"Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’” (Matt. 25)
Kirkkovuosi päättyy Kristuksen kuninkuuden sunnuntaihin. Kertomus viimeisestä tuomiosta on pyhän aiheena. Siinä Jeesus kokoaa eteensä kaikki kansat jakaakseen heidät kahteen osaan, lampaisiin ja vuohiin. Oikealle puolelle asetetut kutsutaan valtakuntaan, joka on ollut olemassa jo maailman luomisesta saakka. Perille pääsyn perusteena on se, että he ovat vastanneet lähimmäisten hätään tarjoamalla apuaan.
Diakoniatyötä arvostetaan sielläkin, missä kirkon toimintaa ei muuten koeta tärkeäksi. Puheita painavampia ovat teot, varsinkin silloin, kun ne koituvat apua tarvitsevan hyväksi. Kristillisen kirkon historiassa usko ja rakkaus ovat aina kuuluneet yhteen. Sellaista ilosanomaa ei olekaan joka ei samalla ole kiinnostunut ihmisten aineellisesta ja henkisestä hyvinvoinnista.
Kukaan ei osaa rakastaa pyyteettömästi. Eikä sitä vaadikaan. Hyvät teot lähtevät sen oivaltamisesta, että meitä rakastetaan ja meistä pidetään huolta. Kirkon hyvä sanoma kumpuaa Vapahtajasta, joka osoitti huolenpitoa ja rakkautta kohtaamilleen ihmisille. Hän paransi sairaat ja puhui Jumalan valtakunnasta. Tunnetussa virressä sanotaan: "Tässä valtakunnassa ovat heikot vahvoja, sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa."
Oppi-isämme Luther sanoi, että puu tekee hedelmiä itsestään. Hän vertasi puun hedelmän tuottamista kristillisiin rakkauden tekoihin. Jumalan rakkauden valtaama ihminen tekee huomaamattaan hyviä tekoja siksi, että Kristus asuu hänessä. Saamme olla Kristuksia toinen toisillemme. Armahtavia sellaisia.
Oikealla puolelle päässeet saivat kuulla, että kallistaessaan korvansa apua tarvitsevan tarpeille, he kohtasivat itse Herran. Niin mekin.
Lähimmäisenrakkaus kunniaan!
Markku Antola
Kirjoittaja on Sääksmäen seurakunnan kirkkoherra.