
Seija Koskinen (vas.), Miia Koskinen ja Kalervo Koskinen sekä Miian lapset Miina ja Miikka muodostavat neljä sukupolvea. Perheen nuorimmalla ja vanhimmalla on ikäeroa 88 vuotta.
Miia Koskinen ei olisi voinut teinivuosinaan kuvitellakaan asuvansa aikuisena yhdessä äitinsä ja isoisänsä kanssa. Nyt 39-vuotiaana se tuntuu hänestä hyvältä ja toimivalta ratkaisulta.
Neljä sukupolvea, Miia ja Miian lapset Miina Valkonen, 9, ja Miikka Koskinen, 3, Miian äiti Seija Koskinen, 62, ja Miian isoisä Kalervo Koskinen, 91, muuttivat syyskuun alussa saman katon alle Toijalan Ketunpesille. Miia Koskinen myöntää, että ratkaisua on ihmetelty tuttavapiirissä.
– Varmaan meiltä jokaiselta on kysytty, että oletteko te ihan hulluja.
Uusi koti ja uusi työ
Miia mietti asumisjärjestelyjä yhdessä äitinsä ja isoisänsä kanssa viime talvena samalla, kun hän pohti omia tulevaisuudensuunnitelmiaan. Toijalalaissyntyinen Miia asui lastensa kanssa pienessä omakotitalossa Urjalassa ja Seija ja Kalervo omissa kerrostaloasunnoissaan Toijalan keskustassa.
Mia on 20 vuotta sitten valmistunut lähihoitajaksi, mutta hoitoalan töiden sijaan hän on työskennellyt ravintola-alalla ja ilmastoinnin päätelaitteita valmistavalla Fläkt Woodsilla Toijalassa.
Kun Miian kuopuksen syntymän jälkeen piti palata töihin Fläktille, hän totesi työelämän ja vauva-arjen yhdistämisen käyvän yksinhuoltajalle liian raskaaksi ja irtisanoi itsensä.
– Miikka oli pienenä aika allerginen, eikä meillä oikein nukuttu eikä oikein mitään muutakaan. Kun Miikka rupesi nukkumaan paremmin, aloin miettiä mikä minusta tulisi isona, Miia kertoo.
Miia on aloittanut tänä syksynä kotityöpalveluyrittäjänä suoritettuaan kotityöpalvelujen ammattitutkinnon. Miia tekee muun muassa kotisiivouksia, pihatöitä sekä asiointi-, avustus- ja huolenpitopalveluita.
Miia ja lapset muuttivat Urjalasta Toijalaan alkukesästä, ja kesän aikana Miia osti rivitaloasunnon Ketunpesiltä.
Turvallinen vaihtoehto

Yhteisen huoneen jakavat Miina ja Miikka nukkuvat kerrossängyssä, Miina ylhäällä ja Miikka alhaalla.
Ennen yksin asuneiden Seija Koskisen ja Kalervo Koskisen mielestä yhteinen koti tuntuu turvalliselta vaihtoehdolta.
Sairaseläkkeellä oleva Seija on sairastanut 15 vuotta MS-tautia, mikä on tehnyt toisesta kädestä toimimattoman ja vienyt jaloista liikuntakyvyn lähes kokonaan. Asunnossa hän liikkuu pyörätuolilla ja rollaattorilla ja ulkona sähkömopolla.
– Koska MS-tauti on tasaisesti etenevä sairaus, on olo nyt turvattu ja apua saatavilla, jos sitä tarvitsee, Seija sanoo.
Jatkosodan veteraani Kalervo Koskinen jäi leskeksi kaksi vuotta sitten. Hän huolestui omasta pärjäämisestään kärsittyään huimauksesta ja tajunnanmenetyksistä. Oireet ovat helpottaneet sydämentahdistimen asennuksen jälkeen, mutta Kalervo Koskinen ei halua asua enää yksin.
– Sanoin heti, etten jää enää yksin asumaan, kun ei tiedä, mitä kulloinkin tulee.
Miia on äitinsä ja vaarinsa omaishoitaja. Molemmat ovat omaishoidon tuen kriteerien mukaan vielä niin hyväkuntoisia, että Miia ei ole oikeutettu tukeen.
Kolmasluokkalainen Miina käy Nahkialan koulua ja Miikka on päivät hoidossa päiväkoti Tenava-Toivossa.
Helpotusta yksinhuoltajan arkeen
Seija Koskisella ja Kalervo Koskisella on 96 neliön rivitaloasunnossa omat huoneet. Miina ja Miikka jakavat yhteisen huoneen ja Miia nukkuu olohuoneen vuodesohvalla.

Kalervo Koskinen on taitava käsistään. Hän on sorvannut astioita visakoivusta, lepästä, männystä, tammesta ja lehtikuusesta.
Iltaisin koko perhe on yleensä kotosalla. Myös mummin ja vaarin illat kuluvat lasten kanssa touhutessa. Kun Miia nukuttaa Miikkaa, lukee mummi Miinalle kirjaa.
Kotitöistä huolehtii Miia.
– Kyllä mummi leipoo, Miina muistuttaa.
Miiaa ei harmita kotitöiden kasaantuminen. Hänen mielestään asumisjärjestely helpottaa yksinhuoltajan arkea.
– Miinan ei tarvitse aamuisin olla yksin ennen kouluunlähtöä, jos minä lähden Miikan kanssa aikaisemmin. Kun Miina tulee koulusta, saa hän touhuta ja leipoa mummin kanssa. Miikka puolestaan tykkää pelata vaarin kanssa jalkapalloa. Sitä paitsi nyt voin lähteä joskus yksin vaikka kauppaan tai lenkille, Miia muistuttaa.