Petri Rinne (vas.) ja Timo Salminen saivat kahviseuraa kappalainen Tero Kuparisesta.
Kolme miestä istuu Viialan torin laidalla sijaitsevan Viialan Leipomon myymälän edustalla juomassa kahvia. On keskiviikkoiltapäivä ja lämpötila huitelee yli 30:ssä asteessa. Miesten seuraan on liittynyt Akaan seurakunnan kappalainen Tero Kuparinen, joka on tullut paikalle tapaamaan ihmisiä ja juttelemaan heidän kanssaan. Tavallisesti Kuparinen istuisi ”papin pöydässä” kahvilan sisätiloissa, mutta hellesään aiheuttama kuumuus on saanut hänet siirtymään ulos varjoon.
Kuparinen kuuntelee, kun yksi miehistä juttelee vieruskaverille jätehuollosta. Mies kertoo olevansa eläkeläinen ja yrittäjä Lempäälästä ja Viialassa kesäasukas. Kahville tullut kesäasukas myöntää papin tapaamisen tulleen vähän kuin bonuksena kahvin päälle.
Asuntopolitiikasta Arajärveen
Kari Kolehmainen liittyi seuraan Lex-koiran kanssa.
Keskustelu poukkoilee sinne tänne. Nimettömänä pysyvä kesäasukas ihmettelee asuntopolitiikkaa.
– En ymmärrä, miksi ihmiset täytyy ajaa kerrostaloihin. Itse asun nyt sadan neliön asunnossa, jonka yhtiövastike on sellaiset 400 euroa kuussa. Ennen asuin tulpaten isommassa omakotitalossa samoilla kuluilla.
Kesäasukkaan mielestä Akaasta ja Viialasta puhutaan liikaa negatiivisia asioita. Hän pitää kaupungin hyvinä puolina ainakin matkaa Tampereen keskustaan ja Helsinkiin sekä Arajärven uimarantaa.
– Se on mahtava, ja siellä käy kauhea rumba. Arajärventiellä tulee minuutin välein auto vastaan. Ei sellaista paikkaa ole monella kaupungilla tai kunnalla.
Kesäasukas ja vieressä istuva Timo Salminen ovat yhtä mieltä siitä, että kaupunki ei missään nimessä saa ikinä myydä Arajärveä.
– Vesi Arajärvessä on niin puhdasta, että sitä voisi periaatteessa vaikka juoda, Salminen sanoo.
Muistoja Kuoppalan Arvin ajoilta
Lomapäivänään kahville poikennut Timo Salminen on syntyperäisiä paikkakuntalaisia – pesunkestävä, kuten hän itse sanoo. Kappalainen Tero Kuparinen on hänelle uusi tuttavuus.
– Kuoppalan Arvin tunsin. Hän oli täällä monta vuotta kirkkoherrana ja vihki meikäläisen ja kastoi lapset. Hän jäi sillä lailla mieleen, Salminen kertoo.
Salmisella on mielikuva, että papit vaihtuvat seurakunnassa nykyisin useammin kuin Kuoppalan aikaan. Yli kolme vuotta Akaan seurakunnassa työskennelleen Tero Kuparisen mielestä viime aikoina vaihtuvuutta ei ole ollut.
Salminen kertoo, että kuuluu kirkkoon mutta ei aktiivisesti käy seurakunnan tapahtumissa lukuun ottamatta suvun rippijuhlia ja häitä.
– Alan olla kohta siinä iässä, että ei ole kuin se viimeinen, jota tarvitaan, Salminen tuumaa.
Jäätelöpysähdys pyöräretkellä
Helena ja Seppo Pukarinen jatkoivat jäätelöt syötyään Viialan hautausmaalle.
Salmisen mielestä papin kahvilakäynnit ovat hyvä idea. Samaa mieltä ovat Helena ja Seppo Pukarinen, jotka ovat poikenneet jäätelölle pyöräretkellään Toijalasta Sontulan kautta Viialaan ja takaisin Toijalaan. Kappalaiselle Pukariset ennättävät kertoa, että heidät on vihitty Viialan kirkossa 42 vuotta sitten, 24.7.1976.
– On hienoa, että papit tulevat paremmin tutuiksi. Kansan keskuuteen vaan, Helena Pukarinen kannustaa.
Pukariset asuvat Tampereella, mutta heillä on vapaa-ajanasunto Toijalassa. Seutu on muutenkin tuttua, sillä Helena on syntyisin Kylmäkoskelta, josta hän on muuttanut alle kouluikäisenä Viialaan. Seppo on lähtöisin Viialasta. Pukaristen mielestä kesällä on mukavampi asua Akaassa kuin Tampereen keskustassa.
– Tämä on sopivan pieni paikka ja rauhallinen mutta täällä on kuitenkin tarpeeksi kaikkea. Viihdyn täällä äärettömän hyvin, Helena Pukarinen sanoo.
Kun jäätelöt on syöty, pariskunta hyppää pyörien selkään ja poikkeaa vielä ennen paluuta Toijalaan Viialan hautausmaalle, jonne on haudattu molempien omaisia.
Lex on lempeä jättiläinen
Kahvilan edustalla istuvaan miesporukkaan liittyy Kari Kolehmainen yhdessä Lex-koiran kanssa. Koiran viereen hän laskee kattilan juoma-astiaksi.
– Ota paikka siitä. Maate, maate, Kolehmainen kehottaa lempeää rottweileria.
– On sinulla huollettavaa isossa koirassa. Hyvä kun otit sen pois autosta, Tero Kuparinen sanoo.
Lex on Kolehmaisella pitkäaikaisessa hoidossa. Kolehmainen käy helteellä uittamassa 54,5 kiloa painavaa, mustaturkkista Lexiä Lallinmäessä veneenlaskupaikalla. Sieltä hän on nytkin tullut kahville.
– Minä käytän sen uimassa, kun sen turkki kuivuu. Lex menee veteen kahlaamaan ja juomaan, mutta ei se ui, Kolehmainen kertoo.
Kolehmainen on kahvilan vakioasiakkaita ja tietää papin ennenkin vierailleen siellä juttelemassa asiakkaiden kanssa.
– Oliko tämä se papin tunti? Oikeastaan se on ihan hyvä asia, ja kun vielä tarjosi kahvit, Kolehmainen nauraa sätkää kääriessään.
Seurakunta tarjoaa kahvit
Kappalainen Tero Kuparinen (toinen oik.) kertoo kuuntelevansa, kun muut puhuvat. Keskustelunaiheet liikkuvat maan ja taivaan välillä.
Akaan seurakunta aloitti Papin pöytä -keskusteluhetket kahvilassa keväällä. Pappi on paikalla pari tuntia, ja seurakunta tarjoaa kahvit.
– Minä lähinnä kuuntelen, mitä ihmisillä on mielessään. Jutunaiheet lähtevät ihmisestä itsestään. Kävijät ovat olleet perheistä vanhuksiin ja kaikkea siltä väliltä. Kevään kokemukset olivat sellaisia, että toiset istuivat pöydässä melkein koko kaksi tuntia. Joukossa on työttömiä, eläkeläisiä ja yksinäisiä, jotka kaipaavat juttuseuraa. On myös muuten vaan paikalle tulleita ja tuttuja seurakuntalaisia, kappalainen Tero Kuparinen kuvailee.
Kuparisen mukaan papin pöytään saa vapaasti tulla tai olla tulematta. Kirkon jäsenyyttä ei kysellä. Kuparinen on iloinen siitä, että kahvilassa syntyy kontakteja, joita muuten ei syntyisi.
– Kahvit saa, kuuluipa kirkkoon tai ei. Sitä paitsi on tosi mielenkiintoista jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat ateisteja. Mutta kaikki kirkosta eronneethan eivät ole ateisteja. On monta syytä olla kuulumatta kirkkoon, Kuparinen muistuttaa.
Tero Kuparinen toteaa apostoli Paavalinkin aikanaan tavanneen ihmisiä torilla.
– Uutta on se, että tarjoamme nyt kahvit.