Taorminassa iltakävelyllä, vasemmalta oikealle Sini, Aada, Maria, Rosanna, Atte, Fabio ja Silvia, edessä Helmi.
Viialan yhtenäiskoulussa alkoi syksyllä oppilaiden aktiiviseen osallistamiseen ja digitaalisen opiskelun tehostamiseen tähtäävä Erasmus+-projekti. Muut osallistujakoulut ovat Italiasta, Portugalista, Saksasta, Makedoniasta ja pääkoordinaattorimaasta Turkista.
Projektia varten jokainen osallistujakoulu valmistautuu jakamaan muille osallistujille omia hyviä käytänteitään projektin aihealueista.
Ensimmäisessä tapaamisessa 9.–16.12.2017 Sisiliassa, Catanian läheisessä pikkukaupungissa Belpassossa, yhtenäiskoululta oli mukana kuusi 6.–8.-luokkalaista oppilasta: Aada Heiskala, Maria Jouppi, Olli Peltonen, Atte Rantanen, Helmi Saxberg ja Sini Tervonen. Mukana olivat myös opettajat Paula Antila, Anna Kasdaglis, Jenni Koskela, Mari Muhonen, Eija Pennanen ja Anna Saarinen, avustaja Piritta Turunen sekä muutaman päivän ajan myös apulaisrehtori Kaija-Leena Salovaara.
Oppilaat saivat koulupäivinä sekä rautaisannoksen italialaista luokkaelämää että he pääsivät mukaan kokeilemaan käytännössä opettajille esiteltyjä nettipohjaisia tehtäväkokonaisuuksia. Koulupäiviä enemmän oppilaat tuntuivat nauttineen sisilialaisesta elämästä paikallisten kaverien kanssa sekä retkistä.
Kengät jalassa sisätiloissa
Mikä oli ikimuistoisinta matkassa? Aada ja Sini majoittuivat yhdessä Buglion perheessä ja perheen samanikäisestä Silvia-tyttärestä tuli heille viikossa Italian sisko. Tyttöjen mielestä parasta matkassa olikin perheen kanssa puuhaileminen. Aluksi kotona oli kummastuttanut se, että sisälläkin oltiin kengillä ja että nukkumaan mentiin todella myöhään, mutta pian sekä nämä tavat että sisilialaiset poskipusut tuntuivat luonnollisilta. Retki Etnalle sekä vuoren kova tuuli ja sitä vastaan nojaileminen jäivät myös tyttöjen mieleen.
Helmistä Etnan retki oli parasta. Vuorenrinteen kova tuuli hämmästytti häntäkin. Helmin mieleen jäi myös se, kuinka hellästi opas puhui Etnasta ja käytti vuoresta puhuessaan pronominia ”she”, tulivuori on oppaan mukaan naispuolinen. Kaupunkikuvassa Helmi kiinnitti huomiota talojen ränsistyneeseen ulkomuotoon. Kun rakennuksiin sitten astuttiin sisään, ne olivatkin sisältäpäin hienoja eli ulkomuotonsa vastakohtia. Vanhojen kirkkojen ja Belpasson koulun huono sisäilma kiinnitti myös Helmin huomion.
Italialaiset tavat tutuiksi
Nettiongelmien ratkaisua koululla.
Mariasta Catanian lentokentällä isojen tervetuloa-kylttien kanssa vastassa olleet perheet saivat viikon tuntumaan alusta lähtien hienolta. Matkan parhaimpina hetkinä Maria koki perheen kanssa vietetyt illat ja näin opitut italialaiset tavat. Poskipusutkin tuntuivat viikon jälkeen ihan luontevilta.
Etnan lisäksi Taorminan auringonlasku oli Marian mielestä vaikuttava. Lähtöpäivänä oli vaikea erota perheestä ja italian siskoista sekä kavereista. Marian sisilialaisesta perheestä ero tuntui yhtä vaikealta ja tytöllä olikin mukanaan melkoinen määrä perheen antamia lahjoja ja muistoja.
Mykistävä Etna
Olliin olivat lentokentällä vastassa olleet perheet tehneet vaikutuksen samalla tavalla kuin Mariaan. Olli kertoi, että automatkat lentokentältä kotiin ja viikon jälkeen kotoa lentokentälle tehtiin hiljaisuuden vallitessa. Menopäivänä ei vielä tunnettu toisia kovin hyvin ja lähtöpäivänä kurkkua kuristi edessä oleva ero. Ollista onkin hienoa, kuinka hyvin ihmiset voivat ystävystyä ja kiintyä toisiinsa viikon aikana.
Samassa perheessä asui myös Atte, hän kertoo olleensa mykistynyt Sisilian mahtavien maisemien edessä. Etnan näkymät ja voimakas tuuli jäivät muistoihin samoin Taorminan antiikin aikainen amfiteatteri ja maisemat alas laaksoon ja merelle. Ystävystyminen ja sisilialaiset jäähyväiset halejen, kyynelten ja poskipusujen kera eivät hevillä unohdu Aten mielestä. Viikko tuntui loppuvan kesken ja lähdön aika tuli eteen aivan liian pian.
Avoimena uusille elämyksille
Opettajille ikimuistoisinta oli ensinnäkin se ylpeys, jota sai päivittäin tuntea omista oppilaista. Viialalaiset nuoret olivat koko ryhmän kielitaitoisimmat, parhaiten käyttäytyvät, kohteliaimmat sekä avoimimmat tutustumaan italialaiseen elämään ja kulttuuriin. Ruokapöydässä me opettajat pohdimme, onko ruokaan suhtautumisessa avoimuuden taustalla suomalainen kouluruoka: oppilaat ovat tottuneet pikkukoululaisesta lähtien syömään muutakin kuin omia herkkuja. Niinpä kun monet muut reagoivat lounaspöydän anteihin hyvinkin negatiivisesti, olivat viialalaiset aina valmiita maistamaan kaikkea ja saamaan uusia kokemuksia.
Etna koululta katsottuna.
Piano Tavola-Belpasson Giovanni Paolo II -koululla vaikutuksen teki keskikoulun kolmas luokka, meidän ysiä vastaava, joka palkittiin empatiakyvystä ja yhteishengestä. Luokalle oli keskikoulun alkaessa tullut kuuro oppilas, ja jotta hän ei olisi tuntenut oloaan ulkopuoliseksi, koko luokka opetteli viittomaan. Palkitsemisjuhlassa oppilaat pitivät puheita viittomakielellä, ja ne tulkittiin ensin italiaksi ja sitten vielä meille englanniksi.
Viikon alkajaisiksi Giovanni Paolo II -koulun rehtori lausui avajaissanoissaan ajatuksen, joka parhaiten kuvaa Erasmus+-projektien päämäärää tiedollisen oppimisen lisäksi. ”Tapaamiset muuttavat kartalla olevat maat ja paikannimet ystävien kasvoiksi ja nimiksi.” Tätä tavoitetta kohden me kuljimme viikon ajan parhaamme mukaan ja jatkamme sen tavoittelemista seuraavassa tapaamisessa Akaassa huhtikuussa.
Anna Kasdaglis
Etnan maisemissa.
Lähtöhetkellä Taorminan auringonlasku.
Viimeisen päivän yhteiskuva.
