Tapani Immosen mukaan taitavaksi kengityssepäksi kasvaminen on hidas prosessi. Lempääläisen Tuija Rosenqvistin hevonen Duke of Dreams arvostaa varmasti Immosen ammattitaitoa.
Kylmäkoskelainen Tapani Immonen on pyörittänyt yritystään Kengityspalvelu Tapani Immosta vuodesta 2001. Ensimmäisen hevosensa Immonen kengitti vuonna 1991. Hevosten pariin Immonen ajautui armeijan käytyään silloisen tyttöystävänsä kautta.
Immosen mukaan taitavaksi kengityssepäksi kasvaminen on hidas prosessi, sillä ammattitaito opitaan pääasiassa työtä tekemällä ja käymällä esimerkiksi kengitysseppäkursseja.
– Kengitysseppäpainotteinen hevosenhoitajalinja on olemassa, mutta heistä tulee kuitenkin hevosenhoitajia. Ainoa koulumuotoinen opiskelutapa tälle alalle on kengityssepän ammattitutkinto. Siihen vaaditaan opetushallituksen ohjeen mukaan noin viiden vuoden ammattikokemus, ennen kuin ammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen pääsee, Immonen kertoo.
Immosella itsellään on CE-F -sertifikaatti, eli hän on seritifioitu eurooppalainen kengitysseppä, joka on suorittanut kengityssepän ammattitutkinnon Suomessa.
Immosen työhön kuuluvat kengittämisen lisäksi sairaskengitykset sekä kavioiden vuoleminen, mikäli kyseessä on kengätön hevonen. Lisäksi Immonen muokkaa hevosenkengät kullekin hevoselle sopiviksi, sillä jokaisen hevosen kavio on yksilöllinen. Tätä tarkoitusta varten hänen autossaan on aina mukana työvälineitä, joilla kenkiä muokataan. Pääasiassa Pirkanmaalla työskentelevälle Immoselle kertyy ajokilometrejä vuosittain noin 46 000, sillä työ tehdään siellä missä hevosetkin ovat.
Väärin tehty työ näkyy heti
Jokaisen hevosen kavio on yksilöllinen. Siksi hevosenkenkää muokataan sopivaksi muun muassa vasaralla ja alasimella.
Immonen kertoo nauttivansa työstään ja hänen mielestään kengitysseppäyrittäjyydessä parasta on työn itsenäisyys ja se, että hän voi itse määrätä mitä hän tekee ja milloin tekee.
– Hienoa on myös se, että olen koko ajan elävien eläinten kanssa tekemisissä. Niistä suuri osa on kilpailevia urheiluhevosia. Tässä näkee työnsä jäljen heti, mutta vastuu on myös kova, työ täytyy tehdä hyvin. Väärin tehty työ näkyy lähes välittömästi hevosen liikkumisessa, Immonen sanoo.
Immosen mukaan työn haastavimpia puolia ovat sen fyysisyys ja raskaus. Raskaaksi työn tekevät muun muassa epäergonomiset työasennot.
– Suomessa on hirveän vähän kengitysseppiä, jotka ovat päässeet terveinä eläkkeelle. On selkävaivaa, nivelkulumaa, lonkat, polvet ja kyynärpäät menee. Itseltäni meni viime elokuussa hauiksesta jänne poikki ja olkanivelen nivelrusto halki, Immonen kertoo.
Immoselle ei kuitenkaan ole missään vaiheessa juolahtanut mieleen vaihtaa ammttia, ja hän elättelee toivetta jäävänsä siitä eläkkeelle joskus tulevaisuudessa. Toisinaan miestä huolestuttaa kuitenkin se, että mahdollisten terveysongelmien takia alanvaihto saattaa olla vielä jonakin päivänä edessä.
Kollegat auttavat toisiaan
Kengityssepän työkalut kulkevat mukana.
Immonen kertoo, että käytännössä kaikki kengityssepät pyörittävät yrityksiään yksin, sillä tämän päivän taksoilla on aivan mahdotonta palkata yritykseen lisää työvoimaa. Harjoittelijoita hänellä on toisinaan ollut, mutta he hidastavat kengityssepän kiivastahtista työtä.
Immonen ei kuitenkaan koe työtään yksinäiseksi, sillä hän on kollegoidensa kanssa tekemisissä lähes päivittäin.
– Suomen kengitysseppäyhdistyksen kautta meillä on vuosittain useita koulutuksia, palavereja ja muita tapaamisia. Hirveän paljon keskustelemme keskenämme, vaihdamme kuulumisia ja kysymme toisiltamme neuvoja, yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana toimiva Immonen kertoo.
Immosen mukaan kengityssepät ovat ammattikuntana mukava, sillä kaikille ammattitaitoisille sepille riittää töitä eikä kenenkään tarvitse olla muille kateellinen.
Lempääläisen Tuija Rosenqvistin hevonen Duke of Dreams saa uudet kengät Tanpani Immosen käsittelyssä.
– Kokopäivätoimisten kengitysseppien koko lukumäärää on vaikea arvioida. Ammattitutkinnon suorittaneita työssä olevia kengitysseppiä on tällä hetkellä hivenen alle sata. Suomessa on vähän reilu 70 000 hevosta ja kengitysseppiä on liian vähän. Tämä ala varmasti työllistää, mutta ammattia ei opi nopeasti, Immonen toteaa.
Immonen itse ei vapaa-ajallaan juuri touhuile hevosten kanssa, vaikka hänen avovaimollaan niitä kaksi kappaletta onkin.
– Se vähä vapaa-aika mikä perheeltä jää menee moottoripyöräilyyn ja frisbeegolfiin. Niistä saa työlle vastapainoa, Immonen tuumii.
Hevosenkenkiä pitää muokata kullekin hevoselle sopivaksi. Tapani Immosen vasemmassa kädessä on muokkaamaton kenkä ja oikeassa muokattu.