Emme pääse vastuusta
Evankelisluterilaisen kirkon Yhteysvastuukeräys on parasta aikaa käynnissä. Keräys on kirkon näkyvimpiä toimintamuotoja yhdessä Kauneimpien joululaulujen kanssa. Meille muistutetaan tavattoman ajankohtaisella tavalla, että emme pääse vastuusta.
Akaan seurakunta järjesti viime viikolla Ystävänpäivätapahtuman. Koolla olivat ne ”pommin varmat” seurakunnan uskolliset, jotka aina tulevat kun kellot soivat. Hyvä niin, mutta viime viikon tapahtuman asia kyllä koskettaa kaikkia muitakin. Seurakuntatalon oven avaa vain nykyään niin harva. Surullista, mutta emme pääse silti vastuusta.
Yhteisvastuukeräys auttaa hädänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja kehitysmaissa. Tuotosta 60 prosenttia ohjataan Kirkon Ulkomaanavun välityksellä katastrofiapuun ja 20 prosenttia kirkon diakoniarahastoon. Tuotosta vielä 20 prosenttia jaa paikallisten seurakuntien avustustyöhön.
Vaikka Euroopassa rajoille aitoja pystytetäänkin ja Itä-Euroopan maat käyttäytyvät vähintäänkin kummallisesti, pakolaiset ovat keskuudessamme jäädäkseen. Suomi on kiristänyt turvapaikkasäädöksiään. Nyt kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita palautetaan kuolemaan. Osa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista katoaa paperittomina joukkoomme. Viranomaiset ja poliitikot pallottelevat ”ongelmaa”. Näin ei ratkaista mitään, näin ei päästä vastuusta.
Yhteisvastuukeräys on helpoin tapa yrittää ratkaista pakolaisongelmaa, jos se edes ongelma on. Kansat ovat liikkuneet maailmassa aina. Suurin liikuttaja on ruoka ja ilmastonmuutos. Yritämme auttaa, koska ongelmat ovat monesti esimerkiksi Afrikan maissa jo niin suuria, että pakolaisleirit ja sijoittamiset muualle ovat ainoita vaihtoehtoja. Meidän, joilla vielä on, kuuluu auttaa. Näin toimii ihminen.
Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys auttaa Etelä-Sudanista pakenevia. Valtio on sisällissodan vuoksi romahtanut ja miljoonat ovat liikkeellä. Jos mitään ei tehdä, tästä kehkeytyy kriisi, joka seuraavaksi näkyy pakolaisina Euroopassa. Uganda ottaa pakolaisia vastaan, mutta yksin tämän maan harteille tulijoita ei voi jättää. 7 eurolla saa maanviljelykoulutuksen yhdelle henkilölle ja 15 eurolla pienviljelijän perustyökalut kuokan, lapion ja kastelukannun.
Mielellään eivät eteläsudanilaiset kotikonnultaan lähde. Kukaan ei ole pakolainen vapaaehtoisesti, eivät onnenonkijatkaan. Tämän tiedämme Suomessa, jossa karjalaiset ja heidän jälkeläiset haikailevat edelleen lapsuuden koivikkoihinsa. Myös moni 1960-luvulla Ruotsiin työn ja hyvän elämän perään lähtenyt tahtoo kotiin.
Yhteisvastuukeräys muistuttaa myös, että meillä Suomessa kaikilla eivät ole hyvin. Peräti 440 000 suomalaiset tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen. Vuonna 2016 seurakuntien yli 300 jakelupisteessä jaettiin EU-elintarviketuen piirissä 104 570 ruokakassia ja tarjottiin yli 11 000 ateriaa. Ja nämä luvut vain kasvavat.
Akaan seurakunnan diakonia-avun tarve on loputon. Se on seurakunnan tärkein työmuoto. On edes yksi paikka, joka auttaa. Pelkästään omin varoin ei seurakunta auttamaan pysty. Sillä on tukenaan akaalaiset yhteisöt ja Yhteisvastuukeräys. Täällä kannetaan vastuuta.
Löperö ei pidä olla, mutta Suomen on otettava takaisin paikkansa humaanina maana. Meillä eivät koskaan asiat ole niin huonosti, ettemme voisi auttaa lähellä ja kaukana.
Viron tasavalta täyttää tulevana lauantaina 100 vuotta. Liput liehumaan. Kun maa astui valoon pimeydestä 1990-luvun alussa, olivat kättä ojentamassa myös tuhannet suomalaiset. Ja tätä eivät kerran autetut unohda koskaan – Virossa tai missä tahansa maailman kolkassa.