Pilvien lomasta pilkistänyt aurinko yritti lämmittää kesäsäätä kun Akaa Toijalan Sotilaspoikien Perinneosaston ja pikkulottien kesäpäivän kunniaksi nousi Suomen lippu salkoon Saajanmajalla viime perjantaina. Kunnallisneuvos Matti Holkerin lippupuheen pohdinnat tämän hetken turvallisuuspoliittisesta tilanteesta eivät lämpöä ainakaan lisänneet. Onko ilmassa 1930-luvun toisinto?
Kunnallisneuvos Matti Holkerin mielestä tämän ajan ilmiöissä on 1930-luvun piirteitä.
– Jatkuva epävarmuus on varsin yleinen tuntuma nykypäivän elämässä. Suomen talous kulkee kaikesta huolimatta laahaavasti. Elämme tällä hetkellä toisin toiveikkaina, ehkä jotakin parempaa olisi luvassa. Politiikan tekijöiltä odotamme näyttäviä korjaavia päätöksiä ja tekoja. Aina on kuitenkin edessä uudet vaalit, joissa on oma tuoli turvattava.
Matti Holkerin mielestä maailmanpolitiikassa suurvallat Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina näyttävät nyt sotilaallista voimaansa eri puolilla maailmaa.
– Sotaa käydään paitsi asein ihmishengistä piittaamatta, myös valhein ja vihapuhein. Totuushan on tunnetusti konfliktien ensimmäinen uhri. Ihminen on oppivainen, mutta maailman johtajat tuntuvat olevan varsin kovapäistä väkeä. Historian ymmärtäminen ei näytä kovinkaan trendikästä. Valtaa on aina tavoiteltu vakivallalla, mietti Holkeri.
Matti Holkeri vastaanotti puheenjohtaja Harri Salmiselta sotilaspojilta hopeiden pikaarin kiitokseksi pitkäaikaisesta toiminnasta piirin ja paikallisosaston hyväksi. Palkittua onnittelivat myös Antti Numminen (vas.) ja Antti Tanni.
Uskottava ja itsenäinen puolustus
Kesäpäivän esitelmän pitäneen everstiluutnantti evp. Eero Lapinleimun mielestä tämän päivän Suomessa vallitsevat ajatukset uskottavasta ja itsenäisestä puolustuksesta ovat tulleet koko kansan asiaksi.
– Julistaisiko Ruotsi Venäjälle sodan, jos tämä hyökkäisi Lappiin. Ei Ruotsi sitä tee. Ruotsi on puolueeton ja harrastaa oman alueensa ja kansansa suojaamista. Voidaan kysyä, jos Venäjä ottaisi Gotlannin, julistaisiko Suomi sodan Venäjälle. Tuskinpa. Huolehdimme omista asioistamme. Linjaus, joka nyt on tehty, että meillä on erilaisia sopimuksia, viimeksi allekirjoitettu brittien kanssa, on ihan oikein, mutta ne edellyttävät vahvaa ja itsenäistä puolustusta, sanoi Lapinlemu.
Eero Lapinleimu ei tällä hetkellä osaa sanoa, pitäisikö Suomen liittyä puolustusliitto Natoon vai pysyä liittouman ulkopuolella. Kaikenlainen sotilaallinen yhteistyö, liittoutuminenkin, edellyttää hänen mielestään aina myös vahvaa omaa puolustusta, mikä nyt on onneksi ymmärretty niin päättäjien kuin kansalaistenkin keskuudessa.
Asekätkentää Tolvilassa
Jatkosodan jälkeen Suomessa kätkettiin 1944 aseita organisoidusti siltä varalta, että Neuvosliitto välirauhansopimuksesta huolimatta miehittää maan. Varauduttiin sissisotaan ja erilaisia aseita oli piilossa noin 35 000 miehen varustamiseksi.
Samuel Latvanen kertoi asekätkennästä Tolvilan kartanossa.
Viialassa Tolvilan kartanon isännän Jarmo Latvasen poika Samuel Latvanen on selvittänyt asekätkennän vaiheet kartanossa.
– Silloinen isäntä Osmo Sillman oli kartanon aseiden kätkijä. Toiminta oli hyvin salaista ja korkealta ohjattua. Tolvila sai 1944 syksyllä vintille tuli 40 sotilaskivääriä ja 5 Suomi-konepistoolia sekä kasapanoksia ja käsikranaatteja. Nämä kätkettiin odottamaan käskyä, jos niitä olisi tarvittu, kertoi Samuel Latvanen.
Varotoimenpiteistä huolimatta asekätkentä kuitenkin paljastui ja aiheutti melkoisen kohun. Valtiollinen poliisi oli juuri joutunut äärivasemmiston käsiin ja teki kaikkensa kätkennän selvittämiseksi. Äärivasemmisto hyödynsi kätkentää myös poliittisesti ja toki asiasta älähti myös liittoutuneiden valvontakomissio.
– Valpo sai jostakin vihiä, että Tolvilassa voisi olla aseita. Joku tilan työväestä oli ilmiantanut asian. Tämän kertoi Osmo Sillmanin poika Heikki. Kätkijät eivät tietoa kertoneet, eivätkä pitäneet toisiinsa edes yhteyttä. Näin haluttiin suojella perheitäkin, kertoi Latvanen.
Kun Valpon poliisit tulivat Tolvilaan, aseet olivat vielä päärakennuksen vintillä. Osmo Sillmanin kuulustelujen aikana pyysi Tolvilan emäntä Annikki Sillman poliisien autonkuljettajankin kahville. Kun tie oli selvä, siirrettiin aseet vintiltä pois. Poliisit ihmettelivät vain vintin sotkuisuutta, minkä isäntäväki selitti talon koiran aiheuttamaksi.
– Valpon tarkastus aiheutti Viialassa kohun. Osmo Sillman joutui lähtemään pakoon sisarensa luokse Vaasaan. Ajat olivat kovat ja vastakkainasettelu kovaa, joten lähteminen on hyvä asia.
Osmo Sillman joutui kuitenkin myöhemmin kuulusteluihin Helsinkiin Ratakadulle. Syylliseksi häntä ei saatu, mutta pieni rangaistus kuitenkin osallistumisesta annettiin. Asekätkennä yhdysmiesmies Viialassa oli Rasin koulun johtaja Lauri Herkkola.
Osa asekätköistä paljastui, mutta aseita on piilossa edelleen. Aina silloin tällöin julkisuuteen tulee tieto löytyneistä pahoin ruostuneista aseista. Tolvilasta aseita ei koskaan haettu pois, mutta kivääreitä ei kartanossa enää ole. Kukaan ei tiedä, minne ne ajan kuluessa katosivat. Heikki Sillman kertoi isänsä upottaneen konepistoolit hylättyyn kaivoon, mutta tästäkään ei ole täyttä varmuutta.
Asiaosuuden jälkeen sotilaspoikien ja pikkulottien kesäpäivä sujui kahvitellen, keskustellen ja Leena Antilan laatiman luontopolun tehtäviä ratkoen. Mestaruss ilmapistoolissakin ratkaistiin. Lippu laskettiin kello 17.