Vallankumouksen ja punakaartin johto tuomitsivat ehdottomasti kaiken terrorismin. Heidän syykseen on kuitenkin pantava tilanne, joka mahdollisti väkivaltaiset ja muut rikolliset teot. Voimattomana se iloitsi jokaisesta yrityksestä hillitä väkivaltaa.
3 päivä maaliskuuta oli Toijalan punaisella kaartilla kokous, jossa m.m. todettiin, että kaartiin oli päässyt pujahtamaan henkilöitä, jotka ovat tehneet vallankumousliikkeelle mitä pahimpia karhunpalveluksia. Heti valittiin kaartin keskuuteen toverioikeus, johon tulivat Aug. Mäenpää (ammuttu 4.5.1918) , Oiva Tulonen (3 vuotta ehdollista), Väinö Mäntylä, K. Koskinen (kuollut vankileirillä 12.7.1918), K. Mäkinen (mestattu 28.4.1918) ja K. Laakso. Tämä toverioikeus ryhtyi toimeensa ja on nyt viikon aikana pidättänyt 8 miestä, joiden toimesta on todistettavasti 4 ryöstömurhaa pantu toimeen. Muillakin paikkakunnilla sietäisi ryhtyä samanlaiseen puhdistustyöhön kuin Toijalassa. Siten päästäisiin niistä lurjuksista, jotka nykyään ovat yksityisillä murhilla ja ryöstöillä häpäisseet vallankumousliikettä. (Työmies 15.3.1918)
Esko Korkeamäki on selostanut tarkkaan oikeudenkäyntiä pöytäkirjojen perusteella. Paikallisista taustoista ja tapahtumista antavat ehkä paremman kuvan Oiva Tulosen puolesta annetut monet todistukset. Poliisikonstaapeli Nestori Kilpi, leipuri Wäinö Aalto ja monet muut todistivat 27.6.1918:
Niinkuin tunnettua toimi täällä kapinan aikana erityinen roistojoukko, jonka toimesta pääasiallisesti kaikki paikkakunnalla tapahtuneet ryöstöt, murhat sekä muut hirmutyöt toimeenpantiin. Tapausten menoa oli kauhulla seurattu kapinallistenkin keskuudessa, kenenkään kuitenkaan uskaltamatta julkisuudessa esiintuoda mitään vastalausetta. Lopuksi kuitenkin rohkeimmat heistä, joista syytetty (mekaanikko Oiva Tulonen) ensimmäisenä, rupesivat julkisesti vastustamaan tihutöiden tekijäin toimintaa, ja muodostivat niinsanotun Toveriioikeuden. Tulos olikin se, että saivat tunnetuimmat pääsyylliset kuten suurmurhaajat Tannerin (Iso Tanner), Forssellin, Wuoren ja Lehdon sekä eräitä muitakin pidätetyksi ja tutkittavaksensa ja silloin ehdotti m.m. syytetty heille kuolemantuomiota. Kuitenkin punaisten esikunnan taholta, joidenkin näennäisten toimenpiteiden jälkeen, roistot vapautettiin ja saivat aloittaa hirmutyönsä. Nyt alkoi paikkakunnalla sama kauhun aika, sillä ei koskaan tiedetty. kuka tulisi heidän uhrinsa olemaan vaan se tiedettiin varmuudella, että he olivat uhanneet tappaa kaikki edellä mainittuun Toverioikeuteen kuuluvat henkilöt. Kuitenkin jäivät heidän uhkauksensa täytäntöön panematta, sillä tapaukset tapahtuivat punaisten viimeisinä vallan päivinä maassamme.
Kirjoittajat eivät tienneet, että neljä miestä oli viety Helsinkiin. He pääsivät vapaiksi mutta määrättiin rintamalle, jossa he olivatkin rintaman murtumiseen saakka. Akaassa murhattiin viimeisen kymmenen päivän aikana yhdeksän miestä, mutta tämä oli lopun hulinaa, jossa tekijät ja uhrit saattoivat olla keitä tahansa. Uhreista vain kaksi oli Akaasta ja Kylmäkoskelta. Sen sijaan Kylmäkosken punaiset surmasivat ennen lähtöään oman pitäjän kuusi talollista, yhden poliisin ja kauppiaan.
Vastaavat yritykset terrorismin hillitsemiseksi epäonnistuivat säännöllisesti.
Sarjaa kirjoittaa historioitsija Martti Favorin.
martti.favorin@pp.inet.fi