Ympyrätalon vieressä oleva Ratamestarin talo ja sen kaverina seisova pieni omakotitalo olisi pitänyt kunnostaa kulttuuritaloksi heti kun kaupunki sen omistukseensa sai. Useat muutostyöt läpikäynyt talo olisi pitänyt palauttaa alkuperäiseen asuunsa. Siitä olisi saanut hyvän näyttely- ja kokoustilan. Rautatieaseman läheisyydessä se olisi palvellut myös kaupungin infopisteenä. Talon miljöö olisi myös pitänyt rakentaa täyteen pientaloja pieteetillä. Uusien ja vanhojen talojen pihassa olisi voinut järjestää kaikenlaisia ulkoilmatapahtumiakin.
Niin olisi, mutta nyt ei enää. Ollaan auttamattomasti myöhässä. Huonosti kohdeltu talo on niin huonossa kunnossa, että sen kunnostamiseen Akaan kaupungilta tuskin löytyy rahaa. Kaiken lisäksi talot tontteineen ovat myynnissä. Niille olisi ollut ostaja viitisen vuotta sitten, mutta tarjous ei miellyttänyt myyjää. Saattaisihan Ratamestarin talossa tänään toimia joku menestyvä yritys, vaikkapa kulttuuriyritys.
Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta ja suuri surkastua alhaiseen? Miks meillä on niin monta mielipuolta? Miks vähän käyttäjiä kanteleen?
Näin kyseli Eino Leino aikoinaan Suomen tilasta. Akaassa, valitettavasti, pitäisi kysyä koko ajan samalla tavalla. Kulttuuri on täällä välttämätön paha, joka on sullottu milloin mihinkin loukkoon. Katsotaanpa ympärille. Julkisissa tiloissa olevat arvokkaat taideteokset repsottavat hoidon puutteessa ja muutenkin mennään eteenpäin vähän niin ja näin.
Lasten taidekoulu toimii huonokuntoisessa rivitalossa Kylmäkosken keskustassa. Kulttuuritalo Laaksolaa hamuavat muut, kun kulttuuritoimistosta ei löydy ketään puolustajaa. Näyttelyiden pitäminen sinänsä ihanteellisessa talossa on hankalaa, koska lattioilla ei oikein voi pitää mitään.
Laaksola on kulttuurin talo ja sellaisena se on pidettävä. Akaan kokoinen kaupunki ansaitsee kunnollisen näyttelytilan, mikä Laaksolasta löytyy, jos kaikki tilat olisivat alkuperäisessä käytössä.
Jatketaanpa. Veturimuseota ei nosteta sen kokoelman arvoiselle tasolle. Kesäpäivystäjä pitäisi ilman muuta korvata museoalaa opiskelevalla kesätyöntekijällä. Akaa-Seura meni kerran esittämään, että peruskorjattavalle torille hankittaisiin lättähattu kesäkahvilaksi, mutta tämä esitys naurettiin kumoon kaupungintalolla. Akaalla on uljas rautatiepaikkakuntamenneisyys, jonka annetaan olla piilossa.
Osa paikalliskulttuurin alhosta on myös kulttuuritoimijoiden syytä. Täällä ollaan hyvin hiljaa. Poikkeuksiakin toki on, esimerkiksi Vasenkätisten Vestivaalit Viialassa. Teatteritoiminta on hyvin viljasta ja taiteilijapariskunta Minna Kankaan ja Harri Salmisen toteuttama musikaali Akaa 100 oli vailla vertaa. Kylmäkosken kulttuurikirkko on ottanut myös paikkansa kulttuuritapahtumia järjestävänä paikkana ja Akaan seurakunnan panos kaupungin musiikkielämään on muutenkin hyvin vahva. Ja unohtaa ei sovi paikkakunnan maineikkaita kuorojakaan.
Mutta kaikki eivät ole hiljaa. Annas olla, jos viet liikuntaväeltä sorakentän. Yksissä tuumin uusi kenttä rakennetaan nopeasti kaupungin taloudellisesta tilasta huolimatta. Tarvittaessa käytetään jopa ulkoparlamenttaarista ohjausta: minä soitan nyt.
Paikalliset seurat ovat myös muuten hyvin toimeliaita. Kaksi tekonurmea rakennettiin tarpeeseen nopeassa aikataulussa. Seurat puuhaavat myös liikuntahallia Viialaan helpottamaan monen lajin tilapulaa. Tällaista aktiivisuutta ei kulttuuripuolelta valitettavasti löydy, vaikka Akaan kuulu sijainti voi olla kulttuuribisneksellekin hyväksi.
Ratamestarintalo tontteineen on myytävä eniten tarjoavalla. Tapauksen hautominen kertoo päättämättömyydestä. On myöhäistä miettiä muuta.