli tilauksia puhelimella. ”Jaa, Miekka täälä vaa, olis tota Tähtikirjaa.” Minulla on vieläkin se iiihana Kamelianainen, jossa on elokuvan kuvitus, Greta Garbo ja Robert Taylor, kertoo Toijalassa asuva Sinikka Soljamo.

Samaisesta kirjasta on Miekalle vitsailtukin: Jätä se kameli ulos ja tuo nainen sisään.

Palkintomatkoja maailmalle

Lehtitalot järjestivät asiamiehilleen kilpailuja, ja heitä palkittiin taskurahoilla. Antero Miekan osalle näitä palkintomatkoja kertyi vuosien mittaan 72. Tuli nähtyä niin Amerikkaa kuin Eurooppaakin.

Ansioistaan Antero Miekka nimitettiin vuonna 1964 lehtineuvokseksi, minkä hän piti julkisuudelta salassa lähes 15 vuotta. Nimitystä juhlittiin laivamatkalla Rein-joella, Sanoma Oy:n vuokraamalla laivalla.

Sylvi Miekan kuoleman jälkeen, vuonna 1973, Antero Miekka osti Kulmalan talon Asematien varresta ja otti taloon kahdet vuokralaiset. Pyörätuoliin Antero Miekka joutui uudelleen 1990-luvun alussa, ja hän kuoli marraskuussa 1995.