Aholoiden tontilla on kokoa 6000 neliömetriä.
Kun Marja–Liisa ja Rauni Ahola aikanaan valitsivat talonpaikaksi Raunin kotipaikasta lohkotun hiekkamäen Favénintien varrelta, oli Marja-Liisa haltijoissaan metsästä.
– Kun on kasvanut Naulin pustalla, jossa ei ollut puun puuta kovinkaan lähellä, tuntui tämä hienolta paikalta. Metsä on lähellä, Marja-Liisa kertoo.
Neljäkymmentä vuotta Favénintiellä asuneet Aholat puuhailevat mielellään ulkona. Tekemistä riittääkin 6000 neliön tontilla, josta löytyy nurmikkoa, puuta, pensasta, kukkaa, kasvimaata ja kasvihuonetta. Rauni laskee, että pelkästään nurmikon leikkaamiseen kuluu kolmatta tuntia. Marja-Liisan toiveesta pieni pala nurmikosta on saanut kasvaa vapaasti niittykukkia.
Kasvihuoneesta paviljonki
Pihasauna valmistui 2003. Saunalla on pidetty Favénintien kesäjuhlia.
Pihan laidalle on noussut pihasauna, ulkohuussi ja uusimpana paviljonki, jossa on hyödynnetty Raunin rakentaman, vanhan kasvihuoneen runkoa.
– Idea oli minun, mutta isäntää piti vähän kypsytellä. Hän oli sitä mieltä, että sehän on ruosteinen, mutta minun mielestäni se on silloin hieno, Marja-Liisa tuumaa.
Paviljongin päätyjä koristavat heinäharavan pyörät. Koneen piikit palvelevat kasvimaalla tukikeppeinä. Heinäharava löytyi Urjalasta huutokaupasta, johon Aholat poikkesivat kyläreissulla.
– Huutokauppa oli aika lailla lopuillaan, kun näin heinäharavan. Yhtäkkiä olin huutamassa sitä ilman, että minulla oli mitään käsitystä siitä, millä se viedään Kylmäkoskelle, Marja-Liisa nauraa.
Angervot menestyvät
Vanha kasvihuoneen runko on muuttunut paviljongiksi. Koristeena ovat Marja-Liisan huutokaupasta huutaman heinäharavan pyörät.
Marja-Liisan mukaan neljänkymmenen vuoden aikana puutarhassa on ehditty toteuttaa monenlaisia ideoita ja haaveita. Niitä on syntynyt puutarhakirjoja lukemalla ja kuvia katselemalla.
– Tässä ei ole ollut mitään sen kummempaa suunnitelmallisuutta. Puutarha on vähän puolivallaton niin kuin entinen leskimies. Täällä ei ole tarkkoja sääntöjä, Marja-Liisa sanoo.
Marja-Liisan mukaan suurpiirteisyys on ollut vastapainoa pikkutarkalle ompelijan työlle, jonka hän lopetti pölyallergian takia vuonna 2008. Rauni on ajanut työkseen ajanut rekkaa ja työskennellyt levyseppähitsaajana. Nyt molemmat ovat eläkkeellä.
Kokemus on opettanut, että hiekkamaassa menestyvät ainakin angervot. Erityisen tyytyväinen Marja-Liisa on talon itäseinällä kasvavaan köynnöshortensiaan ja sen alla olevaan kukkapenkkiin, jossa kasvaa jalopähkämöitä sekä valkoisia ukonkelloja, sinivioletteja vuohenkelloja ja vaaleanvihreitä poimulehtiä, Marja-Liisan lempikukkia. Köynnöshortensia on pihan vanhimpia kasveja. Seinustalla parikymmentä vuotta kasvanut villiviini sen sijaan kuoli toissa talvena.
Kasvimaa on aidattu pihalla vierailevien peurojen takia. Marja-Liisa epäilee niiden käyneen verottamassa myös ruusupenkkiä.
– Illalla on vielä näyttänyt siltä, että pian nuppu aukeaa, mutta aamulla siinä ei olekaan enää mitään, Marja-Liisa huokaa.
Marja-Liisan betoni-mosaiikkityönä tekemä tatti ”kasvaa” etupihalla.
Puutarhakaaren runko on pajusta. Kaarta pitkin kasvaa pitkin kasvaa juhannusruusun jälkeen kukkiva ruusu, jonka Marja-Liisan äiti on tiettävästi tuonut evakkokuorman mukana Karjalasta. Marja-Liisa kutsuu sitä karjalanruusuksi.
Köynnöshortensia kasvaa talon tiiliseinää pitkin. Se kukki heinäkuussa.
Marja-Liisa ja Rauni Ahola tunnustautuvat ulkoilmaihmisiksi.