Miia Koskinen osallistui keväällä perhehoitajien valmennukseen ja odottaa nyt ensimmäistä asiakasta kotiinsa. Koskisen omaan perheeseen kuuluu neljä sukupolvea. Perheenjäsenistä vanhin on 93-vuotias Kalervo Koskinen. Miian 10-vuotias tytär Miina on perheen toiseksi nuorin.

Miia Koskisen kodissa Toijalan Ketunpesillä tunnelmat ovat odottavat. Ensimmäisen asiakas on tulossa perhehoitokotiin lähiviikkoina Lempäälästä omaishoitajan vapaan ajaksi.

– Kun asiakas tulee meille, katsotaan hänelle ensin huone ja sitten mennään päivän askareiden mukaan. Hän saa olla mukana tai touhuta omia juttujaan, jos haluaa. Sekin sopii. Periaatteessa asiakas tulee perheeseen perheenjäseneksi, Miia Koskinen kertoo.

Lisää tilaa seinän takaa

Koskinen asuu perheineen kahden huoneiston rivitalossa. Hän omistaa molemmat asunnot ostettuaan viime keväänä naapurihuoneiston perhehoito-toimintaa silmällä pitäen. Asunnot yhdistettiin puhkaisemalla asuntojen välinen seinä.

– Nyt meillä on kuusi makuuhuonetta, olohuone, kaksi keittiötä, kaksi pesuhuonetta, kaksi saunaa ja neljä vessaa, mikä on ihan luksusta. Nyt ei minunkaan tarvitse odottaa, että pääsen vessaan, Miia Koskinen nauraa.

Paitsi perhehoidolle lisätila on tervetullut myös Miian omalle perheelle, johon kuuluu neljä sukupolvea. Miian ja tämän lasten Miinan, 10, ja Miikan, 4, kanssa saman katon alla asuvat myös Miian äiti Seija Koskinen ja isoisä Kalervo Koskinen.

Pankkilaina korvasi lottovoiton

Miia on 93-vuotiaan vaarinsa omaishoitaja ja Miian äiti sairastaa MS-tautia, minkä takia yhteinen koti on tuntunut perheestä turvalliselta ratkaisulta.

Rivitalon naapuriasunnot on yhdistetty puhkaisemalla väliseinä. Uudesta huoneesta tuli olohuone.

– Äidin kanssa haaveilimme, että ostaisimme naapuriasunnon, jos saisimme lottovoiton. Lottovoittoa ei tullut, mutta kun asunto tuli myyntiin, menin pankkiin, sain lainan ja ostin sen. Olimme sitä mieltä, että kyllä meille mahtuisi vielä lisää mummoja ja vaareja, Miia Koskinen toteaa.

Miia on koulutukseltaan lähihoitaja ja suorittanut kotityöpalvelujen ammattitutkinnon. Viimeiset pari vuotta hän on toiminut kotityöpalveluyrittäjänä, jonka asiakkaista suurin osa on siivous- tai suihkutusapua tarvitsevia ikäihmisiä. Yrittäjän työnsä vuoksi Koskisen aikoo keskittyä perhehoidossa asiakkaisiin, joiden tarve osa-aikaista tai lyhytaikaista.

– Jos perhehoito olisi kokoaikaista, silloin minun pitäisi lopettaa muut työt, mihin en halua lähteä ainakaan vielä, Miia Koskinen miettii.

Miia Koskinen kävi keväällä Kehitysvammaisten ja ikäihmisten perhehoidon yksikön järjestämän perhehoitajien ennakkovalmennuksen. Koskisen kotiin asiakkaat tulevat kuntien ohjaamina toimeksiantosopimuksilla, joista ensimmäisen Koskinen on tehnyt Lempäälän kunnan kanssa. Korvauksena perhehoitajalle maksetaan hoitopalkkio ja kulukorvaus.

Realistiset käsitykset tulevasta

Miia Koskista jännittää eniten lastensa suhtautuminen perhehoitoon tuleviin asiakkaisiin.

– Lapset ovat olleet innoissaan siitä, että meille tulee lisää ihmisiä, mutta miten sitten oikeasti on, kun näin tapahtuu, hän miettii.

Naapuriasuntojen yhdistämisen ansiosta käytössä on kaksi keittiötä. Miia Koskisen mukaan pienempi keittiö on iltapala- ja leivontakeittiö.

Hän uskoo perheellä olevan kuitenkin varsin realistiset käsitykset tulevasta.

– Tämä ei muuta meidän päivärytmiä tai elämää niin paljon kuin ehkä jossain niin sanotussa tavallisessa perheessä. Me olemme tähänkin asti asuneet vaarin ja äidin kanssa ja meidän elämänrytmimme on jo nyt sen mukainen.

Koskinen on kotityöpalveluyrittäjänä nähnyt, että kodinomaiselle hoitovaihtoehdolle on tarvetta.

– Samanlaisia vaareja ja mummuja on hirvittävän paljon. Jos ei ole sukulaisia tai jos sukulaiset eivät pysty olemaan läsnä, aiheuttaa se turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Turvattomuus heikentää elämänlaatua.

Äänestämättä ei jätetä

Koskisilla on omakohtaisia ja hyviä kokemuksia perhehoidosta. Viimeksi kun Miialla oli omaishoitajan vapaa, Kalervo-vaari oli kolme päivää toisessa akaalaisessa perhehoitokodissa, jossa päivät kuluivat paremmin kuin kaupungin tehostetun palveluasumisen yksikössä.

– Jos kaikki perhehoitokodit ovat samanlaisia, menen sinne mielelläni, Kalervo Koskinen sanoo.

Kalervo Koskinen harmittelee, ettei pystynyt perhehoidossa osallistumaan kotiaskareisiin. Koskinen teloi tammikuussa vasemman kätensä kaaduttuaan presidentinvaalin äänestysreissulla.

– Vaari meni niin lujaa edellä, etten ehtinyt ottaa kiinni, kun hän olikin jo mukkelis makkelis. Mutta ensin käytiin äänestämässä, ennen kuin lähdettiin lääkäriin Valkeakoskiin, Miia Koskinen toteaa.

–  Kyllä äänestää täytyy, muuten olisi jäänyt äänestämättä, Kalervo Koskinen huomauttaa.

Pirkanmaalla etsitään uusia perhehoitajia kehitysvammaisille ja ikäihmisille

Pirkanmaan kuntia palveleva perhehoidon yksikkö etsii uusia kehitysvammaisten ja ikäihmisten perhehoitajia. Perhehoitajien ennakkovalmennukseen voi hakea 5.9. saakka.
Perhehoitaja voi toimia omassa kodissaan tai perhehoidettavan kotona. Perhehoito voi olla pitkäaikaista, jolloin henkilö muuttaa pysyvästi perhehoitajan luo tai tilapäistä, jolloin perhehoidossa ollaan päivä tai sovitun jakson ajan.
Perhehoitajalta vaaditaan kiinnostusta ja soveltuvuutta tehtävään. Perhehoitajalle maksetaan hoitopalkkiota ja kulukorvausta. Lisäksi hänelle voidaan maksaa erikseen harkittavaa perhehoidon käynnistämiskorvausta. Perhehoitaja saa tuekseen vastuutyöntekijän. Lisäksi on tarjolla koulutusta ja vertaistukea. Perhehoitajien ennakkovalmennus järjestetään 3.10.–28.11. Tampereella.
Kehitysvammaisten ja ikäihmisten perhehoidon ylläpitämässä perhepankissa on tällä hetkellä 180 perhekotia, joista suurin osa sijaitsee Pirkanmaalla. Akaassa on tällä hetkellä kolme perhekotia.

Koskisen perheen käytössä on Ketunpesillä sijaitsevan rivitalon molemmat asunnot.

Miia Koskinen on hankkinut makuuhuoneisiin Urjalan vanhainkodin huutokaupasta kaksi sairaalasänkyä.