Kesäkuussa 1918 elämä alkoi pikkuhiljaa asettua lähes normaaleihin uomiinsa, vaikka melkein kaikesta oli puutetta. Elintarvikkeista oli pulaa, ja kesti jonkin aikaa ennen kuin kauppoihin saatiin myytävää. Tosin, rahaakaan ei juuri ollut ostosten tekemiseen. Elintarvikelautakunta jakoi kesällä ruokaa suurimmassa puutteessa oleville perheille.
Kesäkuun lehdissä ilmoitettiin neljästä huutokaupasta ja kahden huvilan myynnistä. Puuseppä Emil Kanervan perikunta huutokauppasi työkaluja, lautaa, höyläpenkkiä, tahkoa, huonekaluja ja taloustavaraa.
Paikallislehden ilmoituksissa tarjottiin ostettavaksi hevosia, lehmiä, soutuvene, kaakeleita, päreitä ja lumppuja. Olga Aho ilmoitti silittävänsä akkunaverhoja ja Jalmari Kulmala oli kirjakaappia vailla. Armas Lauhkonen etsi hevostaan ja lupasi löytäjälle 500 markan palkkion.
Lahdensuun kauppa 1910–1920-luvulla.
Kunta käski asukkaat siivoamaan
Toijalan suojeluskunta ilmoitti lehdessä perustavansa ompeluseuran ”niin pian kuin wain saadaan hiukankin aineita kokoon”. Lahjoituksina annettavia pyyheliina- ja tyynywaarukankaita sekä sukkalankaa otti vastaan rouva Lahdensuu.
Edvard Sjöstedt puolestaan tarjosi kantakirjaoriaan Roiman Reimaa astutukseen. Hän lupasi ilmoituksessaan antaa astutusmaksusta puolet takaisin ellei tamma tule tiineeksi. Astutuksen uusiminen oli ilmaista.
Kesäkuun ensimmäisessä paikallislehdessä kuulutettiin, että Akaan kunnan terveyssääntöjen määräyksen mukaan tulisi kaikkien kunnan alueella asuvien siistiä pihansa, käymälänsä ja asuinhuoneistonsa: ”Kalkkia on kylwettäwä lian saastuttamille alueille ja lysoolia käytettäwä lattioiden, owien ja huonekalujen pesussa. Warokaa taudin tartuntaa! Puhtaus ennen kaikkea!”
Kulkutautien leviämisen estämistä kuulutettiin myös lehden seuraavassa numerossa: ”Paitsi asuinhuoneet, pitäisi myös pihojen nurkat puhdistaa kaikesta törkystä, mikä wain on taudin basillien tyyssijana. Näin kesällä on myöskin huomattawa, että kärpäset owat monen taudin lewittäjiä. Häwitä siis kärpäset huoneistostasi”.
Myöhemmin kesäkuussa Akaan terveyslautakunta kuulutti: ”Piirilääkärin määräyksen mukaan ovat Akaan kunnan asukkaat welwolliset rokotuttamaan itsensä lain määräämän sakon uhalla”.
Kunta komensi asukkaat siivoamaan.
Akaan kirkossa vietettiin kuun lopulla lähetysjuhlaa. Juhlan tarjoilun järjestäminen aiheutti kuitenkin juhlatoimikunnalle ongelmia. Kesäkuun 15. päivän lehdessä pyydettiin: ”Jos joku lähetystyön ystäwä woisi asiaa awustaa pienemmälläkin rawinto-awulla, waikkapa antaisi leiwän tai puolikkaan, niin olisi wieraille wähän annettawaa. Maitotilkkakin olisi terwetullut”.
Positiivinen uutinen oli, että Akaan pappilasta sodan aikana viety kalkki ja viinikannu löytyivät ehjinä vaatearkusta Hämeenlinnasta. Kun ne oli uudelleen kullattu ja hopeoitu, ne olivat kuin uudet.
Toijalan WPK:n palokunta lopetusuhan alla
Toijalan WPK:n kalustohuoneella kesäkuun 26. päivänä pidettyyn kokoukseen osallistui vähäinen määrä jäseniä. Tilaisuudessa pohdittiin vakavasti pystytäänkö palosammutustoimenpiteitä enää hoitamaan harvalukuisella väellä, kun yleisökään ei antanut kannatusta. Ehdotettiin koko homman lopettamista ja omaisuuden myymistä velkojen lyhennykseen. Loppujen lopuksi päätettiin kuitenkin pitää uusi kokous tiistaina 2.7. ja keskustella vielä asiasta, toivoen että paikalle tulisi enemmän asiasta kiinnostuneita.
Wiialan WPK:n talolla pidettiin pitkästä aikaa iltamat. Lehti-ilmoitus mainosti: ”Ohjelma waihtelewaista”.
Partiotyttötoiminta aloitettiin uudelleen. Lehdessä kuulutettiin uusia ja vanhoja partiotyttöjä kokoontumaan Toijalan Palokunnan kentälle 19.6. kello 7 i.p.
Lehdessä kerrottiin myös, että tohtori (myöhemmin arkkiatri) Arvo Ylppö, vietti kesälomaansa kotitalossaan Toijalassa. Ylppö oli alkuvuodesta nimitetty Saksan suurimman lastensairaalan ylilääkäriksi.
Toijalan WPK:n kalustohuonella pohdittiin pystytäänkö palosammutustoimenpiteitä enää hoitamaan harvalukuisella väellä.
Arvo Ylppö vietti kesää Toijalassa.