Tuken turkki on ruskeasävytteinen. Suomenlapinkoirille on sallittu rotumääritelmässä kaikki värit.
Suomenlapinkoiraan on helppo ihastua. Rotu on pitkäkarvainen, ja koiran yleisilme on lempeä. Koirat tulevat toimeen monenlaisissa oloissa, mikä oli yksi syistä, joiden takia Viialassa asuvan Saara Lintusen perheeseen tuli aikoinaan juuri lapinkoiria.
Hän sai allergiaoireita perheen silloisesta koirasta. Lapinkoiraa voi pitää tarhassa ison osan ajasta, ja Lintusen allergiaoireet ovat pysyneet kurissa perheen kahdeksanvuotiaan Tuken ja kuusivuotiaan Lakun kanssa.
Tarhassa pitäminen ei tarkoita, etteikö koirien kanssa seurusteltaisi. Niiden kanssa käydään pitkillä lenkeillä kahdesti päivässä sekä tämän lisäksi lyhyemmillä pissatuslenkeillä. Tuke ja Laku eivät mielellään tee asioitaan tarhaan.
Yöt koirat viettävät sisällä.
Alun perin työkoira
Lakua ja Tukea ei tarvitse patistaa lenkillä, vaan ne ulkoilevat mielellään reippaasti.
Alun perin rotua käytettiin pääasiassa porojen paimennukseen ja vartiointiin. Nykyään suomenlapinkoira on yleisimmin seurakoira.
– Nämä ovat seurallisia ja kilttejä koiria. Niiden kanssa on kiva käydä lenkillä, Saara Lintunen hymyilee.
Rodun helppo käsiteltävyys oli yksi rotuvalinnan syistä perheessä. Lapsikin voi ulkoiluttaa koulutettua lapinkoiraa. Toisaalta koira tuo lapselle turvaa.
Tuke ja Laku suhtautuvat muihin koiriin yleensä sopuisasti, ellei toinen koira ala uhitella. Silloin niiltäkin saattaa päästä ärräpäitä.
Koirat tulevat pääosin hyvin toimeen myös esimerkiksi perheen kissojen kanssa. Aikoinaan kun taloudessa oli lampaita, Tuke ja Laku paimensivat ne hyvin kasaan.
Suosittu rotu
Laku ja Tuke ovat mieluisia kavereita Saara Lintuselle.
Osa lapinkoirista on enemmän paimennusviettisiä ja osa vartijaviettisiä. Tuke on paimenviettinen ja lähtee helposti vaikka peuran tai jäniksen perään. Tämän vuoksi sitä ei yleensä pidetä irti pihassa, ettei satu vahinkoja.
Rotua kuvaillaan lisäksi muun muassa älykkääksi, rohkeaksi ja uskolliseksi. Vartiointiviettisyys näkyy ja kuuluu siinä, että koirat ilmoittavat varsin äänekkäästi, jos pihaan tulee vieraita.
Rotu on ollut pitkään Suomessa kymmenen suosituimman koirarodun joukossa. Suosion syiksi luetellaan lapinkoirien monikäyttöisyys sekä ystävällinen ja sosiaalinen luonne. Lapinkoirien kanssa voi harrastaa vaikkapa agilityä tai tottelevaisuuskoulutusta eli tokoa.
– Lakun kyynärpäät ovat oireilleet, joten sen kanssa ei voi esimerkiksi hyppiä, Saara Lintunen sanoo.
Lakun ja Tuken kanssa kokeiltiin hiljattain ”nose workia” eli hajuharrastusta. Sen avulla koiran voi kouluttaa vaikka etsimään kantarelleja.
Rotu on yleisesti ottaen melko terve, mutta kuten Lakullakin, voi rodulla olla perinnöllisenä ongelmia nivelissä. Myös silmäsairauksia esiintyy. Rodun geenipohjaa pyritään laajentamaan perinnöllisten sairauksien ehkäisemiseksi.
Suomenlapinkoira voi hyvin saavuttaa yli 15 vuoden iän.
Pitkä mutta helppohoitoinen turkki
Suomenlapinkoira on rakenteeltaan vahva.
Suomenlapinkoiran turkki on kaksikerroksinen. Vaikka se on pitkä, niin perushoidoksi riittää yleensä harjaus. Pesua ei välttämättä tarvita kuin kerran vuodessa.
Kaikki värit ovat rodussa sallittuja. Kooltaan koira on hiukan keskiarvoa pienempi ja vahvarakenteinen.
Kaksikerroksinen turkki suojaa kylmältä, mutta se toimii eristeenä myös toisinpäin. Lakulle ja Tukelle ei tule kuuma sisälläkään viileähkönä pidettävässä omakotitalossa.
Suomenlapinkoiran tapaisia koiria uskotaan olleen olemassa tuhansien vuosien ajan. Nykyiset koirat polveutuvat lapinporokoirien ja suomenlapinkoirien yhteisistä kantavanhemmista sekä vanhakantaisista lapinkoirista.
Rotu rekisteröitiin lapinkoiraksi vuonna 1967, ja nimi muutettiin suomenlapinkoiraksi 1993. Puhekielessä terminä käytetään usein lapinkoiraa.
Lähteet: Lappalaiskoirat ry, Kennelliitto
Suomalaista sukujuurta
Akaan Seudun sarjassa esitellään Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi suomalaista alkuperää olevia hyöty- ja lemmikkieläimiä.