Väinämöisen osassa esiintyi Kalle Koskinen.
Suomen kansalliseepos Kalevala innoitti Petite Ballerinan oppilaita ja opettajia valmistamaan aiheesta kevään näytöksen, joka esitettiin 4.5. Esitykseen oli poimittu Kalevalasta keskeisiä kohtauksia.
Taru kertoo, että muinoin aikojen alussa oli vain vettä ja ilmaa. Veden ja ilman keskellä leijui usva. Näyttämölle saapui Kiira Larmi Usvattarena Sirujen kanssa. He loivat tilaan harsoillaan ja taidokkaalla tanssillaan näkymän usvasta.
Seuraavaksi näyttämölle saapui Väinämöinen kanteletta soittaen. Soitto houkutteli kalat nousemaan vedestä ja metsän eläimet tulivat kuuntelemaan soittoa. Koulun nuorimmat oppilaat, kolmevuotiaat pallerot ja satubalettilaiset, tanssivat kaloina, pupuina, ruusuina ja haltijatartähtinä keskittyen hartaudella rooleihinsa.
Väinämöisen ja Joukahaisen kohtaus kosketti
Esitys jatkui kun kylmässä Pohjolassa asuva Joukahainen haastoi Väinämöisen mittelöön siitä kumpi heistä on vahvempi. Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon. Päästäkseen pälkähästä Joukahainen lupasi sisarensa Ainon Väinämöiselle puolisoksi. Aino ei huolinut vanhaa ukkoa ja pakeni mereen.
-10
8–10 -vuotiaat balettilaiset esittivät liekkejä.
Kalle Koskinen Väinämöisenä, Reima Leisiö Joukahaisena ja Elli Löövi Ainona loivat kohtauksesta koskettavan.
Seuraavaksi Väinämöinen lähti kosimaan ilkeän Louhen tytärtä, Pohjolan neitoa. Pohjan akka Louhi halusi palkkioksi naisesta Sammon, joka tuotti omistajalleen kaikkea hyvää, rikkautta ja mannaa.
Lieskat leiskuivat Sammon taonnassa
Liekit leiskuivat Alina Sirenin suunnittelemassa tanssissa 8-10 -vuotiaille balettilaisille. Tytöt tanssivat käsivarret kauniissa linjassa, polvet ja nilkat ojennettuina eläytyen liekkiteemaan. Tuija Touhusen showjazz-alkeisryhmän tanssi kuvasi rytmikkäästi Sammon taontaa.
Näytöksen ensimmäinen osa päättyi Nina Viialan suunnittelemaan ja Minttujen esittämään suottarien tanssiin. Koreografia loihti näyttämölle suon kammottavat oliot painajaismaisen karmivan musiikin soidessa.
Väliajan jälkeen vauhtiin pääsi Lemminkäinen, joka lähti kosimaan Pohjolan tytärtä. Louhi vaati palkkiokseen sekä Hiidenhirven että Tuonelan joutsenen. Alma Koskinen Lemminkäisenä eläytyi tanssiin täysillä ja osoitti hallittua tanssin tekniikkaa pyydystäessään Hiidenhirveä sekä Tuonelan joutsenta.
Kerttu Grandell ja 9–11 -vuotiaat balettitanssijat esittivät hiidenhirveä ja pikkuhirviä.
Kerttu Grandell hiidenhirvenä oli näyttävä ja ilmaisullinen. Pikku hirvet eli 9-11 -vuotiaat balettilaiset pelastivat hiidenhirven joutumasta Lemminkäisen kynsiin. Alina Sirenin koreografiassa oli jännitystä, tanssijat notkeita ja keskittyneitä aiheeseen.
Seuraavaksi näyttämölle syntyi tanssin ja valaistuksen keinoin synkkä Tuonelan joki joutsenineen, jotka pelastivat Tuonelan joutsenen Louhin kynsistä. Kohtaus oli kaunista ja jännittävää katsottavaa aihetta kuvaavan koreografian ja taitavien tanssijoitten ansiosta. Netta Sievolan tanssin taidot riittivät Tuonelan joutsenen vaativaan rooliin.
Näytös päättyi Pohjolan ja Väinölän väen tappeluun Sammosta. Showjazz-ryhmän edistyneet, Mintut ja Sirut tanssivat voimakkaasti, notkeasti, ja riehakkaan hallitusti. Heillä on tanssi hallussaan.
Sampo hajosi pieniksi palasiksi onnea tuomaan. Kalevan maitten tarinoita kerrotaan vielä tänäkin päivänä.
”Ei huono esitys”, sanoisi muuan tunnettu tanssija.
Mirjam Airio-Murola
Rooleissa:
Väinämöinen: Kalle Koskinen, Joukahainen: Reima Leisiö, Lemminkäinen: Alma Koskinen, Louhi: Tuana Hakala, Aino: Elli Löövi, Pohjolan tytär: Katinka Salmipuro, Lemminkäisen äiti: Tyyne Sihvonen, Lohikäärme: Ansa Neuvonen, Tuonelan joutsen: Netta Sievola, Usvatar: Kiira Larmi, Pohjolan ja Väinölän väki: Mintut, Sirut ja balettiryhmä.
Koreografiat: Nina Viiala, Alina Siren, Tuija Touhunen, Brie Rousku ja Mirjam Airio-Murola.
Valot ja ääni: Showpower.
Suunnittelu ja ohjaus: Alina Siren
Kertoja: Alina Siren
Tuotanto: Murola Group Oy / Keep Dancing
Mirjam Airio-Murola
Joutsenien tanssista vastasi edistyneiden ryhmä.