Toivo Kärjen ikivihreässä laulussa lauletaan: ”En päivääkään vaihtaisi pois, ei olla tän kauniimpaa vois, sain lahjaksi elämän yhden vain, sen elää voin päivän vain kerrallaan”.
Toivottavasti olet samaa mieltä ainutkertaisesta elämän lahjasta. Välillä voi ristiä kätensä rukoukseen ja kiittää Jumalaa elämän ihmeellisestä lahjasta. Mutta vaikka ”ei päivääkään tahtoisi vaihtaa pois”, uskon, että moni voisi vaihtaa jotain pois elämästään, jos saisi. Tällaisia ovat todennäköisesti hetket, jolloin on käyttäytynyt ala-arvoisesti ja inhottavasti.
Helsingin Sanomat julkaisi hiljattain kiinnostavan jutun filosofi Esa Saarisesta. Jutun otsikko oli Puhu kauniisti. Saarinen toteaa, että emme tule ajatelleeksi sitä, että ajattelemme kielellä: ”Kuvaamme asiat mielessämme sanastolla, joka voisi olla toisenlainen kuin mikä se tällä hetkellä sattumalta on. Ajattelumme juuttuu arjessa helposti kielteisiin ajatuksiin, sillä negatiiviset asiat jäävät paremmin mieleen.”
Saarinen kehottaa meitä miettimään, voisimmeko ajatella laadukkaammin. Hän kehottaa kysymään itseltä: ”Onko ajattelusi yksipuolisesti painottunutta? Oletko ihastunut tyyliisi ratkaista asioita, vaikka tiedätkin sen olevan haitallista jollakin tasolla?”
Sanat luovat todellisuutta, tämähän tiedetään., Kuinka maailmasi voisikaan olla myönteinen, jos sanasi ovat vähätteleviä, mitätöiviä ja arvostelevia? Kuinka silloin voisit nähdä ympärilläsi kauniita asioita ja suhtautua arvostavasti toiseen ihmiseen?
Saarinen antaa meille jutussa esimerkin sanojen todellisuutta luovasta vaikutuksesta: On eri asia puhua puolisostaan ”rakkaana” kuin ”eukkona”, mutta hiljalleen siitä tulee todellisuutta hahmottava tapa. On eri asia sanoa lastaan ”aarteekseen” kuin jollain vähättelevällä sanalla.
Kunnioittava puhetyyli läheisiä kohtaan auttaa silloinkin, kun ihmissuhteissa tulee huonoja vaiheita. Kun on oppinut puhumaan kauniisti, se auttaa myös riitatilanteissa, toteaa Saarinen.
Kannattaa siis ajatella sanoja, joita puhuu. Kun sanat pujahtavat automaattisesti ulos suustamme, tarvitaan tietoista ajattelua, miten ja mitä puhuu. Se ei ole helppoa, sillä meillä on ns. autopilotti päällämme puhuessamme. Aivomme yrittävät säästää energiaa, ja jo opittujen tapojen noudattaminen on siksi helpompaa kuin uuden opettelu. Jos ihminen haluaa muuttaa ajatteluaan, se tapahtuu sinnikkäiden, jatkuvien toistojen ansiosta – ja muuttuu hiljalleen automaattiseksi. Ajattelun kehittäminen vaatii työtä ja vahvan motivaation ”en halua enää olla sellainen, joka näkee ympärillään vain arvosteltavaa”. Joskus tarvitaan jokin äkillinen käänne, jotta ihminen alkaa nähdä ympärillään enemmän hyvää kuin huonoa.
Taannoin olin tilanteessa, josta halusin äkkiä pois. Tajusin heti, miksi. Ympärilläni oli ihmisiä, jotka puhuivat toisilleen ikävään sävyyn nälvien ja nähden joka asiassa kielteisiä puolia.
Voisiko uudenvuodenlupaus tänä vuonna olla se, että olisit avoin, hyväntuulinen ja myönteinen? Voit pitää mielessäsi Raamatun hyvän ohjeen: Tee toiselle kuten haluaisit itsellesi tehtävän.
Riina Saastamoinen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan Kylmäkosken kappalainen