Tämän palstan nimi on Pysähdy hetkeksi. Oleellista lienee, mitä kulloinkin sanalla hetki tarkoitamme ja missä yhteyksissä sitä silloin käytämme.
Hetki ymmärretään yleisesti lyhyeksi ajankohdaksi. Toisenlaisen määritelmän hetkelle kuulin, kun olin aikoinaan lukion jälkeen kesätöissä vanhainkodilla. Erään vaarin kysyessä apua johonkin ongelmaansa, kerroin että tulen hetken päästä auttamaan häntä. Tähän vaari totesi, ”vai hetken päästä, tässä talossa se hetki yleensä tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin jaksaa varrota”.
Tänään on muodikasta elää hetkessä, tehdä asioita tässä ja nyt, eikä jäädä odottamaan sitten kun -aikaa. Itse kullekin on varmaan käynyt niin, että kun jonkun asian tekemistä on siirtänyt aina vain eteenpäin, tuleekin sellainen hetki, että aika on hoitanut tilanteen ja enää ei olekaan sitä asiaa mitä alun perin oli tarkoitus tehdä. Hetki on mennyt.
Toisaalta monenlainen kärsimättömyys on myös ajallemme tyypillistä. Ei malteta odottaa hetkeäkään jotakin asiaa tai jonkun asian valmistumista. Kaikki pitää saada tässä, nyt ja heti. Nykyinen some-maailma myös ruokkii ajatusta siitä, että meidän kaikkien pitää olla tavoitettavissa joka hetki, niin sanotusti 24/7. Tämä on johtanut myös siihen, että asioita ja toisten niihin jättämiä mielipiteitä pitää myös kommentoida välittömästi. Joskus voisi olla hyvä miettiä hetki, mitä kommentoi tai millä tavalla kommentoi.
Viime päivinä olemme talvisen sään vallitessa voineet auringon laskiessa nauttia niin sanotuista sinisistä hetkistä. Jonkin määritelmän mukaan tämä hetki kestää noin 40 minuuttia.
Meidän kaikkien elämä rakentuu erilaisista hetkistä. On hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. Käytämme hetkemme kukin omalla tavallamme. Hetkemme koostuvat työnteosta, harrastuksista, perheen arjen askareista, ystävien ja läheisten kanssa vietetystä ajasta. Ruuhkavuosinamme hetket seuraavat toisiaan nopeassa tahdissa, elämä on ikään kuin yhtä joulua ja juhannusta.
Iän karttuessa ja elämänrytmin muuttuessa hetket saattavat myös alkaa tuntua pitkiltä, monilla joskus jopa yksinäisiltä. Silloin jonkun suoma yhteinen hetki kävelyretken, kahvihetken tai vaikka puhelinsoiton muodossa piristää kummasti päivää.
Mutta on myös hetkiä, joiden kulkuun emme voi vaikuttaa. Ne vain tulevat vastaan.
Näistä elämämme iloisista ja surullisista hetkistä lauletaan meille kaikille tutussa virressä ”Päivä vain ja hetki kerrallansa…” seuraavasti:
”Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.”
Saila Kallioinen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen