Kivirannan ja Raution navetassa robotti hoitaa lypsyhommat.
Kurisjärvellä maitotilaa pitävän Markus Kivirannan maille alettiin rakentaa uutta pihattonavettaa viime vuoden huhtikuussa. Viimeistelyjä myöten valmiiksi rakennus saatiin keväällä, ja lopputarkastus tehtiin kesäkuussa. Lehmät tosin pääsivät muuttamaan uuteen kotiinsa jo marraskuun lopussa.
Tätä nykyä lehmiä majailee navetassa reilut 100, ja lisääkin asukkaita sinne mahtuu. Kokonaispinta-alaa navetalla on noin 2000 neliömetriä. Maitoa Kivirannan maatilalta lähtee meijeriin noin 5000 litraa joka toinen päivä. Lisäksi tilaan kuuluu noin 100 hehtaaria peltoa, jolla kasvaa rehua tilan lehmille.
Modernissa navetassa lehmillä on tilaa lepäillä.
Kivirannan ja hänen puolisonsa Salla Raution pääasiassa kahdestaan pyörittämä navetta on yleisilmeeltään moderni. Lehmillä on paljon tilaa pötkötellä sekä kuljeskella ympäriinsä, ja rakennukseen tulee runsaasti valoa sen kahdella pitkällä sivulla olevista verhoseinistä, jotka kesäisin ovat kokonaan auki. Navetan päädyssä on tilava parvi, josta avautuu näkymä lehmien puolelle.
Osa Kivirannan ja Raution lehmistä pääsee kesällä laitumelle, mutta lypsävät lehmät pysyvät sisätiloissa.
– Vanhanaikaisiin navettoihin verrattuna täällä on avaraa ja ilmavaa. Rakennuksen idea on se, että seinät ovat auki, jotta lehmistä tuntuisi, että ne ovat laitumella, Kiviranta kuvailee.
Harja-automaatti rapsuttaa jos jotakin kohtaa kutittaa.
Lisämukavuutta lehmille tuovat joustinpatjoja muistuttavat makuualustat, joiden kovuus on samaa luokkaa kuin pehmeän laidunmaan. Mikäli korvantaustaa tai hännänjuurta sattuisi kutittamaan, pääsevät lehmät harja-automaattiin rapsutettaviksi.
Robotti antaa lypsyluvan
Kivirannan ja Raution navetassa lehmien lypsäminen tapahtuu koneellisesti; pariskunnalla on käytössään kaksi lypsyrobottia. Lehmät kävelevät robotin sisään tarjolle, jonka jälkeen robotti tarkistaa, että lehmällä on lypsylupa.
Markus Kivirannan ja Salla Raution mukaan uuden navetan rakentaminen oli välttämätöntä tilan kannattavuuden ja jatkuvuuden kannalta.
– Jos lehmä on äskettäin käynyt lypsettävänä, robotti ei lypsä sitä. Lypsyjen välillä täytyy olla tietty aika, Rautio kertoo.
Lehmän maito kertyy lypsyrobotin säiliöön, josta se jatkaa letkuja pitkin matkaansa 12 000 litraa vetävään tankkiin, joka on sijoitettu navetassa omaan tilaansa.
Robotti kertoo lehmän kaulassa olevan tunnisteen avulla muun muassa lehmän saaman ravintomäärän, painon ja lypsetyn maidon määrän. Kaikki edellä mainitut ovat tärkeitä vihjeitä eläimen terveydentilaa arvioitaessa.
Pikkuvasikka Onnenkukka oli kuvaa varten poseeratessaan vasta alle vuorokauden vanha.
– Vanhaan verrattuna tiedon seuraaminen on paljon helpompaa, Kiviranta toteaa.
Mikäli tekniikka pettää, on pariskunnalla turvanaan 24 tuntia vuorokaudessa päivystävä huoltopalvelu. Huolto saapuu paikalle muutamassa tunnissa, mikäli Kiviranta ei saa vikaa korjattua itse.
Kaupungilta ei herunut neuvoja
Kivirannan mukaan navetan rakentaminen ei sujunut täysin ilman yllätyksiä. Erityisesti Akaan kaupungin toimintaan hän toteaa olevansa tyytymätön.
Onnenkukka on nuorin Kivirannan ja Raution vasikoista. Kuvaa otettaessa sillä oli ikää alle vuorokausi.
– Kaikenlaistahan siinä oli. Navetan paikka olikin yhtäkkiä kulttuurimaisemaa ja rakennuslupaa ei meinannut saada. Kun noin 8000 euroa maksanut lupa viimein tuli, ei Akaan kaupungilta juuri herunut neuvoja eikä ohjausta. Rakennusvalvonnassa kehottivat katsomaan ohjeita netistä. Onneksi saimme asiantuntevaa apua muualta, Kiviranta toteaa.
Ongelmalliseksi Kiviranta mainitsee Lupapiste.fi -palvelun, jossa voi hakea rakennetun ympäristön lupia ja hoitaa niihin liittyvää viranomaisasiointia.
– Enhän minä ymmärrä sellaisista Lupapisteistä mitään, eivät tosin tuntuneet ymmärtävän kaupungin päässäkään. Tämä oli Akaassa ensimmäinen hanke, joka meni Lupapisteen kautta. Ymmärrän kyllä, että siellä itsekin vasta opeteltiin Lupapisteen käyttöä, mutta minulta vaadittiin, että kaikki olisi pitänyt tietää, Kiviranta ihmettelee.
Näkymä navetan parvelta. Kivirannan ja Raution navetassa on valoa ja avaruutta.
Rautio kertoo toivoneensa Akaan kaupungilta kannustavampaa suhtautumista yrittäjyyttä kohtaan.
– Sellainen tunne jäi, että navetan rakentamista hidastettiin ja tehtiin vaikeaksi, Rautio sanoo.
Kiviranta puolestaan toteaa, että alkutuotantoa ylipäänsä tulisi arvostaa enemmän.
Vaihtoehtoina rakentaminen tai lopettaminen
Uusi pihattonavetta komeilee Kurisjärventien varressa.
Kivirannan ja Raution mukaan uuden navetan rakentaminen oli välttämätöntä tilan kannattavuuden ja jatkuvuuden kannalta. Kiviranta toteaa, että vaihtoehtona oli lehmistä luopuminen ja muualle töihin hakeutuminen.
– Vanha navetta oli myös raskastöinen. Tässä uudessa saatiin sekä hoitajille että lehmille paremmat olosuhteet. En olisi pidemmän päälle pystynyt tekemään töitä vanhassa, se oli minun kropalleni liian raskas, Rautio sanoo.
Vanhassa navetassa asui loppuvaiheessa kolmisenkymmentä lehmää. Sen työolosuhteita Kiviranta kuvailee orjatyöleiriksi.
– Tässä uudessa navetassa on työskentely ihan erilaista, paljon vapaampaa. 24 tuntia vuorokaudessa tässä on kiinni, mutta robotti ilmoittaa jos tulee jokin häiriö, Kiviranta kertoo.
Navetan rakentaminen on Kivirannalle ja Rautiolle taloudellinen riski, mutta Kiviranta toteaa, että laskelmien mukaan navetan pitäisi ajan kuluessa maksaa itsensä takaisin.
– Täytyy toivoa, että maidon hinta ei kauheasti laskisi. Saisi oikeastaan vaikka nousta, Kiviranta tuumii.