Vastalakitetut ylioppilaat pääsivät ensitöikseen laulamaan Gaudeamus igitur -laulun. Kuva: Oona Eskeli
Akaan lukion lukuvuoden päätöstilaisuudessa lauantaina juhlittiin yhteensä neljääkymmentä uutta ylioppilasta. Tilaisuuteen kuului lakituksen ja ylioppilaaksi julistamisen lisäksi muun muassa puheita ja musiikkiesityksiä.
Akaan lukion pitkäaikainen rehtori Tuovi Ronkainen jäi eläkkeelle huhtikuussa, ja uudeksi rehtoriksi on valittu Juha Alenius Tampereelta. Uusi rehtori aloittaa toimessaan kuitenkin vasta elokuussa, joten tilaisuuden vetovastuu oli lukion vararehtorilla Mira Heikkilällä, joka on yleensä seurannut lakitustilaisuudet opettajakollegoidensa kanssa yleisön puolella.
Lukiossa ja yläasteella biologiaa ja maantiedettä opettava Heikkilä korosti puheessaan kaikkien ylioppilastutkintojen arvoa ja muistutti, että todistuksen saaminen on jo itsessään arvokasta. Hänellä oli viesti myös uusille ylioppilaille.
Vararehtori Mira Heikkilä avasi lakkiaistilaisuuden ja suoritti uusien ylioppilaiden lakituksen ryhmänohjaajien avustuksella. Lukiossa ja yläasteella biologian ja maantieteen opettajana toimiva Heikkilä tunsi olevansa puhujanpöntössä hieman väärässä paikassa väärään aikaan, mutta kutsui tehtävää ainutlaatuiseksi kunniaksi. Kuva. Oona Eskeli.
– Älkää vilkuilko liikaa sivuille mitä muut tekevät. Luottakaa omiin päätöksiinne ja pitäkää päämääränä onnellisuutta, teillä jokaisella on paljon annettavaa.
Sähköisissä kokeissa on kehittämistä
Ystävykset Katariina Kivistö-Rahnasto ja Véra Koskinen olivat lakitustilaisuuden jälkeen helpottuneita ja iloisia. Sekä Katariinalle että Véralle lukio-opinnot olivat selkeä valinta.
Katariina oli päättänyt jo hyvissä ajoin mennä omien sanojensa mukaan tuttuun ja turvalliseen Akaan lukioon, Véra puolestaan haki sinne jälkihaussa. Heidän kirjoituksensa menivät sekä oman tason mukaisesti että hiukan sen alle.
Katariina Kivistö-Rahnasto (vas.) ja Véra Koskinen treenasivat kirjoituksiin omien sanojensa mukaan ihan ahkerasti, mutta parannettavaakin oli. Molemmat suunnittelevatkin joidenkin kokeiden korottamista syksyllä. Jatkon suhteen on tehty muutenkin jo töitä, sillä kuusivuotiaasta asti armeijaan halunnut Véra suuntaa tammikuussa Niinisaloon ja Katariina on päässyt läpi Vakava-kokeesta ja suuntaa Raumalle ja Joensuuhun soveltuvuuskokeisiin käsityöopettajaksi pääsemistä varten. Kuva: Oona Eskeli.
– En voi sanoa, että ällän paperit olisivat tulleet, mutta ihan omaa tasoa, ja siihen täytyy olla tyytyväinen, Véra summaa.
– Minulla meni omaan tasoon nähden huonommin, kun jännitti niin paljon. Lisäksi kärsin migreenistä ja siinä suhteessa sähköiset kirjoitukset ei ole ihan parasta, Katariina myönsi.
Tämän kevään ylioppilaat tekivätkin jo monia ylioppilaskokeita sähköisesti, ja nykyisten suunnitelmien mukaan ensi keväänä ruutupaperille ei tehdä enää yhtäkään arvosteltavaa suoritusta. Katariina peräänkuuluttaa tarkkuutta ja huolellisuutta sähköisten kokeiden suunnittelussa ja toivoo, etteivät kokeet mittaa jatkossa ainoastaan teknologian hallintaa.
– Jos tehtävät suunnitellaan oikein, sähköinen koe on hyvä ja nopea. Tehtävätyyppien kanssa pitää olla tarkkana, ettei sinne laiteta ihmisille taattuja migreenikohtauksia, Katariina ohjeistaa.
Pieni lukio hoivaa
Uuden ylioppilaan puheen pitänyt Valma Välimäki muistutti, että jokainen uusista ylioppilaista on saavuttanut melkoisen etapin erilaisista kompuroinneista, kokeiden sudenkuopista ja vaihtelevasta ahkeruudesta huolimatta.
Valma Välimäki hehkutti uuden ylioppilaan puheessa Mira Heikkilän tapaan kaikenlaisia suorituksia.
– Harvalta meistä tämän päivän jälkeen kysellään laudaturien tai approbaturien määrää. Huomisesta eteenpäin rakennamme oman polkumme, ja siellä tulevaisuuden ammateissa ja elämässä on tärkeämpää olla hyvä ihminen, kuin täydellinen ylioppilas.
Välimäki kiitteli sitä, että Akaan lukiossa tekemättömien kurssien perään kysellään ja opiskelijoiden ja puuttuvien suoritusten perässä tarvittaessa myös juostaan käytävillä. Myös Katariina ja Véra nostavat välittämisen ja hoivaamisen kulttuurin pienen lukion suureksi vahvuudeksi.
– Pieni ja mukava koulu, he summaavat.
Riemuylioppilaita kannustettiin opiskelemaan yötä päivää
Lakkiaistilaisuuteen osallistui myös riemuylioppilaita eli 50 vuotta sitten Toijalan yhteislyseosta valmistuneita ylioppilaita. Riemuylioppilaiden keräämä Civis 50 -stipendi oli tänä vuonna suuruudeltaan 2000 euroa, ja se jaettiin kolmen opinnoissaan hyvin menestyneen ylioppilaan kesken.
Riemuylioppilaan puheen pitänyt Pekka Kansanen kertoi puheessaan arvostavansa vanhoja perinteitä, koska ne jättävät syvät, vanhuuteen saakka säilyvät muistijäljet. Muistiin ovat jääneet myös koulun kurinpitokäytännöt. – Vallattomuuksista ja huonosta käytöksestä rangaistiin muistutuksella, jälki-istunnolla tai kollektiivisella jälki-istunnolla, jos syyllistä ei saatu kiinni, Kansanen listasi.
Riemuylioppilaan puheen piti filosofian tohtori Pekka Kansanen. Hän onnitteli uusia ylioppilaita heti puheensa alkajaisiksi ja totesi, että ylioppilaaksi pääseminen on aivan erityinen hetki.
Onnitteluiden lisäksi Kansasen puheeseen sisältyi paitsi menneiden muistelua myös tulevaisuuden kriittistäkin tarkastelua. Kansanen kertoi arvostavansa sitä, että kouluissa noudatetaan yhä vanhoja perinteitä, kuten penkinpainajaisia ja Suvivirren laulamista, ja ilmaisi myös mielipiteensä koululomien oikeasta ajankohdasta.
– Ainakin itselleni koulujen päättäjäispäivä kevään ja kesän parhaana taitekohtana oli vuoden paras päivä. Edessä oli ihana loma raikkaassa alkukesän luonnossa. Kehottaisinkin koulun uudistajia vielä kahteen kertaan miettimään, olisiko viisasta venyttää kouluvuoden päätöstä juhannukseen saakka. Yhtenä perusteenahan on mainittu alkukesän kolea sää, Kansanen hauskuutti viitaten tämän vuoden poikkeuksellisen lämpimään alkukesään.
Arvosanat kuulutettiin
Pekka Kansasen mukaan vuonna 1968 valmistuneista 62 ylioppilaasta riemuylioppilasjuhlaan saapui 34. Riemuylioppilaat muistelivat omaa juhlapäiväänsä porukalla ennen lakkiaisjuhlan alkua.
– Oli se juhlallinen tilaisuus. Mielestäni silloin luettiin arvosanat ääneen, mikä ei tänä päivänä tulisi kuuloonkaan, Raija Myllys-Kauppinen sanoo.
Heidän juhlassaan ei myöskään juhlistettu vanhoja ylioppilaita. Antero Pykälä muisteli, että riemuylioppilaskäytäntö olisi laitettu vireille sota-aikana 1940-luvulla. Hän myös kertoi löytäneensä netistä tiedon siitä, että Toijalassa on ollut riemuylioppilasjuhla ainakin vuodesta 2007 alkaen.
Opiskelu ennen sikareita ja konjakkareita
Riemuylioppilaiden käymä lyseo erosi aika tavalla nykylukiosta. Virpi Ilmavirta (os. Sihvonen) kutsui silloista opetusta säntilliseksi ja hyvin opettajajohtoiseksi, ja muistutti, että silloin hylätty ylioppilaskoe merkitsi heti hylättyä tutkintoa.
Riemuylioppilaat Osmo Mäenpää (vas.), Antero Pykälä, Virpi Ilmavirta (os. Sihvonen), Raija Myllys-Kauppinen, Marja-Leena Julin (os. Leino) ja Heli Rinta (os. Kolari) ovat yhtä mieltä siitä, että opettajilla oli heidän aikanaan suuri vaikutusvalta. Kuva: Oona Eskeli
Riemuylioppilaat olivat yhtä mieltä siitä, että opettajat olivat tiukkoja mutta hyviä. Heli Rinta (os. Kolari) totesikin, ettei heidän aikanaan juurikaan syrjäydytty, koska silloin täytyi pitää puolensa.
– Meidän latinanopettajamme Veikko Salosen sanoin, kun opiskellaan, niin silloin opiskellaan yötä päivää. Sitten kun on opiskeltu ja saatu tällainen hyvä ammatti, sitten voi poltella sikareita ja ottaa konjakkareita, Heli Rinta tiivisti ajan hengen.