Räätäli Johan (Juho) Viktor Vuori toimi 1918 punaisten lentävän ratsuosaston päällikkönä Toijalassa. Räätälinsälliksikin kutsuttua Vuorta pidetään yhtenä punaisten pahimpana murhamiehenä ja mainetta lisäsi 1918 Suomen Kuvalehdessä julkaistu valokuva sapelia heiluttavasta päälliköstä. Saima Lydian kanssa naimisissa olleella Vuorella oli kuitenkin viisi lasta, joista 1910 syntynyt kuuromykkä Irja Kaarina oli akaalaisen Aarre Nummisen äiti.
Juho Vuori. Kuva Esko Korkeamäen kirjasta Työväen alkutaival Akaassa.
– Äiti kertoi, että he lähivät Toijalasta junalla pakoon. Isä ratsasti junan vierellä niin pitkälle kuin mahdollista ja heilutti kättään. Oli kuulemma komea mies. Tämä oli äidin ainoa muisto isästään, kertoo Aarre Numminen sata vuotta myöhemmin.
Kylmäkosken ja Akaankin kunnallispolitiikassa sosialidemokraattina vahvasti vaikuttanut Aarre Numminen ei ole aikaisemmin isoisänsä tarinaa muistellut. Nyt on sen aika. Tilinteko tämä ei ole, isoisän mainettakaan Numminen ei halua puhdistaa.
– Äiti sanoi, että isä oli punaisten johtajia. Hän korosti sitä, että kun he olivat vähäväkisiä, joilla ei ollut paljon tulevaisuutta eikä menneisyyttä, köyhiä kun olivat, köyhien asialle uskouduttiin. Äiti sanoi isää vahvaluonteiseksi mieheksi, joka tiesi mitä teki.
Räätälinsälliksi Toijalaan
Hämeenlinnassa 1889 syntynyt Juho Vuori muutti Parkanosta räätälinoppiin Toijalaan. Parkanossa syntyi perheeseen 1915 neljäs lapsikin Selma Regina. Vapaussoturi-lehdessä vuonna 1979 kirjoitti A.E. Erkka (Eberhardt) Vuoren työskennelleen Viitasen verstaassa.
”Hän oli nuori ja erittäin kalvakka, hennon hento kulkuräähkä. Naamaltaan kuin lähetysseuran kuoropoika. Pää pieni, pyöreähkö kuin valkoisella kissalla. Ompelevat, jo riippuneen valkolihan väriset räpylät, vievät ajatukseni Toijalan ikivanhan kivisakasti alla monia vuosisatoja arkussaan kuihtuneeseen kalman kelmeään tytön muumioon.”
Juho Vuoren kuva vuonna 1924 julkaistusta kirjasta Kunnian kentiltä.
Kirjoituksen sävyyn lienee vaikuttanut Juho Vuoren myöhempi elämä. Tämäkin teksti löytyy Aarre Nummisen arkistosta.
– En minä tätä peittelemään lähde, enkä pysty kieltämäänkään. Muutamista jäljelle jääneistä kuvista ei kuitenkaan tällaista voi päätellä. Kai se oli enempi valkoisten kannanotto, minkälainen räätälinsälli oli, sanoo Numminen vakavana
Arkistosta löytyy myös Saima ja Juho Vuoren rauhallinen ja elämänmyönteinen yhteiskuva, ilmeisesti hääkuva, joka puhuu omaa kieltään. Pariskunta vihittiin 24.7.1910.
Saima ja Juho Vuori ilmeisesti vihkikuvassaan.
– Räätälinpöytä on minulla vielä olemassa. Nauman-merkkinen ompelukonekin oli pitkään, mutta ei enää.
Aina puhuttiin, mutta ”puolella suulla”
Vuonna 1939 syntynyt Aarre Numminen on tiennyt isoisänsä maineen aina. Aarre varttui Lintumaalla kuuromykän äidin Irjan ja kuuron isän Aukusti Nummisen lapsena. Isän kuuro meni tulirokossa 10-vuotiaana.
– Yleisestikin siitä puhuttiin, mutta aina puolella suulla. Kotona kyllä puhuttiin paljonkin. Kerrotaan, että isän isä Juho Numminen oli teurastamassa sikaa Pusalla kun Juho Vuori tuli. Tämä sanoi Vuorelle suoraan: älä tule tänne mitään tekemään. Ja Vuori totteli.
Juho Vuorella oli komennossaan 12 miestä. Lintumaallakin Vuori miestensä kanssa vieraili, ottaen taloista aseita, karjaa ja viljaa punakaartin tarpeisiin.
– Isoisän maine tiedettiin, mutta en minä siitä kärsinyt. Enemmän kärsin siitä, että olin kuurojen vanhempien vesa. Yksi ison talon tytär sanoi vanhemmilleen kuullessaan minun 4H-kerhossa puhuvan: ei se hullu olekaan, sehän puhuu. Tämä koski kovasti, ja kyllä minä koulukiusattukin olin, mutta Juho Vuoresta sain olla rauhassa.
Nuoren miehen vimmaa
Sisällissodan syttyessä Juho Vuori oli 28-vuotias räätäli. Marko Tikan kirjassa Kenttäoikeudet, Vuori kuvataan ajalleen tyypillisenä keskiluokkaan pyrkivänä nuorena, joka ei ollut välttämättä poliittisesti aktiivinen, mutta kuitenkin poliittisesti ajatteleva. Kokemukset useista työpaikoista ja epäsäännöllinen elämä toivat heille sanavalmiutta ja sopeutumiskykyä uusiin tilanteisiin.
Vuosi 1917 palautti Juho Vuorenkin maan pinnalle. Työttömyys toi miehen perheineen asumaan appivanhempiensa mökkiin Toijalaan.
– Kaikkea kerrotaan, mutta minulle ei ole koskaan selvinnyt, miksi isoisä tarttui aseisiin. Jotenkin meillä iskostui se, että hän oli vähäväkisten puolella porvareita – lahtareita – vastaan. Köyhän olot eivät tuolloin olleet kovin kaksiset. Kyllä siinä oikeutta lähdettiin hakemaan, miettii Numminen.
Aarre Numminen ei usko, että isoisä olisi ollut vallankumoustakaan tekemässä. Hän ei edes paennut muiden päälliköiden tapaan Venäjälle, vaikka ilmeisesti tiesi kohtalonsa.
Kuolema liikkui ratsailla
Punaisten lentävien osastojen maine on karu. Totuutta ovat jo vuosisadan höystäneet myös useat kirjailijat, tunnetuimpana Väinö Linna. Ajan ankaruutta kuvaa myös Akaan kirkon kupeessa oleva aseettomina surmattujen muistomerkki.
Saima Vuoren Akaan seurakunnalta saama virkatodistus. Aviomiehen kansalaisluottamus on pyyhitty ja syykin sanotaan vieressä selvästi.
Juho Vuoren johtaman osaston tilillä on useita ryöstöjä ja murhia. Osasto riehui erityisesti Akaassa, Kylmäkoskella ja Urjalassa. Vuoden 1918 Suomen Kuvalehti väittää, että Vuori itse olisi sanonut tilillään olevan 14 murhaa. Aarre Numminen kiistää tämän.
– Hän itse on kertonut vaimolleen syyllistyneensä vain neljän ihmisen murhaan. Riipan, Kärävän ja Kelon murhat Oriniemen sillalla Juho otti kontolleen, samoin yhden murhan Urjalan Välkkilässä. Urjalan tapauksesta löytyy Korkeamäen Eskon kirjasta totuudenmukainen kuvaus. Kun huono pistooli ei toiminut, eikä kaveri kiväärilläkään saanut isäntää hengiltä, Juho otti sapelin ja viilsi kurkun poikki.
Viialan kunnanjohtajana toiminut Esko Korkeamäki on historioitsija eikä kirjailija. Hänen työväenliikettä Etelä-Pirkanmaalla käsittelevät kirjat perustuvat huolellisiin lähdemateriaalien tutkimuksiin. Juho Vuoren osaston edesottamukset on pyritty kirjaamaan tarkasti voittajankin arkistoihin. Kuolema on liikkunut ratsailla ja tätä ei Aarre Numminenkaan pyri peittelemään.
– En minä häpeä tätä, enkä tuomitse. Aika oli tuolloin sellainen. Teki niin kuin teki. Sitä 12-miehen porukkaa pidettiin kauhuna omienkin keskuudessa.
Punaiset vangitsivat Juho Vuoren osastoineen ja kuljettivat Toijalasta Helsinkiin. Vuori pääsi kuitenkin pakenemaan ja ehti vielä rintamalle Vilppulaan. Historioitsija Martti Favorin tietää Vuoren jääneen valkoisten vangiksi Hämeenlinnassa. Siellä tehokas kenttäoikeus on tuominnut Vuoren kuolemaan. Kirkonkirjoihin on kuolinpäiväksi merkitty 30.4.1918. Kukaan ei tiedä varmuudella, mihin punapäällikkö Juho Vuori on haudattu.
Saima Vuori oli tulisieluinen kommunisti koko ikänsä. J.V. Stalinin kuva oli asuinmökin seinällä.
– Siskoni Mirja on käynyt vappuna Riihiniemessä, koska kuvittelee, että Juho on ammuttu täällä ja haudattu. Hämeenlinnan Ahvenistolla on 400 punaisen hauta ja Juho voi olla sielläkin. Urjalalainen kotiseutumies Valo Saikku taas kertoi minulle, että Vuori otettiin Urjalassa metsästä kiinni kaverinsa kanssa ja teloitettiin. Ruumis tuotiin kirkon lähellä olevan kellarin portaille, jossa ihmiset useana päivänä kävivät miestä katsomassa, kertoo Aarre Numminen.
Aarre Nummiselle Suomen vuoden 1918 tapahtumat ovat muutakin kuin luettua tietoa kirjoista. Se on elettyä elämää ja mukana kaiken aikaa. Työväenliikkeen veteraani Numminen jos kuka toivoo, että historia ei koskaan toistaisi itseään.
Aarre Numminen toivoo hartaasti, että Suomen vuoden 1918 tapahtumat eivät toistuisi.