Ortopetin eläinlääkärin Hanna-Leena Terhosen hevosella Fiscolla on vaaleanpunainen nenä. Kärpässuoja suojaa nenää palamiselta.
Ihmiset eivät ole ainoita, jotka kärsivät kuumuudesta. Myös karvapeitteisillä eläimillä on viime aikoina ollut tukalat oltavat. Toijalan Kurvolassa sijaitsevan eläinklinikka Ortopetin eläinlääkäri Hanna-Leena Terhosen mukaan helleaalto ei ollut kuitenkaan torstaihin mennessä näkynyt klinikan vastaanotolla.
– Yhtään lämpöhalvauspotilasta ei ole onneksi ainakaan vielä tullut, Terhonen sanoo.
Terhonen kertoo, että kissan lämpöhalvausta voi olla hankala huomata. Kissojen lämmönsietokyky on myös koiraa parempi. Koiran lämpöhalvaus oireilee muun muassa voimakkaana läähätyksenä, väsymyksenä ja hoippumisena. Lisäksi koira ei välttämättä tule kutsuttaessa luokse.
– Kun näitä oireita tulee, on jo aika kova kiire. Silloin pitää välittömästi viilentää koiraa esimerkiksi suihkussa. Jos sitä ei saa suihkuun, pitää kääriä kylmä pyyhe pään ympärille. Toisaalta, liian kylmällä vedellä ei saa suihkuttaa, jotta koira ei mene alilämpöiseksi, Terhonen neuvoo.
Jäähdyttämisen lisäksi eläin on syytä tuoda eläinlääkäriin, sillä lämpöhalvauksessa munuaiset ja muut sisäelimet ovat vaarassa. Suonensisäinen nesteytys on usein tarpeen. Hoitamattomana lämpöhalvaus voi johtaa eläimen kuolemaan.
– Olen pari kertaa urani aikana nähnyt, että koira on tuotu liian myöhään hoitoon ja mitään ei ole ollut enää tehtävissä, Terhonen sanoo.
Koiran oloa voi helteellä helpottaa esimerkiksi viemällä sen lenkille viileämpään aikaan aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Myös riittävästä nesteytyksestä täytyy pitää huolta. Terhosen mukaan näppärä keino viilentää koiran oloa on puuhastella sen kanssa lasten kahluualtaassa.
– Matkustaessa on syytä ottaa huomioon, että jos autossa ei ole kunnon ilmastointia, ajoitetaan matka viileämpään aikaan. Koiraa ei myöskään missään tapauksessa saa jättää kuumaan autoon parkkipaikalle. Vaikka kaikki ikkunat olisivat auki, kiertää ilma autossa yleensä niin huonosti, että siellä tulee aivan liian kuuma, Terhonen muistuttaa.
Karvattoman eläimen iho palaa auringossa
Karvattomia ja nahkaa myöten trimmattuja eläimiä on varjeltava auringonpaisteelta, sillä niiden iho palaa aivan kuten ihmisenkin iho. Palanut iho on kivulias ja se voi mennä rakkuloille ja kesiä. Paloalueen laajuudesta riippuu onko edessä eläinlääkärireissu vai riittääkö ihon hoitaminen esimerkiksi sinkkisalvalla.
– Iho voi palaa myös sellaisilta hevosilta, joilla on vaaleita merkkejä tai vaaleanpunainen nenä. Meidän hevosilla on kärpässuojia, joissa on turvan päälle tuleva läppä. Palaminen ei ole siis pelkästään kissojen tai koirien ongelma, Terhonen toteaa.
Terhosen mukaan karvaton tai ajeltu eläin tulisi pitää sisätiloissa kaikkein paahteisimpana aikana. Karvattomille koirille voi myös laittaa aurinkorasvaa tai pukea päälle ohuen paidan.
Parturoinnin jälkeen Otolla oli kiire kylpyhuoneesta pois.
Otto pääsi parturiin – auringonpaisteeseen ei ole asiaa
Akaalainen 14-vuotias kissa Otto Kauppinen pääsi viime viikon helteillä parturiin. Otto on rodultaan Maine Coon, joille on tyypillistä paksu, tuuhea ja kuuma turkki. Parturointiin Oton emäntä päätyi siksi, että Oton kotona sisälämpötila kohosi päivän aikana todella lämpimäksi, eikä Otto jaksanut tehdä juuri muuta kuin maata. Ruokakaan ei oikein maistunut.
Ottoa varten on ostettu eläinkaupasta trimmeri, jolla sen turkkia on ajeltu aikaisempinakin hellekesinä. Koska Otto on harvinaisen rauhallinen kaveri, sujui karvojenajeluoperaatio varsin helposti. Tapahtumapaikka oli kylpyhuone, sillä muuten karvat olisivat valloittaneet koko asunnon. Ajeluun tarvittiin pääparturi ja avustaja, joka piteli Ottoa paikoillaan. Tosin, Otto ei erityisemmin edes rimpuillut vastaan, ainoastaan liikehti levottomasti.
Oton turkissa on selkäpuolella tummanruskeaa ja mustaa karvaa ja vatsapuolella valkoista. Trimmeri puri hyvin tummaan karvaan, mutta valkoinen karva oli huomattavasti untuvaisempaa, ja se tukki koneen melko nopeasti. Pääparturi päättikin melko pian, että mahapuolen karva jätetään ajelematta. Ihailevia katseita Otolle ei luultavasti lähiaikoina heru, sillä kokonaisuus jäi varsin resuiseksi. Pääasia on kuitenkin, että parturoinnin jälkeen Otto jaksoi jälleen leikkiä kissakaverinsa kanssa ja ruokakin maistui.
Otto on sisäkissa, joka ei ulkoile muuten kuin valjaissa. Turkin kasvamiseen asti Otto pääsee ulkoilemaan ainoastaan silloin kun kotipihalla on varjoa eikä aurinko porota. Ulkona itsekseen liikkuvien kissojen turkkia ei saa ajella, sillä niiden iho voi palaa. Parturointia ei saa myöskään tehdä saksilla, sillä niillä voi saada paljon vahinkoa aikaan.
Otto ei ole aivan tyytyväinen ulkomuotoonsa, mutta parturoinnin jälkeen olo helpotti kummasti. Oton kaveri Onni hämmästelee taustalla Oton parturoitua turkkia.