Olemme reilun vuoden seuranneet Akaan vanhustenhuollon tilaa. Koko ajan on ollut havaittavissa, miten äärimmäisen pienillä resursseilla henkilökunta tekee työtään. Se näkyy väistämättä hoidon laadussa: perustarpeet kyetään juuri täyttämään, viriketoimintaan tai kuntoutukseen resurssit eivät riitä. Perustarpeissakin asiakas joustaa ja odottaa vuoroaan: ääritapauksessa asiakasta on kehotettu tekemään tarpeensa vaippaan, koska hoitajilla on ollut kädet täynnä työtä muualla.
Ympärivuorokautista hoivaa tarjoavassa Havulinnassa on ollut kahdesti viikossa kuntohoitaja huolehtimassa 42 asukkaan kuntoutuksesta. Omaisemme kuntoutuksessa se on ollut täysin välttämätöntä. Yhdessä yksityisen fysioterapeutin kanssa on tehty hyvää yhteistyötä.
Nyt Havulinnassa työskennelleen kuntohoitajan resurssi siirretään vuoden vaihteesta kotihoitoon. Syynä ovat säästöt ja sinänsä oikea linjaus siirtää vanhustenhoidon painopistettä kotiin annettaviin palveluihin. Kotiin annettavien palvelujen lisääminen ei kuitenkaan saisi heikentää tehostetun palveluasumisen asukkaiden hoivaa.
Kuntohoitaja korvataan Havulinnassa siten, että yksi lähihoitajista opiskelee parhaillaan kuntoutusta. Se on erinomaista, mutta ei korvaa kuntohoitajan kahden työpäivän viikoittaista panosta Havulinnassa. Miten hoitajaresurssista irrotetaan 15 tuntia kuntoutukseen, jos nytkään hoitajien aika ei riitä kuin välttämättömimpään. Siirron seuraukset ovat ennustettavissa: kuntoutus Havulinnassa vähenee olemattomiin. Se puolestaan tarkoittaa entistä huonokuntoisempia ja enemmän apua tarvitsevia vanhuksia, jotka tarvitsevat yhä enemmän hoitajia.
Säästöt eivät ole minkäänlainen syy rikkoa lakia. Akaassa ollaan kaukana vanhuspalvelulaissa kuvatuista, pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa ohjaavista erinomaisista periaatteista. Vanhuspalvelulain 14. pykälän mukaan ”pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan”.
Erään valtuutetun mukaan säästöjä ei ole saatu vieläkään niin paljon kuin talouden tasapainottamisohjelma vaatii. Ovatko valtuutetut budjettia hyväksyessään täysin ymmärtäneet, mihin vaaditut säästöt johtavat?
Jos näin on, onko tämä heidän arvojensa mukaista politiikkaa?
Itsenäisyyden juhlavuonna on pakko kysyä, näinkö Akaa kunnioittaa heitä, jotka ovat olleet rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa.
Sinikka Torkkola
Simo Torkkola
Sari Sainio