Ensi sunnuntaina vietetään isänpäivää. Onnittelen kaikkia isiä. Lapset ovat solidaarisia vanhemmilleen, ja oma isä on se paras, niin kuin äitikin.
Lapset eivät ole kehittäneet ”hakukonetta” vertaillakseen vanhempiaan. Siinä elämän vaiheessa kokonaiskäsitys on vasta muovautumassa. ”Kyllä meidän isä teidän isän voittaa”, taitaa olla harmiton slogan, jonka aikuiset kuulevat eri tavalla.
Ehkä parasta, mitä isä voi perheelle antaa, on turvallisuuden tunne. Ei ole kahta samanlaista perhettä eikä isääkään. Vertailu toisiinsa on turhaa. Jokainen isä arvioi itse itseään. Riittämättömyyden tunnetta voi olla, mutta sekin on turha. Kukaan ei ole täydellinen, mutta paras voi olla ainakin lasten mielestä.
Vaikka isyydelle ei löydy yhteistä mallia, jotakin ideaa on aikojen mittaan kehitetty. Xenofon kirjoittaa Ekonomikko-teoksessaan miehen sanomana: ”En koskaan vietä aikaa sisällä. Vaimoni on aivan kyvykäs hoitamaan talouden itsekin”. (Tasa-arvo hoitui niin, että perheen pakolliset työt teetettiin orjilla.) Aamupalan jälkeen mies lähti ulos ja viipyi siellä iltaan asti. Hän puuhasi työhuoneellaan ja kenties hoiteli jotakin luottamustehtävää.
Uudesta testamentistakin on tuttua kreikkalaisten alituinen keskustelu ystävien kanssa kaikesta uudesta, politiikasta ynnä muusta. Apostolien teot 17:18-21. Paavali käytti tilaisuutta hyväkseen ja julisti heille Jumalan tekoja ja ylösnousemususkoa.
Nyt piipahdetaan Lutherin puheilla. Hän syntyi ”huomisin” 10.11.1483. Kuuluisissa teeseissään hän vastustaa kirkon anekauppaa myös perhesyistä. ”Kristityille on opetettava: jollei heillä ole liikaa omaisuutta, heidän on varattava se, mikä on välttämätöntä, oman taloutensa tarpeisiin eikä heidän pidä hukata sitä aneisiin”.
Toisaalla Luther opetti, että isä on perheensä piispa ja pappi. Hänen tulee rangaista lapsia kuin tuomarin, opettaa kuin tohtorin. Vanhemmat voivat antaa lapsilleen taivaan valtakunnan tai muussa tapauksessa palvella helvetin asiaa.
Tunnen perheitä, joissa isä huolehtii uskon asioiden kotiopetuksesta. Myös vieraiden käydessä pidetään hartaus. Lauletaan, ja luetaan asianomaiselle päivälle luku hartauskirjasta. Muita ”ammattinimikkeitä” siellä ei tavoitella. Ennen vanhaan kyllä hääpuheissa miestä puhuteltiin kuninkaana ja vaimoa kuningattarena. Koti oli heidän valtakuntansa.
Vanhassa testamentissa kaikki saa nimensä isältä. Tämä on myös jonkinlainen tietotoimisto ja tutkija, jolta voi kysyä monenlaista. Häneltä peritään talo ja tavarat. Tietty ankaruus näkyy oikeudessa kurittaa.
Opetuslapset nimittivät mestariaan isäksi, ja takana oli itsensä näkeminen lapsena. Raamatussa Jumalakin on Isä. Läheinen suhde luotuun perheeseen näkyy Luukkaan evankeliumin 15. luvusta. Yhden perinnön kuluttanut poika sai palata kotiin lapsena eikä palvelijana. Isän palvelijat noutivat hänelle vaatteet, kengät ja sormuksen. Isä iloitsi palaavasta lapsesta. ”Jumala on rakkaus”.
Isänpäivä osuu valvomisen sunnuntaille. Rukoilemme: Pyhä Isä, sinä loit kerran maan ja taivaan. Sinun käsissäsi on tulevaisuutemme. Auta meitä valvomaan ja rukoilemaan. Kiitos, ettei tarvitse pelätä, kun sinä olet meidän kanssamme. Ohjaa meitä ymmärtämään paikkamme niin perheessä kuin maailmassa. Anna palvella sinua koko elinaikamme. Kiitos, että Jeesus valmisti meille kodin tämän aikamme jälkeen, ikuisen elämän luonasi. Jeesuksen nimessä. Aamen.
Tapani Annila
Kirjoittaja on rovasti