Reijo Mäkelä (sinisessä paidassa) ja Pekka Järvinen eivät anna iän haitata harrastustaan.
Toijalan Monitoimihallille kokoontuu pelaamaan kaksi kertaa viikossa Valppaan pöytätennisporukka, jonka iäkkäimmät ovat 80-vuotiaat Pekka Järvinen ja Reijo Mäkelä. Molemmat miehet aloittivat harrastuksensa 14–15 -vuotiaina, ja Järvinen on ollut mukana perustamassa myös pöytätennisseura Kylmäkosken Mailaa 1950-luvulla.
– Kylmäkosken Kirkonkylän koulun opettaja Hautamäki ja Riisikkalan koulun opettaja Keva alkoivat puuhata pingisseuran perustamista. Meitä oli iso porukka siinä mukana, Järvinen kertoo.
Pöytätenniksessä miehiä viehättää muun muassa se, että se vaikuttaa positiivisesti tarkkaavaisuuteen, reaktiokykyyn ja huomiokykyyn, joista on hyötyä esimerkiksi liikenteessä. Järvinen ja Mäkelä toteavat myös fyysisen kunnon pysyvän yllä säännöllisen pelaamisen avulla.
Pekka Järvisen (vas.) ja Reijo Mäkelän mukaan pöytätennistä ei tarvitse pelata hampaat irvessä, vaan pelityyli voi olla myös rauhallinen.
– Lisäksi pingis on mukava liikuntalaji, jossa ei pääse itseään kauheasti kolhimaan, Mäkelä tuumii.
Mäkelän kommentin jälkeen Järvinen purskahtaa nauruun.
– Ai ei pääse itseään kolhimaan? Kukahan löi itseään pingismailalla otsaan, Järvinen kysyy pilke silmäkulmassa.
90-vuotiaina pelataan rollaattoriin nojaten
Miesten mielestä nopeatahtinen pöytätennis sopii erinomaisesti iäkkäämmillekin pelaajille. Itse he tosin toteavat, että paikat ovat kankeammat kuin nuorena ja nopeuttakaan ei enää aivan huippuvuosien malliin ole. Pelisilmään ikä ei kuitenkaan ole suuremmin vaikuttanut.
– Silmät ottavat kyllä pallon, mutta muuten sitä ei välttämättä saa enää kiinni, Järvinen naurahtaa.
Reijo Mäkelää (vas.) ja Pekka Järvistä harmittaa, että nuoria ei tahdo löytyä lajin pariin.
Mäkelän ja Järvisen mukaan pöytätennistä ei tarvitse pelata hampaat irvessä, vaan pelityyli voi olla myös rauhallinen. Toistaiseksi peliporukan otteluissa ei ole pisteitä laskettu, vaikka sellaistakin on tosin ehdotettu.
– Ei kai meidän tarvitse niin kauheasti pärjätä, vaikka pisteitä laskettaisiinkin. Pääasia, että on kivaa, Mäkelä miettii.
Miesten mukaan pöytätennis oli takavuosina Akaan alueella hyvinkin suosittu harrastus, ja puulaakijoukkueita löytyi useista eri yrityksistä. Myös kisoja ja turnauksia järjestettiin.
– Mehän kävimme Linnavuoressa kisoissa ja kyllä niitä oli muuallakin. Palkintojakin niistä tuotiin. Itselleni paras saavutus taitaa olla nelinpelin voitto eräässä turnauksessa 1980-luvulla. Minulla oli peliparina vieläpä ihan vieras kaveri, Mäkelä muistelee.
Nykyään molempia harmittaa se, että nuoria ei tunnu lajin pariin löytyvän.
– Nuoret kai tykkäävät harrastaa ennemminkin joukkuelajeja, kuten lentopalloa ja jalkapalloa, Mäkelä toteaa.
Pöytätennistä Mäkelä ja Järvinen aikovat jatkaa niin kauan kuin suinkin jaksavat ja pysyvät terveinä. Molempien toiveissa on, että pelikuntoa riittäisi aina 90-vuotiaiksi asti.
– Voi olla, että sitten täytyy pelatessa nojata toisella kädellä rollaattoriin, Mäkelä nauraa.